ARTIKKELI 1(15) OVIPUHELINJÄRJESTELMIEN TEKNIIKAT JA HISTORIA Summerijärjestelmä ja ovipuhelinjärjestelmä- yleistä ja historiaa Perinteisin kutsujärjestelmä on summerijärjestelmä. Järjestelmä vastaa täysin ovikelloa, joskin siihen on lisätty myös paluusuunta- eli oven sähköinen avaus. Suomessa summerijärjestelmät yleistyivät sotien jälkeen; sotien jälkeinen rakennusboomin aikana kerrostaloihin tehtiin summerijärjestelmät. Merkittävin tekijä näissä oli meidän kotosuomalainen Esmi Oy; Sähkömerkki Oy. (Sähkömerkki Oy- Elektrosignal Ab, ESM, joka vuosien varrella muotoutui lyhyesti Esmiksi. Kuriositeettina mainittakoon, että tämän päivän kriteereillä Esmin tuotteet olisivat olleet avainlipputuotteita. Lisäksi yritys olisi saanut useita mainintoja sosiaalisesta vastuunkannosta.) Esmi hallitsi suvereenisti summerijärjestelmä- ja ovipuhelinjärjestelmien markkinoita pitkälle 70-luvulle asti. Joitakin muitakin Suomessa oli toki ollut; näistä ainoa faktatieto tosin on kenttätiedot. Tänä päivänä summerijärjestelmiä ei enää asenneta; mielekästä se ei ole, koska samoilla kustannuksilla järjestelmään saa puheyhteyden. Lisäksi tämän päivän turvallisuusvaatimuksia summerijärjestelmät eivät täytä. Summerijärjestelmiä huolletaan, ja pienimmässä modernisointitavassa uusitaan ulkotaulu. Tähän on mainittava, että ulkotaulun uusinnassa unohdetaan usein se, että järjestelmä tullaan kuitenkin aikanaan muuttamaan puheyhteydelliseksi- vaihdettu taulu ei välttämättä sovi puhejärjestelmään. Järjestelmillä on useita kutsumanimiä, esimerkiksi porttipuhelinjärjestelmä, ovipuhelinjärjestelmä ja summerijärjestelmä. Kielitoimiston suositus on kuitenkin ovipuhelinjärjestelmä, kun tarkoitetaan järjestelmää, jossa ulko-ovella, portilla tai vastaavassa paikassa on painiketaulu, sekä sisätiloissa tai vastaavassa vastauskoje. Järjestelmässä tulee olla kaksisuuntainen puheyhteys. Tämän järjestelmän virallinen nimitys on ovipuhelinjärjestelmä. Termi porttipuhelinjärjestelmä on myös yleisessä käytössä, mutta ei suositeltava- se on tyypillinen svetisismi, lainattu suoraan ruotsin kielen sanasta porttelefon. Summerijärjestelmästä puhutaan, kun järjestelmässä ei ole puheyhteyttä, vaan pelkkä kutsu ja mahdollisesti ovenavaus. Videoovipuhelinjärjestelmässä puheyhteyden lisäksi järjestelmässä on videokuva. Sotien jälkeen varakkaammat taloyhtiöt valitsivat ovipuhelinjärjestelmän. Aivan 50- luvun alkupuolen puhejärjestelmistä ei ole tietoa, onko niitä enää käytössä-, mutta koska järjestelmiä on paljon, niitä todennäköisesti vieläkin on käytössä. Kuusikymmen- ja seitsemänkymmentäluvun taitteen aikaisia järjestelmiä on erittäin paljon käytössä. 50-luvun summerijärjestelmiä on edelleen käytössä. Huollon kannalta ne ovat helppoja, vaikkakaan alkuperäisiä varaosia ei enää ole saatavilla. Jopa korvaavan summerin löytäminen ei enää onnistu. 70-luvun aikana Suomeen alkoi tulla muitakin järjestelmiä, alkoi tulla kilpailua. 80- luvun alkupuolella Esmi Oy itsekin luopui valmistamistaan järjestelmistä, ja alkoi tuoda Terraneoa.
ARTIKKELI 2(15) Tänään nuo 70-luvun järjestelmät alkavat olla vaihtovuorossa; ovipuhelinjärjestelmän tekninen käyttöikä on kolmisen kymmentä vuotta. Tämä on kirjoittajan henkilökohtainen arvio, joka perustuu siihen, että varaosien saatavuus vanhempiin järjestelmiin heikkenee, ja järjestelmän vikojen määrä alkaa lisääntyä ikääntymisen myötä. Myös yrityksemme huoltokirjanpito osoittaa tämän. Vanha asennuskanta tuo tähän päivään yhden mielenkiintoisen piirteen; suurimmassa osassa ovipuhelinasennuksista käytettävissä on jonkinlainen vanha kaapelointi, joka voidaan käyttää uusissa järjestelmissä. Jopa 50-luvun alkupuolen kaapelointi on toimiva- meillä ei ole tullut vastaan kovinkaan usein tilanteita, joissa kaapeloinnissa olisi ollut vikaa. Kun kaapelointi on ollut huonokuntoinen, kyseessä on aina liitosviat, eli jatkosrasioiden löysät liitokset. Säännöllisesti surraamalla tehdyt liitokset toimivat edelleenkin, ruuviliitokset taas ovat löystyneet. Perusteet ovipuhelinjärjestelmän hankkimiseen Taloyhtiöissä harkitaan usein summerijärjestelmän muuttamista puhe- tai videokuvalliseksi järjestelmäksi. Edelleen on myös taloyhtiöitä, joissa ei ole minkäänlaisia järjestelmiä. Valintaperusteista tärkeimpiä ovat asumismukavuus ja turvallisuus. Valitettavasti porraskäytäviä käytetään edelleenkin väärin, enenevässä määrin. Varastotilat menettävät merkityksensä, kun siellä ei voi säilyttää mitään. Asumismukavuutta järjestelmä tuo, kun asukas voi varmistaa pyrkijän henkilöllisyyden, ja avata tälle ovenvarsinkin videokuvallisessa järjestelmässä mukavuustaso nousee erittäin paljon. Järjestelmä palvelee myös päivittäisessä käytössä- koulusta saapuva lapsi voi soittaa ovelta kotiin, ja hänelle voidaan avata ovi. Asumismukavuutta se tuo myös, että jos järjestelmää ei sammuteta kokonaan yön ajaksi, asukas voi itse vaientaa