TYÖVÄENTUTKIMUS 1(1987):1. Työväenliikkeen kirjasto Ammattiyhdistysarkisto Kansan Arkisto Työväen Arkisto

TYÖVÄENTUTKIMUS 1(1987):1 Työväenliikkeen kirjasto Ammattiyhdistysarkisto Kansan Arkisto Työväen Arkisto

SISÄLLYSLUETTELO sivu Leena Saarinen: AIHEENA UUSI TIEDOTUSJULKAISU: TYÖVÄENTUTKIMUS... 1 Markku Metsänranta: VANHAA JA UUTTA. TYÖVÄENLIIKKEEN KIRJASTO... 2 NIMET KIRJASTOTEKEMISEN TAKANA... 4 ESITTELYSSÄ TYÖVÄENTUTKIMUSTA Vesa Turunen: SUOMALAINEN SOSIALIDEMOKRATIA 1920-LUVULLA (PAULI KETTUNEN: POLIITTINEN LIIKE JA SOSIAALINEN KOLLEKSTIIVISUUS. HELSINKI 1986.)... 6 Marjaana Valkonen: YHDESSÄ ELÄMÄ TURVALLISEKSI SUOMEN AMMATTIYHDISTYSTEN KESKUSLIITTO 1930-1947... 8 Pirjo Kaihovaara: SAA VALKEALLE MUSTAA KUN KOKOUSTAAN PITÄÄ PELTISEPÄT TÄÄLLÄ (PELTISEPÄT 100 VUOTTA. KOONNUT PIRJO-RIITTA KARPPINEN. HELSINKI 1987.)... 9 TYÖVÄEN ARKISTOT Pekka Kaliiokoski: AMMATTIYHDISTYSÄRKISTO... 11 Anna-Maija Nirhamo: KANSAN ARKISTOSTA LÖYTYY... 13 Maria Lähteenmäki: ARKISTOTOIMINTAA LIKI 80 VUOTTA TYÖVÄEN ARKISTO - KEHITTYVÄ ARKISTO... 15 JULKAISUJA Leena Saarinen: TYÖAJAN LYHENTÄMINEN. VIITTEITÄ KOTIMAISISTA TIETOKANNOISTA... 18 Leena Saarinen: "MERTA EDEMPÄNÄ" ON KIRJOITETTU TYÖAJAN LYHENTÄMISESTÄ VIELÄ VÄHEMMÄN DIALOGIN MUKAAN... 25 JULKAISUJA MYYNNISSÄ TYÖVÄEN ARKISTOSSA... 27 JULKAISUJA MYYNNISSÄ KANSAN ARKISTOSSA... 28

1 AIHEENA UUSI TIEDOTUSJULKAISU: TYÖVÄENTUTKIMUS Työväentutkimusjulkaisun idea on saatu Kulttuuritutkimus- julkaisusta, jossa on oivallisesti rakennettu siltaa/yhteyttä tiedontuottajilta tiedonkäyttäjille ja päin vastoin. Sisällön tälle uudelle Työväentutkimus julkaisulle antaa työväenperinne ja työväenku1ttuuri. Julkaisijoina ovat tämän alan "tietoasemat" työväen arkistot - Ammattiyhdistysarkisto, Kansan Arkisto ja Työväen Arkisto - sekä 5.3.1987 toimintansa aloittanut Työväenliikkeen kirjasto. Työväentutkimus ilmestyy tänä vuonna kolmena numerona, ensi vuonna neljänä. Tässä ensimmäisessä numerossa Työväentutkimus esittelee "tietoasemansa" työväen arkistot ja Työväenliikkeen kirjaston. Esittelemme myös kolme työväentutkimusta: yhden väitöskirjan (Pauli Kettusen), yhden järjestöhistorian (SAK:n historian 2. osan) ja yhden opintokerhotyönä syntyneen historian (Peltisepät 100 vuotta). Työväenliikkeen kirjasto on kokeillut, mitä nykyaikaiset tiedonhakujärjestelmät vastaavat sellaiseen yhteiskuntapoliittisesti tärkeään aiheeseen kuin työajanlyhentäminen. Aiheesta löytyneet kirjallisuusviitteet on kirjattu tämän julkaisun loppuun. Seuraavien numeroiden sisällöksi olemme alustavasti suunnitelleet henkilöhistoriaa, listaa vuosina 1986 ja 1987 ilmestyneestä työväentutkimuksesta. Kesäloman alkaessa lämpimän kesän toivotuksin! 12.6.1987 Leena Saarinen kirjastonhoitaja, tämän lehden toimittaja

