Etelä-Savon metsäohjelma 2012-2015
2 Suomen metsäkeskus, Julkiset Palvelut, Etelä-Savo Toimittajat: Pertti Vento (Etelä-Savo), Seppo Repo (Kaakkois-Suomi), Heikki Karppinen (Pohjois-Karjala), Markku Granander (Pohjois-Savo) Ulkoasu: Pohjolan Mylly Taitto: Sinikka Ratilainen / Jarmo Forsstén Kannen kuva: Jarmo Forsstén Painatus: Lisätietoja: Pertti Vento p.020 772 7456, pertti.vento(at)metsakeskus.fi
3 Sisällys 1. Johdanto...4 2 Metsäalan nykytila Itä-Suomessa...6 2.1 Metsätalous...6 2.2 Metsäteollisuus ja metsäenergia... 11 2.3 Metsien ekosysteemipalvelut...14 2.4 Luonnonsuojelun toteutustilanne ja METSO-ohjelma...15 2.5 Metsäosaaminen...17 2.6 Nykytilasta tulevaisuuteen näkökulmia itäsuomalaisittain...18 3. Ohjelman visio ja strategiset linjaukset...22 4. Metsäalan kehittämistarpeet, -tavoitteet ja toimenpiteet strategisten päämäärien mukaan...24 4.1 Metsiin perustuva liiketoiminta monipuolistuu ja tuotannon arvo kasvaa...24 4.2 Metsätalouden kannattavuus paranee...28 4.3 Metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset vahvistu vat...32 4.4 Osaamisen kehittäminen ja osaavan työvoiman riittävyys...35 5. Rahoitustarve ja resurssienkohdentaminen Etelä-Savossa...36 6. Ohjelmayhteistyö Etelä-Savossa...38 7. Ohjelman vaikutukset Etelä-Savossa...40 8. Ohjelman toimeenpano ja seuranta Etelä-Savossa...43 Liitteet
4 1. Johdanto on metsäkeskusalueen koko metsäalan ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten strateginen ohjelma. Ohjelma ulottuu yli toimiala- ja hallinnonalarajojen. Se luo mahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä metsäalan elinkeinoille sekä antaa suuntaviivat alueen metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle. Ohjelman tavoitteena on lisätä puun käyttöön ja metsiin perustuvaa liiketoimintaa, metsätalouden kannattavuutta sekä ympäristöhyötyjä hyödyntämällä suurimman kestävän metsien käytön mahdollisuudet. Ohjelmalla tuetaan metsäalan taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja ekologista kestävyyttä sekä alueen tasapainoista kehittymistä ja koko valtakunnan metsäsektorin menestymistä. tukee metsäasioiden käsittelyä maakuntaohjelmissa ja ELY-keskusten strategisten tulossopimusten linjauksissa. Etelä-Savon alueellinen metsäohjelma on laadittu vuosille 2012 2015. Sisällössä on huomioitu metsäasetuksen (1200/1996) 1 :ssä mainitut asiat, toimintaympäristön muutokset sekä nykyisten ohjelmien toimeenpanosta saadut kokemukset. Tämän alueellisen metsäohjelman laadinnassa on tarkasteltu yhtä metsäkeskusaluetta laajempaa kokonaisuutta, Itä-Suomea. Etelä-Savon, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon metsäohjelmille on yhteistä erityisesti nykytilan kuvauksessa ja strategisissa linjauksissa. Metsäohjelman tavoitteissa, toimenpiteissä ja painotuksissa on huomioitu aluekohtaiset eroavaisuudet. Metsäkeskusten alueilla toteutetaan monia muita ohjelmia, jotka sisältävät metsäalaa koskevia linjauksia ja toimenpiteitä. Nämä on otettu huomioon alueellisen metsäohjelman laatimisessa. Valtakunnallisista ohjelmista on huomioitu Kansallinen metsäohjelma 2015 (KMO 2015), Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008 2016 (METSO-ohjelma), metsäalan strateginen ohjelma (MSO), kansallinen ilmasto- ja energiastrategia sekä maaseudun kehittämisen ohjelmat. Kullekin metsäkeskusalueelle on nimetty laajaalainen metsätalouden eri yhteistyötahoja edustava alueellinen metsäneuvosto (liite1), joiden tehtävänä on ollut tukea alueita ohjelman laatimisessa, seurannassa ja toimeenpanossa. Etelä-Savon metsäkeskuksen johtokunta on hyväksynyt alueellisen metsäohjelman 16.12.2011.
5 Kuvaaja: Jarmo Forsstén
6 MeTSÄALAN NYKYTILA ITÄ-SUOMESSA 2 Metsäalan nykytila Itä- Suomessa 2.1 Metsätalous Metsät pähkinänkuoressa Itä-Suomessa on mittavat metsävarat. Metsämaan pinta-ala on yhteensä reilut 4,8 miljoonaa hehtaaria, metsätaloudella on suuri merkitys alueiden hyvinvoinnille ja metsäteollisuus muodostaa erityisesti Kaakkois-Suomessa edelleen teollisuuden perustan. Neljän metsäkeskus alueen metsillä on lähes 100 000 yksityistä omistajaa, perhettä, kuolinpesää tai yhtymää. Metsien markkinahakkuut vuonna 2010 olivat yhteensä reilut 19 miljoonaa kuutiometriä ja bruttokantora hatulot noin 650 miljoonaa euroa. Tiukasti suojeltuja metsiä on noin 100 000 hehtaaria. Itä-Suomen metsät tiivistettynä 2010 Etelä-Savo ES Kaakkois-Suomi Ka-S Pohjois-Karjala P-K Pohjois-Savo P-S Metsämaata, ha 1 181 000 801 000 1 447 000 1 360 000 Yksityiset omistavat, ha 939 000 653 000 831 000 960 000 Yksityismetsälöitä, kpl 21 147 23 812 21 462 26 245 Puuston tilavuus, 1000 m3 171 000 114 000 168 000 166 000 Puuston kasvu, 1000 m3/vuosi 8 640 5 639 8 195 8 650 Taimikoita, % 23 21 19 20 Uudistuskypsiä metsiä, % 15 15 10 12 Markkinahakkuut, 1000 m3/vuosi 6 255 3 976 4 341 4 700 Tiukasti suojellut metsät, ha 30 000 8 000 42 000 22 000 Kuolleen puuston tilavuus, m3/ha 3 4 4 3,5 Raakapuun kokonaiskäyttö, 1000 m3/vuosi 2 814 19 610 4 882 4 270 Bruttokantorahatulot, milj. euroa 217 142 140 154
