GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 29.12.2015 PYHÄSALMEN KAIVOKSEN RIKASTUSHIEKAN JÄTE- ALUEEN YMPÄRISTÖN PINTAVESIEN KEMIALLINEN NYKYTILA VUONNA 2006 Marja Liisa Räisänen ja Vilma Skinnari Rikastushiekan jätealue, D-allas, Pyhäsalmi, Pohjois-Pohjanmaa.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 29.12.2015 KUV AILULEHTI 11.10.2006 1 Dnro KS/42/03 Tekijät Marja Liisa Räisänen Vilma Skinnari Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Raportin nimi Pyhäsalmen kaivoksen rikastushiekan jätealueen ympäristön pintavesien kemiallinen nykytila vuonna 2006 Tiivistel mä Tutkimuksessa kartoitettiin rikastushiekka-altaasta pintaan purkautuvien suotovesien ja jätealuetta ympäröivän metsäalueen ojavesien virtaussuunnat ja kemiallinen laatu. Suotovesikartoitustulokset osoittivat, että altaan sisäinen vesien suotautumissuunta on etelään, lounaaseen ja luoteeseen seuraten läjitysalustan ja reuna-alueiden kallioperän topografiaa. Pintaan suotovesiä purkautui maisemoidun A-allasosan vyöhykepadon lounaiskulmasta ja A-ja D-altaan rajavyöhykkeen padon sekä D- altaan padon luiskien alaosista. Muissa osin patoja suurin osa suotavedestä purkautui ympärysojaan. Kartoitustulokset toivat esille myös kohteita, missä suotovesiä kulkeutui välikerrosvaluntana ympärysojan alitse ympäröivään metsämaahan. Näitä kohteita olivat 8-altaan luoteispuolen, Pyhäjärveen rajautuva metsäalue ja A-altaan lounaispuolen metsäalue. Junttiselkään juoksutettavan jäteveden ph oli neutraali tai hieman emäksinen ja sille oli tunnusomaista suuret rikki- ja kalsiumpitoisuudet mutta pienet metalli- ja hivenalkuainepitoisuudet. Pyhäsalmen alueen luonnonvesien koostumusta luonnehtivat metallisulfidipitoiselle kallioperälle tunnusomaiset S-, Mg-, Ca-, Na-, Sr-, Li-, Zn-, 8-, Cu-, Co- ja Rb-pitoisuudet. Luontaisiin pitoisuustasoihin verrattuna suotovesien ja kontaminoituneiden ojavesien vastaavat alkuainepitoisuudet olivat 100-1000 - kertaisia. Lisäksi suotavesistä mitattiin poikkeavan suuria Fe-, Al-, Mn-, As-, Cr-, Cd-, U-ia Th-pitoisuuksia. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Rikastushiekan jätealue, ympäristö vaikutus, suotovesi, pintavesi, pohjavesi, hapontuotto (ARD), rikki, metallit, arseeni, hiven alkuaineet Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Pohjois-Pohjanmaa, Pyhäjärvi, Ruotanen Karttalehdet 3321 11 Muut tiedot Liitteitä 6 Arkistosarjan nimi Arkistotunnus 63/2015 Kokonaissivumä!lrä Kieli Hinta Julkisuus 28 suomi Julkinen arkistoraportti Yksikkö ja vastuualue Maankäyttö ja Ympäristö Hanketunnus All7}>irjeitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen se lvcnn~ "1: r:::,t_. i~ N~ ~ ~ :;2,-'e-:2 Raimo Nevalainen, toimialapäällikkö J iisa Räisänen, erikoistutkija, FT GTK GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGISKA FORSKNINGSCENTRALEN GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 1 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO 2 1.1 Pyhäsalmen kaivosalueen maaperä 3 2 RIKASTUSHIEKAN LÄJITYSALUEEN YMPÄRISTÖN VESIEN VIRTAUSSUUNNAT 3 3 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT 4 3.1 Maastokartoitus 4 3.2 Suotovesi- ja pintavesinäytteenotto, fysikaaliset mittaukset ja kemian analyysit 4 4 TULOKSET 5 4.1 Rikastushiekan läjitysalueen ympäristön pintavesien happamuus (ph) ja hapetuspelkistyspotentiaali (redox) 5 4.2 Rikastushiekan läjitysalueen ympäristön pintavesien kemiallinen laatu 7 4.2.1 Pintavesien fysikaaliset ominaisuudet 7 4.2.2 Pintavesien alkuainepitoisuudet 9 4.3 Pohjaveden kemiallinen laatu A-altaan lounaispuolella 14 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 15 KIRJALLISUUS 15 LIITTEET 16
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 2 1 JOHDANTO Pyhäsalmi Mine Oy:n kaivos sijaitsee Oulun läänissä, Pyhäjärven kaupungin Ruotasen taajamassa, noin neljä kilometriä Pyhäsalmen asutuskeskuksesta kaakkoon. Pyhäsalmen malmi löytyi vuonna 1958 ja tuotanto alkoi 1962. Louhinta tapahtui aluksi avolouhintana ja vuodesta 1967 lähtien myös maanalaisena. Avolouhinta päättyi lopullisesti vuonna 1975. Nykyinen käytössä oleva kuilu ulottuu noin 1400 metrin syvyyteen. Syvämalmi sijaitsee aiemmin louhitun malmin alapuolella noin 1-1,5 km:n syvyydessä. Mineralogisesti ja pitoisuuksiltaan se vastaa lähes täysin yläosan malmia. Pyhäsalmen malmi on massiivinen, karkearakeinen sulfidimalmi, jossa sulfidien osuus malmista on 75 %. Tärkeimmät ja rikastettavat mineraalit ovat kuparikiisu, noin 3 %, sinkkivälke, noin 4 % ja rikkikiisu, noin 66 % (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lupapäätös 2000, Drno 1199Y0202-111). Lisäksi malmi sisältää hieman lyijyhohdetta ja sulfosuoloja. Malmi rikastetaan prosessissa, johon kuuluvat murskaus, jauhatus, vaahdotus ja veden poisto. Murskaus tapahtuu maan alla, josta murske nostetaan maanpäälliseen rikastamoon. Vaahdotuskemikaaleina käytetään kalkkia, rikkihappoa, isobutyyliksantaattia, sinkkisulfaattia, kuparisulfaattia, natriumsyanidia ja Pine oil vaahdotetta. Prosessin tuotteena saadaan kupari-, sinkki- ja rikkirikastetta sekä jonkin verran kultaa ja hopeaa. Malmin rikastuksesta syntyvä rikastushiekka johdetaan putkia pitkin jätealtaille. Sipilän (1994) tekemän tutkimuksen mukaan rikastushiekka koostuu sulfidimineraaleista ja harmemineraaleista, joita ovat baryytti (Ba-sulfaatti), kvartsi (piioksidi), maasälvät (Na-Ca, K alumiinisilikaatti), kiilteet (K ja K-Fe-Mg alumiinisilikaatti), karbonaatit ja pieniä määriä amfibolimineraaleja (Fe-Mg silikaatti). Sulfidimineraaleista enemmistö on rikkikiisua (FeS 2 ) ja pienemmät määrät muita metallisulfideja kuten kuparikiisua (CuFeS 2 ), sinkkivälkettä [(Zn,Fe)S] ja magneettikiisua (FeS). Näistä hapettumiselle herkkiä ja siten hapellisessa ympäristössä happoa tuottavia sulfideja ovat magneettikiisu ja rikkikiisu. Rikastushiekan läjitysalue ja sen pohjois- ja koillisosassa oleva selkeytysallas (jätealue) on 150 hehtaarin laajuinen. Jätealueen pohjakerros on suurimmalla osalla aluetta tiivistynyt turvekerros, joka rajautuu alla olevaan hienoainesmoreeniin ja moreenia peittävään, ohueen (<1 m) savi-/hiesukerrokseen (Nenonen 1995). Läjitysaltaan itäreunan kalliokohoumat ja länsiosan matala, moreenipeitteinen kallioselänne ohjaavat altaan sisäisten vesien suotautumisen pääasiassa etelän, lounaan ja luoteen suuntiin. Oletuksena on ollut, että läjitysalueen suotovedet purkautuvat lateraalisesti jätealuetta reunustavaan ympärysojaan. Sieltä vedet johdetaan edelleen puhdistettavaksi selkeytysaltaaseen. Näiden lisäksi puhdistettavaksi johdetaan ympärysojan kautta kaivoksen piha-alueen ja jätealueen eteläpuolen metsäja peltoalueen pintavedet sekä osasta kohtaa jätealueen lounaispuolen metsästä ojavedet. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole selvitetty jätealueen ja Pyhäjärven välisen metsäkaistaleen ojavesien kemiallista tilaa sekä suotovesien mahdollista leviämistä ympärysojan alitse lateraalisesti (välikerrosvaluntana) metsämaan pohjavesiin ja ojiin. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli kartoittaa rikastushiekka-altaasta pintaan purkautuvien suotovesien ja jätealuetta ympäröivän metsäalueen ojavesien virtaussuunnat ja kemiallinen laatu. Kartoitus tehtiin vuonna 2006. Tutkimuksessa selvitettiin suotovesien mahdollinen leviäminen välikerrosvaluntana jätealueen ympärysojan alitse metsämaassa metsäojiin ja sitä kautta Pyhäjärveen (ks. myös Skinnari 2008). Kartoitus perustui jätealueen ympäristön pintavesien maastomittauksiin, joissa ojavesien ph ja redox (hapetus-pelkistyspotentiaali) -arvot mitattiin tihein mittausvälein. Suotovesikontaminaation tunnistaminen perustui veden laadun muutokseen, mille on tunnusomaista alentunut ph-arvo ja/tai kohonnut redox-arvo. Ilmiö liittyy rautasulfidien hapettumiseen, jonka seurauksena veteen liukenee ph:ta laskevaa rikkihappoa ja redox-arvoa kohottavaa, liukoista ferrirautaa. Rikkihapon lisäksi ph-arvoa alentaa saostuva ferrirautayhdiste (rautahydroksioksidi). Em. kartoituksen perusteella valittiin edustavat näytteenottokohteet veden kemiallisen laadun määrittämiseksi (alkuaineanalyysiin).