2 Markku Metsänranta VANHAA JA UUTTA. TYÖVÄENLIIKKEEN KIRJASTO 5.3.1987 avatun Työväenliikkeen kirjaston luonnetta nykyisellään kuvaa sen kokoelmien syntytapa: liikkeen veteraanien ja johtohenki1 öiden keräämät sekä eri työväenyhdistysten lakkautuneiden kirjastojen kirjat (sittemmin Työväen Arkiston ja Kansan Arkiston kirjakokoelmina Työväenliikkeen kirjastolle s i i rtynei nä ) ovat k i rja s tomme aineiston perusta. Painotuotteita pääasiassa 1890-luvulta 1940-luvulle, joukossa toki myös vanhempaa ja uudempaa keskeistä työväenliikettä ja työväenku1ttuuria koskevaa materiaalia. Työväenliikkeen kirjasto on paitsi yksi maamme suurimmista tieteellisistä erikoiskirjastoista, myös merkittävä perinnekirjasto. Se vaalii ja saattaa tutkijoiden käyttöön ei vain suomalaista vaan myös ulkomaista, esim. Saksan työväenliikkeen - usein harvinaista - painettua materiaalia. Vanhemman aineiston ansiosta kirjastomme on siis varsin "kilpailukykyinen" voidessaan tarjota aineistoa esim. sellaisilta erikoisaloilta kuin saksalainen ja amerikansuomalainen sosialistinen kirjallisuus, osittain myös Neuvostoliitossa painettu suomenkielinen kirjallisuus sekä venäläinen vuosien 1917-18 kirjallisuus. Kirjastolla on myös melko kattava vanhan suomalaisen vasemmistolaisen kaunokirjallisuuden kokoelma, johon sisältyy mm. suuri joukko työväen näyttämöiden seuranäytelmiä. Uusi aika, uudet kirjat, uusi informaatiotekniikka. Tässä Työväenliikkeen kirjasto on suurien haasteiden edessä. Omasta hän kin ta 1inja s ta ja modernista tietopalvelusta ei voi puhua ennen kuin uushankintamäärärahat ylittävät nimellisen summan ja kirjasto on saanut ATK:n. Työväenliikkeen kirjaston tulevaisuus on sillantekoa perinteestä aivan ajankohtaisimman tiedon tarpeeseen.

3 Työväenliikkeen kirjasto Osoite: Paasivuorenkatu 5 B, 00530 Helsinki, puh. 766 f ä g ) Avoinna: ma-pe klo 11.00-17.00, to klo 11.00-19.00. Kesällä klo 10.00-16.00. 140 000 nidosta. Käyttöoikeus kaikilla alan kirjallisuutta tarvitsevilla. Koti- ja kaukolainoja. Laina-aika 1 kuukausi. Työväenliikkeen kirjastolla on kattavat kokoelmat työväenliikkeen ja sosialismin klassikoita Marxista alkaen.

4 NIMET KIRJASTOTEKEMISEN TAKANA Nainen ryhmäkuvassa - Leena Saarinen, kirjastonhoitaja Takanaan loistava tulevaisuus kaupungin byrokratiassa: edessään työväenliikkeen menneisyys. Perinne ja historia. Johtaa tätä perestroikkaa (Leena, Kyösti, Markku) glasnostin hengessä. Oppia ikä kaikki: kirjoitti vuoden 1965 keväällä aineen "Vuosi 1917 Suomen historiassa"; vuoden 1987 keväällä kirjoittaa monta alkua aiheesta "Työväenliikkeen kirjasto". Tämä nainen ryhmäkuvassa ei usko suojaverkkoon, uskoo tietoverkkoon työväen arkistot - Työväenliikkeen kirjasto. Markku Metsänranta, vt. kirjastonhoitaja Sijoittuu sivistyneistön toimintapisteytyksessä (ks. Tiede & Edistys 1/86) kohtaan IX: ongelmalliset. Tutustunut suurimpaan osaan kirjaston aineistoa jo vuodesta 1982 aloittaessaan työskentelynsä Työväen Arkiston kirjaston parissa. Kirjoja, vuosia, elämää: läheiseksi käynyt kaunokirjallinen osasto, erityisesti venäläiset kirjailijat. Ja vanhojen teosten usein korkeatasoinen kansitaide. Viihtyisyyttä lisänneet henkevät ja kannustavat työtoverit virikkeellisine ajatuksi neen. Avajaiset 5.3.1987 merkkipaalu: Uskoo yhä ei vain Työväenliikkeen kirjastoon vaan myös yleensä työväenliikkeen tulevaisuuteen.

5 TYÖVÄENLIIKKEEN KIRJASTON LINJAN TUHERTAJAT; osa III Työväenkirjaston kirjastovirkailija Kyösti Kuula siirtyi uuteen tehtäväänsä maaliskuun alussa eli juuri kirjaston avajaisviikolia. Metreissä mitattuna työmatka entiseen verrattuna (HYK) on lähes sama - tosin pitkää siltaa on vaikea arvioida pelkästään metreinä. Kirjaston kokoelmat ovat herättäneet kyöstin mielenkiinnon. Erityisesti Slavica on kiinnostuksen kohteena, koska venäjä on Kyöstille aivan uusi kieli. Työmaa on parin kuukauden kuluessa tullut tutuksi. Niinpä tärkeimmälle tehtävälle eli asiakaspalvelulle voi jo asettaa kunnianhimoisia vaatimuksia. Anna ja K.H. Wiik tekivät ansiokkaan työn Työväen Arkiston kirjaston hyväksi. K.H. Wiik oli työväenliikkeen kirjastojen linjan hahmottaja, tämän työn perustalta lähtee Työväenliikkeen kirjasto toimimaan.

