Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 3/2015

Transkriptio

1 TGK -LAINEN Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 3/2015

2 Turun Greyhound Klubi ry Kotipaikka Turku, ensirekisteröintipäivämäärä PUHEENJOHTAJA Petri Seppälä petri.j.seppala (ät) gmail.com p SIHTEERI Erja Lindstedt erjalindstedt (ät) gmail.com p HALLITUKSEN JÄSENET Hannu Niemi hannu.t.niemi (ät) gmail.com p Mikko Aalto mikko.o.aalto (ät) gmail.com p Jouni Niemi Jouni.Niemi (ät) vetman.fi p VARAJÄSENET Jaana Lintunen p Iida Nikkilä iida.nikkila (ät) utu.fi p RAHASTONHOITAJA Elina Ginman elina.ginman (ät) gmail.com p TGK:n pankkiyhteys Nordea Jäsenmaksu Vuodelle (Vuodelle ) Ratamaksut harjoituksissa 2015 Kausikortti (Huom! vain jäsenille) 20 Yksittäinen vetomaksu 5 / veto / koira Yhdistyksen tilille voi halutessaan lahjoittaa kannatusmaksuja. TGK käyttää varat yhteiseksi hyväksi kerhon toimintaan ja radan ylläpitoon. TGK:n Metsämäen rata täyttää 20 vuotta kesällä Jäsenlehti TGK-lainen Lehden 3/2015 synnytys: Mirja Piranta Ilmoitushinnat 1/1 sivu 50, 1/2 sivua 30 Kannen kuva Jaakko Stenroos: Tonttu-Hulia (Hooligan) haukotuttaa. Takak. Tomppa-tonttu (Fantom). TGK 35 vuotta Metsämäen rata 20 vuotta vuonna 2016

3 Puheenjohtajalta Tervehdys, jäsenet! Myöhäinen ja pimeä syksy, tai oikeastaan kaiketi pitäisi sanoa talvi. Lumesta ei ole tietoakaan, ainakaan juuri nyt, kun tätä kirjoittelen. Vaikka on pimeää ja synkkää, meidän kerho ei pysähdy. Kilpailukausi on jälleen takanapäin, ja siihen mahtui kosolti mahtavia kokemuksia ja myös uutta ajateltavaa seuraavalle kaudelle. TGK toimi ryhmänä mahtavasti ja loi energiaa pitkin kautta, jokaiseen tapahtumaan oli into päällä. Tiimi toimii! Toivon tätä jatkumoa myös seuraaville vuosille. Meillä oli seitsemän kisapäivää tällä kaudella, mikä on ihan sopiva määrä. Kuitenkin kesällä mietimme jo seuraavaa kautta ja toimintaa, puhuimme myös kuluista, jotka ovat kovat ja vaatisivat muutoksia. Lokakuun loppupuolella tapasimme Metsämäessä Turun Hippoksen toimitusjohtajan ja sorvasimme tulevaa kisakautta ravikalenteriin. Samalla kävimme sopimusta läpi, vuokraa saatiin pudotettua alaspäin ja buffa saadaan jatkossa pitää. Keskustelimme myös järjestysmiesasioista ensi kesäksi. Tarjoaisimme siis heille järjestysmiespalvelua esimerkiksi Kuninkuusraveihin. Muutenkin palaveri oli mukava ja hyvähenkinen, voisiko sanoa, että samaa hiiltä puhallettiin. Kiitos siitä! Viimeisessä kerhon hallituksen kokouksessa päätimme hommata hiekkaa radalle ja kunnostaa puutteita. Uutta ajanottolaitteistoa on myös tarkoitus hankkia jos mahdollista. Muutamia avoimeksi jääviä asioita vielä jäi, ja niistä kuullaan varmasti jatkossa. Hiekkatalkoot olivat lokakuussa, ja siitä on juttua toisaalla lehdessä. Nikkilän Iidan viime vuonna myymistä enkelikorteista kertynyt 200 euroa käytettiin ratahiekan hankintaan. Haluan kiittää kaikkia kortteja ostaneita osallistumisesta ratamme kunnostukseen. Rataamme tullaan panostamaan vielä lisää myöhemmin. Kerhon tämän kauden päätöstilaisuus pidettiin Laitilassa Onnittelut kaikille menestyjille ja kiitos kaikille puurtajille! Lehtemme TGK-lainen on tärkeä kerholle ja se toimii. Iso Kiitos siitä Mirja Pirannalle, joka laittaa potkua touhuihin! GRL:n gaala tullaan järjestämään jälleen Turussa. Innolla odotamme, mitä mukavaa silloin nähdään. Gaalasta infotaan tarkemmin, kunhan kaikki palikat loksahtavat kohdilleen. Kiitos kuluneesta kaudesta! Petri Seppälä Puheenjohtaja ajanottotyössä. (Kuva: Viara Gentchev)

4 Sanaset synnyttämöstä Ihanaa, TGK, ihanaa! Juuri sitä se on, kerholehden kokoaminen & taitto. TGK:ssa on virinnyt niin hieno ilohenki, että on etuoikeus saada tehdä tätä lehteä. Kiitos! Ensi vuosi on TGK: lle tuplajuhlavuosi, kerho täyttää maaliskuussa 35 ja Metsämäen rata heinäkuussa 20 vuotta. Olenkin tarjoutunut tekemään kerholle neljä lehteä juhlavuonna. Kukaan ole kieltänyt. Hallitus on päättänyt, että TGK-lainen ilmestyy ainakin toistaiseksi vain netissä. Mikäli kassa riittävästi karttuu, paperilehteä harkittanee uudelleen. Niin talous kuin muukin toiminta on pitkälti psykologiaa. Suurissa ja pienissä puitteissa. Niinpä ajatuksilla on väliä. Mieluummin siis positiivista. Se on todettu niin tutkimuksissa kuin käytännössä, mutta vastaanharaajia valitettavasti aina löytyy. Eikä kiittämättömyyden tarvitse olla maailman palkka. Meillä kullakin itsellämme on valta päättää onko vai ei. Itse kannatan kiitollisuutta, koska elämä on lahja. Ja koska elämä on lahja, on kiitollisuus yksi onnen avaimista. Niin tai näin, hyvä kuitenkin loppujen lopuksi voittaa aina. Niin se menee, vaikka kuinka vastaan haraisi. TGK:ssa hyvä henki kantaa ja tekemistä riittää. Kun jokainen kynnelle kykenevä osallistuu hommiin edes pienellä panoksella, kukaan ei pala loppuun. Oma-aloitteisuus on valttia, oikein supervalttia. Lähes viikoittaiset, välillä päivittäiset, yhteydenpitoni sekä tönäisyt toimimaan ovat kantaneet oivaa hedelmää. Ei jäänyt valkeita aukkoja lehteen. Kiitos teille kaikille, jotka tavalla tai toisella olette osallistuneet tämän lehden tekoon! Tulevana juhlavuonna tarvitsen vielä enemmän apua, historian merkeissä, koska en itse tunne yhtään TGK:n historiaa. Olen jo pyytänyt apua Koskisen Arjalta, joka on ollut mukana tämän kerhon toiminnassa ihan alusta saakka, ja vähän ennen. TGK:n menestyneet koirat on palkittu, samoin vuoden harrastaja Lämpimät onnittelut! Oikein hyvää joulunaikaa teille kaikille! Onnekasta juhlavuotta 2016! Mirja Piranta Onneen tarvitaan kolme asiaa: jotakin mitä tehdä, joku jota rakastaa ja jotakin mitä toivoa. (Yvonne Printemps)

