Kirkko ja papisto Turun Pyhän Katariinan kirkon seitsemän vuosisataa Turussa sijaitsee vanha kivikirkko, jonka yhteydessä on aikojen kuluessa puhuttu kahdesta Katariinasta. Seurakunta oli vuosisatoja Kaarinan seurakunta, mutta vuonna 1991 se jaettiin kahtia. Kaupunkiin jääneen osan nimeksi tuli Turun Katariinanseurakunta. Nummen Pyhä Katariina Kaarinan tai Nummen seurakunnan tarkka syntymäajankohta ei ole tiedossa, mutta kirkko oli jo 1300-luvun alussa pyhitetty marttyyri Katariina Aleksandrialaiselle. Ensimmäinen säilynyt kirjallinen lähde, jossa viitataan seurakuntaan, on vuodelta 1309. Asiakirjasta käy ilmi, että Nummen Pyhän Katariinan seurakunnan kirkkoherra Jacobus oli allekirjoituksellaan vahvistanut Turun uuden piispan vaaliin liittyvän asiakirjan. Ehkä dominikaanijärjestön jäsenillä on ollut jokin rooli Kaarinan kirkon ja seurakunnan alkuvaiheissa, sillä he korostivat erityisesti Katariina Aleksandrialaisen elämäntyötä. Alueen ensimmäinen kirkollinen keskus ja piispanistuin sijaitsivat Aurajoen toisella puolella Koroisten niemellä. Venäläiset hävittivät Koroisten kirkon vuonna 1318 ja ehkä samalla Kaarinan puukirkon. Vanhan Kaarinan seurakunnan toiminnan keskuksena on keskiajalta lähtien ollut kaunis kivikirkko, jonka tarkkaa syntyaikaa on hankala määrittää. Sen vanhin osa on sakasti, joka on saattanut liittyä paikalla olleeseen puukirkkoon. Ensimmäinen kirjallinen maininta Kaarinan kirkosta on vuodelta 1351, mutta asiakirjassa ei todeta mitään siitä, millainen kirkko paikalla sijaitsi. Pyhän Katariinan kirkon runkohuone on saanut nykyisin nähtävissä olevan muotonsa 1400-luvun puolimaissa. Holvaustyö on suoritettu ehkä piispa Maunu Tavastin aikana. Hänen toimestaan myös Turun tuomiokirkossa tehtiin laajoja korjaustöitä. Pyhän Katariinan kirkko ei ole alkuperäisen suunnitelman mukainen, sillä aluksi siitä aiottiin tehdä kaksilaivainen. Jostain syystä pohjoisseinän papinovi muurattiin kiinni. Yhä edelleen nähtävillä olevista sidekivistä voi päätellä, että kirkkoon oli tarkoitus rakentaa myös torni. Lisäksi alttariseinän kaksi isoa ikkunaa muurattiin umpeen ja keskelle seinää tehtiin yksi iso ikkuna. Kirkosta tuli kolmilaivainen. Sama muutos näkyy myös Paraisten kirkossa. Lisäksi Turun tuomiokirkon nykyisen saarnastuolin kohdalla olevat pohjakuvioltaan kahdeksankulmaiset pilarit on tehty samanlaisen mallin mukaan kuin Kaarinan ja Paraisten kirkoissa. Ehkä sama mestari tai rakentajaryhmä on työskennellyt näissä kolmessa kirkossa. Vanhan käytännön mukaisesti kirkonrakentajilla saattoi olla yhtä aikaa monta työkohdetta. Pyhän Katariinan kirkon sisätilaa hallitsevissa pilareissa on nähtävissä vaikutteita pohjoisen Saksan alueelle 1400-luvun alussa tehdyistä kirkoista. Vielä nykyisinkin Pyhän Katariinan kirkon sisätilaa hallitsevat taitavasti tehdyt täysgotiikkaa edustavat holvit, joiden rappauspinta poistettiin 1920-luvulla. Keskiajan kivikirkon viimeistä rakennusvaihetta edustaa eteläinen asehuone, joka on tehty runkohuoneen valmistumisen jälkeen. Kivikirkko on kärsinyt tulipalon aiheuttamista vahingoista keskiajan lopulla. Sen jälkiä voi havaita myös Katariina Aleksandrialaista esittävässä puuveistoksessa. Tämä kirkon vanhin säilynyt esine on keskieurooppalaista tekoa. Vasemmassa kädessään