"JOS NAINEN LEPÄÄ, SAKAALI VIE KANAT" TYTTÖJEN JA NAISTEN ASEMA NEPALISSA

"JOS NAINEN LEPÄÄ, SAKAALI VIE KANAT" TYTTÖJEN JA NAISTEN ASEMA NEPALISSA Kati Mattila Opinnäytetyö, kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) ja diakonin virkakelpoisuus

TIIVISTELMÄ Mattila, Kati. "Jos nainen lepää, sakaali vie kanat" Tyttöjen ja naisten asema Nepalissa. Helsinki, kevät 2005, 100 s. 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK), diakoni. Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella tyttöjen ja naisten asemaa Nepalissa. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin tytöt ja naiset kohtaavat sortoa, alistamista ja ihmisoikeuksien rikkomista, mitä vaikutuksia niillä on elämään ja miten asioihin voi vaikuttaa. Tavoitteena on tuoda esiin myös kehitysyhteistyön, kansainvälisen diakonian ja lähetystyön mahdollisuuksia nepalilaisten tyttöjen ja naisten aseman ja ihmisoikeuksien parantamiseksi. Opinnäytetyön tilasi Soroptimist International of Finland naisjärjestö, jonka tilaisuuksissa tutkimustuloksia myös esitettiin. Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivista menetelmää ja haastattelujen metodina puolistrukturoitua haastattelua. Aineisto koostuu 12 nepalilaisen naisen haastatteluista. Suurin osa haastatelluista toimi sosiaalityöntekijöinä eri järjestöissä. Haastattelut toteutettiin Nepalissa kesällä 2004 opintoihin kuuluvan monikulttuurisuusharjoittelun aikana. Työssä olivat pohjana ihmisoikeudet ja niiden toteutuminen Nepalissa. Nepalilaisten naisten sortaminen ja heikko sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asema alkavat jo syntymästä, koska tyttölasta ei arvosteta yhtä paljon kuin poikalasta. Tyttöjen arki muodostuu useimmiten raskaista kotitöistä ja sisarusten hoidosta. Aliravittuna elävistä tytöistä useat altistuvat sairauksille ja kuolevat jo nuorina. Lapsityö, tyttökauppa, kaikenlainen syrjintä ja hyväksikäyttö ovat vaarana tytön normaalille kehitykselle. Suurin osa tyttölapsista ei saa koulutusta vaan heidät naitetaan nuorina. He alkavat tehdä työtä miehen perheessä ja saavat lapsia nuorina. Naisten arki on raskasta monine synnytyksineen, raskaine työpäivineen ja perhe-elämän ongelmien takia. Perheväkivalta, miesten alkoholinkäyttö, köyhyys, naisen aliravitsemus ja naisen huono arvostus raskauttavat elämää. Jos nainen ei saa poikalasta, mies saattaa hylätä vaimonsa ja ottaa uuden vaimon. Myös naislesken asema on huono, koska nainen saa arvostuksensa avioliiton ja miehensä kautta. Naiset voivat kokea myös kaksinkertaista syrjintää, jos kuuluvat alakastiin, kastittomiin, vähemmistökansoihin tai ovat orpoja. Maan poliittinen epävakaus lisää myös naisten kokemaa ahdistusta ja aseman vaikeutumista. Kehitysyhteistyö- ja lähetysjärjestöt pyrkivät työssään ottamaan naisten syrjityn aseman huomioon ja parantamaan heidän elinolosuhteitaan. Naisten koulutus ja työmäärän vähentäminen näyttävät olevan avainasemassa kohti kestävää kehitystä. Asiasanat: Nepal, sukupuoli, tasa-arvo, syrjintä, diakonia, kehitysyhteistyö, lähetystyö, kvalitatiivinen tutkimus

ABSTRACT Mattila, Kati. Gender Discrimination and Inequality: examining the situation of girls and women in Nepal. Helsinki, Spring 2005. Language: Finnish. 100 pages, 1 appendix. Diaconal Polytechnic, Helsinki Unit, Church community work oriented degree programme in social welfare, health and education; Bachelor of Social Sciences; Bachelor of Parish Social Services The aim of this thesis is to examine the situation of girls and women in Nepal. It will clarify gender inequality and gender discrimination. I also research how the development aid, international diaconal and missionary work can help improve their situations. I got the idea of this thesis from a women s organization--the Soroptimist International of Finland-- that also granted a scholarship for carrying out this work. This thesis is qualitative. The material was collected during my internship in summer 2004 in Nepal using interviews based on half-structured questionnaires. Twelve Nepali women were interviewed. Most of the women were social workers from different organizations. The interviews indicated that gender discrimination in Nepal begins at birth. They receive less food, care and medical help than boys do. They have to work hard at home and take care of their younger siblings. The girls are rarely allowed to go to school because they must go to work. They suffer all kinds of discrimination, girl trafficking, violence, child labour and arranged child marriages. They generally have their first child when they are still children themselves. As women, they have to work hard in their husbands house and must work very hard to earn respect. Some factors that cause great hardship for the women and girls are domestic violence, the husbands misuse of alcohol, disrespect, living in poverty and malnutrition. If they do not give birth to boys, there is a danger that they will be abandoned. The situation of divorced women or widows is miserable. Women and girls can suffer from double-discrimination if they belong to lower castes, Dalits, minorities or are orphans. The bad political situation in Nepal has a great influence on the lives of the women and girls, making their situations worse. Developmental co-operation and missionary organizations try to deal with the problems of gender discrimination, in order to improve their life conditions. The education of Nepali girls and women would be one solution to the inequality that exists. Furthermore, a reduction of hard work would also help their lives. Keywords: Nepal, gender, equality, discrimination, diaconia, developmental cooperation, missionary work, qualitative research