5 Kauden toiseksi viimeinen kisa TURKU Classicin toteutumisen minimiosallistujamäärä oli viime vuonna 10 koiraa, ilmoittautui 9. Vuodelle 2015 minimimäärää laskettiin. Kahdeksalla koiralla olisi kisattu, ilmoittautui kuusi. Mutta sijoituslähtöjä juostiin, sekä whippetien Cup-finaalit. FÖRSTI, virallisemmin Hurricane juoksi kauden toiseksi viimeisenä kisapäivänä kotiradalla whippetien 325-sijoituslähdössä kakkoseksi ajalla Ja voitto lähellä, neljän sadasosan päässä. Suomisen Riitan kuonourheilija paransi omaa ennätystään lähes kaksi kymmenystä. PAULI, kerhon uusi greyedustaja tuli uransa toiseen lähtöön. Virallisiin tilastoihin merkittiin virallisesti: Pavo ja voitto sprintillä. Rahikaisen perheessä on aihetta iloon, poika kohensi ennätystään liki puolella sekunnilla lukemiin UNKARIN poika Man Ray juoksi erikoisempaa matkaa Saskia Suomisen omistama, Riitta Suomisen treenaama mustapoika kiri hopealle 560 metrin sijoituslähdössä K3-ajallaan MORSO, häntävammastaan toipunut The Peacemaker toi ilon silmään Haurusen Susannalle ja Mikolle. Lähtövoitto kakkosen ajalla Morso karisti huolella historiaan entisen 495 metrin ennätyksensä, parannus sadasosaa vaille sekunti. MirjaP Morso & Mikko. (kuva: Erkki Ruusunen) AULIS, kauden komeetta Klang vetäisi jälleen voiton ykkösen ajalla (29.22) 495:n greysijoituslähdössä. Samalla Seppälän Nooran ja Petrin musta poika vahvisti asemaansa Vuoden Koirana. Saldo 109 pistettä, kun EGU:n tytöillä oli silloin 105 ja 103. Ykkösluokan diplomi oli myös tipahtamassa tassuun Aulikselle.

6 Huli Special Cup -ykkönen MINNA LEPPÄNEN Hooligan JZ-Torsti Kamagurka Kisa ykkös-kakkosluokkien whippetien Special Cup -finaaliin oli kova. Kahdeksan koiraa halusi, kuusi pääsi. TGK:n vipuja ylsi mukaan kolme ja kerhon Huli räjäytti kotiradalla pankin. Poika Pete ja sen iskä Taavi sijoittuivat neljänneksi ja viidenneksi tasokkaassa lähdössä. Edellispäivänä Leppäsen Minna pohdiskeli asetelmia: Metsämäessä huikeita lähtöjä taas huomenna! Pete ja Taavikin osallistuvat Whippet Special Cupin hurjaan kuuden ykkösluokan koiran finaaliin. Omilla koirilla ei menestyspaineita ole. Nuorella Petellä ei vielä ole valmiuksia taistella kaikkein kovimpien kanssa tasapäisesti. Taavilla olisi tarvittavaa kovuutta, mutta antaa liikaa tasoitusta juoksemalla ulkona. Loput neljä ovat todella tasaisia... Kamagurka: lähtee ykköskopista ja sisäkaarteen pitämällä saa pienen edun. Hulabaloo: kesällä mammalomalta palannut huippunopea narttu haastaa koko uroslauman. Hooligan: pelkkiä ykkösluokan aikoja, voi kotiradallaan olla mahdoton lyötävä. JZ- Torsti: juoksi viimeksi hienon ennätyksen lyhyellä matkalla, nousukiidossa. Kenellä lähtö onnistuu ja kuka pystyy kiihdyttämään parhaiten? Vai tuleeko ahdasta kylki kyljessä juoksemista? Jännittävä kisa! Stenroosin Jaska heitti oman rankinginsa jännittävästä finaalista: Kyllä mä Junolle (JZ-Torsti) asettelen ennakkosuosikin viitan harteille viime viikonlopun rytkäisyn perusteella. JS-ranking: Jaska siis rankkasi Hulin toiseksi, mutta mitä teki poika... ilman paineita. MirjaP

7 Whippet Special Cup -finaali Luokat m 1. Hooligan 16,3 (3) L1 2. JZ-Torsti 19,2 (4) L1 3. Kamagurka 18,0 (1) L2 4. WT-Bertil 16,3 (5) L2 5. JZ-Taavi 17,1 (6) L4 6. Hulabaloo 11,0 (2) L4 (Blits - Freida) om: P&J Stenroos, kasv: Maxwin TGK-laisittain meni whippeteiltä hienosti pakettiin kausi Hyvä pojat: Huli, Pete, Taavi! Huli keskittyi finaaliinsa loistavasti. (Kuva: Jaakko Stenroos) Luokkien 3-5 Cup -finaaliin pääsi kuusi TSGK:n koiraa. Whippet Special Cup -finaali Luokat m 1. Emigrant 14,2 (2) L4 2. Isadora 10,5 (1) L4 3. Tarde II 13,7 (5) L5 4. Eddy Hawk 14,9 (6) L6 5. Berenike 11,8 (4) L6 6. Speedway 13,8 (3) L7 (Jammy Hawk - Fair Play) om: Tuula Malvisalo & Erkki Ruusunen, kasv: Waterram Kausi päättyi Greyhound Aulis jäi kirkkaimpana loistamaan niin valtakunnallisesti kuin omassa kerhossa. SPRINTTERITITTELI selvisi lopullisesti kauden viimeisessä kilpailussa. EGU:n Schroeder sinetöi Metsämäessä lähtövoitollaan GRL:n tittelin itselleen pisteen erolla lähdön kolmoseksi juosseeseen EGU:n Capes Lee Cooperiin. TGK:n oma poika Pavo Pauli juoksi veljensä imussa lähdön kakkoseksi. VUODEN KOIRA myös ratkesi vasta kauden viimeisenä kisapäivänä, kauden viimeisessä startissa. Omassa lähdössään neljänneksi juossut Aulis olisi menettänyt GRL:n tittelin, jos Braka Pricken olisi voittanut omansa. Lopputulos: Vuoden Koira Klang 109 p. Vuoden Narttu Braka 108 p. MP

8 Tommy toi ilon Jaanalle Tommyn voitonmerkit. Greysiskosten kuntoutus keväästä saakka on vienyt Lintusen Jaanan energian siinä määrin, että whippet-tommyn treenaus on hänen mukaansa jäänyt vähälle. Nuorihan poika vielä on, vasta lokakuussa täytti kaksi. Vielä kerkiää poika näyttää, mikä on miehiään. Tommy voitti Turussa luokkien 6-7 Whippet Special Cupin. Spinttimatka taittui TGK:n edustajalta aikaan ja lähtösuoran puolivälistä maaliin poika johti. Jaanalle tuli pysäytyspaikalla itku silmään sitä voitosta. Se oli hänelle enemmän kuin voitto, niin iso kokemus, että kyynelet alkoivat kastella kiinniottajankin poskia. Olin aitiopaikalla, kokemassa Jaanan tunteet. Siihen hetkeen kiteytyi suuri toivo, jospa Kiusa ja Karmakin vielä voisivat juosta kilpaa... Tommyn voitto merkitsi minulle paljon, kaikki nämä vastoinkäymiset tämän harrastuksen parissa unohtui, Jaana huokaa. Hieno päätös tälle kaudelle. Ja mantteli on kyllä niin upea! Entä miten Jaana on löytänyt Tommyn kuonolaumaansa? Tommy tuli Miskalta viime syksynä tyttärelleni Jutalle hoitoon ja jäi sitten lopullisesti Jutan koiraksi. Oli luonnollista, että Tommy treenasi minun greytyttöjen kanssa. Tällä hetkellä Tommy on meidän yhteisomistuksessa ja elelee minun greytyttöjen kanssa. Jaana kertoo Tommyn olevan energinen ja helppo treenata. Poika menee aina täysillä, vaikkei olisi juoksuseuraakaan. Kotona Tommy on myös helppo. Mutta sisälle merkkailu välillä koittaa hermoja, Jaana paljastaa. Ensi kaudelle Jaanalla ovat odotukset korkealla. Uskon, että Tommyllä on paljon enemmän annettavaa mitä tämä kausi on antanut ymmärtää. Toivon ja uskon, jollei loukkaantumisia tule, niin luokka tulee olemaan aivan muu kuin nyt. Mirja Piranta Kuva: Jutta Venhola Whippet Special Cup -finaali Luokat m 1. Crimdon Scapolite 14,4 (3) L7 2. Diamond Black Dream 16,4 (1) L7 3. Adrenalina 13,0 (2) L7 (Sir Duke - Boudicca II) om: Jutta Venhola & Jaana Lintunen, kasv: Crimdon Ruotsi

