TGK - LAINEN Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 1/2015

TGK - LAINEN Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 1/2015

Turun Greyhound Klubi ry Kotipaikka Turku, ensirekisteröintipäivämäärä 4.3.1981 PUHEENJOHTAJA Petri Seppälä petri.j.seppala (ät) gmail.com p. 040 417 8974 SIHTEERI Erja Lindstedt erjalindstedt (ät) gmail.com p. 050 514 7940 HALLITUKSEN JÄSENET Hannu Niemi hannu.t.niemi (ät) gmail.com p. 040 520 0512 Mikko Aalto mikko.o.aalto (ät) gmail.com p. 044-311 4713 Jouni Niemi Jouni.Niemi (ät) vetman.fi p. 050 012 1487 VARAJÄSENET Jaana Lintunen p. 040 094 8647 Iida Nikkilä iida.nikkila (ät) utu.fi p. 040 412 0862 RAHASTONHOITAJA Elina Ginman elina.ginman (ät) gmail.com p. 040 536 3109 TGK:n pankkiyhteys Nordea 232518-15408 Jäsenmaksu Vuodelle 2015 40 (Vuodelle 2016 50 ) Ratamaksut harjoituksissa 2015 Kausikortti (Huom! vain jäsenille) 20 Yksittäinen vetomaksu 5 / veto / koira Yhdistyksen tilille voi halutessaan lahjoittaa kannatusmaksuja. TGK käyttää varat yhteiseksi hyväksi kerhon toimintaan ja radan ylläpitoon. Jäsenlehti TGK-lainen Lehden 1/2015 toteutti Iida Nikkilän apuna Mirja Piranta. Editointi & taitto: Mirja Piranta Ilmoitushinnat 1/1 sivu 50, 1/2 sivua 30 Kannen kuva Mirja Piranta: Tulevaisuuden tgklaiset Enni Niemi & 11-viikkoinen Aino-pentunen 5.6.2015 2

Puheenjohtajalta Arvoisat TGK: n jäsenet, hyvää alkanutta kautta 2015! TGK: n kausi 2014 saatiin päätökseen ja työn täyteinenhän se oli. Kerhon onnistujat palkittiin ns. pikkujouluissa Laitilassa. Viime kaudella radalla tekemistä oli enemmän kuin riittävästi, ja voisiko sanoa, että kausi 2014 jatkui 2015 vuoden puolelle, jolloin juhlistimme GRL:n 30-vuotispäivää Gaalassa Turussa. Ja kun Gaala on meillä, niin sieltä ei tunnetusti vauhtia ja huumoria puutu. Kiitos kaikille osallistujille! Gaalasta kuitenkin näki, että väki vähenee tästä harrastuksesta, mikä on surullista, niin hieno kuin tämä laji onkin. Työmäärät kasvavat, kun ihmiset häviävät radoilta ja kerhojen toiminta menee entistä vaikeammaksi. TGK on tällä hetkellä pienin GRL:n jäsenkerho. Harrastajien määrä on laskenut vuosi vuodelta ja toistaiseksi tämä lasku ei ole taittunut. Uurastajia häviää radoilta ja tekeminen menee mahdottomaksi. TGK on kärsinyt vuosia kalliista vuokrasta ja mahdollisuudesta tienata edes vähän esim. buffetilla. Sponsorirahaa ei kovinkaan paljoa nykyään enää jaeta, eikä sen pyytäminenkään ole helppoa. Silti tämä kerho haluaa elää Suomen parhaan radan ylläpitäjänä ja olla mukana tekemässä hienoja tapahtumia. P a n o s t a m m e kaikin keinoin rataan ja tekniikkaan niillä mahdollisuuksilla mitä meillä on. Mielestäni kuitenkin olemme siinä onnis- tuneet. Tekemistä silti riittää paljon. Kisapäivät ja niiden järjestelyt ovat työntäyteisiä siitä huolimatta, vaikka lähtöjä on vain 4-8 päivässä. Toivottavasti starttimäärä taas lähtee nousuun. Työmäärä on nyt todella iso per henkilö, joten pyydän kaikkia teitä mukaan radalle keskiviikkoisin ja viikonloppuna kisakalenterin mukaan, jos vain on mahdollista. Kisapäiviin ovat kaikki tervetulleita, jolloin myös pääsee tutustumaan lajiin todenteolla. Suomalainen on vähän sellainen, että se ei apua pyytele, mutta nyt: Apua! Silti jaksamme tehdä, olemme iloisia ja avuliaita. Tehtävät eivät ole raskaita, mutta käsipareja olisi hyvä saada lisää. TGK:n rataharjoittelu on innostanut myös muiden koirarotujen edustajia. On tosi hauskaa seurata, kuinka innokkaita koirat ovat konevieheen perässä juoksemaan. Haluamme jatkossakin heidän tulevan radallemme harrastamaan. Olemme vuosittain pyrkineet pitämään myös Kiihdytyskisoja, ja tästä on tullut perinne, joka toivottavasti jatkuu vuosia. Kiitoksia kaikille teille hauskoista keskiviikkotreeneistä! Aloitamme syksyllä neuvottelut ratavuokrasta Metsämäen kanssa. Pikku-Onni on puheenjohtaja-isän ahkera apulainen. (Kuva: Noora Seppälä) Kiitoksia jo etukäteen kaikille. Pidetään lippu korkealla! Terveisin Petri Seppälä 3

Uusi lana ja vetoauto TGK:n talkoolaisia radalla. Puheenjohta-Petrin keväinen askartelu tuotti oivan tuloksen. Nyt on kerholla uusi lana radanhoitoon ja -kunnostukseen, kun sitä vielä radalla porukalla viimeisteltiin. Ennen kauden alkua talkooporukka poisti lähtökoppien edestä vanhat, koppuroituneet, liukkaiksi muuttuneet matot. Ne toimivat aikansa pitävinä ponnistuspohjina, kunnes aika teki niille tehtävänsä. Uutta vetoautoa tuunasi Niemen Hannu, joten kelpaa kiertää ovaalia. Vähän polttoaineputkien tarkistusta ja aerostarttia ja taas käy, totesi Hannu. 4 Matto koppien edessä, ja kohta niiden takana. (Kuvat: Iida Nikkilä)

Ja Niemien keittiössä tehtiin aaltoja, kun tuunattavaa lana-autoa pihan tuntumaan tuotiin. Anu niin innoissaan, että tuokin vielä... Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakastamansa lajin eteen. MirjaP Tekemisen meininkiä. Valmiiksisaamisen iloa. Sitä se parhaimmillaan on se kerhotoiminta. Tule mukaan! Tästä lähti syntymään lana. (Kuva: Petri Seppälä) Mekaanikot Jouni, Jaana ja pikku-onni lanaa viimeistelemässä. (Kuva: Erja Lindstedt) 5

