Ihmisen mittaisia hankkeita

Ihmisen mittaisia hankkeita Varsinais-Suomen hyväksi vuodesta 1997 1

Yhteystiedot: Toiminnanjohtaja Pia Poikonen, puh. 050 338 3867 Hankepäällikkö Eeva Mettala-Willberg, puh. 040 580 8868 www. varsinhyva.fi Teksti: Roope Lipasti Graafinen suunnittelu ja taitto: Ulriikka Lipasti Kannen valokuvat: Esko Pettay, Tapio Tuhkanen, Pentti Urho ja Leena Lehtonen. Paino: Newprint, Raisio 2012. 2

Sisällys I Varsin lyhyesti yhdistys pähkinänkuoressa 4 Puheenjohtajan tervehdys Tukimuodot II POMO 1997 1999 8 1. Yhdistyksen perustaminen Juuret kylätoimintaliikkeessä Perustamiskokous Vahdolla 2. Toimintaryhmätyön treeniä Myönteistä palautetta 3. Esimerkkejä POMO-hankkeista III ALMA 2000 2006 16 1. Vakiintumisen ajan ALMA Kulttuuria ja tapahtumia Byrokratian peikko vilahtaa Kansainvälisyyttä ilmassa 2. Esimerkkejä ALMA-hankkeista IV LEADER 2007 2013 20 1. Viralliseksi Leader-ryhmäksi Uutta ja vanhaa Ihmisen kokoisia hankkeita 2. Hallituksen näkökulmaa Hankkeita hyväksymässä 3. Esimerkkejä leader-hankkeista V minne leader meidät johtaa? 32 Toiminnanjohtajan katsaus tulevaan Hankkeet ja yritystuet kunnittain 3

I Varsin lyhyesti yhdistys pähkinänkuoressa Meidän kylän juttu Leader-toimintaryhmien kuten Varsin Hyvän tavoitteena on elävöittää maaseutua tukemalla ruohonjuuritason hankkeita, jotka edistävät paikallista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä, elinkeinoelämää, kulttuuria ja muita aktiviteetteja. Rahoitusta voi saada investointihankkeisiin ja kehittämishankkeisiin. Edellisistä esimerkkinä voisi olla vaikkapa kylätalon korjaus, jälkimmäinen voisi olla jokin vuosittainen tapahtuma tai vaikka paikallishistoriikki. Tarkempia kriteereitä sille, millaiset hankkeet voivat saada tukea löytyy osoitteesta www.varsinhyva.fi. Varsin Hyvässä työskentelevät palkattuina toiminnanjohtaja sekä hankepäällikkö. He auttavat ja opastavat mielellään kaikissa tuen hakemiseen liittyvissä kysymyksissä. Asukkaat hallituksessa Varsin Hyvä ry:llä on hallitus, kuten kaikilla yhdistyksillä. Toimintaryhmien periaatteiden mukaan siinä on edustettuna sekä kunnan viranomaisia, yhdistysten edustajia että asukkaita ja yrittäjiä. Myös mukana olevat kunnat pyritään huomioimaan hallitusvalinnoissa. Hanketyöryhmä käsittelee hakemukset, tämän jälkeen ne menevät hallituksen hyväksyttäväksi ja edelleen ELY-keskukselle, joka tekee virallisen päätöksen tuesta. Kaikkiaan kolmella ohjelmakaudella vuosina 1997 2012 rahaa on jaettu lähes kymmenen miljoonaa euroa yli kahteensataan eri hankkeeseen. Varsin Hyvä kädenjälki näkyy siis jokaisessa yhdistyksen alueen kunnassa monin tavoin! Tuella ja talkoilla Kuluvalla kaudella pienin maksettava tuki on 5000 euroa, suurin 150 000. Omarahoitusosuudesta kolme neljäsosaa voi olla talkootyötä, neljäsosan pitää olla rahaa. Tuki maksetaan jälkikäteen hankesuunnitelman ja toteutuneiden hyväksyttävien kulujen mukaan. Tukien haku on jatkuvaa. 4

Koekalastuksen saalista irrotetaan tutkimuskäyttöön Aurajokisäätiön Maarian Allas -hankkeessa. Kuva: Esko Pettay. Varsin hyvä idea! Näin se käy: 1. Ota yhteyttä Varsin Hyvään ja kerro ideasi 2. Hiotaan yhdessä ideaa, jos tarvis. 3. Tehdään hankesuunnitelma, toimiston väki auttaa! 4. Suunnitelma menee hanketyöryhmän käsittelyyn ja siitä VH:n hallitukselle 5. Hallituksen vihreän valon jälkeen hakemus menee ELY-keskukseen 6. Kääritään hihat ja ryhdytään hommiin. 7. Tuen saa jälkikäteen kuitteja vastaan. 5

