3/2013 Loukkaantumisten vakavuuden tilastointiin halutaan ryhtiä LIIKENNEVIRASTON T&K -LEHTI T&K Loukkaantumisten vakavuuden tilastointiin halutaan ryhtiä Vakavaan loukkaant umiseen joht aneiden liikenneonnet t omuuksien t ilast oint it arpeest a on puhut t u Suomessa pit kään. T ilast oinnin saralla ot et t iin hiljat t ain askel et eenpäin t ilast olain muut oksen myöt ä ja myös yht einen t aht ot ila asian et eenpäinviemiseksi on vahvist unut. Lisäksi EU on kuluneena vuonna ant anut suosit uksen yht eiseksi vakavan loukkaant umisen määrit elmäksi ja kannust aa sen käyt t öön. Nyt Suomessa käynnist et ään vakavien loukkaant umist en raport oint ia edist ävä t ut kimus. Suomen tieliikenteessä kuolee vuosittain vajaa 300 ja loukkaantuu noin 8 000 ihmistä. Tilastokeskuksen ylläpitämässä virallisessa tieliikenneonnettomuustilastossa loukkaantuneiksi kirjataan kaikki henkilöt, jotka ovat saaneet hoitoa vaativan vamman. Joukossa ovat siis kaikki lievästä loukkaantumisesta vaikeasti vammautuneisiin. Liikennekuolemien ehkäisyn lisäksi erittäin tärkeää olisi ehkäistä vakavia loukkaantumisia. Tehokas ehkäisytyö edellyttää kuitenkin tilastoitua tietoa vakavasti loukkaantuneiden määrästä. Tällä hetkellä tieto on hajanaista. Vakuutusyhtiöillä, hoitolaitoksilla sekä pelastuslaitoksella on omia tilastoja, joiden kattavuus vaihtelee ja määritysperusteet ovat toisistaan poikkeavia. Onnettomuuksien vakavuuteen ja tilastoinnin kehittämiseen liittyen on tehty vuosien varrella paljon erilaisia taustaselvityksiä ja tutkimuksia. Kansallinen intressi ja viranomaisten tahtotila vakavuuden määrittämiselle ja tilastoinnin kehittämiselle on Suomessa nyt vahva, koska sen myötä on mahdollista asettaa vakavien loukkaantumisen vähentämistavoitteet sekä tehdä nykyistä tehokkaammin suunnattua liikenneturvallisuustyötä. Asiaan on tartuttu myös EU:ssa, joka on esittänyt yhteisen vakavuusluokituksen käyttöönottoa ja 1/5 1
suosittelee jäsenmaitaan aloittamaan vakavasti loukkaantuneiden määrän raportoinnin EU:lle vuodesta 2015 lähtien. Jatkossa on tarkoitus asettaa vakavien loukkaantumisten määrän vähentämistavoitteet koko EU:n alueelle. Milloin loukkaantuminen on vakava? Loukkaantumisen vakavuuden määrittäminen ja tilastointi on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, puhumattakaan tilastoinnin edellyttämästä tiedonkeruusta. Liikenneonnettomuuksien vakavuutta voidaan tarkastella usealla eri tavalla ja useasta eri näkökulmasta. Yhteiskunnan hyvinvoinnin ja talouden kannalta tärkeää olisi ehkäistä erityisesti sellaisia liikenneonnettomuuksia, joista aiheutuu paljon inhimillistä kärsimystä, pitkäaikaista hoitoa sekä paljon kustannuksia. Lääketieteessä puhutaan yleisemmin vammojen vaikeudesta, jota voidaan myös tarkastella eri tavoin; voidaan puhua esimerkiksi vammojen vaikeudesta akuuttivaiheessa tai vuoden jälkeen, vammojen vaikeudesta hengenmenetyksen tai hoitotarpeen kannalta sekä pysyvien haittojen tai työkyvyttömyyden kannalta. Taloudellisessa mielessä merkitystä on vammojen hoitokustannusten lisäksi myös muilla onnettomuuden aiheuttamilla kustannuksilla. Lääketieteellisesti vaikeiksi luokiteltujen vammojen hoitokustannukset ovat pääsääntöisesti suuremmat kuin lievien vammojen, mutta erityisesti pitkäaikaisseurauksista ja työkyvyttömyydestä aiheutuvien kustannusten hajonta on suuri eikä yhteyttä vammojen vaikeusasteen ja kustannusten välillä voida pitää lainkaan itsestään selvänä. Käytännössä liikenneonnettomuuksien vakavuustilastoinnin esteenä ei kuitenkaan ole ollut se, ettei eri näkökulmia olisi tiedostettu tai ymmärretty, vaan ensisijaisesti määrittelyä ja tilastoinnin kehittämistä Suomessa ovat