Lääkärihahmoja oopperassa Duodecim 2003;119:2242 52 2242
Reijo Norio T ohtori Faust ei onneksi ollut lääkäri. Hän oli alkemisti, astrologi ja taikuri, jonka sanottiin myyneen sielunsa paholaiselle. Hänen tarinansa on eri versioina kiehtonut säveltäjiä siinä määrin, että hänestä on tehty viitisentoista oopperaa ja saman verran muita musiikkiteoksia. Tunnetuin niistä on Gounod n Faust. Lääkäreitä esiintyy roolihenkilöinä ainakin parissakymmenessä ulkomaisessa oopperassa yli kolmestasadasta selvittelemästäni. Se on aika paljon, kun lukuisista antiikkiaiheisista oopperoista heitä ei ole ollut mielekästä edes etsiä. Lääkärirooleista löysin 15 bassoa ja viisi baritonia. Ehkäpä mörisevä lääkäri on potilaalle vakuuttavin. Ainakin Propen klinikassa kollegamme Irma Kerppola aikanaan tunsi turvallisuutta, kun hänellä oli kierrolla mukana matalaääninen amanuenssi. Busonin Harlekiini-oopperassa lääkärin nimi on Bombasto, joka merkitsee kumeaäänistä. Sama nimi oli myös Paracelsuksella, olihan hän alun perin nimeltään Theophrastus Bombastus von Hohenheim. Oopperoista löytämilläni kahdella kirurgilla taas on tenoriosa miksihän? Sen verran vanhoja useimmat oopperalibretot ovat, että naislääkäreitä niistä on turha etsiä. Oopperoiden lääkärikunnasta antama kuva ei ole ylevä. Oopperalääkärit voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Toiset suorittavat erilaisia, enimmäkseen vaatimattomia lääkärintöitä. Toisen ryhmän päätehtävänä on vehkeillä monenlaisten lemmenasioiden parissa toimittamatta varsinaisesti lääkärinvirkaansa. Jaloja luonteita tästä joukosta on vaikea löytää. Ts` ehovia muistellen tulee Kuva 1. Traviata-oopperan loppukohtauksessa Violettan (Kaisa Hannula) kuolinvuoteen äärellä ovat hänen rakastettunsa Alfredo (Jorma Silvasti) ja oikealla tohtori Grenvil (Ilkka Vihavainen). Kuva: Kari Hakli 1992. 2243
2244
mieleen, että oopperalibrettojen kirjoittajat eivät ilmeisestikään ole olleet lääkäreitä. Hippokrateen ylväät periaatteet lienevät jääneet oopperantekijöille vieraiksi. Vaatimatonta praktiikkaa Oopperalääkärien auttamistoimet eivät ole perin sankarillisia. Debussyn Pelleas ja Melisande -oopperassa tohtori voi vain avata ikkunan kuolevan Melisanden huoneessa. Verdin Macbethissa lääkäri tarkkailee Lady Macbethin unissakävelyä ryhtymättä kuitenkaan mihinkään hoitotoimiin. Verdin Traviatassa tohtori Grenvil on läsnä tuberkuloosia sairastavan Violettan kuolinkohtauksessa (kuva 1). Hän on vastikään lohduttanut potilasta optimistisesti mutta samalla kertonut tämän palvelijalle Anninalle, ettei Violettalla ole paljoa elinaikaa jäljellä. Kun Puccinin Gianni Schicchi -oopperan nimihenkilö kuolevan ystävänsä äänellä puhuen muuttaa tämän testamenttia omaksi hyväkseen, ei sairaskäynnille tulevaa lääkäriä edes päästetä sisään. S` ostakovits` in surrealistisessa Nenä-oopperassa lääkäri yrittää kiinnittää kollegioasessori Kovaljovilta parturikäynnillä irronnutta nenää paikoilleen siinä kuitenkaan onnistumatta. Myöhemmin nenä onneksi rekonstruoituu itsestään entiseen paikkaansa. Ainoan hengenpelastavaksi mainitun lääkärintyön tekee Verdin Kohtalon voimassa espanjalaisjoukkojen kirurgi poistaessaan Don Alvaron rinnasta luodin. Onneksi oopperabyrokratiassa ei nykysairaaloidemme malliin tarvitse mitata suoritteiden tuotoksia. Ts` aikovskin Jolanta-oopperassa on mielenkiintoinen lääkärirooli. Kuningas Renéllä on syntymästään sokea tytär, joka elää muusta maailmasta