Synergiatalo uusi tapa, erilaisia valintoja Juha Niemelä, diplomi-insinööri Rakennuttajapäällikkö, Senaatti-kiinteistöt juha.niemela@senaatti.fi Juha Lemström, arkkitehti Johtaja, Senaatti-kiinteistöt juha.lemstrom@senaatti.fi Jarek Kurnitski, tekniikan tohtori Johtava asiantuntija, Sitra jarek.kurnitski@sitra.fi 1 Yleiskuvaus hankkeesta ja ekotehokas rakennuttamisprosessi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) toimintaa pyritään helpottamaan ja tehostamaan keskittämällä kaikki pääkaupunkiseudun toiminnot uusiin toimitiloihin. Sijainnilla Helsingissä Viikin tiedepuistossa haetaan toiminnallisia ja tilallisia synergiaetuja myös alueella jo nyt olevien monien bioalan toimijoiden kanssa. Viikin tiedepuiston alueesta on näin kehittymässä maan laajin ja kansainvälisestikin merkittävä bio-, ympäristö- ja luonnonvaratieteiden tutkimus- ja asiantuntijakeskittymä. SYKE:n päätoimipaikaksi suunniteltava rakennus sisältää toimitilat noin 625 henkilölle sekä laboratoriotiloja. Talon tiloista n. 80 % on toimi- ja n. 20 % laboratoriotilaa. Laboratoriotilat käsittävät karkeasti jaoteltuna yleis- (bioala ja kemia) ja erikoislaboratorio-, olosuhde- ja tukitiloja. Senaatti-kiinteistöt tontin omistajana ja rakennuttajana sekä SYKE-talon käyttäjänä ovat yhdessä päättäneet toteuttaa tämän uudishankkeen ekotehokkaana pilottihankkeena, joka luo suuntaa ja toimintatapoja ekotehokkaalle suunnittelulle sekä rakentamiselle yleisemminkin toimistorakentamisen saralla. Hanke on nimetty Synergiataloksi. Sen laajuus on n. 20 000 brm 2 ja kustannusarvio n. 50 M. Tontin valinta tehtiin kesällä 2009, ja kaavailujen mukaan talo valmistuu syksyllä 2014. Suunnittelukilpailu, jossa oli vaativat ekotavoitteet, järjestettiin 5.5.2010 8.10.2010, ja kilpailun ratkaisu julistettiin 16.12.2010. Ekotehokkaaseen/vihreään rakennuttamisprosessiin sisältyvät laajasti käsitettynä seuraavat keskeiset asiat: tontin valinta (ekologisesti kestävä näkökulma) yhteiskäyttöisten tilojen määrittäminen alueella jo toimivien ja tulevien toimijoiden kanssa (rakennetaan mahdollisimman vähän ja suositaan synergiaa) työympäristön kehittämisselvitys (rakennetaan mahdollisimman vähän ja työympäristö on tehokas) ekotehokkuusnäkökulma suunnittelussa ja rakentamisessa kiinteistön ekologisesti kestävä käyttö. Jotta ekotehokkuus voidaan varmistaa rakentamisprosessissa alusta loppuun, tulee kaikkien em. ekotehokkaan rakennuttamisen keskeisten osa-alueiden olla kunnossa. Vihreään rakennuttamiseen kuuluu hankkeen alussa ympäristöselvityksen teko. Sen pohjalta on mahdollista määrittää ja täsmentää hankkeelle ekotehokkaat tavoitteet. Tässä tavoiteasetannassa voidaan käyttää ympäristöluokitusjärjestelmiä (esim. PromisE, LEED ja BREEAM). Tavoitteiden saavuttamisen seuranta tapahtuu suunnitteluvaiheessa laadittavan ympäristöselostuksen avulla vertaillaan tavoitteita ja ratkaisuja. Rakentamisvaiheen ja koko hankkeen ekologisten asioiden toteutuminen arvioidaan hankkeen valmistuttua loppuraportin avulla. Apukeinoina matkalla ekotehokkaaseen lopputulokseen toimivat myös esimerkiksi vihreät vuokrasopimukset (Green Lease) ja ympäristöohjelmat (esim. Green Office). Ekotehokkaassa rakennuttamisprosessissa on keskeistä aluksi valita polku, jonka avulla ko. hankkeessa asetetut tavoitteet arvioidaan parhaiten saavutettavan. Synergiatalon osalta järjestettiin hankkeen alussa laaja asiantuntijoiden ja keskeisten osapuolten ideariihi, jossa konsultin tekemän selvitystyön pohjalta arvioitiin eri toteutustapojen hyviä ja huonoja puolia. Selvitystyön perusteella päädyttiin siihen, että Synergiatalon tavoitteiden osalta paras lopputulos saavutetaan järjestämällä kansainvälinen monialainen suunnittelukilpailu, jonka pohjalta voidaan parhaiten edetä kohti tavoiteltua lopputulosta. 