rajoittaneet tiedonkeruuseen, lainsäädäntöön sekä poikkihallinnolliseen työhön liittyvät haasteet. Liikenneonnettomuuksien vakavuutta on Euroopan maissa tähän saakka kuvattu yleisimmin käyttäen mittarina osastohoitoaikaa, joka on helposti mitattavissa. Useimmiten lievän ja vakavan loukkaantumisen rajaksi on määritetty 24 h sairaalahoitoa. Hoitoaika ei kuitenkaan ole lääketieteellisesti hyvä mittari kuvaamaan potilaan saamien vammojen vakavuutta, koska sairaaloiden hoitokäytännöt vaihtelevat sekä eri maiden sisällä että niiden välillä, ja osastohoidon aloittamiseen vaikuttavat myös muut syyt kuin vamman vakavuus (muun muassa sosiaaliset syyt, potilaan ikä ja muut sairaudet). Hoitoajan lisäksi on olemassa useita lääketieteellisiä, vamman anatomiseen sijaintiin, vammadiagnoosiin ja -tyyppiin tai potilaan fysiologisiin tietoihin perustuvia vakavuusluokituksia. Kaikilla luokituksilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta yhtä mieltä ollaan siitä, että luokituksen tulisi olla lääketieteellinen. Euroopan maista Ruotsi ja Alankomaat käyttävät jo tällä hetkellä lääketieteellistä vakavuusluokitusta. Päämääränä yhteinen määritelmä EU:n High Level Group on Road Safety on esittänyt, että EU:n alueella tulisi ottaa käyttöön yhtenäinen vakavan vamman määritelmä, jotta jäsenmaiden tilastot olisivat vertailukelpoisia. HLG suosittelee, että vakavuus määritellään jatkossa kaikissa jäsenmaissa MAIS-luokituksen avulla. MAIS-arvo kuvaa potilaan vakavimman vamman vakavuutta (Maximum AIS). The Abbreviated Injury Scale (AIS) on luotu Yhdysvalloissa ja se on kehitetty erityisesti liikennetapaturmissa syntyneiden vammojen luokittelua varten. Sen tarkoituksena on tarjota tutkijoille yksinkertainen numeerinen menetelmä vammojen luokitteluun ja vertailuun, ja siitä onkin tullut ajan myötä maailmanlaajuisesti hyväksytty erityisesti sen laajuuden ja herkkyyden vuoksi. Suomessa luokitusta on 2/5 2
käytetty yksittäisissä tutkimuksissa, ja sitä käytetään jatkuvasti tutkijalautakuntatyössä ja Töölön sairaalan traumarekisterissä. AIS-luokitus on kaksiosainen; (1) vamman numeerinen kuvaus, joka määrittelee vamman sijainnin ja tyypin sekä (2) vakavuusluokitus asteikolla 1 6. Vakavuuden kannalta kiinnostavin tieto on siis jälkimmäinen, joka on vakavuutta kuvaava arvo asteikolla 1 6. AIS-luokista 1 2 on määritelty lieviksi vammoiksi ja 3 6 vakaviksi vammoiksi. Tämä luokittelu olisi riittävä kuvaamaan liikenneonnettomuuksien vakavuutta. AIS-luokka Vakavuus 1 vähäinen / lievä (minor) 2 kohtalainen (moderate) 3 vakava (serious) 4 vaikea (severe) 5 kriittinen / henkeä uhkaava (critical) 6 kuolettava (maximum) AIS-arvo kuvaa yksittäisen vammadiagnoosin vakavuutta ja se pystytään määrittämään täsmällisesti vain asiantuntijan toimesta diagnoosin sekä muiden potilaan tilaa kuvaavien tietojen perusteella. Asiantuntijamääritelmän rinnalle on kuitenkin kehitetty myös automaattisia muunnosohjelmia, joiden avulla AIS-luokitus voidaan johtaa suoraan diagnoosikoodista. Ohjelmia testataan parhaillaan eri puolilla maailmaa. Automaattinen muunnos heikentää oleellisesti tiedon luotettavuutta, mutta kun tarkastellaan suuria määriä ja tiedostetaan virhemarginaali, nähdään ainakin ensivaiheessa hyvänä vaihtoehtona paljon resursseja vaativalle asiantuntijamääritykselle sekä Suomessa että Euroopassa. Vakavien loukkaantumisten määrä arvioidaan tilastot yhdistämällä Vakavasti loukkaantuneiden määrän raportointi EU:lle aloitetaan vuonna 2015, jolloin toimitetaan vuoden 2014 tiedot. Toimitettavan aineiston tulee sisältää vakavien loukkaantumisten lukumäärä. Jäsenmaat saavat päättää tiedon keräämistavasta itsenäisesti. Suomessa on päätetty, että vakavuustiedon keräämisessä hyödynnettäviä tilastoja ovat Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilasto, joka perustuu 3/5 3
