1(7) 08.03.2016 Keskeinen sisältö lausunnoista maatalousyrittäjien lomituspalvelulain ja turkistuottajien lomituksesta annetun lain muuttamisesta koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta sekä maatalouden lomitusjärjestelmien kehittämistyöryhmän loppuraportista Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, 00023 VALTIONEUVOSTO www.stm.fi Puhelin 0295 16001 Telekopio 09 6980 709 e-mail: kirjaamo@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi
2(7) SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 3 2. Lausuntopyyntö hallituksen esityksestä sekä loppuraportista 3 3. Lausujat 3 4. Lausuntojen keskeinen sisältö ja näkökulmat 4 4.1. HE 4 4.1.1. Yleistä 4 4.1.2. Lainmuutokset 5 4.1.3. Arvonlisäveron korvattavuus 5 4.2. Loppuraportti 6 4.2.1. Yleistä 6 4.2.2. Palvelusetelimalli 6 4.2.3. Palveluseteli ja Melan kilpailuttama palveluntuotanto 7 4.2.4. Palveluseteli ja markkinapuutealueiden palvelutuotanto 7 4.2.5. Palveluseteli ja viranomaisen järjestämä palvelutuotanto 7 4.2.6. Palveluseteli ja itsehallintoalueen järjestämä palvelutuotanto 7 4.3. Lopuksi 7
3(7) 1. Johdanto Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 12.3.2014 työryhmän, jonka tavoitteena oli kehittää maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomitusjärjestelmiä ja palvelujen toteuttamista niin, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin tulevaisuuden tarpeita palvelujen käyttäjien, toteuttajien, hallinnon sekä rahoituksen kestävyyden kannalta. Työryhmätyön aikana lomituspalvelulakeihin jouduttiin valmistelemaan muutosehdotukset pääministeri Stubbin hallituksen asettaman 5 miljoonan euron säästötavoitteen toteuttamiseksi vuodesta 2015 alkaen. Säätötoimista kuitenkin lopulta luovuttiin aikaisempina vuosina tehtyjen säästötoimien arvioitua suurempien säästövaikutusten perusteella. Kesän 2014 aikana kävi ilmi, että lomituspalvelulait tuli sopeuttaa Euroopan komission maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea koskevien suuntaviivojen 2014 2020 (EUVL C 204) kanssa. Neuvottelut komission kanssa käynnistyivät syksyllä 2014 ja sosiaali- ja terveysministeriö päätti, että hallituksen esitystä lomituspalvelulakien muuttamisesta ei anneta kyseisellä vaalikaudella. Ministeriö jatkoi työryhmän toimikautta ja tarkensi tehtävänkuvausta 2.12.2014 siten, että työryhmän piti valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu esitys maatalousyrittäjien lomituspalvelulain kokonaisuudistukseksi sekä turkistuottajien lomituspalvelulain muuttamiseksi. Tavoitteena oli uudistaa lomituspalvelujen toimeenpanojärjestelmä vastaamaan nykyisiä kilpailulainsäädännön vaatimuksia ja sopeuttaa järjestelmä Euroopan unionin kilpailupolitiikkaan kuuluvien valtiontukisääntöjen kanssa. Keväällä 2015 pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa asetettiin lomituspalvelujen kustannussäästöksi 20 miljoonaa euroa vuoden 2016 alusta lukien. Työryhmätyön loppuaikana lomituspalvelulakeihin valmisteltiin muutosehdotukset hallitusohjelman säästötavoitteiden toteuttamiseksi. Maatalouden lomitusjärjestelmien kehittämistyöryhmä osallistui sekä säästöjä tuovien että EU:n valtiontuen suuntaviivojen edellyttämien muutosten valmisteluun. Tästä syystä lomituspalvelujen kokonaisuudistusta ei ehditty työryhmätyön aikana ratkaista. Työryhmä julkaisi työnsä loputtua loppuraportin, jossa tuotiin esille erilaisia vaihtoehtoja lomituspalvelujen toimeenpanojärjestelmän uudistamiseksi. Raportin liitteenä oli sosiaali- ja terveysministeriössä virkatyönä valmisteltu luonnos hallituksen esitykseksi maatalousyrittäjien lomituspalvelulain ja turkistuottajien lomituspalveluista annetun lain muuttamisesta. 