Kärpäsenä katossa Mirja käyvätkö nämä kuvat mattosirkuksesta, Iida kysyy. Kuvasin kännykällä - ja laatu valitettavasti on sen mukainen. Ei hätää, yritetään taitossa parannella mitä pystyy. Voisiko joku ottaa huomenna treeneissä kuvan lanasta, niin saadaan lehteen - Hannu, Petri, Mikko, Jaana, keitä teitä nyt menee sinne, Iida huolehtii. Olen menossa ja voin ottaa, mutta onhan meillä myös uusi lana-auto. Otan kuvat molemmista, Jaana kuittaa. Sähköpostiini singahtaa myöhemmin myös kaksi kuvaa Jounilta hieman eri asemista. Kuka ehtisi hakemaan huomenna palkinnot Raisiosta, kyselee Petri. Ovat siellä valmiina odottamassa ja laskun saa mukaan. Mistä Raisiosta ja mihin aikaan voi men- nä hakemaan, Erja innostuu. Jouni miettii toimintaa yleensä. Toivon, että tulisi jotenkin esiin jokaisen panoksen merkitys. Kilpailupäivänä tämä vain korostuu. Totta, niin tapahtuu ja jokaisen panos kannattaa noteerata. Kärpäsenä katossa imen itseeni ajatuksen ja kiitän tässä jokaista, joka on osallistunut ja osallistuu radanlaittoon harjoituksissa sekä kilpailuissa kisojen valmisteluun ja läpivientiin. Hannu lanaa. (Yläkuva: Jaana Lintunen) 6 Toimiva peli. (Kuva: Jouni Niemi)

Kuva: Jouni Niemi Iso ja lämmin kiitos jokaiselle! Työpanoksenne on korvaamattoman arvokas. Sain just käsiohjelmat tehtyä, mutta mulla ei ollut nitojaa, joten pitää nitoa ne ennen jakoa. Esittelykorokkeen mattoa kävin tänään myös ostamassa. Petri, kato niitä itseporautuvia ruuveja. Polttoaineen autoon mä voin hakea aamulla, Hannu tiedottaa. Terve. Tänään on siis SD-finaalipäivä. Metsämäessä on myös aamusella alkanut ponikarnevaalit. Liikenteestä hiukan. Radalle pääsee pääparkkipaikalta sisään. Tallialueen paikoitus ei ole käytössä. Meille kuuluu Metsämäen aidattu osa eli rata-alue, tiedotti Petri finaalipäivän aamuna kilpailuttajille sekä omille jäsenille. Puheenjohtaja tyytyväinen. Finaalipäivä sujui tekijöiltä mallikkaasti. Niinpä Petri jakaa kiitosta: Jaanalle kiitokset taas eväistä, ja kiitti kaikille toimareille. Tiukka päivä oli. Hannulla hommat jatkuivat kerhon piikkiin vielä illalla järjestysmiehenä lavatansseissa Laitilassa. Sunnuntaiaamuna Jaana ohjaili Petrin kiitoksia täsmäosoitteeseen: Kiitos eväistä kuuluu Jaana Tarnaselle. Minä lainasin vaan termospulloa ja toin teetä. Muistakaa ensi treeneissä häntä vielä erikseen kiittää. Hannu toimi kilpailunjohtajana, kiirettä piti, kun niin moneen hommaan piti juosta ja kilpailuttaa finaalissa omat koirat. Hei, me selvittiin, hän iloitsi parin päivän päästä. Venymisen mestarisuoritus pieneltä porukalta. Kärpäsenä MirjaP Nami toivottaa ihanaa kesää. Muistakaa viilentää meitä kuumalla säällä! 7

2015 Aulis hopealle Sprintti Derbyssä Veteraaninarttu vei viime vuoden Sprintti Derbyn. Sama toistui tänä vuonna, EGU:n viisivuotias Joynight puettiin voitonmerkkiin ajalla 19.15. Kerhon oma poika Klang aka Aulis nousi toiselle pallille vain sadasosan erolla. Sprintti Derby palasi tänä vuonna alkukauteen. Kisaan ilmoittautui 15 greyhoundia; kolme alkuerää, kunkin kaksi parasta Nutrolin Sprintti Derby -finaaliin 13.6. Kolmannet ja neljännet Timo Wesén Memorialiin. Finaalipaikan lähdöistään ottivat: Klang & Capes Bubbly Buff (TGK), Joynight ja Capes Lee Cooper, Pigpen ja Go Mary Blue (TGK). Paikat tasan uroksille ja nartuille. Alkuerien nopein oli Pigpen ajallaan 19.15. Noin kahden kymmenyksen päähän juoksivat sadasosan eroilla Joynight, Klang ja Capes Bubbly Buff. Timo Wesén Memorialiin pääsivät: Brindle Fella (TGK) ja Little Hombre, Schroeder ja I Like Northern Lights, Joe Cool ja Verona. Mukaan ylsi kaksi narttua. Alkueräpäivä sisälsi myös dramatiikkaa, kaksi ennakkosuosikkia loukkaantui alkuerissään. Kolmannen kerran narttu, toisen kerran veteraani Koittivat kutkuttava SD-finaali sekä Timo Wesén Memorial. Tyttöjen juhlaksi meni, niin kuin koko kisapäivä. Jokaisen lähdön voitti narttu, ja keskimatkalla tytöt vielä veivät kylmän rauhallisesti pojilta kolme ensimmäistä sijaa. EGU:n lokakuussa kuusi täyttävä Joynight meni finaaliin lähtövoitolla, paransi aikaansa finaalissa reippaasti, ja se oli siinä. Mutta kelpaa tuulettaa oman pojan, Auliksen, hopeasijaa. Noora ja Aulis lähtövoiton tuoneen alkuerän esittelyssä. 8