7 Metsien omistusrakenne Itä-Suomessa yksityiset metsänomistajat omistavat yli 2/3 metsistä. Yksityismetsien omistus on keskittynyt perheille. Verotusyhtymät ja perikunnat omistavat yksityismetsistä neljänneksen. Valtaosa metsätiloista säilyy sukupolvenvaihdoksissa suvun omistuksessa, vaikka omistusmuoto voi muuttua. Metsätiloista on vapailla markkinoilla jatkuvasti tarjonnan puute. Muuttotappiosta huolimatta Itä-Suomen metsänomistuksen rakenne ei poikkea muun maan tilanteesta. Metsänomistajakunta ikääntyy ja suurimmaksi omistajaryhmäksi ovat nousseet eläkeläiset. Aiemmin suurin maatalousyrittäjien ryhmä on ikääntymisen myötä nykyään vasta kolmanneksi suurin. Metsänomistajakunnan ikääntyminen näkyy tutkimusten mukaan puunmyyntikäyttäytymisessä ja on haaste metsäohjelman hakkuu- ja hoitotavoitteiden saavuttamiselle. Metsänomistajien keski-ikä Itä-Suomessa on hieman yli 60 vuotta, mikä vastaa koko maan keskiarvoa. Naisten osuus yksityisistä metsänomistajista on neljännes. Valtaosa metsänomistajista asuu edelleen lähellä metsätilaa. Hieman alle 40 prosenttia metsänomistajista asuu muualla kuin metsän sijaintikunnassa. Heidän osuutensa oletetaan edelleen kasvavan, kun suurten ikäluokkien metsäomaisuus siirtyy seuraaville sukupolville. Samalla kaupunkilaisten metsänomistajien osuus kasvaa nykyisestä 30 prosentista. Metsänomistajien taloudellinen riippuvuus metsistään on vähentynyt. Sen ja rakennemuutoksen seurauksena myös metsien käytön tavoitteet ovat muuttuneet. Monitavoitteisia metsänomistajia on yhä enemmän. Tämä edellyttää metsäalan toimijoilta tiedollista, taidollista ja asenteellista kehittymistä. Tavoitteiden muutoksesta huolimatta eteläsavolaisista metsänomistajista kolme neljästä myi puuta tutkimusjakson 2004-2008 aikana. Metsien hyödyntämisessä ja hoidossa itäsuomalaiset metsänomistajat ovat valtakunnan kärkeä. Myös neuvonnan ja koulutuksen saanti sekä metsäsuunnitelmien käyttö on valtakunnan keskiarvion yläpuolella ja varsinkin Etelä-Savo on useimmilla tunnuksilla arvioituna valtakunnan kärkimaakunta. Maakunnan metsänomistajat ovat valtakunnan ak- tiivisimpia puun myyjiä, ovat saaneet eniten neuvontaa ja koulutusta ja myös voimassa olevien metsäsuunnitelmien osuus on suurin. Lähde: METLA ( Harri Hänninen) Metsänomistus, % pinta-alasta E-S Ka-S P-K P-S Etelä-Suomi Yksityiset 77 80 52 69 73 Valtio 6 6 20 6 9 Yhtiöt 12 12 23 20 12 Muut 5 5 5 5 6 Metsänomistus ammattiaseman mukaan, % lukumäärästä E-S Ka-S P-K P-S Koko maa Palkansaajat 28 33 30 32 30 Maa- ja metsätalousyrittäjät 12 14 14 13 16 Muut yrittäjät 8 7 6 7 7 Eläkeläiset 50 45 44 44 45 Muut 2 2 5 3 2 Metsänomistajien asuinpaikka, % lukumäärästä E-S Ka-S P-K P-S Koko maa Tilalla 36 41 37 40 42 Sijaintikunnassa 24 21 27 23 22 Muualla 40 39 37 37 35 Jolloin etäisyys tilalta (km) 173 113 219 259 193 Metsänomistajien tavoitteet, % lukumäärästä E-S Ka-S P-K P-S Koko maa Monitavoitteiset 34 32 32 34 30 Virkistyskäyttäjät 22 21 21 24 24 Metsästä elävät 15 22 20 19 20 Taloudellista turvaa korostavat 21 16 16 16 17 Epätietoiset 7 8 11 8 10
8 MeTSÄALAN NYKYTILA ITÄ-SUOMESSA Hakkuut puutavaralajeittain Hakkuut hakkuutavoittain Metsäohjelmien hakkuutavoitteet ovat perustuneet pääosin valtakunnan metsien inventoinnin, VMI:n, esittämiin hakkuutarpeisiin ja mahdollisuuksiin. Hakkuutarpeet voidaan asettaa myös jalostuksen kysynnän mukaan, mutta metsätalouden pitkäjänteisen luonteen vuoksi on kuitenkin päädytty asettamaan hakkuutavoitteet mahdollisuuksien perusteella. eet/etelä-savo/tilastotietoa- Eri puutavaralajien hakkuutavoitteet ovat toteutuneet edellisellä metsäohjelmakaudella itäisissä maakunnissa hyvin yhtenevällä tasolla. Tämä on luontevaa, sillä metsäyhtiöiden puunhankinta-alue on laaja. Puutavaralajien välillä tavoitteiden toteutustaso vaihtelee kysynnästä johtuen Lisätietoja enemmän. Maakuntien eroja puutavaralajeittaisten hakkuutavoitteiden toteutumassa selittävät myös erot hakkuutavoitteiden asettamisessa. Itä-Suomen merkitystä Suomen puuhuollolle korostaa se, että näiden metsista neljän maakunnan osuus koko maan hakkuista on 35 %. Tukkipuun hakkuista osuus on 38 % ja kuitupuun hakkuista 34 %. Metsäpinta-alaosuus on vastaavasti noin 24 %. Toteutuneet hakkuupinta-alat kasvatus- ja uudistushakkuissa poikkeavat eri maakuntien välillä hieman kuutiotavoitteita enemmän. Eroa selittävät maakuntien erilaiset metsäpinta-alat ja laskentamallien mahdollisesti erilainen soveltaminen kuutiotavoitteita asetettaessa. Etelä-Savon metsistä internetistä: http://www.metsakeskus.fi/ metsakeskus-ja-alueet/alu- Kasvatushakkuita tehdään eniten Etelä-Savossa, keskimäärin yli 41 000 ha vuodessa ja vähiten Kaakkois-Suomessa, vajaa 28 000 ha vuodessa. Uudistushakkuita on edellisellä ohjelmakaudella 2006-10 tehty Itä-Suomen metsissä keskimäärin noin 46 500 hehtaaria vuodessa, mikä on noin 1% metsämaan pinta-alasta. Luontaisen uudistamisen osuus on vaihdellut maakunnasta ja vuodesta riippuen 5-20 prosenttiin uudistushakkuiden kokonaisalasta. Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa osuus on ollut 5-10 prosenttia ja Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa 15-20 prosenttia. Etelä-Savossa luontaisen uudistamisen osuus uudistushakkuista on ollut keskimäärin noin 54 % tavoitteesta. Etelä-Savon hakkuusuunnitteesta toteutunut määrä on edellisellä ohjelmakaudella ollut 84 %. Lähinnä suunnitteen tasoa on ollut kuusitukki, 90 %. Eniten hakkuusäästöä on tullut koivutukin osalta, jossa toteutus on ollut 68 % suunnitteesta. Männyn hakkuissa on myös kertynyt merkittävää hakkuusäästöä. Metsien kehityksen kannalta tärkeitä ensiharvennuksia on Etelä-Savossa tehty edellisellä ohjelmakaudella 72% tavoitteesta. Hakkuut puutavaralajeittain 2006-2010 (1000 m 3 /vuosi)(e-s toteutuma%) Mäntytukki Kuusitukki Koivutukki Mäntykuitu Kuusikuitu Lehtikuitu Polttopuu Yhteensä Metsäala, 1000 ha E-S 1 204(71) 1 440(90) 238(68) 1 065(76) 890(81) 671(79) 319 5 827(84) 1 181 Ka-S 821 1 019 96 827 670 391 391 4 209 801 P-K 992 784 108 1 276 681 536 283 4 660 1 447 P-S 594 1 425 121 882 942 780 450 5 194 1 360
9 Hakkuiden toteutus hakkuutavoittain 2006-2010, ha/vuosi E-S Ka-S P-K P-S 0 10 000 20 000 30 000 40 000 50 000 Uudistushakkuut Kasvatushakkuu Tavoite E-S Metsänhoito Metsämaan alasta on Itä-Suomessa noin viidennes nuoria tai varttuneita taimikoita. Hakkuiden määrä- ja laatutavoitteet ovat riippuvaisia metsänhoidon tasosta. Metsäntutkimuslaitoksen selvitysten mukaan Itä-Suomen taimikoista noin viidennes on metsänhoidolliselta tilaltaan välttäviä tai vajaatuottoisia. Luontaisesti perustettujen taimikoiden tila on selvästi heikompi kuin viljelytaimikoiden. Taimikoiden tilaa heikentävät useimmin taimikon epätasaisuus ja harvuus, tuhot tai hoitamattomuus. Taimikon epätasaisuuden taustalla voi olla useita tekijöitä: taimien kuoleminen uudistamisen alkuvaiheessa, uudistamistyön heikko laatu ja maanmuokkauksen tai varhaishoidon laiminlyönti. Taimikoiden tila Pienet ja varttuneet taimikot, ha Välttäviä ja vajaatuottoisia Toimenpide heti/ seur. 5v, ha E-S 268 100 24 % 42 900 Ka-S 160 800 20 % 23 100 P-K 260 500 15 % 58 400 Laatua alentavia metsätuhoja esiintyy noin joka neljännellä itäsuomalaisella metsähehtaarilla. Taimikoiden tuhonaiheuttajista valtaosa on tunnistettu VMI:ssa hirvien aiheuttamiksi. Myös hoitamattomuus vaivaa itäsuomalaisia taimikoita. Taimikoihin ja nuoriin kasvatusmetsiin on kertynyt mittavat hoitorästit. Myöhässä olevia ja seuraavan viiden vuoden aikana tehtäviä taimikonhoitoja on Itä-Suomessa yli 170 000 hehtaarilla. Metsänomistajien aktiivisuus on rakennemuutoksen myötä kaiken aikaa vähentynyt. Kun vielä 1990-luvulla noin kaksikolmasosaa metsänhoitotöistä tehtiin omatoimisesti on osuus pudonnut nyt noin kolmannekseen. Kantorahatulot Vuosittaiset kantorahatulot vaihtelevat voimakkaasti hakkuiden määrän ja laadun mukaan. Havutukkien hintapiikin vaikutus näkyy erityisesti vuoden 2007 kantorahatuloissa, jotka olivat yli kaksinkertaiset vuoden 2009 tasoon verrattuna. Ohjelmakaudella 2006-10 kantorahatuloja Itä- Suomeen on tullut noin 3,3 miljardia euroa. Hakkuiden ja kuljetuksen arvo on lisäksi arviolta yli miljardi euroa. Vaikka osa tulovirrasta ohjautuukin maakuntien ulkopuolelle, ovat alue- ja paikallistalouden vaikutukset erittäin suuret. Kantorahatulot 2006-2010 (milj. /vuosi) E-S Ka-S P-K P-S 2006 197 135 138 159 2007 284 199 208 236 2008 202 144 152 171 2009 130 96 99 109 2010 213 142 140 154 Puuntuotannon kannattavuus Metsätalouden liiketulos vaihtelee voimakkaasti suhdanteiden mukaan koska tulot muodostuvat lähes kokonaan puun myyntituloista. Avustusten osuus tuloista on vain noin 4 %. Yksityiset metsäomistajat sijoittavat kantorahatuloistaan takaisin metsiin vuosittain noin 15-20 %. Merkittävimmät investoinnit ovat metsänuudistaminen ja muut metsänhoito- ja metsänparannustyöt. Kalenterivuosittainen liiketulos syntyy tulojen (bruttokantorahatulot + tuki) ja menojen (puuntuotannon investoinnit + hallinto- ym. kulut) erotuksena. P-S 265 600 23 % 47 800