2. Lausuntopyyntö hallituksen esityksestä sekä loppuraportista Maatalouden lomitusjärjestelmien kehittämistyöryhmän loppuraportissa esitettiin seuraavat vaihtoehdot lomituspalvelujen toimeenpanojärjestelmän uudistamiseksi ja jatkotyöstämiseksi: a) palvelusetelimalli, b) palvelusetelimalli, jossa Mela kilpailuttaa palveluntuotannon, c) palvelusetelimalli, jossa Melalla olisi velvollisuus järjestää palvelutuotanto markkinapuutosalueille, d) palveluseteli ja viranomaisen järjestämä palveluntuotanto ja e) palveluseteli ja itsehallintoalueen järjestämä palvelutuotanto. Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi lausuntoja sekä työryhmäraportista että sen liitteenä olleesta hallituksen esitysluonnoksesta. Erityisesti lausunnoissa pyydettiin ottamaan kantaa seuraaviin kysymyksiin: 1) miten lomituspalvelujen toimeenpano tulisi uudistaa, mikä raportissa esitetyistä vaihtoehdoista on toteuttamiskelpoisin ja onko muita vaihtoehtoisia toimeenpanomalleja ja 2) millaisia näkemyksiä lausunnon antajilla on lomituspalvelujen arvonlisäveron osuuden korvaamisesta valtion varoista kunnille. Lausuntopyynnöt osoitettiin kuntiin, kuntayhtymiin ja kaupunkeihin/lomituspalvelu-yksiköihin sekä keskeisille etujärjestöille ja valtion ja kunnan viranomaisille. Lausunnot pyydettiin toimittamaan ministeriöön 16.10.2015 klo 16.15 mennessä. 3. Lausujat Lausuntoja annettiin määräajan puitteissa yhteensä 101. Useat lausunnon antajat lähettivät lausuntonsa useampaan otteeseen ja osa kunnista ja kaupungeista lähetti myös valtuuston päätöksen lausunnosta joko yhdessä lausunnon kanssa tai lausunnon antamisen jälkeen. Yhden lausunnon antajan useampi toimitus on kuitenkin katsottu tässä yhteenvedossa yhdeksi lausunnoksi.
4(7) Lausunnon antajana oli 27 kuntaa, kuntayhtymää ja kaupunkia, 18 lomituspalvelujen paikallisyksikköä, 52 järjestöä tai yhdistystä, 4 valtion tai kunnan viranomaista tai muuta vastaavaa julkisoikeudellista laitosta ja 6 maatalousyrittäjää. Osa lausunnoista oli kahden tai useamman lausunnon antajan yhteinen, mistä syystä lausunnon antajia on hieman enemmän kuin lausuntoja. Määräajan päättymisen jälkeen ministeriöön toimitettiin 7 lausuntoa. Määräajan jälkeen tulleet lausunnot on huomioitu tässä yhteenvedossa vain siltä osin, kuin lausunnoissa otetaan kantaa toimeenpanon uudistamiseen ja arvonlisäveron osuuden korvaamiseen valtion varoista kunnille. 4.1. HE 4.1.1. Yleistä 4. Lausuntojen keskeinen sisältö ja näkökulmat Lähes poikkeuksetta lausunnoissa tuotiin esiin, että hyvin toimivat lomituspalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä maatalousyrittäjien ja turkistuottajien työhyvinvoinnin, työssä jaksamisen ja työurien pidentämisen kannalta. Säästövaatimukset koettiin pääsääntöisesti ylimitoitetuksi. Tätä perusteltiin sillä, että aiemmista säästöpäätöksistä, toimeenpanon tehostumisesta sekä ennakoitua voimakkaammasta rakennekehityksestä johtuen lomituspalvelujen kustannukset