TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU

Vastaanottaja Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä Asiakirjatyyppi Vuosiraportti 2014 Päivämäärä 6.5.2015 TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU

TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU Päivämäärä 07/05/2015 Laatija Heli Uimarihuhta, Ramboll Finland Oy Tarkastaja Katariina Koikkalainen, Ramboll Finland Oy Pentti Manninen, Ramboll Finland Oy Hyväksyjä Elina Salmela, Talvivaara Sotkamo Oy: n konkurssipesä Kuvaus Talvivaaran kaivoksen tarkkailu 2014, osa X: jätejakeiden tarkkailu Viite 1510010636-020 Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 F +358 20 755 7801 www.ramboll.fi

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN ANALYSOINTI 1 2.1 Näytteenotto 1 2.2 Analysointi 2 3. KOKONAISPITOISUUDET 3 3.1 Alkuaineiden kokonaispitoisuudet 3 3.2 Muut ominaisuudet 7 4. LIUKOISUUSOMINAISUUDET 9 5. EPÄVARMUUSTARKASTELU 15 6. YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET 15 LÄHTEET 18 1. Analyysitulosten yhteenvetotaulukot, kokonaispitoisuudet 2. Analyysitulosten yhteenvetotaulukot, liukoisuudet 3. Laboratorion analyysitodistukset (Ramboll Analytics) 4. STUK radioaktiivisuusmääritys, tulosseloste 15/7020/2015, 13.2.2015

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 1 1. JOHDANTO Talvivaaran kaivoksella ja metallitehtaalla syntyvien jätejakeiden koostumusta ja liukoisuusominaisuuksia tarkkaillaan voimassa olevan tarkkailuohjelman (Pöyry Finland Oy: Talvivaara Sotkamo Oy, Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma 16X179429, 27.6.2014) mukaisesti. Talvivaaran kaivoksen jätejakeiden tarkkailuohjelma on laadittu pääosin vuonna 2006 ja sen laadinnassa on sovellettu valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaista kaatopaikkakelpoisuuden testausmenettelyä siltä osin kuin se Talvivaaran tyyppiseen kaivostoimintaan soveltuu (Pöyry Environment Oy, 2014b). Tarkkailuohjelmaa on päivitetty vuosina 2013 ja 2014. Vuoden 2010 kesäkuussa aloitettuun jätejakeiden tarkkailuun kuuluvat kipsisakka-altaalle johdettavan loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteen (646), raudan sakeuttimen alitteen (645) sekä sekundäärikasan pohjalle sijoitettavan nauhasuotimen esineutralointisakan (653) tarkkailu. Kaivosten jätejakeille ei ole annettu virallisia pitoisuusnormeja. Tämän vuoksi todettuja pitoisuuksia vertaillaan edellisvuosien tapaan valtioneuvoston maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista antaman asetuksen (PIMA-asetus, VNA 214/2007) mukaisiin normeihin sekä kaatopaikoista annetun asetuksen mukaisiin kaatopaikalle sijoitettavien jätteiden kelpoisuusvaatimuksiin (kaatopaikka-asetus 331/2013, aikaisemmin VNA 202/2006). Kaivannaisjätteisiin ei kuitenkaan suoraan sovelleta PIMA-asetusta eikä kaatopaikka-asetuksen mukaisia normeja vaan kaivostoiminnan sivutuotteisiin sovelletaan 15.3.2006 annettua kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskevaa direktiiviä (2006/21/EY) ja sen perusteella annettua asetusta kaivannaisjätteistä (kaivannaisjäte-asetus 190/2013). Tässä raportissa on esitetty kipsisakka-altaalle johdettavan loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteen (646), raudan sakeuttimen alitteen (645) sekä sekundäärikasan pohjalle sijoitettavan nauhasuotimen esineutralointisakan (653) tarkkailun tulokset vuodelta 2014. Raportissa on myös esitetty aiempien tarkkailuvuosien tuloksia, joihin vuoden 2014 tuloksia on verrattu. Vertailuun aiempien vuosien tulosten kanssa sisältyy kuitenkin epävarmuuksia, jotka tulee ottaa huomioon. Tämän tarkkailuraportin kirjoittamisen aikana tietoja aiempina vuosina analysoitujen näytteiden alkuperäisestä vesipitoisuudesta ja testissä näytteisiin lisätyn veden määrästä ei ollut saatavilla. Näin ollen on mahdollista, että vuoden 2014 näytteiden ja aiempien vuosien näytteet poikkeavat toisistaan niiden alkuperäisen vesipitoisuuden osalta. Täten vuoden 2014 tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia aiempien vuosien näytetulosten kanssa erilaisesta näytematriisista johtuen. 2. NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN ANALYSOINTI Talvivaaran jätejakeiden seuranta on aloitettu vuoden 2010 kesäkuussa. Vuoden 2014 alussa tarkkailua on kevennetty aikaisemmasta. Voimassa olevan tarkkailuohjelman mukainen näytteenotto ja analyysit on esitetty kohdissa 2.1 ja 2.2. Näytteet otetaan seuraavista jätejakeista: 646 Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle), 645 Raudan sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) sekä 653 Esineutralointisakka nauhasuotimelta (sekundäärikasan pohjalle). 2.1 Näytteenotto Vuonna 2014 jätejakeista on otettu viikoittain osanäytteitä, jotka on yhdistetty kuukausinäytteiksi. Toiminnanharjoittaja on vastannut osanäytteiden ottamisesta sekä niiden yhdistämisestä kuukausinäytteiksi. Osanäytteitä otetaan kaivoksella viikoittain, ja ne yhdistetään kuukausikokoomiksi kaivoksen laboratoriossa. Kuukausinäytteet on toimitettu edelleen analysoivaan laboratorioon (Ramboll Analytics Oy), missä jokaisen jakeen neljän kuukauden kuukausinäytteistä on tehty tarkkailuohjelman mukaisesti jokaisesta yksi kokoomanäyte, joka on analysoitu. Neljän kuukauden kokoomanäytteet on muodostettu tammi-huhtikuulta, touko-elokuulta ja syys-joulukuulta. Tarkkailuohjelmasta poiketen raudan sakeuttimen tammi-huhtikuun näyte on vain helmikuulta 2014, muina kuukausina näytettä ei päästy ottamaan, koska alitevirta ohjattiin kipsisakkaaltaiden neutralointireaktoriin eikä vanhaa näytteenottopaikkaa voitu enää käyttää.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 2 Näytteet otetaan kaivoksella kipsisakka-altaalle johdettavien sakkojen osalta altaalle johdettujen putkien päästä. Esineutralointisakan näyte otetaan suodatuksen jälkeen nauhasuotimen päästä. Näytteenotosta huolehtivat tehtaan työntekijät. 