9 Taru kauden viimeisen kisan jälkeen: Kausi 2015 päättyi racingin osalta Turussa kauniissa syyssäässä. Ensi viikolla keskiviikkona vielä makkarajuoksut. Nähdään siellä! Hei, me tehtiin se! Makkarajuoksut vetivät väkeä Väkimäärä yllätti, 63 koiraa, ilakoi Iida. Olimme ilmeisesti mainostaneet hyvin! Oli ihan ensikertalaisiakin, jotka vaikuttivat innostuneilta. Taru, Heikki, Olli, Haurusen Mikko ja Tarnasen Jaana ottivat vuorotellen aikaa. Petri ajoi viehettä. Maaria otti vastaan ilmot ja kirjasi aikoja tauluun. Iida kirjoitti kunniakirjoja. Jutta, Lintusen Jaana ja Haurusen Susanna paistoivat makkaraa ja pitivät buffaa. Olli oli juossut kymmenen kilsan lenkin päivällä, koska treenaa Hannun kanssa juostavaan puolimaratoniin. Käsivieheen palautuksesta juoksukilometrejä tuli mukavasti lisää, Iida toteaa. Meidät on löydetty Petri kertaa, että Makkarajuoksut on ollut jokavuotinen TGK:n kauden päätöstapahtuma ja yleensä radalla ovat olleet pääasiassa greyt ja wipukat. Aikaisempina vuosina olemme markkinoineet tätä ratajuoksua myös muille roduille, ja väki on pikkuhiljaa löytänyt TGK:n ja Metsämäen radan, puhis tuumii tyytyväisenä, ja hehkuttaa edelleen: Tänäänkin ilma suosi meitä, vaikka pakkasen tuntua olikin ja tämä oli varmasti sopiva hetki lopettaa kausi tähän. Ihmisiä koirineen oli ilahduttavasti radalla ja kaikilla iloinen mieli, vaikka viimeiset joutuivat odottelemaan jonkin aikaa. Uusia kasvoja tapasimme ja todennäköisesti ensi kaudelle uusia treenaajia. Todella onnistunut tapahtuma ja positiivista palautetta kuului monelta taholta, Lintusen Jaana komppaa. Ilkka innostui Makkarajuoksut Turun Metsämäessä keskiviikkona Paikalla kauden viimeistä ulkoilmatapahtumaa oli juhlistamassa noin 80 henkeä koirineen. Mukana oli ilahduttavan paljon myös muita karvakuonoja kuin greyhoundeja ja whippetejä, Virran Ilkka toteaa. Tahtoo juoksemaan!

10 Mikko ja JaanaT ajanotossa. Ilmeisesti myös kahvi ja makkara tekivät kauppansa. Hyvää PR:ää TGK:lle ja lajille! Iida varmistelee vielä, että tuliko buffaan myös ostajia vai hakivatko ihmiset vain makkaraa? Joku tais syödä neljä makkaraa eikä edes maksanut... Minä! Että kuka minä? No, yksi kerhon työmyyristä, puheenjohtaja Petri, jolle makkarat ovat työsuhde-etu. uusia Kyllä ostivat ihmiset makkaraa, kahvia, pizzaa, omena- Uusia kasvoja tapasimme ja todennäköisesti ensi kaudelle treenaajia. (Petri) 10 piirakkaa ja pillimehuja. Ja makkaraa meni 15 pakettia, kahvia kolme pannullista, pellillinen omenapiirakkaa ja pizzaa, buffatäti Jaana laskee. Rotujen kirjoa Keli oli kaunis, mutta kolea. Lähtiessäni radalta lämpöä oli enää plus yksi aste, Petri toteaa. Iida tarkasteli kunniakirjoja tehdessään osallistuneita koiria: Rotuja oli greyden ja vipujen lisäksi mm. saksanpaimenkoira, shiba, bullterrieri, kiinanharjakoira, tanskandoggi, irlis, boxeri, villakoira, rhodesiankoira, dalmatiankoira, kettuterrieri, kääpiöpinseri, venäjänvinttikoira, saluki, siperianhusky, seropeja ja paljon pikkukoiria, joiden rotuja en tunnista. Ja tuolla juoksi Nami-niminen shiba! Mun koiralla ei olekaan täysin uniikki nimi. Mainio tunnelma Kyllä oli positiivinen tunnelma, vaikka jouduttiin odottelemaan,

11 MINNA LEPPÄNEN Hyvää PR:ää TGK:lle ja lajile! (Ilkka) Tulostaulu kiinnostaa. tuli kylmä ja pimeä niin kaikki vaan olivat hyvillä mielin ja kiittelivät lähtiessään. Saisipa tuota samaa tunnelmaa racinginkin pariin, Olli toivoo. Petri viivähtää vielä Makkarajuoksujen tunnelmassa. Kerhon puheenjohtajalla näet on aihetta leveään hymyyn. Kaiken tehdyn lisäksi tämä ryhmätyö ja fiilis tekemiseen, mikä tällä hetkellä TGK:n tiimillä on, on todella mahtavaa. Aina iloisilla mielin. Kiitos tästä kaudesta kaikille! Taru kirjaa tuloksia. Pikkutarinoista kokosi: Mirja Piranta Kuvat: Iida Nikkilä Saisipa tuota samaa tunnelmaa racinginkin pariin! (Olli) 11

12 Rakentavaa talkoojutustelua TGK:n ahkerat laittoivat radan talvilevolle sateisena sunnuntaina Työn lomassa ahkerat pohtivat, että mikä on onnistunut parhaiten & tuottanut iloa TGK:n toiminnassa kisakaudella 2015? Kilpailuissa ja treeneissä kaikilla hyvä fiilis ja yhdessä tekeminen. Sekä TGK:n oma puffa, kiteyttävät Lintusen Jaana, Erja, Minna, Ilkka sekä Haurusen Susanna ja Mikko. Hyvä tunnelma kisoissa ja kaikessa mihin on ryhdytty, pilke silmäkulmassa. Härkää on otettu sarvista kiinni ja tartuttu hommiin. Kisojen pyörittäminen vaatii väkeä ja sitä on ollut mukavasti liikkeellä, mikä on ilahduttanut tiimiä, vahvistaa puhis-petri. Eniten iloa on tosiaan tuottanut se, että yhdessä tekemisen ilo on taas meillä nostanut päätään. Uusia vastuunkantajia on löytynyt ja kokonaan uusia harrastajiakin on ollut ilahduttavasti toiminnassa mukana, Hannu myhäilee. Kilpailuja järjestettäessä ja muussakin kerhon toiminnassa se esiin putkahtanut aktiivisuus ja auttamisen halu on kyllä vanhan harrastaja-aktiivin mieltä ja sydäntä lämmittänyt aivan mahtavasti tällä kaudella. Kerhon tulevaisuus vaikuttaa siis valoisalta. Sivun kuvat: Erja Lindstedt, Minna Leppänen 12 Kehittämisen paikkoja Talkoissa luonnollisesti juteltiin myös kehittämisen paikoista tulevaisuutta varten. Jaana, Erja, Minna, Ilkka, Susanna ja Mikko korostavat tiedonkulun tehostamista. Ja kisoihin selkeästi mietittyinä, ketkä toimihenkilöt ovat vastuussa mistäkin tekemisestä.

13 Petri on samoilla linjoilla. Ehkä se vastuualueiden jakaminen selkeyttäisi tilannetta ja tehtäviä. Tätä on yritetty aiemmin ja se on silloin kaatunut väen vähyyteen. Kehittämisen paikka on tietysti se, miten saadaan vieläkin uusia ihmisiä lajiin mukaan ja hyvillä fiiliksillä tekemään omaa harrastusta, Hannu miettii. Miten saisimme vielä tehostettua toimintaamme niin, että esimerkiksi kilpailupäivän järjestämiseen olisi vieläkin helpompi tulla mukaan? Sitä kerhon vastuuhenkilöt nyt miettivät. Hannu tarkastelee asiaa pitkään toimineiden vinkkelistä. On tietysti paljon meidän kauan mukana olleiden vastuulla ohjeistaa ja opastaa uusia ihmisiä pääsemään helposti mukaan. Iso asia on myös tässä yhteydessä se, että toiminnassamme vallitsee sellainen henki, että mukaan uskaltaa tulla. Juhlavuosi tulossa Talkooporukan kolmantena tehtävänä oli keskustella TGK:n juhlavuodesta. Kerho näet täyttää 35 vuotta vuonna Eikä siinä vielä kaikki, Metsämäen rata täyttää 20 vuotta. Jaanan, Erjan, Minnan, Ilkan, Susannan ja Mikon juhlavuosi pääsi yllättämään. Ei oltu tietoisia juhlavuodesta, joten jäi vähän auki toi kysymys. Että mitä meihin vaikuttaa TGK:n 35-vuotisjuhlavuosi. Luulen, että juhlavuosi saa merkityksensä lähempänä kisakauden alkua ja ehkä Gaalassa jotain. Pidetään pari palaveria..., kiteyttää Petri. Hannu vakuuttaa, että kyllä se juhlavuosi vaikuttaa. Se vaikuttaa tietysti jo nyt paljonkin, kun esimerkiksi suunnitellaan tulevan kauden kilpailuja. Kauden pääkisoissa, ja miksei kaikissakin otetaan varmasti jollain tavalla klubin juhlavuosi huomioon. Erja kuvasi talkoissa kovasti traktoria ja tuumi: Olin nähtävästi kovin vaikuttunut tosta mikälie valtavasta vehkeestä, koska siitä on hyvin monta kuvaa. Kasa: Petri, Hiekka putoaa: Minna 13