oman kojeensa- ja oven avaustoiminto toimii edelleen. Matkapuhelimellaan yöllä soittavalle tulijalle voidaan avata ovi kulkematta itse ovelle. (On kuitenkin muistettava, että suurin turvallisuusriski on kuitenkin taloyhtiön asukas. Turvallisuus lähtee aina asenteista- siitä, että ovipuhelimen soidessa sillä todella varmistetaan tulijan henkilöllisyys. Järjestelmä on hyödytön, jos ovi avataan kysymättä.) Voidaan myös sanoa, että välillisesti järjestelmä jopa nostaa taloyhtiön huoneistojen arvoa. Asuntoesittelyyn tulija saa ensivaikutelman taloyhtiöstä jo rappukäytävän ovesta tullessaan- miten ostaja reagoi rappukäytävään, jonka ensivaikutelma tulijalle on vieno tuoksu ja ylätasanteella pyörivät neulat? Vastaperusteina käytetään, että tänä päivänä kaikilla on matkapuhelimet. Tämä pitääkin paikkansa, mutta ongelmaksi jääkin kaksi: ulko-ovi täytyy saada avattua, eli asukas joutuu tulemaan ulko-ovelle avatakseen oven, ja se, että matkapuhelin ei palvele erityisryhmiä, joita jokaisessa taloyhtiössä on. Esimerkiksi varttuneen sukupolven kulkeminen ovea avaamaan on vaikeaa, kuten myös liikunta- ja aistirajoitteisten. Ironista tosin, että taloyhtiössä eniten järjestelmien asentamista vastustavat ne, joille siitä olisi eniten hyötyä.
ARTIKKELI 3(15) Valmistusmaat Järjestelmän hankintakustannusta pidetään suurena, mutta hankintahintaa täytyykin laskea ensin huoneistoa kohden, ja suhteuttaa se esimerkiksi putkiremontin hintaan, tai julkisivuremonttiin. Samoin kustannukset kannattaa laskea järjestelmän käyttöiän ajalle hajautettuna- paljonko järjestelmä maksaa 30 vuoden aikana asukasta kohden. Tällöin järjestelmään käytetty summa saa uudet mittasuhteet. Järjestelmien huoltokustannuksista ei ole olemassa tilastoja, mutta kustannusvertailun voi tehdä esimerkiksi kertomalla järjestelmän hinnan puolellatoista. Voidaan olettaa, että järjestelmän käyttöaikana huoltokustannukset eivät voi mitenkään nousta näin korkealle, mutta laskelmissa se on käyttökelpoinen arvio. Kokonaisuudessaan järjestelmää hankkiessa tulee muistaa, että järjestelmä helpottaa taloyhtiön jokaisen asukkaan päivittäistä elämää. Suurin osa ovipuhelinjärjestelmistä valmistetaan Italiassa. Suurin osa maailman ovipuhelinjärjestelmistä suunnitellaan ja tuotetaan Italiassa. Italiassa markkinoita hallitsevat käytännössä Bticinon omistama Terraneo sekä Urmet (Lähde: Acet Srl:n edustajan henkilökohtainen suullinen arvio). Tämän lisäksi muita suuria merkkejä on mm. Comelit, joka on pieni merkki Italiassa, mutta suuri Suomessa. Tämän lisäksi muita ovipuhelinmerkkejä on kymmeniä, joista vain pientä osaa tuodaan Suomeen. Suurimmat valmistajat tekevät kaiken itse, mutta tyypillistä on, että ulkotaulut ostetaan alihankkijalta ja elektroniikka tehdään itse. Italiassa on mm. useita tehtaita, jotka valmistavat pelkästään ulkotauluja- eikä mitään muuta. Tyypillinen jako on, että pienet valmistajat käyttävät vakiomallisia tauluja, jotka brändätään valmistajan logolla, isot valmistajat tekevät taulut itse. Elkesan Oy maahantuo Acet-merkkistä järjestelmää. Acet-ovipuhelinjärjestelmiä on tuotu Suomeen vuodesta 1991 lähtien, ja niillä on toteutettu kymmeniä järjestelmiä eri puolilla Suomea. Acet-maahantuonti siirtyi Elkesan Oy:lle vuonna 2003. Järjestelmä on luotettava ja luja, ulkotaulut kestävät pohjoisia olosuhteitamme. Vuonna 2005 kävimme auditoimassa Acetin Milanon tuotantolaitokset ja tuotannon. Auditoinnissa vakuutuimme siitä, minkä asiakkaammekin ovat todenneet: Acet on luotettava, luja ja toimintavarma järjestelmä, joka kannattaa ottaa mukaan jokaiseen tarjouskilpailuun. Vuoden 2005 lopulla otimme edustukseemme Amplyvox-ovipuhelinjärjestelmät. Acetia tarjoamme peruskohteisiin, eli yhden- tai kahden oven rappukäytäviin, joissa ei vaadita kuvayhteyttä. Amplyvoxia tarjoamme kohteisiin, jossa väyläpohjaisuudesta on etua, esimerkiksi usean oven raput sekä kuvalliset järjestelmät. Amplyvox on värikuvallinen järjestelmä, johon voidaan liittää yhdestä muutamaan kymmeneen
ARTIKKELI 4(15) Ovipuhelinmerkkejä rappua sekä yhdestä 250 huonekojetta. Amplyvox- video-ovipuhelinjärjestelmä väreissä. Amplyvoxin muita tuotteita ovat PA-järjestelmät: kuulutusjärjestelmät. Listaa ovipuhelinjärjestelmistä, joita myydään Suomessa. Tiedot sitoumuksetta. Emme vastaa virheistä. Merkki Valmistusmaa Maahantuoja Valmistaja Acet Italia Elkesan Oy Acet Srl Amplyvox Italia Elkesan Oy Amplyvox SpA Elkesan Suomi/Italia Elkesan Oy * Fermax Espanja Secpro Oy Aiphone Japani Hedpro Oy (Hedengren) Siedle Saksa FSM Oy Ritto Saksa Pejan Oy RITTO GmbH & Co. KG Bitron Italia Safetyset Oy Selti Italia Hedpro Oy (Hedengren) ** Terraneo Italia Esmi Oy Bticino BPT Italia Avalarm Oy BPT SpA Comelit Italia Tamcent Oy Comelit Urmet Italia Esmi Suomi Esmi Oy *** Kocom Korea Kocom Finland (Frostpoint Oy) Kocom Bewator Bewator **** Fonel Suomi Fonel Oy Elvox Italia