SISÄLLYS 1 JOHDANTO.... 7 2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT... 8 2.1 Nepal kehitysmaana...8 2.1.1 Köyhyyden syyt.8 2.1.2 Köyhyyden ilmenemismuodot 9 2.1.3 Köyhyyden lievittäminen.10 2.2 Tyttöjä ja naisia koskevat ihmisoikeussopimukset....11 2.2.1 Tyttöihin ja naisiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset...11 2.2.2 Nepal ja YK:n ihmisoikeussopimukset... 12 2.2.3 Nepal vuosituhatjulistuksen toteuttajana.14 2.2.4 Lapsityövoiman vastainen ohjelma. 15 2.3 Naisten asemaan vaikuttavat tekijät.. 15 2.4 Uskonnot Nepalissa...18 3 NEPALILAISET TYTÖT...19 3.1 Tyttölasten kohtelu...19 3.2 Koulunkäynti 22 3.3 Lapsityö 25 3.3.1 Lapsityövoiman käyttö....25 3.3.2 Toimet lapsityövoiman vähentämiseksi.. 27 3.4 Tyttökauppa..28 3.4.1 Tyttökauppa Nepalista Intiaan 28 3.4.2 Tyttökaupan estäminen...30 4 NEPALILAISTEN NAISTEN ASEMA.31 4.1 Avioliittokäytäntö.31 4.1.1 Tytöstä naiseksi... 31 4.1.2 Järjestetyt avioliitot..32 4.2 Perhe-elämä..35 4.2.1 Vaimon asema perheessä. 35 4.2.2 Perhesuunnittelu....37

4.3 Asema avioliiton ulkopuolella......39 4.3.1 Avioero 39 4.3.2 Leskeys 41 4.4 Työnteko...42 4.4.1 Naisten työnteko.....42 4.4.2 Työnteon helpottaminen.....44 4.5 Kaksinkertainen syrjintä...46 5 NAISET KIRKON JA KEHITYSYHTEISTYÖN HAASTEENA.....48 5.1 Kohti kestävää kehitystä..48 5.2 Suomen kehitysyhteistyö Nepalissa.50 5.3 Lähetystyö....52 5.3.1 Nepalin kirkko.. 52 5.3.2 Nepal lähetyksen työalueena 54 5.4 Kirkon Ulkomaanapu.... 58 5.4.1 Kansainvälinen diakonia...58 5.4.2 Naistyö Nepalissa...60 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN.. 62 6.1 Tutkimuksen tarkoitus...62 6.2 Aineiston keruu ja tutkimusjoukko....63 6.3 Aineiston analyysi.64 6.4 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus..64 7 TUTKIMUSTULOKSET 66 7.1 Nepalilaisten tyttöjen asema.....66 7.1.1 Perhe 66 7.1.2 Koulutus ja työnteko... 67 7.1.3 Turvattomuus..68 7.1.4 Tasa-arvo.69 7.2 Nepalilaisten naisten asema...70 7.2.1 Velvollisuudet..70 7.2.2 Arvostus... 72 7.2.3 Heikon aseman syyt.....73

7.2.4 Tulevaisuus..74 7.3 Tyttöjen ja naisten sortaminen ja syrjiminen. 75 7.3.1 Sorto....75 7.3.2 Syrjintä....76 7.4 Tytöt ja naiset nepalilaisessa yhteiskunnassa... 78 7.4.1 Asema kaupungissa....78 7.4.2 Asema maaseudulla....79 7.5 Tutkimusjoukon oman elämän analyysi.....80 7.5.1 Lapsuus... 80 7.5.2 Aikuisuus....81 7.5.3 Päämäärät ja unelmat..83 7.5.4 Yhteiskunnan odotukset.85 8 JOHTOPÄÄTÖKSET.. 86 9 POHDINTA......88 9.1 Kohti tasa-arvoisempaa Nepalia. 88 9.2 Ammatillinen kasvu....91 LÄHTEET...93 LIITE.......99

One half is male and the other half is female. The load of life is on the shoulders of both. One half vision is seen through only one eye. With two eyes there is the vision of full. Incomplete will it be if you work with half-heart. But it will be easily done if done by both. (Raamesh: Responsibility of Life. Women s songs) 1 JOHDANTO Opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella tyttöjen ja naisten asemaa Nepalissa. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin tytöt ja naiset kohtaavat sortoa, alistamista ja ihmisoikeuksien rikkomista, mitä vaikutuksia niillä on elämään ja miten asioihin voi vaikuttaa. Opinnäytetyössä paneudutaan myös kansainvälisen diakonian, kehitysavun ja lähetystyön kysymyksiin Nepalin naisten elämäntilanteen ja aseman parantamiseksi. Tarkastelussa otetaan huomioon Nepal kehitysmaana ja tutkitaan naisen heikkoa asemaa myös tästä näkökulmasta käsin. Työssä pyritään ottamaan huomioon länsimaisen ja nepalilaisen ajattelutavan erot, koska tavat käsitellä maailmaa ja elämää poikkeavat toisistaan paljon. Soroptimist International of Finland naisjärjestö tilasi opinnäytetyön ja antoi myös apurahan tutkimukseen. Järjestö toivoi opinnäytetyötä naisten sortamisesta jossain kehitysmaassa, jossa naisopiskelijan on mahdollista itse käydä. Tutkimuksen tulokset esiteltiin järjestön kokouksissa. Opinnäytetyön teko liittyi kiinteästi työharjoitteluun Nepalissa kesällä 2004, koska haastattelututkimus toteutettiin siellä. Työharjoittelu tapahtui kahdessa kristillisessä lastenkodissa, joissa tutustuttiin eri-ikäisten nepalilaisten tyttöjen elämään. Tärkeää tietoa naisten ja tyttöjen asemasta saatiin myös useista keskusteluista, joita käytiin nepalilaisten naisten kanssa. Tutustumiskäynnit nepalilaisissa kouluissa, naistyötä tekevissä järjestöissä sekä uskonnollisissa paikoissa syvensivät myös työtä.