2.2 Analysointi Kuukausinäytteet on analysoitu Ramboll Analytics Oy:n laboratoriossa, joka on akkreditoitu laboratorio (tunnus T039). Kokonaispitoisuudet Tarkkailuohjelman mukaisesti kaikista näytteistä tutkittiin vuonna 2014 arseenin (As), kadmiumin (Cd), kuparin (Cu), nikkelin (Ni), sinkin (Zn), mangaanin (Mn), kalsiumin (Ca), rikin (S), uraanin (U), raudan (Fe), koboltin (Co) ja kromin (Cr) kokonaispitoisuudet ICP-MS menetelmällä. Lisäksi näytteistä määritettiin kuiva-aine, hehkutushäviö, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) ja ph. Esineutralointisakasta (653) määritettiin haponneutralointikapasiteetti (ANC) standardin CEN/TS15364 mukaisesti. Kiinteät näytteet esikäsiteltiin mikroaaltohajotuksella (kuningasvesihajotus). Näytteet punnittiin saapumistilassa mikroaaltouuniesikäsittelyä varten. Alkuaineet analysoitiin ICP-MS -tekniikalla. Tulokset on korjattu näytteen kuiva-ainepitoisuudella. Ilmoitusraja on 0,1 10 mg/kg ka ja mittausepävarmuus 20 30 % alkuaineesta riippuen. Menetelmä perustuu SFS-EN ISO 17294-2, EPA 3051A ja SFS-EN 13346 standardeihin. Tarkkailuohjelman mukaisesti kipsisakka-altaalle sijoitettavista jätejakeista eli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesta (646) ja raudan sakeuttimen alitteesta (645) määritetään kerran vuodessa uraanin tytärnuklidit Ra-226, Ra-228, Po-210 ja Pb-210. Tarkkailuohjelman mukaan jätejakeista tulisi analysoida myös radon, radonia ei kuitenkaan määritetä kiinteistä näytteistä. Toukoelokuun kokoomanäytteet em. jakeista toimitettiin Säteilyturvakeskuksen (STUK) laboratorioon määrityksiä varten. Liukoisuusominaisuudet Liukoisuusominaisuudet määritetään tarkkailuohjelman mukaisesti kaikista kokoomanäytteistä kaksivaiheisella ravistelutestillä (SFS-EN12457-3). Tarkkailuohjelmasta poiketen raudan sakeuttimen alitteen (645) kaikille kokoomanäytteille tehtiin yksivaiheinen ravistelukoe (tammihuhtikuun, touko-elokuun ja syys-joulukuun näytteet), koska näytteet eivät soveltuneet testattavaksi kaksivaiheisella ravistelutestillä liian korkean vesipitoisuuden vuoksi. Myös loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesta (646) otetuille kokoomanäytteille (tammi-huhtikuu, touko-elokuu, syys-joulukuu) tehtiin yksivaiheiset ravistelutestit, koska näytteet eivät soveltunut testattavaksi kaksivaiheisella ravistelutestillä liian korkean vesipitoisuuden vuoksi. Suodoksista määritettiin arseeni (As), barium (Ba), kadmium (Cd), koboltti (Co), kromi (Cr), kupari (Cu), molybdeeni (Mo), nikkeli (Ni), lyijy (Pb), antimoni (Sb), tina (Sn), seleeni (Se), vanadiini (V), sinkki (Zn), elohopea (Hg), kloridi (Cl - ), fluoridi (F - ), sulfaatti (SO 4 2- ), liuennut orgaaninen hiili (DOC), uraani (U), ph, sähkönjohtokyky sekä liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS). Yksivaiheista ravistelutestiä varten näytettä punnittiin noin 100-200 g uuttoastiaan ja uuttoliuoksena käytettiin puhdistettua vettä siten, että L/S-suhde oli 10 (lisättävän veden määrässä huomioitiin näytteen kosteus). Testiaika oli 24 tuntia, minkä ajan näytettä ravisteltiin ympäripyörittävässä ravistelijassa. Tämän jälkeen näyte suodatettiin 0,45 µm suodattimen läpi. Saadusta suodoksesta määritettiin halutut parametrit. Tulokset on laskettu kumulatiivisesti L/S=10 suhteessa. Yksivaiheinen ravistelutesti perustuu standardiin SFS-EN 12457-2, jätteiden karakterisointi, liukoisuus, jauhemaisten tai rakeisten jätemateriaalien ja lietteiden liukoisuuden laadunvalvontatesti, osa 2: yksivaiheinen ravistelutesti uuttoliuoksen ja kiinteän jätteen suhteessa 10 l/kg jätteen raekoon ollessa alle 4 mm (raekoon pienentäminen tarvittaessa). Muu seuranta Valvovan viranomaisen hyväksynnällä tarkkailuohjelman mukaista jätejakeiden mineralogista koostumusta ei määritetty vuonna 2014.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 3 3. KOKONAISPITOISUUDET Raportin liitteessä 1 on esitetty koontitaulukot kokonaispitoisuuksien analyysituloksista ja liitteessä 3 on esitetty laboratorion analyysitodistukset. Laboratorion analyysitodistukset on toimitettu myös tulosten valmistuttua toiminnanharjoittajalle sekä eri viranomaistahoille. 3.1 Alkuaineiden kokonaispitoisuudet Analysoituja kokonaispitoisuuksia on seuraavassa verrattu PIMA-asetuksen mukaisiin kynnys- ja ohjearvoihin niiltä osin kuin ne on annettu. Ympäristöministeriön ohjeen 2/2007 ( Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi ) liitteessä 14 on esitetty pilaantuneeseen maaainekseen sovellettavia suuntaa-antavia vaarallisen jätteen raja-arvoja (aik. ongelmajäte), joihin jätejakeiden kokonaispitoisuuksia on myös seuraavassa verrattu. Arseenin pitoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) sekä raudan sakeuttimen alitteessa (645) olivat alhaisia edellisvuosien tapaan. Ainoastaan esineutralointisakassa (653) arseenin pitoisuudet (5,2 14 mg/kg) ylittivät PIMA-asetuksen mukaisen kynnysarvon 5 mg/kg kaikissa tutkituissa näytteissä. Kadmiumin pitoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) sekä raudan sakeuttimen alitteessa (645) olivat alhaisia alittaen kynnysarvon 1 mg/kg. Esineutralointisakassa (653) pitoisuudet vaihtelivat väillä 290-1 700 mg/kg ylittäen vaarallisen jätteen raja-arvon 100 mg/kg. Vuonna 2013 pitoisuudet ovat olleet pääosin samalla tasolla, vuoden 2014 syys-joulukuun näytteessä kadmiumpitoisuus oli kuitenkin suurempi kuin aiempina tarkkailuvuosina. Kuparin pitoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) sekä raudan sakeuttimen alitteessa (645) alittivat analyysin määritysrajan. Esineutralointisakassa (653) kuparipitoisuudet (1 900 17 000 mg/kg) olivat samalla tasolla kuin vuonna 2013 ja pääosin korkeampia kuin vuosina 2010 2012. Esineutralointisakan kuparipitoisuuksissa on vuosina 2013 2014 ollut suurta vaihtelua, touko-elokuun sekä syys-joulukuun 2014 näytteissä pitoisuudet ylittivät vaarallisen jätteen raja-arvon 2 500 mg/kg. Kaikkien tutkittujen jätejakeiden kuparipitoisuuksien kehitys vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 3-1. Kuva 3-1. Kokoomanäytteiden kuparipitoisuudet vuosina 2010 2014.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 4 Nikkelin pitoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) olivat vuoden 2014 näytteissä vuoden 2013 tuloksiin verrattuna koholla (590-1 300 mg/kg). Raudan sakeuttimen alitteessa (645) pitoisuudet (500-1 100 mg/kg) olivat jonkin verran korkeampia kuin vuonna 2013. Esineutralointisakassa (653) pitoisuudet vaihtelivat välillä 320 590 mg/kg ollen samalla tasolla kuin vuosina 2012 2013. Kaikissa tutkituissa näytteissä nikkelin pitoisuudet ylittivät PIMAasetuksen ylemmän ohjearvon 150 mg/kg. Vaarallisen jätteen raja-arvo 1 000 mg/kg ylittyi loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteen syys-joulukuun näytteessä sekä raudan sakeuttimen alitteen touko-elokuun näytteessä. Nikkelipitoisuuksien kehitys vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 3-2. Kuva 3-2. Kokoomanäytteiden nikkelipitoisuudet vuosina 2010 2014. Sinkin pitoisuudet vaihtelivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) välillä 15 64 mg/kg ja raudan sakeuttimen alitteessa (645) välillä 22 68 mg/kg. Pitoisuudet alittivat PIMAasetuksen kynnysarvon 200 mg/kg. Esineutralointisakassa (653) sinkkipitoisuudet vaihtelivat välillä 29 000-140 000 mg/kg ja ylittivät siten vaarallisen jätteen raja-arvon 2 500 mg/kg. Esineutralointisakan sinkkipitoisuudet kohosivat vuoden aikana, pitoisuudet olivat kuitenkin pääosin alhaisempia kuin vuonna 2013. Tutkittujen jätejakeiden sinkkipitoisuuksien kehitys vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 3-3.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 5 Kuva 3-3. Kokoomanäytteiden sinkkipitoisuudet vuosina 2010 201. Mangaanin pitoisuudet loppuneutraloinnin sakan alitteessa (646) olivat tammi-huhtikuun sekä touko-elokuun näytteissä (31 000-32 000 mg/kg) samalla tasolla kuin vuosina 2012 2013. Syysjoulukuun näytteessä mangaanipitoisuus (62 000 mg/kg) oli noin kaksinkertainen vuoden 2014 muihin tuloksiin verrattuna. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) mangaanipitoisuudet (5 400-6 700 mg/kg) olivat alhaisempia kuin aiempina vuosina. Esineutralointisakassa (653) mangaanipitoisuudet (110 500 mg/kg) olivat samalla tasolla kuin vuonna 2013. Mangaanipitoisuuksien kehitys vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 3-4. Kuva 3-4. Kokoomanäytteiden mangaanipitoisuudet vuosina 2010 2014. Kalsiumin pitoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) nousivat vuoden 2014 aikana, syys-joulukuun näytteessä pitoisuus (360 000 mg/kg) oli noin kolminkertainen tammihuhtikuun ja touko-elokuun näytteissä todettuihin pitoisuuksiin (120 000-130 000 mg/kg) verrattuna. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) kalsiumpitoisuudet vaihtelivat välillä 75 000-200 000 mg/kg, pitoisuus oli korkeimmillaan syys-joulukuun näytteessä. Esineutralointisakan kalsiumpitoisuudet laskivat vuoden aikana, touko-elokuun ja syys-joulukuun näytteissä pitoisuudet olivat alhaisempia kuin aiemmin. Kalsiumpitoisuuksien kehitys vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 3-5.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 6 Kuva 3-5. Kokoomanäytteiden kalsiumpitoisuudet vuosina 2010 2014. Rikin pitoisuudet laskivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) tammi-huhtikuun (95 000 mg/kg) sekä touko-elokuun (100 000 mg/kg) näytteissä aiempien vuosien pitoisuuksiin verrattuna, mutta pitoisuus oli syys-joulukuun näytteessä huomattavasti korkeampi kuin aiemmin (310 000 mg/kg). Myös raudan sakeuttimen alitteessa (645) rikkipitoisuus (250 000 mg/kg) oli syys-joulukuun näytteessä korkeampi kuin aikaisemmin, tammi-huhtikuun sekä toukoelokuun näytteissä rikkipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin aiemmin (120 000-140 000 mg/kg). Esineutralointisakan rikkipitoisuuksissa oli vuoden aikana vastaava kehitys kuin muissa jätejakeissa, suurin pitoisuus todettiin syys-joulukuun näytteessä (220 000 mg/kg). Esineutralointisakan rikkipitoisuuksissa on ollut vaihtelua myös edellisinä vuosina. Rikkipitoisuuksien kehitys vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 3-6. Kuva 3-6. Kokoomanäytteiden rikkipitoisuudet vuosina 2010 2014. Uraanin pitoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) vaihtelivat vuoden 2014 aikana välillä 53 120 mg/kg. Syys-joulukuun näytteessä uraanipitoisuus oli korkeampi kuin aikaisemmin. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) uraanipitoisuudet vaihtelivat välillä 87 180 mg/kg, pitoisuuksissa on ollut vaihtelua myös aiempina tarkkailuvuosina. Esineutralointisakan (653) uraanipitoisuudet olivat edellisvuosien tapaan pieniä, pitoisuus vaihteli välillä 1,6 3,7 mg/kg. Uraanille ei ole annettu PIMA-asetuksessa ohjearvoja. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa sekä raudan sakeuttimen alitteessa uraanipitoisuudet ylittivät kaikissa vuoden 2014 näytteissä aikaisemmin asuinalueilla sovelletun ns. SAMASE-ohjearvon (50 mg/kg), pitoisuudet kuitenkin alittivat teollisuusalueilla sovelletun SAMASE-raja-arvon (500 mg/kg). Esineutralointisakan uraanipitoisuudet alittivat SAMASE-ohjearvon. Uraanipitoisuuksien kehitys vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 3-7.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 7 Kuva 3-7. Kokoomanäytteiden uraanipitoisuudet vuosina 2010 2014. Raudan pitoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) vaihtelivat välillä 81 000-140 000 mg/kg, suurin pitoisuus oli syys-joulukuun näytteessä. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) pitoisuudet vaihtelivat välillä 18 000-30 000 mg/kg ja esineutralointisakassa (653) välillä 1 500-2 500 mg/kg, molemmissa jakeissa pitoisuudet olivat korkeimmillaan tammi-huhtikuun näytteissä. Raudan kokonaispitoisuuksien seuranta on otettu mukaan tarkkailuun vuonna 2014. Koboltin pitoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) olivat edellisvuosien tapaan alhaisia, ainoastaan syys-joulukuun näytteessä pitoisuus ylitti kynnysarvon (20 mg/kg). Raudan sakeuttimen alitteessa (645) pitoisuudet olivat myös samalla tasolla kuin aiempina vuosina, touko-elokuun sekä syys-joulukuun näytteissä pitoisuudet ylittivät kynnysarvon, mutta alittivat alemman ohjearvon (100 mg/kg). Esineutralointisakan (653) kobolttipitoisuudet ylittivät kaikissa näytteissä kynnysarvon ja alittivat alemman ohjearvon, pitoisuudet olivat samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Kromin pitoisuudet loppuneutraloinnin sakan alitteessa (646) alittivat kynnysarvon (100 mg/kg) selvästi kaikissa näytteissä (1,9 11 mg/kg), syys-joulukuun näytteessä pitoisuus oli jonkin verran koholla edellisvuosien tuloksiin verrattuna. Myös raudan sakeuttimen alitteessa (645) kromipitoisuudet (21 54 mg/kg) alittivat kynnysarvon (100 mg/kg), syys-joulukuun näytteessä pitoisuus (54 mg/kg) oli koholla aiempiin tuloksiin verrattuna. Esineutralointisakan (653) kromipitoisuudet olivat myös alhaisia (1,9 2,2 mg/kg) alittaen kynnysarvon. 3.2 Muut ominaisuudet Kaatopaikka-asetuksen liitteessä 3 on esitetty pysyvän jätteen, tavanomaisen jätteen ja vaarallisen jätteen kaatopaikoille hyväksyttävien jätteiden kelpoisuusvaatimukset. Seuraavassa on verrattu Talvivaaran jätejakeista analysoitujen hehkutushäviön, orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) sekä ph:n arvoja kaatopaikkakelpoisuuskriteereihin. Esineutraloinnin sakasta määritetään lisäksi tarkkailuohjelman mukaisesti haponneutralointikapasiteetti ANC. Hehkutushäviö vaihteli loppuneutraloinnin sakan alitteessa (646) välillä 8,6 8,9 %, raudan sakeuttimen alitteessa (645) välillä 11 14 % ja esineutralointisakassa (653) välillä 3,5 8,7 %. Vaarallisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen raja-arvo on 10 %. Raudan sakeuttimen alitteesta otetuissa näytteissä hehkutushäviö ylitti vaarallisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin. Loppuneutraloinnin sakan alitteessa hehkutushäviöt olivat samalla tasolla kuin aiempina tarkkailuvuosina. Raudan sakeuttimen alitteessa hehkutushäviöt olivat samalla tasolla kuin vuonna 2012 ja jonkin verran suurempia kuin vuonna 2013. Esineutralointisakan syys-joulukuun näytteessä hehkutushäviö oli vuosien 2012 2013 tulosten kanssa samalla tasolla, tammi-huhtikuun ja touko-elokuun näytteissä hehkutushäviö oli koholla vuosiin 2012 2013 verrattuna. Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) alitti loppuneutraloinnin sakan alitteesta (646) sekä raudan sakeuttimen alitteesta (645) otetuissa näytteissä analyysin määritysrajan (0,3 %). Esineutralointisakassa (653) TOC vaihteli välillä <0,3-1,5 %. Pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuden raja-arvo on 3 %, eli orgaanisen hiilen kokonaismäärät kaikissa jätejakeissa olivat pieniä.