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 3 Yhtenä osana kartoitusta oli selvittää Pyhäjärven Vanharantaan laskevan ojaveden laatu ja jätealueen eteläpuolen metsä- ja peltoalueen ojavesien laatu ja virtaussuunnat. Tutkimuksen ajankohtana Vanharannan läheisyydessä olevaan vesien keruualtaaseen kulkeutui vesiä sinkkipitoisen rikasteen kontaminoimalta maa-alueelta. Em. altaalta vesiä pumpattiin läjitysaltaan ympärysojaan ja edelleen puhdistettavaksi selkeytysaltaalle. Pieni osa vesistä suotautui kivimurskepadon läpi Vanharantaan laskevaan ojaan. Vanharantaan kulkeutui mahdollisesti kontaminoituneita vesiä myös jätealueen eteläpuolen metsä alueelta, missä aluskasvillisuus on vaurioitunut aikana, jolloin rikastushiekka-altaalta levisi metallisulfidipitoista pölyä ja maaperän happamoituminen lisääntyi (Räisänen, 1995). 1.1 Pyhäsalmen kaivosalueen maaperä Kaivosalueen maasto on topografialtaan muutamia moreenikumpareita lukuun ottamatta hyvin tasaista. Yleisin maalaji alueella on hienoainesmoreeni, jonka paksuus vaihtelee 5-15 metriä (Liite 1). Moreenia peittäviä maalajeja ovat turve, savi, hiesu ja hieta. Turvekerrostumat ovat muodostuneet ravinteikkaasta saraturpeesta ja ne ovat paksuudeltaan yleensä alle metrin luokkaa. Savea on tavallisesti 0,5-1 metrin paksuudelta ja turpeen sijasta sitä voi peittää myös hiesu tai hieta. Maaperä voi myös paikoin olla hienoainesmoreenia heti maan pinnasta lähtien. (Huttunen 1995) Kaivoksen rikastushiekka-alue on rakennettu kallioperän painanteeseen, tiiviille ja vettä pidättävälle maanpohjalle, hienoainesmoreenille ja sitä peittävälle turpeelle. Rikastushiekka-alueen ja Pyhäjärven väliin jää kalliokynnys, jonka syvyys on 2,1-4,7 metriä maan pinnasta. Alueen eteläpuolella kallio on vähintään 10-16,7 metrin syvyydessä ja pohjoispuolella 12,5 metrin syvyydessä. Itäpuolella taas kallio on laajalla alueella paljastuneena. (Nenonen 1995) 2 RIKASTUSHIEKAN LÄJITYSALUEEN YMPÄRISTÖN VESIEN VIR- TAUSSUUNNAT Rikastushiekan läjitysalue sijaitsee Pyhäjärven itärannalla, noin muutaman sadan metrin päässä rannasta (Liite 2). Osa jätealueesta (A-allas) on suljettu ja peitetty vuonna 2002 noin metrin paksuisella moreenikerroksella ja nurmetettu. Moreenin päälle on kasvukerrokseksi läjitetty osaan aluetta yhdyskuntajäteveden puhdistamon kiintolietettä. Nykyisin rikastushiekkaa pumpataan B- ja D-altaisiin (R. Urpelainen, Pyhäsalmi Mine Oy, suullinen tiedonanto). Rikastamolta tuleva rikastushiekkaliete pumpataan altaisiin kalkittuna yhdessä kaivoksen kuivana pitovesien, kaivosalueen pintavesien ja suotovesien kanssa. Kalkki neutraloi jätevedet (ph >10) ja veteen liuenneet metallit saostuvat (kalkkisaostus) ja laskeutuvat altaan pohjalle yhdessä rikastushiekan kanssa. Rikastushiekka-altailta vesi johdetaan vesivarastoaltaaseen, mistä selkeytynyt vesi johdetaan avo-ojaa pitkin Pyhäjärven Junttiselälle, Tikkalansalmen pohjoispuolelle. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lupapäätös 2000, Drno 1199Y0202-111) Rikastushiekka-altailta suotautuvista vesistä suurin osa ohjautuu jätealueen ympärysojaan. Altaan sisäinen vesien suotautumissuunta on pääasiassa etelään, lounaaseen ja luoteeseen seuraten läjitysalustan ja reuna-alueiden kallioperän topografiaa. Tiivistyneestä turvekerrospohjasta seuraa, että suotovedet purkautuvat lateraalisesti kohti jätealueen reunaa ympäröiviin ojiin ja osittain ojien alitse ympäröivään metsämaahan, välikerrosvaluntana purkautuen metsäojiin (Liite 2). Ympärysojia alittavat suotoalueet Liitteessä 2 on rajattu vuoden 2006 pintavesikartoituksen perusteella. Näitä kohteita on jätealueen lounais- (A-allas) ja luoteispuolen (B-allas) metsässä. Alueiden väliin jää moreenin peittämä kalliokohouma, joka ohjaa A-altaan sisäisen veden paineen lounaan suuntaan (suotautumissuunta) ja B-altaan sisäisen veden paineen osin lännen ja luoteen suuntaan.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 4 Maisemoidun A-altaan lounaiskulmassa, vyöhykepadon alaosassa oli näkyvissä pintaan purkautuvia suotovesiuomia (suotovesilähteitä), joista vesi kulkeutui ympärysojaan. Kauempana A-altaasta, ympärysojan takana olevissa metsäojissa välikerrosvaluntana kulkeutuva suotovesi purkautui metsämaan painanteissa ojien pohjalle. Samanlainen ilmiö oli näkyvissä B-altaan länsi- ja luoteispuolella. Käytöstä poistetun räjähdysainevaraston lähiympäristössä, missä pieni ala metsää oli kuollut, suotovesiä purkautui maan pintaan keväällä ja sadekausina pohjavesipinnan ollessa korkealla. Nykyisin tämä alue on kunnostettu rakentamalla kohteeseen suotovesiä puhdistavat kosteikkorakenteet (M. L. Räisänen, suullinen tiedonanto 2014). Entisen räjähdevaraston eteläpuolella olevaan kaivantoon purkautui myös altaan suotovesiä. Etäämpänä, Ruotasenrannan pohjoispuolen metsässä ja Pajulahtea reunustavassa metsässä suotovesi purkautui ojien pohjalle metsämaan painanteissa. Metsäojista vedet purkautuivat järven rantaa reunustavalle ruohikkokosteikolle. Ojista ei ollut vuoden 2006 kartoituksen aikaan suoraa oikovirtausta järveen, vaan vedet levisivät ruohikkokosteikolle (Liite 2). Vuonna 2006 jätealueen eteläpuolella pintaan purkautuvia suotovesiuomia esiintyi kolmessa kohtaa, A- ja D-allasosien rajavyöhykkeen padon (pumppurakennuksen takana) ja D-altaan vyöhykepadon alaosassa (Liite 2). Näistä suotovesi kulkeutui ympärysojaan ja edelleen puhdistettavaksi. Jätealueen etelänpuoleisen maantien ojaan kulkeutuivat pintavedet metsä- ja peltoalueelta, missä oli näkyvissä kasvillisuusvaurioita tai kuolleen aluskasvillisuuden laikkuja. Alangontausalueen metsäojiin ja niitä pitkin Pyhäjärveen ei maastokartoituksen mukaan levinnyt kontaminoituneen maa-alueen vesiä tai likaisia vesiä sinkkirikasteen leviämisalueelta. 