16.5.2016 1 (5) Oikeus- ja työministeri Jari Lindström ALOITE PERINTÄLAINSÄÄDÄNNÖN MUUTTAMISEKSI Ehdotus Suomen Yrittäjät esittää saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) muuttamista siten, että myös yrityssaatavien perintäkuluille säädetään enimmäismäärät. Perustelut Nykyinen sääntely yritysperinnän kulujen osalta Saatavien perinnästä annetussa laissa (513/1999) (jäljempänä: perintälaki) ei ole asetettu euromääräisiä rajoja yritysperinnästä perittäville kuluille. Voimassaoleva perintälain 10 : 10. (SK: 31/2013, HE:57/2012) Perintäkulujen korvaaminen. Velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Korvausvelvollisuus voi perustua sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuviin kuluihin että kuluihin, joita velkojalle aiheutuu sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle korvausta perinnän suorittamisesta. Korvattavien kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon saatavan suuruus, suoritettu työmäärä, perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa ja muut seikat. Velallinen ei kuitenkaan ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja, jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt 4, 4 b, 4 c tai 7 :n vastaisesti tai jos perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava ei ole täyttänyt 5 ja 5 a :n mukaisia velvoitteita, paitsi jos menettelyn moitittavuutta tai laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä. [ ] Kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismäärästä on säännös lain 10a :ssä. Sen mukaan kirjallisesta maksumuistutuksesta saa vaatia enintään 5 euroa, maksuvaatimuksesta 14 euroa, 24 euroa tai 50 euroa riippuen perittävän saatavan pääomasta. Muista säännöksen tarkoittamista perintätoimista saa vaatia määriä, jotka vaihtelevat 5 euron ja 50 euron välillä. Suomen Yrittäjät Mannerheimintie 76 A, 00250 Helsinki, PL 999, 00101 Helsinki puhelin 09 229 221 toimisto@yrittajat.fi www.yrittajat.fi Y-tunnus 1030657-2
2 (5) Velalliselta saa säännöksen mukaan vaatia todelliset perintäkulut, jos perinnästä on sen edellyttämän tavanomaista suuremman työmäärän vuoksi aiheutunut muita kuin 1 momentissa mainittuja tai siinä säädetyt enimmäismäärät ylittäviä kuluja. Velalliselle on tällöin esitettävä erittely vaadituista perintäkuluista ja niiden perusteista sekä ilmoitettava kulujen määrän olevan muutoin sovellettavia enimmäismääriä suurempi. Enimmäismääriä ei kuitenkaan saa ylittää, jos perittävänä on suoraan ulosottokelpoinen saatava. Muutostarve Nykyinen perintälaki on tullut voimaan vuonna 1999. Lakia on voimaantulon jälkeen muutettu useita kertoja, mutta perintälain aiempien muutosten yhteydessä ei ole päädytty säätämään yritysperinnän kulujen taksoittamisesta. Perintälain tarkoituksena ei ole ollut, että velalliselta perittävät kulut määrättäisiin kaavamaisena osuutena saatavan pääoman määrästä tai muutoin suoraan suhteutettuna saatavan suuruuteen. Saatavan suuruus ei vaikuta suoraan perintäprosessiin tai vaadittavaan työmäärään. Perintäkulujen määrän tulisi olla kohtuullinen suhteessa saatavan suuruuteen. Perintätoiminnan lainmukaisuutta valvoo Etelä-Suomen aluehallintovirasto (jäljempänä AVI ). Aluehallintovirasto on viime vuosina antanut lukuisia yritysperinnän kuluja koskevia päätöksiä, joissa perintätoimistojen perinnästä vaatimat kulut on todettu kohtuuttomaksi. Vaikka perintälain kuluttajasaatavia koskevia perintäkulujen enimmäismääriä ei sovelleta yrityssaatavien perintään, AVI on ratkaisuissaan katsonut, että niillä on merkitystä arvioitaessa perintäkulujen kohtuullista määrää. AVI on valvontakäytännössään todennut, että mikäli perintäyhtiö ei pysty näyttämään toteen, että toimenpiteet (esim. käsittelyjärjestelmään tallentaminen, tulostus-, postitus- ja materiaalikustannukset tai raportointi) eroaisivat kuluttajaperintään verrattuna, ei ole perusteltua vaatia niistä kuluttajaperintää suurempia kustannuksia. On huomattava, että AVI:lla ei ole