6 Vesa Turunen SUOMALAINEN SOSIALIDEMOKRATIA 1920-LUVULLA Pauli Kettunen: Poliittinen liike ja sosiaalinen kollektiivisuus. Tutkimus sosialidemokratiasta ja ammattiyhdistysliikkeestä 1918-1980. Suomen Historiallinen Seura. Historiallisia tutkimuksia 138. Helsinki 1986. Työväenliikkeen tutkimus puhkoo uusia uria. Pauli Kettusen tänä keväänä ilmestynyt väitöskirja "Poliittinen liike ja sosiaalinen kollektiivisuus" ei tyydy pintailmiöiden kertomiseen vaan pyrkii hahmottamaan 1920-luvun suomalaisen sosialidemokratian luonteen ja rakenteen. Kettusen Väitöskirjasta voi löytää ainakin kaksi massiivista yhteenkietoutunutta tutkimuskohdetta; osa teoksen keskeistä sisältöä on selvitys Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Suomen porvarillisen valtion suhteesta. 1920-luvulla puolueessa vahvistui reformismi ja se omaksui Suomen parlamentaarisen demokratian pelinsäännöt. Väinö Tannerin johdolla SDP kiinnittyi kansalliseen yhteiskuntaan porvareiden ehdoilla. Toisaalta Kettusen tutkimus hahmottaa suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen tilaa 1920-luvulla selä sosialidemokratian suhdetta siihen; sopeutuessaan parlamentarismiin SDP hylkäsi palkkatyöläisten kollektiiviset vaatimukset - vahvana syynä oli se, että porvaristo näki ammattiyhdistysliikkeen vaatimukset ulkoparlamentaarisena toimintana ja siten järjestelmän vastaisena. Kommunistit saivat johdon ammattiyhdistysliikkeessä, kun sosialidemokraattien toiminta kanavoitui eduskunnan ja kunnanvaltuustojen lisäksi osuustoiminta-, raittius- ja urheiluliikkeeseen. Kettunen käyttää väitöskirjassaan sekä historian että yhteiskuntatieteiden keinoja. Tutkimuksessa kohtaavat työväenliikkeen toteutuneet ja toteutumattomat mahdollisuudet

7 nykyään vallitsevien olosuhteiden kanssa. Teos ei noudata lineaarista ajattelutapaa vaan päälukujen jäsentelystä nousee perusongelman moninaisuus. Päälukujen sisällä kerronta etenee kuitenkin yleensä kronologisesti. Yleensä - ilman kyseenalaistamista - suomalaisen historiankirjoituksen subjektina on ollut kansallisen integraation toteutuminen, kansallinen yhtenäistyminen. Pauli Kettusen tutkimus leikkaa tätä Suomen historiaa hallinnutta integraationa köku 1 maa tuomalla kuvaan työväenliikkeen yhteiskunnanvastaisuutta ajaneen näkökulman. Kettusen väitöskirja risti valottaa Suomen (ja) työväenliikkeen historiaa. (Työväen sanomalehdet ovat kirjoittaneet Pauli Kettusen tutkimuksesta: Jokinen Pertti: Pauli Kettunen väitöskirjassaan: suomalainen sosialidemokratia epätyypillistä! KU-Viikkolehti 14.3.1987. Kolanen Risto: Demokratia, reformismi, työväenliike. Suomen Sosialidemokraatti - Perjantai Extra 27.3.1987.)

8 Marjaana Vaikonen YHDESSÄ ELÄMÄ TURVALLISEKSI SUOMEN AMMATTIYHDISTYSTEN KESKUSLIITTO 1930-1947 SAK:n historian toinen osa ilmestyi huhtikuussa 1947 581 - sivuisena teoksena. Kirjassa on 97 valokuvaa. Sen on kustantanut Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, SAK r.y. Teos kertoo SAK:n noususta syvästä aallonpohjasta suomalaisen yhteiskunnan keskeiseksi vaikuttajaksi. SAK:n historia on kiinnostava tutkimus jokaiselle tämän päivän työmarkkinapolitiikkaa seuraavalle lukijalle. Se on lähimenneisyyden historiaa. Se avaa uusia näkökulmia koko suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Ammattiyhdistysliikkeestä tuli merkittävä tekijä vasta sodan jälkeen, kun poliittinen tilanne muuttui ratkaisevasti ja työnantajapuoli hyväksyi vuosikymmenien taistelujen jälkeen työehtosopimukset. SAK:n historian toinen osa sivuaa läheisesti myös poliittisen työväenliikkeen historiaa. SAK:n historia antaa uutta tietoa järjestön roolista Suomen historian käännekohdassa 1944. S A K:11 a ja varsinkin puheenjohtaja Eero A. Wuorella oli merkittävä rooli rauhanoppositiossa. SAK antoi vahvan panoksen Suomen poliittisen suunnan muuttamiseksi sodan jälkeen. Ammattiyhdistysliikkeen osuus on ollut merkittävä ryhdyttäessä rakentamaan tämän päivän Suomea. Tutkimuksen tärkein lähdeaineisto on ollut Ammattiyhdistys- arkistossa, mutta myös Työväen Arkiston ja Kansan Arkiston kokoelmat ovat olleet välttämättömiä tämän työn hännältä. Yhdessä elämä turvalliseksi, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1930-1947 on kirjakauppamyynnissä, hinta 192 ma rkkaa.