8 2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Nepal kehitysmaana 2.1.1 Köyhyyden syyt Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista ja 143:lla sijalla vuoden 2003 YK:n kehitysohjelma UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksissä, jossa on arvioitu 175 maata. Bruttokansantuote on vain noin 220 dollaria asukasta kohden. Nepalissa asuu noin 23,6 miljoonaa ihmistä ja väestönkasvu on 2,3 %. Nepalissa köyhyysrajan alapuolella elää noin 38 prosenttia ihmisistä, jotka joutuvat tulemaan toimeen laskennallisesti dollarilla päivässä. Ilman puhdasta vettä elää keskimäärin 12 prosenttia väestöstä ja ilman kunnollisia saniteettitiloja 72 prosenttia. Kaksi kolmesta maailman köyhyysrajan alapuolella elävästä ihmisestä asuu Aasiassa, jossa köyhyys on laajaa ja rakenteellista. Etelä- Aasian köyhyyteen on monia historiallisia, taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisidonnaisia syitä. Maat ovat mm. heikosti integroituneet maailmantalouteen ja poliittinen epävakaus on vähentänyt sijoittajien ja avunantajamaiden kanssa toimimista. Nepalin poliittinen tilanne on myös viime vuosina merkittävästi huonontunut. Aasiassa on enemmän pakolaisia kuin muissa maanosissa ja pakolaistilanteen tekee hankalaksi se, että pakolaisia vastaanottavat maat kuuluvat itsekin maailman köyhimpien maiden joukkoon. Nepaliin tuli myös 1990-luvun alussa Bhutanin pakolaisia ja he ovat poliittinen ongelma sekä koti- että turvapaikkamaille. (Ulkoasiainministeriö 2002b, 86-89; UNDP 2003a, 256; UNDP 2003b, 44.) Kathmandun Suomen suurlähetystön mukaan pakolaisia on noin 95 000, joista suurin osa asuu pakolaisleireillä. Tiibetistä tulleita pakolaisia on eri tilastojen mukaan noin 20 000-50 000, joista pääosa on tullut 1950-1960-luvuilla. Nepaliin tulee laittomasti noin 2000-4000 Tiibetin pakolaista vuosittain. (Embassy of Finland Kathmandu 2004.) Nepal on historiansa ja sijaintinsa vuoksi erittäin riippuvainen Intiasta ja vaikeakulkuisen maan syrjäseutujen kehitys on verkkaista. Nepalin talous perustuu maatalouteen ja 88 prosenttia väestöstä asuu maaseudulla. Erot vauraan Kathmandun laakson ja muun maan köyhyyden välillä ovat suuret. Muiden alojen kehitys on heikkoa maantieteellisistä syistä, huonosta infrastruktuurista ja pinnanmuodostuksellisista syistä johtuen. Nepa-

9 lin talous on myös suurelta osin riippuvainen ulkomaisesta avusta ja maan kehitysbudjetista 70 prosenttia rahoitetaan ulkomaisella tuella. (Ulkoasiainministeriö 2002b, 89-90; Ulkoasiainministeriö 2003, 83-84.) Ulkomaisen avun suuruus on johtanut taloudelliseen haavoittuvuuteen ja liialliseen riippuvuuteen avunantajien vaihtelevasta apupolitiikasta (Ulkoasiainministeriö 1999, 85). Nepalin hallinto ei ole kuitenkaan pystynyt riittävän tehokkaasti hyödyntämään maan saamaa rahoitusta, kohdistamaan sitä haluamallaan tavalla, ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat jääneet suppeiksi. Yhteiskunnan kehitystä hidastavat myös kastijärjestelmä ja naisten heikko asema. Taloudelliset ja sosiaaliset epäkohdat ovat aiheuttaneet poliittista liikehdintää ja maoistiliike yrittää väkivaltaisesti kumota monarkian ja siirtää Nepalin monipuoluejärjestelmän yksipuoluejärjestelmäksi. (Ulkoasiainministeriö 2002b, 89-90.) Maolaiset ovat esittäneet hallitukselle 40 kohdan listan, jossa vaaditaan mm. työn, terveydenhuollon, ruoan ja koulutuksen takaamista kaikille, kuninkaanvallan lakkauttamista ja perustuslain uudelleen kirjoittamista (Pesonen & Harjunmaa 2001, 31). Maolaiset ovat tuhonneet laajalti infrastruktuuria, pysäyttäneet ajoittain Nepalin yleislakoilla ja saaneet otteen osasta maaseutua. Sekä maolaisten että hallituksen rauhanneuvottelut ovat kariutuneet ja molemmat osapuolet ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusrikoksiin. (Ulkoasiainministeriö 2002b, 89-90.) 2.1.2 Köyhyyden ilmenemismuodot Ihmisten keskimääräinen elinikä on Nepalissa 59,1 vuotta ja Nepal kuuluu maihin, joissa naisten elinikä on lyhyempi kuin miesten. UNDP:n tilastojen mukaan naisten keskimääräinen elinikä on 58,9 vuotta, kun taas miesten on 59,4 vuotta. Nepalin äitiyskuolleisuusluku on suuri ja on noin 540 äitiä 100 000 äitiä kohden. (UNDP 2003b, 41,50, 59.) Äitiyskuolevuuden syitä ovat mm. verenvuodot, yleisinfektiot, raskausmyrkytys, ei-turvalliset abortit, pitkittynyt synnytys sekä sairaudet kuten aids, tuberkuloosi ja malaria (Väestöliitto 2002, 2-3). Lapsikuolleisuusaste on pienentynyt viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana yli puolella, mutta on edelleen hyvin korkea. Keskimäärin 66 lasta kuolee 1000 syntynyttä lasta kohden ja alle 5-vuotiaista kuolee noin 91 tuhannesta lapsesta. Alipainoisia alle 5-vuotiaita lapsia on 48% lapsista. (UNDP 2003a, 256, 280, 329; UNDP 2003b, 41-63.)