pyhimyksellä on kirja, mutta oikea käsi tunnuskuvioineen puuttuu. Päässä on ollut kruunu, mutta sekin on aikojen kuluessa kadonnut. Veistos on ajoitettu 1300-luvun loppupuolelle. Keskiaikaisten kivikirkkojen tärkein maalauksin koristeltu kohde oli kuoriholvi. Kaarinan kirkon kuoriholvin kattoa koristaa maalaus, josta löytyvät evankelistojen vertauskuvat. Kaarinan kirkkoon on liitetty myös toinen pyhimys, Katariina Sienalainen eli vuonna 1380 Roomassa kuollut Caterina Benincasa. Katariinaa esittävä maalaus ikuistettiin Kaarinan kirkon kuoriikkunan pohjoispuolen reunaan ehkä 1470 1480- luvuilla. Päässä Katariinalla on orjantappurakruu- THArk 62 21
Kimmo Ikonen Kuva 1. Keskiaikainen Turun Pyhän Katariinan kirkko on nykyään lehtevien puiden siimeksessä. Aikanaan kirkkotarha oli varsin pieni, mutta sitä laajennettiin 1800-luvun alussa. Keskaikaisen rakennusvaiheen viimeinen osa on eteläinen asehuone, jolle johtavan kujan vasemmalla puolella on prokuraattori Matthias Caloniuksen empire-tyylinen hautamuistomerkki. (Timo Jakonen / Turun Katariinanseurakunta) nu ja kädessä ristisauva. Kuori-ikkunan eteläpuolelta löytyy apostoli Pietaria esittävä maalaus. Molemmat ovat Pietari Henrikinpojan mukaan nimetyn ryhmän työtä. Sama ryhmä tai joku ryhmän jäsen on työskennellyt myös vuonna 1486 Paraisten kirkossa, josta löytyy muun muassa Pyhää Birgittaa esittävä maalaus. Yhä edelleen voi selvästi nähdä, että Katariina Sienalaista ja Pyhää Birgittaa kuvaavissa maalauksissa sekä niiden taustakoristelussa on monia yhtymäkohtia. Vanhassa Kaarinan kirkossa on ollut Katariina Aleksandrialaista esittävän veistoksen lisäksi keskiajan lopulta lähtien useita alttarille sijoitettuja puuveistoksia, jotka ovat olleet nähtävillä kirkkosalissa aina 1800-luvulle saakka. Ajan ta22 van mukaan veistoksia on peittänyt eri väreillä tehty maalipinta. Tove Riska kutsuu niiden tuntemattomaksi jäänyttä veistäjää Kaarinan kirkon mestariksi. Iso keskiaikainen krusifiksi sijaitsee nykyään kirkon pohjoisseinällä. Kirkon suuri risti on aikoinaan ollut alttarin eteen rakennetun kuoriaidan oven yläpuolella. Reformaation ja puhdasoppisuuden aika Kaarinan kirkko säilytti paljolti keskiaikaisen ilmeensä 1600-luvulle saakka. Martti Luther korosti saarnan merkitystä jumalanpalveluksessa. Tämä painotus näkyi vähitellen myös kirkkojen sisätiloissa. Esimerkiksi saarnastuoli sijoitettiin näthark 62
Turun Pyhän Katariinan kirkon seitsemän vuosisataa kyvälle paikalle seurakuntaväen yläpuolelle. Poikkeuksiakin oli, ja esimerkiksi Askaisten kirkossa aateliston kuoriparvi on hieman saarnastuolia korkeammalla. 1600-luvulla Kaarinan kirkkoon saatiin penkit ja ensimmäinen penkkijärjestys. Barokkityylinen saarnastuoli on vuodelta 1654. Sitä koristavat veistokset ovat ilmeisesti vuonna 1684 kuolleen turkulaisen Matthias Reimanin tekemät. Vuosisadan lopulla puisen länsieteisen tilalle rakennettiin kivestä uusi eteinen. Vanhojen inventaariluetteloiden mukaan Agricolan vuonna 1548 ilmestynyt Uusi Testamentti on ollut vuosikymmeniä käytössä Kaarinan kirkossa kuten myös vuoden 1642 suomenkielinen Raamattu. Näitä arvokkaita teoksia säilytettiin aina 1800-luvun alkupuolelle saakka kirkon suljetun oviaukon syvennykseen rakennetussa kaapissa. 