pienenevät ilman säästötoimiakin ja toteutuneet käyttömenot ovat olleet viimeisten vuosien aikana pienempiä kuin valtion talousarviossa tarkoitukseen kulloinkin varattu arviomääräraha. Aikaisemmat tehostamistoimet ja säästöt sekä kiihtyvä maatalouden rakennekehitys haluttiin otettavan huomioon sopeuttamistoimien kokonaissäästöä arvioitaessa. Erityisesti etujärjestöjen ja yrittäjien lausunnoissa tuotiin esille näkemys siitä, että ehdotetut säästötoimet ja lainmuutokset supistavat merkittävästi ja kohtuuttomasti maatalousyrittäjien oikeuksia lomituspalvelujen käyttöön ja rajaavan oleelliset palveluihin oikeutettujen maatalousyrittäjien määrää. Sijaisapuun esitettyjen rajausten koettiin heikentävän maatalousyrittäjien työhyvinvointia ja perheen ja työelämän yhteensovittamisen mahdollisuutta. Vuosilomaoikeuden muutosten arvioitiin pudottavan yli puolet lammastiloista, suuren osan hevostiloja sekä pienet turkistilat pois lomituksen piiristä. Erityisesti kunnat ja kaupungit sekä lomituspalveluyksiköt toivat esille, että muutokset lomaoikeuteen supistavat lomituspalveluetuuksia ja sitä kautta vähentävät paikallisyksiköiden lomitettavien päivien määrää. Samalla ehdotettujen säästötoimien koettiin pääsääntöisesti vaikuttavan lomittajien työn vähenemiseen, lomittajien ansiotason alenemiseen sekä lomittajien ja maaseudun työttömyyden kasvuun. Myös maatalousyrittäjien hyvinvoinnista ja jaksamisesta esitettiin huoli. Osa lomituspalveluyksiköistä ja kunnista tai kaupungeista katsoi, että hallintoraha ei kata lomituspalveluista niille aiheutuneita hallintokustannuksia nykyiselläänkään. Ehdotetut muutokset lisäävät ensimmäisenä toimeenpanovuotena myös paikallisyksikköjen työmäärää. Kuusi lausunnon antajaa ilmoitti nimenomaisesti harkitsevansa lomituspalveluja koskevan toimeksiantosopimuksensa irtisanomista mikäli lainmuutokset ja hallintorahaan kohdistuvat leikkaukset toteutettaisiin lausunnolla olleen hallituksen esityksen mukaisina. Mikäli mahdollisille irtisanotuille alueille ei saada solmittua uutta toimeksiantosopimusta, pitäisi Melan käynnistää oma lomituspalvelujen tuotantonsa lyhimmillään yhden kalenterivuoden aikana. Lyhyt palvelun käynnistämisaika sekä se, että lainsäädäntö ei tosiasiallisesti tue Melan omaa lomituspalvelujen tuotantoa, voi lausuntojen mukaan vaarantaa palvelun laadukkaan tuottamisen. Ehdotetut muutokset lisäävät ensimmäisenä toimeenpanovuotena myös Melan työmäärää ja vaativat erityisesti lomitusta koskevan tietojärjestelmän mittavaa kehittämistä sekä lainsäädännön soveltamista koskevaa ohjeistusta, kouluttamista ja yleistä neuvontaa. Lisäksi osa ehdotetuista muutoksista koettiin sellaisiksi, että ne johtavat vaikeisiin rajanvetoihin, jotka vaikuttavat viime kädessä myös muutoksenhakujen lisääntymiseen. Samanaikaisesti, 1.1.2016, tulee myös voimaan muutos oikaisuvaatimusten käsittelyn siirtymisestä kokonaisuudessaan Melalle. Nämä muutokset lisäävät Melan työmäärää huomattavasti. Kuitenkin valtion talousarvioesityksessä Melalle tulevaa kiinteää määrärahaa ehdotetaan pienennettävän. Melalle varatun hallintomäärärahan riittämättömyyden nähtiin voivan vaarantaa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettujen muutosten vaatiman lomitusta koskevan tietojärjestelmän kehittämisen sekä Melan roolin kuntien toiminnan ohjaajana.
