7.5. KESKIVIIKKOSARJA 15

7.5. KESKIVIIKKOSARJA 15 Musiikkitalo klo 19.00 Jukka-Pekka Saraste, kapellimestari Juliane Banse, sopraano Henri Dutilleux: Mystère de l instant (Hetken mysteeri) 15 min jousille, cimbalomille ja lyömäsoittimille Chris Bradley, cimbalom I Appels (Kutsuja) II Echos (Kaikuja) III Prismes (Prismoja) IV Espaces lointains (Suuria etäisyyksiä) V Litanies (Litanioita) VI Choral (Koraali) VII Rumeurs (Hälyjä) VIII Soliloques (Yksinpuheluja) IX Metamorphoses sur le nom de SACHER (Metamorfooseja nimestä SACHER) X Embrasement Richard Strauss: Vier letzte Lieder sarja sopraanolle ja orkesterille o.op.av150 20 min I Frühling (Kevät) II September (Syyskuu) III Beim Schlafengehen (Levolle käydessä) IV Im Abendrot (Iltaruskossa) VÄLIAIKA 20 min 1

Johannes Brahms: Sinfonia nro 4 e-molli op.98. 42 min I Allegro non troppo II Andante moderato III Allegro giocoso Poco meno presto IV Allegro energico e passionato Piu Allegro Väliaika noin klo 19.45. Konsertti päättyy noin klo 21.05. Suora lähetys Yle Radio 1:ssä sekä internetissä (yle.fi/rso). 2

HENRI DUTILLEUX (1916 2013): MYSTÈRE DE L INSTANT Kello yhdentoista aikaan, kun päivänvalosta oli vielä rippeitä, kiinnitin huomioni toisiaan seuraaviin linnun huutoihin. Ne eivät olleet yölintuja ja jokainen niistä lauloi eri laulua lintuja oli satakunta ja ne tulivat koko ajan lähemmäksi. Jokaisella oli oma äänensä ja täysin epäsäännöllinen rytminsä. Se teki laulusta lumoavaa, ja erityisesti epäjärjestys vetosi minuun. En ole kuullut ilmiötä koskaan sen jälkeen. Henri Dutilleuxin iltakävely Loire- ja Vienne-jokien haarautumassa oli yksi niistä mystisistä hetkistä, jotka toimivat vuonna 1989 valmistuneen teoksen Mystére de l instant (Hetken mysteeri) innoittajana. Teoksen kantaesitti Paul Sacherin johtama Collegium Musicum; toisesta esityksestä vastasi Jukka-Pekka Sarasteen johtama Skotlantilainen kamariorkesteri vuonna 1990. Hetki on olemista, joka resonoi tilassa. Hetkessä aika ei ole pysähtynyt, vaan tiivistynyt: mennyt, oleva ja tuleva ovat yhtä aikaa läsnä. Hetki on kertakaikkinen ja ainutkertainen, sen kokee ainoastaan nykyhetkessä, mutta sen voi hahmottaa vasta jälkeenpäin. Tähän liittyy väistämätöntä nostalgiaa: me tunnistamme hetken sen ohimenevyydestä. Hetken mysteeri on palanen ikuisuutta ja muistutus kuolevaisuudesta. Henri Dutilleuxille yksi maagisista hetkistä on säveltämisen akti, joka hänen mukaansa muistuttaa uskonnollisen seremonian mysteeriä. Mystère de l instantin hän on järjestänyt kymmenen välähdyksen ketjuksi, joissa yksinkertaisella koneistolla 24 jousta, patarummut ja cimbalom luodaan hätkähdyttäviä tilavaikutelmia. Lyhyet kohtaukset liukuvat toisiinsa kartellen tavanomaista musiikin prosessointia. Ensimmäisessä osassa kuulijaa kutsuvat (Appels) kesäillan hämärässä kohdatut linnut. Seuraaviin osiin on tiivistetty ilmiöitä, joita emme yleensä ehdi paikantaa kunnolla. Kaiut (Echos), prismat (Prismes), kaukaiset tilat (Espaces lointains), litaniat (Litanies), koraalit (Chorales), huhut ja huhuilut (Rumeurs) yksinpuhelut (Soliloques), sekä lieskat (Embrasement) tavoittavat mystisiä hetkiä yhdistävän salaisen hierarkian. Metamorfoosit Paul Sacherin nimestä (Es-A-C-H-E-Re=D) on kunnianosoitus kantaesittäjälle, joka loi uransa aikana monta maagista hetkeä. 3