9 Pirjo Kaihovaara SAA VALKEALLE MUSTAA KUN KOKOUSTAAN PITÄÄ PELTISEPÄT TÄÄLLÄ PELTISEPÄT 100 VUOTTA. Koonnut Pirjo-Riitta Karppinen, julk. Helsingin Pelti- ja Vaskiseppien ammattiosasto ry. Helsinki, Yhteistyö 1987. Tätä kirjoittaessani osuu katseeni ulos ikkunasta, josta avautuvaa näkymää hallitsee rivi peltikattoja. Vastakkaisen talon peltikattia uusitaan parhaillaan. Voin seurata peltiseppien työskentelyä tässä ja nyt. Aivan uusin silmin tarkastelen kattotyötä luettuani Helsingin Pelti- ja Vaskiseppien ammattiosaston julkaiseman kirjan osaston historiasta, valottuuhan teoksessa myös kattojen rakentamisen historia. Peltisepät 100 vuotta on syntynyt mielenkiintoisella tavalla tutkivan opintokerhon ja historiantutkijan yhteistyönä. Mainittakoon, että keruu- ja tutkimus työn tuloksena syntyi yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa myös näyttely ammattiosaston historiasta. Peltisepät 100 vuotta -kirja lähtee liikkeelle ammattiyhdistyksen syntyä edeltäneestä ajasta esitellen ammattikuntalaitoksen ja läkkiseppien ammattikunnan historiaa. Lakki-, pelti- ja vaskiseppäyhdistyksen toiminnan käynnistämistä vertaillaan sekä ammattikuntalaitoksen perintöön että ns. wrightiläisen kauden työväeniiikkeen yleisiin kehityspiirteisiin. Tekstiin liitetyt suorat lainaukset lähteistä luovat elävää kuvaa toiminnan luonteesta. Teos osoittaa, kuinka läkki-, pelti- ja vaskiseppäyhdistyksen vaiheet ovat osa ammattiyhdistysliikkeen historiaa. Vuoden 1905 vaikutus ulottuu tähänkin järjestöön. Alan ensimmäinen työtaistelu on osa laajempaa liikehdintää. Viaporin kapinalla on seuraamuksensa osaston jäsenille, jne. Peltisepät 100 vuotta on myös osa Suomen Läkki-, Pelti- ja Vaskiseppien liiton historiaa. Tämä pieni, enimmältään alle

1o 300 jäsenen liitto oli 10 vuoden ajan opettamassa jäsenistölle ammatillisen työväenliikkeen aakkosia. Liityttyään Metalliteollisuus työväen liittoon vuonna 1917 Helsingin osasto osallistui alkavien murrosaikojen tapahtumiin. Toiminta 8-tuntisen työpäivän puolesta ja työväen järjestyskaartissa johdatteli Helsingin läkki-, pelti- ja vaskisepät historian pyörteisiin. Kansalaissodan jälkeen ryhdyttiin "vielä tuhasta löytyvistä sirpaleistakin itsellemme uutta sampoa takomaan". Palkankorotusten ja muiden ammatillisten etujen puolesta kamppailtiin milloin paremmalla milloin huonommalla menestyksellä kahtia jakautuneen työväenliikkeen vasemmalle puolelle kallistuen. Teos kuvaa 1920-luvun uusien järjestömuotojen synnyn aikaa, jolloin Helsingin läkki-, pelti- ja vaskiseppien ammattiosastokin muuttui Helsingin teollisuusneuvosten alaiseksi työpaikkajärjestöksi ja kävi voitokkaita työtaisteluja mm. urakkapalkkojen korottamiseksi. Kirjassa ovat kuitenkin saaneet sijansa myös runot, joita yhdistyksen jäsenet kirjoitelivat toveri 1ehteensä nimeltä "Herättäjä". Ammattiyhdistysliikkeen hajoaminen johti lapualaisvuosina pelti- ja vaskiseppien työpaikkajärjestön lakkauttamiseen osana Helsingin teol1isuusneuvostoa. Toimintaa jatkoi Helsingin pelti-, vaski- ja koristetakojain ammattiosasto. Tämän sosiaalidemokraattisena aloittaneen, mutta 1930-luvun puolivälissä poliittiselta pohjaltaan laajentuneen osaston toimintaa palkkaliikkeineen seurataan aina 1970-luvulle saakka, vuodesta 1938 lähtien nimellä Helsingin pelti- ja vaskiseppien ammattiosasto. Sotien jälkeinen aika on kuitattu "lyhyellä läpiviennillä" ja 1960-luvun jälkeisistä vuosista on tehty kroniikkamainen yhteenveto. Teoksen taustavoimana toiminut tutkiva opintokerho on muistitiedon ja valokuvien lisäksi kerännyt myös melkoisen määrän peltiseppien työkaluja, joita esitellään kirjan lopussa.

Pekka Ka 11i okosk i AMMATTI YHDISTY SÄRKISTO I Arkiston tehtävä Ammattiyhdistysarkisto perustettiin 3.5.1976 SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen keskusarkistoksi. Valtioneuvosto hyväksyi 22.6.1977 ammattiyhdistysarkiston lakisääteisen valtionavun piiriin vuoden 1978 alusta lähtien. Ammattiyhdistysarkiston ohjesääntö määrittelee sen tehtäväksi edistää ammattiyhdistysliikettä koskevaa tutkimusta ja koota ja säilyttää SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen asiakirja- ja muuta aineistoa sekä antaa SAK: n jäsenliitoille ja jäsenkenttään arkistoalan koulutusta ja ohjausta. II Arkiston kokoelmat Ammattiyhdistysarkiston kokoelmat koostuvat seuraavista ryhm i s tä : 1. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto SAK r.y. 1930-69 2. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. 1969-3. Jäsenli i tot 4. Ammatti osastot 5. Ammatilliset paikallisjärjestöt 6. Yks i tyi set henkilöt SAK:n aineisto sisältää mm. edustajakokouksen, valtuuston, hallituksen ja valiokuntien pöytäkirjoja, sopimuksia, kirjeenvaihtoa, lausuntoja yms. Liittojen aineistoon sisältyy varsinaisten arkistoluovutusten lisäksi myös niiden painettua materiaalia, kuten työehtosopimuksia, toimintakertomuksia, 1iittokokouspöytäkirjoja sekä liittojen julkaisemia lehtiä.