eristettynä puutarhaympäristössä onnellisena, ymmärtämättä, että on sokea. Kuningas pyytää kuuluisaa maurilääkäriä Ebn-Jahiaa parantamaan tyttären näön. Lääkäri kehottaa kuningasta selittämään ensin tytölle, että tämä on sokea, jotta tyttö ymmärtäisi itse haluta parantumista. Tähän kuningas ei uskalla suostua. Myöhemmin tilanne kuitenkin selviää Jolantalle hänen rakastettunsa Vaudemontin kertomana. Lopulta Jolanta saakin näkönsä ja rakastavaiset saavat toisensa. Medisiiniset diagnostiset ja terapeuttiset yksityiskohdat jäävät sangen hämäriksi. Ainoa löytämäni todella inha lääkärihahmo esiintyy Alban Bergin Wozzeckissa. Tämä on sitäkin kummallisempaa, kun säveltäjän tekemä libretto pohjautuu 23- vuotiaana lääketieteen opiskelijana ja anatomian dosenttina lavantautiin kuolleen Georg Büchnerin näytelmään. Köyhä sotilas Wozzeck on muutaman lantin saadakseen suostunut tohtorin koekaniiniksi tämän tutkiessa kuukausia kestävän yksinomaisen hernedieetin vaikutuksia aivojen aineenvaihduntaan (kuva 2). Hän on ihastuksissaan havaitessaan Wozzeckilla hallusinaatioita,»aberratio mentalis partialis». Samainen tohtori kävelee myöhemmin ohi lammen, johon Wozzeck hukkuu, ja kuulee kuolevan korinaa mutta toteaa kumppanilleen vain, että joku siellä taitaa kuolla. Jotkut ovat nähneet tohtorissa natsilääkäri Mengelen ennekuvan, Kuva 2. Tohtori (Antti Suhonen) moittii köyhää sotamies Wozzeckia (Esa Ruuttunen) siitä, että hän on mennyt pilaamaan aineenvaihduntakokeen virtsaamalla hukkaan. Kuva: Sakari Viika, 2001. Lääkärihahmoja oopperassa 2245
jotkut muistumia giesseniläisestä lääketieteellisen kemian professorista Justus von Liebigistä, joka tutki ravinnon, hapenkulutuksen ja hiilidioksidituotannon suhteita ja jota opiskelijat pelkäsivät ja vihasivat. Oopperoiden rooliluetteloissa on useita tohtoreita, joiden mahdollisen lääkärintoiminnan laatua hakuteokset eivät hevin ilmaise. Ainakin kahdella heistä on ollut esikuva elävässä elämässä. Verdin Sisilialaisessa vesperissä lääkäri Giovanni da Procida toimii italialaisena vapaustaistelijana Ranskan ylivaltaa vastaan 1200- luvulla. Verdin Falstaffissa tohtori Cajus järjestelee lähinnä omia lemmenasioitaan siitä huolimatta, että hänen esikuvanaan sanotaan olleen 1500-luvulla elänyt kuuluisa englantilainen lääkäri John Kaye. Carlo Gozzin 1700-luvulla näytelmäksi kirjoittama ja Schillerin muokkaama kiinalainen satuteos Turandot on sävelletty oopperaksi ainakin kymmenen kertaa. Busonin version osaluettelossa esiintyy kahdeksan tohtoria, tunnetuimmassa eli Puccinin Turandotissa kahdeksan viisasta. Viime kesänä tuo Puccinin viimeiseksi jäänyt ooppera esitettiin Savonlinnassa. Päivi Loposen (Helsingin Sanomat) arvioinnin mukaan ohjaaja Pet Halmen oli rakentanut oopperaan kehystarinan, jossa vanha, kurkkusyöpään kesken sävellystyönsä kuoleva Puccini on lääkärien ympäröimänä. Hänet myös samaistetaan vanhana tataarikuningas Timuriin ja nuorena tämän poikaan Calafiin. Oopperan lopussa Timur joutuu taas lääkäreiden käsiin. Mielenkiintoinen medisiininen uudismuodostuma ainakin tämän artikkelin aihepiirin kannalta! Monia lääkäreitä suomalaisissa oopperoissa Suomalaisten nykysäveltäjien tuotteliaisuutta oopperoiden tekijöinä on ihmetelty ulkomaita myöten. Lisää ihmettelyä aiheutti minulle, että ainakin seitsemässä suomalaisessa oopperassa on myös lääkärirooleja. Tauno Marttisen Poltetussa oranssissa psykiatri Fromm hoitaa kauppaneuvos Kleinin