10 Aliravitsemus ja lasten lyhytkasvuisuus ovat Nepalissa pahoja ongelmia ja johtuvat oikean ravitsemustiedon puuttumisesta, eivät niinkään ruuan puutteesta. Vanhempien kouluttaminen olisikin yksi ratkaisu lasten heikkoon terveyteen. (Unicef 2003a, 13.) Lasten saama ravinto koostuu pääasiasiassa yksipuolisesti riisistä ja linsseistä ja lapset kärsivät A-vitamiinin puutteesta. Aliravitsemus on lapsijärjestöjen mukaan suurin lasten oikeuksien loukkaus maassa. (Särs 1997.) YK:n Väestörahasto UNFPA:n mukaan Nepalissa noin 28 % väestöstä on aliravittuja. Lisäksi väestön terveydentilaan vaikuttavat saasteet. Ympäristön saastuminen ja pilaantuminen vaikuttaa voimakkaimmin naisiin, jotka ovat päivittäin tekemisissä ympäristön kanssa. Naiset esimerkiksi pesevät astioita jokivesissä, joihin yli 90 % viemärijätteistä ja 70 % teollisuuspäästöistä johdetaan käsittelemättömänä. (Alkio & Vohlonen-Córdova 2001, 3-9.) Nepalissa ihmisten, varsinkin tyttöjen ja naisten, lukutaito- ja koulutusprosentit ovat alhaisia. Koko maassa on yli 15-vuotiaita lukutaitoisia 42,9 % väestöstä ja koulutusindeksi on 0,50. Lukutaitoprosenteissa on sukupuolten välillä eroja. Naisten lukutaitoprosentti on vain 25,2, kun vastaavasti miehillä se on 60,5. Naisia ei ole myöskään juurikaan valtion korkeissa viroissa tai työpaikoilla johtavassa asemassa. Naisten osuus parlamenttipaikoista on noin 6 % ja heitä on ministeritasolla 14,8 %. Naiset ovat saaneet vuodesta 1951 lähtien äänestää vaaleissa ja ensimmäinen nainen hyväksyttiin vuonna 1952 parlamenttiin. (Ulkoasiainministeriö 2002b, 89; UNDP 2003a, 256, 280, 329; UNDP 2003b, 41-63.) 2.1.3 Köyhyyden lievittäminen Nepalin hallituksen talous- ja yhteiskuntapoliittisen ohjelman tärkein tavoite on köyhyyden lieventäminen. Sen edellyttämään talouskasvuun pyritään vahvistamalla yksityistä sektoria, rajaamalla valtion valtaa ja tervehdyttämällä valtiontaloutta. (Ulkoasiainministeriö 2001, 88.) Nepal julkaisi köyhyyden vähentämisohjelmansa vuonna 2003 ja sen ainoa tavoite on vähentää äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrää. Sosiaalisessa ja maaseudun kehityksessä painopisteinä ovat opetus, terveydenhoito, vesihuolto ja sanitaatio. (Ulkoasiainministeriö 2003, 84.) Vuonna 2002 Nepalissa alkoi sisäpoliittinen kriisi ja levottomuudet pakottivat maan lisäämään turvallisuusmenoja. Poliittisen tilanteen epävakauden takia vientitulot ja kasvamassa olleet matkailutulot romahtivat.

11 Vuonna 2002 kokonaiskasvun arvellaan olevan vain 0,8 prosenttia, kun se vuonna 2001 oli vielä noin 5,8 prosenttia. (Ulkoasiainministeriö 2002b, 90.) Sotatilan takia köyhyys lisääntyy maassa edelleen, vaikka köyhyyttä on yritetty poistaa. Lisäksi nepalilaiseen yhteiskuntaan syvälle juurtunut kastiin, etnisyyteen, sukupuoleen ja maan eri alueisiin liittyvä syrjintä vaikeuttavat entisestään köyhyyden vähentämistä. (Pesonen 2003b, 1.) 2.2 Tyttöjä ja naisia koskevat ihmisoikeussopimukset 2.2.1 Tyttöihin ja naisiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset Naisten asema on useissa kehitysmaissa heikko ja naisia syrjitään lähes jokaisella yhteiskunnallisella tasolla kuten perheessä, kouluissa, työpaikoilla, terveydenhoidossa ja lainsäädännössä. Naiset eivät voi useinkaan itse päättää omasta elämästään, esimerkiksi koulutuksesta, avioliitosta, työssäkäynnistä tai lasten saamisesta. (Alkio 1999, 15.) Naiset eivät pääse myöskään osallistumaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Naiset ovat köyhiä, aliarvostettuja, ylityöllistettyjä sekä alttiita väkivallalle ja syrjinnälle. Vaikka naiset tekevät paljon töitä, heidän osaamistaan ei ole täysin osattu hyödyntää eikä heillä ole mahdollisuuksia esittää kehittämisideoitaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Useissa kehitysmaissa naisten ihmisoikeuksien loukkaamista ja huonoa asemaa perustellaan uskontoon ja kulttuuriin vetoamalla. Kuitenkin tasa-arvoon pyrkiminen parantaa miestenkin elämää, koska kun naiset ovat onnellisempia ja voivat paremmin, koko yhteisö voi paremmin. (Ulkoasiainministeriö 2002a, 3.) Aasiassa naisiin ja lapsiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat jatkuva, yhä paheneva ongelma. Ongelmat liittyvät mm. maanomistukseen, tyttöjen vähäiseen koulutukseen, heikkoon lisääntymisterveyteen, nais- ja lapsikauppaan sekä lapsityövoiman käyttöön. (Ulkoasiainministeriö 2002b, 87.) Mikko Malkavaaran mukaan missään muualla kuin Etelä-Aasiassa naisen asema ei ole näin huono ja sorrettu (Malkavaara 1999, 32). Köyhyys on useimmiten naiskysymys, koska Aasian köyhistä kaksi kolmannesta on naisia ja köyhimmät asuvat maaseudulla. Köyhyyteen liittyy monia juuri naisia koskettavia ongelmia kuten väestönkasvu, heikko yhteiskunnallinen asema ja lukutaidottomuus. Kehitysyhteistyötä tekevät ihmiset ovat usein sitä mieltä, että köyhyyden vähentäminen ja sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.

12 Kehitysyhteistyön tavoitteena onkin löytää kaikkein köyhimmät ihmiset, jotka ovat usein naisia ja tyttöjä. (Ulkoasiainministeriö 2002a, 7.) 2.2.2 Nepal ja YK:n ihmisoikeussopimukset Nepal on allekirjoittanut YK:n ihmisoikeussopimukset, joita se on sitoutunut noudattamaan (UNDP 2003, 333). Käytännössä näitä oikeuksia rikotaan maassa räikeästi kuten useissa muissakin kehitysmaissa. Ihmisoikeussopimusten tavoitteet ovat vielä kaukana maan todellisuudesta. Ihmisoikeussopimukset ovat kuitenkin perustana, kun tarkastellaan tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutumista sekä eri kehitysyhteistyöhankkeita heidän asemansa parantamiseksi. Ihmisoikeussopimukset antavat myös viitteitä siihen, mihin suuntaan maan asioita tulisi kehittää ja mihin pyrkiä tulevaisuudessa. YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen (1948) mukaan ihmisoikeudet ovat ihmisten syntyperäisiä oikeuksia, joita kukaan ei voi yksilöltä riistää. Ihmisoikeudet ovat kaikille samat riippumatta eri tekijöistä mm. sukupuolesta, rodusta, syntyperästä, kielestä, poliittisesta mielipiteestä tai uskonnosta. Ihmisoikeuksien mukaisia kansalaisoikeuksia ovat oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, kansalaisuuteen, omaisuuden omistamiseen ja vapaaseen liikkumiseen omassa maassa. Kansalaisoikeuksiin kuuluu myös oikeus solmia avioliitto, joka perustuu molempien puolisoiden suostumukseen sekä ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus. Julistus kieltää myös orjuuden, kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun. Sen mukaan ihmisillä on myös poliittisia oikeuksia kuten mielipiteen- ja sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, oikeus äänestää ja osallistua politiikkaan ja vapaisiin vaaleihin. Julistuksen mukaan ihmisillä on myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia kuten oikeus työhön, palkkaan, kunnollisiin työoloihin, ammatilliseen järjestäytymiseen, riittävään elintasoon, sosiaaliturvaan, opetukseen ja oikeuteen nauttia tieteen ja taiteen saavutuksista. (Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto 1999.) Nepal on allekirjoittanut myös YK:n perusoikeussopimusta täydentävät yleissopimukset, joista yksi on YK:n kansainvälinen lasten oikeuksien sopimus, joka laadittiin vuonna 1989 (UNDP 2003, 333). Siihen kirjatut periaatteet ovat kuitenkin vielä kaukana Nepalin kuten muidenkin kehitysmaiden todellisuudesta, jossa lapset, etenkin tytöt, jou-