2 Suunnittelukilpailu tavoitteiden ratkaisijana 2.1 Ekologiset tavoitteet Suunnittelukilpailun tavoitteeksi asetettiin löytää innovatiivinen kokonaisratkaisu rakennuksesta, joka on ekologisesti kestävä, toiminnallisesti innostava ja hyvä työympäristö, arkkitehtonisesti korkeatasoinen sekä ympäristökeskuksen imagoa vahvis- 51
tava ja joka on lisäksi toteuttamiskelpoinen sekä kustannustehokas pitkällä aikavälillä. Tavoite koettiin niin haastavaksi, että perinteisen arkkitehtikilpailun ei katsottu olevan riittävä, vaan päätettiin järjestää monialainen suunnittelukilpailu, jonka avulla voidaan hankkia uusin alan tietämys ekotehokkaan suunnittelun saralla. Kilpailuehdotuksia päätettiin arvioida toiminnallisuuden ja arkkitehtuurin lisäksi muun muassa materiaali- ja energiatehokkuuden sekä hiilidioksidiominaisuuksien perusteella. Se edellytti suunnitteluratkaisujen viemistä tavanomaista suunnittelukilpailua pitemmälle. Kilpailijoiden tuli toimittaa erilaisten laskelmien lisäksi myös digitaalinen malli, jonka avulla kilpailun järjestäjä analysoi ehdotuksia. Teknisesti vaativista kilpailuehdotuksista tilaaja maksoi myös tavanomaista korkeamman kilpailupalkkion, 40 000. Senaatti-kiinteistöt sekä SYKE toimivat Synergiatalon suunnittelukilpailun järjestäjinä, ja kilpailu järjestettiin yhteistyössä Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n sekä Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry:n kanssa (näistä järjestöistä oli myös edustajat arviointiryhmässä). Synergiatalon suunnittelukilpailusta julkaistiin hankintailmoitus HILMA:ssa suomeksi ja englanniksi 19.2.2010 ja ilmoituksessa kuvattiin keskeiset tavoitteet seuraavasti: Kilpailun tarkoituksena on löytää innovatiivinen, asetetut tavoitteet optimaalisesti täyttävä ja yhteen sovittava kokonaisratkaisu, joka on ekologisesti kestävä, energia- ja ekotehokas, vähintään passiivitalon vaatimukset täyttävä (kilpailuohjelmassa myöhemmin täsmennys: tavoite lähes nollaenergiarakennus -kriteerin saavuttaminen sovellettuna kohteeseen, hyödyntää paikallista uusiutuvaa energiaa, materiaalitehokas ja rakennuksen päämateriaalien elinkaarisia haitallisia ympäristövaikutuksia minivoiva) muodostaa toimivaa, tehokasta, työhyvinvointia edistävää, toiminnan luonteeseen sopivaa monenlaisia ja muuttuvia työskentelytapoja tukevaa työympäristöä on kaupunkikuvallisesti ja arkkitehtonisesti korkeatasoinen on kustannustehokas, kokonaistaloudellinen ja toteuttamiskelpoinen. Lisäksi mainittiin, että ekologisella kestävyydellä tarkoitetaan energiatehokkuutta paikallista uusiutuvan energian tuotantoa materiaalitehokkuutta, rakennuksen päämateriaalien elinkaarisia ympäristövaikutuksia (kilpailutehtävä sisältää rakennuksen päämateriaalien määrien arvioinnin) rakennuksen ympäristöluokituksissa esitettyjen perusteiden täyttymistä siten, että päästään korkeimpiin ympäristöluokituksiin. Kilpailuohjelmavaiheessa ekologisia tavoitteita täsmennettiin seuraavasti: Ensisijainen tavoite ekologiseen kestävyyteen pyrittäessä on rakennuksen energiatehokkuus. Toiseksi tärkein tavoite on materiaalitehokkuus ja rakennuksen materiaalien ekologinen kestävyys. Sitä mitataan