Finalert Oy Elvox Tegui Espanja Tele-Projekti/Klinkmann ***** Farfisa Italia Fisec Oy ACI Srl * Elkesan Oy valmistaa ovipuhelinjärjestelmiä: Painiketaulut ulos valmistetaan omassa tuotannossamme, elektroniikkana käytämme Acetia ja Amplyvoxia. Valmistamme tauluja myös muihin järjestelmiin. ** Selti tehnyt konkurssin, valmistus lopetettu. Joitakin varaosia saa HedProlta, joitakin taas Elkesan Oy:ltä. Painiketaulujen valmistaja Seltillä oli Eltas, ja Eltaksen edustaja Suomessa on Elkesan Oy. *** Esmi Oy valmisti omia ovipuhelinjärjestelmiään arviolta 80-luvulle saakka. **** Varsinaisesti Bewator on yhden oven kulunvalvontajärjestelmä, mutta valikoimissa myös pieniä ovipuhelinjärjestelmiä ***** LeGrand on Teguin omistaja. LeGrandin maahantuoja on virallisesti Klinkmann. Tele-Projekti oli aiempi maahantuoja. Käytännössä Tegui-asioissa otetaan yhteyttä Tele-Projektiin. (Tiedot sitoumuksetta.) Hakusanat: Fermax-ovipuhelinjärjestelmä, Aiphone-ovipuhelinjärjestelmä, Siedle-ovipuhelinjärjestelmä, Rittoovipuhelinjärjestelmä, Bitron-ovipuhelinjärjestelmä, Bitron-video, Selti-ovipuhelinjärjestelmä, Terraneoovipuhelinjärjestelmä, BPT-ovipuhelinjärjestelmä, Comelit-ovipuhelinjärjestelmä, Urmet-ovipuhelinjärjestelmä, Esmi-ovipuhelinjärjestelmä, Kocom-ovipuhelinjärjestelmä, Bevator-ovipuhelinjärjestelmä, Elvoxovipuhelinjärjestelmä, Tegui-ovipuhelinjärjestelmä, Elkesan-ovipuhelinjärjestelmä, Farfisa-ovipuhelinjärjestelmä. Kaapelointitekniikoista Markkinoilla on yleensä kahdenlaisia järjestelmiä: analogisia ja digitaalisia. Analogisissa ulkotaululta menee jokaiseen huoneistoon oma johtimensa, sekä järjestelmässä on yksi tai useampia yhteisiä johtimia; suuremmat ovipuhelinjärjestelmät
ARTIKKELI 5(15) Analogiset järjestelmät 4+n, 5+n, x+n 1+n vaativat massiivisen kaapeloinnin. Digitaalisissa kaapelointi on kevyt, yleensä koko järjestelmä vaatii vain kaksi johdinta. Analogisia järjestelmiä voidaan kutsua myös perinteisiksi. Helpoimmiten on ymmärrettävissä viisilankainen järjestelmä. Järjestelmässä on neljä yhteistä johdinta sekä huoneistokohtainen johdin- kutsutaan myös nimellä 4+n. Johtimet ovat: yhteinen, puhe ylös, puhe alas, ovenavaus sekä kutsu. Jokaiselle toiminteelle on oma johtimensa. Monilankaisista järjestelmistä on useita valmistajakohtaisia versioita; esimerkiksi Esmin vanhoissa järjestelmissä oli kuusi johdinta, puhe- ja kutsutoiminnot oli eriytetty omiksi järjestelmikseen. Samaa tekniikkaa käytettiin myös Siedlen vanhemmissa järjestelmissä: ainoa ero on soittojännite, joka Esmissä on 24 VAC, Siedlessä 12 VAC. Aiphonen vanhoissa ovipuhelinjärjestelmissä oli seitsemän- tai kahdeksan johdinta- huoneiston kuulokelinja ja mikrofonilinja olivat omilla maajohtimillaan. Monilankaisen vahvoja puolia on yleensä sen haavoittumattomuus; esimerkiksi puhepuolesta saattaa halvautua vain toinen puoli, mutta kaikki muut toiminnot toimivat. Lisäksi varaosien kannalta järjestelmässä on mielenkiintoinen puoli se, että asian tunteva asentaja pystyy korvaamaan vioittuneen huonekojeen jonkun muunkin valmistajan kojeella. Perusrakenne järjestelmissä on yleensä samanlainen- soittojännite saattaa olla erilainen, mutta sekin on usein vaivattomasti järjestettävissä. Myös vahvistinyksikkö on vaihdettavissa toiseen. Esimerkiksi vanhoihin Esmijärjestelmiin ei ole enää saatavissa alkuperäisiä osia- Elkesan toimittaa näihin sopivaa huonekojetta ja vahvistinta. Huollettavuuden suurin heikkous on rinnakkaisuuskoska kaikki huoneistot ovat rinnakkain, ei ole mitään mahdollisuutta selvittää puhetai avauspuolen vikaa nopeasti. Jos jokin huonekoje on rikki, käytännössä ainoa keino on kiertää kaikki huoneistot. Monilankaisista järjestelmistä on kehitetty myös nk. kaksilankainen versio, jota kutsutaan myös 1+n. Sinänsä on mielenkiintoista, että 1+n-järjestelmät tulivat kovin myöhään- perinteinen puhelinkojehan toimii kahdella johtimella, ja se tekniikka on sentään jo 1800-luvun loppupuolelta. 1+n-järjestelmissä koko järjestelmässä on yksi yhteinen johdin, ja (kuten 4+nmonilankaisissa) jokaiseen huoneistoon menevä huoneistokohtainen johdin. Järjestelmää kutsutaan myös kaksijohdinjärjestelmäksi. Kaikki toiminnot käyttävät vain kahta johdinta- kaksisuuntainen puhe, oven avaus ja kutsu. Teknisesti 1+ntekniikka ei salli kovin monia teknisiä vaihtoehtoja, joten yleensä eri valmistajien