Pigpen Eikka ja Capes Bubbly Buff Helka törmäsivät lähdössä. Mahdollisuudet kuihtuvat lyhyellä sellaiseen ajanhukkaan, ei kerkiä ihmeitä tehdä. Voittajaveteraani pääsi heti lähdössä neljän sisältä lähteneen koiran edelle ja Aulis kuutoskopista seurasi. Myöhemmin Helka ja Go Mary Blue Sini vielä törmäsivät toisiinsa. Kaksivuotias EGU:n Verona Sanna (19.26) vei selvällä aikaerolla TW Memorialin. TGK:n Brindle Fella rykäisi hopealle ja kolmannen podiumpaikan nappasi EGU:n Joe Cool. Kauden ensimmäinen klassikko juostu ja TGK:n ahkerat voivat vetää tovin henkeä. Seuraavan kerran Metsämäessä startataan kilpailuissa vasta 29. elokuuta, silloin ratkotaan kaksi- ja kolmivuotiaiden Hannu vie Helkaa finaalipaikan tuoneeseen alkuerään. ikäluokkakisojen finalistit. Teksti: Mirja Piranta Kuvat: Erkki Ruusunen Hyvä TGK:n Pojat! Hopea ei ole häpeä. Nutrolin Sprintti Derby 325 m finaali 2015 1. Joynight 25.7 (5) 19.15 L2 2. Klang 30.5 (6) 19.16 L2 3. Pigpen 36.4 (1) 19.59 L3 4. Capes Lee Cooper 38.8 (3) 19.59 L3 5. Capes Bubbly Buff 27.5 (2) 19.85 L5 6. Go Mary Blue 26.9 (4) 20.10 L6 (Jack The Hawk - Hasty Night) om: Kennel Run-Up kasv: Run-Up Timo Wesén Memorial 325 m vuosi 2015 1. Verona 21,8 (1) 19.26 L2 2. Brindle Fella 33,0 (6) 19.59 L3 3. Joe Cool 33,2 (4) 19.64 L4 4. Schroeder 31,5 (5) 19.72 L4 5. Little Hombre 38,0 (2) 19.72 L4 6. I Like Northern Lights 27,1 (3) 20.13 L6 (Go Jimmy Go - Apeliotes) om: Aada Paronen, kasv: Nordic 9

TGK:n vuoden harrastaja 2014 - Iida Iida heinäkuussa 2014 sairaslomalaistensa kanssa. Nami (vas.) ja Nala. Kerhomme Pikkujoulussa palkittiin jälleen kauden 2014 ansioituneita. Totuttuun tapaan huomiota sai myös kaksijalkainen, Iida Nikkilä. Puhis-Petri piti kauniin puheen vuoden harrastajaa julkistaessaan. Iidan sydän alkoi kohta pompottaa... - Iida on pitänyt kaikki lupauksensa ja tehnyt myös omatoimisesti paljon kerhon ja koko lajin eteen, Petri hehkutti. Iida kertoo tykkäävänsä tehdä juttuja, joissa saa käyttää luovuutta. Hän päätti yhdistää sen intohimonsa greyharrastukseen. Koko kausi 2014 vierähti Iidalta lapion varressa, kun hän ei päässyt kilpailemaan kummankaan koiransa 10 kanssa. - Toiselta venähti varpaasta nivelside ekoissa vapun treeneissä ja toinen oli jäänyt sairaslomalle jo pari viikkoa aiemmin jännevamman vuoksi. Harrastukselta jäänyt vapaa-aika meni sitten toipilaita kuntouttaessa, Iida toteaa. Koko lajimme sai viime vuonna Iidan ansiosta hienoa näkyvyyttä sekä Aamulypsyn tempauksen että Iidan tekemien hienojen kisavideoiden kautta. Nyt on kausi 2015 alkanut, mitä kuuluu Iidan urheilijatytöille nyt? - Kausi aloiteltiin varovasti Nalan kanssa Joka Mustin kiihdytyskisojen merkeissä. Nala on jo veteraani-ikäinen, joten sen kanssa harrastellaan sen omaksi iloksi ilman paineita. - Namista ei vielä tiedä... jännevamma ei ole vaivannut vapaana juostessa, mutta vielä on matkaa todelliseen ratakuntoon. Muotoili MirjaP Kuva: Linda A (Nala valitettavasti revähti harjoitusvedossa radalla 3.6. Iida kuntouttaa nyt Nalaa onnellisiin eläkepäiviin.)

TGK:n vuoden koirat 2014 Sari Saarinen & tuleva TGK:n vuoden koira iloisissa tunnelmissa heinäkuussa 2014. EGU Openin voittanut Eclipse Konsta oli GRL:n Vuoden Koira -kakkonen. (Kuva: Kati Hummelin) Greyhoundit: Vuoden koira & sprintteri & stayer Eclipse (om. Harri & Sari Saarinen) Vuoden VSP Capes Bubbly Buff (om. Enni Niemi) Vuoden tulokas Brindle Fella (om. Timo Lehtonen) Whippetit: Vuoden koira & sprintteri Hooligan (om. Jaakko & Paula Stenroos) Vuoden tulokas Teema (om. Kaisa Koski) Vuoden veteraani Fantom (om. Jaakko & Paula Stenroos) Ennin ensimmäinen oma koira, Capes Bubbly Buff Helka sai oman kerhon VSP-palkinnon. 11 KUVA: TGK:n Facebook-sivulta

2 fast 4 u seiskarinkoira Rolle niittää menestystä kiihdytyskisoissa 12 Rolle pinkaisee juoksuun heti, kun viehe lähtee liikkeelle. Keskikokoinen, pystykorvainen ja kippurahäntäinen Rolle tepastelee tohkeissaan Metsämäessä Turun Greyhoundklubin radan laidalla lauantaina 19.7.2014. Se on osallistumassa Joka Mustin kiihdytyskilpailuihin midi-luokassa. Rollen valjaissa lukee osuvasti teksti 2 fast 4 u. Rolle tuntuu todella olevan voittamaton! Rotuna seiskarinkoira on melko harvinainen ja tieto siitä, että se on itse asiassa Seiskarin saarelta peräisin oleva suomalainen hyljekoira, saa monen hämmästymään. Hylkeenpyyntikulttuurin häviämisen myötä seiskarinkoira alkoi harvinaistua 1900-luvun viimeisellä neljänneksellä. Rotua on yritetty viime vuosikymmeninä palauttaa ja tällä hetkellä Suomessa onkin runsaat 200 yksilöä. (Seiskarinkoirakerho ry:n wwwsivut.) Hylkeenpyytäjäkoirien jälkeläinen, Rolle, ei pääse toteuttamaan alkuperäistä käyttötarkoitustaan, mutta se on näyttänyt kyntensä ratajuoksussa. Valjaiden teksti oli paikkansa pitävä, sillä Rolle nappasi Metsämäessä jälleen midi-luokan voiton! Rolle on kokeillut nuoruudessaan koirakouluja ja jopa mätsäriä, mutta se oikea intohimon kohde löytyi kuitenkin juoksuradoilta. Ajatus ratajuoksusta lähti lentoon, kun omistajat seurasivat Rollen ja whippetin juoksua koirapuistossa. Ensimmäisen kerran ratajuoksua tuli kokeiltua Lännen vinttikoirayhdistyksen kiihdytyskisoissa syksyllä 2011. Ensin jännitti, ymmärtääköhän se vieheen perään mitään vai lähteekö muita koiria katsomaan. Mutta Rolle lähti vieheen perään heti ja voitti kisan. Tiesi siis heti, mistä on kyse!, pohtii Rollen isäntä Juha-Tapio Ant-