13 tuvat lapsityövoimaksi koulunkäynnin sijaan (Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto 1999). Lasten oikeuksien sopimuksen mukaan oikeudet tulisi turvata kaikille lapsille huolimatta mm. sukupuolesta tai varallisuudesta. Lapsella on oikeus nauttia sopimuksen mukaan parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairaanhoitopalveluista. Lapsille tulee myös taata ruumiillisen, henkisen ja moraalisen kehityksen kannalta riittävä elintaso. Sopimuksen mukaan sopimusvaltioiden tulisi suojella lasta kaikelta taloudelliselta hyväksikäytöltä sekä työnteolta, joka haittaa koulunkäyntiä tai on vahingollista terveydelle tai ruumiilliselle, henkiselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselle. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta ja ovat velvoitettuja tekemään sen mahdolliseksi. Lapsella on oikeus myös lepoon, virkistykseen, iän mukaiseen leikkiin ja harrastustoimintaan. Lasta tulee suojella kaikelta seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä (prostituutio, pornografia, lasten ryöstäminen ja kauppaaminen). Sopimusvaltioiden tulisi myös taata, ettei lasta kiduteta, kohdella ja rangaista julmasti tai epäinhimillisesti ja vapaudenriistoon tulee turvautua viimeisenä vaihtoehtona. Maiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittumiselta, pahoinpitelyiltä, laiminlyönneiltä, välinpitämättömältä kohtelulta, kaltoinkohtelulta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä. (YK 1989, 2-12.) Nepal on myös sitoutunut noudattamaan YK:n naisten oikeuksien sopimusta (1979), joka tuo naisnäkökulman kansainvälisiin ihmisoikeuksiin. Sopimuksen tavoitteena on poistaa naisten kaikenlainen syrjintä mm. valtiollisessa päätöksenteossa. Sen tavoitteena on, että maat pyrkivät tasa-arvoon naisten ja miesten koulutuksessa, työelämässä sekä perhesuhteisiin liittyvissä asioissa. Naisten oikeuksien yleissopimukseen sisältyy myös määräys, jossa naisille vaaditaan positiivista erityiskohtelua, joka tasa-arvon saavuttamiseksi merkitsee tietynasteista heikommassa asemassa olevan ryhmän suosimista. (Amnestyn Suomen osasto et al.) Nepal on allekirjoittanut myös YK:n yleiskokouksessa hyväksytyn kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltävän sopimuksen (1984), jonka mukaan mitkään olosuhteet, esimerkiksi sodanuhka, sisäiset poliittiset levottomuudet tai sotatila, eivät oikeuta kidutukseen. Nepal on myös allekirjoittanut Rotusyrjinnän vastaisen sopimuksen (1965), joka on YK:n kattavin rotua, ihonväriä, syntyperää tai kansallista etnistä alkuperää kos-

14 kevaan syrjintään liittyvä sopimus. Sopimusvaltiot pyrkivät politiikkaan, joka poistaa kaikenlaisen rotusyrjinnän, varmistaa erityisten kansanryhmien suojelun ja takaa niiden jäsenille täydelliset ja tasaveroiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. (UNDP 2003, 333; Amnestyn Suomen osasto et al.) 2.2.3 Nepal vuosituhatjulistuksen toteuttajana Vuonna 2000 pidettiin YK:n huippukokous, jossa YK:n jäsenvaltiot, mukaan lukien Nepal, allekirjoittivat vuosituhatjulistuksen. Vuosituhatjulistuksen kahdeksan kehityspäämäärää ovat puolittaa äärimmäinen köyhyys, taata peruskoulutus kaikille, edistää tasa-arvoa, vähentää lapsikuolleisuutta, parantaa odottavien äitien terveydentilaa, hidastaa tautien leviämistä, turvata kestävä kehitys ja sitoutua globaaliin kumppanuuteen vuoteen 2015 mennessä. Köyhyyden poistamisen tavoitteena on puolittaa vuoteen 2015 mennessä niiden ihmisten osuus, joiden päivittäinen tulo on alle yksi dollari päivässä tai jotka kärsivät nälästä. Vuoteen 2015 mennessä pyritään myös varmistamaan, että lapset kaikkialla, sekä tytöt että pojat, pystyvät suorittamaan loppuun peruskoulutuksen ja että tytöillä ja pojilla on yhtäläinen pääsy koulutuksen kaikille tasoille. (Suomen YK-liitto 2004.) Tasa-arvoa pyritään julistuksen mukaan edistämään sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistamisella ja naisten aseman parantamisella. Vuoteen 2005 mennessä pyritään poistamaan sukupuolten välinen eriarvoisuus koulutuksen ensimmäisellä ja toisella tasolla ja vuoteen 2015 kaikilla koulutuksen tasoilla. Seurannan indikaattoreita ovat tyttöjen suhteellinen osuus perusasteen, keskiasteen ja kolmannen asteen koulutuksessa, lukutaitoisten naisten suhteellinen osuus 15-24 -vuotiaista, naisten osuus palkkatyövoimasta ja naisten määrä kansallisissa parlamenteissa. Julistus ottaa huomioon myös lapset ja äidit. Tavoitteena on vähentää kahdella kolmasosalla alle 5-vuotiaiden lasten kuolleisuutta ja vähentää äitiyskuolleisuutta kolmella neljäsosalla. Vuosituhatjulistuksen kehityspäämääränä on myös vaarallisia tauteja vastaan taistelu esimerkiksi HIV:n leviämisen pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun. Päämääränä on myös puolittaa niiden ihmisten osuus, joilla ei ole saatavilla puhdasta vettä tai sanitaatiotiloja. Kukin maa sisällyttää kehityspolitiikkaansa myös kestävän kehityksen periaatteet ja yrittää pysäyttää luonnonvarojen hupenemisen. Päämääränä on myös muodostaa vahva kumppanuus yksityis-