ARTIKKELI 6(15) Analogisten varaosat 1+n-laitteet ovat samankaltaisia. Eroja toki on, hälytys (eli kutsu alaovelta huoneistoon) voi toteutua huonekojeessa erillisellä summerilla, jolloin hälytyssignaali on pärinää tai vihellystä. Toinen vaihtoehto on elektroninen soittoääni, jossa kaksi erikorkuista ääntä vaihtelevat nopeasti- tämä signaali kuuluu yleensä erillisestä hälytyskaiuttimesta tai kuulopuhelimen (luurin) kuulokkeesta. 1+n-puhelimissa kaksisuuntainen puhe on toteutettu hieman samaan tapaan, kuin perinteisessä lankapuhelimessa. Äänenvoimakkuuden sopivalla säädöllä estetään äänen kiertoilmiö. Oven avaus on yleensä toteutettu siten, että huonekojeen ovenavauspainike oikosulkee huoneistoon tulevat kaksi johdinta- vahvistin/keskuslaite tunnistaa tämän, ja aukaisee oven. Kutsu- ja puhetoiminnot on yleensä erotettu napaisuusvaihdolla- eli kutsutilanteessa toinen johdin on + ja toinen miinus ja puhetilanteessa taas päinvastoin. Toinen tekniikka on jännitetekniikka- soittosignaalin taso on esim. yli 12 volttia, ja zenerillä tms erotetaan tämä puhetilanteesta. Huollon kannalta järjestelmä on miellyttävä. Yleensä ovipuhelimen keskuskoje sijaitsee taululla, ja täältä voidaan mitata jokainen huoneisto; puhepiirin kunto, summerin kunto jne. Lisätietoja esimerkiksi Elkesan Oy:n edustaman Acetin asennus- ja huolto-ohjeista. Sekä 1+n että 4+n-järjestelmissä vahva puoli on varaosien saatavuus. Järjestelmän tunteva voi korvata hyvinkin vanhan järjestelmän osia toisen valmistajan osilla. 70- luvulla tehtyyn järjestelmään, johon ei saa uusia osia, saa asennettua muiden osia. Sama koskee myös tänä päivänä asennettavia järjestelmiä; 30 vuoden päästä järjestelmään saa osia, ja jos ei saa, huonekoje tai vahvistin on melkein kenen tahansa ammattilaisen rakennettavissa. (Huonekojehan ei vaadi kuin mikrofonin, kuulokkeen, summerin, pari kytkintä.) Hyvät puolet - Edullisuus, eritoten pienissä järjestelmissä (1-20 huoneistoa) - Erittäin hyvä valinta, kun kyseessä on järjestelmä, jossa on vain yksi ovi - Varaosien saatavuus - Vanhat summerijärjestelmät uusittavissa 1+n-järjestelmillä, vanha kaapelointi sopii - Järjestelmä on erittäin vikasietoinen - Huollettavuus hyvä, yhden perinteisen ovipuhelinjärjestelmän tuntija voi huoltaa myös muita järjestelmiä - Videojärjestelmissä videosignaali on standardia PAL-tasoista signaalia, joka voidaan sovittaa parikaapeliin, liittää videovalvontajärjestelmään, huonekojeen kuva voidaa jakaa nelikolla ovipuhelin ovi 1, ovipuhelin ovi 2, ala-aula, takaaula. Huonot puolet
ARTIKKELI 7(15) - Usean ovien järjestelmien toteuttaminen vaatii erikoisvälireleitä tai erikoisvahvistimia - Kaapelointi muodostuu helposti massiiviseksi, eritoten 4+n-järjestelmissä - Kaapeloinnin saa tehtyä selkeäksi, mutta kaapelointi vaatii hyvän dokumentoinnin- jota kukaan yleensä ei tee - Ulkotaulusta tulee herkästi epäsiisti suuren kaapelimäärän vuoksi - Videokuvallinen järjestelmä vaatii videokuvan siirtoon oman kaapeloinnin, ja yleensä kuvaa ei voida siirtää käyttäen puhelinkaapelia, vaan tarvitaan koaksiaalikaapelointi. Muutama kymmenen metriä onnistuu kierretyllä parillakin; värijärjestelmissä voi tulla väriongelmia pidemmillä parikaapeleilla. Digitaaliset järjestelmät eli väyläpohjaiset ovipuhelinjärjestelmät Digitaaliset järjestelmät ovat tulleet markkinoille vuoden 2000 tienoilla; Esmi Oy:n maahantuoma Terraneo oli ensimmäisten joukossa. Nykyään jokainen valmistaja toimittaa digitaalisia järjestelmiä. Digitaalisissa yleisin tapa on kaksi johdinta- ei muuta; kutsu, puhe, ovenavaus jne kulkevat näissä johdoissa digitaalisena, so. huonepuhelin soi, kun väylässä kulkee kutsu huoneiston 56 puhelin, soi. Kun kuulopuhelin nostetaan, puhelin välittää ulkotaululle tiedon puheyhteys auki, kiitos. Ovenavaustieto kulkee myös näin, huoneistopuhelimen ovenavauspainiketta painettu. Järjestelmän ehdottomasti vahvin puoli on sen kaapeloinnin yksinkertaisuus ja asennuksen helppous. Perinteinen asennustyö eli ulkotaulun upotus, huonekojeiden seinään poraamiset yms säilyy, mutta sähköisesti järjestelmä ei tarvitse kuin kaksi johdinta. Toteutustapoja on monia, mutta yleensä ulkotaulun sisäpuoli on hyvin yksinkertainen; useimmilla valmistajilla ulkotaulu koostuu moduuleista, jotka liitetään toisiinsa valmiilla moninapakaapeleilla (lattakaapeli). Sähköiset kytkennät tehdään puhemoduuliin. Taulun sisälle ei yleensä tule kuin kaksinapainen syöttökaapeli järjestelmän verkkokojeelta, kaksinapainen väyläjohdin sekä lukon kaksi johdinta. Em. puhemoduulissa on yleensä hyvin vähän kytkentäpisteitä: kaksi ruuviliitintä sähkönsyötölle, kaksi väylälle ja kaksi lukolle. Terraneo-ovipuhelinjärjestelmässä väylä- ja sähkönsyöttö on yhdistetty, joten Terraneo-taulun avaaja löytää taulun sisältä vain moduuleita, jotka on yhdistetty lattakaapelilla toisiinsa, ja neljä johdinta- väylä sekä lukko. Samaa tekniikkaa käyttää mm. Comelit-ovipuhelinjärjestelmä. Kustannuksellisesti järjestelmä voi olla kalliimpi tai edullisempi kuin analoginen; selkeää sääntöä ei ole. Järjestelmän keskuslaitteiden hinta saattaa olla sama, kuin analogisessa; yleensä ainoa erikoisosa on vahvistin. (Joka valmistajasta riippuen saattaa sisältää kaiken ohjauselektroniikan, tai olla pelkkä puheyksikkö, ja keskuslaite on muualla, esim. sähköpääkeskuksessa.) Huonekojeet ovat yleensä kalliimpia, koska huonekoje vaatii enemmän elektroniikkaa, kuin analoginen vastaava.