Rolle palkintopallilla voitettuaan midi-luokan 2013. Rollen isäntä tiedotti Iidalle tuoreen uutisen: Rollella on taas jo pari voittoa tälle kaudelle. Laitilasta 17.5. yksilökisasta, Hyvinkäältä 23.5. Etelä- Suomen Seropien FunRun-tapahtuman joukkuekisasta joukkuevoitto ja samana päivänä yksilökisasta voitto. Teksti & kuvat: Iida Nikkilä Haastateltavana: Juha-Tapio Anttonen Lähde: Seiskarinkoirakerho ry:n www-sivut. 2014. tonen. Rollen uran aikana hiekkaa on pöllytetty jo 12 kertaa. Korkeimmalle korokkeelle poika on noussut kahdeksan kertaa. Lisäksi hallussa on yksi kakkossija, kaksi kolmossijaa ja yksi nelossija. Ihan ilmaiseksi menestystä ei kuitenkaan ole saavutettu, vaan Rollen treeneihin on kuulunut vapaana juoksun lisäksi sprinttiharjoituksia käsivieheellä sekä ratatreeniä 280 m:n ja 350 m:n matkoilla. Näihin lisättynä hyvälaatuinen koiranruoka, palautus- ja energiajauheet sekä hyvä vietti ovat Rollen menestyksen salaisuudet. Rolle nähdään varmasti jatkossakin kiihdytyskisoissa, sillä ratajuoksua tiimi aikoo harrastaa niin kauan kuin virtaa pojassa riittää ja sitähän riittää! Kaikissa toimissamme on jotakin vialla, jos meillä ei ole hauskaa. Rollella ja sen isännällä ainakin on. 13

Jennikalle jäi tosi hyvä fiilis. Palataan toviksi lähimenneisyyteen. SD-finaalista alkoi Metsämäessä kisatauko, nyt sopii vaikka muistella kerhon järjestämää helmikuista gaalaa. Kysäisin muutamilta TGK:n järjestämän gaalan kokeneilta, mikä vaikutti heihin eniten ja miksi? Toimiko gaala heistä hengenkohotuskarkelona Turun Kiitoradalla? Päivä ainakin oli mitä parhain - ystävänpäivä. Kyllä se mielestäni toimi hengenkohotusmielessä. Sitä ennätti odottaa pitkän aikaa ja ajatuksena oli nimenomaan, että näillä fiiliksillä sitten kauteen, luonnehtii egulainen Saija Jämsä. Itse nautin tapahtumasta kovin, mutta toisaalta olen ennättänyt tutustumaan greykansaan jo muutaman vuoden ajan. Meidän ilta oli ainakin kovin nauruntäyteinen, Saija jatkaa. Saijan ja Jonin (Tuhkanen) viihtymistä vielä lisäsi Jonin saama palkinto: Vuoden Harrastaja 2014. Oman kerhon Jouni Niemi ei päässyt gaalaan, mutta hän on kuullut huhuja: 14 Gaala nostatti henkeä Miska viihtyi gaalassa. Oli ollut kivat bileet. Käsittääkseni väki oli pannut itsensä kunnolla likoon esityksissä. Nykyisin TSGK:n riveihin kuuluva Miska- Alexander Argillander muistelee myös lämmöllä TGK:n gaalaa. Näin kahden gaalan kävijän kokemuksella mielestäni tämä helmikuun ajankohta oli todella paljon parempi kuin syksyllä. Näin se ikään kuin välikausi lajista ei ollut liian pitkä, ja gaala oli myös hengennostatusta muutaman kuukauden päästä alkavaan kauteen. Vähän niin kuin ennakkosäkenöintiä ja nautin koko ohjelmasta sekä parhaiden palkitsemisesta. Gaala toimi myös kannustimena tulevaan, Miska iloitsee. Paljon, hyvin paljon positiivista kokemusta, ja tietysti myös ihanien ihmisten näkemistä. Se TGK:n Full Monty -esitys oli ihan huikea! Ihan poskilihaksia kiristi katsella sitä. Ihanaa heittäytymistä ja uskallusta olla muiden naurun kohteena, Saija vielä hehkuttaa. Jee, saadaan hyvää Aitoa välittämistä ja hyvää henkeä. (Jennika)

Ihan poskilihaksia kiristi katsella sitä. (Saija) Hannu (vas) jakoi päiväosuuden voittajajoukkueelle palkinnot. Esa Manninen, Saija Jämsä, Iida Nikkilä ja Tuomo Pekonen. V o i t t a j a k u - vasta puuttuu Riikka Kallio. fiilistä gaalamuistelusta TGK-laisen sivuille, tuumin itse. Laji kaipaa hauskanpitoa Saija nostaa esiin lajissa viihtymisen tärkeyden: Sitä laji on muutenkin kaivannut, hauskanpitoa. Välillä aina tuntuu, että jotkut kisaa hampaat irvessä, unohdetaan pitää hauskaa. Toivon nyt että samoilla iloisilla gaalan fiiliksillä vedetään kesällä leiriviikko läpi. Mekin majoitutaan Jonin kanssa rata-alueella, joten parhaamme tehdään, et pidetään lippua korkeella. Pienentynyt kisaava koirakanta ja muutaman lähdön lyhyet kisat myös askarruttavat Saijaa. Eihän siinä ehdi fiiliskään nousta, jos kisat vedetään tunnissa läpi. Eihän siinä ajassa ehdi kuin suorittaa oman lähdön ja sitten kotiin samantien. Kaikki seurustelu jää väliin. Egulainen Jennika Eskolakin muistelee mielellään TGK:n järjestämää gaalaa. Gaala oli mukavan rento, TGK oli tehnyt sen ajatuksella, mutta rennolla otteella. Me emme Arton (Kovanen) kanssa osallistuneet päivän peleihin, vaan iltaan. Tunnelma oli välitön, juteltiin koirista ja muustakin ihmisten kanssa. Toimi kannustimena tulevaan. (Miska) Turun nuorempi harrastajaväki erottui edukseen, sekä se yhteys mikä siellä on Top Visionin kennelin ympärillä. Aitoa välittämistä ja hyvää henkeä, Jennika luonnehtii kokemaansa. Juttelin Hannun kanssa yöllä pubissa heidän pentusuunnitelmista hyvässä hengessä, niin kuin sen pitääkin mennä. Ei salailua eikä kilpailuasetelmaa. Kisoissa kilpaillaan ja halutaan voittaa, mutta startin jälkeen sen ei enää tulisi vaikuttaa. Myös EGU:n nuorten meiningistä Jennika tykkää. Vietin loppuiltaa näiden ihmisten kanssa ja jäi tosi kiva fiilis. Ensikertalainen ottaa uusiksi Olin itse ensimmäistä kertaa gaalassa, ja menen toistekin, ihmiset sen tekevät, Jennika toteaa ihan ytimeen. Se on niin omasta asenteesta kiinni, miten haluaa ihmiset nähdä. Minä olen avoin kaikkia kohtaan ja muodostan sen pohjalta omat mielipiteeni. Aistin energiat herkästi ja siellä kaikilla oli hyvä energia. Sitten Jennikaa alkaa naurattaa. Kyllähän se TGK:n miesten full monty -show oli tosi jees. Lisää semmosta hulluttelua! Näyttivätkö stripparit esityksessään kaiken? 15