10 MeTSÄALAN NYKYTILA ITÄ-SUOMESSA Korkeimmillaan liiketulos on ollut edellisellä ohjelmakaudella vuonna 2007, ja pienin vuonna 2009, jolloin päästiin vain vajaaseen puoleen huippuvuoden liiketuloksesta. Liiketuloksen laskentamalli ei huomioi korkoa, jonka merkitystä metsätalouden investointien kannattavuutta arvioitaessa on alettu metsäekonomistien keskuudessa entisestään korostamaan. Myös metsän sijoitustuotto vaihtelee puukaupan volyymista ja hintatasosta johtuen hyvin paljon. Edellisellä ohjelmakaudella sijoitustuotto on ollut korkeimmillaan vuonna 2007, noin 25 % ja alimmillaan vuonna 2009, jolloin sijoitustuotto oli -18 %. Keskimäärin sijoitustuotto on viimeisen 10 vuoden aikana ollut 3 %. Yksityismetsätalouden liiketulos 2006-2010 /ha/v E-S Ka-S P-K P-S Koko maa 2006 144 151 81 97 85 2007 231 245 158 165 136 2008 157 163 105 111 97 2009 86 101 58 59 53 2010 168 163 90 99 88 Hakkuukoneita Itä-Suomen yksityismetsissä oli vuonna 2010 keskimäärin 163 kpl. Suurin hakkuukoneiden määrä oli Pohjois-Savossa ja pienin Pohjois-Karjalassa. Hakkuukoneiden ja metsätraktoreiden määrä on vakiintunut nykyiselle tasolleen 90-luvun lopulla. Etelä-Savon metsäsektori työllistää kaikkiaan runsaat 4 000 henkilöä. Tilastosta puuttuu puun kaukokuljetus. Metsäsektorin työvoima Etelä-Savossa 2009 Metsätalous ja puunkorjuu 1 700 metsänhoito 320 puunkorjuu 950 metsätaloutta palveleva toiminta 430 Puunjalostus 2 440 sahatavaran valmistus 300 puutuotteiden valmistus 1 790 huonekalujen valmistus 270 paperi-, kartonki ja pakkaustuotteiden valmistus 80 Lähde: Tilastokeskus/Maakuntaliitto Työvoima Metsäsektorin työvoima itäisessä Suomessa on kehittynyt kaksijakoisesti. Metsätalouden toimihenkilöiden määrä on säilynyt suurin piirtein ennallaan, mutta metsäteollisuuden ja erityisesti massan sekä paperin valmistuksen työvoima on vähentynyt. Metsäteollisuuden työpaikkojen väheneminen on koskettanut erityisesti Kaakkois-Suomea. Tuoreimmat sulkemispäätökset synkentävät tilannetta entisestään. Muissa maakunnissa metsäteollisuuden rakenne on monipuolisempi ja mekaanisen metsäteollisuuden suotuisa työllisyyskehitys on korvannut kemiallisen metsäteollisuuden menetyksiä. Metsäsektori työllistää n. 3 % Suomen työvoimasta, mutta Itä-Suomessa osuus on 6-7 % luokkaa. Puunhankinnassa ja metsänhoidossa oli 2010 eniten työvoimaa Pohjois- ja Etelä-Savossa, vähiten työvoimaa oli Pohjois-Karjalassa. Kuvaaja: Jarmo Forsstén
11 2.2 Metsäteollisuus ja metsäenergia Puunkäyttö ja tuotantolaitokset Metsäteollisuus on muutoksista huolimatta merkittävä toimiala Itä-Suomen metsäkeskusalueilla. Metsäsektorin arvonlisästä Kaakkois-Suomessa merkittävin osuus muodostuu massa- ja paperiteollisuudessa, kun taas Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa painottuu metsätalouden osuus. Puutuoteteollisuuden osuus koko maan metsäsektorin bruttokansantuotteesta on noin 16 %. Itäisten metsäkeskusten alueella puutuoteteollisuudella on keskimäärin muuta maata suurempi merkitys ja eniten merkitystä sillä on aluetalouteen Pohjois- Karjalassa. Raakapuun käyttö 2006-2010 (1000 m 3 /V) 2006 2007 2008 2009 2010 Etelä-Savo 3 357 3 379 2 793 2 280 2 814 Kaakkois-Suomi 22 018 22 454 19 550 15 998 17 509 Pohjois-Karjala 5 956 5 106 4 544 3 132 4 779 Pohjois-Savo 4 852 4 546 4 180 3 885 4 256 Koko maa 81 539 81 397 72 750 59 498 67 920 Lähde: Metla/Metinfo/Tilastopalvelu Puun käyttö metsäkeskusalueilla on metsäteollisuuden rakenteen mukainen. Pääosa kuluu metsäteollisuudessa. Vähän yli neljännes koko maan puusta käytetään Kaakkois-Suomen alueella, joten muutokset puun tarpeessa alueella heijastuvat kaikkien Itä-Suomen metsäkeskusalueiden puun kysyntään. Etelä-Savon valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin merkittävä vaneri- ja levyteollisuus on mittava järeän puun käyttäjä. Koko maan puunkäytöstä Itä-Suomen osuus on 43 %. Metsäteollisuus on viime vuodet ollut merkittävän rakennemuutoksen kohteena ja kapasiteettia on leikattu koko maassa. Vuonna 2009 metsäteollisuuden kapasiteetin leikkaukset supistivat tuotantoa 19 % vuodesta 2008. Itä-Suomessa supistukset ovat koskeneet Kymenlaaksoa, Vuoksenlaaksoa ja Pohjois-Savoa. Tuotantolaitosten lakkauttamisen lisäksi tuotantolinjoja on vaihdettu käyttämään toista raaka-ainetta. Tehtaiden lopettamisten rinnalla metsäteollisuus on panostanut tuotannon tehostamiseen mm. UPM Kuusankoskella ja Lappeenrannan Kaukaalla sekä Stora Enso Imatralla. M-real on investoinut Simpeleen taivekartonkikapasiteetin laajennuksen. UPM- Kymmenen Savonlinnan vaneritehtaan koivuvanerilinjan uudistaminen valmistuu 2012, jolloin se tulee olemaan maailman nykyaikaisin koivuvanerin tuotantolinja. Kartta Itä-Suomen tuotantolaitoksista, LIITE 5. Puutalojen ja rakennuspuusepäntuotteiden valmistus Puutalojen ja rakennuspuusepäntuotteiden osuus on suhteellisen vahva Itä-Suomessa. Alan toimipaikkoja on kaikkiaan noin 180 ja niiden henkilöstön määrä on noin 1 800 henkilöä. Itäsuomalaisten alan yritysten liikevaihto on yhteensä noin 330 miljoonaa euroa. Itä-Suomessa toimialan liikevaihto on noin puolet keskimääräisistä kantorahatuloista. Henkilöstön määrä on noin kolmannes metsätalouden työllisistä. Alan kehitys on ollut positiivisinta modifioidun puun osalta. Itä-Suomeen on keskittymässä valtaosa Suomen lämpöpuun tuotannosta ja ensimmäinen puumuovikomposiitin tuotantolaitos on aloittanut Iisalmessa. Modifioidussa puussa on selkeästi sellaista itäsuomalaista erityisosaamista, jota ei tällä hetkellä muualla ole. Jatkossa tarvitaan ko. materiaalien osalta entistä enemmän tuotteistamista sellaisille tuotealueille, joilla on merkittävää kansainvälistä kysyntää.