14 Ilo ja myönteinen henki toimivat innostavasti toimissa kuin toimissa. Niin työssä kuin harrastuksessa. Harrastuksessa ne vielä korostuvat, koska useimmille meistä harrastuksemme ovat lataavaa vastapainoa työlle. TGK:ssa käy nyt hyvä hyrinä. Annetaanhan virinneen myönteisen ilohengen edelleen kasvaa! Mirja Piranta Haluamme panostaa Vettä ja vettä... Talkoiltiin kosteissa oloissa, mutta eipä haitannut. Paikalle tuli viime vuonnakin radalla ollut Juho Jussila Ruskolta länkkärin kanssa. Tuttuun rauhalliseen tyyliin tämä mun töistä tuttu kaveri kysyy: Mitäs tänään touhutaan? Fiksattiin etusuoraa sekä kaunisteltiin 495:n lähtöpaikkaa ympäristöineen. Kaarteisiin lisättiin samalla hiekkaa. Radan reunustus oli myös ohjelmassa, mutta aidanteko odottaa kevättä. Kopit peiteltiin porukalla ja pientä remppaa löytyy vielä niistäkin. Takasuora sai myös sen kaipaamansa fiksauksen, samoin 325:n lähtöpaikka. Tehtävää riittää paljon, ja seuraavaksi fiksauksen saa uusi lana-auton paikka. Keväämmällä kuitenkin, kun keväällä se parkki otetaan käyttöön. Talkoohenki oli taas jälleen kerran mukava. Lopeteltiin viideltä ja päästiin lämpimään. Pari ideaakin syntyi esitettäväksi Metsämäelle. Panostamme siis rataan ja sen turvallisuuteen jatkossakin. Kiitos kaikille! Matka jatkuu... Keväällä, jos rahkeet riittävät, käydään ulkokaarteet läpi, että saadaan siistimpää ilmettä radalle. Lisäksi olen miettinyt lanaan uutta lisäosaa. Ja ratahiekkaa tosiaan ostettiin enkelikorteilla. Kiitos siitä! Maatöitä riittää ensi vuodelle. Loppukommenttina haluan kiteyttää: Ilman rataa ja siihen panostamista ei olisi kisoja. Ja me haluamme panostaa! Petri Seppälä 14 Viara Gentchev kuvasi syyskuussa 2015 pian 20 vuotta toimineen Metsämäen radan.

15 Harvoin nähtyjä vieraita. Kauhua ja kunniaaa päättäreissä Turun Greyhound Klubin kaudenpäättäjäisiä vietettiin jälleen Laitilassa. Juhla sattui olemaan Pyhäinpäivänä, joten osallistujien toivottiin pukeutuvan Halloween-teeman mukaisesti. Useampikin henkilö oli innostunut ajatuksesta, siksipä vierasjoukko oli harvinaisen monenkirjavaa. Puheenjohtaja Petri aloitti illan tekemällä yhteenvetoa kuluneesta kaudesta niin kilpailujen kuin klubin muidenkin tapahtumien osalta. Hän kertoili myös tulevan kauden 2016 suunnitelmista: olemme mm. vihdoin saaneet luvan ryhtyä pitämään omaa buffaa kaikkina kisapäivinä. Ehtoon edetessä koitti odotettu seremo- nia eli menestyneiden palkitsemiset. Parhaiten pärjänneiden koirien omistajat saivat kiertopalkinnot ja kunniakirjat sekä tietysti raikuvat aplodit. Jostain sattuman oikusta juuri näiden kuonojen omistajat näyttivät ulkoasuiltaan luvalla sanonen porukan oudoimmilta. Pian koitti sekin jännittävä hetki, jolloin paljastettiin Vuoden Harrastaja. Hänkin sai kunnon taputukset sekä muistoksi hienon kunniakirjan. Myös Petrin toiminta kerhon hyväksi tuli huomioitua, kun Haurusen Suski antoi hänelle kiitoksena mukavasta kaudesta ison laatikon Bis Bis -lakritsia. Tämän jälkeen olikin tullut aika lähteä ruuanhakureissulle läheiseen ravintolaan. Iltapalaksi oli päätetty hankkia pitsoja. 15

16 Helppoa ja hyvää. Pitsat haettiin läheisestä ravintolasta. Asiaa hoitamaan lähtenyt valtuuskunta herätti lähipitseriassa ansaittua huomiota, ja tuli ikuistetuksi useammallakin kännykkäkameralla. Syönnin ja leppoisan turinoinnin jälkeen ilta jatkui pienen sanakilpailun merkeissä, kunnes siirryttiin katsomaan Petrin tekemää mainiota kausikoostetta. Iloa koirien menestyksestä, jännitystä ennen lähtöä, ikuistettuja hetkiä vuoden mittaan hyvän musiikin soidessa. Ohjelmassa oli myös yllätysnumero. Etenkin naisväen riemuksi näimme kevättalven Gaalassa kuvatun videon, jossa musiikkina oli Donna Summerin Hot Stuff, ja tanssijoina klubin omat herrat! Hyvässä seurassa ja mukavissa tunnelmissa aika riensi nopeasti. Iso osa porukasta joutuikin lähtemään kotimatkalle heti viimeisen esityksen päätyttyä. Muutamat toki jäivät vielä jatkamaan iltaa saunomisen ja seurustelun merkeissä. Teksti & kuvat: Minna Leppänen Talkoissa syttyi idea viettää TGK:n kauden päättäjäiset Halloween-tyyliin. Erja huolestui keksinnöstä: Apua! Mun on nyt pakko tunnustaa että en oo ikinä ollut naamiaisissa tai vastaavissa. Tai no penkkarit - ja niistähän nyt ei oo kauaa. Hankala on ollut keksiä tuota Halloween-asua. Ihan kylälläkin tänään kuljin sitä etsimässä. Mutta vaivannäkö kannatti, huomenna sitten komeana TGKn päättäjäisiin. Toivottavasti paras asu palkitaan. Älkää järjestäjät sitten unohtako perinteistä kossupullokilliä. (Ilkka) Tulee Ilkka kova kilpailu parhaasta asusta! Meneekö palkinto muuten asun tekijälle vai kantajalle? (Minna) 16

17 Oikean sanan arvaaminen oli hauskaa ja vauhdikasta. Isä-poikaselfie Petri sai makean kiitoksen kartanonneidiltä. Oikealla TGK:n vuoden koiran & sprintterin, Auliksen, isäntäväki. Noora ja Petri. Lapsilla oli siellä hauskaa, kun viikatemies heitä jahtasi. Tulivat itse vähän tökkimään ja pyytämään jahtaamaan heitä. (Minna) Morson Vuoden tulokas -palkinto Susannalla. Bileissä nähtiin ainakin edesmennyt kartanon neito ja hukkunut merenkävijä, sepalus auki. Jotakin tekemistä heillä taisi olla Haurusen Susannan ja Mikon kanssa. Esiesiesiesi...vanhemmat vissiin. (Pätkät poimi MP) 17