toimivaltaa alentaa perintätoimiston perimiä perintäkuluja tai määrätä perintätoimistoja maksamaan korvauksia. AVI voi ainoastaan antaa perintätoimistolle virheellisen menettelyn vuoksi varoituksen tai vakavissa tapauksissa peruuttaa toimiluvan. Vuonna 2015 AVI antoi yhteensä 11 varoitusta perintälain vastaiseksi katsomastaan toiminnasta. Perintäluvan peruuttamiseen, jonka voidaan katsoa olevan äärimmäinen valvonnassa käytettävä toimenpide, AVI on käytännössä ryhtynyt erittäin harvoin. Tällä hetkellä viranomainen ei siis käytännössä kykene toteuttamaan tavoitetta ja lainsäädännön vaatimusta perintäkulujen kohtuullisuudesta. Suomen Yrittäjien neuvontapalveluun on viime vuosina tullut runsaasti yhteydenottoja kohtuuttoman suuriksi koetuista yrityssaatavien perintäku-
3 (5) luista. Maksuhäiriömerkinnän pelossa ja AVI:n vähäisten puuttumismahdollisuuksien vuoksi yrittäjät eivät useinkaan uskalla riitauttaa kohtuuttoman suuria perintäkuluja. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää ylisuurten kulujen maksaminen. Tästä aiheutuu huomauttavia kuluja yrityksille, ja se pahentaa entisestään taloudellisissa vaikeuksissa olevien yrittäjien asemaa. Aluehallintoviraston ratkaisukäytäntö AVI on ottanut ratkaisukäytännössään kantaa yrityssaatavien perintäkulujen kohtuullisuuteen mm. seuraavasti: Perintäyhtiö oli lähettänyt kaksi maksuvaatimusta, joiden perintäkulut olivat olleet yhteensä 264,00 euroa. Saatavan suuruus oli ollut 348,00 euroa. Aluehallintoviraston pyynnöstä huolimatta perintäyhtiö ei ollut esittänyt yksilöityä selvitystä, mistä kulut olivat muodostuneet. Ottaen huomioon saatavan suuruus ja tehdyt perintätoimenpiteet perintäkuluja oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuuttoman suurina. (ESAVI/1621/05.11.11/2014) Perintäyhtiö oli lähettänyt kolme maksuvaatimusta periessään pääomaltaan 1.813,50 euron suuruista saatavaa. Viimeisimmässä maksuvaatimuksessa oli vaadittu maksettavaksi perintäkuluja 317,00 euroa. Perintäyhtiö ei ollut esittänyt yksityiskohtaista selvitystä perintätyön tai sen vaatimien kulujen määrästä. Aluehallintovirasto ei siten ollut voinut tarkemmin todeta perintäyhtiön vaatimien perintäkulujen perusteita. Kuluja pidettiin kohtuuttomina. (ESAVI/660/05.11.11/2014) Perintäyhtiö oli lähettänyt yhden maksuvaatimuksen, jonka perintäkulut olivat 147,56 euroa. Saatavan suuruus oli pääomaltaan 437,19 euroa. Perintäyhtiö ei tapauksessa esittänyt selvitystä sellaisista tosiasiallisista toimenpiteistä ja kuluista, joiden perusteella perintäkuluja voitaisiin käsillä olevassa tapauksessa pitää kohtuullisina.( ESAVI/5031/05.11.11/2015) AVI on ratkaisukäytännössään sekä ohjeistuksessaan todennut, että perintäkulujen määrittämisessä ratkaisevaa tulee olla tosiasiassa tehty työ ja toimenpiteet. Toimenpiteiden tulee olla tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja (esimerkiksi osoitteenmuutoksia tai saatavan oikeellisuutta ei ole velvollisuutta ryhtyä selvittämään etukäteen, eli tämän ei tulisi kelvata myöskään kulujen perusteeksi). Perintäkulujen tulee perustua jo tehtyihin toimenpiteisiin, eli tulevaisuudessa tehtäviä toimenpiteitä ei voida laskuttaa etukäteen. Merkittävä ero kuluttaja- ja yrityssaataviin liittyvien perintäprosessien välillä on trattamenettely (perintälain 7 ). Tratan käyttäminen kuluttajasaatavien perintään on kiellettyä. Trattamenettelyn käyttöön liittyy erityinen huolellisuusvelvollisuus sekä ankara vastuu, ja näin ollen perintään liittyvän työmäärän voidaan katsoa olevan suurempi. Tästä syystä AVI on
