Liite 1 - Menetelmät maakaasun siirtoverkkotoiminnan tuoton määrittämiseksi 1.1.2006 alkavalla ja 31.12.2009 päättyvällä valvontajaksolla

Liite 1 - Menetelmät maakaasun siirtoverkkotoiminnan tuoton määrittämiseksi 1.1.2006 alkavalla ja 31.12.2009 päättyvällä valvontajaksolla 1 YLEISTÄ Energiamarkkinavirasto soveltaa alla selostettuja menetelmiä 1.1.2006 alkavan valvontajakson hinnoittelussa. Alla selostettavat menetelmät ovat olennaisin osin samat kuin mitä Energiamarkkinaviraston 22.6.2004 päivätyssä julkaisussa Maakaasun siirtoverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivat vuosille 2005-2009 (Dnro 12/729/2004) on esitetty. 2 VERKKOTOIMINTAAN SITOUTUNUT PÄÄOMA JA PÄÄOMARAKENNE Hinnoittelun kohtuullislaskelmia varten laskettavan sitoutuneen pääoman määrän perustana on eriytetyn maakaasuverkkotoiminnan tase. Pääsääntöisesti kohtuullisuuslaskelmissa eriytetyn taseen vastaavaa -puolelta otetaan sitoutuneeksi pääomaksi kirjanpitoarvojen mukaisina kaikki muut erät paitsi maakaasuverkko ja rahoitusomaisuus. Maakaasuverkon arvoa oikaistaan siten, että hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa maakaasuverkon arvo korjataan vastaamaan kirjanpitoarvon sijasta nykykäyttöarvoa. Rahoitusomaisuus eliminoidaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavasta sitoutuneesta pääomasta. Tällöin syntyvä tasauserä, joka on maakaasuverkon kirjanpitoarvon ja laskelmassa käytettävän nykykäyttöarvon välinen erotus vähennettynä rahoitusomaisuudella, lasketaan mukaan taseen vastattavaa -puolella omaan pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelta jaetaan vapaaehtoiset varaukset sekä poistoero oman pääoman ja verovelan osuuksiin. Vieras pääoma jaetaan lisäksi korottomaan ja korolliseen vieraaseen pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelle muodostuu oikaisujen jälkeen kolme ryhmää, jotka ovat oma pääoma, korollinen vieras pääoma ja koroton vieras pääoma. Sitoutuneelle pääomalle (oman pääoman ja korollisten velkojen summalle) lasketaan keskikustannus käyttäen kiinteää pääomarakennetta (asiaa käsitellään tarkemmin luvussa 3). 2.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen Verkonhaltijan eriytetyn verkkotoiminnan tasetta oikaistaan seuraavissa luvuissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Maakaasumarkkinalain mukaan maakaasuverkkotoiminnalla tarkoitetaan maakaasuverkon asettamista vastiketta vastaan maakaasunsiirtoa ja jakelua sekä