puheenjohtajan tervehdys VARSIN HYVÄÄ MENESTYS- TARINAA 15 VUOTTA! Vuonna 1997 alkanutta taivalta paikallisen maaseutuohjelman toteuttamisessa aina tähän päivään asti voisi kuvata menestystarinaksi. Ihmisen läheisiä hankkeita ja paikallista toimeliaisuutta on toteutettu yhteensä 213 erilaisella toimenpiteellä: mm. kylien, tapahtumien ja matkailun kehittämisellä sekä kylätalojen kunnostamisella. Tämä on pitänyt sisällään varmasti satoja talkootyötunteja, yhdessäoloa, uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Tässä työssä olen myös itse ollut mukana viidentoista vuoden ajan. Varsin Hyvä ry:n Leader-ohjelma Läheltä enemmän 2007 2013 on keskittynyt asukaslähtöiseen toimintatapaan ja kehittämiseen. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että kaupunkien lähialueet on pystytty pitämään vireinä ja alueilla on pysynyt monipuolinen palvelutarjonta ja vahva yrittäjyys. Toimialueen asukkaat, yhdistykset ja yritykset ovat kuntapäättäjien kanssa kehittäneet aluettaan viihtyisäksi paikaksi asua ja toimia. Näissä asioissa paikalliset asukkaat ja tahot on saatu hyvin liikkeelle. Hallituksen kuntauudistus, EU:n talouskriisi ja uuden EU:n ohjelmakauden 2014 2020 valmistelut ovat tämän juuri nyt asioita, joiden kanssa elämme. Hallituksen kuntauudistuksen tavoitteena on luoda vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kun- 6 tarakenne. Vahvalla peruskunnalla on oltava riittävä väestöpohja vastaamassa peruspalveluista. Tämä lisää varmasti kuntaliitoksia ja kuntien välistä yhteistyötä. Samalla se mahdollistaa kyläyhdistysten nousemisen yhä tärkeämmäksi yhteistyökumppaniksi kunnille palveluiden tuottamisessa. Yhdistykset tulevat varmasti tulevaisuudessa ottamaan haja-asutusalueilla osan kunnille kuuluneista tehtävistä. Tätä työtä tukemaan olisi lähidemokratia turvattava entistä paremmin kuntalaissa. Kuntalaki voisi sisältää aluelautakuntien tai -toimikuntien pakollisuuden ja selkeät tehtävät. Aluetoimikunnilla pitäisi olla valtaa vaikuttaa ja määrärahoja toimia. Tällä hetkellä pakollisuutta ei ole kuntalaissa. Kylissä on varmasti voimaa ja tahtoa vaikuttaa omiin asioihin: asukkailla on tärkeä rooli kunnan lähipalvelujen kehittämisessä ja elinvoimaisuuden edistämisessä. Uuden Eurooppa 2020-strategian johtotähtenä on kasvu: älykäs, kestävä ja osallistava kasvu. Uskon että tavoitteemme ovat samat ja olemme valmiit uudella ohjelmakaudella tekemään vielä enemmän maaseudun pitämiseksi elinvoimaisena. Varsin Hyvä ry:n 15-vuotisjuhlajulkaisu on hyvä läpileikkaus siitä tärkeästä työstä, jota asukkaat, yhdistykset, yrittäjät ja julkinen sektori ovat tehneet uusien yritysten, työpaikkojen ja maaseudun kilpailukyvyn parantamiseksi, kiitokset siitä. Paikallisuus on nyt liikkeellä! Pekka Määttänen

Tukimuodot Tuen hakijoina voivat olla mm. yhdistykset, kunnat, kehittämisorganisaatiot, yritykset ja säätiöt. Tukea ei myönnetä hakijan tavanomaiseen toimintaan. Tuen kohteen tulee sijaita Varsin Hyvä ry:n toimialueella. 1. YLEISHYÖDYLLISET KEHITTÄMISHANKKEET Esimerkiksi uudet palvelut ja harrastusmahdollisuudet, tapahtumat, matkailu- ja kulttuurihankkeet 2. YLEISHYÖDYLLISET INVESTOINTIHANKKEET Esimerkiksi kylätalon tai harrastustilojen korjaus, luontopolut, rakennelmat 3. YRITYSTUET Tukea voidaan myöntää alle 10 hlön yrityksille ja maatalouden sivuelinkeinoihin. - Investointituki esim. kaluston hankintaan tai (korjaus)rakentamiseen - Käynnistystuki ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen - Kehittämistuki esim. asiantuntijapalveluiden hankintaan - Yritysryhmän kehittämishanke esim. tuotekehitykseen tai kansainvälistymiseen 4. ERITYISYMPÄRISTÖTUET YHDISTYKSILLE Ympäristönhoitoon (perinnebiotooppien alkuraivaus, aitaaminen ja hoito, kosteikkojen perustaminen ja hoito) tarkoitetut tuet haetaan ELY-keskukselta, joka pyytää toimintaryhmältä lausunnon hankkeesta. Kuva: Tapio Tuhkanen. 7