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 8 ph-arvot vaihtelivat loppuneutraloinnin sakan alitteessa (646) välillä 10,5 11,9, raudan sakeuttimen alitteessa (645) välillä 5-6,6 ja esineutralointisakassa (653) välillä 5,2 6,4. Loppuneutraloinnin sakan ph-taso oli vuoden 2014 näytteissä korkeammalla tasolla kuin aiempina vuosina. Raudan sakeuttimen alitteessa ph-arvot olivat pääosin samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Esineutralointisakassa ph-arvot olivat samalla tasolla kuin vuonna 2013. Esineutralointisakan pharvot ovat jonkin verran kohonneet vuodesta 2010 lähtien. Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen ph:n tulee kaatopaikka-asetuksen mukaan olla >6. Haponneutralointikapasiteetti (ANC) määritetään esineutralointisakasta (653). Kaatopaikkaasetuksessa ei ole annettu haponneutralointikapasiteetille raja-arvoja, asetuksen mukaisesti tavanomaisen jätteen ja vaarallisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavan jätteen haponneutralointikapasiteetti on tutkittava ja arvioitava. Kirjallisuuden (Wahlström ym. 2009) mukaan, mikäli ANC on ph-arvossa 5 noin 0,2 mol H + /kg, katsotaan jätteellä olevan alhainen neutralointikapasiteetti. Jätteen kyky vastustaa ph:n muutoksia katsotaan hyväksi, mikäli neutralointikapasiteetti on 3 mol H + /kg ph-arvossa 5. Esineutralointisakan haponneutralointikapasiteetti parani vuoden aikana jonkin verran. Haponneutralointikapasiteetti on kuitenkin melko huono (vrt. kuva 3-8). Haponneutralointikapasiteetti oli pääosin samalla tasolla kuin vuonna 2013. Kuva 3-8. Esineutralointisakan haponneutralointikapasiteetti vuoden 2014 näytteissä. Radioaktiivisuusmääritykset tehtiin kipsisakka-altaalle sijoitettavien jätteiden eli loppuneutraloinnin sakan alitteen (646) ja raudan sakeuttimen alitteen (645) touko-elokuun kokoomanäytteille. Näytteistä määritettiin polonium (Po-210), lyijy (Pb-210) sekä radium (Ra-226, Ra-228). Talvivaaran ympäristössä on tehty radiologinen perustilaselvitys STUK:n toimesta vuosina 2010 2011 (Säteilyturvakeskus, Talvivaaran ympäristön radiologinen perustilaselvitys, Loppuraportti 31.3.2012), jonka tuloksiin jätejakeiden aktiivisuuspitoisuuksia on seuraavassa verrattu. Maaperänäytteissä aktiivisuuspitoisuudet vaihtelivat vuosina 2010 2011 seuraavasti: Ra-226: 9,3 40 Bq/kg Ra-228: 4,4 31 Bq/kg Pb-210: 45 263 Bq/kg Po-210: 46 274 Bq/kg. Raportin mukaan radioaktiivisuuspitoisuudet Talvivaaran ympäristössä olivat normaalia tasoa, eivätkä poikenneet muualta Suomesta mitatuista vastaavien näytteiden tuloksista. Lisäksi Talvivaaran uraanin talteenoton ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan kipsisakan radiumin (Ra-226) aktiivisuuspitoisuus oli alle 10 Bq/kg.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 9 Sekä loppuneutraloinnin sakan alitteen että raudan sakeuttimen alitteen vuoden 2014 toukoelokuun kokoomanäytteissä radiumin (Ra-226, Ra-228), lyijyn (Pb-210) ja poloniumin (Po-210) aktiivisuuspitoisuudet olivat em. vuosina 2010 2011 mitattuihin aktiivisuuspitoisuuksiin verrattuna alhaisia. Loppuneutraloinnin sakan alitteessa Ra-226 aktiivisuuspitoisuus oli 5,0±3,0 Bq/kg, Ra-228 1,17±0,21 Bq/kg, Pb-210 1,14±0,77 Bq/kg ja Po-210 11,5±4,6 Bq/kg. Raudan sakeuttimen alitteessa Ra-226 oli 2,0±1,2 Bq/kg, Ra-228 1,70±0,20 Bq/kg, Pb-210 1,80±0,87 Bq/kg ja Po-210 12,1±4,9 Bq/kg. 4. LIUKOISUUSOMINAISUUDET Vuosina 2010 2013 jätejakeiden liukoisuuksia on tutkittu sekä läpivirtaustesteillä eli kolonnikokeilla (CEN/TS 14405:2004) että kaksivaiheisilla ravistelutesteillä (SFS-EN 12457-3). Tarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 2014 alusta lähtien liukoisuudet tutkitaan ravistelutesteillä (ks. kohta 2.2). Seuraavaksi esitetyissä kuvaajissa on esitetty kaikkien tarkkailuvuosien osalta ainoastaan ravistelutestien tuloksia. Tutkittuja liukoisuuksia on verrattu myös kaatopaikka-asetuksen mukaisiin kaatopaikkakelpoisuuskriteereihin. Kuvaajissa esitetty lyhenne TJKP tarkoittaa tavanomaisen jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteeriä ja VJKP vaarallisen jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteeriä. Vuoden 2014 jätejakeiden tarkkailussa raudan sakeuttimen alitteen (645) kaikille kokoomanäytteille tehtiin yksivaiheinen ravistelukoe (tammi-huhtikuun, touko-elokuun ja syys-joulukuun näytteet), koska näytteet eivät soveltuneet testattavaksi kaksivaiheisella ravistelutestillä liian korkean vesipitoisuuden vuoksi. Myös loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesta (646) otetuille kokoomanäytteille (tammi-huhtikuu, touko-elokuu, syys-joulukuu) tehtiin yksivaiheiset ravistelutestit, koska näytteet eivät soveltuneet testattavaksi kaksivaiheisella ravistelutestillä liian korkean vesipitoisuuden vuoksi. Ravistelutestissä homogenisoitua näytettä uutetaan ultrapuhtaalla vedellä yhdessä tai kahdessa vaiheessa. Testin kokonaisaika on kuitenkin sama, riippumatta siitä tehdäänkö testi yksi- vai kaksivaiheisena. Testiin käytettävä näytemäärä ja siihen lisättävä vesimäärä suhteutetaan näytteen alkuperäiseen vesipitoisuuteen ja kuivempiin näytteisiin lisätään enemmän ultrapuhdasta vettä kuin nestemäisempiin näytteisiin. Näytteessä, jonka vesipitoisuus on luontaisesti korkeampi, näytteen kiinteäfaasi ja siihen sitoutuneet yhdisteet ovat myös kontaktissa vesifaasiin kauemmin kuin vain ravistelutestiin käytettyaika. Tämän tarkkailuraportin kirjoittamisen aikana tietoja aiempina vuosina analysoitujen näytteiden alkuperäisestä vesipitoisuudesta ja testissä näytteisiin lisätyn veden määrästä ei ollut saatavilla. Näin ollen on mahdollista, että vuoden 2014 näytteet ja aiempien vuosien näytteet poikkeavat toisistaan niiden alkuperäisen vesipitoisuuden osalta. Täten vuoden 2014 tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia aiempien vuosien näytetulosten kanssa erilaisesta näytematriisista johtuen. Näin ollen ravistelutestin tulosten tulkintaan liittyy epävarmuuksia, jotka tulee huomioida vertailussa aiempien vuosien tuloksiin. Raportin liitteessä 2 on esitetty koontitaulukot kaikista vuosien 2010 2014 liukoisuusmääritysten analyysituloksista ja liitteessä 3 on esitetty laboratorion analyysitodistukset. Laboratorion analyysitodistukset on toimitettu tulosten valmistuttua toiminnanharjoittajalle sekä eri viranomaistahoille. Arseenin liukoisuudet kaikissa jätejakeissa olivat edellisvuosien tapaan alhaisia ja alittivat myös pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin 0,5 mg/kg. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) arseenin liukoisuudet alittivat analyysin määritysrajan, raudan sakeuttimen alitteessa (645) liukoisuus oli korkeimmillaan syys-joulukuun näytteessä (0,11 mg/kg) ja esineutralointisakassa (653) tammi-huhtikuun näytteessä (0,17 mg/kg). Bariumin liukoisuudet alittivat kaikissa jätejakeissa pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin (20 mg/kg) ja olivat samalla tasolla edellisvuosien liukoisuuksiin verrattuna.