15 sektorin ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa kehityksen toteuttamiseksi. (Suomen YK-liitto 2004.) 2.2.4 Lapsityövoiman vastainen ohjelma Kansainvälisen työjärjestö ILO:n IPEC-ohjelma on laajin yksittäinen kansainvälinen lapsityövoiman vastainen ohjelma, jonka kohderyhmänä ovat erityisesti lapsiorjat, vaarallista työtä tekevät lapset, alle 12-vuotiaat lapset ja tytöt. Nepal solmi yhteistyösopimuksen ensimmäisten maiden joukossa vuonna 1994 ja on sitoutunut ehkäisemään lapsityövoiman käyttöä. Se toimii tavoitteen toteuttamiseksi yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa. Sopimuksen mukaan lapset tulisi poistaa mm. seuraavista töistä: kaikki orjuudet muodot, lasten käyttö prostituutiossa tai pornografiassa, lasten käyttö laittomissa toiminnoissa mm. huumeiden tuotanto ja kuljetukset sekä työ, joka luonteeltaan tai olosuhteiltaan vaarantaa lapsen terveyden, turvallisuuden tai moraalin. ILO:n vähimmäisikää koskeva sopimus solmittiin jo vuonna 1973 ja nykyinen sopimus täydentää sitä. Sopimuksen mukaan lasten työnteon vähimmäisikä ei saa olla raskaissa töissä alle 15 vuotta, mutta köyhimpien maiden kohdalla sovelletaan erityistapauksissa 14 vuoden ikää ja kevyiden töiden tekemisessä 12-14 vuoden ikää. (Mattila 1999.) 2.3 Naisten asemaan vaikuttavat tekijät Useat lähdekirjat ja järjestöjen tiedotteet tekevät laajoja yleistyksiä nepalilaisten tyttöjen ja naisten asemasta. Tyttöjen ja naisten kokema kohtelu vaihtelee kuitenkin mm. perheittäin, suvuittain, eri kasteissa ja heimoissa. Tässä työssä otetaan huomioon myös nämä naisten asemaan vaikuttavat tekijät, vaikka joudutaan myös tekemään laajempia yleistyksiä. Suomen Lähetysseuran Nepalin lähetin Mari-Sisko Japolan mukaan Nepalissa tyttöjen kohteluun vaikuttavat mm. seuraavat seikat: (perheen) uskonto, kasti, kansanryhmä ja kieli, paikkakunta (kylä vs. suuri kaupunki), perheen koulutus ja tyttöjen ja naisten oma koulutus. Esimerkiksi koulutetuissa kathmandulaisissa perheissä tyttöjen kohtelu ei Japolan mukaan poikkea ollenkaan poikien kohtelusta. Samoin myös tiibetinsukuiset kan-

16 sanryhmät, tiibetin-buddhalaiset, eivät tee suurtakaan eroa poikien ja tyttöjen välillä. Nepalin modernisoituminen ja koulutus muuttavat myös pikku hiljaa ihmisten suhtautumista sukupuolien väliseen kuiluun sekä avioliittokäytäntöihin. Japola näkee muutoksen mahdollisena sukupuolikysymyksissä, mutta hänen mielestään siihen on vielä pitkä matka ainakin kylissä maaseudulla. (Japola 2.3.2003.) Nepalissa tyttöjen ja naisten asemaa ei voi tutkia ottamatta huomioon kastijärjestelmän vaikutusta naisten elämään, koska järjestelmä on olennainen osa koko yhteiskuntaa. Nepal on maailman ainoa hindulainen kuningaskunta ja siellä uskonnolliset säännöt kuuluvat oleellisesti elämään. Virallisesti kastijärjestelmä on lakkautettu Nepalissa vuonna 1963, mutta se on epävirallisesti silti edelleen käytössä. Jo ihmisen nimi kertoo Nepalissa tarkasti mistä hän tulee, mitä kieltä hän puhuu ja mikä on hänen kastinsa tai asemansa. Avioliittokin solmitaan usein vain oman etnisen ryhmän ja oman kastin piirissä. Kuitenkin asenteet ovat muuttumassa ja koulutuksen avulla voi saada hyvän työn ja vaurastua. Kuitenkin edelleen parhaat virat on tarkoitettu vain syntyperäisesti korkeaarvoisille. (Vilkuna 2000.) Avioliitot toiseen kastiin kuuluvien kanssa ovat harvinaisia, koska ylempikastinen puoliso menettää avioliiton takia kastinsa arvostuksen ja joutuu huonompaan kastiin. Jos puolisot ovat eri kasteista, he joutuvat yhteisössä kastittomien syrjittyyn asemaan ja luultavasti joutuvat muuttamaan toiselle paikkakunnalle, vaihtamaan nimensä ja pitämään sekoittuneet kastinsa salassa. Lapset saavat alempikastisen vanhemman kastin. Alempikastinen nainen voi mentyään naimisiin korkeampikastisen miehen kanssa joutua perheessä myös kaikenlaisen syrjinnän kohteeksi ja hänet voidaan pakottaa tapoihin, jotka ovat korkeammalle kastille tyypillisiä. (Burbank 1999, 71-72.) Kastit jaetaan neljään osaan, joista korkeimmalla ovat bramiinit eli papisto. Bramiinit ovat hyvin konservatiivinen ja kastistaan tietoinen ryhmä. Bramiinit menevät naimisiin vain samaan kastiin kuuluvien kanssa ja vanhemmat ottavat huomioon myös bramiinien eri ryhmät, kun naittavat tyttärensä. Toiseksi ylin kasti, ksatrijat, eli sotilaat noudattavat myös hyvin samoja tapoja kuin bramiinit. Kummatkin kastit ovat järjestäneet hindulaisuuteen kuuluvia lapsiavioliittoja siihen asti, kun ne kiellettiin laissa. Kuitenkin lapsiavioliitot ovat edelleen maaseudulla käytössä. Bramiinien ja ksatrioiden keskuudessa avioerot ovat harvinaisia, koska avioliiton ajatellaan olevan ennaltamäärätty ja jatkuvan