5(7) 4.1.2. Lainmuutokset Lausunnoissa tuotiin positiivisena asiana esille mm. se, että lomitus tukee ensisijaisesti päätoimisten kotieläintilojen toimintaa. Jotkut kuntien viranomaiset, Suomen Kuntaliitto ja paikallisyksiköt kokivat lomitukseen asetetut kellonajat sekä lomituspalvelutehtävien rajaukset positiivisina ja tarvittavina muutoksina. Myös lomittajan työturvallisuus, työnjohdolliset tilakäynnit, lomittajien osa-aikaisuutta vähentävä yhtäaikaisten lomien kotieläinyksikkörajan nosto ja yhtä aikaa pidettävien vuosilomapäivien lukumäärä koettiin palvelun tarjoajan kannalta kannatettaviksi muutoksiksi. Hallinnon yksinkertaistamista edistävät muutokset koettiin erityisesti paikallisyksiköissä kannatettavina. Osa kunnista ja kaupungeista sekä paikallisyksiköistä koki, että 10 000 / myel työtulorajaus sekä alle 4 h työosuuksin rajaus helpottaa lomittajien työvuorosuunnittelua. Lisäksi sijaisapu sairauden perusteella koettiin tarpeelliseksi rajata esitetyllä tavalla, jotta vuosien pituiset sijaisapujaksot voidaan välttää. Myös se, että lomituspalvelujen maksamattomuus estäisi palvelun saamisen, kotieläin yksikkörajaa nostettaisiin ja sivutoimisille annettaisiin vuosilomaoikeus, koettiin näissä lausunnoissa hyvinä muutosesityksinä. Erityisesti tuottajajärjestöjen ja yrittäjien lausunnoissa vastustettiin kotieläinyksikkömäärän nostoa kahdeksaan, lomittajien työtuntimäärien rajausta, lomitusoikeuden poistamista alle 4 h päivittäisen työosuuden omaavilta yrittäjiltä sekä sijaisavun poistamista perheenjäsenen hautajaisten tai kuoleman perusteella. Lisäksi vastustettiin täysin maksullisen lomituksen poistumista ja lomituksen epäämistä maksamattomien maksujen johdosta. Myös eläinten hyvinvointiin liittyvä huoli tuotiin esille. Lain muutosten johdosta sijaisavun ei koeta enää vastaavan äkilliseen ja ennalta arvaamattomaan sijaisaputarpeeseen. Lisäksi lausunnoissa nostettiin esiin se, että lomittajan työaikaa tai lomittajan tilalla käyntikertoja ei voi rajata lailla, koska se rajoittaisi tai estäisi mm. maidontuotantoa koskevan säännön soveltamismahdollisuuksia. Lausunnoissa tuotiin esille, että työtehtävien rajaukset lisäävät lomittajien osa-aikaisuutta ja lomittajien ansiotaso jää alhaiseksi. Muutamassa lausunnossa tuotiin esille se että yrittäjät asetetaan eriarvoiseen asemaan tuotantotavan perusteella ja että kasvinviljelijät tarvitsevat jatkossakin sijaisapua. Sunnuntailomitus haluttiin säilyttää. Kyseinen muutos vähentää perheen yhteistä aikaa ja perhetapaamisia sekä vaikeuttaa yrittäjän irtautumista työstään. Perheenjäsenen lomitusmahdollisuuden rajaus koettiin kohtuuttomaksi muutokseksi. Sijaisapuoikeuden poistaminen asepalveluksen ja kertausharjoitusten perusteella koettiin vaikuttavat maan kokonaisturvallisuuteen ja heikentävät alkutuotannon huoltovarmuutta. Tämä näkökanta nousi esiin sekä viranomaisten, järjestöjen, kuntien, kaupunkien ja paikallisyksiköiden lausunnoissa. Osa kunnista, kaupungeista, paikallisyksiköistä