II POMO 1997 1999 1. Yhdistyksen perustaminen Tammikuun loppupuolella vuonna 1998 Luku-hankkeen puuha-ihmiset saivat kirjeen Varsin Hyvä ry:ltä. Siinä kerrottiin, että heidän hankkeensa saisi noin 110 000 markan avustuksen. Se oli yhdistyksen ensimmäinen tukipäätös ja sikäli historiallinen. Luku-hankkeen, eli Luonnontuotteiden kuivausasemaverkostohankkeen, ideana oli perustaa marjojen ja sienien kuivausasemia asukkaiden käyttöön Yläneelle ja Lietoon. Sittemmin toimintaa laajennettiin myös kuivakeittojen valmistukseen. Tehtiin muun muassa Vaeltajan keitto juureksia ja suppilovahveroa. Vaeltajan keittoa myytiin Vantaan Jumbossa saakka. Siitä se sitten lähti. Vuoden 1998 jälkeen tukipäätöksiä on tehty pari sataa ja niiden myötä Varsinais- Suomen kaupunkien läheistä maaseutua on elävöitetty lukuisin tavoin. Alusta saakka mukana on ollut sekä investointi- että kehittämishankkeita. Edellisillä on rakennettu ja korjattu esimerkiksi kylätaloja ja leikkipuistoja. Jälkimmäisillä on tuotettu tapahtumia, kehitetty matkailua, tehty paikallishistoriikkeja. Nykyään myös yritykset voivat hakea tukea; 15 vuodessa onkin ehditty jättää pysyvä kädenjälki jokaiseen yhdistyksen alueen kuntaan. POMO = Paikallisen omaehtoisuuden maaseutuohjelma. Budjetti: noin 5 mmk Rahoitus: Kunnat, valtio 44 hanketta Mukana olleet kunnat: Lemu, Lieto, Masku, Nousiainen, Rusko, Raisio, Paimio, Piikkiö, Sauvo, Turku, Vahto, Yläne Juuret kylätoimintaliikkeessä Palataan kuitenkin vuoteen 1997. Suomi oli silloin ollut EU:n jäsen kaksi vuotta ja siis myös oikeutettu osallistumaan EU:n erilaisiin hankkeisiin, joista Leader-ohjelmat ovat yksi esimerkki. Leader-ohjelmassa on mukana paikallisia toimintaryhmiä, joiden tavoitteena on eri tavoin kehittää maaseudun elinoloja. Käytännössä nämä toimintaryhmät ovat yhdistyksiä, jotka kannustavat maaseudun asukkaita kehittämään omaa kotiseutuaan, lisäämään sen viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä ja synnyttämään työpaikkoja. Varsin Hyvä ry on yksi esimerkki tällaisesta toimintaryhmästä. Kun se perustettiin 1997, tavoitteena oli päästä Leader-ryhmäksi, joskin se tavoite sai odottaa vielä muutaman vuoden. Ensimmäiset vuodet toimittiin kansallisella 8

Sauhu vain nousee, kun Lavamäen kylätalolla valmistellaan alkavaa kattoremonttia. Kuva: Pekka Aittala. rahoituksella, mutta Leader-ohjelman hengessä. Syntyi POMO eli Paikallisen omaehtoisuuden maaseutuohjelma. POMOn aikana samalla harjoiteltiin tulevaa varten: kun PO- MOn ohjelmakausi loppui vuonna 2000, oltiin iskussa aloittamaan ALMA-hankkeessa. Ihan tyhjästä ei kuitenkaan tarvinnut lähteä POMO-ohjelmassakaan. Vastaavantyyppistä toimintaa oli harjoiteltu Suomessa 1970-luvulta lähtien. Manu Rantanen, joka aloitti vuosituhannen vaihteessa Varsin Hyvän toiminnanjohtajana, näkee Varsin Hyvänkin taustan suomalaisessa kylätoimintaliikkeessä: Kylätoimikuntia syntyi 1970-luvulla ympäri maan ja uusi politiikan ala, maaseutupolitiikka sai niissä konkreettisen ilmenemismuotonsa maaseudulla. Toisin sanoen ihmiset itse alkoivat ottaa vastuuta ja tehdä asioita, Rantanen kertoo. EU tuli tästä näkökulmasta hyvään saumaan. Aiemmin ei ollut maaseudun ohjelmallista kehittämistä. Oli vain maatalouspolitiikkaa, mikä on eri kuin maaseutupolitiikka. Maaseudustahan useimmille tulee mieleen pelto ja viljely, mutta suu- 9

rin osa maaseudulla asuvista ihmisistä ei enää vuosikymmeniin ole ollut maatalouden kanssa missään tekemisissä. Ja tästä vaosta versoi Varsin Hyvä ry. Se oli alun perinkin henkisesti Leadertoimintaa siis toimintaryhmätyötä. Idea oli perustaa toimintaryhmiä joka puolelle Suomea ihan ilman EU:n apuakin. Unionista vain otettiin ikään kuin toiminnalle malli. Tausta-ajatuksena oli, että kun ensin vähän harjoiteltaisiin, voitaisiin aikanaan päästä mukaan EU:n Leader -ohjelmatyön piirin. Silloin 1997 tällaisia kansallisesti rahoitettuja toimintaryhmiä oli enemmänkin. Avainsana oli local, paikallinen. Suomessa oli aiemmin toiminut kylätoimintaliike, joten asia oli tuttu entuudestaan. Nyt siihen ikään kuin saatiin myös EU:n rahoitusmahdollisuus, Rantanen selittää. Ensin oli kuitenkin perustettava se yhdistys. Perustamiskokous Liedossa Varsin Hyvän perustamiskokous pidettiin Liedossa heinäkuussa 1997, tarkemmin sanottuna 15. päivä. Yhdistyksen nimi tuli sanoista Varsinais-Suomen hyväksi. Navettarock raikaa kunnostetussa Mannin navetassa Liedon Asemalla. Kuva: Esko Pettay. 10