ARTIKKELI 8(15) Yhden oven järjestelmässä väyläpohjaisen ovipuhelinjärjestelmän laitehinta saattaa olla suurempi, kuin vastaavan analogisen. Usean oven järjestelmät on helppo toteuttaa, valmistajasta riippuen ovimäärä voi olla muutamasta ovesta satoihin oviin. Tyypillinen sovellutus on kerrostalo, jossa on portti, ja portin takana useampia rappuja; portin pielessä on ulkotaulu, jossa on jokaisen rapun huoneistojen kutsupainikkeet. Portin sisäpuolella olevien rappujen ovilla on rapun painikkeet. Portilla tulija painaa huoneiston kutsua, ja huoneisto avaa portin; rapun ovella tulija painaa taas nappia, ja huoneiston ovenavauspainike avaa tämän oven. (Ovenavaus kohdistuu siihen oveen, jolle on puheyhteys.) Toinen tyypillinen sovellutus on liikekeskus, jossa on useita ovia ja pari vastauspaikkaa: lastauslaiturit 1-10, konttorin ovi, jne jne, ja vastauspaikkoina valvomo ja vastaanotto. Analogisessa järjestelmässä vaaditaan ovien välille erikoisvaihtoreleitä sekä runsaasti edestakaista kaapelointia: järjestelmä on kyllä helpohko toteuttaa, mutta vaatii ehdotonta kurinalaisuutta dokumentoinnissa ja kaapeloinnissa. Esimerkiksi kaapelien vienti ovelta ovelle aiheuttaa sen, että järjestelmä tottakai toimii, mutta huoltotilanteessa järjestelmästä on vaikea saada kokonaiskuvaa. Digitaalisessa, väyläpohjaisessa ovipuhelinjärjestelmässä sama väylä, kaksi johdinta, kiertää kaikki ovet ja huonekojeet, ja järjestelmän prosessoriyksikkö hoitaa puheyhteyden kytkemisen oikealle ovelle. Järjestelmä vaatii aina ohjelmoinnin. Terraneo käyttää menetelmää, jossa taulun painikkeilla on järjestysnumerot, 1-99. Painiketta vastaavaan huonekojeeseen asetetaan ohjelmointipalikat, osoitteet, jotka ovat fyysisiä osia, 10 erilaista: kynnen kokoinen palikka, jossa piikit, joka sijoitetaan huonekojeisiin. Amplyvoxin ohjelmointitapa on samantyyppinen, osoite asetaan nk. DIP-kytkimillä. Comelitissa (vanhemmassa) jokaisessa huonekojeessa oli kytkin, jolla asetettiin huonekojeelle kutsunumero 0-255. Järjestelmä asetettiin ohjelmointitilaan ulkotaululta, ja jokainen huoneisto soitettiin läpi ohjelmointitilassa. Siedle taas käyttää osoitteetonta menetelmää, eli järjestelmä asetetaan ohjelmointitilaan, ulkotaululta painetaan huoneiston painiketta, ja huoneistosta, jossa napin halutaan soivan, nostetaan luuri. Saman tyyppistä ohjelmointitapaa käyttää mm. Fermax-ovipuhelinjärjestelmä- Fermax-ovipuhelimissa huonekoje asetetaan ohjelmointilaan. Myös muita tapoja on, valmistajasta riippuen. Hyvää: - yksinkertainen kaapelointi - Usean oven järjestelmät helppo toteuttaa - Videokuvallinen ovipuhelinjärjestelmä helppo toteuttaa: samaa väylää pitkin siirtyy puhe, ohjaustiedot ja video. Videokuvan siirto onnistuu yleensä myös puhelinkaapelissa (eli ovipuhelinjärjestelmä on laadittu käyttäen MHSpuhelinverkkokaapelia). - Järjestelmän muuntaminen videokuvalle jäljestäpäin vaatii yleensä vain kameran asentamisen ulkotaululle sekä huonekojeiden (kaikkien tai vain muutaman) vaihtamisen kuvalliseksi. - Ulkotaulun kytkennät siistit
ARTIKKELI 9(15) Valintaperusteet - Elektroniikan määrästä huolimatta yksinkertainen- vähän vikaantumismahdollisuuksia - Usein väyläpohjaisuuteen siirtyminen on tuonut valmistajilta ulkotauluun uusia innovaatioita: esim. led-taustavalot (käytännössä ikuinen) sekä nimikylttien vaihdon taulua avaamatta. Nämä eivät liity väylätekniikkaan, mutta väylätekniikan myötä yleensä valmistaja tuo uuden tyylisen ulkotaulun, jossa nämä asiat on huomioitu. Huonoa - Joissakin tapauksissa kustannuksiltaan analogista korkeampi - Joskus joustamaton, esim. yksi painike voi soida kyllä useammassa puhelimessa, mutta useamman painikkeen kohdistaminen yhteen puhelimeen ei välttämättä onnistu- paljon valmistajakohtaisia toteutustapoja. (Analogisessa järjestelmässä onnistuu aina.) - Joustamaton myös erityissovellutuksissa; esim. analogisessa järjestelmässä videokuvan saa järjestelmästä melkein aina ulos, digitaalisessa vaatii valmistajan erityislaitteet tai ei ole lainkaan mahdollista. Samoin ulkoisen puhelähteen tai puheen ottaminen ulos vaatii valmistajan erityislaitteet. - Paljon valmistajakohtaisia erityispiirteitä- huoltohenkilön täytyy olla järjestelmään perehtynyt - Vaikka asennustekniikka on yksinkertainen, se vaatii aina koulutuksen - Pieni vika saattaa halvaannuttaa koko järjestelmän toiminnan - Eri valmistajien laitteet eivät keskenään vaihtokelpoisia. Yleensä myös valmistajan eri versiot (esim. vanhemmat) eivät ole keskenään yhteensopivia. Varaosissa ollaan sitouduttu yhteen valmistajaan. Joskin tietty valmistaja voi olla kymmeniä vuosia vanha, niin silti tulevaisuuden tilannetta ei voi ennustaa- näin ollen väyläpohjaisissa varaosavarmuus on lyhyt, kymmenkunta vuotta. - Erityisesti videojärjestelmissä kaapeliongelmat- karkeasti sataan metriin asti ongelmaton, siitä ylöspäin kuvan laatu ei välttämättä paras mahdollinen, erityisesti värivideossa * * Väyläpohjaiset värivideojärjestelmät eivät vielä (2006, 2007) yleisiä. Amplyvoxin väyläpohjainen järjestelmä siirtää videokuvan omalla parillaan, samaa tekniikkaa käyttää myös Terraneon laajempi väyläpohjainen (neliparinen; ei myydä Suomessa, vain kaksilankainen mustavalkoinen). Selkeää sääntöä ei ole. Yksi piirre voi kuitenkin vaikuttaa: jos kyseessä on ovipuhelinjärjestelmä, jossa on yksi ovi eli yksi ulkotaulu, ja muutamia huoneistoja (esim. alle 30), niin analoginen järjestelmä on tällaisessa varteenotettava vaihtoehto. Samoin jos kohteessa on olemassa oleva kaapelointi, niin suuretkin yksioviset järjestelmät on järkevää toteuttaa 1+n-järjestelmällä. Digitaalinen järjestelmä on taas omiaan usean oven järjestelmissä, järjestelmissä, joissa on kymmeniä huoneistoja, video-ovipuhelinjärjestelmissä. Valintaperusteet Elkesan Oy:lle
ARTIKKELI 10(15) Muut tekniikat Elkesan Oy:llä on vankka kokemus ovipuhelinjärjestelmistä, jo vuodesta 1992 asti. Olemme toteuttaneet monia uusia järjestelmiä niin vanhalle kaapeloinnille kuin asentaen uuden kaapeloinnin. Ovipuhelinjärjestelmissä olemme huoltaneet suurinta osaa SUomessa myytävistä merkeistä: esim. Terraneo, Esmi, Siedle, Bitron, Aiphone, Fermax, Comelit, Selti. Myös muita tekniikoita on käytössä. Puhelinverkko-ovipuhelimissa ulkotaulu on liitetty puhelinverkkoon. Huoneistokutsu käyttää normaalia puhelinverkkoa puheyhteyteen ja avaussignalointiin. Järjestelmän asennuskustannus on normaalia ovipuhelinjärjestelmää edullisempi, mutta käyttökustannukset korkeammat. Jos taloyhtiö sallii vain lankanumeroiden ohjelmoinnin järjestelmään, tämä rajoittaa aika paljon- hyvin harvalla nykyään on lankapuhelinta. Edullinen asentaa, kallis käyttää. Perusvaatimus on kuitenkin aina jonkinlainen puhelinliittymä keskuslaitteelle sekä jokaisella asukkaalla on oltava puhelin. Sähköverkko-ovipuhelimissa ulkotaulu liitetään sähköverkkoon. Taloyhtiön nousukaapeli eristetään erityislaitteella niin, ettei liikennöinti kuulu taloyhtiön ulkopuolelle. Huonekoje liitetään yksinkertaisesti pistotulpalla. Hyviä puolia on, että kaapelointia ei tarvita. Haittapuolia se, että asentaminen vaatii sähköasentajan, eli keskuslaittetta ei saa asentaa muu, kuin hyväksytty sähköurakoitsija. Lisäksi jokaisessa huoneistossa joudutaan jotkut kojeet suojaamaan; esim. television pistorasian syöttöjohtoon sähkötauluun täytyy asentaa suodatin. Järjestelmä saattaa häiriintyä normaaleista verkon kojeista- esim. pölynimurista, jääkaapista jne. Kiinteistössä ei voida välttämättä käyttää muita sähköverkkoa käyttäviä signalointilaitteita: datasähköä, Power Line LONia, tms. Ovipuhelinjärjestelmän sijaan kiinteistössä voi olla koodilukko. Koodilukko on edullinen asennuskustannuksiltaan sekä järjestelmän elinkaaren aikaisilta huoltokustannuksiltaan. Välilliset kustannukset voivat kuitenkin olla suurempia; koodilukkohan ei anna mahdollisuutta tulijan henkilöllisyyden varmistamiseen. Koodilukon koodi täytyy vaihtaa mahdollisimman usein, vähintään kerran kuussa. Koodi leviää hyvin nopeasti myös asiattomille tahoille; sen selvittäminen ei ole kovin vaikeaa. Monet koodilukot eivät rajoita kokeilukertoja, ja taloyhtiön perustamisvuoden, vuosilukujen, sarjojen yms läpikäyminen on nopeaa. Yksinkertaisin tapa koodilukon koodin selvittämiseen onkin jäädä kadun toiselle puolen seuraamaan- näppäimiähän sieltä ei näe, mutta liikesarjat erottaa, joten koodi on hyvin nopeasti selvitetty. Lisäksi koodilukko rajoittaa myös päivittäistä elämää: esimerkiksi rappukäytävässä oleva asiakaspalvelupiste (hammaslääkäri, lääkäri tms) joutuu kuitenkin jakamaan koodin asiakkailleen- ja ellei jaa, joutuu päivystämään ovella. Myös yllätysvieraiden tulo on mahdotonta. Matkapuhelimet helpottavat yleensä koodilukon käyttöä, koska tulija voi kertoa olevansa tulossa. Koodilukot eivät poista sitä seikkaa, että tulija voi kyllä ilmoittaa tulostaan matkapuhelimella, mutta oven avaukseen koodi täytyy ker-