12 Yksityishenkilöiden kokoelmista mainittakoon Heikki Wari k- sen ammattiyhdistysliikkeen eheyttämiseen liittyvä aineisto sekä SAK:n entisen puheenjohtajan Eero A. Wuoren kokoelma. Arkistoaineistoa on yhteensä n. 400 hyllymetriä. Arkiston käsikirjaston yhteydessä on myös muiden pohjoismaisten keskusjärjestöjen aineistoa, kuten edustajakokouspöytäkirjoja, toimintakertomuksia ja muuta painettua materia a 1 ia. Arkistolla on lisäksi n. 8000 valokuvan kuva-arkisto sekä laaja julistekokoelma. III Tutkijapalvelu Ammattiyhdistysarkiston kokoelmat ovat pääosiltaan tutkijoiden käytettävissä. SAK:n aineiston salaisuusraja on 12 vuotta ja muiden aineistojen osalta noudatetaan luovuttajan asettamia ehtoja. Ammattiyhdistysarkisto sijaitsee Metallitalossa SAK:n tiloissa. Osoite: Siltasaarenkatu 3 A, 00530 Helsinki Arkistossa on kuusi tutkijapaikkaa. Arkistossa työskentelee kaksi henkilöä: arkistonhoitaja Pekka Kalliokoski, puh. (90)7721 429 arkistoapulainen Pirjo Vainio, puh. (90)7721 428 Arkiston aukioloajat ovat: ti-pe klo 9.00-15.30 ti-pe klo 8.30-15.00 (kesäisin)

13 Anna-Maija Ni rhamo KANSAN ARKISTOSTA LÖYTYY Kansan Arkiston tutkijatilaston mukaan suosituin aineisto oli vuosina 1983-84 SKDL:n arkisto ja vuosina 1985-86 SKP:n aineisto. SKDL:n arkisto (1944-1976) oli siirtynyt Kansan Arkistoon 1970-luvun lopulla ja tuli suuren järj estämis työn jälkeen yksityiskohtaisine luetteloineen kokonaisuudessaan (681 kansiota) tutkijoiden käyttöön vuonna 1983. SKP:n sodanjälkeinen arkisto avattiin tutkimukselle 6.3.1985, jolloin siitä oli saatu luetteloitua hallintoelinten pöytäkirja-aineisto (1944-1969). SKP:n toista tuhatta kansiota käsittävästä arkistosta on tutkijoiden käytössä ollut vasta noin sata kansiota, mutta määrä kasvaa viikottain järjestämistyön edetessä. Nämä kaksi suosittua arkistoa ovat Kansan Arkiston kokoelmien määrältään laajimmat kokonaisuudet, joiden kautta maan vasemmistolaisen työväenliikkeen värikkääseen historiaan voi paneutua. Kansan Arkisto on kansandemokraattisen liikkeen keskusarkisto. Arkiston asiakirja-aineiston kokonaismäärä on 1463 hyllymetriä, joista 602 hyllymetriä on kansandemokraattisten järjestöjen (SKDL, SKP, SNDL, SDNL, SDPL, SOL piireineen ja yhdistyksineen) aineistoa ja loput yli 800 hyllymetriä muiden järjestöjen ja yksityishenkilöiden aineistoa sekä historiallisiin tapahtumiin liittyviä erikoiskokoelmia. Mitä Kansan Arkistosta sitten voi löytyä? Mistä arkiston kokoelmat kertovat? Arkiston vanhimmat asiakirjat ovat Helsingin ka rvarikisä11ien pöytäkirjat ja kassakirjat vuodelta 1975. Tämä ammattikunnan arkisto jatkuu yhtenäisenä kokonaisuutena aina vuoteen 1943 asti, jolloin järjestö (Nahkurien hautaus- ja sairausapukassan nimellä) liittyi vihdoin Kumi- ja Nahkatyöväen liittoon.