RICHARD STRAUSS (1864 1949): VIER LETZTE LIEDER Tämän jälkeen sävellän vain harpuille, ilmoitti 77-vuotias Richard Strauss saatuaan valmiiksi oopperansa Capriccion. Toisin kävi, sillä vanha mestari innostui säveltämään joukon hienoja soitinteoksia sekä kokoelman lauluja sopraanolle ja orkesterille. Toinen maailmansota luhisti Straussin maailman ja vei uskon tulevaisuuteen. Kadonnutta saksalaisen kulttuurin henkeä Strauss suri Metamorfooseissaan jousille vuonna 1945 ja myös sen jälkeen hän ilmoitti lopettavansa säveltämisen. Vuonna 1946 Strauss sai käsiinsä Joseph von Eichendorffin runon Im Abendrot (Iltaruskossa) ja innostui säveltämään sen sopraanoäänelle ja orkesterille. Hieman myöhemmin hän tutustui Herman Hessen runoihin, joista kolme valmistui samalle kokoonpanolle. Frühling (Kevät), September (Syyskuu) ja Beim Schlafengehen (Nukkumaan mennessä) henkivät samaa hyvästijätön tunnelmaa kuin kokoelman viimeiseksi sijoitettu Eichendorff-laulu. Laulut järjestettiin sarjaksi Straussin kuoleman jälkeen otsikolla Vier letzte Lieder. Vier letzte Lieder jäi Straussin joutsenlauluksi ja kauniimpi se ei voisi olla.. Peittelemätön, nostalgian kullalla silattu kaipaus romantiikan aikakauteen sekä säveltäjän läpi elämän jatkunut rakkaus sopraanoääneen kertovat sodan tuhoamasta kauneuden ja yksityisen onnen maailmasta. Laulujen nostalgia ruumiillistuu päättymättömänä kaartuvaan sopraanolinjaan, sen uhkeaan ja tuhlailevaan cantilenaan, joka yltää hellistä hipaisuista loisteliaaseen konsertoivuuteen. Straussin hyvästijättö ei sisällä resignaatiota ja vain aavistuksia tuonpuoleisesta. Iltaruskossa kylpevän maailman aistillinen hehku saattelee areenalta poistuvaa säveltäjää. Frühling-laulussa kevään kaipuu muuttuu kiitolliseksi muistoksi elämän ihanuudesta. September-laulussa luonto hymyilee syksyn kultaisissa väreissä, akaasianlehtien putoamista säestää leivon laulu (huilu) ja käyrätorvi puhaltaa loppuun pehmeän soolon. Beim Schlafengehen -laulusta kuultaa väsymys, joka väistyy kolmannessa säkeistössä laulajan sielun kohotessa siivilleen sopraanoääni ja orkesteri seuraavat sanoja haltioituneina ylhäisiin korkeuksiin. Im Abendrot antaa laulusarjalle lähes sinfonisen päätöksen. Vaelluksensa päähän tullut pariskunta katsoo taakse jäänyttä maisemaa uupuneena, mutta onnellisena. Laulun päättäviä sanoja Ist dies etwa der Tod? ( Onko tämä kenties kuolema? ) säestää sävelaihe Straussin sinfonisesta runoelmasta Kuolema ja kirkastus. Kuolinvuoteellaan Strauss vakuutti, että kuolema on juuri sellaista, jollaiseksi sävelsin Tod und Verklärungissa. Orkesterin hiipuessa hiljaisuuteen päätökseen liittyvät vielä toisen laulun leivojen trillit. 4

Richard Strauss: Vier letzte Lieder Neljä viimeistä laulua Frühling In dämmrigen Grüften träumte ich lang von deinen Bäumen und blauen Lüften, von deinem Duft und Vogelgesang. Nun liegst du erschlossen in Gleiss und Zier, von Licht übergossen wie ein Wunder vor mir. Du kennst mich wieder, du lockest mich zart. Es zittert duch all meine Glieder deine selige Gegenwart. Hermann Hesse September Der Garten trauert, kühl sinkt in die Blumen der Regen. Der Sommer schauert still seinem Ende entgegen. Golden tropft Blatt um Blatt nieder vom hohen Akazienbaum. Sommer lächelt erstaunt und matt in den sterbenden Gartenraum. Lange noch bei den Rosen bleibt er stehn, sehnt sich nach Ruh. Langsam tut er die, müdgeword nen Augen zu. Hermann Hesse Kevät Hämärissä kammioissa kauan uneksin puistasi, sinisestä ilmastasi, tuoksustasi, linnun laulusta. Nyt lepäät avoimena loiston koristamana valon valelemana edessäni kuin ihme. Tunnet minut, houkutat hellästi, ihana olemuksesi käy värinänä jäsenieni läpi! Syyskuu Puutarha suree, sade lankeaa viileänä kukkasille. Väristen kesä kulkee verkkaan kohti loppuaan. Kultapisaroina lehden putoavat korkeasta akaasiapuusta. Raukea ja hämmentynyt on kesän hymy kuolevassa puutarhassa. Pitkään se viipyy ruusujen luona, kaipaa lepoon. Vitkaan se sulkee uupuneet silmänsä. 5