1750-luvun lopulla Kaarinan kirkonkokous päätti, että keskiaikaiset puiset kirkolliset esineet oli poistettava alttarin yläpuolelta. Tilalle oli saatava alttaritaulu, joka yleensä oli kaksi- tai kolmiosainen. Alaosassa kuvattiin usein ehtoollisen asettamista ja yläosaan oli sijoitettu ristiinnaulitun Jeesuksen kuva. Turkulainen mestari Jonas Bergman maalasi vuonna 1749 Askaisten kirkkoon tällaisen alttaritaulun, mutta Kaarinassa hänen oli toimittava toisin. Koska Kaarinan kirkon kuoriseinässä on keskellä suuri ikkuna, josta valo loistaa muuten melko hämärään tilaan, sopi tähän vain yksi isohko maalaus. Näin Bergman teki vuonna 1759 kirkkoon ehtoollisen asettamista esittävän alttaritaulun. Sen esikuvana lienee ollut Leonardo da Vincin maailmankuulu maalaus. Kaarinan kirkon parvet uusittiin vuosina 1759 1760. Tunnettu turkulainen kirkonrakentaja, kirvesmiesten ammattikunnan oltermanni Antti Piimänen johti töitä. Bergmanin maalasi tässä yhteydessä parvien etureunaan sarjan Jeesusta, hänen opetuslapsiaan ja marttyyreitä esittäviä henkilökuvia. Taustalla näkyy maisemamaalausta. Bergman on tehnyt aivan samaan aihepiiriin liittyviä maalauksia myös vuonna 1749 Paimion ja vuonna 1767 Rauman kirkkoon. Kunkin kuvan alapuolella olevaan kenttään on kirjoitettu henkilön kuolintapaan liittyvä suomenkielinen säepari. Bergmanin töiden esikuvana lienee ollut Tukholman Johanneksen kirkon lehterikaiteeseen vuonna 1730 maalattu samantyyppinen kuvasarja. 1700-luvulla Kaarinan kirkon ikkunoita korjattiin useita kertoja, mutta itse työstä ei asiakirjoissa todeta sen enempää. Kirkon vesikatto uusittiin vuonna 1778 tunnetun kirkonrakentajan Mikael Piimäsen johdolla. Vanhaa puista kellotapulia korjattiin saman mestarin johdolla 1780-luvulla. Kirkkoon hautaaminen oli lopetettu vuonna 1795. Kirkkomaa on ollut aina 1800-luvun alkuun saakka varsin pieni. Se käsitti suurin piirtein kirkon ympäri nykyisin kulkevien käytävien rajoittaman alueen. Korjaustöitä ja rakennushankkeita 1800- luvulla Vuonna 1804 Kaarinan seurakunnassa suoritettiin piispantarkastus, jonka yhteydessä kiinnitettiin huomiota muun muassa kirkon kuntoon. Kirkonkokouksessa todettiin lisäksi, että kivikirkossa oli monin paikoin hämärää, jopa kammottavan pimeää. Sisätilaan saatiin hieman enemmän valoa, kun pohjoisseinään puhkaistiin uusi ikkuna. Vuosina 1806 1807 kirkkoon tehtiin yhtenäinen puulattia. 1800-luvun alussa seurakunnan kirkkoherrana toimi yli kaksikymmentä vuotta teologian professori Erik Melartin, joka valittiin myöhemmin Suomen arkkipiispaksi. Hänen aikanaan Kaarinan kirkkoa korjattiin ja sen viereen rakennettiin kivinen rapattu kellotapuli, joka valmistui vuonna 1826. Turun Katariinanseurakunnan hautausmaan kansallisesti merkittävin muistomerkki löytyy kirkon eteläpuolelta. Se kuuluu syyskuussa 1817 kuolleelle prokuraattori Matthias Caloniukselle, joka oli aikakautensa etevin suomalainen laintuntija. Evankelisen liikkeen tunnettu perustaja Fredrik Gabriel Hedberg tuli seurakunnan kirkkoherraksi Krimin sodan aikoihin. Kirkossa tehtiin korjaustöitä taas 1850-luvulla. Keskiaikaiset kalkkimaalaukset peitettiin ainakin jo vuonna 1796 ja uudelleen vuonna 1856. Sisätila sai nyt uusgoottilaisen ilmeen. Perusväreiksi tulivat valkoinen ja tammi. Tuomiokapitulin asessori I. M. Tallgren suoritti keväällä 1889 piispantarkastuksen Kaarinan THArk 62 23