ARTIKKELI 11(15) Järjestelmien osat Terminologiaa toa tai asukkaan tulla aukaisemaan ovi. Toisaalta, koodilukko on hyvä ovipuhelinjärjestelmän lisä: asukkaat voivat käyttää sitä omaan kulkemiseen. Tärkeää on edelleenkin muistaa vaihtaa koodi usein. Koodilukkoa parempi vaihtoehto on kortinlukija- eli pienimuotoinen kulunvalvontajärjestelmä, jossa jokaisella asukkaalla on avaimenperä, jota heilauttamalla lukijan edessä ovi aukeaa. Ovipuhelinjärjestelmät ovat perusperiaatteeltaan samankaltaisia. Yleensä järjestelmä koostuu ulkotaulusta, keskuslaitteesta, huonekojeista ja kaapeloinnista. Ulkotaulussa sijaitsevat painikkeet, nimikyltit, nimikylttien taustavalot, puheyksikkö (kaiutin ja mikrofoni sekä mahdollisesti vahvistin). Huonekoje sisältää kuulopuhelimen (luurin), jossa mikrofoni ja kuuloke. Runkoosassa painikkeet ja puheyhteyden katkaisuelektromekaniikan (luurikytkimen). Lisäksi runko-osassa on yleensä summeri, joka soi, kun kutsupainiketta ulkotaulussa painetaan. Summeri on voitu korvata erillisellä kaiuttimella, tai hälytys voidaan soittaa myös kuulopuhelimen kuulokkeella. Keskuslaite sisältää järjestelmän hallintaelektroniikan; sijoituspaikka on yleensä sähkökeskus tai vastaava paikka. Hyvin yleinen käytäntö on, että keskuslaite sijaitsee ulkotaulussa- vahvistinmoduuliin on integroitu kaiutin, mikrofoni, vahvistin ja digitaalisissa järjestelmissä mikroprosessoriyksikkö. Sähkökeskukseen sijoitetaan vähintään verkkolaite, eli muuntaja. Käytäntöjä on useita, riippuen valmistajasta. Yksi valmistaja sijoittaa ovipuhelinjärjestelmän keskuslaitteen kaikkineen ulkotauluun, ja vain verkkokoje on sähkökeskuksessa. Toinen valmistaja sijoittaa keskuslaitteen muuntajineen sähköpääkeskukseen, ja ulkotaulussa on vain puhemoduuli. Käytännössä järjestelmän toiminnan kannalta tällä ei ole merkitystä. Esimerkkejä Acet 1+n Kaikki keskuselektroniikka vahvistimessa ulkotaululla Amplyvox väylä Kaikki keskuselektroniikka vahvistimessa ulkotaululla Siedle väylä Ulkotaululla puheyksikkö, sähkökeskuksessa keskusyksikkö Comelit väylä Kaikki keskuselektroniikka vahvistimessa ulkotaululla Terraneo väylä Kaikki keskuselektroniikka vahvistimessa ulkotaululla Porttipuhelin, ovipuhelin
ARTIKKELI 12(15) Porttipuhelin. Ovipuhelin. Porttipuhelinjärjestelmä. Ovipuhelinjärjestelmä. Termistö tällä puolella on hieman vakiintumatonta. Molemmat termit ovat kuitenkin hyväksyttäviä; porttipuhelin tulee suoraan ruotsin kielen sanasta porttelefon, porttelefonsystem. Ovipuhelin-sana tullee englannin kielestä, door phone system. Voitaneen puhua myös kiinteistöjen kutsujärjestelmistä, mutta tämä termi ei ole Suomen kieleen vakiintunut. Kuitenkin, porttipuhelin ja ovipuhelin tarkoittavat samaa asiaa- kiinteistön ulko-ovella olevaa kutsulaitetta, huoneistossa olevaa kojetta, keskuslaitetta ja kaapelointia, johon kuuluu se, että järjestelmässä saadaan puheyhteys (tai puhe- ja videokuvayhteys) huoneiston ja ulkooven välillä. Myös sanalla ovipuhelin voidaan tarkoittaa huonekojetta, eli kiinteistön (asuin)huoneessa olevaa kojetta. Kts. huonekoje. Suomen kielessä suositeltava sana on ovipuhelin, ovipuhelinjärjestelmä. Muuntaja, verkkokoje, verkkolaite Keskuslaite Ovipuhelinjärjestelmän osa, johon kytketään verkkojännite (230 VAC), ja jonka ulostuloina on järjestelmän vaatima käyttösähkö. Yleensä tarkoittaa vahvistinta, mutta voi sisältää myös muuta elektroniikkaa. Sijainti voi olla ulkotaulussa tai keskusyksikössä ( musta laatikko ), joka voi sijaita kiinteistön sähköpääkeskuksessa. Vahvistin, puhemoduuli, puheyksikkö Ulkotaulun osa, joka sisältää kaiuttimen ja mikrofonin. Kts. keskuslaite. Puhelin, ovipuhelin, ovipuhelinkoje, porttipuhelin, porttipuhelinkoje, huonekoje, huoneyksikkö, asuntoyksikkö Yleensä tavallisen puhelimen tyyppinen laite, johon soi, kun ulkotaululta painetaan huoneiston painiketta, ja jonka kuulopuhelimeen puhumalla voidaan varmistaa kutsujan henkilöllisyys. Kojeessa on lisäksi painike, jolla ulko-ovi saadaan avattua. Ovipuhelin tai huonekoje on laite, jossa on asukkaan toimilaitteet; puheen kaksisuuntainen hallintalaite eli käytännössä kuulopuhelin (luuri), jossa on kuuloke ja mikrofoni, laitteen runko, jossa ovenavauspainike,