rakennusmateriaalien valmistuksen ja ylläpidon kasvihuonekaasupäästöillä 100 vuoden tarkastelujaksolla (hiilijalanjälki). Kilpailuehdotusten suunnittelussa tulee pyrkiä vähäiseen hiilijalanjälkeen rakennuksen päämateriaalien osalta. Kolmantena tavoitteena ekologiseen kestävyyteen pyrittäessä ovat paikalliset, uusiutuvat energiantuotantoratkaisut. Kilpailussa pyritään löytämään perinteisiä energiantuotantoratkaisuja (kaukolämpö, verkkosähkö) täydentäviä tai jopa korvaavia, paikallisia uusiutuviin energialähteisiin perustuvia vaihtoehtoisia lämmitys-, sähkötai jäähdytysenergian tuotantoratkaisuja. 2.2 Osallistujien valinta Hankintailmoituksessa kerrottiin, että kilpailuun kutsutaan 4 6 monialaista, hyvään ja innovatiiviseen yhteistyöhön kykenevää työryhmää ja että tarkoitus on antaa jatkosuunnittelun toimeksianto voittaneen ehdotuksen tekijöille. Hankintailmoituksessa mainittiin tarkasti suunnitteluryhmien ammatilliset pätevyysvaatimukset taloudelliset vähimmäisvaatimukset tekniset vähimmäisvaatimukset. Kilpailu herätti suurta kiinnostusta, ja kilpailuun osallistujaehdokkaaksi ilmoittautui kaiken kaikkiaan 30 työryhmää, joista 23 oli Suomesta ja seitsemän muualta Euroopasta. Vähimmäisvaatimusten täytyttyä käytettiin ammatillisten pätevyyksien osalta pisteytyksiä apuna valittaessa kilpailuun kutsuttavat 4 6 työryhmää. Kilpailun järjestäjien tekemän pisteytyksen pohjalta kilpailuun valittiin mukaan seuraavat arkkitehtitoimistot suunnitteluryhmineen: Arkkitehdit NRT Oy (Suomi), Arkkitehtitoimisto JKMM Oy (Suomi), Bucholz McEvoy Architects (Irlanti), Foster + Partners (Englanti), Helin & Co (Suomi) ja MDRDV (Hollanti). 2.3 Kilpailuehdotusten arviointi Kilpailun arvosteluperusteista puolet oli määrällisesti mitattavia ekologisen kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden asioita sekä puolet arkkitehtuurin ja käytettävyyden asioita. Arviointikriteerit oli jaettu neljään kategoriaan: 1. Ekologinen kestävyys energia- ja materiaalitehokkuudella mitattuna 52
2. Kaupunkikuvallinen ja arkkitehtoninen laatu 3. Käytettävyys työympäristön laadulla ja toiminnallisuudella mitattuna 4. Toteuttamiskelpoisuus investointi- ja elinkaarikustannuksilla sekä teknisten ratkaisujen laadulla mitattuna. Ekologisen kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden arviointi Kaikissa kilpailutöissä oli sinänsä pyritty onnistuneesti hyvään energia- ja materiaalitehokkuuteen. Oli nähtävissä, että energia-, materiaali- ja kustannustehokkuuden asiat ovat olleet suunnittelussa alusta alkaen mukana, mikä oli myös kilpailun tarkoitus. Ekologisen kestävyyden laskenta oli ohjeistettu kilpailuohjelmassa. Tiimit suorittivat itse energiasimuloinnit ja laskelmat päärakenteiden materiaalimääristä sekä hiilijalanjäljestä ohjelman liitteiden kuvaamalla tavalla. Kilpailuehdotusten kustannusarviot arviointiryhmä teetti kaikille kilpailutöille. Lisäksi teetettiin joitakin energiasimulointien tarkistuslaskentoja, jotka osoittivat kilpailuehdotusten esittämät tiedot luotettaviksi. Laskelmien teettäminen onnistui nopeasti, koska kaikista kilpailutöistä oli käytettävissä tietomallit kilpailuohjelman vaatimana. Näin tuloksina arviointiryhmän käsissä olivat tarvittavat tiedot rakennus- ja energiakustannuksista sekä energiankäytön että päärakenteiden valmistuksen aiheuttamista päästöistä. Kaikki kilpailutyöt esittivät Suomen kylmään ilmastoon soveltuvia ratkaisuja, jotka olivat enimmäkseen myös taloudellisia. Käytetyt