Hannu Niemi Olli Nikkilä Petri Seppälä ESIKUVAT, ESIKUVAT... TGK:n miesten Full Monty pohjasi brittikomediaan The Full Monty. Se on tarina kuudesta työttömästä metallityöntekijästä, jotka saavat rahakkaan idean kaupunkiin kiertueelle saapuneesta miesstrippareiden showsta. Miehet päättävät pistää pystyyn oman strippausnäytöksen, tosin pienellä muutoksella. He eivät jätä hommaa puolitiehen, vaan ottavat housutkin pois ja näyttävät kaiken! TGK:n showkolmikon ongelma ei ole työttömyys, työtä riittää radalla myös muille. Mutta toimintahynää saisi karttua rapsakasti kerhon kassaan... TGK:n Timo Lehtonen pokkasi Brindle Fellalle Vuoden Tulokas -palkinnon. Iloitsemassa Petri Seppälä ja Olli Nikkilä. Paljonko karttui kerhon kassa? Läsnäolleet tietävät, muille paljastuksia sivulla 71. Raportoi: Mirja Piranta Kuvat: Saija Jämsä 16

Sprintti Derby helteessä TGK avasi kauden 2014 kilpailutoimintansa vasta elokuussa. Lyhyen klassikko, Sprintti Derby, juostiin helteessä. Alkueräpäivä 9.8. kolmen minuutin lähtövälein ja finaali viikon päästä aamukisana. Ensimmäisen kerran aamulla GRL:n historiassa Metsämäen radalla. Sprintti Derbyn alkuerissä starttasi kolmessa alkuerässä yhteensä 16 koiraa. Ensimmäisestä erästä finaaliin EGU:n Pigpen (19.19) ja TGK:n Eclipse (19.65). Toisesta alkuerästä EGU-tytöt; Joynight (19.44) ja Herself (19.50). Kolmannesta erästä EGU: n Capes Bazooka (19.35) ja TGK:n Brindle Fella (19.85). Finaaliin neljä urosta, kaksi ikääntynyttä narttua, joista toinen jo veteraani. TGK:n peruskallion, Timo Wesénin, muistolle juostavaan lähtöön pääsivät alkuerien kolmoset ja neloset: Ace Of Diamonds (Tanska), Capes Bubbly Buff (TGK), Klang (TGK), Vinga, Capes Jai Ho ja Phoenix Bird (EGU). Sprintti Derbyn finaalista ja Timo Wesénin muistokilpailusta kehkeytyi TGK:n ja EGU:n välinen. TW-kisassa kahden kerhon lisäksi tanskalaisedustus. Veteraani vei Puistomäen Rengashallin sponsoroiman Sprintti Derbyn voitti EGU:n veteraanityttö Herself. Historian toisen kerran narttu ja ensimmäisen kerran veteraani. TGK:n Eclipse, Sari Saarisen Konsta kiri hopealle. Pronssin vei EGU-poika Pigpen. Puistomäen Rengashallin Vesa Räsänen palkitsi finalistit. Timo Wesén Memorialin voitto meni Tanskaan. Ace Of Diamondsin kanssa liputti Rikke Bankov. Hopeaa ja pronssia ottivat EGU-tytöt Phoenix Bird ja Vinga. Läpi koko kauden 2014 kaikki radat olivat hitaammassa kunnossa kuin edellisvuosina. Miten lienee nyt, kaudella 2015? Mirja Piranta Kuvat: Jaakko Stenroos 17

Puistomäen Rengashalli SD-finaali 325 m 1. Herself 27.0 (2) 80 19.27 L2 2. Eclipse 31.7 (3) 60 19.40 L3 3. Pigpen 33.7 (1) 40 19.44 L3 4. Capes Bazooka 29.3 (5) 30 19.45 L3 5. Joynight 27.5 (6) 30 19.50 L3 6. Brindle Fella 31.6 (4) 30 19.65 L4 (He Said So - Cream em Mate) om: Mirja Piranta kasv: Top Vision, Suomi Timo Wesén Memorial 325 m 1. Ace Of Diamonds 31.3 (2) 50 19.15 L2 2. Phoenix Bird 26.6 (6) 40 19.44 L3 3. Vinga 27.5 (5) 30 19.66 L4 4. Capes Bubbly Buff 29.0 (3) 25 19.72 L4 5. Capes Jai Ho 28.6 (4) 15 19.83 L5 6. Klang 30.6 (1) 10 19.86 L5 (Meenala Marc - Patricia Camolin) om: Rikke Bankov kasv: Rikke Bankov, Tanska 18 Vesa Räsänen palkitsi myös Timo Wesén Memorialin kolme parasta.

Sprintti Derby -voittajat (Kilpailu vakiintui metsämäkeen vuonna 1997) 1992 Mailer (TGK) Hyvinkää 280m 16.96 1993 Wow-Wow Hyvinkää 280m 16.44 1994 Wow-Wow Hyvinkää 280m 16.57 1995 Tarde Tampere 280m 16.77 1996 Matador Tampere 280m 16.88 1997 Blue Hope (Ruotsista) 325m 19.46 1998 Blue Hope (Ruotsista) 325m 18.84 1999 Notable Ruler 325m 19.40 2000 Rocky Racoon 325m 19.37 2001 Mr Moose 325m 19.11 2002 Lonely Man (TGK) 325m 19.21 2003 Dreammaker (TGK) 325m 19.05 2004 Nearest The Pin (TGK) 325m 19.39 2005 Hasty Henry 325m 18.83 2006 Jack The Hawk 325m 18.97 2007 Jaguearseejunior 325m 19.03 2008 Batseebone (TGK) 325m 19.23 2009 Blue Henry 325m 19.09 2010 Capes Francine (TGK) 325m 19.00 2011 Boreas 325m 18.79 2012 Zefyros (TGK) 325m 19.01 2013 Go Black 325m 18.91 2014 Herself 325m 19.27 Tommy Eskola ikuisti Virpin (Herself) kypärähymyn Vesalle. SD-alkueräpäivän sijoituslähdöissä TGK:n Man Ray avasi kilpauransa lähtövoitolla lyhyellä aikaan 19.53. Unkarilaisyntyisen herrakuonon omistajalla, Saskia Suomisella, oli aihetta leveään hymyyn. Se on ilo joka elättelee. 19