Yksi paikallaolijoista oli Riitta Pahikkala, silloinen Vahdon kunnanjohtaja: Kokous pidettiin keskellä kesälomaa. Alun perin se oli tarkoitus pitää vasta lomien jälkeen, mutta maatalousneuvos Eero Uusitalo oli käynyt Vahdolla muissa asioissa kesän alussa ja hoputti perustamaan yhdistyksen mahdollisimman nopeasti, Pahikkala muistelee. Perustamiskokous saatiin kunnialla läpi ja yhdistykselle hallitus. Leader-ryhmien sääntöjen perusteella vaikka siis virallinen EU:n hanke ei oltukaan hallitus valittiin kolmikantaperiaatteen mukaan: kolmasosa oli julkishallinnon ihmisiä, kolmasosa yhdistysten ja loput kuntien asukkaiden edustajia. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Riitta Pahikkala. Hän oli ollut jo ennen perustamiskokousta sorvaamassa ohjelmaluonnosta, mutta kiire tuli silti, sillä se piti palauttaa parin viikon sisällä. Kilpailu siitä, ketkä pääsisivät POMOohjelmaan oli kova. Halukkaita oli kuutisenkymmentä, parikymmentä otettiin. Kaikesta kesäkiireestä huolimatta Varsin Hyvän ensimmäinen ohjelma oli ilmeisen onnistunut, sillä yhdistys kuului valittujen joukkoon. Jaettavaa rahaa seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi kilahti kassaan liki viisi miljoonaa markkaa. Innostus koko touhua kohtaan oli käsin kosketeltavaa, sillä toimintamalli oli uusi ja Yhdistyksen puheenjohtajuus oli mielenkiintoista, mutta työlästäkin. Hankkeita oli paljon ja niihin piti myös tutustua, eli eivät ne koskaan läpihuutojuttuja olleet. Rahoitussuunnitelmien tuli olla tarkkoja ja täyttää ministeriön kriteerit. Työ on kuitenkin jättänyt pysyviä jälkiä. Hankkeita oli paljon, joten on vaikea nostaa mitään yksittäisiä, mutta mieleen on jäänyt esimerkiksi Vahdon retkeilyreitistöt, Yläneen Luontokapinetin hankkeet ja Nousiaisten vanhan aseman kunnostaminen. 11 Riitta Pahikkala, pj 1997 2000 mielenkiintoinen: Nyt aukesi mahdollisuus saada rahaa pienimuotoisiin kehittämishankkeisiin. Siihen saakkahan Turun läheiset kunnat olivat olleet niin sanottua nolla-aluetta, eli tänne ei saatu tämäntyyppistä rahoitusta mistään, Pahikkala kertoo. Käytännössä rahoitusta voitiin nyt saada hankkeisiin, jotka edistivät ruohonjuuritason toimintaa, asukkaiden aktivointia, asukaslähtöisyyttä ja vastaavaa. Varsin Hyvä hyppäsi mukaan kesken ohjelmakauden, joten kautta oli jäljellä vain pari vuotta. Sinä aikana ehdittiin kuitenkin paljon: Saavutimme ja ylitimme tavoitteet, mikä auttoi sitten seuraavan ohjelman laatimista ja läpisaamista. Kriteerit täyttyivät ja ylittyivät siis yhteistyö, verkottuminen, elinkeinotoiminnan virkistyminen, matkailun edistyminen ja niin edelleen, Pahikkala summaa.

2. Toimintaryhmätyön treeniä Kun POMO lähti kunnolla käyntiin, alku ei sinänsä ollut hankalaa, mutta koska kaikki oli uutta, eikä toiminta toisaalta ollut osa virallista EU:n ohjelmaa, alkuvuodet olivat monessa mielessä hieman villejä. Toimintakulttuuria vasta etsittiin, mutta samasta syystä kaikki oli hyvin positiivista ja innostavaa. Saavutettiin monia myönteisiä asioita. Syntyi uudenlaista yhteistyötä. Pystyttiin ylittämään jopa kuntarajoja, mikä siihen saakka oli ollut hyvin vaikeaa monet hankkeet, kuten erilaiset retkeilyreitistöt ja vastaavat toteutettiin usean kunnan alueella. Yhteistyötä tehtiin kolmannen sektorin kanssa. Tuki loi uusia toimijoita, joita ei aiemmin ollut edes ollut. Haluttiin myös laajentaa toimialaa niin, ettei kyse olisi pelkästä kylätoiminnasta, vaan mukaan pyrittäisiin saamaan myös esimerkiksi kotiseutu- ja kulttuuriyhdistyksiä. Ja siinä onnistuttiinkin sen työn hedelmistä tosin päästiin kunnolla nauttimaan vasta seuraavalla ohjelmakaudella. Joka tapauksessa Varsin Hyvä oli syntymästään lähtien varsin hyvä paljon enemmän kuin pelkkä rahanjakaja. Tai kuten Manu Rantanen asian ilmaisee: Tämäntyyppisten hankkeiden ja yhdistysten kohdalla on usein vähän vääränlainen puhetapa. Kyse ei ole vain rahasta. Raha on 12 pelkkä väline yhteistyön luomiseksi ja ideoiden levittämiseksi. Ja juuri se on toimintatyön vahvuus: verkostojen syntyminen. Oli hyvin innostavaa soveltaa uudessa ympäristössä näitä uusia toimintatapoja. Myönteistä palautetta Kaikkiaan kahdessa vuodessa rahoitettiin 44 hanketta, joiden saamat avustussummat vaihtelivat muutamasta tonnista 350 000 markkaan. Tehtiin hiihtoreittejä, kulttuuripolkuja, parannettiin kala- ja rapukantoja, kehitettiin lähiruokakonseptia, korjattiin kylätaloa, koulutettiin käsityöläisiä, korjattiin vanhaa juna-asemaa ja paljon Varsin Hyvä oli muuta. syntymästään lähtien Konkreettisten asioiden lisäksi saatiin aikaiseksi myös varsin hyvä - paljon enemmän kuin pelkkä rahanjakaja. toisenlaisia tuloksia: Varsinais-Suomessa on tapana huolehtia lähinnä omista asioista, mutta POMO-hankkeiden myötä opittiin myös uudenlaista yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä. Yhteen hiileen puhaltaminen aktivoi asukkaita ja innosti toimeliaisuuteen. Kun ohjelmakauden jälkeen kyseltiin mukana olleiden mielipiteitä, palaute oli myönteistä. Itselle asetettujen tavoitteiden mitoitus esimerkiksi oli onnistunut. Yhteistyön lisääntymisen ohella katsottiin, että matkailun sekä pienten yritys- ja käsityöläishankkeiden edellytykset olivat vahvistuneet. Ja kun tavoitteena oli synnyttää nimen-