12 MeTSÄALAN NYKYTILA ITÄ-SUOMESSA Metsäenergia Itä-Suomen alueella Itä-Suomen kiinteiden puupolttoaineiden käyttö perustuu pääosin metsähakkeen, teollisuuden puutähdehakkeen, sahanpurun, kuoren ja muiden kiinteiden puupolttoaineiden käyttöön. Metsähakkeen osuus on ollut noin kolmannes ja sen käyttö on ollut viime vuosina kasvussa. Metsäteollisuuden puutähdehakkeen ja kuoren osuudet laskivat laman aikana 2008. Suurin osa maakunnissa käytetystä hakkeesta hankitaan kotimaasta, mutta aivan viime vuosina polttohaketta tai polttoraaka-ainetta on alettu tuoda Venäjältä. Jatkossa näyttää siltä, että Itä-Suomesta tullaan kuljettamaan metsähaketta Etelä-Suomeen erityisesti hiilivoimaloiden seospolttoaineeksi. Metsähakkeen käytön odotetaan yli kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Korjuupotentiaali antaa siihen riittävät mahdollisuudet. Itä-Suomen bioenergia-alan toimijakenttä koostuu useista toimijoista kuten esimerkiksi energia- ja metsäyhtiöistä, korjuu-, kuljetus-, käsittely- ja käyttövaiheen laitevalmistajista, tutkimus-, koulutus- ja neuvontaorganisaatioista sekä eri maakunnissa toimivista bioenergia-alan verkostoista yrityksineen ja muine toimijoineen. Alan kehittämisessä ovat rahoittajaorganisaatiot, ELY-keskus ja maakuntaliitto olleet keskeisessä roolissa. Metsähakkeen nykyinen käyttö on Etelä-Savossa korkealla tasolla ja korjuupotentiaali suhteessa ennakoituun käyttöön on valtakunnan suurin. Alueen metsäenergiavarat mahdollistaisivat metsähakkeen käytön nelinkertaistamisen. Lähivuosina puuperäisten polttoaineiden merkittävä käytön lisääminen alueen omassa energiantuotannossa on vaikeaa, sillä alueen suuret energiatuotantolaitokset ovat pitkälti rakennettu ja osuuden kasvattaminen nykyisissä biolämpövoimaloissa on teknistaloudellisesti haastavaa. Itä-Suomen metsäkeskusalueiden kiinteiden puupolttoaineiden käyttö 2010, (1000m 3 ). Metsähake Yhteensä Teollisuuden sivutuotehakkeet Metsähakkeen korjuupotentiaali 2020 E-S 425 602 1 027 1 700 Ka-S 556 2 265 2 821 2 100 P-S 212 624 836 2 400 P-K 553 652 1 205 2 900 Yhteensä 1 746 4 143 5 889 9 100 Itä-Suomen alueella on kansainvälisesti merkittävää liiketoimintaa bioenergiaan liittyvässä koneiden ja laitteiden valmistuksessa, energian ja polttoaineiden toimituksessa sekä tutkimus-, koulutus- ja konsultointiorganisaatioissa. Itäsuomalaisten konevalmistajien osuus energiapuunkorjuun metsäkonemarkkinoista on Euroopassa yli 50 % ja koko maailmassakin 20 30 %. Tämän lisäksi Itä-Suomen alueella on maailman johtava varaavien tulisijojen valmistuskeskittymä, merkittävää poltto- ja kattilateknologian tutkimusta ja teollisuutta sekä bioenergian hyödyntämiseen liittyvää tutkimusta ja koulutusta. Kuvaaja: Ulla Partti
13 Kuvaaja: Sinikka Ratilainen
14 MeTSÄALAN NYKYTILA ITÄ-SUOMESSA 2.3 Metsien ekosysteemipalvelut Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisten luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Ne voidaan luokitella ylläpitopalveluiksi (elämän edellytykset), säätelypalveluiksi (ilmasto, tulvat), tuotantopalveluiksi (luonnontuotteet) ja kulttuuripalveluiksi (virkistys, työllistäminen ja yritystoiminta). Tässä ohjelmassa rajoitutaan tarkastelemaan luontomatkailuun perustuvaa yrittäjyyttä, luonnontuotteiden jalostusta ja lisääntyvää aineettomien hyödykkeiden kaupallistamista. Kansallisen metsäohjelman yhtenä tavoitteena on metsiin perustuvan liiketoiminnan vahvistuminen ja tuotannon arvon kasvu. Tällä hetkellä toiminta on laajamittaisinta matkailukeskusten, kansallispuistojen ja retkeilyalueiden yhteydessä. Kansallispuistojen paikallistaloudelliset vaikutukset voivat olla merkittäviä. Itä-Suomen alueella on yhdeksän kansallispuistoa ja kaksi retkeilyaluetta. Näiden kokonaisvaikutusten arvo on noin 30 miljoonaa euroa ja 370 henkilötyövuotta. Ensisijaisesti kansallispuiston tai retkeilyalueen takia alueella vierailevien kävijöiden vaikutukset ovat 12 miljoonaa euroa ja noin 150 henkilötyövuotta. Kaikkiaan kävijöitä tilastoiduilla alueilla on vuonna 2009 ollut lähes 500 000. Metsätalouden korvaajana tai suhdannevaihtelujen paikkaajana tällaisten ekosysteemipalvelujen merkitys on kuitenkin vielä vähäinen. Kokonaisvaikutus vaihtelee alueittain, keskimäärin se on yhtä kävijää kohti 60 euroa. Ensisijaisesti kansallispuiston tai retkeilyalueen takia vierailulle tulleiden osalta vaikutus on pienempi. Luontomatkailuyrityksiä on Saimaan alueella arvioitu olevan noin 70 kappaletta. Niiden alue- tai paikallistaloudellisesta vaikutuksesta ei ole tilastoitua tietoa. Kehittämistyötä matkailussa on tehty eri organisaatioiden ja hankkeiden avulla pitkään, mutta kovin suuria ja pysyviä harppauksia ei pienten yritysten osalta ole saavutettu. Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden yhteydessä luontopalveluyrittäjien toimintaedellytykset ovat suhteellisen hyvät. Avainasiana on verkostoituminen jolloin esimerkiksi majoitus-, opastus- ja kuljetuspalveluilla voidaan luoda yritystoimintaa. Itä-Suomen metsät tuottavat myös merkittäviä määriä luonnontuotteita. Riista- ja keräilytaloudella on huomattava merkitys alueen väestölle ja keräilytuotteiden osalta myös yritystoiminnalle. Kuvaaja: Jarmo Forsstén