4 (5) päätöksissään katsonut, että trattaperinnästä on perusteltua periä korkeammat perintäkulut. Perintätoiminnan käytäntöjen kehittyminen Perintälain uudistuksen HE 57/2012 yhteydessä kuluttajasaatavien perintäkulujen maksimitasoja laskettiin muuttamalla perintälain kuluttajaperinnän taksoja. Muutosta perusteltiin mm. seuraavasti: Saatavien perinnän tosiasialliset käytännöt ovat kehittyneet verrattuna edellisen lainmuutoksen valmistelun aikaiseen tilanteeseen. Laskutus- ja perintäprosesseja on kehitetty automaattisemmiksi ja kustannustehokkaammiksi. Esimerkiksi perintäkirjeet tulostuvat automaattisesti tietojärjestelmistä. Perimistoimistot käyttävät usein verkkopalvelua yhteydenpitovälineenä kuluttajavelallisiin, mikä vähentää perimistoimistolle aiheutuvaa työmäärää ja kustannuksia. Varsinkin pienten ja rutiininomaisesti perittävien saatavien perintä on näistä syistä mahdollista järjestää hyvin tehokkaasti ja alhaisin kustannuksin. On oikeudenmukaista, että perintäprosessien automatisoitumisesta aiheutuvat kustannussäästöt koituvat myös velallisten hyväksi. Kohtuuttoman suuret perintäkulut pahentavat velkaantumisesta johtuvia ongelmia ja vaikeuttavat niiden hoitamista. Siksi perintäkulujen enimmäismäärissä on jatkossa perusteltua ottaa nykyistä paremmin huomioon periaate, jonka mukaan perintäkulujen määrän tulee olla kohtuullinen suhteessa saatavan suuruuteen. Riidattomia yrityssaatavia koskeva perintäprosessi on nykyisin monelta osin samanlainen kuin vastaavien riidattomien kuluttajasaatavien perintäprosessi. Tätä näkemystä tukevat mm. AVI:n päätökset, joissa perintäyhtiöt ovat selostaneet perintäkäytäntöjään. On perusteltua, että digitalisaatiosta ja perintäprosessien automatisoitumisesta aiheutuvat kustannussäästöt koituisivat myös yritysvelallisten hyväksi samalla tavoin, kuin lainsäätäjä on tarkoittanut koituvaksi kuluttajavelallisten osalta. Yrityssaatavia koskeva sääntely voitaisiin toteuttaa noudattaen samoja periaatteita kuin tällä hetkellä noudatetaan kuluttajasaatavien osalta. Perintäkulujen taksoittamista puoltaa myös tuomioistuimissa käsiteltävissä riidattomissa velkomusasioissa käytössä oleva malli. Niin kutsutussa summaaristen asioiden käsittelyssä tuomittavien kulujen suuruus määräytyy lähtökohtaisesti saatavan määrän mukaisesti, oli kyseessä sitten luonnolliselta henkilöltä tai yritykseltä perittävä saatava. Sääntely muissa maissa Perintäkuluja koskevaa sääntelyä ei ole harmonisoitu EU-maiden välillä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/7/EU kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (maksuviivästysdirektiivi) on kuitenkin säädetty tilanteista, joissa velkojalla on oikeus niin
5 (5) kutsuttuun 40 euron vakiokorvaukseen perintäkuluista, mikäli velallinen myöhästyy maksun suorittamisesta. Käsityksemme mukaan EU-oikeuden säännökset eivät aseta esteitä perintäkulujen nykyistä täsmällisemmälle sääntelylle. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa on lainsäädännöllä rajoitettu perintäkuluja myös yritysten välisissä suhteissa. Ruotsissa perintäkulujen osalta noudatetaan samoja säännöksiä, riippumatta siitä kohdistuuko perintä velallisena olevaan kuluttajaan vai yritykseen. Ruotsin perintälain mukaan yritysperinnän tilanteessa voi lähtökohtaisesti vaatia 60 kruunua kirjallisesta maksuhuomautuksesta ja 180 kruunua perintäyhtiön toimittamasta maksuvaatimuksesta. 1 Vaihtoehtoisesti perintäyhtiö voi perintäkulujen korvauksena vaatia maksukyvyttömyysdirektiiviin perustuvaa 450 kruunun vakiokorvausta. 2 Vakiokorvausta ylittäviä perintäkuluja ei pääsääntöisesti voi vaatia maksettavaksi missään tilanteessa. Lopuksi Suomen Yrittäjät esittää perintälainsäädännön kehittämistä kohtuuttoman suurien perintäkulujen hillitsemiseksi ja oikeustilan selventämiseksi. Ehdottamamme lakimuutos säästäisi yritysten kustannuksia. Muutos myös selkeyttäisi oikeustilaa valvontaviranomaisen kannalta. Aiempaa selkeämmät ja yksiselitteiset säännöt vähentäisivät tarvetta kohtuuttomia perintäkuluja koskevien kanteluiden käsittelylle, ja näin ollen uudistus vähentäisi viranomaisten työmäärää ja vapauttaisi resursseja muuhun työhön. Selkeät säännöt palvelisivat myös velkojan oikeusturvaa. Kunnioittavasti Suomen Yrittäjät ry Mikael Pentikäinen toimitusjohtaja 1 Lag (1981:739) om ersättning för inkassokostnader m.m. 4 2 Lag (1981:739) om ersättning för inkassokostnader m.m. 4a