arvosteluperusteet eivät olleet rajoittaneet arkkitehtuuria, koska hyvinkin erilaiseen massoitteluun perustuvaa arkkitehtonista ilmaisua oli tarjolla. Kilpailuehdotuksista Valaistus ja Pastorale ovat teräsrunkoisia ja kaikki muut puurunkoisia. Teräsrunkoisista ehdotuksista Valaistuksessa on käytetty puurakenteisia välipohja- ja julkisivuelementtejä, Pastoralessa taas teräs-betoni-liittorakenteisia välipohjia ja teräskasettijulkisivuelementtejä. Puuja teräsrakenteiden runsaalla käytöllä saavutettiin etua materiaalitehokkuudessa. Laboratoriotiloissa käytettiin kuitenkin useimmiten betonirakenteita tilojen erikoisvaatimusten vuoksi. Kaukolämpöä käytettiin pääasiallisena lämmitysmuotona Solariksessa ja Valaistuksessa sekä myös merkittävissä määrin (40 %) Pastoralessa. Muut kilpailuehdotukset perustuivat lämpöpumppuihin, jolloin lämmityksen huipputeho otettiin kaukolämmöstä, paitsi kilpailutyössä 191910 sähköstä. Arviointiryhmä ei ottanut kantaa lämpöpumppujen käyttämisen tarkoituksenmukaisuuteen kaukolämpöalueella. Asiaa voidaan tarkastella jatkosuunnittelun yhteydessä. Kaikissa kilpailuehdotuksissa hyödynnettiin vapaajäähdytystä porarei istä. Osassa ehdotuksia jatkuvasti jäähdytettyjen tilojen merkittävää lämpökuormaa oli unohdettu hyödyntää lämmityksessä. Kaikissa kilpailuehdotuksissa ilmastointi oli koneellinen, mitä muutamassa kilpailutyössä oli täydennetty lämpimän kauden atriumtilojen tai toimistohuoneiden luonnollisella ilmanvaihdolla. Aurinkokennot oli sijoitettu yleisimmin rakennusten katolle (jossa sähköenergian tuotto on tehokkaampaa), mutta muutamassa työssä myös julkisivuille, jolloin aurinkokennoja voitiin hyödyntää auringonsuojauksena ja myös katon vesieristeen lävistykset vältettiin. Kaikissa kilpailutöissä luonnonvaloa oli hyödynnetty enemmän tai vähemmän mallikkaasti ja auringonsuojaukset oli ratkaistu tehokkailla ulkopuolisilla auringonsuojilla. Ekologista kestävyyttä arvioitiin energia- ja materiaalitehokkuuden tunnusluvuilla (taulukko 1). Energiatehokkuus laskettiin vuoden 2012 rakentamismääräysten kokonaisenergiatarkastelun mukaisena energialukuna. Oheisessa taulukossa energiamuotojen kertoimilla (sähkölle 2,0 ja kaukolämmölle 0,7) lasketut kokonaisenergiankulutusta kuvaavat energialuvut on esitetty ensiksi MWh/a-yksiköissä kilpailuohjelmaa noudattavalle, nykyisten vähimmäisvaatimusten mukaiselle vertailu- ja suunnitteluratkaisulle, jossa on tavanomaiset kilpailuohjelman määrittämät energiantuottoratkaisut. Varsinaisen suunnitteluratkaisun energialuku on sen jälkeen esitetty MWh/a- ja kwh/(ohm 2,a) -yksiköissä, joista viimeinen on ohjelmaneliötä kohden eikä sisällä käyttäjäsähköä kilpailuohjelman esitystavan mukaisesti. Varsinaisen suunnitteluratkaisun energiankulutuksesta on laskettu 30 vuoden energiankäytön aiheuttamat CO 2 -ekv-päästöt seuraavaa 30 vuotta likimain kuvaavalla ominaispäästökertoimella 150 kgco 2 -ekv/mwh. Tämä ominaispäästökerroin on oletettu samaksi sähkölle ja kaukolämmölle. Seuraavassa on esitetty päärakenteiden hiilijalanjälki, joka koostuu rakennusmateriaalien valmistuksen hiilidioksidipäästöjen ja mahdollisen materiaalien sitoman hiilidioksidin erotuksesta. Solaris on toiminut hiilinieluna, koska sen hiilidioksidin varasto on ollut suurempi kuin rakennusmateriaalien valmistuksen päästöt. Taulukon viimeisellä rivillä on laskettu yhteen 30 vuoden energiankäytön ja päärakenteiden hiilidioksidipäästöt. Tämä tunnusluku toimii arviona kiinteistön 30 vuoden hiilijalanjäljestä, ja asettaa kilpailutyöt paremmuusjärjestykseen ekologisen kestävyyden osalta. Tulosten mukaan Apila nousi ykköseksi energiatehokkuudessa ja Solaris materiaalitehokkuudessa. Energiatehokkuuden tulokset ovat varsin tasaiset, Pastorale kuitenkin jäi hieman muista. Materiaalitehokkuudessa 191910 ja Pastorale ovat selvästi mui- 53