14 Turun työväenyhdistyksen Puhuja ja Keskusteluseuran pöytäkirjasi dos vuosilta 1891-1898 edustaa työväenliikkeen synnyn aikakautta, jolta arkiston kokoelmat varsinaisesti alkavat. Työväenyhdistyksen jäsenet (vaskisepät, kirjapainotaiturit, maisterit, vanginvartijat, hatuntekijät, ent. lyseolaiset, neidit, rouvat...) harjoittelivat puhujaklubissaan sunnuntai aamupäivisin "selvästi lausumaan ajatuksensa ja pitämään puheita ja esitelmiä". Lapuan Lakaluoman työväenyhdistys perustettiin 10.1.1907 Kiikulan torpassa. Torpparit ja mäkitupalaiset antoivat yhdistykselleen nimeksi Korven Wa1 o. Yhdistys päätti jo saman vuoden toukokuussa ostaa "kiivaan keskustelun perästä" Matti Mi k ke 1ä1tä tuparivin, joka kesän aikana siirrettiin omalle tontille. Yhdistyksen vaiheita voi pöytäkirja sidoksis ta seurata aina keväälle 1930. Viimeinen pöytäkirja (20.3.1930) on jäänyt sihteeriltä kesken - ehkä pelko talon sulkemisesta on tullut väliin ja pöytäkirjat on piilotettu. Yhdistys lakkautettiin kihlakunnanoikeuden päätöksellä 25.5.1932. Viimei sestä pöytäkirjasta voidaan lukea, että yhdistys oli vielä 25 jäsenen voimin valinnut huvitoimikunnan, keskustellut pui den pienimisestä, talon vuokrista vieraileville iltamanpitäjille, hiihtokilpailujen järjestämisestä... Työ!äisrunoi1ija ja matkaposte 1jooni Kössi Ahmalan pieni hen kilöarkisto sisältää Ahmalan runojen, esitelmien ja puheiden käsikirjoituksia. Ahmala oli 1910-luvulla ahkera työväen jul kaisujen avustaja. Boheemi runoilija, työläisnuorisoliikkeen räiskyvä puhuja ja Vladimir Iljits Leninin viestinkuljettaja sai surmansa valkoisten teloittamana huhtikuussa 1918 Viipurissa. Sosialidemokraattinen Nuorisoliitto julkaisi vuonna 1921 Ahmalan satiirikokoelman Hirsipuita. Nämä esimerkit ovat pikapoimintoja arkiston tarjonnasta. Tutkijoiden käytössä on pääluettelo, jossa on perustiedot kaikista yli 2000 järjestöarkistosta, 150 henki 1öarkistosta, 900 muistelmasta ja 20 erikoiskokoelmasta. Voit itse tulla tekemään lisää löytöjä. Sydämellisesti tervetuloa!

15 Maria Lähteenmäki ARKISTOTOIMINTAA LIKI 80 VUOTTA TYÖVÄEN ARKISTO - KEHITTYVÄ ARKISTO Sosialidemokraattisen puolueen Kotkan puoluekokous teki syyskuussa 1909 päätöksen Työväen Arkiston perustamisesta. Malli oli saatu Ruotsista, jonne oli perustettu vastaavanlainen laitos 1902. Alkuperäisen suunnitelman mukaan arkiston toiminnasta olisivat vastuussa sos. dem. puolue ja Suomen Ammattijärjestö, mutta varojen puutteessa Ammattijärjestö ei alkuvaiheissa voinut taloudellisesti tukea arkiston toimintaa. Sillä oli kuitenkin alusta lähtien edustaja arkiston hallinnossa. Arkiston ensimmäinen hallitus nimettiin 1910. Sen puheenjohtajana toimi FT Edvard Gylling. Ensimmäiseksi arkistonhoitajaksi valittiin Yrjö Sirola, joka oli hoitanut arkiston edeltäjäksi katsottavaa puoluetoimiston arkistoa. Syksyllä 1910 Sirola muutti Yhdysvaltoihin ja hänen tilalleen valittiin FM Karl Harald Wiik. Wiik teki tutustumismatkat Tukholman, Kööpenhaminan ja Berliinin työväenarkistoihin ja näiden matkojen tuloksena luotiin Työväen Arkiston arkistokaava. Kaava perustui II internationaalin Brysselissä sijainneen kansainvälisen sosialistitoimiston mallin mukaisesti Deweyn kymmen 1uokitusjärjestelmän pohjal1e. K.H. Wiik toimi arkistonhoitajana aina vuoteen 1926. Hänen jälkeensä arkistonhoitajina ovat toimineet Anna Wiik, Taimi Torvinen, Marjatta Liiro, Helvi Raatikainen, Matti Nieminen ja vuodesta 1981 lähtien nykyinen arkistonhoitaja FK Esa Lahtinen. Lahtisen lisäksi arkiston tämänhetkiseen henkilökuntaan kuuluvat tutkijat FK Simo Laaksovirta ja FM Maria Lähteenmäki sekä virkavapaalla oleva tutkija VTK Marjaliisa Hentilä, arkistoavustajät VTK Marja Ranto ja LuK Veikko Rytkönen sekä siivooja-arkistoapulainen Kirsti Saarikoski.