Karunan Urheilijat ry:n talkoolaiset rakentavat laituria Sauvon Karunan Kalliorantaan. Kuva: Saila Myllykylä. 13

omaan paikallista ja todellisista tarpeista nousevaa toimintaa, siinäkin onnistuttiin. Yksi palautteenantajista mainitsi POMO-toiminnan paraatiesimerkiksi siitä, että maaseudulla ei kannata luovuttaa, vaikka perinteiset elinkeinot lakkaisivat kannattamasta. On sopeuduttava ja keksittävä uutta. Ihan pelkää ruusuilla tanssimista POMOkaan ei sentään ollut: epäiltiin, että kylähankkeissa jotkut ajavat vain omia etujaan. Myös aikataulut ja resurssit koettiin joskus vaikeiksi; kun tehdään talkoilla, kaikki ei aina suju ihan yhtä hyvin kuin palkatulla työvoimalla. Myös se että rahoituksen saa vasta jälkikäteen aiheutti jonkin verran päänsärkyä. Mistä pieni yhdistys saa rahan etukäteen, vaikka sitten saisikin sen aikanaan takaisin? Eräs palautteen antajista kuvasi POMOrahaa käyttövoimaksi, joka muuttui sopaksi, hanskoiksi, nauloiksi, vesureiksi, moottorisahaöljyksi, puhelinminuuteiksi ja lehti-ilmoituksiksi. Aikaansaannokset ovat kuitenkin täysin riippuvaisia talkoolaisjoukosta sekä vapaaehtoisista, joilla on vuoden mittaan useampiakin tuumaustunteja ja muuta näkymätöntä valmistelutyötä. Nousiaisten Kalliopohjan Seurantaloon nousee hakelämpölaitos. Kuva: Pasi Tasanen. 14

3. Esimerkkejä POMO-hankkeista Piikkiön lähiruokapuoti on ollut menestys Vahdolla elvytettiin kylätalotoimintaa Askalan kedot kukoistavat Avajaiset muistan hyvin. Oli vuosi 1999 ja laitoimme pienen ilmoituksen Turun Sanomiin ja olimme hieman pessimistisiä, että kiinnostaako ketään. Sitten niitä autoja vain tuli ja tuli. Myimme hetkessä kaiken, mitä kahvilassa oli ja teimme hädissämme lisää sämpylöitä, eivätkä ne ehtineet edes kunnolla nousta, mutta silti niitäkin kehuttiin, kertoo Marja Vaiste, jonka lähiruokaa myyvä Tuorlan Puoti aikanaan sai alkusysäyksensä POMO-rahalla. Silloin sanottiin, että puoti kuolee heti kun rahoitus loppuu, mutta eipä kuollut. Alkuun meitä oli 2,5 ihmistä töissä, nyt on 12 vakituista ja kiireapulaiset päälle! Lähiruokapuodin oheen on myös kasvanut majatalo sekä lounas- ja tilausravintola, joista niin ikään saa lähiruokaa. Tällä hetkellä puodista saa monenlaisia lähiseudun erikoisuuksia, kuten maankuulua hapankorppua, ruis- ja pettutikkuja, spelttituotteita, hilloja, mehuja, luonnonjuomia ja paljon muuta. 1990-luvun loppupuolella Vahdolle muutti paljon nuorempaa väkeä ja haluttiin saada myös tämä nuorempi väki mukaan kyläyhdistyksen toimintaan. Vahdolla oli vanha Lavamäen kylätalo, joka on 1900-luvun alussa rakennettu komea jugend-tyylinen rukoushuone, joka vuosien saatossa oli toiminut monenlaisten tapahtumien ja juhlien paikkana. POMO-rahoituksen turvin ryhdyttiin elävöittämään kylätalon toimintaa ja perustettiin sinne kesäkahvila sekä pieni puoti, johon lähiseutujen käsityöläiset saivat tuoda tuotteitaan myyntiin. Myymälästä sai myös lähiseutujen retkeilyreitistöjen karttoja sekä talon historiikin, jonka hanke tuotti. Kylätalo on edelleen Kyläyhdistyksen omistuksessa ja sitä voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin. Paraikaa sen kattoa korjataan tällä kertaa Leaderhankkeena. Vuonna 2010 Paimion Askalan kedot valittiin vuoden perinnemaisemaksi. Valintaperusteissa kehuttiin paitsi alueen monipuolisuutta myös sitä, että ketoja on vapaaehtoisvoimin hoidettu ja pidetty yllä jo vuosia. POMO-rahoituksellakin on asiassa osuutensa. Varsin Hyvän tuella ketotukikohdaksi remontoitu vanha voimalanhoitajan talo toimii edelleen jokavuotisten talkooporukoiden levähdyspaikkana. Lisäksi POMO-rahalla parannettiin opastus- ja tiedotusasioita niin että nykyään vuosittaisesta talkootapahtumassa, jossa hoidetaan aluetta, on tullut hyvin merkittävä paikallinen tapahtuma. Samalla siirretään vanhaa tietotaitoa esimerkiksi riukuaidan rakentamisesta nuoremmille sukupolville. Varsin Hyvän työntekijät, POMO Riitta Jaakonmäki, koordinaattori 1997-1998 Terhi Saari, toiminnanjohtaja 1998-1999 Riitta Pahikkala, yhdistyksen puheenjohtaja 1997-2000 15