Kolmivuotiaiden kerma esiin TGK:n Capes Bubbly Buff Helka keskellä kärjessä. (Kuva: Jutta Venhola) Metsämäen ovaalilla seulottiin ikäluokkien parhaat viime syyskuussa. Grand Prix 2014 -kisan neljään alkuerään ilmoittautui 22 koiraa, joista starttasi 20. Finaaliin voittajat ja kaksi nopeinta kakkosta. B-finaaliin loput kakkoset ja kolmoset. A-finaaliin lähtövoitoillaan Pigpen, Miss Creek ja TGK:n siskokset Capes Tananaa & Capes Bubbly Buff. Nopeimpina kakkosina finaaliin pentuesisarukset Capes Bazooka & Capes Cloud. B-finaaliin pentuesisarukset Capes Lee Cooper & Capes Jai Ho, Indian Princess, Bribdle Fella (TGK) ja veljekset Joe Cool ja Charlie Brown. B-finaalin lähdössä rytisteltiin ja 20 väisteltiin lihaa ja loppusuoralla joutui jarruttelemaan. Voiton vei TGK:n uros, Timo Lehtosen Brindle Fella. Kolmen sadasosan päähän kiri EGU:n tyttö Capes Jai Ho. EGU-uros Joe Cool nousi podiumille kolmantena. Ykkösen ajalla GP Ykkösluokan ajat olivat kortilla kaudella 2014. GP-voittaja, EGU-uros Pigpen, otti voittonsa laatuajalla. Kerhomme oma tyttö Helka (Capes Bubbly Buff) selätti lopullisesti valeraskautensa juuri hyvässä paikassa, hopeaa GP-kisassa. Kolmannelle pallille nousi EGU-tyttö Capes Cloud. A-finaalissa juhlivat EGU:n Arto

GP:n B-finaalin lähtöä. Kopista tullessa väisteltiin ensin lihaa. Kovasen Fast Friends -kasvatit ja TGK:n Hannu Niemen Top Vision -kasvatit. B-finaalissa liputtivat EGU:n Run- Up (Reija ja Jouni Kiiski), Top Vision ja Fast Frieds. Teksti: Mirja Piranta Royal Canin Grand Prix A-finaali 495 m 1. Pigpen 33,6 (1) 581 2.51 29.37 K1 2. Capes Bubbly Buff 29,3 (2) 413 2.57 29.43 K2 3. Capes Cloud 27,4 (3) 214 2.50 29.63 K2 4. Capes Bazooka 29,4 (6) 107 2.45 29.74 K3 5. Miss Creek 26,6 (4) 107 2.59 29.83 K3 6. Capes Tananaa 27,6 (5) 107 2.56 30.02 K3 (Plan Jack - Pilot s Girl) om: Lotta Lostedt, kasv: Fast Friends Royal Canin Grand Prix B-finaali 495 m 1. Brindle Fella 31,8 (1) 30 2.60 29.95 K3 2. Capes Jai Ho 28,1 (3) 20 2.60 29.98 K3 3. Joe Cool 32,1 (4) 10 2.56 30.02 K3 4. Charlie Brown 31,3 (6) 2.55 30.04 K3 5. Capes Lee Cooper 38,3 (2) 2.64 30.06 K3 6. Indian Princess 24,8 (5) 2.52 30.32 K4 (Hasty Henry - Wild Cherrie) om: Timo Lehtonen, kasv: Run-Up Pysähdy hetkeksi nauramaan! Uskalla hymyillä tuntemattomille. 21

Junior Derbyssä pieni ikäluokka Jouni Niemi palkitsemassa: Klang & Noora Seppälä, Capes Martha & Mari Rantanen, Stealth & Jakke Lehtonen. Läpi kauden 2014 vaikutti olemattoman pieni vuonna 2012 syntyneiden ikäluokka. Vähästä kaikki eivät aloittaneet vielä viime kaudella, mikä vaikutti myös kilpailuiden peruuttamisiin liian vähäisen ilmoittautujamäärän vuoksi. Junior Derby kuitenkin juostiin, suorana finaalina neljällä ilmoittautuneella. Finaalissa yksi poisjäänti, joten podiumia oli tarjolla kaikille osallistuneille. Korkeimmalle nousi My Lefflerin ruotsalaiskasvatti, TGK:n Klang. Hopealle juoksi EGU:n Capes Martha ja pronssille EGU:n Stealth. Mirja Piranta (Edellisen kolmen koiran Junior Derbyn muistan vuodelta 1992. Kisassa menestysjärjestyksessä: Feel The Cold, Selecta Amerigo, Magpie Jack.) Royal Canin Junior Derby -finaali 495 m 1. Klang 30,5 (4) 80 2.48 29.90 K3 2. Capes Martha 27,4 (6) 60 2.57 30.03 K3 3. Stealth 23,3 (5) 40 2.60 30.37 K5 P. Vinga (3) (Line Of Fire - Run Mary Ann) om: Noora & Petri Seppälä, kasv: Sjudraget Ruotsi Yhteinen hyvä on lajimme elinehto. Teemme lajimme itse, pelkkä verissäpäin kilpaileminen ei kanna. Alkaa hiipua liekki. 22

Herself (1) lentää kauden 2014 päätteeksi kärkeen. Se oli äitikoiran 20. voitto. Kisakaverit: Capes Tananaa (5), Capes Bazooka (6), Joynight (3) (Kuva: Jutta Venhola) Kausi loppui kesken Metsämäessä kuninkuusmatkalla 785 m juostava Turku Classic jäi kaudella 2014 juoksematta, klassikkoon ilmoittautui liian vähän koiria. Se on vahinko, kun pitkää matkaa on muutenkin niin vähän tarjolla stayerille kykeneville. Niinpä kilpakausi päättyi kesken sijoituspäivään jo 27.9. Silloin piti juosta TC-alkuerät. Finaalipäivän sijoituslähtöihin ilmoittautui niin vähän koiria, ettei niistä enää syntynyt lähtöjä. Muutama muisto jäi mieleeni kauden viimeisestä kisapäivästä: TGK:n whippet Fantom juoksi lyhyellä lähtövoiton aikaan 22.02. Stenroosin Jaska asteli superve- MirjaP teraanikuonon kanssa voittomitalin noutoon. Tanskalaiswippet, Rikke Bankovin Wilson, teki RE:n 325 metrillä. Mustan kuonon aika, 20.05, on nopeampi kuin aika monen greyhoundin. Metsämäessä teki taas historiaa TGK-laisen Top Visionin kasvatti Herself, veteraani juoksi uransa 20:nnen voiton. Kausi 2015 on alkanut, neljä kilpailupäivää koettu. Alku ei vielä lupaa huomattavaa koirien lisääntymistä radoilla. Toivottavasti uusia kuonoja tulee lisää kisaamaan ja kausi jatkuu tänä vuonna loppuun saakka! 23