3 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT 3.1 Maastokartoitus Pyhäsalmen kaivoksen rikastushiekan läjitysalueen ympäristön suotovesien ja pintavesien laadun kartoitus aloitettiin maastokartoituksella kesällä 2006. Toukokuussa viikolla 20 kartoitettiin pintaan purkautuvat suotovesikohteet ja tehtiin alustava suunnitelma pintavesikartoitukselle. Maastokartoitus tehtiin kesäkuussa viikolla 22, jolloin mitattiin ph- ja redox-arvoja rikastushiekka-altaan suotovesien keräysojista ja kaivannoista sekä ympäristön ojista ja puroista. Samalla selvitettiin ojavesien virtaussuunnat. Mittaukset tehtiin suoraan mittauskohteesta (ojasta, purosta tms.) Mettler Toledo-mittareilla (SG8 ph/ion/redox). Lisäksi kohteissa tehtiin havaintoja muun muassa veden väristä ja rautasakkojen esiintymisestä ja väristä. Mittauskohteita oli yhteensä 83 (Liite 5). 3.2 Suotovesi- ja pintavesinäytteenotto, fysikaaliset mittaukset ja kemian analyysit Maastokartoituksen perusteella valittiin vesinäytteenottokohteet. Vesinäytteitä otettiin yhteensä 43, joista yksi oli pohjavesinäyte jätealueen lounaispuolen havaintoputkesta (Liite 3a-b). Luonnontilaisten pintavesien (taustan) koostumus määritettiin 7 kohteesta otetuista vesinäytteistä, kaivosalueesta kauempana olevista metsäojista ja isommista joista, jotka laskevat Pyhäjärveen tai Junttiselkään (Liite 3b). Vesinäytteitä kerättiin toukokuussa viikolla 20 (Liite 3a) ja kesäkuussa maastokartoituksen yhteydessä viikoilla 22-23 (Liite 3b). Elokuussa viikolla 34 tehtiin seurantamittauksia ja otettiin vesinäytteitä lähinnä suotovesikohteissa, missä oli vettä riittävästi mittauksille ja näytteenottamiselle. Elokuun tuloksista esitetään tässä raportissa vain ph ja redox-arvoja. Pintavesi- ja pohjavesinäytteistä mitattiin ph, redox, sähkönjohtokyky, happipitoisuus ja hapen kyllästysasteen kahdesti, maastossa näytteenoton yhteydessä ja noin 1 vrk:n kuluttua laboratoriossa (maastotukikohdassa). Mittaukset tehtiin kenttäkäyttöisillä ph- ja redox-(wtw, ph 340i/Set), sähkönjohtoky-
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 5 ky- (WTW, Cond 340/Set) ja happimittarilla (WTW, OXI 330/Set). Vesien maastokartoituksessa käytettiin Mettler Toledo-mittaria (SG8 ph/ion/redox). Ennen vesinäytteiden suodatuksia annettiin puolen litran vesinäytteiden laskeutua yön yli. Suodatus tehtiin 0,45 µm-huokoskoon kertakäyttösuodattimella 100 ml:n näytepulloihin. Näytteet kestävöitiin välittömästi lisäämällä 100 ml:n vesinäytteeseen 0,5 ml suprapur-typpihappoa. Happolisäyksen oletetaan estävän mahdollista lisäsaostumista suodatuksen jälkeen. Laskeutuksen tarkoituksena oli vähentää hienojakoisen kiintoaineksen tai saostuvan raudan tai muun saostuvan metallin määrää suodatetussa näytteissä ja samalla estää suodattimen tukkeutumista. Ero maastossa mitatun ja laskeutetun vesinäytteiden välillä ilmentää raudan ja alumiinin saostumisen vaikutusta veden happamuuteen ja muiden alkuaineiden liukoisuuteen. Laskeutetusta ja suodatetusta näytteestä mitattu alkuainepitoisuus edustaa alkuaineen biosaatavaa, potentiaalisesti toksista pitoisuutta (esiintyen valtaosaltaan ionimuotoisena). Suodatetuista vesinäytteistä alkuainepitoisuudet mitattiin ICP-AES- (Jarrell-Ash IRIS Advange) ja MS-ICP- (P-E Elan 6000) laitteilla GTK:n geolaboratoriossa Espoossa. Geolaboratorio on akkreditoitu EN 45001 standardin ja ISO Guide 25 mukaan. 4 TULOKSET 4.1 Rikastushiekan läjitysalueen ympäristön pintavesien happamuus (ph) ja hapetuspelkistyspotentiaali (redox) Liitteen 5a-kartassa on esitetty pintavesien ph-arvot pallosymboleilla luokittain ja vastaavasti 5bkartassa redox-arvot (hapetus-pelkistyspotentiaali). Liitteessä 5c on esitetty kartoitustulokset lukuarvoina taulukossa ja mittauspisteiden koordinaatit. Happamia pintavesiä (ph<3,5) oli rikastushiekka-altaan ympärysojassa, läjitysalueen eteläpuolen metsä- ja peltoalueen ojissa sekä läjitysalueen lounaispuolen ja luoteispuolen metsäojissa (Liite 5a). Vastaavasti näistä kohteista mitattiin kohonneita redox-arvoja (redox>400 mv, Liite 5b). Näistä kohteista poiketen veden ph ei laskenut läjitysalueen ympärysojaa reunustavan maavallin takana alkavissa metsäojissa, vaan vasta kauempana ojien jatkeilla maaston topografian aletessa. Ympärysojaa lähinnä olevien ojavesien ph oli >4,5 ja redox-arvot vaihtelivat välillä 150-300 mv, mikä viittaisi vesien laadun olevan lähes luonnontilaisella tasolla (Kuva 1). Tällaisia pintavesiä oli myös osassa kohtaa läjitysaltaan eteläpuolen pelto-ojissa (liite 5a-b). Läjitysalueen lounais- ja luoteispuolen metsäalueita, missä ojavesi oli hapanta ja redox-arvot korkeita, voidaan pitää suotovesien kontaminoimina alueina (ks. rajatut suotoalueet Liitteissä 2 ja 5a-b). Näissä kohteissa suotovesi kulkeutui maassa välikerrosvaluntana (lateraalisesti) ympärysojan alitse ja nousi maan pintaan tai ojiin niissä kohden, missä oli painanteita tai maaston topografia laski. Suotoalueen rajaus järveen rajautuvalla metsäkaistaleilla onnistui hyvin kesäkuussa sateettomana ajankohtana. Ojavesien ph- ja redox- arvot olivat lähes samaa luokkaa kuin ympärysojan ja hapettuneiden suotovesien vastaavat arvot (kuva 1). Tämä viittaa ojavesien olleen mittausajankohtana lähes täysin suotovettä. A-altaasta purkautuville suotovesille ja ympärysojan vedelle oli tunnusomaista alhainen ph (<3,5) ja korkea redox-arvo (>400 mv, kuva 1). Tämä ominaisuus viittaa rautasulfidien hapettumiseen ja siihen liittyvään hapon muodostukseen (ARD-ilmiö, acid rock drainage ). Vastaavanlainen kemiallinen muutos näkyi myös jätealueen lounais- ja luoteispuolen metsäalueen ojavesissä, joiden veden laatu poikkesi merkittävästi vertailualueen ojavesien laadusta (suotoalueen ulkopuoliset ojat, Liite 2 ja Kuva 1).