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 10 Kadmiumin liukoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) sekä raudan sakeuttimen alitteessa (645) alittivat analyysin määritysrajan (0,020 mg/kg) sekä pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin. Esineutralointisakassa (653) kadmiumin liukoisuudet ylittivät kaikissa tutkituissa näytteissä vaarallisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin 5 mg/kg. Toukoelokuun näytteessä liukoisuus (200 mg/kg) oli huomattavasti koholla, syys-joulukuun näytteessä liukoisuus kuitenkin laski lähes edellisvuosien tasolle. Kadmiumin liukoisuuksien kehitys vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 4-1. Kuva 4-1. Kokoomanäytteiden kadmiumin liukoisuudet vuosina 2010 2014. Koboltin liukoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) alittivat analyysin määritysrajan. Myös raudan sakeuttimen alitteessa (645) liukoisuudet olivat alhaisia, syys-joulukuun näytteessä liukoisuus (2,8 mg/kg) oli kuitenkin aiempiin tarkkailutuloksiin nähden koholla. Esineutralointisakassa (653) koboltin liukoisuudet olivat edellisvuosien tasolla. Kromin liukoisuudet olivat kaikissa tutkituissa näytteissä alhaisia vastaavasti kuin aiempina vuosina. Ainoastaan esineutralointisakan (653) tammi-huhtikuun näytteessä kromin liukoisuus (0,036 mg/kg) ylitti analyysin määritysrajan. Liukoisuudet alittivat kaikissa jakeissa pysyvän jätteen kaatopaikan liukoisuuden raja-arvon (0,5 mg/kg). Kuparin liukoisuudet olivat edellisvuosien tapaan kaikissa jakeissa alhaisia. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) ainoastaan tammi-huhtikuun näytteessä liukoisuus (0,023 mg/kg) ylitti analyysin määritysrajan. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) liukoisuudet alittivat määritysrajan kaikissa näytteissä. Esineutralointisakassa (653) liukoisuudet vaihtelivat välillä <0,020-0,059 mg/kg. Kaikissa tutkituissa näytteissä kuparin liukoisuudet alittivat pysyvän jätteen liukoisuuskriteerin (2 mg/kg) Molybdeenin liukoisuudet olivat kaikissa tutkituissa näytteissä pieniä ja alittivat pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin (0,5 mg/kg). Molybdeenin liukoisuudet ovat myös aiempina vuosina olleet alhaisia. Nikkelin liukoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) alittivat kaikissa näytteissä laboratorion määritysrajan. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) nikkelin liukoisuudet kohosivat touko-elokuun ja syys-joulukuun näytteissä huomattavasti aiempiin tuloksiin verrattuna ja

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 11 liukoisuudet (75 mg/kg ja 130 mg/kg) ylittivät vaarallisen jätteen kaatopaikan liukoisuuden rajaarvon (40 mg/kg). Esineutralointisakassa (653) nikkelin liukoisuudet (150 320 mg/kg) olivat samalla tasolla kuin vuosina 2012 2013, liukoisuudet ylittivät vaarallisen jätteen kaatopaikan liukoisuuskriteerin. Nikkelin liukoisuuksien kehitys jätejakeissa vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 4-2. Kuva 4-2. Kokoomanäytteiden nikkelin liukoisuudet vuosina 2010 2014. Lyijyn, antimonin ja tinan liukoisuudet kaikissa tutkituissa näytteissä alittivat analyysin määritysrajan (0,020 mg/kg). Liukoisuudet ovat olleet pääosin alhaisia tai alittaneet määritysrajan myös aiempina vuosina. Seleenin liukoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) alittivat analyysin määritysrajan (0,020 mg/kg), liukoisuudet ovat olleet alhaisia tai alittaneet määritysrajat myös aiempina vuosina. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) syys-joulukuun näytteessä seleenin liukoisuus (0,11 mg/kg) ylitti pysyvän jätteen liukoisuuden raja-arvon (0,1 mg/kg) niukasti. Esineutralointisakassa seleenin liukoisuus nousi vuoden aikana, touko-elokuun näytteessä liukoisuus (0,23 mg/kg) ylitti pysyvän jätteen kaatopaikan liukoisuuskriteerin ja syys-joulukuun näytteessä liukoisuus (1,3 mg/kg) ylitti tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuuden raja-arvon (0,5 mg/kg). Esineutralointisakassa seleenin liukoisuuksissa on ollut vaihtelua myös aiempina vuosina. Vanadiinin liukoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) alittivat analyysin määritysrajan (0,020 mg/kg) vastaavasti kuin aiemmin. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) liukoisuudet olivat edellisvuosien tapaan alhaisia, ainoastaan syys-joulukuun näytteessä liukoisuus (0,032 mg/kg) ylitti analyysin määritysrajan. Analyysin määritysrajat alittuivat myös esineutralointisakassa (653). Sinkin liukoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) olivat alle määritysrajan (0,020 mg/kg). Raudan sakeuttimen alitteessa (645) sinkin liukoisuus nousi vuoden aikana, syys-joulukuun näytteessä (5,3 mg/kg) ylittyi pysyvän jätteen kaatopaikan liukoisuuden rajaarvo (4 mg/kg). Liukoisuus kuitenkin alitti tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuuden rajaarvon (50 mg/kg) selvästi. Esineutralointisakassa (653) sinkin liukoisuudet ylittivät vaarallisen jätteen raja-arvon (200 mg/kg), liukoisuudet olivat samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Sinkin liukoisuudet tutkituissa jätejakeissa vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 4-3.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 12 Kuva 4-3. Kokoomanäytteiden sinkin liukoisuudet vuosina 2010 2014. Elohopean liukoisuudet alittivat esineutralointisakan (653) touko-elokuun näytettä lukuun ottamatta analyysin määritysrajan (0,003 mg/kg). Myös esineutralointisakan touko-elokuun näytteessä elohopean liukoisuus oli kuitenkin pieni (0,0036 mg/kg). Elohopean liukoisuudet ovat kaikissa jätejakeissa alittaneet myös aiempina vuosina analyysin määritysrajan. Pysyvän jätteen kaatopaikan liukoisuuden raja-arvo on 0,01 mg/kg. Uraanin liukoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa alittivat analyysin määritysrajan (0,020 mg/kg). Raudan sakeuttimen alitteessa (645) uraanin liukoisuudet olivat tammihuhtikuun sekä touko-elokuun näytteissä vuosien 2012 2013 liukoisuuksien tasolla, mutta syysjoulukuun näytteessä uraanin liukoisuus (6,5 mg/kg) oli korkeampi kuin aikaisemmin. Esineutralointisakassa (653) uraanin liukoisuudet alittivat touko-elokuun sekä syys-joulukuun näytteissä analyysin määritysrajan ja liukoisuus (0,75 mg/kg) oli edellisvuosien liukoisuuksien tasolla tammi-huhtikuun näytteessä. Uraanin liukoisuudet vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 4-4. Kuva 4-4. Kokoomanäytteiden uraanin liukoisuudet vuosina 2010 2014. Kloridin liukoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) vaihtelivat välillä 62 130 mg/kg, raudan sakeuttimen alitteessa (645) välillä <26 78 mg/kg ja esineutralointisakassa (653) välillä <32 58 mg/kg. Liukoisuudet olivat edellisvuosien tasolla alittaen pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin (800 mg/kg).