Taulukko 1. Kilpailutöiden laajuuden ja kustannusten sekä energia- ja materiaalitehokkuuden tunnusluvut, kolme parasta tulosta on esitetty lihavoituna. Kilpailutyö 1 2 3 4 5 6 Solaris Valaistus Pikkukam Pastorale Apila 191910 Hyötyala, hym 2 (ohjelma-ala 12855 ohm 2 ) 14000 13100 14600 15800 12700 14800 Huoneala, hum 2 18300 18800 18200 21500 19800 20400 Bruttoala, brm 2 20600 20300 20100 23600 21800 23800 Kustannusarvio, M 54,9 54,6 58,5 57,7 54,1 61,1 E-luku, vähimmäisvaatimusten mukainen vertailuratkaisu, MWh/a 5104 4513 4575 4272 4523 4053 E-luku, suunnitteluratkaisu tavanomaisella energiantuotolla, MWh/a 3576 3517 3502 3631 3508 3281 E-luku, varsinainen suunnitteluratkaisu, MWh/a 2851 2765 2830 2985 2674 2780 E-luku, varsinainen suunnitteluratkaisu, kwh/(ohm 2,a) ilman käyttäjäsähköä 99 92 97 109 85 93 30 v energiankäytön hiilidioksidipäästöt, tco 2 -ekv 7589 7146 6904 7726 6005 6102 Päärakenteiden hiilijalanjälki, tco 2 -ekv -470 147 1600 3269 481 4013 Päärakenteiden hiilijalanjälki, kgco 2 -ekv/ -37 11 124 254 37 312 ohm 2 30 v energiakäytön ja päärakenteiden hiilijalanjälki yhteensä, tco 2 -ekv 7119 7293 8504 10995 6486 10115 ta heikompia. 30 vuoden kokonaispäästöjen tarkastelussa Apilan päästöt ovat pienimmät eli 6500 tonnia. Seuraavana tulevat Solaris ja Valaistus 7100 ja 7300 tonnilla. Pikkukampus jää asteikon puoliväliin 8500 tonnilla, ja kaksi viimeistä kilpailutyötä 191910 sekä Pastorale ovat muita selvästi heikompia ja ylittävät 10 000 tonnin rajan. Kilpailutöiden ekologisen kestävyyden tuloksia verrattiin elinkaarikustannuksiin, koska jotkut kilpailuehdotukset edellyttävät mittavampia toimenpiteitä hyvän energiatehokkuuden saavuttamiseksi, mikä puolestaan vaikuttaa rakentamiskustannuksiin. Siitä ääriesimerkkinä mainittakoon 191910, jossa rakennuksen epäedullista muotoa (muita suurempi ulkovaipan ala) on kompensoitu muita selvästi paremmalla lämmöneristystasolla sekä erityisen väljästi suunnitellulla ja rakenteisiin integroidulla ilmanvaihtojärjestelmällä. 30 vuoden elinkaarikustannuksia (laskettu rakentamiskustannusten arvion ja 30 vuoden energiakustannusten arvion summana) on verrattu 30 vuoden kokonaispäästöihin kuvassa 1. Ekologisen kestävyyden kannalta kolmen parhaan kilpailutyön (Apila, Solaris ja Valaistus) kustannustarkastelu osoitti laskentatarkkuuden puitteissa lähes samoja rakentamiskustannuksia, kun kustannuserot jäivät näiden kolmen ehdotuksen välillä 1,5 %:iin. Pastoralen, Pikkukampuksen ja 191910:n rakentamiskustannusten arvio oli merkittävästi suurempi (+ 7 13 % edullisimpaan verrattuna). Näin energiatehokkuudessa paras, Apila, jäi parhaaksi myös elinkaarikustannuksissa ja Valaistus sekä Solaris tulivat hyvin lähelle toisiaan seuraavina. Se oli arviointiryhmälle jossain määrin yllättävää, koska kompakteissa kilpailuehdotuksissa (Solaris ja Valaistus) oli Apilaan verrattuna tehty hieman vähemmän töitä hyvän energiatehokkuuden saavuttamiseksi. Valaistuksessa oli jäänyt hyödyntämättä jatkuvasti jäähdytettyjen tilojen lauhdelämpö, joka olisi voinut pienentää lämmitysenergian kulutusta ja energialukua jopa noin 78 