Redox mv (maasto) GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 6 Suotovedet ja suotovesiä keräävät ojat Metsä-/pelto-ojat, suotovaikutus Metsä-/pelto-ojat, vertailuojat Ruotasen alueen pintavesioja Junttiselkään johdettavat jätevedet 600 500 400 300 200 100 0-100 1.0 3.0 5.0 7.0 9.0 ph (maasto) Kuva 1. Suoto- ja pintavesien maastokartoituksessa mitattujen ph- ja redox-arvojen jakauma kohderyhmittäin, Pyhäsalmen kaivoalue, Pyhäjärvi. Yllä mainituista pintavesikohteista poiketen D- ja A-altaan rajavyöhykkeen ja D-altaan padon alaosasta purkautuvissa suotovesissä ph oli lähes neutraali (ph 6-6,5) ja redox-arvo negatiivinen, mikä osoitti suotoveden ja sen lähdealueen, patovyöhykkeen rikastushiekan olevan vielä hapettumaton (pelkistävä tila, kuva 2, ks. myös kuva 1). Suotovedet hapettuivat kulkeutuessaan ympärysojan pohjalla (kontakti ilman hapen kanssa). Rikastushiekasta koostuvan patoaineksen kuivuminen kesäkuukausina ilmeisesti edisti hapettumista ja vajoveden happamoitumista, mistä viitteenä oli D-altaasta suotavan veden redoxarvon kohoaminen toukokuusta kesäkuuhun (Kuva 2). Veden hapettumisen myötä ph laski, edellä mainitussa kohteessa ph 6- arvosta ph-arvoon 4,7 (ph-muutos 1 vrk:n laskeutuksen jälkeen). A-altaan lounaiskulman suotovesissä, jotka olivat hapettuneet ja happamoituneet jo patovyöhykkeessä ennen ulospurkautumista, ph- ja redox-arvot pysyivät lähes muuttumattomina toukokuusta elokuuhun. A- ja D-altaan rajavyöhykkeen padosta purkautuva suotovesi sen sijaan pysyi pelkistävänä läpi kesäkauden ja hapettui vasta kulkeutuessa ympärysojaan (Kuva 2). Tämän suotoveden ph-arvo ei myöskään muuttunut merkittävästi näyteveden laskeutuksen aikana (Liite 6a). Selkeytysaltaasta Junttiselkään juoksutettavien vesien ph-arvot vaihtelivat välillä 7-9 ja redox-arvot välillä 150-350 mv poiketen siten ominaisuuksiltaan täysin muista tutkituista vesinäytteistä. Vertailualueen metsäojissa ph-arvot vaihtelivat välillä 5-6,5 ja redox-arvot välillä 100-350 mv.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 7 PYH 101-elo PYH101-kesä PYH5-touko PYH22-elo PYH22-kesä PYH12-touko PYH17-kesä PYH1-touko -100 0 100 200 300 400 500 Redox mv Kuva 2. Suotovesien redox-arvot (hapetus-pelkistyspotentiaali) touko-, kesä- ja elokuun näytteenottoajankohtana, Pyhäsalmen kaivoksen rikastushiekan jätealue. Näytteet PYH1 ja -17 (keltainen) ovat D- altaan suotovesiä, PYH12 ja -22 (oranssi) A-altaan ja D-altaan rajavyöhykkeeltä suotavia vesiä sekä PYH5 ja -101 (ruskea) A-altaan lounaiskulman padosta suotautuvia vesiä (Liitteet 3 ja 6). 4.2 Rikastushiekan läjitysalueen ympäristön pintavesien kemiallinen laatu 4.2.1 Pintavesien fysikaaliset ominaisuudet Liitteissä 6a-c on esitetty vesinäytteiden ph-, redox- ja sähkönjohtokykyarvot, happipitoisuus, hapen kyllästysaste sekä liukoisten alkuaineiden pitoisuudet kohteittain ryhmiteltynä. Maastossa ja laboratoriossa tehtyjen mittausten välisiä eroja on esitetty kuvissa 3a-d (ks. myös Liite 4). Erot kuvaavat veden laadun muutosta kiintoaineksen laskeutuessa uoman pohjalle virtauksen pienetessä ja tähän liittyen raudan hapettumisen ja saostumisen aiheuttamaa happamoitumista. ph-arvojen suhteen erot maasto- ja laboratoriomittausten välillä olivat useimpien näytteiden osalta pieniä (Kuva 3a). Poikkeuksina olivat rikastushiekka-altaan suotovedet, joiden hapettuminen laski muutaman näytteen osalta merkittävästi ph-arvoa (ks. myös Liite 6a). ph-arvoihin verrattuna redox-arvot muuttuivat useimpien vesinäytteiden osalta huomattavasti kiintoaineksen laskeutumisen ja saostumisen aikana (Kuva 3b). Useissa näytteissä redox-arvo kasvoi vajaan vuorokauden laskeutuksen hapettumisen lisääntyessä. Redox-arvojen kohoaminen aiheuttaa veden happipitoisuuden laskua, mikä on seurausta raudan saostumisesta ja saostumien sitoessa happea (hapen kulutus). Tämä oli tunnusomaista rautasulfidihapettumisen kontaminoimille suotovesille ja suotovesiä kerääville pintavesille. Redox-arvoissa ja happipitoisuuksissa ilmenneet muutokset eivät heijastuneet vesien sähkönjohtavuuteen, joka pysyi lähes samanlaisena laskeutuksen jälkeen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Kuva 3c). Taulukossa 1 on esitetty ph-arvojen, redox-arvojen, happipitoisuuksien, hapen kyllästysasteen ja sähkönjohtokyvyn keskiarvoja keskeisistä tutkimuskohteista. Suotovesien ph-arvot (4) olivat keskimäärin
SKJ ms/m (laboratorio) Happi mg/l (laboratorio) ph (laboratorio) Redox mv (laboratorio) GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 8 hieman korkeammat kuin ympärysojaveden ja kontaminoituneiden metsä- ja pelto-ojien ph-arvot (3,0-3,5). Eroa oli myös redox-arvoissa ja happipitoisuuksissa, jotka olivat pienempiä suotovesissä (<300 mv, O 2 <3 mg/l) kuin kontaminoituneissa, hapettuneissa ojavesissä (>400 mv, O 2 4-5 mg/l). Alueen luonnon taustaa edustavien jokien ja metsäojien ph oli mittausajankohdasta riippuen keskimäärin välillä 5,5-6,0, redox-arvot välillä 170-240 mv ja happipitoisuudet välillä 3-4 mg/l. Ruotasen taajamaalueelta tulevien pintavesien ja rikastushiekka-altaiden ympäristön verrokkiojien ph-arvot (4,5-5) olivat alueen luontaisia ph-arvoja hieman pienemmät ja redox-arvot hieman korkeammat (250-360 mv), mikä viittaisi lievään kontaminaatioon. Sen sijaan happipitoisuuksissa ei ollut merkittäviä eroja luontaista taustaa edustavien pintavesien happipitoisuuksiin nähden. (a) (b) 9 500 7 5 300 3 100 1 1 3 5 7 9 ph (maasto) -100-100 100 300 500 Redox mv (maasto) (c) (d) 1200 10 1000 800 600 400 200 8 6 4 2 0 0 200 400 600 800 1000 1200 SKJ ms/m (maasto) 0 0 2 4 6 8 10 Happi mg/l (maasto) Kuva 3. Pintavesien (a) ph-arvot, (b) redox-arvot, (c) sähkönjohtokyky (SKJ) ja happipitoisuus maastomittauksissa näytteenoton yhteydessä ja laboratoriossa vuorokauden laskeutuksen jälkeen (ks. Liite 4), Pyhäsalmen kaivosalue.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 9 Selkeytysaltaan juoksutusvesien ph-arvot olivat kaikkein korkeimmat (keskimäärin 7), kun taas niiden keskimääräinen redox-arvo (180-250 mv) ja happipitoisuus oli luonnon pintavesien luokkaa. Muista vesistä poiketen juoksutusveden redox-arvo laski huomattavasti vesinäytteen laskeutuessa, mikä viittaa veden pelkistävään ominaisuuteen virtauksen pienetessä. Yleensä virtaus lisää veden hapettumista. Juoksutusveden sähkönjohtavuus oli keskimäärin suurempi kuin suotoveden kontaminoimissa metsäojissa. Suurin sähkönjohtavuus (>500 ms/m) mitattiin suotovesissä. Arvot olivat noin kymmenkertaiset luontaista taustaa edustavien oja- ja jokivesien sähkönjohtavuuksiin (<50 ms/m) nähden. Sähkönjohtavuuden perusteella Ruotasen taajamasta tulevat vedet olivat laadultaan luonnontilaisien vesien kaltaisia, vaikkakin redox-arvot ja ph-arvot viittaisivat niiden olevan lievästi happamoituneita. Taulukko 1. ph ja redox-arvojen, happipitoisuuksien, hapen kyllästymisasteen ja sähkönjohtokyvyn keskiarvoja kohderyhmittäin, Pyhäsalmen kaivosalue (ks. Liite 6a-c). Maasto Lab. Maasto Lab. Maasto Lab. Maasto Lab. Maasto Lab. mv mv mg/l mg/l % % ms/m ms/m Tausta, metsäojat 6,3 6,1 182 242 3,4 3,2 48 51 34,0 43,0 Tausta, joet 5,7 5,5 168 213 4,2 4,0 61 62 4,66 3,55 Ruotasen alueen pintavesioja Metsäojat, verrokkialueet Kontaminoimat metsä- /pelto-ojat Ympärysoja (länsilounas, luode) 4,7 4,6 323 360 4,4 6,1 72 62 24,3 24,3 4,9 4,6 245 354 3,6 3,4 