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 13 Fluoridin liukoisuudet (15 56 mg/kg) loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) ylittivät pysyvän jätteen kaatopaikan liukoisuusraja-arvon (10 mg/kg), liukoisuudet olivat vuoden 2013 tasolla. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) fluoridin liukoisuus nousi vuoden aikana (<5 mg/k- 86 mg/kg). Touko-elokuun ja syys-joulukuun näytteissä liukoisuudet ylittivät pysyvän jätteen liukoisuuden raja-arvon, mutta alittivat tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuuden raja-arvon. Touko-elokuun sekä syys-joulukuun näytteissä fluoridin liukoisuudet olivat koholla edellisvuosien liukoisuuksiin verrattuna. Esineutralointisakassa (653) fluoridin liukoisuudet alittivat pysyvän jätteen kaatopaikan liukoisuuden raja-arvon ja olivat alhaisempia kuin vuosina 2012 2013. Sulfaatin liukoisuudet loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) olivat alhaisempia kuin vuosina 2010 2013. Tammi-huhtikuun sekä syys-joulukuun näytteissä sulfaatin liukoisuudet ylittivät tavanomaisen jätteen kaatopaikan kelpoisuuskriteerin. Sulfaatin liukoisuudet olivat samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) sulfaatin liukoisuudet vaihtelivat välillä 52 000-120 000 mg/kg ylittäen vaarallisen jätteen liukoisuuden raja-arvon (50 000 mg/kg). Raudan sakeuttimen alitteessa sulfaatin liukoisuuksissa on ollut vaihtelua tarkkailun aikana (ks. kuva 4-4). Esineutralointisakassa (653) sulfaatin liukoisuudet olivat samalla tasolla kuin vuosina 2012 2013 ylittäen tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin (20 000 mg/kg). Sulfaatin liukoisuudet vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 4-5. Kuva 4-5. Kokoomanäytteiden sulfaatin liukoisuudet vuosina 2010 2014. Liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuudet alittivat kaikissa tutkituissa näytteissä pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuden kriteerin (500 mg/kg). Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) sekä raudan sakeuttimen alitteessa (645) DOC:n pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä pääosin alhaisempia kuin edellisvuosina. Esineutralointisakassa (653) DOC:n pitoisuudet olivat vuoden 2013 tasolla. DOC:n pitoisuudet vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 4-6. Kuva 4-6. Kokoomanäytteiden liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuudet vuosina 2010 2014. Liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) oli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) samalla tasolla kuin vuosina 2012 2013 alittaen tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin (60 000 mg/kg). Raudan sakeuttimen alitteessa (645) liuenneiden aineiden kokonaismäärä nousi vuoden aikana ollen kuitenkin samalla tasolla kuin edellisvuosina. Touko-

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 14 elokuun sekä syys-joulukuun näytteissä TDS ylitti vaarallisen jätteen kaatopaikan kelpoisuuskriteerin. Esineutralointisakassa (653) TDS oli samalla tasolla kuin edellisvuosina ja kaikissa tutkituissa näytteissä ylittyi tavanomaisen jätteen kaatopaikan kelpoisuuskriteeri. Liuenneiden aineiden kokonaismäärän kehitys vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 4-7. Kuva 4-7. Kokoomanäytteiden liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) vuosina 2010 2014. Liukoisuustestien suodosten ph-arvot olivat loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) korkeammalla tasolla kuin aikaisemmin. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) ph-arvot olivat alhaisempia kuin aiempina tarkkailuvuosina, ph-arvot vaihtelivat välillä 5,1 6,9. Esineutralointisakan (653) ph-arvot olivat samalla tasolla kuin vuonna 2013. Edellä kohdassa 3.2 on esitetty kokonaispitoisuusanalyysien yhteydessä määritetyt jätejakeiden ph-arvot. ph-arvojen kehitys liukoisuustestien suodoksissa vuosina 2010 2014 on esitetty kuvassa 4-8. Kuva 4-8. Kokoomanäytteiden ph-arvot liukoisuuskokeiden suodoksissa vuosina 2010 2014. Sähkönjohtokyky vaihteli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesta (646) otetuissa näytteissä välillä 340 430 ms/m ollen edellisvuosien tasolla. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) sähkönjohtokyky nousi vuoden aikana, touko-elokuun sekä syys-joulukuun näytteissä sähkönjohtokyky (1 000-1 100 ms/m) oli koholla edellisvuosiin verrattuna, esim. vuoden 2013 tuloksiin verrattuna sähkönjohtokyky oli yli kaksinkertainen. Esineutralointisakan (653) touko-elokuun näytteessä sähkönjohtokyky (1 200 ms/m) oli huomattavasti korkeampi kuin muissa tutkituissa näytteissä (210 260 ms/m) ja myös edellisvuosiin verrattuna.