III ALMA 2000-2006 1. Vakiintumisen ajan ALMA POMOn toimikausi päättyi virallisesti vuoden 1999 lopussa, mutta käytännössä viimeisiä projekteja tehtiin kesään 2000 saakka. Siinä vaiheessa viimeistään oli opittava uusi kirjainyhdistelmä, ALMA. Se tarkoittaa alueellista maaseutuohjemaa. Tällä kertaa rahoitusta tuli myös EU:lta. Toki edelleen rahaa tuli valtiolta ja kunniltakin. Jos POMOn aika oli ollut kohtuullisen vapaata ja villiä, niin ALMAn kautta voisi kuvailla tasaantumisen tai vakiintumisen ajanjaksoksi. ALMAN myötä toiminta muuttui ammattimaisemmaksi, mutta samalla myös vähän lukkiuduttiin tai lukittauduttiin byrokratian rakenteisiin. Se mikä ennen oli ollut kohtuullisen helppoa, ei enää ollutkaan. Tuli vähän sellainen olo, että saako enää käyttää omaa järkeä ollenkaan kun kaikkeen pitää saada lupa ylempää, ettei vain tehtäisi virheitä. Mutta kehittämistyön yksi pointti on siinä, että tehdään virheitä: kun luodaan uutta, aina vähän roiskuu ja menee pieleen, se kuuluu asiaan, ALMAssa koordinaattorina aloittanut Manu Rantanen muistuttaa. Keskeisiä hankkeita olivat esimerkiksi kylätalojen peruskorjaukset, luonto- ja virkistysreittien tekeminen, erilaiset matkailuhankkeet sekä museo- ja perinnehankkeet. 16 ALMA = Alueellinen maaseudun kehittämisohjelma Budjetti: 4,5 Me Rahoitus: EU, valtio, kunnat 89 hanketta Mukana olleet kunnat: Askainen, Lemu, Lieto, Nousiainen, Paimio, Piikkiö, Sauvo, Vahto, Yläne sekä Turun, Naantalin, Raision ja Kaarinan maaseutualueet Kulttuuria ja liikuntaa Byrokratiasta huolimatta asioita kuitenkin saatiin aikaiseksi entiseen malliin ellei enemmänkin. ALMAssa rahoitettiin noin 90 eri hanketta. Keskeisiä olivat esimerkiksi kylätalojen peruskorjaukset, luonto- ja virkistysreittien tekeminen, erilaiset matkailuhankkeet sekä museo- ja perinnehankkeet. Se, miten nämä eri hankkeet valikoituivat mukaan, perustui siihen, että ne olivat paitsi hyviä hankkeita, sellaisia, jotka sopivat ALMAn ohjelmaan. Toimintaryhmätyössä asiat nimittäin menevät niin, että eri ohjelmakausille laaditaan ennen kauden alkua aina oma ohjelma, jota sitten seuraavat vuodet toteutetaan. Ohjelmaan määritellään toiminnan

painopisteet ja tavoitteet. Ohjelman kirjoittaa toiminnanjohtaja, jos kohta hallituskin on siinä vahvasti mukana. Ihan omasta päästä toiminnanjohtajakaan ei ohjelmaa keksi. Taustalla ovat ensinnäkin raamit, jotka tulevat maa- ja metsätalousministeriöltä ja EU:lta, minkä lisäksi pyritään löytämään sellaisia asioita, joita juuri tällä alueella olisi hyvä tukea. Niistä hankitaan tietoa esimerkiksi keskustelutilaisuuksissa, joita järjestetään Varsin Hyvässä mukana olevissa kunnissa. Niissä kuka tahansa saa tulla kertomaan mielipiteensä, minkälainen toiminta olisi viisasta ja tarpeellista. Näiden kaikkien pohjalta syntyy ohjelmakauden strategia, jossa määritellään se, mitä voidaan rahoittaa. ALMAssa tällaisia painopisteitä olivat muun muassa kulttuuri ja liikunta. Byrokratian peikko vilahtaa Sinikka Kauko-Vainio aloitti yhdistyksen hankesihteerinä vuonna 2001. Hänellä on kaikkiaan melko monipuolinen näköala Varsin Hyvän toimintaan, sillä pestiään ennen hän oli mukana hankkeessa, joka sai rahoitusta Varsin Hyvältä, hankesihteerin työstä hän siirtyi yhdistyksen toiminnanjohtajaksi ja nykyään hän on jälleen mukana Varsin Hyvän rahoittamassa hankkeessa. Kauko-Vainion näkemys on, että AL- MAn myötä byrokratia lisääntyi, mutta asioista kuitenkin selviydyttiin kunnialla. Hän kertoo arvostaneensa eniten sellaisia kyläyhdistysten hankkeita, joissa talkoovoimin tehtiin erilaisia asioita. Kylätaloprojekteja oli siihen aikaan paljon. Niissä tehtiin lukemattomia talkootunteja, ihmiset olivat tosi sitkeitä myös niitten paperien kanssa. Ihailla täytyy. Varmasti monissa paikoissa hanke jätti jälkeensä paitsi sen konkreettisen rakennuksen tai vastaavan, myös tiiviimmän kyläyhteisön! Manu Rantanen, joka niinikään oli ensin ALMAssa koordinaattori ja sittemmin toiminnanjohtaja, on samoilla linjoilla Kauko- Vainion kanssa: Yhteistyötä luotiin eri puolille aluetta. Tietoisesti myös pyrittiin siihen, ettei käy niin, että sama porukka hakee rahat vuodesta toiseen, vaan että saadaan innostettua uusia toimijoita mukaan. Siinäkin onnistuttiin ja etenkin aluksi oli suuri innostus. Syntyi paljon uutta, järkevää toimintaa, joka on myös sittemmin jatkunut, mikä on aina hyvä merkki ja osoitus onnistumisesta. Kansainvälisyyttä ilmassa Vaikka Varsin Hyvän toiminta lähtökohtaisesti on paikallista, Leader-toimintaan laajemmin kuuluu myös kansainvälisyys, sillä samojen asioiden kanssa painitaan eri puolella Eurooppaa ja kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtaminen on tietenkin eduksi. ALMAssakin oli muutama kansainvälinen hanke espanjalaisten kanssa kehitettiin luontomatkailua, vesistöjen virkistyskäyttöä sekä lintumatkailua. 17