psyykkisesti häiriintynyttä tytärtä Marinaa, joka lopulta rakastuu lääkäriinsä. Fromm antaa ymmärtää, että syynä tyttären häiriintymiseen ovat hänen vanhempansa (kuva 3). Erkki Salmenhaaran Portugalin naisessa lääkäri hoitaa päähenkilön olkavartta, joka on tulehtunut vaikeasti kärpäsen pistosta ja aiheuttanut viikkokausien kuumeen. Kalevi Ahon ooppera Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet kertoo hukuttautuneesta sairaanhoitajasta, jolla on ollut jonkinasteinen suhde kirurgi Göraniin (taas tenoriosa!). Siihen sisältyy pari leikkaussalinäkymää, mutta operaatioiden laadusta ei ole tietoa. Sairaanhoitajaa on myös syytetty erään potilaan kuolemasta, koska hän on unohtanut vaihtaa tyhjän happipullon täyteen. Näiden kolmen oopperan libretot perustuvat Marja-Liisa Vartion, Robert Musilin ja Juha Mannerkorven teksteihin. Ilkka Kuusiston Miehen kylkiluussa tavataan poikamieslääkäri ja apteekkari itäsuomalaisessa kirkonkylässä. Maria Jotunin komedian mukaisesti tarjolla on lähinnä tilannekomiikkaa ja ihmissuhteita, ei kliinisiä suorituksia. Kuva 3. Kauppaneuvoksetar Klein (Maiju Kuusoja) on kertomassa psykiatri Frommille (Jorma Hynninen) tyttärensä Marinan mielenterveyden ongelmista. Kuva: Kari Hakli, 1975. 2246 R. Norio
2247
Kuva 4. Suuntaako ihmetohtori Dulcamara (Jukka Romu) neito Adinaa (Ritva-Liisa Korhonen) kohden stetoskooppia vai muuta kuulotorvea? Kuva: Kari Hakli, 1997. Oopperoissaan varsinainen lääkäriprodusentti on ollut vastikään 75 vuotta täyttänyt Einojuhani Rautavaara. Hänen kymmenestä näyttämöteoksestaan kolmessa on lääkärillä rooli, tuoreimmassa, Rasputinissa, kaksikin. Lieneekö sillä osuutta asiaan, että hänen äitinsä ja tätinsä olivat lääkäreitä. Viimeksi mainittu eli silmätautiopin professori Hilja Teräskeli toimi nuorukaisen kasvatusäitinä oman äidin kuoltua. Rautavaaralla on ollut medisiinisiä kontakteja myös Parantajan, lääketieteellisen tiedekunnan promootiokantaatin kautta. Tämän teoksen hän sekä kirjoitti että sävelsi, kuten kaikki oopperansakin. Kyseisten oopperoiden aiheet ovat suorastaan vaatineet lääkärin läsnäoloa. Niinpä Vincent-oopperan alussa tohtori Rey sanelee lääkärintodistusta korvansa irti leikanneen potilaan taudista,»akuutista maniasta johon liittyi yleinen delirium». Oopperan lopussa hän ei ota vastaan maalausta, jonka Vincent lahjoittaisi hänelle kiitokseksi saamastaan huolenpidosta. Aleksis Kivi -oopperan epilogissa mielisairaalan lääkäri saattaa Charlottan vierailulle Kiven luo. Tämä näkee lääkärissä vihollisensa Ahlqvistin hahmon. Rasputinissa kaksi lääkäriä, Botkin ja Lazavert, yrittävät turhaan parantaa tsarevits` Aleksein verenvuototautia. Oopperan lopussa toinen heistä osallistuu yritykseen myrkyttää Rasputin, mutta myrkky ei vaikuta. Pitäisikö itse Rasputin luokitella puoskariksi vai vaihtoehtolääkäriksi, sitäpä sopii miettiä. Kuva 5. Toiveikas sulhaskandidaatti Nemorino (Jorma Silvasti) saa Dulcamaralta (Antti Suhonen) lemmenjuomana ensimmäisen pullonsa punaviiniä. Kuva: Kari Hakli, 1993. 2248 R. Norio
2249 Suomen Kansallisoopperan arkisto. Kuva: Kari Hakli