sekä etujärjestöistä toi esille lomaoikeuden rajauksen vaikutuksen lomittajien tarpeen vähenemiseen ja tämän arvioitiin olevan huomattavasti esityksessä arvioitua suuremman. Lainmuutosten arvioitiin lisäävän alan työttömyyttä ja vähentävän työpaikkoja maaseudulla. Lomittajien henkilöstövähennyksiin toivottiin riittävän pitkää siirtymäaikaa. Turkistuottajien osalta etujärjestöt toivoivat maltillisempaa kotieläinyksikön rajausta tai vaihtoehtoisen ratkaisumallin etsimistä sekä lisävapaasta perittävän maksun maltillisempaa korotusta. 4.1.3. Arvonlisäveron korvattavuus Lomituspalvelujen arvonlisäveron osuuden korvaaminen kunnille koettiin 25 lausunnossa perustelluksi sillä perusteella, että se osaltaan tukee uusien lomituspalveluja tarjoavien yritysten syntymistä. Lausunnoissa tuotiin esille, että jos arvonlisävero jäisi ehdotetun mukaisesti korvaamatta kunnille, säästö kohdistuu tosiasiassa paikallisyksikön hallintokustannuksiin. Arvonlisäveron korvattavuuden säilyttämistä perusteltiin sillä, että nykyiset toimeksiantosopimukset on tehty arvonlisäveron korvausperusteen ollessa voimassa. Esitetty muutos arvonlisäveron korvaavuuden poistamisesta koettiin useassa kunnassa ja kaupungissa yksipuoliseksi sekä oleelliseksi sopimusehdon muutokseksi, josta syystä kunta tai kaupunki ilmoitti harkitsevansa toimeksiantosopimuksen irtisanomista kesken sopimuskauden. Kantaa perusteltiin myös sillä, että EU katsoo kyseessä olevan tukikelpoinen kustannus. Viisi lausunnon antajaa koki, että arvonlisäveron korvattavuuteen esitetty muutos on perusteltu. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunnon mukaan julkisen ja yksityisen toimijan harjoittama lomituspalvelutuotanto ja tarjota tulee saattaa arvonlisäveron osalta täysin tasapuoliseen asemaan.
6(7) Neljä lausunnon antajaa sanoi, ettei muutoksella ole vaikutusta heidän toimintaansa ja 2 mainitsi, että korvausjärjestelmän tulee olla selkeä ja läpinäkyvä, mutta korvauksen on oltava riittävä ja täysimääräinen. 4.2. Loppuraportti 4.2.1. Yleistä Työryhmän loppuraportin vaihtoehtoja toimeenpanon uudistamisen osalta kommentoitiin 51 lausunnossa kuntien, kuntayhtymien, paikallisyksikköjen ja muutaman etujärjestön toimesta. Lausunnoissa tuotiin pääsääntöisesti esille, että maatalouden lomitusjärjestelmien kehittämistyöryhmän loppuraportissaan esittämät vaihtoehdot lomituspalvelujen toimeenpanomallin uudistamiseksi ovat hyvin yleisellä tasolla ja vaativat jatkovalmistelua. Samoin kansallinen valtion keskus- ja aluehallinnon virastorakenteen uudistus sekä sosiaalija terveyspalvelurakenteen uudistaminen ovat vielä kesken mistä johtuen kannanotto toimeenpanon uudistamista koskevan mallin osalta koettiin vaikeaksi tai mahdottomaksi. Lisäksi lausunnoissa todettiin, että vaihtoehtojen vaikutusten ja todellisten toimintamahdollisuuksien arviointi edellyttää perusteellisempaa selvittämistä. Enemmistö toimeenpanomallin uudistamiseen kantaa ottaneista toivoi maatalouslomituksen