18 Minna & Ilkka ja whippetpalkinnot: Taavi, vuoden koira, tulokas, sprintteri, Napo, vuoden veteraani. Enni vastaanotti greytyttönsä Helkan vuoden VSP-palkinnon. Niemien Sini on vuoden veteraani. *** TGK:n vuoden koirat 2015 *** Greyhound Avoin 1. Klang Aulis 2. Capes Bubbly Buff Helka 3. Capes Tananaa 4. Man Ray 5. Go Mary Blue 6. The Peacemaker 7. Brindle Fella 8. Pavo 9. I Am Pluto 10. Lärka Greyhound Sprintteri 1. Klang Aulis 2. Capes Tananaa 3. Capes Bubbly Buff 4. Go Mary Blue 5. Brindle Fella 6. Pavo 7. I Am Pluto 8. Lärka 9. Capes Gwen Renee 10. Capes Messi Greyhound Tulokas 1. The Peacemaker Morso 2. Pavo 3. I Am Pluto 4. Lärka 5. Capes Gwen Renee Greyhound Veteraani 1. Go Mary Blue Sini Whippet Avoin 1. JZ-Taavi Taavi 2. Hooligan 3. WT-Bertil 4. Hurricane 5. Crimdon Scapolite Whippet Sprintteri 1. JZ-Taavi Taavi 2. Hooligan 3. WT-Bertil 4. Hurricane 5. Crimdon Scapolite 18 Whippet Tulokas 1. JZ-Taavi Taavi 2. WT-Bertil 3. Crimdon Scapolite Whippet Veteraani 1. NN-Napoleon Napo Heikki Rahikainen selvitti kavereilleen mitä on greyurheilu: Greyhoundurheilu on sellaista, että monta koiraa laitetaan koppiin, ne juoksee tosi kovaa ja lopussa Klang voittaa.

19 TGK:n vuoden harrastaja Jaana Onnittelut Jaana! Sinut valittiin tänä vuonna Turun Greyhound Klubin Vuoden harrastajaksi. Klassinen kysymys, miltä nyt tuntuu? Tottakai tuntuu hyvältä, taikka vieläkin paremmalta. Olet osallistunut monipuolisesti kerhon toimintaan niin kisapäivinä, harjoituksissa, talkoissa kuin muissakin tapahtumissa, lisäksi olet hallituksen jäsen. Mistä löytyy virtaa tähän kaikkeen? Haaveilen kaikkien vastoinkäymisienkin jälkeen, että jonain päivänä olisi oma kilpuri tosi toimissa radalla. Kerhon toiminta pyörii melko pienellä porukalla, ja jollei ole tekijöitä, ei ole Turun radalla myöskään toimintaa. Ei voi kuin ihailla ja myös kiittää heitä, jotka 90-luvulla ovat radan rakentaneet, ja vielä ottaneet henkilökohtaista lainaa sen rakentaakseen. Ilman niitä ihmisiä rataa ei olisi. Itse koen, että jos käytän rataa omien koirien juoksuttamiseen, on velvollisuus osallistua toimintaan. Tällä kaudella olet päässyt myös kilpailemisessa tositoimiin. Miltä tuntui koiran vieminen ensi kertaa kilpailuissa esittelyyn ja kopituk oli Jaanalle ja Tommylle toivon päivä. Myöhemmin, Jaana koki ison yllätyksen seen, oliko perhosia vatsassa vai tyynesti vaan pää kylmänä? Entäpä ajatukset Tommyn saadessa ensimmäisen manttelinsa kauden päätöskisassa? Ensimmäiset kisat Tommyn kanssa Tampereella eivät jännittäneet, ei ollut odotuksia enkä osannut pelätä loukkaantumisia, koska vipukoilla tapaturmia radalla käsittääkseni harvemmin on. Jos jonain päivänä oma grey juoksee kilpailuissa, voin vaan... koen, että jos k u v i t e l l a käytän rataa omien kuinka paljon jännittää. Tommyn Turun-voitto JUTTA VENHOLA koirien juoksuttamiseen, on velvollisuus osallistua toimintaan.

20 Vuoden harrastaja Jaana Lintunen sai lämpimät onnittelut puheenjohtaja Petri Seppälältä. mantteleineen toi niin hyvän mielen, että silmäkulma kostui. Ja joo, niissä kisoissa jännitti jo. Millä mielin matkaat uuteen kau- teen ja millaisia terveisiä lähettäisit muille harrastajille? Uuteen kauteen odotusten ja jännityksen tuntein. Lähinnä jännittää, onko minulla yksi vipukka kisakoirana vai myös grey? Vaiko kaksi? Pyrin ajattelemaan positiivisesti, mutta olen myös valmis hyväksymään sen, jos tytöt eivät radalle pääse. Terveisiä kanssaharrastajille haluaisin toivottaa: pidetään yhtä positiivista asennetta ja mieltä jatkossakin sekä treeneissä että kilpailuissa. Kysyi: Minna Leppänen Vastasi: Jaana Lintunen Kuva: Minna Leppänen Kiusa ja Karma edistyvät Kävelymatolla 20 vahvistetaan sisimpiä lihaksia.

21 Edellisessä lehdessä Jaana kertoi greysisarustensa epäonnen keväästä Elokuussa sekä Kiusa että Karma juoksivat kiihdytyskisoissa pätkän käsivieheen perässä. Silloin matka kisakoiraksi oli kuitenkin vielä hyvin pitkä. Miten tänään? Jaana kertoo: Kiusa on mielestäni nyt marraskuussa ihan OK. Tyttö juoksee, kurvailee ja väistelee puita ja toisia koiria ketterästi. Mitään tasapainoon taikka neurologiseen vaivaan viittaavaa ei ole nähtävissä. Toki vielä viimeistään keväällä käydään tutkimuksissa, varmuuden vuoksi. Karman kuntoutus edistyy vauhdilla. Päivittäisten kävelylenkkien lisäksi pari kertaa viikossa vapaana juoksua isolla aidatulla lammaslaitumella vielä toistaiseksi varmuuden vuoksi. Karman sisimmät lihakset olivat vielä kuukausi sitten (lokakuussa) olemattomat. Esimerkiksi laminaattilattialla koira ei pysynyt pystyssä, vaan jalat alkoivat liukua sivulle. Kävelylenkit ollaan pyritty tekemään metsässä paksussa sammalpeitteessä ja sänkipellolla, jotta koira joutuu nostelemaan jalkojaan ylös. Tasapainolauta on ollut myös käytössä, on vaan aika hankala käytännössä. Positiivista oli myös käynti Leena Piiran luona molempien tyttöjen kanssa, ei mitään ihmeellistä löytynyt. Marraskuussa otettiin kuntoutusohjelmaan mukaan myös kävelymatto ja jumppapallo. Verikokeissa emme ole vielä käyneet, mutta viimeistään alkuvuodesta. Uskoisin, Keväällä Karma oli huonona. Nyt iloinen Karma nautiskelee pupun kanssa. Ihan silmät välillä kiinni, kun on pitkästä aikaa niin kivaa... että liikunnan määrä lisääntyy, niin kokeet otetaan. Jaana Lintunen Kuvat: Jutta Venhola 21