Hupilääkäreitä oikeissa oopperoissa Ulkomaisten oopperoiden lemmensuhteita järjestelevän ryhmän lääkäreitä ei useinkaan ole helppo erottaa puoskareista. Puoskareihin kuuluu mitä varmimmin Donizettin Lemmenjuoman kiertävä ihmetohtori Dulcamara (kuva 4). Hän kohentaa ujon talonpojan Nemorinon vetovoimaisuutta Adina-neidon silmissä, jotta kilpakosija ei pääsisi voitolle. Lääkkeenä on kallis taikajuoma, joka tosiasiassa on vain bordeauxviiniä (kuva 5). Sitä kuluu lopulta kaksi pullollista, mutta vaikutus on toivottu eli he saavat kuin saavatkin toisensa. Dulcamara tarkoittaa latinan mukaan makeankarvasta. Italian kielen sanakirjani sanoo sanan merkitsevän juuri puoskaria; kumpi mahtaa olla muna ja kumpi kana? Offenbachin säveltämän Hoffmannin kertomuksien tohtori Mirakelin lääkärintaidoista on ainakin oopperaa näkemättä vaikea saada luotettavaa kuvaa. Viulunrakentaja Crespel syyttää tohtoria vaimonsa kuuluisan laulajattaren murhaajaksi. Heidän tytärtään Antoniaa on kehotettu olemaan laulamatta, koska äidin kuoleman on ajateltu olevan yhteydessä juuri laulamiseen. Mirakel puolestaan yllyttää Antoniaa laulamaan, ja alettuaan laulaa tämä todella kuolee. Ihmeellinen tauti ja omituinen preventio vai juuri sen puute? Loput löytämistäni hupilääkäreistä askaroivat hekin lähinnä sotkuisten lemmenasioiden parissa. Donizettin Don Pasqualen tohtori Malatesta pyrkii varjelemaan nuorta naista joutumasta vanhan miehen vaimoksi. Rossinin Sevillan parturissa tohtori Bartololla on tärkeä osa»un dottor della mia sorte», kuten hän huomauttaa. Hän on nuoren Rosinan holhooja mutta haluaisi myös mennä tämän kanssa naimisiin. Rosinalla on kuitenkin ikäisensä tavoittelija, innokas kreivi Almaviva, joka lopulta palvelija Figaron ja monen muun juonimana onnistuukin pääsemään päämääräänsä. Ainoaa sairauden diagnoosia oopperassa tavoittelee Figaro. Hän väittää salajuonensa detaljina, että sopimattomaan aikaan paikalle ilmestynyt laulunopettaja Basilio on kuumeessa, ehkä tulirokossa. Sama Beaumarchais n näytelmä on pohjana paitsi Sevillan parturissa myös Mozartin Figaron häissä. Niinpä siinäkin esiintyy tohtori Bartolo, vaikka vähäisemmässä osassa ja teoksen huippusekaviin lemmenjuonien mutkiin kietoutuneena. Erikoisin»lääkärirooli» on Mozartin oopperassa Cosi fan tutte. Siinä kamarineito Despina on pukeutunut (mies)lääkäriksi, joka tulee pelastamaan muka myrkkyä ottaneita naamioituneita velikultia, Dorabellan ja Fiordiligin sulhaskandidaatteja. Hoitona on magneetilla sively Mesmerin oppien mukaan sen jälkeen, kun»tohtori» on ottanut kelpo myrkytysanamneesin. Hoito tietenkin tehoaa; ystävättäret auttavat toimenpidettä pitämällä potilaiden päätä koholla, ja nämä pyytävät vahvistuksekseen vielä suukot auttajiltaan. Oikeita lääkäreitä hupioopperoissa Oopperan palkeilta löytyy myös valkotakkisia lääkäreitä ja vahvaa medisiinaa, jos lääkäreiksi lasketaan uljaat lääketieteen kandidaatit ja oopperaksi vuonna 1958 päivänvalon nähnyt nuoruusluomukseni Puoskarin puutarhassa. Koska lähes 2250 R. Norio
Kuva 6. Puoskarin puutarhassa Giacomo di Homevilla (Arto Vuorjoki) on vaikeuksissa obstetriikan tentissä onneksi vain unessa. Pihtisynnytystehtävän epäonnistumista seuraavat professori Arnoldo Vice (Karri Wichmann) ja onneton kätilö Mimi (Hannu Suutarinen). Oopperakuorossa erottuvat etummaisina Jaakko Perheentupa ja Soini Ryöppy. Kuva kirjoittajan albumista, 1958. kaikki sen itse kokeneet ovat jo vähintäänkin eläkkeellä, lienee syytä valottaa, mistä oli kysymys. Lääketieteenkandidaattiseura tilasi 25-vuotisjuhliinsa minulta»oopperan», joka kertoisi medisiinarien elämästä. Siitä tuli yli kaksituntinen, viisinäytöksinen esitys, jonka rakenne oli klassista oopperaa mutta sisältö tiukasti medisiinistä. Sävelmät oli lainattu monenlaisista