55 54 82,4 104 3,6 3,5 398 427 5,3 4,9 63 61 92,6 108 3,1 3,1 449 459 4,6 5,0 64 68 363 421 Suotovedet, etelä-lounas 4,3 4,1 233 281 2,8 3,0 33 38 509 575 Junttiselkään johdettavat jätevedet ph Redox Happi Hapen kyllästysaste Sähkönjohtokyky 7,0 7,1 252 183 3,4 3,6 57 61 230 263 4.2.2 Pintavesien alkuainepitoisuudet Rikastushiekka-altaan suotovesien rikkipitoisuudet vaihtelivat välillä 590-3670 mg/l ja rautapitoisuudet välillä 75-1000 mg/l (Liite 6a). Ympärysojassa pitoisuudet olivat rikin osalta välillä 340-2630 mg/l ja raudan osalta 2,5-660 mg/l (Liitteet 6a-c). Metsäkaistaleen suotoalueella pitoisuudet sen sijaan pienenivät rikin osalta välille 140-650 mg/l ja raudan osalta välille 0,5-175 mg/l, mikä viittaa niiden saostuvan tehokkaasti metsäojaympäristössä. Vertailualueen metsäojavesissä (suotoalueen ulkopuolella) rikkipitoisuudet vaihtelivat välillä 20-360 mg/l ja luonnon taustaa edustavissa oja- ja jokivesissä välillä 1,5-75 mg/l. Rautapitoisuudet olivat molemmissa ryhmissä samaa luokkaa vaihdellen välillä 0,5-5,0 mg/l. Rikastushiekka-altaiden suotovedet poikkesivat toisistaan alumiinipitoisuuksien osalta siten, että A- altaan etelä-lounaiskulman padon alaosasta purkautuvien suotovesien (PYH5, PYH101, PYH102) pitoisuudet olivat välillä 410-720 mg/l, kun taas A-altaan ja D-altaan rajavyöhykkeen padon alaosasta (PYH12, PYH22) ja D-altaan padon alaosasta (PYH1, PYH17) purkautuvien suotovesien alumiinipi-
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 10 toisuudet olivat pieniä <0,01 mg/l, korkeimmillaan 1,7 mg/l. Tosin alumiinipitoisuudet kohosivat suotokohdan alapuolisessa uomassa yli kymmenkertaiseksi (PYH13, PYH23) ja suotovesiä keräävässä ympärysojassa (takaojassa) paikoin jopa 100-kertaiseksi vesien hapettuessa ja happamoituessa (30-430 mg/l, Liite 6a). Mangaanipitoisuuksissa oli havaittavissa vastaavanlainen muutos kuin alumiinilla, mutta pitoisuuserot suotokohteiden välillä olivat mangaanille pienempiä kuin alumiinille. A-altaan lounaiskulmalla Mn-pitoisuudet olivat välillä 20-36 mg/l ja muissa osissa välillä 2-8 mg/l. Ympärysojassa mangaanin pitoisuudet vaihtelivat huomattavasti näytteenottokohteittain (8-76 mg/l, Liite 6a). Suotoalueen (kontaminoituneissa) metsäojissa alumiinin pitoisuudet vaihtelivat välillä 3,7-79 mg/l, maksimipitoisuuden (78,5 mg/l) ollessa B-allasta lähinnä olevassa ojassa, kohteessa PYH48 (ks. Liite 3a). Mangaanin pitoisuudet olivat välillä 1,6-8,8 mg/l. Vertailualueen metsäojissa pitoisuudet olivat alumiinilla enää 0,6-2,3 mg/l ja mangaanilla 0,1-5,7 mg/l. Luonnon taustaa edustavissa oja- ja jokivesissä pitoisuudet olivat yleisesti näitä vieläkin pienempiä ollen alumiinilla välillä 0,06-1,2 mg/l ja mangaanilla välillä 0,02-1,4 mg/l. Sinkki- ja kuparipitoisuuksissa oli havaittavissa samanlainen ero suotovesikohteiden välillä kuin alumiinilla ja mangaanilla. A-altaan lounaiskulman suotovesissä sinkkipitoisuudet olivat välillä 86,7-150 mg/l ja kuparin pitoisuudet välillä 17,1-35,6 mg/l. Muissa suotovesikohteissa sinkin pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,2-12,5 mg/l. Kuparin pitoisuudet olivat enimmillään 2,0 mg/l ja pienimmillään alle määritysrajan (<0,0025 mg/l). Allasalueen ympärysojassa sinkkipitoisuudet olivat välillä 30,0-76,8 mg/l ja kuparipitoisuudet välillä 1,8-14,4 mg/l. Suotovesialueen metsäojissa sinkin pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,5-25,5 mg/l ja kuparin välillä 0,1-10,8 mg/l. Molempien metallien maksimipitoisuudet (Zn: 25,5 mg/l, Cu: 10,8 mg/l) mitattiin vesinäytepisteestä PYH48, missä myös alumiinin pitoisuus oli suuri. Vertailualueen metsäojissa pitoisuudet olivat edellisiä pitoisuuksia huomattavasti pienempiä (Zn: 0,1-0,3 mg/l ja Cu: 0,005-0,05 mg/l). Luonnon taustaa edustavissa kohteissa (ojat ja joet) sinkin pitoisuudet jäivät yleisesti välille 0,003-0,07 mg/l. Tästä poikkeuksena oli Pyhäsalmentien ojan näytepiste (PYH77), jossa sinkkipitoisuus oli 0,2 mg/l. Kuparin pitoisuudet olivat taustakohteissa välillä 0,001-0,007 mg/l. Arseenin kohdalla rikastushiekka-altaan suotovesien pitoisuudet olivat yleisesti alle 0,01 mg/l (alin <0,002, suurin 0,009 mg/l, Liite 6a). Tästä poikkeava pitoisuus mitattiin A- ja D-altaan rajavyöhykkeen padolle johtavan tierummusta purkautuvasta suotovedestä (toukokuun vesinäytepiste PYH13, kesäkuun näytepiste PYH23, Liite 6a), missä arseenin pitoisuus vaihteli näytteenottokerroilla välillä 1,3-3,6 mg/l. Kaikissa muissa kohteissa arseenin pitoisuudet olivat pieniä vaihdellen välillä 0,0003-0,005 mg/l (Liitteet 6b-c). Rikastushiekka-altaiden suotovedet poikkesivat toisistaan myös kromipitoisuuksien osalta siten, että A-altaan lounaiskulman suotovesien pitoisuudet olivat välillä 0,2-0,4 mg/l. A- ja D-altaan suotovesissä Cr-pitoisuudet olivat jonkin verran pienempiä (alin <0,005, suurin 0,025 mg/l). Jätealueen ympärysojan kromipitoisuudet olivat lähes samaa luokkaa. Näistä poikkeava kromipitoisuus, 0,07 mg/l mitattiin vesinäytepisteestä PYH48. Muissa kohteissa, suotovesialueen ja vertailualueen metsäojissa kromin pitoisuudet olivat useimmiten alle määritysrajan tai lähellä alinta Cr-määritysrajaa (Liite 6b). Myös luonnon taustaa edustavien ojien ja jokien vesien kromipitoisuudet olivat lähellä määritysrajaa tai sen alle (Liite 6c). Nikkelin ja koboltin pitoisuudet olivat keskenään hyvin samalla tasolla kaikissa eri kohteissa. Rikastushiekka-altaiden suotovesien nikkeli ja koboltti osoittivat samanlaista trendiä kuin alumiini-, mangaani-, sinkki-, kupari- ja kromipitoisuudet. A-altaan lounaiskulman suotovesien pitoisuudet olivat huomattavasti suuremmat kuin A-altaan ja D-altaan rajavyöhykkeeltä ja D-altaasta purkautuvien suotovesien pitoisuudet. Ensin mainituissa suotovesissä pitoisuudet olivat välillä 0,8-1,4 mg/l ja viime
µg/l mg/l µg/l GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 11 mainituissa kohteissa alimmat pitoisuudet olivat <0,002 mg/l ja suurimmat 0,09 mg/l. Jätealueen ympärysojassa nikkelin ja koboltin pitoisuudet olivat keskimäärin hieman pienempiä (Ni: 0,2-0,8 mg/l; Co: 0,2-1,0 mg/l, Liitteet 6a-b). Suotoalueen metsäojissa molempien pitoisuusarvot vaihtelivat välillä 0,01-0,1 mg/l. Metallien maksimiarvot (130, 125) mitattiin vesinäytepisteestä PYH48 (Liite 6b). Vertailualueen metsäojissa nikkelin ja koboltin pitoisuudet olivat välillä 0,007-0,05 mg/l. Luonnon taustaa edustavissa ojissa ja joissa pitoisuudet jäivät välille 0,0001-0,02 mg/l ollen kuitenkin yleisimmin alle 0,002 mg/l. Tausta-aluetta edustavista kohteista maksimipitoisuus (0,02 mg/l) mitattiin Pyhäsalmentien ojan vesinäytepisteestä (PYH77). Luonnon tausta Ymp.oja,länsi-lounas Metsäojat, suotoalue Suotovesi,etelä-lounas Ymp.oja,luode Metsäojat,verrokki Luonnon tausta Ymp.oja,länsi-lounas Metsäojat,suotoalue Suotovedet,etelä-lounas Ymp.oja,luode Metsäojat,verrokki 10000 100000 1000 10000 1000 100 100 10 10 1 1 0,1 0,1 S Fe Mg Ca Na K Al Mn 0,01 Zn Cu Ni Co Cr As Cd Pb 10000 Luonnon tausta Ymp.oja,länsi-lounas Metsäojat,suotoalue Suotovesi,etelä.lounas Ymp.oja,luode Metsäojat,verrokki 1000 100 10 1 0,1 0,01 Sr Li B Be Rb U Th V Kuva 4. Alkuainejakaumat suotovesissä, ympärysojan (ymp.oja) vedessä, suotoalueen metsäojien vesissä, vertailualueen metsäojien vesissä (verrokki) ja luonnon taustaa edustavien metsäojien ja jokien vesissä, Pyhäsalmen kaivosalue.