Kimmo Ikonen Kuva 2. Nykyään kirkon sisäkuvaa hallitsevat tiilipintaiset pilarit ja holvit, jotka on rakennettu ehkä 1440-luvulla. Ne puhdistettiin rappauksesta vuonna 1926 tehdyn korjaustyön yhteydessä. (Timo Jakonen / Turun Katariinanseurakunta) 24
Turun Pyhän Katariinan kirkon seitsemän vuosisataa seurakunnassa. Tallgren totesi kirkkoon kokoontuneelle väelle, että vanha kivikirkko kaipasi korjausta. Katto oli uusittava ja ikkunat piti korjata. Lisäksi asessori huomautti, että muuten on kirkko sisältä mustunut ja savuttunut. Olisi jopa harkittava kirkon laajentamista, koska seurakunnan väkiluku oli kasvanut voimakkaasti. Seurakunta oli haasteellisen tehtävän edessä. Myös vanha sakasti kaipasi korjausta, sillä se oli ahdas ja pimeä. Asetettiin erityinen rakennuslautakunta, joka pyysi asiantuntijaksi lääninarkkitehti Helge Ranckenin. Hän laati kaksi erilaista suunnitelmaa. Arkkitehdin mielestä kirkon sisätilaa tuli joko korjata niin, että saliin saataisiin 470 istumapaikkaa tai vanha kivikirkko olisi laajennettava ristikirkoksi. Näin penkkitilaa olisi lähes 700 hengelle. Arkkitehti Josef Stenbäck esitti kuitenkin kirkonkokoukselle, että rakennusta oli hankala muuttaa ristikirkoksi. Olisi suuri vahinko, jos keskiaikainen kirkko pilattaisiin lisärakentamisella. Tietysti oli olemassa myös mahdollisuus, että seurakunta rakentaisi kokonaan uuden kirkon. Kaupunkiseurakunnan keskiaikainen kirkko Miten Kaarinassa ratkaistiin vanhan kivikirkon kohtalo? Uutta kirkkoa Kaarinaan ei ryhdytty rakentamaan. Tähän vaikuttivat muun muassa taloudelliset näkökohdat. Kirkosta ei myöskään tehty ristikirkkoa, vaan lopulta tilanne päätettiin ratkaista siten, että vanhan kirkon ilme säilyisi mahdollisimman hyvin. Korjaustyöt tehtiin vuosina 1900 1903. Nyt kuoriholvin ja itäseinän keskiaikaiset maalaukset paljastettiin ja restauroitiin melko kovakouraisesti. Samalla kirkon sisustus korjattiin ja runkohuoneen ikkunoita yhdenmukaistettiin. Lisäksi vuonna 1907 kirkkoon tehtiin liuskekivikatto. Vuonna 1926 kirkkoa korjattiin taas. Tällöin muun muassa pilarit ja arkadikaaret puhdistettiin rappauksesta; niiden tiilipinta hallitsee edelleen kirkon sisätilaa. Kuorilehteri poistettiin, ja osa sen reunassa olleista maalauksista sijoitettiin urkuparven reunaan. Keskiaikaiset maalaukset restauroitiin taiteilija Walter Wahlroosin johdolla. Viimeisin suuri peruskorjaus Pyhän Katariinan kirkossa on tehty vuosina 1983 1984. Tällöin puhdistettiin ja restauroitiin esimerkiksi kuoriholvin maalaukset. Alttari muurattiin tiilestä keskiaikaisen alttarin päälle. Uusi alttaripöytä tehtiin Öölannin kalkkikivestä. Adventtina vuonna 2000 kirkossa paljastettiin kuori-ikkunaan tehty isokokoinen lasimaalaus Lempeä Maria. Turun Katariinanseurakunnan alueella mennyt ja nykyaika kohtaavat vahvasti toisensa. Tämä näkyy aivan konkreettisesti seurakunnan kahdessa kirkkorakennuksessa, vanhassa pappilassa ja sen ympäristössä. Lähtökohdiltaan kirkot edustavat täysin eri tyyliä. Pyhän Katariinan vanha kivikirkko vie meidät edelleen monen vuosisadan kautta keskiajan maailmaan. FT, dosentti Kimmo Ikonen Lähteet Ikonen, Kimmo, Pyhä Katariina. Seurakunnan seitsemän vuosisataa. Turku 2011. THArk 62 25