16 Projektityöntekijöinä ovat valt. yo Vesa Holappa ja fil. yo Risto Kekerainen. Työväen Muistitietotoimikunta, joka on perustettu 1960 keräämään työväen suullista perinnettä, sijaitsee Työväen Arkiston yhteydessä. Tutkija, YTM Heimo Huhtanen hoitaa muistitietotoimikunnan kokoelmia ja vastaa aihetta käsitteleviin kysymyks iin. Työväen arkistossa on arkistomateriaalia n. 2,5 hyllykilometriä, julisteita n. 5000, valokuvia n. 50000, lippuja n. 150, museoesineitä n. 2000 kpl ja taidekokoelmassa n. 800 piirustusta yms. Kysytyimmät aineistot ovat sosialidemokraattisen puolueen arkisto ja sen edeltäjän, Suomen Työväenpuolueen, arkisto, työväenyhdistusten arkistot (n. 2000 eri yhdistyksestä), ammattiliittojen ja ammattiosastojen (n. 1600 eri osastosta) arkistot, 1917-18 kokoelma sekä sos. dem. naisliiton ja Työväen Urheiluliiton arkistot. Näiden lisäksi käytetään paljon henkilöarkistokokoelmaa, mm. K.A. Fagerholmin, Tyyne Leivo-Larssonin, Miina Sillanpään, Väinö Tannerin, Martta Salmela-Järvi sen ja Väinö Voionmaan arkisto j a. Työväen Arkisto oli aina vuoteen 1945 saakka osa sos. dem. puolueen organisäätiötä, jonka jälkeen arkistosta tehtiin säätiöpohjainen. Säätiön hallituksessa ovat puolueen lisäksi edustettuna Työväen Sivistysliitto, ammattiyhdistysliike, osuustoimintaliike ja tieteellinen tutkimus. Säätiön hallituksen nykyinen puheenjohtaja on Metalliliiton eläkkeellä oleva puheenjohtaja Sulo Penttilä ja muina jäseninä ovat SDP:n hallintopäällikkö Maunu Ihalainen, ministeri Veikko Helle, VTK Tero Tuomisto ja TSL:n pääsihteeri Jussi Pikkusaari. Säätiön sihteeri on arkistonhoitaja Esa Lahtinen. Arkiston toiminnan rahoitus on laajentunut ajan myötä ja yhteiskunnan osuus on kasvanut. Vuonna 1974 säädetty laki yksityisluontoisten arkistojen valtionavusta mahdollisti sen, että Työväen Arkisto saa 80 % valtionapua ns. valtionapukelpoisiin menoihin.

Fyysisesti Työväen Arkisto on koko oiemassaoloaikansa sijainnut Paasivuorenkadulla (ent. Sirkuskatu), huoneisto on vaan vaihtunut ajan myötä. Vuonna 1955 arkisto muutti Helsingin työväenyhdistyksen omistaman talon B-rappuun, mistä meidät edelleenkin löytää vuonna 1983 uusituista tiloista. Tervetuloa tutustumaan! Osoitteemme on: Paasivuorenkatu 5 B, 00530 puh: 736 322 Helsinki Avoinna: ma - pe klo 11.00-17.00 ti, to klo 11.00-20.00 kesällä ma - pe klo 10.00-16.00 ti, to klo 10.00-20.00 Aattopäivinä suljemme klo 14.00, kesällä klo 13.00 Sivuilla 13-14 esiteltyyn Kansan Arkistoon löytää näin Kansan Arki sto Osoite: Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh: 90-7536 972 (tutkijasali) 7536 917 (toimi sto) 7536 935 (arkistonhoitaja) Tutkijasali on avoinna: ti - pe klo 9.00-16.00 kesä 1lä klo 8.00-15.00

18 Leena Saarinen TYÖAJANLYHENTÄMINEN VIITTEITÄ KOTIMAISISTA TIETOKANNOISTA Työväenliikkeen kirjasto toimii käsipelillä - kuten KU- Vi i kkolehti sattuvasti otsikoi 28.3-1987. Se tarkoittaa sitä, että emme pysty/voi tarjota asiakkaillemme nykyaikaista tiedonhakumahdollisuutta ja toisaalta sitä, että omassa tiedontallennuksessa olemme vanhakantaisten kortistojen varassa. Atk-pohjaisia tiedonhakumahdollisuuksia toki on. Ja tässä listausta yhdestä aiheesta: työajanlyhentäminen. Mitä työajaniyhentämisestä on kirjoitettu ja mitä tallennettu kotimaisiin tietokantoihin? Tätä on aiheesta kirjoitettu, tätä tallennettu! Kollegiaalista apua antoi Eduskunnan kirjasto, Marita Turpeinen. Tietokannat on lyhyesti esite!ty ennen kirjausta. Käytetyistä tietokannoista KATI, KOTI ja KAUKO ovat tieteellisten kirjastojen ja niiden atk-yksikön ylläpitämiä. Helecon: FINP on Helsingin Kauppakorkeakoulun kirjaston tietokanta. KATI-ti etokanta sisältää kotimaisia aikakauslehtiartikkeleita ja erikoisbibliografia-aineistoa vuodesta 1970. Käsitykset päivittäisen työajan lyhentämisestä T : Gröhn Kari J: Helsinki K: Sosiaali- ja terveysministeriö. Tutkimusosasto. 122 s. Julkaisuja/Sosiaali- ja terveysministeriö. Tutkimusosasto = Pub 1ications/Ministry of Social affairs and health. Research department; 1979:1 5 Länsi-Saksa: kova kädenvääntö työajasta alkaa (Ammattiyhdistysliikkeen työajan lyhentämiskamppailun vaikutus Saksan liittotasavallan taloudelliseen tilanteeseen)