säilyvän sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa nimenomaan maatalousyrittäjän sosiaaliturvan ja työhyvinvoinnin näkökulmasta. Myös Melan rooli uudessa toimeenpanomallissa koettiin pääsääntöisesti tärkeäksi ja kannatettavaksi. Muutamassa lausunnossa esitettiin näkemys siitä, että mikäli maaseutuviraston vastuuta lakisääteisen tehtävän hoitajana selvitetään, olisi mielekästä siirtää toiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta maa- ja metsätalousministeriöön. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) lausui, että lomituspalvelujen tulee jatkossakin olla markkinaehtoisesti järjestettyjä, ja ettei lomituspalvelujen kuulukaan olla lakisääteistä viranomaistoimintaa. KKV:n mukaan kilpailuneutraliteetti edellyttää, että kunnan tuottamat lomituspalvelut tulee lähtökohtaisesti yhtiöittää ja Mela hoitaisi markkinapuutosalueet. Nykyisenlaisen järjestelmän säilyttämistä ennallaan kannatti yhdeksän lausunnonantajaa, vaikka tämä vaihtoehto ei ollut työryhmäraportin vaihtoehtoina. Kahdeksan lausunnon antaa ilmoitti nimenomaisesti olevansa valmiita jatkamaan paikallishallinnon hoitamista nykyiseen tapaan, kunnes uusi toimeenpanojärjestelmä voidaan ottaa käyttöön. Edellytyksenä mainittiin kuitenkin paikallishallinnon rahoituksen riittävä turvaaminen. Erityisesti kuntien, kaupunkien ja paikallisyksiköiden lausunnoissa tuotiin esiin kritiikki liian lyhyestä lausuntoajasta. 4.2.2. Palvelusetelimalli Palvelusetelimallia kannatti kaksi vastaajaa. Valintaa perusteltiin järjestelmän yksinkertaisuudella ja sillä, että malli avaisi markkinat uusille yrittäjille. Lisäksi vedottiin hallituksen linjaukseen siitä, että kuntien lakisääteisiä velvoitteita tulisi karsia ja palveluiden palvelusetelimalliin perustuvaa toteuttamista edistää. Lisäksi valintaa perusteltiin sillä, että maatalousyrittäjä itse tietää parhaiten kuinka he haluavat palvelunsa järjestää. Palveluseteliä puolestaan vastusti suurin osa kantaa ottaneista siitä syystä, että mallin ei uskota takaavan palveluja tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti ja palvelusetelimallin koettiin vaarantavan subjektiivisen oikeuden lomituspalveluihin. Palveluseteliä ei katsottu myöskään toimivaksi vaihtoehdoksi nimenomaan Pohjois- Suomessa, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja lomituspalveluyritysten toimintamahdollisuus kiinteäksi määrätyllä hinnalla ei olisi yritystoiminta huomioiden taloudellisesti kannattavaa. Palvelusetelimalli vaatisi lausunnonantajien mukaan nopeasti lisää uusia lomituspalveluyrittäjiä. Uusien lomituspalveluja tarjoavien yritysten syntyminen vaatii kuitenkin oman aikansa. Lisäksi tuotiin esiin näkemys, että riittävää palvelutuotantoa ei saada aikaan, mikäli kustannus hinta ei saa olla suurempi, kuin mitä se olisi kunnan omana tuotantona. Yritysten muodostumiseen sanottiin vaikuttavan myös se, miten saadaan muuta maatalouden kehitystä parantavia tukitoimia aikaiseksi lähitulevaisuudessa.