17 seuraavassa elämässä. Moniavioisuutta esiintyy edelleen maaseudulla, vaikka se on lailla kielletty. Ylimpien kastien kohdalla pätevät sama suhtautuminen tyttö- ja poikalapsiin kuin muissakin kasteissa. (Burbank 1999, 30-40.) Kuitenkin ylempikastisten tyttöjen elämä vaikuttaa helpommalta kuin alakastisten, koska tyttöjen ei tarvitse tehdä raskaita kotitöitä palvelijoiden takia tai ansaita perheelleen elantoa kodin ulkopuolella. Kolmannen kastin muodostavat vaisjat eli kauppiaat. Alimpana pääkasteista ovat shudrat eli palvelijat. (Ala-Korpula & Heurlin 2002.) Neljän pääkastin alapuolella on useita eri käsityöläisryhmiä ja eri viihdyttäjiä kuten tanssijat ja muusikot (mm. damait, kamit, sarkit). Alempikastisten uskotaan ansainneen huonon asemansa entisen elämänsä takia ja heidän kanssaan kommunikointi on saastuttavaa. He kärsivät usein mm. kaikenlaisesta syrjinnästä, köyhyydestä, kouluttamattomuudesta ja tekevät raskasta työtä palvellakseen ylempikastisia. Bramiinit eivät edes suostu suorittamaan mitään uskonnollisia seremonioita Shudrien häissä ja hautajaisissa vaan perheen miespuolinen suorittaa ne. (Burbank 1999, 40-45.) Kastittomien eli dalitien tilanne on kaikkein huonoin ja he ovat yhteiskunnan kaikkein alhaisimmassa osassa olevia. Dalit-naiset kärsivät kaksoissyrjinnästä sukupuolensa ja kastittomuutensa vuoksi eikä heillä ole yhteiskunnassa juuri minkäänlaista sosiaalista arvostusta. (Ks. luku 4.5.) Nepalissa on myös vuoristoheimoja, jotka ovat kastijärjestelmän ulkopuolella, mutta joita kohdellaan ylimmän kastin ja käsityöläiskastin keskiväliin kuuluvina. Vuoristoheimojen naiset ovat vapaampia kuin hindulaisen kastiyhteiskunnan naiset ja he tekevät asioita, jotka eivät olisi mahdollisia muissa kasteissa. Naiset saavat ilmaista vapaammin mielipiteitään, matkustella, eri sukupuolet tekevät yhteisiä töitä ja viettävät aikaa yhdessä, naiset tekevät seksuaalisia aloitteita jne. Aviottomiin lapsiin, avioeroihin, leskinaisten uudelleen avioitumiseen ja miestä vanhemman naisen naimiseen ei liity myöskään sellaista paheksuntaa kuin muissa korkeissa kasteissa. (Burbank 1999, 46-48.) Nepal on agraarinen valtio, jossa suurin osa väestöstä asuu maaseudulla. Kaupunkiympäristöksi lasketaan alueita, joiden väestömäärä ylittää 20000 asukasta ja joissa on tie-, sähköverkostot sekä terveys- ja koulupalvelut. (Embassy of Finland Kathmandu 2004.) Koska suurin osa nepalilaisista asuu maaseudulla, maaseutukylissä asuvien naisten aseman tarkastelu kuvaa yleisesti suhtautumista naisiin. Useat lähdekirjallisuuden kirjat kuvaavat myös naisten heikkoa asemaa juuri maaseudulla, joten työnikin painottuu

18 maaseutukäytäntöihin. Kaupungeissa suhtautuminen naisiin ja tyttöihin on tästä käytännöstä vapaampaa ja länsimaistunutta. Nepalissa on monia eri kansanryhmiä, joista alkuperäisin on newarien ryhmä. Newarien yhteisö on urbaani ja kuvaa hyvin miten naisilla on enemmän valtaa ja vapaampi asema kaupungeissa kuin konservatiivisemmissa maaseutuyhteisöissä. Suurperheissä vanhin mies on nepalilaiseen tapaan vastuussa perheen asioista, mutta naisilla on myös sananvaltaa perheissä. Uusi miniä otetaan myös helpommin miehen perheessä vastaan kuin perinteisessä hinduyhteisössä. Newaritytöt koulutetaan myös useammin kuin maaseudun tytöt, jotka joutuvat jo nuorina tekemään raskaita kotitöitä eivätkä pääse kouluun. (Burbank 1999, 61-63.) Etelä-Nepalin Terai-alueella naisten ja tyttöjen asema taas poikkeaa hyvinkin paljon Kathmandun kaupunkilaisnaisten elämästä. Perheiden sosiaaliset suhteet ovat konservatiivisia ja naisten elämä rajoittuu suurimmaksi osaksi kotiin ja kylään. Naisten ja miesten kanssakäyminen on vähäisempää kuin kaupungeissa. (Burbar 1999, 70.) Maaseudulla lapsiavioliitot ja lapsityövoiman käyttö on myös yleistä edelleen ja suhtautuminen avioeroon, leskeyteen jne. on tuomitsevampaa kuin kaupungeissa. Nepalissa naisten ja tyttöjen asema ja ihmisoikeudet ovatkin heikompia maaseudulla kuin kehittyneemmissä kaupungeissa, joissa muutosta tapahtuu nopeammin. 2.4 Uskonnot Nepalissa Nepal on hindulainen valtio ja suurin osa väestöstä on hinduja (n. 90 %). Buddhalaisia on toiseksi eniten (n. 4-5 %), mutta uskontojen sekoittumisen takia buddhalaisuus näkyy hyvinkin paljon nepalilaisessa arjessa. Muslimeja on noin 3 % ja loput ovat muiden uskontojen kuten kristinuskon harjoittajia. Uskonnot ovat usein sekoittuneet muihin uskontoihin ja luonnonhenkien palvontaan. Nepalissa on suuri määrä erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka määrittelevät pitkälti mihin uskontokuntaan ihminen kuuluu. Nepalit voidaan luokitella kahteen suureen pääluokkaan: arjalaiseen (intialaisperäiseen) ja mongolirotuun. Arjalaiset ovat uskonnoltaan yleisesti hinduja ja mongolirodut buddhalaisia. Buddhalaiset joutuvat usein kieltämään uskontonsa ja olemaan virallisesti hinduja välttääkseen esimerkiksi valtion virastoissa syrjinnän. Etnisistä ryhmistä newarit ovat