tasolle, sekä osoittaa kompaktin muodon tuoman periaatteellisen edun. Kompaktin muodon etu ei kuitenkaan näkynyt Valaistuksen rakentamiskustannuksissa, koska monimutkaisten julkisivu- ja kattorakenteiden lisäkustannukset olivat jopa 8 % rakentamiskustannuksista. Samoin Solariksessa syntyi merkittäviä lisäkustannuksia monimutkaisesta aurinkokeräinrakennelmasta sekä aurinkolämmön viikkovarastosta. Samoilla rakentamiskustannuksilla toteutettavuuskelpoisuuden osalta parhaaksi nousi Apila, jossa ei ollut merkittäviä toteuttamiseen liittyviä riskejä. Apila oli suunniteltu aidosti ja rehellisesti puutaloksi käyttäen, puurakenteille sopivia talou- 54
tco2-ekv 12000 9000 6000 3000 55 60 65 70 M Solaris Valaistus Pikkukampus Pastorale Apila 191910 Kuva 1. Kilpailutöiden asettuminen 30 vuoden elinkaarikustannusten sekä 30 vuoden energiankäytön ja päärakenteiden hiilijalanjäljen asteikolla. Kilpailuehdotukset muodostavat melko selkeästi kaksi erillistä ryhmää, joista Apilan, Solariksen ja Valaistuksen ryhmässä on samanaikaisesti selvästi alhaisemmat päästöt ja kustannukset. dellisia jännevälejä sekä myös edullista rakennuksen korkeutta. Muissa ehdotuksissa oli sen sijaan toteuttamiskelpoisuuden riskitekijöitä muun muassa aurinkokennojen sijoituksessa vesikatolla Solariksessa ja kangaspintaisissa aurinkosuojissa sekä vesikaton rakenteissa Valaistuksessa. Nämä tekijät olivat kyllä ratkaistavissa jatkosuunnittelulla, mutta ne olisivat todennäköisesti muuttaneet rakennusten ulkoista ja sisäistäkin ilmettä. Kaupunkikuvallisen ja arkkitehtonisen laadun sekä työympäristön laadun arviointi Kaupunkikuvallisesti kullakin ehdotuksella oli oma vahva luonteensa. Ehdotukset poikkesivat toisistaan merkittävästi massoittelun ja kerrosluvun suhteen. Solaris perustui kahteen rationaaliin rakennusmassaan, Valaistus kompaktiin kaarevaan rakennusmuotoon, Pikkukampus usean noppamaisen rakennusosan muodostamaan kokonaisuuteen ja Pastorale yhteen selkeään rakennusmassaan. Apila ja 191910 levittäytyivät koko tontin alueelle kapeiden rakennusrunkojen käytön perusteella, mutta kummallakin on oma ulkoinen ilmeensä. Jokaisella ehdotuksella oli kaupunkikuvaan liittyviä ansioita. Arviointiryhmä piti parhaana kaupunkikuvallisena ja arkkitehtonisena kokonaisratkaisuna ehdotusta Apila. Se sijoittui tontille erittäin kauniisti suhteessa Eviran rakennukseen ja asuinrakennuksiin sekä merkitsi onnistuneesti risteysalueen. Ehdotus oli julkisivuiltaan varmaotteinen ja edusti pehmeää ekologista arkkitehtuurinäkemystä. Kilpailu tuotti hyvin erityyppisiä toiminnallisia perusratkaisuja Suomen ympäristökeskuksen tarpeisiin. Sitä arvosteluryhmä piti kilpailun tarkoituksen ja onnistumisen kannalta erinomaisena asiana. Toiminnallisesti mikään ehdotus ei ollut virheetön. Arvioinnissa positiivisina piirteinä pidettiin tilojen selkeyttä ja käytännöllisyyttä, lyhyitä välimatkoja eri toimintojen välillä sekä luonnonvalon riittävyyttä ja hyviä akustisia ominaisuuksia. Kritiikkiä saivat pitkät toimistokäytävät, toimintojen hajanaisuus, huono saavutettavuus ja yksiköiden eristyneisyys. Toimistotilojen osalta arvostettiin ratkaisuja, jotka tukevat vuorovaikutteisuutta, jotka ovat helposti kalustettavia ja muunneltavia, joista avautuu mahdollisimman paljon näkymiä ympäröivään maisemaan sekä joissa on käytetty terveellisiä ja turvallisia materiaaleja. Arvokkaana on pidetty myös eri työpisteiden välistä tasa-arvoisuutta erityisesti luonnonvalon saannin ja näkymien suhteen. Syvärunkoisissa ratkaisuissa työpisteiden tasa-arvoisuutta oli vaikea saavuttaa. Työympäristöratkaisultaan ansiokkain ehdotus oli Valaistus. Myös Pikkukampuksen eläytyvää ja leikkisää otetta työympäristön suunnittelussa arvostettiin. 