lauluista, aarioista iskelmiin, ja lisää tehtiin improvisoituina resitatiiveina. Oopperan taiteilijakunta oli pääasiassa omalta kurssiltani, vahvistuksina mm. armoitettu falsettilaulaja, kollega Hans-Erik Klintrup ja puoliammattilainen baritoni, koulutoverini Martti Keskitalo. Kaikki naisroolitkin, kuten kätilö Mimin, sairaanhoitajaoppilas Violentan ja osastonhoitaja Herniettan, oli miehitetty miehillä. Giacomo di Homevillan sankaritenoriosassa oli Arto Vuorjoki, joka sittemmin baritonifakkiin siirryttyään on laulanut merkittäviä rooleja Oulun oopperassa. Orkesterista enempää kuin mekaanisesta äänentoistosta ei siihen aikaan uskallettu uneksiakaan, vaan orkesterina Vanhan ylioppilastalon montussa sai toimia pelkkä piano. Giacomolle kehkeytyi romanssi ensin sairaanhoitajaoppilaan, sitten lääke-esittelijän ja lopulta ja fataalisti kurssipaikkansa Rouvasklinikan kätilön kanssa. Dramaattinen loppuratkaisu onneksi sentään vain Giacomon unessa oli tentissä epäonnistuneen pihtisynnytystehtävän (kuva 6) jälkeinen kaksoisitsemurha eli autocraniotomia duplex cum forcipe fennica in statu depresso. Medisiinisten jos Lääkärihahmoja oopperassa 2251
kohta eettistenkin pohdintojen lomassa tulivat esitellyiksi useimmat pääspesialiteetit omilla lauluillaan. Urologin laulu»rostatatata rostatta» oli mehustettu vetävällä koreografialla. Yhä vieläkin hallitsen monia medisiinisiä totuuksia muistelemalla niitä tuon oopperan libretosta, kuten oikeaoppista sappikivianamneesia potilas Valerianan ja kandidaatti Cinzanon alias Jaakko Perheentuvan ja Karri Wichmannin välisessä dialogissa. Lääkärien riemusaaton kunniakierroksen päällikkönä oli kuuluisa miekkamies Seirenio, kun taas gynekologian lopputenttiä piti naisprofessori Arnoldo Vice. Historiaa tunteva voi päätellä, että joillakin roolihenkilöillä saattoi yleisinhimillisyytensä lisäksi olla esikuvia myös todellisessa elämässä. Mutta niinhän se on monissa oikeissakin oopperoissa. Huomattavasti varsinaisempi ooppera saatiin kokea vuonna 1980, kun Kansallisteatterissa esitettiin»maailman ensimmäinen lääkäriooppera» Haavurikukko. Mukana oli paljon musiikin ammattilaisia, kuten Jorma Panula kapellimestarina ja kollega Heikki Pihan kanssa myös säveltäjänä, Ilkka Bäckman libretistinä ja ohjaajana sekä Matti Lehtinen pääosassa vanhan hyvän ajan kunnanlääkärinä. Opiskelijapanosta edustivat orkesterina Valkotakit ja kuorona Chor pulmonale. Primus motor ja suuren organisaation masinoija oli itseoikeutetusti Bruno Taajamaa. Projektin suojelijana oli silloinen pääministeri Mauno Koivisto. Lääkärintyötä Haavurikukossa mahtoi tulla esiin enemmän kuin kaikissa oikeissa oopperoissa yhteensä. Ja taisivat kunnanlääkäri ja terveyssisar tässäkin lopulta saada toisensa * * * Kiitän lämpimästi ystävääni Jorma Hynnistä lääkäriroolien listan täydentämisestä sekä Suomen Kansallisoopperan kuva-arkistoa roolikuvien perusteellisesta etsinnästä. Kirjallisuutta Batta A, toim. Ooppera; säveltäjät, teokset, esittäjät. Madrid: Könemann, 2001. Hako P. Sävelten maailma 4. Porvoo: WSOY, 1993. Kupferberg H. Classical musical lists. London: Ward Lock Limited, 1967. Persson E. Operascenens verkliga doktorer. Läkartidningen 2002;99:5198 201. The opera libretto library. New York: Avenel Books, 1980. Zentner W, toim. Reclams Opernführer. 16. painos. Stuttgart: Philipp Reclam Jun., 1963. REIJO NORIO, professori reijo.norio@kolumbus.fi Suohaukantie 13 02620 Espoo 2252