15 2.4 Luonnonsuojelun toteutustilanne ja METSO-ohjelma Luonnonsuojeluohjelmien ( Natura ym.) toteutus on Itä-Suomen ELY-keskuksissa loppusuoralla. Loppujen pääosin jo neuvottelussa olevien kohteiden toteutus on tavoitteena saada valmiiksi lähitulevaisuudessa. Suojelualueita on Itä-Suomessa kaikkiaan lähes 170 000 hehtaaria, joista kansallis- ja luonnonpuistoja on 29 000 hehtaaria. Muita valtion suojelualueita ja -varauksia on 87 000 hehtaaria ja yksityisiä luonnonsuojelualueita 31 000 hehtaaria. Metsäteollisuuden omistamissa metsissä on suojeltu lisäksi 21 000 hehtaaria. Maa-alasta tiukasti suojeltua on runsaat 100 000 hehtaaria. Suurin osuus on Pohjois-Karjalassa 2.9 % ja pienin Kaakkois-Suomessa 1.0 %. Etelä-Savossa tiukasti suojeltujen alueiden pinta-ala on noin 30 000 hehtaaria ja osuus metsämaan pinta-alasta 2.5 %. (METLA) Luonnonsuojelulain mukaisilla rajauspäätöksillä suojeltavien kohteiden luonnontilaisuuden vaatimukset ovat varsin tiukat. METSO-ohjelma antaa mahdollisuuksia lisätä kohteita hieman väljemmin sisällyttämällä niihin myös kehityskelpoisia osa-alueita. Ohjelmalla voidaan myös kohdentaa luonnonhoitohankkeita luonnontilaisten kohteiden ympäristöön luontotyyppien tilan parantamiseksi. Luonnonhoitohankkeet Metsäluonnonhoitohankkeita (Kemera) on ollut mahdollista toteuttaa vuodesta 1997 lähtien. Luonnonhoitohanketoiminta on vakiinnuttanut asemansa talousmetsien metsäluonnon monimuotoisuuden edistämiskeinona. Vuoden 2010 loppuun mennessä Itä-Suomessa oli toteutettu loppuun 137 hanketta ja 83 hankkeen toteutus oli kesken. Luonnonsuojelulain mukainen pysyvä METSO-suojelu Itä-Suomessa 31.12.2010 ELY Yksityiset suojelualueet Hankinta valtion omistukseen Yhteensä Keskikoko ha (kpl) ha (kpl) ha (kpl) ha ES 294 (22) 338 (17) 632 (39) 16,4 Ka-S 318 (44) 576 (26) 894 (70) 12,8 PK 783 (112) 685 (33) 1 468 (145) 10,1 PS 253 (37) 263 (14) 516 (51) 10,1 Yht. 1 681 (218) 2 226 (111) 3 876 (329) 12.3 Metsälain erityisen tärkeät ja muut arvokkaat elinympäristöt Itä-Suomessa on solmittu metsäkeskusten toimesta määräaikaisia metsätalouden ympäristötukisopimuksia vuodesta 1998 lähtien. Rahoitusta toimintaan on saatu vuosittain kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) nojalla. Ympäristötukisopimuksia on laadittu vuodesta 1998 lähtien Itä-Suomen alueella yhteensä runsaat 1 700 kappaletta 5 000 hehtaarin alalle. Metsätalouden ympäristökohteiden määrä Itä-Suomessa 1998-2010 Metsätalouden ympäristötuki Lukumäärä, kpl 10 :n elinympäristöt, ha Muut kuin 10 :n elinympäristöt, ha ES 321 769 266 Ka-S 368 363 468 PK 562 1 046 499 PS 497 1 197 425 Yht. 1 748 3 376 1 657
16 MeTSÄALAN NYKYTILA ITÄ-SUOMESSA Kuvaaja: Jarmo Forsstén
17 2.5 Metsäosaaminen Itä-Suomeen on kehittynyt viimeisten 30 vuoden aikana merkittävä ja kansainvälisestikin tunnustettu metsä- ja puuosaamiskeskittymä. Sille on perusteet runsaiden metsävarojen, vahvan perinteisen metsäteollisuuden ja alueen muun osaamisen ja teollisen toiminnan ansiosta. Kaikkiaan metsien ja puun tutkimusta tekee Suomessa noin 650 tutkijaa, joista puolet on sijoittunut Itä-Suomeen. Voimakkain keskittymä Itä-Suomessa on Joensuu, jossa toimii Metsäntutkimuslaitos, Itä-Suomen yliopisto, Euroopan metsäinstituutti, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), Evira, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun biotalouden keskus sekä valtakunnallisen osaamiskeskusohjelman kolme osaamisklusteria. Metsäalaan liittyvää osaamiskeskustoiminta on myös kaikissa muissa Itä-Suomen suurimmissa kaupungeissa. UPM lahjoittaa viisivuotisen erotustekniikan professuurin Lappeenrannan teknilliselle yliopistolle. Erotustekniikalla on keskeinen asema, kun biometsäteollisuus kehittää uusia tuotteita puubiomassasta ja tehtaiden sivuvirroista. Mikkelissä toteutetaan useita Lappeenrannan teknillisen yliopiston bioenergian liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita ja Savonlinnassa toimiva kuitulaboratorio tuottaa tietoa puunjalostukselle. Tällainen korkeatasoinen tutkimus- ja kehittämistyö on ollut mahdollista Maakuntaliiton ja Ely-keskuksen hankerahoituksen ansiosta. Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun toimipaikalla tehdään metsänjalostustutkimusta ja sen naapurissa toimiva Suomen Metsämuseo ja tietokeskus Lusto on metsäalan näyteikkuna vuosittain kymmenille tuhansille kävijöille. Itä-Suomessa on myös vahvaa metsä- ja luonnonvara-alan koulutusta. Itä-Suomen Yliopistossa voi suorittaa metsänhoitajan tutkinnon (MMM). Vuosittain Joensuussa suoritetaan myös useita tohtorintutkintoja. Mikkelin ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluista valmistuu metsätalousinsinöörejä (AMK). Etelä-Savolle on erittäin tärkeää, että Pieksämäeltä Mikkeliin siirtyvän metsäalan ammattikorkeakouluopetuksen resurssit ja toimintaedellytykset turvataan. Näin pitkä ja tuloksekas työ Etelä-Savon ja koko valtakunnan metsä- ja kansantalouden hyväksi voi jatkua muuttuvassa toimintaympäristössä Toisen asteen metsäkoulutusta tarjoavat Etelä- Savon ammattiopisto Mikkelissä ja Pieksämäellä, Savonlinnan Ammatti-instituutti, Savon Ammatti- ja aikuisopisto Siilinjärvellä, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Valtimolla ja Etelä-Karjalan ammattiopisto Ruokolahdella. Toisen asteen koulutus painottuu metsäkoneenkuljettajien koulutukseen. Kuljettajakoulutuksen organisointi ja oppilashankinnan kehittäminen ovat tällä hetkellä keskeisiä teemoja kaikilla oppilaitoksilla. Itä-Suomen yliopistolla on luokan- ja aineopettajankoulutuksessa vahva metsäpainotus. Metsä oppimisympäristönä on ollut tutkimus- ja kehittämishankkeiden teemana ja kehitystyö jatkuu aktiivisesti edelleen. Kuvaaja: Markku Granander
18 MeTSÄALAN NYKYTILA ITÄ-SUOMESSA 2.6 Nykytilasta tulevaisuuteen näkökulmia itäsuomalaisittain Metsäalan kansainväliset muutosvoimat ja Itä-Suomi Itä-Suomen metsäalan kehityksen kannalta keskeisiä toimintaympäristötekijöitä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ovat kansainvälinen talouskehitys, sähköisen viestinnän lisääntyminen Euroopassa, energian hintakehitys, EU:n ilmastotavoitteet sekä Venäjän mahdollinen WTO jäsenyys ja yleinen yhteiskunnallinen kehitys. On todennäköistä, että EU:n talouskasvu tulevina vuosikymmeninä on varsin hidasta. Valtioiden velkaantuminen ja pankkien ongelmat haittaavat kehitystä. Hidas talouskasvu vaikuttaa rakentamisen kokonaisvolyymiin, mikä voi hidastaa puun käytön kasvua rakennusaineena. Näyttää siltä, että markkinaosuuksista kamppaillaan pitkälläkin aikavälillä varsin hitaasti kasvavilla markkinoilla. Puulla on kuitenkin tässä kilpailussa hyvät mahdollisuudet. Syynä tähän ovat mm. puun poliittinen hyväksyntä uusiutuvana raaka-aineena ja hiilinieluna, puurakentamisen osaamisen ja referenssien lisääntyminen sekä lainsäädännöllisten ja asenteellisten esteiden purkautuminen. Kilpailuasetelmaa voi lieventää raaka-aineiden samanaikainen ja toisiaan täydentävä käyttö. Itä-Suomessa on runsaasti puurakentamiseen sopivaa raaka-ainetta. Euroopan hitaan talouskasvun ja sähköisen viestinnän lisääntymisen takia metsäteollisuuden investoinnit suuntautunevat lähinnä Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Metsäteollisuuden investoinnit täällä tuskin lisääntyvät. Venäjän WTO jäsenyys voisi toteutuessaan edistää metsäteollisuuden nykykapasiteetin säilymistä ja myös jonkin verran vaikuttaa raakapuun hintaan Itä-Suomessa. Puun tuonti Venäjältä saattaisi näissä oloissa kääntyä nousuun. Öljyn ja sähkön hintojen nousu ja mahdolliset epäjatkuvuudet öljyn tuotannossa luovat mahdollisuuksia biopolttoaineiden ja uusiutuvan energian tuotannolle ja niihin perustuvaan osaamiseen Itä- Suomessa. Hajautetut energian tuotannon ratkaisut ja alan PK -yrittäminen voivat tulevaisuudessa muodostaa kansainvälisestikin mitattuna vahvan bioenergiaosaamisen ytimen. Toimivia liiketoimintamalleja on jo kehitetty ja niihin perustuvia palveluja voitaisiin kehittää yrityslähtöisesti myös vientiin. Lähde: Jouni Pykäläinen Metsäalan ennakointiyksikkö, Itä-Suomen yliopisto Kuvaaja: Jarmo Forsstén
19 Metsäalan innovaatiohaasteita Tärkeitä metsäalan tuotteiden ja palveluiden toimintaympäristöön vaikuttavia muutostekijöitä ovat mm. markkinoiden kansainvälistyminen, kuluttajien tarpeiden erilaistuminen, energian hinnan nousu, ilmastonmuutos ja ns. biotalouteen siirtyminen, metsänomistajien etääntyminen metsistään sekä yleinen pyrkimys julkisten palveluiden yksityistämiseen. Markkinoiden kansainvälistyminen koskee erityisesti teknologiaa ja metsäteollisuustuotteita valmistavia yrityksiä, mutta myös palvelusektoria. Pelkästään kotimarkkinoilla toimineet ja sinne ratkaisuja kehittäneet yritykset kohtaavat yhä useammin kansainvälistä kilpailua. Tuotekehitykseen ja tehokkaaseen tuotantoon panostaminen puolestaan edellyttää tuotannolta ja kaupalta määriä, joita on vaikea saavuttaa muuten kuin suuntaamalla markkinointia vientiin ja kansainvälisille markkinoille. Tämä edellyttää yritykseltä monenlaista uutta osaamista, resursseja, tietoa markkinoista ja kykyä verkottua. Tuotekehitystä varten on tunnettava markkinoita, asiakkaiden tarpeita sekä käyttäjien ja viranomaisten asettamia vaatimuksia tulevilla myynnin kohdealueilla jo tuotekehityksen ja innovaatioprosessin varhaisessa vaiheessa. Kansainvälistyminen avaa myös suuria mahdollisuuksia, sillä kapeankin ja tarpeiltaan erikoistuneen kohderyhmän löytäminen ja tavoittaminen laajoilta markkinoilta voi avata merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Metsään ja uusiutuvan puuraaka-aineeseen perustuvien tuotteiden markkinat ovat kokonaisuutena kasvussa, vaikka perinteisten päätuotteiden, kuten sellun ja paperin kehitysnäkymät muulta näyttävätkin. Suurimmat