poliisin tietoon ja sisältää kattavasti onnettomuus- ja olosuhdetietoja, sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteri HILMO, joka sisältää muun muassa potilaiden vammadiagnoosit. Raportointiin valmistaudutaan käynnistämällä vakavien loukkaantumisten määrän arviointitutkimus (VAAKKU), jossa yhdistetään henkilötunnusten perusteella Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuuksien osallistilasto sekä hoitoilmoitusrekisteri HILMO. Vastaava yhdistäminen on tehty aikaisemmin vuonna 2007, ja siitä saatuja kokemuksia hyödynnetään nyt alkavassa tutkimuksessa. Aikaisemmasta poiketen päätavoite on nyt tuottaa aineistoon vakavuustieto uutta määritelmää käyttäen sekä analysoida aineistoa vakavuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa yhdistetään vuosien 2010 ja 2011 aineistot. Yhdistetty aineisto sisältää sekä Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilaston että hoitoilmoitusrekisterin tietoja (muun muassa diagnoositiedot). Diagnooseista tuotetaan automaattisen muunnosohjelman avulla potilaiden vammojen vakavuustiedot (AIS). AIS-arvoista haetaan kunkin potilaan korkein arvo (MAIS), ja laaditaan luokittelu vakavasti loukkaantunut (MAIS 3). Aineistoa analysoidaan vakavuuden ja eri muuttujien suhteen. Tilastokeskuksen osallistilastoon yhdistymättömistä, mutta HILMO-rekisterissä liikennetapaturman vuoksi hoitoa saaneista hoitoilmoituksista muodostetaan oma lisäaineisto, jonka perusteella arvioidaan Tilastokeskuksen onnettomuustilaston kattavuutta. Tämä aineisto sisältää arvokasta tietoa siitä, millaisia ja kuinka vakavia onnettomuuksia jää virallisen tilaston ulkopuolelle. Teksti: Noora Airaksinen, Sito Oy, Kuva: Poliisi VAAKKU-t ut kimuksen päät avoit t eet ovat - tuottaa diagnooseista AIS-arvot ja arvioida MAIS 3-kirteerin perusteella vakavasti loukkaantuneiden määrä. - saada alustava kuva loukkaantumiseen johtaneiden onnettomuuksien ominaisuuksista ja jakautumisesta tieverkolle sekä verrata, tuottaako analyysi erilaisen kuvan vakavista onnettomuuksista kuin ainoastaan liikennekuolemien perusteella tehty analyysi. Tutkimuksen tuloksena saadaan mm. arvio vakavien loukkaantumisten määrästä vuosina 2010 ja 2011. Sen perusteella päätetään, kuinka vuonna 2015 alkava raportointi tehdään ja kuinka tieto jatkossa tullaan toimittamaan. Aineistojen yhdistämiseen on saatu tutkimuslupa ja työ on alkamassa. Tutkimus valmistuu toukokuun 2014 loppuun mennessä. Tutkimus tehdään Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi), Liikenneviraston, Liikenne- ja viestintäministeriön sekä Liikenneturvan toimeksiannosta. Tutkimuksen suorittamisesta vastaavat Sito ja Tilastokeskus. Läht eet ja aiheeseen liit t yvät julkaisut Laine, Viljami, Suomen tieliikenteessä vakavasti vammautuneet, VAKVA-tutkimus. Raportit 1 ja 2, 2003. Liikenne- ja viestintäministeriön LINTU-tutkimusohjelma. Liikenneonnettomuuksien tilastointi, selvitys nykytilasta ja kehittämistarpeista (LONTTI), LINTU-julkaisuja 8/2005 4/5 4
Liikenne- ja viestintäministeriön LINTU-tutkimusohjelma. Loukkaantumisten vakavuus tieliikenneonnettomuuksissa Loukkaantumisten vakavuuden luokittelu sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin avulla (TILHI), LINTU-julkaisuja 3/2007. Liikenne- ja viestintäministeriön LINTU-tutkimusohjelma. Liikenneonnettomuuksien vakavuuden tilastoinnin kehittäminen (KUUVA), LINTU-julkaisuja 5/2012. Valtonen, Juha. Tieliikenteen vakavasti loukkaantuneet pelastuslaitoksen tilastossa. Liikenneturvan tutkimusmonisteita 111/2011. 5/5 5