2. Esimerkkejä ALMA-hankkeista Paikallishistoria talteen Yksi jälkipolville saakka näkyvä Varsin Hyvän rahoituksen aikaansaannos ovat erilaiset paikallishistoriat ja vastaavat, joita on tehty useampiakin. Esimerkiksi yksi alueen vanhimmista maaseudulle kaavoitetuista asuinalueista, Kaarinassa sijaitseva Empo, sai oman kirjansa Omaan kotiin Kuusistoon Ämbodan maatilasta Empon asuinalueeksi. Kirjaan on koottu asukkaiden muistoja vuosien varrelta. Kaarinassa on muutenkin oltu tässä suhteessa aktiivisia: Vanhat paikannimet teos syntyi Kaarina-Seuran voimanponnistuksena. Kaarina on yksi Suomen vanhimpia pitäjiä, joten nimistöäkin riittää työstä on myös ihan käytännön hyötyäkin: vanhoja nimiä hyödynnetään esimerkiksi kaavoituksessa. Askaisissa Livonsaaren kyläyhdistys otti tehtäväkseen paikallishistoriikin aikaansaamisen. Syntyi teos Paskaranda rapasko ja muuta Livonsaaren historiaa, jossa selvitellään saaren historiaa siitä saakka, kun se merestä kohosi. Vahdolla taas ei luotu sinänsä uutta, mutta suomennettiin ja julkaistiin Vahdon kappalaisen vuosina 1718-1746 pitämä päiväkirja, joka valottaa oivaltavasti Vahdon, mutta myös koko Turun alueen menneisyyttä siltä ajalta. Kotiseutu kuntoon Yksi tyypillinen avustuskohde ovat erilaiset kylätalot ja niiden kunnostus. Nousiaisten kotiseutuyhdistyksen voimanponnistus on hyvä esimerkki. Yhdistysaktiivien käsissä vasara tuntui pysyvän, joten he kunnostivat Topoisten Kotiseutumuseosta talkootyöllä ja Alman tuella. Paikalle siirrettiin varastomakasiini, minkä lisäksi näyttelymakasiinia ja päärakennusta kunnostettiin. Talkoolaisia oli mukana yli 70 henkeä ja lopputulos on hieno: paikalla on nyt 15 rakennusta ja upeat puitteet näyttelyille ja tapahtumille. Vastaavanhenkisiä kylähankkeita ovat olleet myös esimerkiksi leikkikenttien rakentamiset. Nousiaisissa oltiin aktiivisia tässäkin suhteessa: paikallinen kyläyhdistys rakensi talkoovoimin Valpperin kylälle leikki- ja kokoontumispaikan. Rakennettiin muun muassa huvimaja, hiekkalaatikoita, keinu sekä pöytiä ja penkkejä. Katariinan poluilla Erilaiset ulkoilureitistöt ovat olleet suosittu tapa tehdä kotiseutua viihtyisäksi. Hyvä esimerkki tästä löytyy Kaarinasta, jonne rakennettiin Varsin Hyvän tuella Pyhän Katariinan polut -kokonaisuus. Kyseessä on partiolaisten merkitsemä polkuverkosto Kaarinan länsiosassa Vaarniemen ja Lemunniemen metsissä ja pellon reunoilla. Merkittyjä polkuja on yli kymmenen kilometriä, korkeuseroakin jopa 50 metriä. Polku myös yhdistyy muihin vastaaviin siten, että patikoida voi vaikka Turkuun saakka! Hyviä oivalluksia kaikki! 18