S Fe Mg Ca Na K Al Mn Zn Cu Ni Co Cr As Cd Pb µg/l GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 12 Kuvissa 4 a-c on esitetty suotovesien, ympärysojavesien, suotoalueen (kontaminoituneiden) ja vertailualueen metsäojavesien (verrokkiojavesien) alkuaineiden keskiarvopitoisuuksien jakaumaa viivadiagrammeina. Pitoisuustason nousu ja käyrän muoto kuvastavat kontaminaatiolähteen, suotoveden koostumuksen heijastumista sen vaikutuspiirissä oleviin pintavesiin. Luonnon taustan alkuainejakauma (sininen viivakuvaaja) on laskettu keskiarvopitoisuutena tausta-aluetta edustavien joki- ja metsäojavesien alkuainepitoisuuksista (Liite 6c). Pyhäsalmen alueen luonnonvesissä heijastuu metallisulfidipitoiselle kallioperäalueelle tunnusomaiset rikki-, magnesium-, kalsium-, natrium-, strontium-, litium-, sinkki-, boori-, kupari-, koboltti- ja rubidiumpitoisuudet. Luontaisiin pitoisuustasoihin verrattuna suotovesien vastaavat alkuainepitoisuudet olivat 100-1000 -kertaisia (Kuva 4). Edellä mainittujen alkuaineiden lisäksi suotovesistä mitattiin poikkeavan suuria pitoisuuksia raudalle, alumiinille, mangaanille, arseenille, kromille, kadmiumille, uraanille ja toriumille. Suotoveden keräysojan, ympärysojan vedessä pitoisuustasot olivat useimpien hivenmetallien tai hivenalkuaineiden osalta samaa suuruusluokkaa. Tästä poikkeava tulos on arseenille, joka hapettumisen seurauksena sitoutuu niukkaliukoisena rautasaostumiin. Saostumia esiintyi runsaasti ympärysojissa ja suotoveden kontaminoimissa metsäojissa. Raudan saostuminen ympärysojaan ja metsäojiin näkyy pitoisuuden pienenemisenä kymmenesosaan suotovesien rautapitoisuuksista. Vastaava muutos näkyy myös rikkipitoisuudessa osoittaen, että myös rikki sulfaattimuodossa pidättyy rautasaostumiin. Alumiinipitoisuudet hieman kasvavat ympärysojissa happamoitumisen seurauksena eivätkä siten sitoudu merkittävästi Fe-saostumiin. Alumiini on lähtöisin rapautuvista Al-silikaateista, lähinnä kiilteistä, joita on rikastushiekassa, patovallin ja ojapenkereiden maa-aineksessa. Metsäojissa alumiinia ilmeisesti liukenee myös pintamaasta sen happamoituessa (Liite 6b). 1000000 100000 Tausta (ojat,joet) Vanharanta,oja Jätevesijuoksutus Ruotasen taajama,oja Metsäojat,suotoalue 10000 1000 100 10 1 0,1 0,01 Kuva 5. Pyhäjärveen laskevien luonnon taustaa edustavien metsäojien, suotoalueen metsäojien, Ruotasen taajaman vesiä keräävän ojaveden, Vanharantaan laskevan ojaveden ja selkeytysaltaan juoksutusveden alkuainejakaumat, Pyhäsalmen kaivosalue.
Rauta mg/l Alumiini mg/l Rauta mg/l GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 13 Selkeytysaltaasta Junttiselkään juoksutettavan veden alkuainejakauma poikkesi muiden, Pyhäjärveen laskevien ojavesien alkuainejakaumista (Kuva 5). Juoksutusvedelle on tunnusomaista suuri rikki- (lähinnä sulfaattimuodossa) ja kalsiumpitoisuus (S: 610 mg/l; Ca: 780 mg/l), kun taas suotoalueen metsäojavesissä on rikin ja kalsiumin pitoisuuksien lisäksi suuret rauta-, alumiini-, mangaani-, sinkki- ja kuparipitoisuudet (ks. myös Skinnari 2008). Myös muiden hivenmetallien pitoisuudet olivat arseenia ja kromia lukuun ottamatta hieman suuremmat kuin luonnon taustaa edustavissa metsäoja- tai jokivesissä (ks myös Liitteet 6a-b). (a) (b) 10000 10000 1000 1000 100 100 10 1 0,1 0,01 1 3 5 7 ph (laboratorio) 10 1 0,1 0,01-100 0 100 200 300 400 500 600 Redox mv (c) 10000 1000 100 10 1 0,1 0,01 0,01 0,1 1 10 100 1000 10000 Alumiini mg/l Kuva 6. (a) Alumiinipitoisuuksien ja ph-arvojen, (b) rautapitoisuuksien ja redox-arvojen ja (c) rautaja alumiinipitoisuuksien välinen riippuvuussuhde, Pyhäsalmen kaivosalue.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 14 Suotovesien, ympärysojaveden ja kontaminoituneiden, suotoalueen ojavesien happamuus muodostuu hapettuneen raudan (ferriraudan) saostumisreaktiossa ja silikaattirapautumisessa liuenneen alumiinin hydrolysointireaktioissa (ks. Kuva 6a). Osassa suotovesiä hapettuminen ja happamoituminen eivät ole vielä käynnistyneet, mikä ilmenee suurena rautapitoisuutena (hapettumaton ferrorauta) ja alhaisena redox-arvona (Kuva 6b). Näytteissä, missä redox arvo oli korkea (>400 mv) raudasta osa on hapettunutta ferrirautaa, joka saostuessaan happamoittaa vettä. Liukoinen ferrirauta edistää muiden hapettumatonta ferrorautaa sisältävien mineraalien kuten alumiini- ja rautapitoisten kiilteiden rapautumista ja siten osaltaan edistää alumiinin liukenemista veteen (Kuva 6c). Alumiinin liukeneminen veteen ylläpitää veden alhaista ph:ta (puskurointi) ja siten se edistää puolestaan muiden metallien liukoisuutta veteen ja samalla estää metallien tehokasta pidättymistä ojasedimentteihin tai rautasaostumiin. Sitoutuminen rautasaostumiin vähenee ph:n laskiessa alle viiden. 4.3 Pohjaveden kemiallinen laatu A-altaan lounaispuolella Taulukossa 2 on esitetty A-altaan lounaispuolella, moreenissa olevan havaintoputken pohjaveden phja redox-arvot, happipitoisuus, hapen kyllästysaste ja sähkönjohtokyky sekä liukoiset alkuainepitoisuudet. Pohjaveden ph oli 6,5 kesäkuussa 2006. Maasto- ja laboratoriomittausten ph-arvot erosivat vähän toisistaan. Redox-arvo oli negatiivinen ja happipitoisuus pieni, mikä viittaa pohjaveden olevan lievästi pelkistävä ja vähähappinen. Poikkeavan korkeita alkuainepitoisuuksia mitattiin raudalle (40 mg/l), mangaanille (12 mg/l), rikille (520 mg/l), kalsiumille (500 mg/l), magnesiumille (66 mg/l), kaliumille (13 mg/l) ja natriumille (72 mg/l), mikä viittaa osittaiseen suotovesikontaminaatioon. Sen sijaan metallipitoisuudet olivat pieniä, useimpien osalta <0,005 mg/l. Arseenin liukoinen pitoisuus oli vajaa 0,02 mg/l, mikä ylittää talousvedelle asetetun raja-arvon (0,01 mg/l). Taulukko 2. Jätealueen A-altaan lounaispuolella olevan havaintoputken pohjaveden koostumus, Pyhäsalmen kaivosalue. Vesinäyte on otettu kesäkuussa 2006. Koordinaatit ph Redox Happi Hapen kyllästysaste Sähkönjohtokyky X-KKJ 7062470 Alumiini mg/l 0,29 Kupari µg/l <1,0 Y-KKJ 3451320 Rauta mg/l 42,3 Nikkeli µg/l 3,5 Maasto 6,4 Mangaani mg/l 11,9 Lyijy µg/l 0,4 Lab. 6,5 Rikki mg/l 520 Sinkki µg/l 7,6 Maasto mv -25 Kalsium mg/l 498 Boori µg/l <10 Lab. mv -4,4 Kalium mg/l 12,6 Beryllium µg/l <1,0 Maasto mg/l 2,0 Magnesium mg/l 66,2 Litium µg/l 41 Lab. mg/l 2,6 Natrium mg/l 71,9 Rubidium µg/l 4,9 Maasto % 33 Arseeni µg/l 17 Strontium µg/l 675 Lab. % 43 Kadmium µg/l <0,06 Torium µg/l 0,1 Maasto ms/m 210 Koboltti µg/l 3,6 Uraani µg/l 0,1 Lab. ms/m 209 Kromi µg/l <2,0 Vanadiini µg/l 1,0