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 15 5. EPÄVARMUUSTARKASTELU Tyypillisesti tarkkailututkimustulosten kokonaisepävarmuuteen voivat vaikuttaa näytteenottopiste (onko sijainniltaan edustava, muuttuuko sijainti jne), näytteenotto-olosuhteet, näytteenottajan ammattitaito, näytteiden kuljetus ja käsittely, pitoisuuksien vaihtelu näytepisteittäin, laboratorion mittausepävarmuus sekä tulosten tulkintaan liittyvät epävarmuudet. Jätejakeiden tarkkailun osalta kriittisin tekijä on edustavan näytteen ottaminen. Koska näyte edustaa suurta määrää jätemateriaalia, edustavan näytteen ottamista edesauttaa huolellinen suunnittelu ja näytteen ottaminen kokoomanäytteenä. Jätejakeiden tarkkailussa Talvivaaran kaivoksen henkilökunta vastasi jätejakeiden kuukausittaisten kokoomanäytteiden ottamisesta. Nämä kokoomanäytteet toimitettiin Ramboll Analyticsin laboratorioon, jossa niistä koostettiin neljän kuukauden kokoomanäyte analyysejä varten. Vuoden 2014 jätejakeiden tarkkailussa raudan sakeuttimen alitteen (645) kaikille kokoomanäytteille tehtiin yksivaiheinen ravistelukoe (tammi-huhtikuun, touko-elokuun ja syys-joulukuun näytteet), koska näytteet eivät soveltuneet testattavaksi kaksivaiheisella ravistelutestillä liian korkean vesipitoisuuden vuoksi. Myös loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesta (646) otetuille kokoomanäytteille (tammi-huhtikuu, touko-elokuu, syys-joulukuu) tehtiin yksivaiheiset ravistelutestit, koska näytteet eivät soveltuneet testattavaksi kaksivaiheisella ravistelutestillä liian korkean vesipitoisuuden vuoksi. Ravistelutestissä homogenisoitua näytettä uutetaan ultrapuhtaalla vedellä yhdessä tai kahdessa vaiheessa siten, että testiin käytettävä näytemäärä ja siihen lisättävä vesimäärä suhteutetaan näytteen alkuperäiseen vesipitoisuuteen. Kuivempiin näytteisiin lisätään enemmän ultrapuhdasta vettä kuin nestemäisempiin näytteisiin. Näytteessä, jonka vesipitoisuus on luontaisesti korkeampi, näytteen kiinteäfaasi ja siihen sitoutuneet yhdisteet ovat myös kontaktissa vesifaasiin kauemmin kuin vain ravistelutestiin käytettyaika. Tämän tarkkailuraportin kirjoittamisen aikana tietoja aiempina vuosina analysoitujen näytteiden alkuperäisestä vesipitoisuudesta ja testissä näytteisiin lisätyn veden määrästä ei ollut saatavilla. Näin ollen on mahdollista, että vuoden 2014 näytteet ja aiempien vuosien näytteet poikkeavat toisistaan niiden alkuperäisen vesipitoisuuden osalta. Täten vuoden 2014 tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia aiempien vuosien näytetulosten kanssa erilaisesta näytematriisista johtuen. Näin ollen ravistelutestin tulosten tulkintaan liittyy epävarmuuksia, jotka tulee huomioida vertailussa aiempien vuosien tuloksiin. Vuonna 2014 raudansaostuksen ja loppuneutraloinnin alitteiden kokoomanäytteiden vesipitoisuus oli korkea ja ne eivät siten soveltuneet testattavaksi kaksivaiheisella ravistelutestillä. Edellisinä vuosina kyseisten jätejakeiden näytteet ovat olleet kuivempia ja näin ollen vuonna 2014 loppuneutraloinnin sakeuttimen ja raudan sakeuttimen alitteissa todetut kohonneet metallien liukoiset pitoisuudet suhteessa edellisiin vuosiin voivat osittain johtua muutoksesta näytematriisissa. On kuitenkin huomioitavaa, että vuonna 2014 jätejakeissa todetut metallien kokonaispitoisuudet olivat myös koholla edellisvuosiin verrattuna. Lisäksi liukoisuuteen vaikuttaa yhtäaikaisesti monta tekijää (mm. kontaktiaika, ph, muut liukenevat aineet) ja tällä tutkimuksella ei voida yksiselitteisesti sanoa mistä osin kohonneet liukoisuudet johtuvat. Tulosten tulkinnassa on siten huomioitava, että vuoden 2014 tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia aiempien vuosien tuloksiin johtuen mahdollisista eroista näytematriisissa. 6. YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET Talvivaaran kaivoksen jätejakeiden tarkkailua on tehty vuonna 2014 neljän kuukauden kokoomanäytteistä hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Näytteistä on tutkittu kokonaispitoisuuksia sekä liukoisuuksia. Tarkkailuohjelman mukaisesti liukoisuudet tutkitaan kaksivaiheisella ravistelutestillä. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesta (646) sekä raudan sakeuttimen alitteesta (645) otetuille näytteille tehtiin tarkkailuohjelmasta poiketen yksivaiheiset ravistelukokeet, sillä

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 16 näytteet eivät soveltuneet testattavaksi kaksivaiheisella ravistelutestillä suuren vesipitoisuuden vuoksi. Vuonna 2014 analysoitujen näytteiden alkuperäinen vesipitoisuus oli todennäköisesti korkeampi kuin aiempina vuosina. Ravistelutestin tulosten tulkintaan liittyy epävarmuuksia, jotka tulee huomioida vertailussa aiempien vuosien tuloksiin. johtuen vuoden 2014 tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia aiempien vuosien näytetulosten kanssa. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) nikkelin pitoisuus nousi vuoden aikana ja pitoisuudet olivat jonkin verran korkeampia kuin edellisvuosina. Pitoisuudet ylittivät PIMAasetuksen ylemmän ohjearvon, syys-joulukuun näytteessä ylittyi vaarallisen jätteen raja-arvo. Mangaanipitoisuus oli syys-joulukuun näytteessä aiempiin tuloksiin verrattuna noin kaksinkertainen. Myös kalsium- ja rikkipitoisuudet olivat syys-joulukuun näytteessä huomattavasti korkeampia kuin aikaisemmin. Uraanipitoisuus oli korkeimmillaan syys-joulukuussa, jolloin pitoisuus oli korkeampi kuin aikaisempina vuosina. Loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa arseenin, kadmiumin, kuparin, koboltin ja kromin kokonaispitoisuudet olivat edellisvuosien tasolla ja alittivat pääosin PIMA-asetuksen kynnysarvot. Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) oli edellisvuosien tapaan alhainen, hehkutushäviö oli samalla tasolla kuin edellisvuosina ja ph oli korkeammalla tasolla kuin edellisvuosina. Radioaktiivisuuspitoisuudet olivat alhaisia. Arseenin, bariumin, kadmiumin, kromin, kuparin, molybdeenin, nikkelin, lyijyn, antimonin, sinkin ja elohopean liukoisuudet olivat edellisvuosien tapaan alhaisia ja alittivat pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerit. Koboltin, tinan, vanadiinin ja uraanin liukoisuudet olivat pieniä ja edellisvuosien tasolla. Kloridin liukoisuudet olivat vuoden 2013 tasolla ja ylittivät pysyvän jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteerin. Sulfaatin liukoisuudet olivat alhaisempia kuin vuosina 2010 2013, tammi-huhtikuun sekä syys-joulukuun näytteissä liukoisuudet ylittivät tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin. Liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuudet alittivat pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin ja olivat pääosin alhaisempia kuin edellisvuosina. Liuenneiden aineiden kokonaismäärät (TDS) olivat samalla tasolla kuin vuosina 2012 2013 ja alittivat tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin. Sähkönjohtokyky oli myös edellisvuosien tasolla. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) nikkelin pitoisuudet olivat edellisvuoteen verrattuna koholla ja pitoisuudet ylittivät ylemmän ohjearvon, touko-elokuun näytteessä ylittyi myös vaarallisen jätteen raja-arvo. Kalsium- ja rikkipitoisuuksissa oli vaihtelua, syys-joulukuun näytteissä pitoisuudet olivat korkeampia kuin aiemmin. Mangaanipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin edellisvuosina. Uraanipitoisuuksissa oli vaihtelua edellisvuosien tapaan. Koboltin pitoisuudet ylittivät kynnysarvon touko-elokuun sekä syys-joulukuun näytteissä, pitoisuudet olivat kuitenkin samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Arseenin, kadmiumin, kuparin, kromin ja sinkin pitoisuudet alittivat tutkituissa näytteissä kynnysarvot. Hehkutushäviöt ylittivät vaarallisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin, mutta olivat samalla tasolla kuin vuonna 2012 ja jonkin verran suurempia kuin vuonna 2013. Orgaanisen hiilen kokonaismäärät (TOC) alittivat analyysin määritysrajan. pharvot olivat edellisvuosiin verrattuna alhaisempia. Radioaktiivisuuspitoisuudet olivat alhaisia. Nikkelin liukoisuudet kohosivat huomattavasti vuoden aikana ja olivat korkeampia kuin aikaisemmin. Touko-elokuun ja syys-joulukuun näytteissä liukoisuudet ylittivät vaarallisen jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteerin. Sinkin liukoisuudet nousivat vuoden aikana, syysjoulukuun näytteessä ylittyi pysyvän jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteeri. Uraanin liukoisuus oli syys-joulukuun näytteessä korkeampi kuin aikaisemmin, alkuvuoden näytteissä liukoisuudet olivat edellisvuosien tasolla. Arseenin, bariumin, kadmiumin, kromin, kuparin, molybdeenin, lyijyn, antimonin, elohopean liukoisuudet olivat vuosien 2010 2013 tasolla ja alittivat pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerit. Koboltin liukoisuudet olivat alhaisia, syys-joulukuun näytteessä liukoisuus oli kuitenkin aiempiin tarkkailutuloksiin nähden koholla. Tinan ja vanadiinin liukoisuudet olivat alhaisia vastaavasti kuten edellisvuosina. Seleenin liukoisuus ylitti syysjoulukuun näytteessä pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerin niukasti. Kloridin liukoisuudet olivat alhaisia. Fluoridin liukoisuus nousi vuoden aikana, touko-elokuun ja syys-joulukuun näytteissä ylittyi pysyvän jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteeri. Sulfaatin liukoisuudet ylittivät kaikissa näytteissä vaarallisen jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteerin,

TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 2014, OSA X: JÄTEJAKEIDEN TARKKAILU 17 liukoisuudet olivat edellisvuosien tasolla. Liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuudet olivat edellisvuosia alhaisempia ja alittivat pysyvän jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteerin. Liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) nousi vuoden aikana, touko-elokuun ja syysjoulukuun näytteissä TDS ylitti vaarallisen jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteerin. Myös sähkönjohtokyky nousi vuoden aikana. Esineutralointisakassa (653) kadmiumin pitoisuus nousi vuoden aikana ja ylitti kaikissa tutkituissa näytteissä vaarallisen jätteen raja-arvon. Myös kuparin pitoisuudet nousivat vuoden aikana, pitoisuuksissa on ollut vaihtelua myös vuonna 2013. Sinkkipitoisuudet nousivat vuoden aikana, kaikissa näytteissä ylittyi vaarallisen jätteen raja-arvo. Kalsiumpitoisuudet laskivat vuoden loppua kohden ollen alhaisempia kuin aiempina vuosina. Rikkipitoisuus oli syys-joulukuun näytteessä koholla vuoden muihin näytteisiin verrattuna, mutta kuitenkin samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Nikkelipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin vuosina 2011 2013 ja ylittivät kaikissa tutkituissa näytteissä ylemmän ohjearvon. Uraanipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Koboltti- ja arseenipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin aiempina vuosina ja ylittivät kaikissa tutkituissa näytteissä kynnysarvot. Kromipitoisuudet olivat alhaisia ja alittivat kynnysarvon. Mangaanipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin vuonna 2013. Esineutralointisakan syysjoulukuun näytteessä hehkutushäviö oli vuosien 2012 2013 tulosten kanssa samalla tasolla, muissa näytteissä hehkutushäviöt olivat koholla vuosiin 2012 2013 verrattuna. Orgaanisen hiilen kokonaismäärä oli pieni. ph-arvot olivat samalla tasolla kuin vuonna 2013. Esineutralointisakan haponneutralointikapasiteetti oli vuoden 2013 tapaan heikko. Kadmiumin liukoisuudet ylittivät vaarallisen jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteerin, touko-elokuun näytteessä liukoisuus oli koholla muihin tuloksiin verrattuna. Nikkelin liukoisuudet olivat edellisvuosien tasolla ja ylittivät vaarallisen jätteen kaatopaikan liukoisuuskriteerin. Seleenin liukoisuudet kohosivat vuoden aikana, touko-elokuun näytteessä liukoisuus ylitti pysyvän jätteen raja-arvon ja syys-joulukuun näytteessä tavanomaisen jätteen kaatopaikan liukoisuuden raja-arvon. Sinkin liukoisuudet ylittivät vaarallisen jätteen raja-arvon selvästi ja liukoisuudet olivat samalla tasolla kuin aiempina vuosina. Arseenin, bariumin, kromin, kuparin, molybdeenin, lyijyn, antimonin, elohopean liukoisuudet alittivat pysyvän jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteerit. Koboltin, tinan, vanadiinin ja uraanin liukoisuudet olivat edellisvuosien tasolla. Kloridin ja fluoridin liukoisuudet sekä liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuudet alittivat pysyvän jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteerit. Sulfaatin liukoisuudet olivat vuosien 2012 2013 tasolla ja ylittivät tavanomaisen jätteen kaatopaikan kaatopaikkakelpoisuuskriteerit. Liuenneiden aineiden kokonaismäärä (TDS) oli samalla tasolla kuin edellisvuosina ja kaikissa tutkituissa näytteissä ylittyi tavanomaisen jätteen kaatopaikan kelpoisuuskriteeri. Sähkönjohtokyky oli toukoelokuun näytteessä huomattavasti korkeampi kuin muissa tutkituissa näytteissä ja myös edellisvuosiin verrattuna. Raudan sakeuttimen alitteessa (645) ja loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteessa (646) todettiin vuoden 2014 tarkkailujaksolla kohonneita metallien liukoisuuksia verrattuna edellisiin tarkkailuvuosiin. Eri tarkkailuvuosien tulosten vertailuun liittyy kuitenkin epävarmuuksia, koska vuoden 2014 tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia aiempien vuosien näytetulosten kanssa erilaisesta näytematriisista johtuen. On kuitenkin huomioitavaa, että vuonna 2014 jätejakeissa todetut metallien kokonaispitoisuudet olivat myös koholla edellisvuosiin verrattuna. Lisäksi liukoisuuteen vaikuttaa yhtäaikaisesti monta tekijää (mm. kontaktiaika, ph, muut liukenevat aineet) ja tällä tutkimuksella ei voida yksiselitteisesti sanoa mistä kohonneet liukoisuudet johtuvat. Tarkkailuohjelman mukaisesti kipsisakka-altaalle sijoitettavista jätejakeista eli loppuneutraloinnin sakeuttimen alitteesta (646) ja raudan sakeuttimen alitteesta (645) määritetään kerran vuodessa radon. Radonia ei kuitenkaan määritetä kiinteistä näytteistä, minkä vuoksi se esitetään jätettävän tarkkailuohjelmasta pois. Muilta osin tarkkailusuunnitelmaan ei tässä vaiheessa esitetä muutoksia ja jätejakeiden tarkkailua esitetään jatkettavan nykyisen tarkkailuohjelman mukaisesti neljän kuukauden kokoomanäytteistä. Kaivoksella selvitetään mahdollisuuksia kehittää näytteenottokäytäntöjä siten, että vertailukelpoisuus jatkossa ja/tai aiempien vuosien näytteiden kanssa voidaan varmistaa. Näin voidaan vähentää näytematriisista aiheutuvia epävarmuuksia. Lisäksi vuoden 2015 aikana tutkitaan jätejakeiden tarkkailun tarkoituksenmukaisuus ja tehdään muutosehdotukset tämän perusteella.