7(7) 4.2.3. Palveluseteli ja Melan kilpailuttama palveluntuotanto Palveluseteli ja Melan kilpailuttaman palvelutuotantomallin tarkempi selvittäminen ensisijaisena vaihtoehtona sai kannatusta yhdeltä lausunnonantajalta. 4.2.4. Palveluseteli ja markkinapuutealueiden palvelutuotanto Palveluseteli ja markkinapuutealueiden palvelutuotantomallia kannatti yksi lausunnonantaja. Tätä valintaa perusteltiin sillä, että tämä vaihtoehto takaisi palvelut myös markkinapuutosalueilla. 4.2.5. Palveluseteli ja viranomaisen järjestämä palvelutuotanto 19 lausunnon antajista, jotka vastasivat esitettyyn kysymykseen toimeenpanomallin uudistamisvaihtoehdoista, valitsi ensisijaisesti vaihtoehdon, jossa lomitus järjestettäisiin palvelusetelillä ja viranomaisen järjestämänä palveluntuotantona. Tätä mallia perusteltiin sillä, että se takaa parhaiten sosiaalisesti tasapuolisen ja oikeudenmukaisen sekä taloudellisesti tehokkaan lomitusjärjestelmän. Minkään muun mallin ei koettu takaavan maatalousyrittäjien subjektiivista oikeutta palveluihin syrjäseudulla ja äkillisessä palveluntarpeessa. Muutoksen yhteydessä tulee turvata nykyisen henkilöstön siirtyminen liikkeenluovutuksen periaatteella uuden työnantajan palvelukseen, jotta taataan ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus jatkossa. Tämän vaihtoehdon katsottiin tuovan kustannustehokkuutta ja toiminnan tehokkuutta sekä mallin katsottiin olevan vaihtoehdoista nopeimmin toteutettavissa. Lisäksi mallin katsottiin aiheuttavan vähiten muutoksia nykyiseen toimintamalliin. Muutamassa lausunnossa nimenomaisesti ilmoitettiin, että Maaseutuvirasto (Mavi) ei olisi sopiva lomituspalvelujen järjestämiseen ja yhdessä lausunnossa toivottiin lomituksen siirtymistä Maville. Mavilla ei sen oman kannan mukaan ole mahdollisuutta ottaa hallintoa hoidettavakseen nykyisillä resursseilla. Suunnitelma vaatisi monien uusien henkilöiden rekrytointia ja uusien tietojärjestelmien rakentamista, mistä aiheutuisi merkittäviä kustannuksia. Lomituspalvelujen säätämistä kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi kannatti kahdeksan lausunnonantajaa. He eivät nähneet tätä vaihtoehtoa hallitusohjelman vastaisena ratkaisuna, toisin kuin työryhmäraportissa lausuttiin. 4.2.6. Palveluseteli ja itsehallintoalueen järjestämä palvelutuotanto Palveluseteliä ja itsehallintoalueen järjestämää palvelutuotantoa kannatti 17 kantaa ottaneista lausunnonantajista. Yhdessä lausunnossa ehdotettiin kehittämiskokeilun järjestämistä itsehallintoaluemallista. Tämän mallin katsottiin palvelevan parhaiten maatalousyrittäjiä myös harvemmin asutuilla alueilla sekä huomioivan pitkät etäisyydet. Uudistuksen eteenpäin viemistä tämän mallin mukaisesti yhdessä SOTE -uudistuksen kanssa kannatettiin osin kuitenkin sillä edellytyksellä, että itsehallintoalueet ovat riittävän kattavia. 4.3. Lopuksi Lausunnon antajat toivat esiin yleisiä näkökulmia maatalouden tilanteesta ja tämän hetkisistä haasteista. Lomituspalvelujen tärkeyttä korostettiin tämän hetkisessä haastavassa tilanteessa ja lomituspalvelut haluttaisiin säilyttää yrittäjien tukena. Lausunnoissa tuotiin esille, että lomituksen toimeenpanomallin tulisi perustua paikallisuuteen ja paikallistuntemukseen. Lisäksi nähtiin, että hallintoraha on mitoitettava siten, että kaikki lomituksen paikallisyksikön alaisuuteen kuuluvat kunnat osallistuvat suoritusperustein kustannuksiin. Muutamassa lausunnossa tuotiin esille, että toimeenpanon uudistamisessa tulee ottaa huomioon julkisenvallan käyttö, koska perustuslaki rajoittaa mahdollisuutta delegoida julkista valtaa muille kuin julkisyhteisöille. Toimeenpanomallin uudistamisen koettiin pääsääntöisesti vaativan pikaista jatkovalmistelua, koska epävarmuus tulevasta toimeenpanomallista ja ehdotettu hallintorahan pienennys koettiin vaikuttavan negatiivisesti kuntien halukkuuteen toimia paikallisyksikkönä. Valittavasta toimeenpanomallista riippumatta lausunnoissa painotettiin lomituspalvelujen toimeenpanomallin uudistamisessa siirtymäajan riittävyyden tärkeyttä ja palveluiden saatavuuden varmistamista jatkossa kaikissa olosuhteissa ja kaikilla alueilla.