19 T: Kruth Laila L: Talouselämä 47 (1984): 1, s. 73 Länsi-Saksa: lyhenevä työaika, vähenevä työttömyys? T: Kruth Laila L: Talouselämä 46 (1983): 22, s. 51-52 Paikallisesti sovitut työajan lyhennykset T : Rusama Risto L: Teollisuuslehti 70 (1977): 6, s. 31-32 Perheiden ja naisten tarpeet työajan lyhentämisestä T: Julkunen Raija L: Lapset ja yhteiskunta 42 (1983): 8, s. 453-457 Työ elämäntarpeena - vain utopiat ovat enää realistisia (Työ ja työajan lyhentäminen teollistuneessa yhteiskunnassa) T: Negt Oskar L: Aikuiskasvatus 4 (1984): 4, s. 195-200 Työaika ja sen lyhentäminen läntisissä teollisuusmaissa T : Peltola Pekka L: Sosiaalinen aikakauskirja 78 (1984): 1, s. 4-6 Työaikaa lyhentäen enemmän aikaa lapsille (Lastensuojelutoimikunnan järjestämän seminaarin kannanotto) L: Lapset ja yhteiskunta 41 (1982): 5, s. 339-340 Työajan lyhentäminen ei luo uusia työpaikkoja L: Teollisuus 2 (1979): 1-2, s. 40-41 Työajan lyhentäminen on välttämätöntä - mutta miten? T : Roos J.P. Katkelma Työaikakomitean mietinnön liitteestä "Työpaikkakysymys, yhteiskunnan muutos ja elämäntapa". L: Yhteiskuntasuunnittelu 21 (1983): 4, s. 11-15 Työajan lyhentämisestä T : Haaparanta Pertti

20 L: kansantaloudellinen aikakauskirja 80 (1984): 2, s. 203-206 Työajan lyhentämismahdollisuudet ja sosiaaliturva T: Mikkola Matti L: Sosiaalinen aikakauskirja 78 (1984): 1, s. 34-37 KOTI sisältää kotimaisen kirja-aineiston eli ka n sai 1isbib- liografia-aineiston alkaen vuodesta 1977. Arbetstid i Norden - Työaika Pohjolassa J: Stockholm, K: Nordiska rädet J: K0benhavn K: Nordiska ministerrädet. 161 s. NU-seri en: 1983, 10 Käsitykset päivittäisen työajan lyhentämisestä - Views on shortening daily working hours T: Gröhn Kari J : Helsinki K: Sosiaali- ja terveysministeriö. 133, Is. Ju1 kaisuja/sosiaa 1i- ja terveysministeriö. Tutkimusosasto: 1980, 8 Lyhyempään työaikaan? Vesanen Leila J : Hei s i nki K: Työväen sivistysliitto TSL. 44 s. SAK-opintoaineisto Perheen työaikarakenne ja lapsen kehitysehdot T: Nummenmaa Anna-Maija J: Tampere K: Tampereen yliopisto. 5, 275 lehteä Tampereen yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksia: III Teollisuustyöntekijoiden asemä tulo- ja työaikatilastojen mukaan 1980-luvun alussa T : Laaksonen Seppo

I 21 J : Helsinki K: Työväen taloudellinen tutkimuslaitos. 3, 40 s. Tutkimusselosteita/Työväen taloudellinen tutkimuslaitos: 29 Työaika ja työllisyys T : Romppanen Antti J : Helsinki K: Taloudellinen suunnittelukeskus 5, 124 s., 17 1ehteä Työaika lyhemmäksi T: Väli talo Heikki J: Helsinki K: Kansan sivistystyön liitto. 53, 10 s. Työaika naisnäkökulmasta Julkunen Raija, Lintilä Kaisa-Leena J: Helsinki K: Tasa-arvoasiain neuvottelukunta 9, 115, 1 s. 6 kuval. Työaikakomitean 1980 mietintö - Betänkande avgivet av arbetstidskommiten 1980 J : Helsinki 2, VII, 249, 1 s. Komiteamietintö: 1983, 69 Työaikakomitea 1980:n mietinnön liite. 1: Työaika ja työllisyys kansantaloudessa J: Helsinki 2, VII, 222, 5 s. Komiteamietintö: 1983, 69 Työaikakomitea 1980 :n mietinnön liite. 2: Työaikajärjestelyjen yritystaloudelliset vaikutukset J: Helsinki 2, III, 2, 105 s. Komiteamietintö: 1983, 69 Työaikakomitea 19 8 0 :n mietinnön liite. 3: Työn käsite ja työajan institutionaalinen säätely

22 J : Heisinki 6, 112 s. Komiteamietintö: 1983, 69 Työaikakomitea 1980 :n mietinnön liite. 4: Työn ja työajan työsuojeluongelmien ja -näkökohtien raporttiryhmä n loppuraportti J: Helsinki 9, 141, 8 s. Komiteamietintö: 1983, 69 Työaikakomitea 1 9 8 0 :n mietinnön liite. 5: Työ ja ajankäyttö J : Heisi nki 2, VII, 129 s Komiteamietintö: 1983, 69 Työaikakomitea 1980 :n mietinnön liite. 6: työaika kysymys yhteiskunnan muutos ja elämäntapa Roos Jeja-Pekka J: Helsinki 2, IV, 138 s. Komiteamietintö: 1983, 69 Työaikaraportti J : Heisinki K: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK. 1, 166 s. Työajan lyhentämisen vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa selvittäneen työryhmän muistio J : Helsinki K: sosiaali- ja terveysministeriö. 6, 27, 4 s., 7 lehteä Työryhmämuistio/Sosiaali- ja terveysministeriö: 1986, 19 Vuorotyö ja epämukava työaika Kauppinen-Toropainen Kaisa J : Helsinki, Vantaa K: Työterveyslaitos. 6, 151, 8 s. Katsauksia/Työterveyslaitos: 47 Yksilöllistä työaikaa selvittäneen työryhmän muistio J: Helsinki K: Sosiaali- ja terveysministeriö. 9, 45, 8 s. Työryhmämuistio: 1986, 26