22 Eläinlääkärin tietoisku Koiran ulkoloisista Kutiava koira on aina hankala potilas, sillä kutinaan on moninaisia syitä. Kaiken lisäksi eri tekijät voivat saada aikaan samanmoisia muutoksia. Jouni Niemi OSA 1 (Ctenocephalides felis) ei. Lisäksi on lintu-, orava- ja siilikirppuja, jotka siis harhautuvat myös koiriin ja kissoihin. Ja myös ihmiseen. Nämä eivät kuitenkaan elä vieraslajissaan. Onneksemme nämä vieraslajit eivät pesiydy sisätiloihinkaan. Tutkittaessa ihopotilasta on kunnon valaistuksesta selvä hyöty. Suurennuslasikin voi olla tarpeen. Totta kai mikroskooppiakin tarvitaan erilaisten näytteiden tutkimiseen. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelen kirppuja, täitä ja väiveitä. Kevät on yleisintä aikaa, jolloin lemmikeistä löytyy kirppuja. Tämä johtunee lintukirppujen aktivoitumisesta pesimisen yhteydessä. Miksi sitten kirput aiheuttavat kutinaa? Nehän saavat ravintonsa verta imemällä, joten tässäpä syy. Kirput ovat silmin nähtäviä, kooltaan 1-6 mm:n kokoisia, vikkeliä hyönteisiä. Niiden raajojen rakenne mahdollistaa nopean hyppimisen, varsinkin viimeinen jalkapari on pitkä. Pohjoismaissa kirput eivät ole tavallinen löydös, Keski-Euroopassa sen sijaan kyllä. Koiran oma kirppu (Chetocephalides canis) on harvinainen sielläkin, mutta kissakirppu Kirppu Kirpuista tummaa ulostetta Kirpputartunnan varmistaa tietenkin itse kirppujen löytyminen. Sen lisäksi kirput jättävät jälkeensä tummaa ulostetta, joten sen löytyminen pakottaa etsimään tosissaan kirppuja. Tämä uloste on kuivaa ja hiekkamaista. Kirppulajien erotteluun tarvitaan mikroskooppia, sillä etenkin pään erilaisuus erottaa kirput toisistaan. Yleisin oire on siis kutina. Esimerkiksi yhtäkkinen kutina lenkillä. Iho voi myös herkistyä pidempään jatkuneessa tartunnassa, jolloin ihosta löytyy jo karvattomia ja tulehtuneita kohtia. Tällöin kyseessä on jo kirpun puremasta aiheutunut allergia. Kirpun sylkiaine toimii tällöin allergian aiheuttajana. Itse asiassa sylkiaineen tehtävänä on helpottaa kirpun tunkeutumista ihosta läpi. Kutinan tunne syntyy histamiinin vapautuessa ihossa. Kirpun elinkierto jopa kaksi vuotta Kirpun elinkierto voi olla jopa kaksi vuotta. Kaikki riippuu olosuhteista. Kirpun munat eivät jää eläimeen kiinni, vaan tippuvat ympäristöön. Naaras munii päivässä jopa 50 munaa. Lisäksi elinkierrossa on larva- ja pupa-vaiheet. Näidenkin aktivoitumiseen vaikuttavat olot. Kosteissa ja lämpimissä oloissa kehittyminen on nopeampaa. Pupa-vaiheessa tämä ulkoloinen on herkkä jopa ympäristön hiilidioksidin määrälle. 22

23 Täi Väive Täi yleisin ulkoloinen meillä Suomessa koiran yleisin ulkoloinen on täi (Linognathus setosus). Sekin käyttää ravinnokseen verta. Tästä aiheutuu myös samanlaiset oireet kuin kirpputartunnassa: kutinaa, hilseilyä ja toissijaisia ihovaurioita. Sekä täi että sen munat ovat silmin nähtävissä, mutta toki suurennuslasi auttaa tutkimuksessa. Täi on kooltaan 1,5-2 mm pitkiä. Munat ovat tiukasti kiinni karvoissa, joten nyhtämällä karvaa saa helposti näytteen tutkittavaksi. Tyypillisimmillään tartunta on koiran etuosassa, päässä ja rinnassa.. Täitartunta on lajispesifinen eli kohdelajilla on aina oma täi-lajinsa. Onneksemme siis koiran täit eivät tartu ihmiseen eikä toisiin eläinlajeihin. Tartunta leviää koirissa joko suoran kosketuksen tai sitten välillisesti pyyhkeiden ja harjojen välityksellä tai irtokarvojen välityksellä. Väivettäkin löytyy... Ja sitten olisi vielä kolmas veijari käsiteltävänä. Väive on harvinaisempi kuin täi, mutta ajoittain sitäkin löytyy. Elintavoiltaan väive eroaa täistä, sillä se ei ime lainkaan verta, vaan elää koiran ihon pintasolukosta ja eritteistä, esimerkiksi talista. Sen rakenne on pulleampi ja pää ei olekaan niin kapea, että se työntyisi ihon läpi. Väive (Trichodectes canis) on hyvin liikkuvainen ja tämän vuoksi se kutittaa ja aiheuttaa ihon ärsyyntymistä. Kutinan vuoksi koira raapii itseään saaden lopulta ihonsa rikki. Näin syntyy ihotulehdus, joka siten taas kutiaa entistä enemmän. Kolme - neljä lääkityskertaa Nyt käsiteltyjen ulkoloisten torjunnassa on selvä ero: koirassa kiinteästi viihtyvät täi ja väive eivät vaadi ympäristön saneeraamista. Aikaisemmin kirppujen kanssa taisteleminen on vaatinut myös ympäristön myrkyttämistä. Onneksemme nyt kuitenkin myös sivelyvalmisteet leviävät ja tehoavat myös ympäristössä. On muistettava, että munat ja liikkuvat hyönteiset elävät eri tahtiin, joten sen vuoksi lääkityksiä on tehtävä useamman kerran kolmen neljän viikon välein. Mielenkiintoisen lisän tuo ulkoloisten toiminta koiran heisimadon (Dipylidium caninum) väli-isäntänä, joten sisäloisten häädössä on tällöin muistettava käyttää tähän loiseen toimivaa lääkitystä. 23

24 Toisenlainen vinkkeli lajiimme. TGK:n Heikki johtaa. Vauhti vei mennessään Kuvastamon Jouni Lappi käväisi turistina kameransa kera Metsämäen kisoissa Se oli ensimmäinen kerta, ja vasta toinen kerta, kun hän radalla juoksevia koiria kuvasi. Kuvien tultua esiin TGK:n seinälle moni meistä ihastui tuoreisiin näkökulmiin. Miten päädyit kokeilemaan greyhoundien ja whippetien kuvaamista? Kokeilu alkoi ihan vahingossa, eli asun Hepokullassa ja satuin kulkemaan syyskuussa kameran kanssa Vätin radan ohi, kun siellä oli Makkarakisat. Jäin siihen hetkeksi kuvaamaan. Jaoin sitten kuvat Turun Vinttikoirakerho ry:n Facebook-sivulla, ja sitä kautta taas Nikkilän Iida kyseli kiinnostustani tulla kuvaamaan Turun Greyhound Klubin kisoja. Hetki Jounilta meni ensin ihmetellessä ja tarkkaillessa nopeusurheilijoidemme kisoja, mutta heti alusta lähtien kilpailijoiden vauhti vei mennessään. Haastavinta oli löytää oikeat asetukset vallitsevaan valoon, ja sen jälkeen ehtiä kisaajien vauhtiin. Se yksi juoksu kun on aika nopeasti ohi, Jouni toteaa. Ilmeet yllättivät Jouni pääsi melko pian jyvälle lajistamme, ja niinpä hänelle alkoi jäädä aikaa miettiä sekä hakea erilaisia kuvakulmia. Kuten aina kuvatessa kilpailuja pitää olla valmiina kuvaamaan myös yllättäviä tilanteita. Kisoista palattua Jounille paljastui vielä jotakin... Itseni yllätti kuvia katsellessani hurjat il- 24

25 meet, joita en itse ainakaan paljaalla silmällä rekisteröinyt. Jonkin verran minulla oli varmasti hyötyä siitä, että olen kuvannut aikaisemmin urheilua ja muita vauhtilajeja, hän pohdiskelee. Mutta vaatii vielä hieman harjoittelua, että saisin useammasta tilanteesta onnistuneita teräviä kuvia. Jouni aloitti kuvaamisen 1990-luvun loppupuolella, ja siitä vähitellen harrastus on vienyt miestä mennessään. Ja oma vaatimustaso sekä halu kehittyä on aina ollut pontimena. Luontokilpailussa menestystä Aikaisemmin osallistuin luontokuvakilpailuihin. Niistä voi jälkipolville mainita Kuusamo Nature Photon luomusarjan voiton vuonna Kuvaamisesta löytyy Jounin mukaan jatkuvasti kehitettävää sekä uutta opittavaa. Kun kuvaaja niin kokee, oma sisäinen motivaatio on kohdillaan, ja kehitystä myös tapahtuu. Varsinaista muodollista valokuvaajan koulutusta minulla ei ole, tosin olen harkinnut valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamista. Itse asiassa olen koulutukseltani ekonomi, lopetin toistaiseksi sen alan hommat vuonna 2013, joten olen niin sanottu alanvaihtaja. Mitä alanvaihtaja sitten kuvaa kaikkein mieluiten? Kuvaan aika monipuolisesti ja pidän uusista haasteista. Maisemakuvaus on kiehtovaa, aikaisemmin kuvasin luontoa enemmän, mutta viime aikoina olen kuvannut enemmän kaupunkimaisemaa ja erityisesti Turkua. Toisessa ääripäässä taas kuvaan mielelläni urheilua, erityisesti erilaisia palloilulajeja. Niissä ovat herkkua yllättävät tilanteet, kun taas maisemakuvauksessa tunnelman, sommittelun ja kuvakulman hakeminen on kiehtovaa. Monipuolinen kuvaaja on kokeillut monenmoista. Koppien edusta kuntoon, luistava höttö kiinteäksi. Lähettäjä Joni Tuhkanen työssä. Ei kerkiä hymyillä, koska tahtoo voittaa... Voittotunnelman aistii. TGK:n Jouni palkitsee EGU:n Saphiran. 25