Beim Schlafengehen Nun der Tag mich müd gemacht, soll mein sehnliches Verlangen freundlich die gestirnte Nacht wie ein müdes Kind empfangen. Hände, lasst von allem Tun, Stirn, vergiss du alles denken, alle meine Sinne nun wollen sich in Schlummer senken. Und die Seele unbewacht, will in freien Flügen schweben, um im Zauberkreis der Nacht tieg und tausendfach zu leben. Hermann Hesse Im Abendrot Wir sind durch Not und Freude gegangen Hand in Hand: vom Wandern ruhn wir nun überm stillen Land. Rings sich die Täler neigen, es dunkelt schon die Luft, zwei Lerchen nur noch steigen nachträumend in den Duft. Tritt her, und lass sie schwirren, bald ist es Schlafenszeit, dass wir und nicht verirren in dieser Einsamkeit. O weiter, stiller Friede, so tief im Abendrot. Wie sind wir wandermüde ist dies etwa der Tod? Joseph von Eichendorff Eichendorff Nukkumaan Kun päivä on voimani vienyt ottakoon kiihkeä kaipuu tähtiyön auliina vastaan kuin väsynyt lapsi. Käsistään kirvotkoon työ, otsa, jo unohda mietteet, näkö, kuulo ja tunto vajoaa horrokseen. Kahleeton sielu nousee vapain siiveniskuin yön taikapiiriä kohti elääkseen tuhansin tavoin. Iltaruskossa Halki surun ja riemun käsikkäin vaelsimme. Matkamme jälkeen levon tyyni maankamara tarjoo. Alenee laaksoiksi rinteet, ilma jo tummene, vain kaksi leivoa nousee tuoksuissa uneksien Niiden liverrys soikoon, kohta on nukkuma-aika, ettemme harhaan kulje tähän hiljaisuuteen. Oi lakea tyyni rauha sylissä iltaruskon. Taivalko näännytti meidät vai kuolemako se on? suom. Liisa Ryömä 6