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 15 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Pyhäsalmen kaivoksen rikastushiekka-altailla vesien suotautumissuunta on pääasiassa etelään, lounaaseen ja luoteeseen seuraten läjitysalustan ja reuna-alueiden kallioperän topografiaa (kalliokohoumat idässä ja lännessä). Tiivistyneestä turvekerrospohjasta seuraa, että suotovedet purkautuvat lateraalisesti jätealueen reunoja ympäröiviin ojiin. Suotovesistä tai niiden kontaminoimista pintavesistä suurin osa ohjautui ympärysojaan ja sieltä edelleen puhdistettavaksi. Pintavesien ph- ja redox-kartoituksen perusteella pieni osa suotovesistä kulkeutui ympärysojan alitse välikerrosvaluntana altaita ympäröivään metsämaahan. Näitä suotoalueita on B-altaan luoteispuolen, Pyhäjärveen rajautuvalla metsäalueella ja A-altaan lounaispuolen metsäalueella. Kummassakin kohteessa suotovesi nousi painanteissa oleviin ojiin. A-altaan lounaispuolen metsäojista suotovesien kontaminoimat pintavedet ohjautuivat suurimmaksi osaksi ympärysojaan ja vesien puhdistukseen. Sen sijaan B-altaan luoteispuolen metsän suotoalueen vedet kulkeutuivat Pajulahden ja Ruotasenrannan pohjoispuolen järviruohikkokosteikoille. Suoraa ojavirtausta järveen ei havaittu olevan. Läjitysalueen ympärysojaan ohjautui suotovesien lisäksi pintavesiä A- ja D-altaiden eteläpuolen metsävaurioalueelta sekä A-altaan eteläpuolelta, sinkkirikasteen pilaamalta metsäalueelta. Viime mainitulta alueelta osa vesistä kulkeutui kivimurskepadolla Pyhäjärven ranta-alueesta erotettuun vesialtaaseen, josta ne suurimmaksi osaksi pumpattiin ympärysojaan ja edelleen puhdistettavaksi. Pieni osa vedestä suotautui kivimurskepadon läpi Pyhäjärveen. Suotautuvat vedet olivat happamia ja metallipitoisia kuten suotoalueiden ojavedet. Läjitysalueen eteläpuolen metsävaurioalueen pintavesiä ei kulkeutunut Alangontauksen metsäojiin ja niitä pitkin Pyhäjärveen (Vanharannan eteläpuoli). Läjitysalueen lounais- ja luoteispuolen metsän suotoalueilla ojavesien kemiallinen laatu oli hapanta ja alkuainejakaumaltaan altaan padoista pintaan purkautuvien suotovesien ja suotovesiä keräävän ympärysojaveden kaltaista. Alueen luonnon pitoisuustasoihin verrattuna kontaminoituneiden ojavesien alkuainepitoisuudet olivat 100-1000-kertaisia. Selkeytysaltaasta (nykyisestä vesivarastoaltaasta) Junttiselkään juoksutettavan veden alkuainejakauma poikkesi suotovesien ja niistä kontaminoituneiden ojavesien alkuainejakaumista. Juoksutusvedelle oli tunnusomaista suuri rikki- ja kalsiumpitoisuus, kun taas suotoalueelta Pyhäjärveen laskevissa metsäojavesissä oli rikin ja kalsiumin pitoisuuksien lisäksi suuret rauta-, alumiini-, mangaani-, sinkki- ja kuparipitoisuudet. Metsäojista vesi kulkeutui rannan ruohikkokosteikoille, ei suoravirtauksena järveen. Junttiselkään juoksutettavan jäteveden ph oli neutraali tai hieman emäksinen, kun taas suotovesien kontaminoimat ojavedet olivat happamia (ph<4). Kesäkuun juoksutusvesinäytteen laskeutustesti osoitti jäteveden olevan lievästi pelkistävän (redox-arvo <200 mv). Jäteveden poikkeava ph-arvo oli seurausta selkeytysaltaan vesien kalkituksesta. Ojavesissä suotovesikontaminaatio ilmeni vesiä ja ympäristön maa-ainesta happamoittavana ja voimakkaasti hapettavana tekijänä (redox-arvo>400 mv). KIRJALLISUUS Huttunen, T. 1995. Maaperäkartoitus. Raportissa: Pyhäsalmen kaivoksen ympäristön maaperätutkimukset. Julkaisematon raportti, GTK, Väli-Suomen aluetoimisto. Nenonen, K. 1995. Kaivoksen jätealueen ympäristön hydrogeologinen tutkimus. Raportissa: Pyhäsalmen kaivoksen ympäristön maaperätutkimukset. Julkaisematon raportti, GTK, Väli-Suomen aluetoimisto.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 16 Räisänen, M. L. 1995. Maaperän happamoitumisherkkyyden geokemiallinen tutkimus. Raportissa: Pyhäsalmen kaivoksen ympäristön maaperätutkimukset. Julkaisematon raportti, GTK, Väli-Suomen aluetoimisto. Skinnari, V. 2008. Pintavesien fysikaalis-kemiallinen laatu rikastushiekka-altaan ympäristössä: Pyhäsalmen sinkki-, kupari-, pyriittikaivos. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Kuopion yliopisto. Ympäristötieteen koulutusohjelma, ympäristötieteen laitos. 110 s. LIITTEET Liite 1. Pyhäsalmen kaivosalueen ja lähiympäristön maaperä, Pyhäjärvi Liite 2. Pintavesien ja suotovesien virtaussuunnat Pyhäsalmen rikastushiekka-altaiden ympäristössä sekä kosteikkoalueet Pyhäjärven rantavyöhykkeessä, Pyhäjärvi Liite 3. (a) Toukokuun ja (b) kesäkuun vesinäytteiden ottopisteet, Pyhäsalmen kaivosalue, Pyhäjärvi Liite 4. Pintavesien (a) ph- ja (b) redox-arvot maastokartoituksen mittauspisteissä, Pyhäsalmen kaivosalue, Pyhäjärvi Liite 5. ph- ja redox-maastokartoituksen tulokset ja mittauspisteiden koordinaatit, Pyhäsalmen kaivosalue, Pyhäjärvi Liite 6. Pyhäsalmen rikastushiekka-altaiden suotovesien ja ympäristön pintavesinäytteiden koostumukset (a) etelä-, lounas- ja länsipuolella sekä (b) luoteispuolella sekä (c) selkeytysaltaan juoksutusvesien (jätevesien) ja verrokkikohteiden pintavesien koostumukset, Pyhäjärvi
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 17 Liite 1. Pyhäsalmen kaivosalueen ja lähiympäristön maaperä, Pyhäjärvi.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 18 Liite 2. Pintavesien ja suotovesien virtaussuunnat Pyhäsalmen rikastushiekka-altaiden ympäristössä sekä kosteikkoalueet Pyhäjärven rantavyöhykkeessä, Pyhäjärvi.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 19 Liite 3. (a) Toukokuun ja (b) kesäkuun vesinäytteiden ottopisteet, Pyhäsalmen kaivosalue, Pyhäjärvi
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 20 Liite 4. Pintavesien (a) ph- ja (b) redox-arvot maastokartoituksen mittauspisteissä, Pyhäsalmen kaivosalue, Pyhäjärvi (a) (b)
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 21 Liite 5. ph- ja redox-maastokartoituksen tulokset ja mittauspisteiden koordinaatit, Pyhäsalmen kaivosalue, Pyhäjärvi Vuosi Näytetunnus Koordinaatit T ph Redox X-koord. Y-koord. Maasto Maasto Maasto C mv Suotovedet, jätealtaan keräysoja, kontaminoituneen ojat (etelä) 2006 PYH14 7062404 3452485 18,1 2,9 479 2006 PYH15 7062452 3452474 10,6 3,2 467 2006 PYH16 7062436 3452452 14,9 3,1 473 2006 PYH17 7062476 3452161 6,8 5,8 123 2006 PYH18 7062473 3452059 18,1 2,7 476 2006 PYH19 7062469 3452180 18,4 2,7 474 2006 PYH20 7062449 3452371 18,6 2,7 476 2006 PYH21 7062441 3452320 13,7 2,8 490 2006 PYH22 7062510 3451967 9,7 6,3-62 2006 PYH23 7062500 3451987 9,9 3,5 382 2006 PYH24 7062475 3452043 15,5 2,8 473 2006 PYH25 7062474 3452000 13,5 3,2 464 2006 PYH42 7062519 3451334 13,1 3,1 495 2006 PYH45 7063080 3451089 9,0 2,9 516 2006 PYH68 7063592 3451290 14,6 3,6 394 2006 PYH69 7063468 3451240 14,2 3,2 499 2006 PYH74 7063985 3451487 17,1 3,6 444 