Sauvossa on oltu monessa mukana Sauvolaiset ovat ylipäänsä aktiivisia kotiseutunsa kehittäjiä. Yksi heistä on Saila Myllykylä, joka oli puuhanaisena mukana Kalliorannan, vanhan nuorisotalon, kunnostusprojektissa. Keittiö ja juhlasalin lattia uusittiin, kirjaston tilalle saneerattiin miesten vessa sekä inva-wc. Lisäksi kunnostettiin vanhat ikkunat, korjattiin perustuksia ja fiksattiin taloa vähän sieltä ja täältä. Talkootunteja tehtiin yli tuhat: Hankkeesta on jäänyt mieleen hyvä talkoohenki ja se, kuinka paljon osaamista on pienessä kylässä! Aina löytyy joku joka pystyy auttamaan. On muuraria, maalaria, puutyötaitajaa, lattianlaittajaa, putkimiehiä, siivoojia ja talkooruuan tekijöitä. Kiitos kuuluu myös Sauvon kunnalle, Varsin Hyvä ry:lle ja TE-keskukselle. Heiltä on saanut aina apua, kun sitä olen pyytänyt. Ilman apua en olisi selvinnyt kaikista paperihommista ja raha-asioista. Erityisesti Varsin Hyvästä olen aina saanut heti apua sitä pyytäessäni, Myllykylä kertoo. Hankkeissa innovatiivisuus on yksi kriteeri, mutta pitää muistaa, ettei se suinkaan tarkoita jotain ihmeellistä, mitä ei ole ikinä missään tehty. Innovatiivista voi olla sellainen, jota ei tällä kylällä ole ennen tehty! Raisiossa entisöitiin rantoja Sinikka Kauko-Vainio Raision Kaanaan kylällä rantoja pitävät auki lampaat, mutta ennen kuin niin ekologiseen ja helppoon ruohonleikkuriin päädyttiin, piti tehdä paljon: rakentaa aitaukset, karjasuoja ja juomapaikka. Lisäksi tehtiin vielä pysähdyspaikka retkeilijöille sekä tarkkailupaikka lintubongareille. Talkoolaisia oli parikymmentä. Laidunta hyödynnetään talvisinkin: luistelijat ovat ottaneet väylän omakseen, sitä kautta kun pääsee kätevästi Raisionlahden jäälle! Varsin Hyvän työntekijät, ALMA Manu Rantanen, koordinaattori 2000 2001, toiminnanjohtaja 2001-2004 Sinikka Kauko-Vainio, hankesihteeri 2001 2004, toiminnanjohtaja 2004-2006 Eeva Mettala-Willberg, hankeneuvoja 2004 Sauli Ahopelto, hallituksen pj 2001 2002 Jouko Mäkinen, hallituksen pj 2003 2004 Seppo Allén, hallituksen pj 2005 2011 19

IV LEADER 2007 2013 1. Viralliseksi Leader-ryhmäksi Leader = EU:n osarahoittama toimintatapa maaseudun kehittämiseksi. Budjetti: 4,5 Me Rahoitus: EU, valtio, kunnat Tilanne kesällä 2012: noin 80 hanketta ja yritystukea Mukana olevat kunnat: Kaarinasta ent. Piikkiön alue ja Kuusiston saari, Lieto, Masku (Askainen, Lemu), Nousiainen, Paimio, Rusko (Vahto), Sauvo, Naantalista Luonnonmaan saari ja Livonsaari, Turusta Maarian ja Paattisten maaseutualueet ja Pöytyästä entinen Yläneen alue. Vuonna 2007 ALMA jäi historiaan ja Varsin Hyvästä tuli yksi virallisista EU:n Leader-ryhmistä. Sitä ennen oli jo tuttuun tapaan kirjoitettu ohjelma kuudeksi vuodeksi. Tällä kertaa ohjelmaa alkoi laatia toiminnanjohtaja Sinikka Kauko-Vainio ja kun hän siirtyi toisiin tehtäviin, puikkoihin hyppäsi Heli Walls, joka oli jo aiemmin luotsannut Leader-ryhmää toisaalla. Ohjelman nimeksi tuli Läheltä enemmän. Kauko-Vainion johtoajatuksena ohjelmassa oli paikallisuus. Se, että kylät ja taajamat pysyisivät toimivina ja ihmisille hyvinä asua. Pohjana ohjelman kirjoittamiselle kuultiin monenlaisia ihmisiä eri puolilta aluetta. Yhtenä tämän toimintaryhmätyön ajatuksena onkin toimia eräänlaisena linkkinä viranomaisten, asukkaiden ja yhdistysten välillä. Me keräsimme eri ihmisten näkemyksiä ja niiden perusteella kirjoitimme ohjelman ääriviivat tietenkin niissä raameissa, mitä EU oli asettanut, Kauko-Vainio kertoo. Tavallisen hankkeen vetäjän näkökulmasta ohjelmat tulevat ja menevät, eikä sillä ole niin kauheasti väliä, onko hankkeen nimi ALMA vai ollaanko Leader-ryhmä. Paitsi yhdessä suhteessa: Leaderissa olivat mukana suurin piirtein samat jutut kuin ALMAssakin, mutta niiden lisäksi mukaan tuli nyt myös yrittäjyyden tukeminen. Uutta ja vanhaa Heli Walls saikin itselleen haasteellisen tehtävän, kun hän ensi töikseen uudessa työpaikassaan sai samaan aikaan kirjoittaa loppuraporttia ALMA-hankkeesta jossa ei ollut mukana ja viimeistellä seuraavan kauden ohjelmaa. Kun aloitin, ensimmäinen versio vuosien 2007 2011 ohjelmista oli jo käynyt lausuntokierroksella ministeriössä, mutta jonkin verran pääsin myös laittamaan sinne omia näkemyksiäni. Ylipäänsä se erosi hieman aiemmista esimerkiksi siksi, että siinä oli tämä yrittäjyysnäkökulma mukana. Itselläni on yritystaustaa, joten koin hyvin mielekkäänä, että pienimuotoisen yrittäjyy- 20