JOHANNES BRAHMS (1833 1897): SINFONIA NRO 4 Johannes Brahms sävelsi viimeisen sinfoniansa vuosien 1884 ja 1885 kesinä, jotka hän vietti Mürzzuschlagissa Steiermarkissa. Epäilyt kalvoivat ikääntyvää säveltäjää ja neljännen sinfonian partituurin tiedetään ainakin kerran pelastuneen viime hetkellä liekeiltä. Brahms johti i e-molli-sinfonian kantaesityksen lokakuussa 1885 Meiningenissa, jonka hoviorkesterista oli tullut säveltäjän koelaboratorio. Brahmsin uutuutta oli odotettu hartaasti, mutta rakenteeltaan monimutkainen ja barokin variaatiomuotoja hyödyntävä teos jätti kannattajat hämmennyksen valtaan. Neljännessä sinfoniassaan Brahms ei peitellyt pessimismiään: teos sekä alkaa että päättyy mollissa. Neljännen sinfonian osista kolmei scherzoa lukuun ottamatta nojaavat barokkisiin variaatiomuotoihin. Teoksen rakenne saavuttaa sitä kautta progressiivisen tasapainon, orkestrointi sulautuu yhteen tematiikan kanssa, uudet ja vanhat sävellystyylit hitsautuvat kiinni toisiinsa. Tulemisen ja menemisen tilalle oli vaihtunut oleminen monimuotoisuudessaan ja väliaikaisuudessaan. Finaalipassacaglian jälkeen Brahmsin maailma oli valmis. E-molli- sinfoniassa Brahms keskittyy olennaiseen. Niinpä ensimmäinen osa (Allegro non troppo) alkaa välittömästi yksinkertaisen kaihoisalla pääteemalla, joka pian levittäytyy pitkälle sinfoniselle jännevälille polveillen, muunnellen ja jäljitellen. Schönberg kiinnitti huomiota musiikin laskevaan trendiin, puiden lehvästöjen lailla alaspäin taipuviin melodioihin. Teoksen melankolinen pohjavire pelkistyy pääteeman hiljaisiin ilmestyksiin. Ensimmäisen osan aaltoilevasta rytmiikasta kohoaa myös ylvästä draamaa, joka vetäytyy toistuvasti taka-alalle, kunnes se osan lopussa syöksähtää pääosaan ja ajaa pääteeman kiivaissa kaanonmuodostelmissa päätökseen. Hidas osa (Andante moderato) keskittyy kokonaan muunteluun ja herkulliseen orkesterinkäsittelyyn. Käyrätorvet puhaltavat kaukaisuudesta pääteeman, johon puupuhaltimet liittyvät. Elegistä teemaa lähtevät vetämään klarinetit ja fagotit pizzicatojen säestyksellä. Esittelyvaiheessa Brahms käy läpi monta nautinnollista soitinyhdistelmää ennen kuin klarinetin pienen kadenssin jälkeen luovuttaa sävelmän jousille. Tässä melodian odotetussa täydellistymisessä viulut kaartavat kaukaa matalasta rekisteristään ylös sädehtiviin korkeuksiin. Brahms ei alista hitaan osan teemaa myllertävään variaatiokuuriin. Monumentaalinen näkökulma sävelmään löytyy kaanonasettelun kautta, joka kasvattaa tehoaan patarumpujen jyskeellä. Sitä seuraavaan jousivariaatioon on löytynyt täyteläinen, hieman karrelle palanut sävy, jonka jälkeen teema keinuu voimalla eteenpäin patarumputremoloiden saattamana. Laaja loppukohtaus on rakennettu teeman lempeäksi hyvästijätöksi. 7

Scherzo (Allegro giocoso) on täynnä hurttia huumoria ja tanakkaa teutarointia. Massiivisen moukaroinnin kunniaksi orkesterisointia on piristetty piccololla ja triangelilla. Raskaspoljentoinen tanssi tekee kunniaa Beethovenin riemunpurkauksille ja tässä Brahms kalistaa kolpakkoa edeltäjänsä kanssa ilman frustraation häivää. Toistuva välitaite (Poco meno presto) muuntelee lyhyesti pääteemaa ja kertoo merkinnällään, ettei kehysjaksossa tarvitse tinkiä vauhdista. Finaalipassacaglian (Allegro energico e passionato) esikuvat on haettu barokista ja eräs taustavaikuttajista on Bachin sooloviulupartitan kuuluisa Chaconne. Muunnelmien teema on kuitenkin peräisin Bachin kantaatista nro 150 Nach dir, Herr, verlanget mich ja teemaan liittyvät sanat: Meine Tage in den Leiden endet Gott dennoch zu Freuden ( Tuskanpäiväni päättää Luoja kuitenkin iloon ). Kolmekymmentä muunnelmaa vyörytettynä massiivisessa sonaattimuodossa antaa finaalille taipumattoman ja kohtalonomaisen luonteen, jonka alla itää runollinen moni-ilmeisyys. Ns. sarabande-variaation hylätty huilusoolo, alttoviulujen lepyttävä vastaus siihen, puhaltimien ja matalien jousien herkkä vuoropuhelu sekä pasuunoiden seesteinen koraalimuunnelma edustavat hitaasta osasta perittyä hienostunutta soittimellisuutta. Kuudennessatoista variaatiossa teeman esittely kertautuu ja seuraavissa muunnelmissa se syöksyy kiihkeän kehittelyjakson (Più allegro) läpi, kunnes juuttuu dramaattisten iskujen kolhimiin muunnelmiin. Tätä seuraa jälleen pari lyyrisempää jaksoa, mutta kertauksessa kohtalon voimat nousevat entistä päättäväisempinä ja takovat teeman armottomaan loppuun. Antti Häyrynen JUKKA-PEKKA SARASTE Jukka-Pekka Saraste on toiminut vuodesta 2010 Kölnin WDRsinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Vuosina 2006 2013 hän toimi myös Oslon filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja hänet nimettiin kautensa päättyessä orkesterin ensimmäiseksi kunniakapellimestariksi. Saraste on Suomalaisen Kamariorkesterin taiteellinen neuvonantaja ja Tammisaaren kesäkonserttien taiteellinen johtaja. Hän on vastikään toiminut myös Sinfonia Lahden taiteellisena neuvonantajana. Saraste toimi Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina 1987 2001, minkä jälkeen hänet nimitettiin orkesterin kunniakapellimestariksi. Kauden aikana ohjelmassa oli mm. useita vierailuja Euroopassa, kaksi matkaa Kaukoitään ja debyytti Yhdysvalloissa. BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana Saraste oli 2002 05 ja Toronton sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana 1994 2001. Hän on työskennellyt myös Skotlantilaisen kamariorkesterin taiteellisena johtajana. Viime vuosina Saraste on johtanut mm. Lontoon, Münchenin ja Rotterdamin filharmonikkoja, Lontoon Philharmonia-orkesteria, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteria, Dresdenin 8