Whippet Blazella ja silkkivinttikoira Novalla on vain kuukausi ikäeroa. Teksti: Annika Saarto, kuvien Matt Cortez Kisaharrastusta oklahomalaiseen tyyliin silkkivinttikoiran ja whippetin kanssa Matt Cortez opiskelee eläinlääkäriksi Yhdysvaltain Oklahomassa. Vapaa-ajan täyttää vinttikoiraharrastus, jota mies toteuttaa kahden koiransa kanssa. Silkkivinttikoira Nova on harvinaisuus amerikkalaisessakin mittakaavassa ja on koirakaksikon ujompi osapuoli. Whippet Blaze on kerännyt menestystä kilpailuista. Treenikaudella Matt keskittyy pitämään urokset hyvässä peruskunnossa. 24 Näin muualla. Tämän jutun kirjoittaja kävi spanielinsa kanssa TGK:n kiihdytyskisoissa keväällä 2014. Kokemuksestaan innostuneena hän teki oheisen jutun. Matt Cortezin lapsuudenkodissa ei ollut koiraa. Kun hän aikuisena koiranhankintapäätöksen tehtyään alkoi perehtyä eri rotuihin, whippetit viehättivät heti. Niiden nopeus, eleganssi ja atleettinen kokonaisvaikutelma vetosivat Mattiin, joka oli harrastanut koko nuoruutensa urheilua. Hän rakastui myös rodun persoonallisuuteen. Whippet lähtökohtanaan Matt alkoi kartoittaa vinttikoiravalikoimaa ja päätyi loppujen lopuksi italianvinttikoiraan. Kuusi vuotta myöhemmin, kun toisen koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi,

Blaze lähtökuopissa. Mattin huomio kiinnittyi Silken windhoundiin eli silkkivinttikoiraan. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi kasvattaja ja pentu, jolla oli juoksijanverta sukulinjoissaan. Nova-pennun kivesvika ei ollut ongelma, sillä Cortezilla ei vielä tuolloin ollut kasvatussuunnitelmia. Valitettavasti kuukausi Novan tulon jälkeen Matt menetti italianvinttikoiransa onnettomuudessa. Olin jo tottunut kahden koiran talouteen ja niinpä päätin vihdoin hankkia senrotuisen koiran, joka alunperinkin oli johtanut minut vinttikoirien luo, eli whippetin. Uroksillani on vain kuukausi ikäeroa ja ne ovat kasvaneet yhdessä. Koirien luonteet ovat hyvin erilaiset. Whippet Blaze (Besame s My Search Has Ended) on dominoiva osapuoli, jota Matt kuvaa tiivistetysti kahdella sanalla: röyhkeä ja rohkea. Blazen leikit ovat hyvin fyysisiä, ja se on omistajansa mukaan todella itsepäinen ja keskittymiskykyinen. Toisaalta luonteessa on myös hellyydenkipeyttä ja herttaisuutta. Novaan sopivia adjektiiveja ovat höpsö ja kevytmielinen. Nova on Blazea nopeampi, mutta sen keskittymiskyky ei ole yhtä hyvä ja se on ujo siinä missä Blaze on röyhkeä. Esimerkiksi kisoissa kontaktit kilpailijoihin saavat Novan jarruttelemaan sen sijaan että se kiristäisi tahtiaan. Irti hihnasta ollessaan Novalla on taipumus vaellella ja kulkea omia reittejään nuuskien kaikkea uteliaaseen tapaansa. Blaze sen sijaan pysyttelee isäntänsä lähellä, ja se on Novaa sosiaalisempi. Silkkivinttikoira on rotuna hyvin pieni, ja kasvattajat ovat harvassa. Positiivisena tähän liittyvänä seikkana Cortez mainitsee yhteisön tiiviyden. Tunnen useimmat kasvattajat joko Facebookin kautta tai rotutapahtumista. Kaikki ovat 25

Nova pinkoo ja turkki hulmuaa. mukavia, ja yhteydenpito on säännöllistä. Whippet on rotuna selvästi suositumpi; sanoisin että ne ovat yleisin rotu juoksukisoissa. Ratojen ulkopuolella whippetit ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Työskentelen kesäisin eläinlääkärin vastaanotolla, enkä ole koskaan nähnyt whippetin tulevan ovesta sisään. Kaksi järjestöä, kahdet säännöt Harjoittelun päätavoite Cortezilla on, että Nova ja Blaze pysyvät hyvässä kunnossa. Koirat pääsevät lähes päivittäin juoksemaan vapaina pelloilla ja järviympäristössä. Lisäksi ohjelmassa on sprintti- ja ylämäkitreenejä, ja usein Matt hyödyntää myös kannettavaa viehettään (käsiviehe). Useimmiten hän rakentaa suoria sprinttiratoja, mutta lisää ratoihin silloin tällöin kaarteen ja juoksuttaa koirillaan radan kahdesti, mikä vastaa kilpailupäivää suoritusta. Novalla ja Blazella on luonnostaan melko hyvä lelu- ja viehevietti, jota Matt stimuloi pentuiässä erilaisilla leikeillä. Samat leikit ovat käytössä vieläkin. Kilpakausi ajoittuu myöhäissyksyyn ja kevääseen; ja Oklahomassa kun ollaan, kuumat kelit rajoittavat treenaamista keskikesällä. Kun kausi lähestyy, puen koirat sprinttitreeneissä painoliiveihin (http://dogtread. com/canine-gym-gear/canine-fitness-veststarter-kit/). Eläinlääketieteen opetussairaalassamme on vesijuoksumatto, jota hyödynnän Novan ja Blazen kestävyyden lisäämiseen. Kilpakauden aikana käytän myös terapeuttista laseria helpottamaan lihasten arkuutta. Oma merkityksensä on venyttelyllä, johon olen oppinut tekniikoita Sasha Fosterin kirjasta The Healthy Way to Stretch Your Dog. Viehekisoja järjestää kaksi eri järjestöä: koirarekisteriä Yhdysvalloissa ylläpitävä American Kennel Club (AKC) ja The American Sighthound Association (ASFA). AKC:n vuosittainen kansallinen päätapahtuma on nimeltään National Lure Coursing Competition (NLCC), ja ASFAn vastaava tapahtuma on The International Event. 26