kasvumahdollisuudet ovat pakkauskartongeissa, puupohjaisessa energiassa sekä puurakentamisessa. Erityisesti jalostettujen biopolttoaineiden tuotannossa nykyiset metsäteollisuuskeskittymät, niiden kehittynyt infrastruktuuri ja integrointimahdollisuuden muuhun tuotantoon takaavat nykyisille tuotantolaitoksille kilpailukykyedun myös uusien volyymituotteiden tuotannossa. Keskeinen innovaatiohaaste itäiselle Suomelle onkin, kuinka uhanalaisten sellu- ja paperi-integraattien tuotantokoneistot saadaan käännettyä tuottamaan markkinoiden vaatimia uusia tuotteita ja siten takaamaan tasaisen kysynnän kaikille puutavaralajeille. Puurakentamiseen liittyvien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä on avautumassa merkittävä markkina-alue, kun puisten kerrostalojen rakentamiseen liittyvät säädös- ym. esteet saadaan raivattua. Samoin hajautetussa energian ja polttoaineiden tuotannossa sekä niihin liittyvässä palvelutoiminnassa on vielä paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Myös sellu- ja paperiteollisuuden jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntäminen raaka-aineena ja jalostusarvon nosto sisältävät potentiaalia myös PK-yritysten ratkaisuille. Metsäpäässä itsenäisten puunhankintayritysten liiketoimintakonseptien kehittäminen alueyrittäjämallin pohjalta ja koneyrittäjien kokonaisvastuun lisääminen avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Kehittämisalueita ovat mm. energiapuun toimitusketjut, puuterminaalien liiketoimintakonseptit, lämpöyrittäminen, energiapuun jalostusasteen nosto sekä metsän uudistamisen kokonaispalvelut. Metsänhoidon koneellistamisen arvioidaan seuraavan kymmenen vuoden aikana etenevän merkittävästi erityisesti koneellisessa istutuksessa. Tämä edellyttää nykyisten kone- ja laiteratkaisuiden kehittämistä ja uusia laiteinnovaatioita, joille kysyntää voi löytyä myös ulkomailta. Avainasemassa uusien teknologia- ja palveluinnovaatioiden tuottamisessa on markkinoiden tuntemus ja asiakastarpeiden tunnistaminen. Itä-Suomi on nykyisin jo johtava metsäkoneteknologian keskittymä maailmassa, mikä antaa hyvät mahdollisuudet kasvattaa alan vientiä myös jatkossa. Kansainvälisessä teknologian siirrossa osaamisen merkitys korostuu. Hyvällä yhteistyöllä teknologian tarjoajien, tutkimuksen ja koulutusorganisaatioiden kesken voidaan saavuttaa kansainvälistä kilpailuetua. Koulutus on jatkossa yhä enemmän vientituote ja yksi palvelumuoto, jolla teknologian tarjoajien palvelu- ja toimituskykyä arvioidaan. Lähde: Timo Tahvanainen, kehityspäällikkö, Joensuun Tiedepuisto Oy
20 MeTSÄALAN NYKYTILA ITÄ-SUOMESSA Ilmaston muutoksen vaikutukset metsiin ja metsätalouteen Ilmaston lämpenemisen ja sadannan lisääntymisen oletetaan tulevaisuudessa parantavan puuston kasvua Suomessa. Erityisesti koivun, mutta myös männyn, oletetaan hyötyvän ilmaston lämpenemisestä, kuusen kustannuksella. Toisaalta samanaikaisesti oletetaan monien metsien tuholaisten kuten kaarnakuoriaisten lisääntyvän. Ilmaston lämpeneminen voi mahdollistaa myös uusien hyönteis- ja sienilajien tulon Suomeen. Myös erilaiset säiden ääri-ilmiöt, kuten kuivuusjaksot, voivat lisääntyä ja aiheuttaa vakavia metsätuhoja varsinkin kuusella ja lisätä metsäpaloriskiä. Lisäksi metsien tuulituhoriskien odotetaan lisääntyvän metsissä, koska ilmaston lämpeneminen lisää kovia tuulia roudattoman maan aikaan. Lyhyellä tähtäimellä metsien lumituhoriskit voivat lisääntyä talvisateiden lisääntyessä. Talvikauden lyheneminen ja lyhyempi routaisen maan ajanjakso hankaloittavat erityisesti turvemaiden puunkorjuuta.. Hyvällä ja ajoissa suoritetuilla taimikonhoidoilla ja puuston harvennuksilla voidaan ylläpitää metsien terveyttä ja vastustuskykyä erilaisia tuhoja vastaan. Lähde: Marja Kolström, vanhempi tutkija, Euroopan metsäinstituutti, Heli Peltola Itä-Suomen yliopisto Aines- ja energiapuun hankinnan työvoimatarpeet Itä-Suomessa Markkinahakkuut pysyivät Itä-Suomessa varsin saman suuruisina aina vuoteen 2006 saakka, minkä jälkeen vuotuiset vaihtelut ovat olleet varsin suuria. Mikäli globaali talouden kasvu jatkuu, voidaan odottaa puun kysynnän pysyvän hyvänä lähivuosina ja markkinahakkuiden määrä vuonna 2020 Itä- Suomessa voi yltää 24 milj. m3/v. Markkinahakkuissa ja puutavaran kuljetuksessa tarvittava laskennallinen työvoimapanos on ollut Itä- Suomessa noin 3 500 henkilötyövuotta (htv). Jos markkinahakkuut nousisivat 24 miljoonaan m3:iin, työvoimatarve olisi noin 4 300 htv. Arvio perustuu 0,18 htv työvoimatarpeeseen jokaista hakattua 1000 m3 puuta kohti. Metsähakkeen käyttö saavutti Itä-Suomen maakunnissa yhteensä 1,5 milj. m3 vuonna 2009. Metsähakkeen hankinnan laskennallinen suora työvoimatarve oli samana vuonna noin 460 htv. Työvoimatarve nousee 1200 htv:een, mikäli metsähakkeen hankintamäärä kussakin maakunnassa saavuttaisi miljoona kuutiometriä. Arvio perustuu metsähakkeen osalta 0,3 htv työvoimatarpeeseen käytettyä 1000 k-m3 haketta kohti. Kuvaaja: Tarja Hämäläinen