ARTIKKELI 13(15) sekä mahdollisesti muita hallintapainikkeita. Muut hallintapainikkeet voivat olla esim. soittoäänen poiskytkentä ja voimakkuuden säätö, porraskäytävän valojen kytkentä, sisäpuhelintoiminteet. Video-ovipuhelinjärjestelmä Ulkotaulu, painiketaulu Kamera Oven aukaisu Ovipuhelinjärjestelmä, jossa puheyhteyden lisäksi nähdään kojeen monitorista tulija. Kuva on yleensä reaaliaikaista videokuvaa. Monitorin kuvakoko on yleensä postikorttiluokkaa. Kuva on yleensä mustavalkoinen, mutta värillinenkin vaihtoehto on mahdollinen (esim. Amplyvoxväyläpohjainen, värillinen ovipuhelinjärjestelmä). Kiinteistön ulko-oven vieressä oleva taulu, jossa kutsupainikkeet, nimikyltit sekä puheyksikkö. Taulu voi olla uppoasennettu, eli painiketaulun pinta on ulkoseinän tasalla. Pinta-asennettuna taulu on sijoitettu peltikoteloon. Ulkotaulun materiaali on yleensä eloksoitu alumiini, mutta ruostumaton teräs ja muovi ovat myös yleisiä; värivaihtoehtoja on saatavilla, mutta usein taloyhtiöt suhtautuvat varovaisesti arkkitehtoonisesti soveltuvampien vaihtoehtojen valintaan. (Esimerkiksi RAL-värit, ruskea, sininen, kirkkaan punainen, keltainen, messinki.) Elkesan Oy edustaa Eltas Srl:n ovipuhelintauluja valmistajien taulujen lisäksi. Valmistamme myös omalla tuotemerkillämme Elkesanovipuhelintaulut ulkotauluja, myös asiakkaan mittojen mukaan. Ulkotaulun sijoitettu pienikokoinen videokamera. Kamera on sijoitettu yksikköön, jossa on infrapunavalaistus- kuva näkyy myös täysin pimeässä. Joissakin järjestelmissä kameran asentoa voi säätää huonekojeesta, mutta yleensä kamera asennetaan niin, että eri pituiset ihmiset yleensä näkyvät. Valaistukseen käytetään kameraan integroituja infrapunaledejä tai valkoisia ledejä. Vanhemmissa järjestelmissä on käytetty myös hehkulamppua. Oven aukaisu voidaan toteuttaa kolmella tavalla, sähköteljellä, solenoidilukolla tai moottorilukolla.
ARTIKKELI 14(15) Moottorilukko on näistä ehdottomasti luotettavin. Lukkorunko on periaatteessa Abloyn (tai jonkun muun valmistajan) lukkorunko, jonne on integroitu moottori, joka vetää lukon teljen pois vastakappaleesta. Murtovarmuus on sama, kuin tavallisella lukolla. Kustannuksiltaan moottorilukon asennus on kallein. Solenoidilukko on lukkorunko, jossa sähkömagneetti vetää kappaleen pois lukon sisältä, ja ovi voidaan avata kahvasta painamalla. Haittapuoli on, että oven avaamiseen tarvitaan yleensä kahvan painamista. Sähkötelki, sähköpieli, sähkövastarauta, sähkölukko: tavallisen lukon vastakappale on runko, johon lukon kieli menee. Sähkövastarauta on vastakappale, joka sisältää sähkömagneetin- sähkömagneetti siirtää vastaraudan etukappaleen pois, jolloin ovi voidaan vetää auki. Sotien jälkeen pitkälle 70-luvulle ainoa valmistaja Suomessa oli- Esmi Oy. Näitä alkuperäisiä 50-luvun sähkövastarautoja on edelleenkin käytössä. Tänä päivänä valmistajia on useita. Etuina on edullisuus, joskin hintaero solenoidilukkoihin (kevyttelkilukko) onkin hieman kaventunut. Haittapuolina on murtolujuuden puute- pahimmillaan vastaraudan saa ovea rymistämällä auki, tai käyttämällä koukkua. Tämän päivän sähköteljissä näitä puutteita on korjattu, ja luotettavuus on hyvä. Yleisin virhe vastarautojen huollossa on- rasvaaminen ja öljyäminen. Jos vastarautaan ruiskutetaan öljyä tai sivellään vaseliinia, se aiheuttaa vain lian kerääntymisen sen sisälle. Sähkötelki ei tarvitse huoltoa, eikä varsinkaan öljyämistä. Sille on vain kolme huoltotoimenpidettä: välityskoskettimen vaihto karmin ja oven vastapuolen välistä, sähköteljen ultraäänipesu ja kokonaan vaihto, joista viimeksi mainittu on järkevin. Ylivientikosketin, välityskosketin asennetaan oven vastapuolelle, saranan ja karmin väliin. Vanhemmat välityskoskettimet oli rakennettu tapista ja jousesta; näissä yleensä tapahtui johtimien katkeilua. Hieman uudemmat välityskoskettimet oli tehty joustavasta messinkiliuskasta; näissä ei johtojen katkeilua tapahtunut. Välityskoskettimia on edelleenkin saatavilla, mutta näiden käyttäminen ei ole missään nimessä järkevää. Yleensä niissä on ollut erittäin paljon kontaktivikoja, ja nämä ovat vieneet mainetta myös sähkövastaraudoilta. Ylivientisuoja on mekanismi, jolla johdin saadaan tuotua katkeamatta sähköteljelle tai moottorilukolle asti. Näitä on sekä pinta-asenteisia että uppoasenteisia; uppoasennettu asennetaan oven karmin ja vastapuolen väliin. Pinta-asennettu on panssariletku, joka on oven rappukäytävän puolella, lenkki karmin ja oven välissä. Molemmissa näissä tuodaan johto sellaisenaan perille asti. Johtimena käytetään ohutlankaista, monisäikeistä johdinta, jossa yleensä johtimia kytketään useita rinnan; jos jokin johdin katkeaa (mikä on erittäin epätodennäköistä), muut jäävät.
ARTIKKELI 15(15)