Molempien kilpailujen pitopaikka vaihtelee, ja isännöintivuoro kiertää paikallisten klubien välillä. Matt suosii ASFAn kilpailuja, koska myös silkkivinttikoirat voivat osallistua niihin toisin kuin AKC:n kisoihin. Molemmissa järjestöissä vinttikoiran täytyy kerryttää tietty määrä pisteitä tullakseen valioksi. Korkeista sijoituksista saa enemmän pisteitä, minkä lisäksi kilpailevien koirien lukumäärä vaikuttaa pistemäärään. ASFAssa valioitumiseen vaaditaan kaksi ykkössijoitusta tai yksi ykkössijoitus ja kaksi kakkossijoitusta lähdöissä, joissa on useampi kuin yksi (tai kaksi) osallistujaa. AKC:n vaatimuslistalla on kaksi major-ykkössijoitusta eli voittoa yli kahdeksan koiran lähdössä. Tuomareiden arvostelu perustuu seuraamiseen, kestävyyteen, nopeuteen ja innokkuuteen. Koirat jaetaan roduittain ja sen jälkeen vielä avoimeen ja valioluokkaan. Koirat juoksevat kaksi kertaa ja niiden pisteet lasketaan yhteen. Luokkavoittajat voivat sitten kilpailla rodun parhaan tittelistä, minkä jälkeen rotujen parhaat vielä ottavat toisistaan mittaa Best In Fieldissä. Matt Cortez on jäsenenä Tuksan vinttikoirayhdistyksessä, joka järjestää kisoja yhdessä AKC:n, ASFAn, Whippetliiton (The Continental Whippet Alliance, CWA) ja The Large Gazehound Racing Association järjestön Tietoboksi: Silkkivinttikoira (Silken Windhound) Silkkivinttikoira on maailmalla suhteellisen tuntematon rotu. Rodun kehitti yhdysvaltalainen Francis Stull, jonka tavoitteena oli pieni pitkäkarvainen vinttikoira. Rotu polveutuu whippeteistä ja borzoista. Kooltaan se on pieni tai keskikokoinen, ja kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Silkkivinttikoiran luonne soveltuu sekä juoksuradoille että lapsiperhekoiraksi. Myös agilityä, koiraterapiaa, flyballia ja tokoa on niiden kanssa harrastettu. Vahtikoirina ne ovat vähemmän päteviä luottavaisen ja ystävällisen luonteensa vuoksi. Silkkivinttikoira ei ole virallinen rotu Suomessa. Rodusta saa lisää tietoa Suomen Silkkivinttikoirakerho ry:stä (www.silkkivinttikoira.net). Kasvattajia on jo useassa maassa, myös meillä. (Lähde: Wikipedia) (LGRA) kanssa. Whippetliiton harrastamalleen rodulle järjestämät kisat ovat 200 jaardin (noin 183 metrin) suoran radan pätkiä. Koirat lähetetään matkaan lähtökopeista, ja ne pitävät kuonokoppia. Näissä kisoissa ei käytetä subjektiivista pisteytysjärjestelmää, vaan pisteet jaetaan puhtaasti maaliintulojärjestyksen perusteella. LGRA järjestää 200 jaardin suoran radan kilpailuja muille vinttikoiraroduille. Pidämme tyypillisesti CWA- ja LGRA-kisat saman päivän aikana. Whippetliitto haluaa edistää whippetin dual purpose käyttöä, joten jokaisen kisapäivän päätteeksi parhaiten menestyneet koirat kilpailevat epämuodollisessa match show ssa, Matt kertoo. Koiralle, joka saa parhaat yhteispisteet juoksusta ja match show sta, annetaan High Combined Prize palkinto. Oma whippetini Blaze ei ole nopein koira, mutta se on tällä hetkellä Whippetliiton High Combined ja match show voittajien Top 10 listoilla. Vinttikoiraharrastuksen laajentaminen haaveissa Useimmat juoksukisoissa käyvät ihmiset ovat kasvattajia. Tämä pätee erityisesti silkkivinttikoirissa: koiria on niin vähän, että useimmat omistajat ovat myös kasvattajia. AKC:n viehekisat vetävät hieman enemmän väkeä kuin 27

muut kisat, ja kasvattajien osuus on pienempi. Matt ei kasvata pentueita, mutta jalostustoiminta kuuluu ehdottomasti hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Blazen jalostuskäytöstä hän olisi ehdottomasti kiinnostunut, onhan koiralle kertynyt mukavasti menestystä kisoissa. Blaze tullee valioitumaan ASFAssa loppuvuonna 2014 ja CWAssa se on aina joko voittanut tai sijoittunut niissä juoksuissa joihin on osallistunut (http://thewhippetarchives.net/ details.php?id=175720). Hyvä tilanne Cortezille oman kasvatustoiminnan aloittamiseen voisi olla eläinlääkäriksi valmistumisen jälkeen, jos asuinympäristö on sopiva ja tilaa tarpeeksi. Muut kuin juoksuharrastus eivät juuri miestä kiinnosta; liikunnalliset agility ja flyball jotenkuten, mutta näyttelyissä hänellä ei ole tapana käydä. Toki Blaze ja Nova ovat ennen kaikkea rakkaita kavereita, jotka isäntä ottaa mukaansa lähes kaikkialle, ja vasta toissijaisesti koirat ovat kisaajia. Myönnettävä Cortezin kuitenkin on, että kilpaharrastus on vienyt mennessään ja enemmänkin. Haaveena kuntoutuskeskus Hankkiessani vinttikoirani minulla ei ollut varsinaisesti aikomusta kilpailla niiden kanssa, mutta nyt olen koukussa. Minusta on mahtavaa viettää kisapäivä ulkoilmassa koirien ja yhdistystovereiden kanssa, ja rakastan treenaamista. Ennen kaikkea minusta on upeaa nähdä koirieni hullaantuvan onnesta juostessaan. Tämä harrastus kenties viitoittaa myös eläinlääkärin uraani. Harkitsen nimittäin vakavasti erikoistuvani pieneläinten urheilulääketieteeseen ja kuntoutukseen. Unelmanani on perustaa oman eläinlääkärinpraktiikkani yhteyteen harjoittelu- ja kuntoutuskeskus, Matt haaveilee. 28 Huh hellettä! Matt tankkaa Novaa suoraan mukista.