19 Kathmandun laakson alkuperäisasukkaita ja he ovat sekoitus kummastakin rodusta. Osa heistä on hindulaisia ja osa buddhalaisia. (Ks. Embassy of Finland Kathmandu 2004.) Newarit ovat sekoittaneet buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja perinteisiä uskontoja. He saattavat uskoa lukuisiin eri jumaluuksiin, henkiin ja noitiin. (Johnstone, Hanna & Smith 1995, 49.) Vuoristoalueen gurungit, sherpat ja tamangit taas ovat mongoliperäisiä ja buddhalaisia. (Embassy of Finland Kathmandu 2004.) Nepalin eteläisimmillä alueilla asuvat tharut harjoittavat taas hindulaisuuden ja animismin sekoitusta ja palvovat kotijumalia ja metsänhenkiä. (Johnstone, Hanna & Smith 1995, 51.) Nepalissa buddhalaisuuden ja hindulaisuuden sekoittuminen näkyy myös Kumarineitsytjumalan palvonnassa. Kumari valitaan aina nepalilaisista tyttölapsista, jotka kuuluvat tiettyyn kastiin ja täyttävät 32 eri jumalallista vaatimusta. Tyttölapsella täytyy olla mm. virheetön iho ja hampaisto, kuninkaan horoskooppiin sopiva horoskooppi, täydellinen terveys ja hyvä ihon tuoksu. Kumari toimii elävänä jumalana temppelissä siihen asti, kunnes tälle tulee ensimmäiset kuukautiset. Häntä pidetään eristyksissä, palvotaan jumalana ja hänellä on enemmän valtaa kuin kenelläkään muulla nuoresta iästään huolimatta. Puberteetin jälkeen Kumarin asema muuttuu jälleen normaaliksi ja jumalaksi etsitään uusi Kumari. Vanha Kumari elää yleensä naimattomana koko elämänsä, koska uskotaan, että hänen naimisensa tuottaa huonoa onnea ja aviomies tulee kuolemaan nuorena. Kumari saa kuitenkin runsaan palkan hallitukselta kuolemaansa asti ja elää varakkaasti. (Majupuria 1982, 28-37.) 3 NEPALILAISET TYTÖT 3.1 Tyttölasten kohtelu Tyttölapseksi syntymistä kuvaa hyvin erityisesti ylimpien kastien käyttämä sanonta "Tytöksi syntyminen on samaa kuin huonon onnen saaminen" (Majupuria 1982, 161). Tyttö- ja poikalasten kohtelussa ja asemassa on Nepalissa useimpien kehitysmaiden tapaan suuria eroja. Poikalapsen syntymä on suuri ilonaihe koko perheelle ja suvulle, mutta tyttölapsen syntymä aiheuttaa pettymystä ja syntymästä vaietaan. Tyttölapsen

20 syntymästä alkaakin epätasa-arvo useassa kehitysmaassa. Köyhät perheet toivovat poikaa, joka turvaisi vanhempien vanhuuden ja elättäisi heidät. Tyttölapsi taas naidaan miehensä perheeseen, jonne hän antaa työpanoksensa. Usein tytöt on varustettava myötäisillä, joihin köyhillä perheillä ei ole varaa. (Unifem 1999, 14.) Tyttölapsi merkitsee vanhemmille usein lisää velvollisuuksia ja kuluja, koska tyttöä on suojeltava ennen avioliittoa, tytölle on löydettävä puoliso, maksettava myötäjäiset jne. (Burbank 1999, 102.) Hindulaisella uskonnolla on myös suuri merkitys tyttöjen ja poikien eriarvoiseen asemaan. Poikalasta pidetään välttämättömänä, koska vain poika voi saatella vanhempansa kuoleman jälkeiselle matkalle iäisyyteen. (Vilkuna 2000.) Pojan tärkein tehtävä onkin sytyttää vanhempiensa polttorovio (Rautanen 1997). Myös buddhalaisuudessa on käsitys naisesta heikompana ja huonompana osapuolena. Nainen on kykenemätön yhteiskunnalliseen toimintaan ja korkeaan asemaan, koska on luonteeltaan mm. helposti suuttuva, tunteiden vietävissä, kateellinen ja tyhmä. Nämä uskonnolliset käsitykset ovat syvemmällä ihmisessä kuin sosiaaliset arvostukset ja siten vaikeammin muutettavissa. (Majupuria 1982, 161-162.) Nepalissa tehdään paljon laittomia abortteja ja myydään keskenmenon aiheuttavia lääkkeitä, jotka vaarantavat naisten terveyden ja hengen. Tutkivat journalistit puhuvat myös tyttösikiöiden abortoinneista, mutta aihe on niin arka ja häpeällinen Nepalissa, ettei kukaan journalisti ole uskaltanut tutkia asiaa laajemmin. Viranomaiset vaikeuttavat myös usein tutkivien journalistien työtä ja heidän henkensä on vaarassa. (Kotkamaa & Kettunen 2002.) Etelä-Aasiassa kuolee YK:n lastenrahasto Unicefin mukaan joka vuosi noin miljoona tyttölasta vain sen vuoksi, että he ovat syntyneet tytöiksi. He eivät saa koulutusta tai riittävää terveydenhuoltoa, he saavat poikia vähemmän ravintoa ja heitä väheksytään. Tyttö on perinteisesti toisen luokan kansalainen. (Unicef 2003.) Useissa kehitysmaissa kuten Nepalissakin ateria tarjotaan ensin miehille ja pojille. Sen jälkeen naiset ja tytöt syövät mitä jää jäljelle. Niukka ravinto vaikeuttaa eniten tyttöjen kehitystä. (Unifem 1999, 15.) Tyttölasta ei myöskään pidetä tarvitsevana ruuan lisäksi suhteessa terveyspalveluihin. Tyttölapsi saa poikalapseen verrattuna vähemmän lääketieteellistä hoitoa. (Majupuria 1982, 166.) Aikaisempina vuosikymmeninä tyttölapsia saatettiin jopa surmata tai hylätä, mutta nykyisin tyttöihin kohdistetaan muunlaista syrjintää. Heidän mahdollisuutensa opiskella tai tehdä muuta kuin kotitöitä ovat heikot.