26 Liikettä aidan takaa. Onkohan se ihan oma juttu kiteytynyt? Tekisi melkein mieli sanoa, että minulla ei ole sitä yhtä juttua, hän tuumaa. Tai se juttu on, että pyrin hakemaan koko ajan uusia haasteita. Muotokuvaus ja esimerkiksi lemmikkikuvaus ovat sellaisia, joita en ole vielä tosissani kokeillut. Mutta jos nykyisestä repertuaarista pitäisi jokin valita, niin valinta osuu maisemakuvaukseen. Teksti: Mirja Piranta Kuvat: Jouni Lappi, Kuvastamo (Rajaukset tehty Jounin luvalla.) Jouni Lappi Turun Joulumarkkinoilla Luostarin Välikadulla & klo Handleri tsemppaa. Whippet Hulabaloo kohta lähtökopille. Edessä 495 metriä. Svala, Valinor, Klang, 26 Capes Jai Ho.

27 Aulis kävi Ruotsissa Eräs torstaiaamupäivä, muutama päivä SM-kisojen jälkeen, Noora sai puhelimeen Messenger-viestin ja tietysti lukemaan normaalisti... Reagointi: WHAAAT! Minä tietysti kysymään, että mitä nyt taas on tapahtunut? Noora kertoi viestin tulleen Ruotsista Kent Anderssonilta, Tukholman kerhon kilpailunjohtajalta. Että he haluavat kutsua Auliksen juoksemaan Ruotsin Derbyyn Eihän sitä voinut uskoa heti, mutta luin viestin ja pakko oli uskoa. Siitä alkoi jonkinsorttinen kisakalenterin plaraus ja muutamia puheluita sinne tänne, aikamoinen jännitys ja erikoinen fiilis siitä syntyi. Mitäs nyt sitten kuuluu tehdä? Anu ja Hannu neuvoivat heti laivapaikkojen varausta, koska menevät nopeasti ja niitä on suhteellisen vähän, ja näin se juuri meni. Muutama varaus tuli tehtyä ja peruttuakin. Lopulta oikea ja sopiva konsepti löydettiin ja matkaan päästään koirapaikkojen takia Helsingistä, mutta takaisin päästään Turkuun. Tarkisteltiin vielä, milloin matkan voi viimeistään perua. Seuraavaksi nousi mieleen rokotus ja muut sellaiset asiat, ja jälleen muutamia puheluita lääkäreille. Tässä meitä auttoi Jouni. Kaikki saatiin lopulta järjestymään ja päätimme lähteä reissuun. Eipä näitä tilaisuuksia kauheasti välttämättä tule. Ennen matkaa juostiin vielä Euroopan Derbyn kilpailu Tampereella. Miten koira tämän nyt ottaa... Kisapäivää edeltävänä iltana päästiin matkaan kohti Helsinkiä, muksut mummulassa ja muut koirat jäivät Anulle ja Hannulle hoitoon. Kiitos siitä! Helsingissä ajettiin Viikkarin laivaan ja oltaisiin aamusella sitten Tukholmassa. Menomatka laivassa oli tietysti Aulikselle uusi asia ja itsekin jotenkin hieman stressaantunut siitä, miten koira tämän nyt ottaa... Koirille varattu hätälaari kannella 9 kelpasi tasan kerran. Auliksen ilmeestä näki seuraavilla kerroilla, että älä luule mun tuonne asioita tekevän. No joo, pienihän se oli ja ruuhkaisessa paikassa. Asiat tuli kuitenkin jotenkin tehtyä. Ehkä meni vähän ohi, mutta iso hätä jäi tekemättä. Lymed-puku Aulikselle päälle, selvä rauhoittuminen ja kisaruoka tulemaan aamuksi. Sitten päästiin nukkumaan. Pari kertaa se iso hätä sitten yöllä herätteli, mutta ei vaan onnistunut siihen neliönkokoiseen laatikkoon. Kelloa katsoessa totesin, että aamuherätys on parin tunnin päästä. Aika raskas yö oli. Elohopea nousi Laiva saapui satamaan ruotsin aikaa kello 10. Vähän ennen raahauduttiin autoon päin ja 27

28 Autot varjossa. Klubirakennus. Rataa suoralta, palkintopallit. Rataa kaarteesta. Siistiä. Lähtökopit. Rataa viimeistellään kisakuntoon. 28 Auliskin sai katseita ihmisiltä, jotka tajusivat koiran olevan niitä juoksijakoiria. Satamasta sitten ulos, aamu oli tosi hieno keliltään ja muutama kuvakin tuli otettua. Tukholman keskusta oli aikamoisessa tietyöremontissa, mutta lopulta oikea suunta Åkers Bergaan löytyi vain yhden harhan jälkeen. Heti piti löytää paikka missä ulkoiluttaa Aulis. Tosin jokunen kilometri piti ajaa löytääksemme sopivan paikan, jossa olisi sopivan rauhallista. Matkaa radalle tais olla noin 50 km, joten olimme mukavasti ajoissa ilman kiirettä. My viestissä ilmoitti, että radalla ei varmaankaan ole vielä ketään. Ajoimme kuitenkin paikalle ja saimme sopivan varjopaikan. Huomasimme, että elohopea nousee tänään aika ylös, taisi lopulta olla astetta. Ilmomaksun kanssa ongelmaa Rata oli hieno ja omassa olossaan. Väkeä alkoi hiljalleen valua radalle, ja kyllähän me aika h-moilasina oltiin siellä Mitäs nyt? Täytyi siis tutkia ympäristöä. Aika pian tuli ihmisiä ystävällisinä tervehtimään suomalaisia kilpaveljiä ja -siskoja. Vedimme siinä Nooran laajan englannintaidon taskusta, (nyt saa nauraa jos haluaa ). Asiat tulivat kuitenkin jollain tavalla selville, mutta ilmoittautumismaksun hoitamisesta ei oikein tuntunut hajua olevan kenelläkään. Tai sitten eivät ymmärtäneet, mitä me solkkasimme. Lopulta tapasimme myös My Lefflerin, ilot ja surut kävimme pikaisesti läpi ja myös ilmomaksu selvisi. Se oli pitänyt maksaa ajat sitten tilille, mutta taisi mennä meiltä ohi. Asia hoidettiin kuitenkin hienosti, kun maksoimme kisan ja suomalainenkin sana tuli kassatädiltä: KIITOS. Kiva fiilis. Ennen varsinaisia startteja pääsimme auttamaan My:tä hänen koiriensa harjoitusjuoksuissa ja pääsimme sinuiksi rataan. Voittaako tänään? Eläinlääkärintarkastukset hoidettiin lähes