2.4 Kilpailun ratkaisu Tuomaristo valitsi kilpailun voittajaksi yksimielisesti ehdotuksen Apila, jonka tekijöiksi osoittautuivat Arkkitehtitoimisto JKMM Oy ja ECADI (East China Architectural Design & Research Institute Co Ltd. Lisäksi työryhmään kuuluivat LOCI Maisema-arkkitehdit Oy, Finnmap Consulting Oy sekä Ins. tsto Granlund Oy. Arvostelupöytäkirjan mukaan voittaneen ehdotuksen erityisenä ansiona on omaleimainen arkkitehtoninen ilmaisu, joka synnyttää alueen kaupunkirakenteeseen ja -kuvaan uuden, käyttäjästään kertovan ja ympäristöarvoja heijastavan lisän. Puurakenteisen rakennuksen tilat on sijoitettu puolilämpimiä sisäpihoja kiertäviin kapeahkoihin rakennusrunkoihin. Katetut, puolilämpimät sisäpihat vähentävät olennaisesti ulkovaipan pinta-alaa ja parantavat energiatehokkuutta. Rakennuksen mitoitus soveltuu hyvin puurakentamiseen ja tarjoaa luonnonvalo-olosuhteiltaan erinomaiset työskentelytilat. Esitetyt tekniset ratkaisut muodostavat erinomaisen kokonaisuuden. Ehdotuksessa oli pienin energiankulutus ja alhaisimmat 30 vuodelle lasketut energiankäytön ja rakennusmateriaalien hiilidioksidipäästöt, mikä osoittaa, että suurehkosta matalasta rakennusmassastakin on mahdollista saada kustannustehokkaasti hyvin energiatehokas. Ehdotuksen kustannusarvio on 54,1 M, ja suunnitelmaa jatkossa kehittämällä arvioidaan päästävän kustannustavoitteeseen 50 M. Ehdotuksen energiansäästöön liittyvien lisäinvestointikustan- 55
Arkkitehtitoimisto JKMM Oy Kuva 2. Suunnittelukilpailun voittanut ehdotus Apila. nusten on laskettu olevan noin 4 M ja vuosihyödyn energiakulujen vähentymisessä noin 80 000 (takaisinmaksuaika noin 50 vuotta). Lisäksi puurakenteinen rakennus toimii hyvänä hiilinieluna. Suunnittelukilpailun voittaneen ehdotuksen kokonaisenergiankulutuksen arvioidaan olevan vuoden 2012 rakentamismääräysehdotuksien edellyttämästä tasosta lähes puolet ja keskimääräisen vastaavan kiinteistökannan nykyisestä kulutuksesta alle kolmannes. 4 Kokemukset ja yhteenveto Ekotehokkaaseen suunnitteluratkaisuun tähdänneen suunnittelukilpailun voi arvioida onnistuneen varsin hyvin. Jo suunnittelukilpailun arviointilautakunnan ensimmäisessä kokouksessa voitiin todeta, että kaikki ehdotukset oli tehty huolella ja täyttivät kilpailijoille asetetut vaatimukset. Arviointiryhmä oli kilpailun tuloksiin ja kilpailutapaan erittäin tyytyväinen. Merkille pantavaa oli se, että vaativat ekotavoitteet eivät ohjanneet kilpailevia suunnitteluratkaisuja keskenään samanlaisiksi, vaan luovuudelle jäi edelleen riittävästi tilaa; saatiin tarkasteltaviksi hyvinkin erilaisia suunnitteluratkaisuja. Tiukat ympäristötavoitteet synnyttivätkin uusia innovaatioita. Kilpailu sai suuren suosion myös suunnittelijakunnan parissa, ja hyvää palautetta hanke on saanut eri yhteyksissä muutenkin. Myös mediassa Synergiatalo on ollut paljon esillä ekotehokkaan hankkeen esimerkkinä. Suunnittelukilpailun järjestäminen vaatii resursseja ja aikaa, mutta kilpailun kautta toisaalta voidaan varmistaa, että ekotehokkaan rakentamisen viimeiset virtaukset voidaan ottaa suunnitteluratkaisuissa huomioon. Saadut positiiviset kokemukset ohjaavat valtiota ja Senaatti-kiinteistöjä seuraavissakin suunnittelukilpailuissa tämän