2006 PYH78 7062870 3451176 12,0 2,9 416 2006 PYH81 7062680 3451260 11,9 3,0 403 2006 PYH83 7062513 3451336 11,6 2,8 470 2006 PYH84 7062521 3451331 12,1 3,0 485 2006 PYH85 7062521 3451345 8,7 2,7 443 2006 PYH92 7062297 3451318 12,1 3,2 450 2006 PYH93 7062288 3451332 10,6 3,3 453 2006 PYH94 7062233 3451738 10,1 3,4 462 2006 PYH95 7062446 3451768 14,2 3,0 502 2006 PYH97 7062448 3451923 13,1 3,6 414 Metsä-/pelto-ojat, suotovaikutus 2006 PYH26 7062443 3452204 13,2 3,8 455 2006 PYH27 7062420 3452198 11,6 4,0 450 2006 PYH28 7062286 3452182 11,7 3,9 455 2006 PYH29 7062239 3452176 10,8 3,9 449 2006 PYH30 7062229 3452191 10,9 3,9 441 2006 PYH31 7062221 3452247 8,6 4,0 440 2006 PYH32 7062226 3452286 6,0 4,1 436 2006 PYH33 7062342 3452309 10,4 3,9 416 2006 PYH34 7062435 3452263 13,0 4,2 407 2006 PYH35 7062439 3452112 12,2 4,0 388 2006 PYH36 7062447 3452102 12,8 3,8 403 2006 PYH43 7062515 3451323 11,5 3,9 464 2006 PYH47 7063149 3451010 7,2 2,8 493 2006 PYH48 7063138 3451009 6,5 2,8 525 2006 PYH50 7063167 3451010 6,7 3,0 500 2006 PYH52 7063124 3450975 4,3 3,2 528 2006 PYH53 7063111 3450951 3,7 3,4 505 2006 PYH54 7063113 3450896 10,5 3,7 466 2006 PYH55 7063254 3450985 6,0 3,7 413 2006 PYH61 7063599 3451141 8,6 4,0 363 2006 PYH62 7063533 3451045 7,8 4,2 359 2006 PYH63 7063571 3450915 8,7 3,8 445 2006 PYH64 7063529 3450923 8,8 3,7 432 2006 PYH65 7063459 3450939 7,8 3,8 435
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 22 Liite 5 Jatkuu Vuosi Näytetunnus Koordinaatit T ph Redox X-koord. Y-koord. Maasto Maasto Maasto C mv 2006 PYH66 7063478 3451048 7,4 4,3-2006 PYH67 7063478 3451210 5,9 4,1-2006 PYH86 7062557 3451281 9,7 4,6 442 2006 PYH87 7062557 3451245 11,3 3,6 437 2006 PYH88 7062588 3451230 9,2 4,3 417 2006 PYH89 7062695 3451194 8,8 4,1 370 2006 PYH91 7062599 3451126 10,7 3,4 425 2006 PYH96 7062433 3451932 10,9 3,9 424 Metsä-/pelto-ojat, vertailuojat 2006 PYH37 7062436 3452000 13,5 5,7 341 2006 PYH38 7062430 3452021 13,1 5,9 343 2006 PYH39 7062387 3452022 13,4 6,4 278 2006 PYH40 7062259 3452040 7,6 5,5 300 2006 PYH41 7062434 3452040 12,6 5,4 317 2006 PYH44 7063155 3451087 7,4 6,0 190 2006 PYH46 7063149 3451048 6,7 5,3 189 2006 PYH49 7063149 3451035 6,7 4,7 437 2006 PYH51 7063197 3451015 6,3 4,9 193 2006 PYH56 7063261 3451020 7,0 5,1 250 2006 PYH57 7063238 3451084 8,3 5,3 293 2006 PYH58 7063201 3451103 9,2 4,7 159 2006 PYH59 7063615 3451244 9,1 4,5 309 2006 PYH60 7063641 3451189 10,2 5,0 287 2006 PYH70 7063332 3451156 7,2 5,3 255 2006 PYH77 7063974 3452180 8,5 6,1 152 2006 PYH79 7062875 3451165 9,6 5,1 110 2006 PYH80 7062682 3451241 8,8 5,3 122 2006 PYH82 7062297 3451318 11,0 6,4 337 2006 PYH90 7062652 3451225 9,9 5,2 265 Ruotasen alueen pintavesioja 2006 PYH71 7063635 3452313 10,7 4,6 340 2006 PYH72 7063995 3451491 10,9 4,8 337 2006 PYH76 7063971 3452170 8,3 4,6 339 Junttiselkään johdettavat jätevedet 2006 PYH73 7064008 3451500 13,6 9,1 229 2006 PYH75 7064482 3451549 13,0 8,5 147
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 63/2015 23 Liite 6. Pyhäsalmen rikastushiekka-altaiden suotovesien ja ympäristön pintavesinäytteiden koostumukset etelä-, lounas-, länsi- ja luoteispuolella sekä selkeytysaltaan juoksutusvesien (jätevesien) ja verrokkikohteiden pintavesien koostumukset, Pyhäjärvi Päiväys Koordinaatit ph Redox Happi Hapen Sähkönjohtokyky X-koord. Y-koord. Maasto Lab. Maasto Lab. Maasto Lab. Maasto Lab. Maasto Lab. mv mv mg/l mg/l % % ms/m ms/m Suotovesi, etelä PYH1 touko06 7062480 3452161 6,0 5,8-50 177 6,1 5,2 62 49 217 204 PYH17 kesä06 7062476 3452161 5,9 4,7 145 258 3,4 4,3 53 72 202 238 PYH12 touko06 7062515 3451964 5,8 6,1-61 -17 1,9 0,9 15 8 619 615 PYH22 kesä06 7062510 3451967 6,6 6,0-62 -14 1,2 0,9 19 13 582 705 PYH13 touko06 7062502 3451984 3,1 3,0 416 419 5,7 5,1 54 51 443 471 PYH23 kesä06 7062500 3451987 3,4 3,3 406 391 3,2 3,8 46 63 312 353 Kaivosalueen pihavesien laskuoja PYH14 kesä06 7062404 3452485 4,3 4,3 390 353 5,6 6,2 65 67 25 24 Suotovesi, lounas PYH5 touko06 7062520 3451347 2,7 2,6 448 455 2,1 0,7 18 7 699 742 PYH101 kesä06 7062520 3451347 2,7 2,7 439 444 0,9 2,2 14 38 725 985 PYH102 kesä06 7062522 3451342 2,6 2,7 419 418 0,6 4,1 13 42 784 860 Suotovedet, etelä-lounas keskiarvo 4,3 4,1 233 281 2,8 3,0 33 38 509 575 min 2,6 2,6-62 -17 0,6 0,7 13 7 202 204 max 6,6 6,1 448 455 6,1 5,2 62 72 784 985 Suotoveden keräysoja, länsi-lounas PYH3 touko06 7062884 3451167 3,1 2,9 405 420 2,7 5,5 28 58 645 591 PYH78 kesä06 7062870 3451176 3,0 3,0 423 420 1,4 1,9 23 18 703 686 PYH6 touko06 7062514 3451337 2,9 2,8 519 530 6,6 7,1 58 66 398 422 PYH83 kesä06 7062513 3451336 2,9 2,8 471 503 5,8 3,1 86 49 385 673 keskiarvo 3,0 2,9 454 468 4,1 4,4 49 48 533 593 min 2,9 2,8 405 420 1,4 1,9 23 18 385 422 max 3,1 3,0 519 530 6,6 7,1 86 66 703 686 Metsäojat, lounas (suotovaikutus) PYH87 kesä06 7062557 3451245 3,9 3,7 323 424 5,2 4,2 84 70 130 168 PYH88 kesä06 7062588 3451230 4,3 4,3 322 347 5,4 4,0 85 41 93 84 keskiarvo 4,1 4,0 322 386 5,3 4,1 85 56 112 126 Metsäoja, länsi (vertailukohde) PYH80 kesä06 7062682 3451241 4,8 4,5 214 350 4,3 3,9 66 55 126 155 Päiväys Al Fe Mn S Ca K Mg Na liuk.pit. liuk.pit. liuk.pit. liuk.pit. liuk.pit. liuk.pit. liuk.pit. liuk.pit. mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l Suotovesi, etelä PYH1 touko06 0,02 74,3 1,98 591 548 42,2 63,7 74,1 PYH17 kesä06 1,73 81,3 2,18 630 583 44,2 65,7 76,7 PYH12 touko06 <0,01 670 7,57 2190 476 49,8 1160 61,7 PYH22 kesä06 <0,01 685 7,74 2250 485 53,0 1200 63,1 PYH13 touko06 36,9 373 6,51 1600 490 26,4 680 52,5 PYH23 kesä06 17,2 225 4,00 979 534 30,2 300 49,7 Kaivosalueen pihavesien laskuoja PYH14 kesä06 13,5 1,77 0,45 58,8 14,1 1,61 10,9 3,07 Suotovesi, lounas PYH5 touko06 440 757 20,5 1880 432 2,81 1240 47,4 PYH101 kesä06 408 761 21,7 3400 452 2,37 1240 49,4 PYH102 kesä06 722 1000 36,2 3670 435 0,34 1030 33,3 Suotovedet, etelä-lounas keskiarvo 181 514 12,0 1910 493 27,9 775 56,4 min <0,01 74,3 1,98 591 432 0,34 63,7 33,3 max 722 1000 36,2 3670 583 53,0 1240 76,7 Suotoveden keräysoja, länsi-lounas PYH3 touko06 429 570 26,7 2340 437 8,98 787 46,8 PYH78 kesä06 413 662 29,0 2630 421 6,39 910 44,4 PYH6 touko06 209 265 19,6 1690 330 6,62 616 41,4 PYH83 kesä06 261 338 22,1 1990 424 6,33 753 47,9 keskiarvo 328 459 24,4 2163 403 7,08 767 45,1 min 209 265 19,6 1690 330 6,33 616 41,4 max 429 662 29,0 2630 437 8,98 910 47,9 Metsäojat, lounas (suotovaikutus) PYH87 kesä06 7,71 1,65 8,79 389 207 5,40 103 40,7 PYH88 kesä06 6,29 0,47 2,45 238 95,8 1,95 80,7 26,3 keskiarvo 7,00 1,06 5,62 314 151 3,68 91,9 33,5 Metsäoja, länsi (vertailukohde) PYH80 kesä06 1,61 3,27 5,73 358 173 5,44 115 43,6