29 samalla tavalla kuin Suomessakin, mutta jokaiselta koiralta siru luettiin samassa paikassa. Lääkäri kysyi minulta, että voittaako tänään? Vastasin että, yritetään ainakin. Aika leppoisaa tuntui olevan joka puolella, Auliskin tapasi siskonsa Liljan lekurin jonossa. Auliksen startti läheni ja lämmittelypaikkoja oli yksi metsäpolku, johon sijoitutaan 2-3 lähtöä ennen. Sieltä puskasta alkoi sitten tulla kommenttia meikäläiselle siitä sun tästä, ja yllätykseksi joku kilpailijoista sanoi Nooralle: Jääräpäisiä nuo miehet! Nauruahan se aiheutti, en muista kilpailuttajan nimeä, mutta helpotti kuulla suomen kieltä. Tilaisuus käytettiin hyödyksi ja kysymyksien tulva alkoi. Seuraavaksi siirryttiin kutsu lähtöön -paikkaan, ja vielä tarkistettiin koiran tiedot. Ihmettelin, miksi ei kenelläkään ole mitään numerotakkia päällä? Ei tarvitse olla, tapana on laittaa edustavan kerhon edustusasu päälle, lähinnä paita tai vastaava. Ei meillä sellaisia ollut, mutta nyt ainakin tietää, jos joskus vielä menee. Kiinniottajia ei ole Ruotsissa ei ole kiinniottajia, ja sovimme, että minä menen ottamaan kiinni ja Noora hoitaa edustusasiat. Seuraavaksi sitten kutsu radalle, jonne mentiin lanan vielä ollessa siellä esittelyparaatin läpi kohti lähtöpaikkaa. Minä olin jo siirtynyt kiinniottopaikalle ja Hannun kanssa sovimme livelähetyksen Suomeen puhelimitse. Klubiliivissä esittelyyn. Tosi kiva oli myös kuulla, kun toisia kiinniottajia tuli paikalle ja he kertoivat, että Klang on suosikki. Siellähän tuo veikkaus on toiminnassa. Aikamoinen jännitys lisääntyi, aivan kuin sitä jo ei muutenkin olisi ollut. Eikä ollut kanttarelleja mitä vois kerätä. Startti tapahtui ja huomasin heti, ettei mennyt putkeen lähtökiihdytys. Ykköskaarteessa aikamoista kolinaa, takasuoralla ajattelin vielä nousua. Aulis oli tuolloin vielä kolmantena. Hyvä taistelu maalisuoralla ei kuitenkaan nostanut ylöspäin, vaan lopullinen sijoitus neljäs. Ajattelin että siinä meni veikkaukset pieleen... Videot tuli katsottua ja totesimme muutaman kilpailijan kanssa, että sisäkopin koirat ampaisivat ulospäin, jolloin kolari oli varma. Kaarteeseen tullessa ne ulospäin lähteneet tulivat sitten sisälle, jolloin seuraava kolari tapahtui. Lopulta paukut ei enää riittäneet uudestaan nousuun. Kisapäivä oli hieno ja tunnelma upea, uusia ihmisiä tuli tavattua ja varmasti vielä menemme uudestaan. Rata on hyvin turunkaltainen ja hyvässä kunnossa, mutta tällaiseen reissuun kannattaa mennä mielestäni pari päivää ennen, koska laivamatka vie yhden päivän ja koira rauhoittuu kisapäivään eri tavalla, kun aikaa on enemmän. Tunnelit tutuiksi Myn kanssa vielä syömään ja kohti satamaa ajelemaan. Niin, todellakin ajelemaan, aikaa 29

30 meillä laivan lähtöön tais olla kaksi - kolme tuntia. Kohti Tukholman keskustaa ajaessa sai olla tarkkana. Reittejä oli tosiaan tietöiden takia muutettu, ja milloin missäkin oli sataman merkki. Muuteltuja teitä ajellessa meni välillä ihan väärille reiteille, jolloin suuntana näkyi olevan tunnelit. Silloin myös navi lakkasi toimimasta. Eipä siinä sitten muutakaan voinut kuin ajaa liikenteen virran mukana ja kaistaa vaihdellen. Aika hienot tunnelireitit muuten! Jonkin matkaa ajettua näkyi valoa tunnelin päässä, ja ensimmäiseksi mietimme, missähän sitä ollaan, kun tovi oli tunnelissa jo ajeltu. Kuin ihmeen kaupalla ja mahtavalla navigointitaidolla olin osannut vaihdella oikeaan suuntaan ja totesimme vaan Nooran kanssa, että aivan niin kuin aina olis täällä ajeltu. Jonkin sortin hilpeyttä aiheutti seikkailu. Satamaan siis löydettiin ja kotimatka alkoi. Huonointa reissussa oli, kun en saanut yhtäkään juoksukuvaa. Harmittaa. Mutta kiitoksia kaikille niille, jotka auttoivat meidät matkaan. Auliksen fiiliksiä en osaa kuvitella, mutta hän hoitaa tuon tärkeimmän jutun. Noora & Petri Seppälä KOlme kuvaa TGK:n juhlavuoteen liittyen aloitan tässä lehdessä pienen kuviin liittyvän juttusarjan. Valitsin ensimmäiseksi muistelijaksi Taru Lehtosen. Tarun tehtävänä oli etsiä kolme Turun Greyhound Klubiin ja häneen liittyvää kuvaa kolmelta vuosikymmeneltä (1980-, 90- ja 2000-luku). Juhlavuoden kaikissa neljässä lehdessä joku vuorollaan avaa itselleen merkityksellisesti TGK:n historiaa. Ilmoittautua saa, vihjata saa. Kuvat voivat liittyä oman koirasi kilpailuun, pennun opettamiseen, uuden kuonokerholaisen valintaan, tuomaritoimintaan, radan laittoon, rakentamiseen, pikkujouluihin ja muuhun oheistoimintaan... Mutta punainen lanka koko ajan TGK. Tärkeintä kuvissa siis on suuri merkityksellisyys sinulle kerhoosi liittyen. Tehtäväsi on sitten kertoa muistosi kustakin kuvastasi, sekä palauttaa mieleesi, miltä tuntui silloin olla teegeekoolainen. Muistellaan yhdessä! Tarulle merkitykselliset kuvat TGK:n riveissä nostivat hänelle mieleen oheiset muistot. Mirja Piranta 30 Tässä me tgk-laiset nautitaan Ellun kanssa Tampereella Suomen Mestaruudesta. Diamella Ellu (Calahorra The Signal - Sökövintin Oodi)

31 Whippettyttöni Ellu kerkisi aloittaa kisauransa 80-luvulla. Kilpailimme molemmissa liitoissa. GRL:n kisoissa Ellu juoksi debyyttikaudellaan 1989 yhdeksän starttia ja yhdeksän voittoa. Marraskuussa kaksi täyttävä koira juoksi silloin Tampereella Suomen Mestariksi ja kauden lopulla tyttö pukeutui Kultamantteliin Porissa. Oli niin hienoa aloittaa oman TGK-laiskoiran kanssa aivan huipulta. Mahtavia muistoja, koira joka rikkoi kaikkien ratojen rataennätyksetkin 480 metrin matkalla, sekä paranteli myös Suomen ennätystä kolme kertaa 480:llä. Koko urallaan Ellu ilahdutti minua SVKL:n puolella starttilastoin 174: GRL:n puolella myös piisasi iloa tähän tapaan: 35: Punkku oli ensimmäinen greyhoundini, ja avasi minulle aivan uuden maailman harrastuksessani. Kaikkein hienointa oli voittaa Punkun kanssa oman kerhon järjestämä klassikkokisa, Turku Classic. Ei ole kuninkuusmatkan voittanutta, niin jännä on 785 metrin kisa. Finaalipäivänä rata oli todella raskas, täysin hiekkavelliä, mutta niin se vaan poika upeasti juoksi maaliin ilman väsymyksen merkkejä. Mun TGK-laiskoira Punkku oli vuonna 1999 GRL:n Vuoden Tulokas ja Vuoden Koira -kakkonen ja oman kerhon ykkönen. Turku Classicin lisäksi Punkku voitti myös Junior Derbyn, Tampereella. Hauska muisto liittyy pyttipannu-urakkaan 2000-luvun alussa. Avustimme varoja saadaksemme Metsämäessä Kuninkuusraveissa ja muidenkin kerhojen porukoita tuli silloin auttamaan. Kerhollamme oli oma teltta, jossa pidimme juoma- ja ruokapistettä. Oli pannukäsi kovilla, niin ison määrän pyttipannua veivasin silloin. Hauskaa oli ja maailma haisi ja maistui pyttipannulle. Tuo toi sitä yhteenkuuluvuutta, ja meillä kaikilla oli samanlaiset T-paidat päällämme. Edustavaa, ja kyllä meidän teltta tuottikin silloin todella hyvin. 31 Ace Boon Coon Punkku (Fireline Machine Gun - Selecta Amerigo) Sateen piiskaamina Historian neljäs TC, Punkku eka TGK:n koira voittajana. (GR-lehti dokumentoi silloin arvokisoja.) Me TGK:n ruoka- ja juomapisteen porukat touhuttiin mustissa T-paidoissa, joihin oli painettu keltaisella tämä EGU:n Reija Rantasen piirtämä kuva.

32 Mitä parhainta uutta vuotta jokaiselle! Muistakaa aloittaa treenit nuorempien kanssa! 32