valtionorkesteria ja suurimpia yhdysvaltalaisorkestereita. Tällä kaudella hän esiintyy WDR-sinfoniaorkesterin kanssa Pariisissa, Wienissä, Stuttgartissa ja Baltian kiertueella. Maaliskuussa 2014 Saraste esitti Oslon filharmonikkojen kanssa Mahlerin 6. sinfonian Musiikkitalossa. Sarasteelle on myönnetty säveltaiteen valtionpalkinto, Pro Finlandia -palkinto sekä Sibelius-mitali. Saraste on kutsuttu Torontossa sijaitsevan Yorkin yliopiston sekä Sibelius-Akatemian kunniatohtoriksi. JULIANE BANSE Saksalaissyntyinen sopraano Juliane Banse voitti Münchenin Kulturforum -kilpailun 1989, minkä jälkeen hänet kutsuttiin heti esiintymään Berliinin koomiseen oopperaan Mozartin Taikahuiluun. Paminan rooli oli suuri menestys ja teki Bansesta hetkessä tunnetun. Hän alkoi vierailla säännöllisesti Euroopan oopperataloissa, muun muassa Wienin valtionoopperassa ja Berliinin saksalaisessa oopperassa. Juliane Banse on opiskellut Zürichin oopperassa Paul Steinerin ja Ruth Rohnerin johdolla sekä Brigitte Fassbaenderin ja Daphne Evangelatosin ohjauksessa Münchenin musiikkikorkeakoulussa. Hänen oopperaroolejaan ovat mm. Mozartin Don Giovannin Donna Elvira, Wagnerin Nürnbergin Mestarilaulajien Eva, Mozartin Figaron häiden kreivitär, Beethovenin Fidelion Leonore ja Richard Straussin Arabella. Oopperan lisäksi Juliane Banse esiintyy myös orkesterien solistina ja on laulanut Bergin Lulua Wienin filharmonikkojen kanssa sekä Haydnin Luomista Berliinin filharmonikkojen kanssa. Yhdysvaltain debyyttinsä hän teki niin ikään orkesterin solistina laulaessaan Mahlerin toisen sinfonian Saint Louis -sinfoniaorkesterin solistina Leonard Slatkinin johdolla. Bansesta on tullutkin ylistetty Mahlerin sinfonioiden tulkitsija, joka on esiintynyt maailman huippukapellimestarien ja orkesterien kanssa. Orkesteriteosten ja oopperan lisäksi Juliane Banse esittää paljon myös kamarimusiikkia ja liedejä. Hän on esiintynyt niin Thomas Quasthoffin, Andras Schiffin kuin Maurizio Pollininkin kanssa. Kuluvalla kaudella Banse laulaa Arabellaa New Yorkin Metropolitanissa ja liedejä Lontoon Wigmore Hall ssa sekä Wienin konserttitalossa. Lisäksi hän kiertää Yhdysvaltoja Wienin filharmonikkojen ja Daniele Gattin kanssa esittämässä Mahlerin neljättä sinfoniaa ja esiintyy Kölnin radion sinfoniaorkesterin solistina. Banse on tehnyt mm. Mahlerin sinfonioiden kokonaislevytyksen EMIlle sekä levyttänyt mm. Schumannin, Bergin, Brahmsin ja Debussyn musiikkia. 9

RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylikapellimestari on Hannu Lintu. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella 2013 2014 orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin levytykset ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia, kuten BBC Music Magazineja Académie Charles Cros -palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon 2008. Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberglevytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa. Kaudella 2013 2014 orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/rso voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähetti kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä. RSO Musiikkitalossa -lähetykset jatkuvat keväällä vaihtuvien kapellimestarien seurassa. 10