kilpailun viitoittamaan suuntaan. Suunnittelukilpailujen onnistuminen ratkaistaan pitkälti hyvillä kilpailuohjelmilla. Haasteena on määritellä yksikäsitteiset tavoitteet ja selkeät kriteerit, joilla kilpailutöitä arvostellaan. Jos siinä onnistutaan, niin kaikille on selvä, mistä kilpailua käydään, ja osallistujat voivat keskittää työpanoksensa olennaiseen. Kilpailuohjelman valmistelun aikana pelättiin, että ekologinen kestävyys voi tulla kalliiksi, jolloin saattavat erottua selkeästi edulliset ja vähemmän ekologiset kilpailutyöt sekä päinvastoin ekologiset ja enemmän maksavat kilpailutyöt. Onneksi olimme siinä asiassa väärässä. Yllätys olikin suuri, kun huomattiin, että kilpailuehdotukset jakaantuvat melko selkeästi kahteen ryhmään: edulliset ja ekotehokkaat sekä toiseen ryhmään vähemmän edulliset ja myös vähemmän ekotehokkaat. Kun kuudesta ehdotuksesta kolme meni edullisten ja ekotehokkaiden ryhmään, niin oli mistä valita. Sellaisen kilpailullisen ihmeen syntymisen taustalla oli integroitu suunnittelu. Alusta lähtien arkkitehdit ja erityisalojen suunnittelijat tekivät yhteistyötä, testasivat ja edelleen kehittivät ensimmäisistä luonnoksista lähtien. Kilpailun oppi on siinä, että määrällisesti mitattavien ekotehokkuuden tavoitteiden esittäminen asettaa käytännössä eräänlaisen riman kilpailutöille. Hyvät kilpailutyöt menevät riman yli kustannustehokkaasti, mikä samalla varmistaa kilpailuehdotusten hyvän laadun. Kun ekotehokkuus on osoitettu, niin voidaankin valinta tehdä arkkitehtuurin, kaupunkikuvan ja työympäristön lähtökohdista. Ei siis tarvitse olla arkkitehtuuria kahlitsemas- 56
sa, ja voidaan todellakin valita ekotehokkaiden sekä edullisten joukosta. Synergiatalossa ekologisen kestävyyden kannalta kolmen parhaan kilpailutyön rakentamiskustannusarviot olivat laskentatarkkuuden puitteissa lähes samoja, 1,5 %:n sisällä. Synergiatalossa tuli testatuksi ekotehokkuuden mittareiden toimivuus. Jatkossa energiatehokkuuden sisällyttäminen kilpailuihin tulee helpoksi, koska voidaan vaatia laskelmia vuoden 2012 rakentamismääräysten kokonaisenergiatarkastelun mukaisesti. Synergiatalossa sitä ei ollut vielä käytettävissä, ja sen takia tarvittiin yksityiskohtainen ohjeistus. Materiaalitehokkuuden ohjeistus tarvitaan myös jatkossa, ja sitä on myös syytä jatkokehittää, koska laskentatavat eivät vielä ole vakiintuneet. Synergiatalon isolla tontilla puu- ja teräsrakenteiden käyttäminen suhteellisen matalassa rakennuksessa tuotti selvää etua materiaalitehokkuudessa. Jos puun sitomaa hiilidioksidia ei otettaisi huomioon, niin betonirakenteet olisivat paremmin kilpailussa mukana. Siinä on siis kysymys rakennuksen purkuvaiheen huomioimisesta, eli jos puu poltetaan, niin sen sitoma hiilidioksidi vapautuu. Toiseksi kehityskohteeksi jäi kunnossapidon remonttien huomioon ottaminen hiilijalanjäljen laskennassa, nyt vain julkisivumateriaalin mahdollinen vaihtaminen oli mukana. Seitsemän matkaa Eurooppaan Olli Lehtovuori Löydä uusia näkymiä Euroopan kaupunkikulttuuriin ja arkkitehtuuriin! Arkkitehti, rakennusneuvos Olli Lehtovuori on tallentanut herkin piirroksin ja asiantuntevin tekstein kulttuuriaarteita seitsemältä Euroopan kolkalta. Pääaiheina ovat maisema, yksityiskohdat, kaupunkitila ja rakennuksen hahmo. Lisämausteensa tuovat paikalliset ihmiset ja Euroopan monikulttuurinen mosaiikki. Rakennustieto Oy, 2011 978-951-682-990-9 120 s., 32 Tilaukset verkkokaupasta www.rakennustietokauppa.fi Puh. 0207 476 401 57