muita verkon palveluja tarvitsevien käyttöön. Maakaasuverkkotoimintaan kuuluvat myös sellainen maakaasuverkon suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja käyttö, asiakkaiden maakaasulaitteiden liittäminen verkkoon, maakaasun mittaus ja muut sellaiset maakaasun siirtoon tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia maakaasun siirron ja muiden maakaasuverkkopalvelujen kannalta. Siirtoverkkotoimintaan sisältyvät siirtoverkko- ja tasepalvelutoiminnat. 2.1.1 Varsinaisen verkko-omaisuuden oikaiseminen Maakaasuverkko on maakaasuverkkotoiminnan harjoittajan suurin yksittäinen, joskin useasta eri osasta koostuva, käyttöomaisuuden osa. Energiamarkkinavirasto ei käytä hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittämisessä maakaasuverkon kirjanpitoarvoa, koska kirjanpitoarvo ei välttämättä kuvasta maakaasuverkkoon sitoutunutta todellista pääomaa. Siirtoverkon arvo korjataan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että kirjanpitoarvon asemesta käytetään maakaasuverkon nykykäyttöarvoa. Mikäli maakaasun siirtoverkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, jolloin vuokratut verkkokomponentit sisällytetään mukaan verkonhaltijan verkko-omaisuuteen ja edelleen maakaasuverkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan. Maakaasun siirtoverkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä verkonhaltijan hallinnassa olevaa verkkoa käsitellään samalla tavoin riippumatta siitä, onko kyseinen verkko verkonhaltijan omistama vai vuokraama. Energiamarkkinavirasto laskee valvontajakson kaikkina vuosina maakaasuverkon nykykäyttöarvon maakaasuverkoston jälleenhankinta-arvon (jälleenhankintahinta) kautta. Maakaasuverkoston jälleenhankinta-arvo on sama kuin kustannus, jonka vastaavan uuden verkoston rakentaminen nykykustannustasolla maksaisi. Jälleenhankinta-arvon avulla saadaan laskettua vuodelle 2005 verkoston nykykäyttöarvo, joka on jälleenhankinta-arvo vähennettynä verkkokomponenttien teknistaloudellista pitoaikaa ja komponenttien käyttöikää vastaavilla teknistaloudellisen pitoajan mukaisilla poistoilla. Maakaasuverkkoon sitoutuneen pääoman osalta määritys tehdään ensimmäisellä valvontajaksolla jokaiselle vuodelle erikseen siten, että se vastaa kunkin vuoden alun tilannetta eli ajankohtia 1.1.2006, 1.1.2007, 1.1.2008 ja 1.1.2009. Ensimmäisen valvontajakson aikana siirtoverkonhaltijan mahdollisesti tekemät maakaasuverkon nykykäyttöarvoon vaikuttavat investoinnit tai maakaasuverkon nykykäyttöarvoa pienentävät tasapoistot tulevat valvontajakson aikana otettua huomioon vuosittain. Maakaasuverkkoon sitoutuneen pääoman määrittely toteutetaan ensimmäisellä valvontajaksolla perustuen siirtoverkonhaltijan toimittamaan liitteen A mukaiseen selvitykseen. Siirtoverkonhaltijan tulee toimittaa 1.1.2006 tilanteen mukaiset määrä-, pitoaika-, keski-ikä- ja yksikköhintatiedot Energiamarkkinavirastoon 31.3.2006 mennessä. Samassa yhteydessä siirtoverkonhaltijan tulee toimittaa Energiamarkkinavirastolle verkoston komponenttien pitoajat ja keski-ikätiedot. Vuosina 2007 2009 maakaasun siirtoverkonhaltija ilmoittaa edellä mainittujen tietojen lisäksi Energiamarkkinavirastolle 31.3 mennessä edellisenä vuonna tehtyjen

investointien määrän. Energiamarkkinavirasto ilmoittaa erikseen tietojen toimitustavan. Toimitettavan selvityksen komponenttiryhmäkohtaisen (putkistot, pv-asemat, tiedonsiirtojärjestelmät, kaasuturbiinit ja kompressorit, rakennukset, maaomaisuus, muut) jaottelun, komponenttien määrätietojen, yksikköhinta-, pitoaika- ja keskiikätietojen perusteella Energiamarkkinavirasto laskee siirtoverkonhaltijan maakaasuverkoston jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon. 2.1.1.1 Maakaasuverkon jälleenhankinta-arvon laskeminen Maakaasuverkon jälleenhankinta-arvo lasketaan vuosittain pääsääntöisesti verkonhaltijan ilmoittamien komponenttikohtaisten määrätietojen ja yksikköhintatietojen perusteella kertomalla ilmoitettu määrätieto vastaavalla hintatiedolla ja laskemalla näin saadut komponenttiryhmäkohtaiset kustannukset yhteen. 2.1.1.2 Maakaasuverkon nykykäyttöarvon laskeminen Energiamarkkinavirasto soveltaa maakaasuverkon nykykäyttöarvon määrityksessä lineaarisiin tasapoistoihin perustuvaa menetelmää, jolloin pitoajan jälkeen verkkokomponenttiryhmän nykykäyttöarvo laskee nollaan. Valvontajakson ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2006 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä maakaasuverkon nykykäyttöarvo lasketaan komponenttiryhmittäin maakaasuverkon jälleenhankinta-arvosta jäljellä olevan pitoajan perusteella käyttäen hyväksi verkonhaltijan ilmoittamia komponenttiryhmäkohtaisia pitoaika- ja keski-ikätietoja. Maakaasuverkon nykykäyttöarvo saadaan laskemalla komponenttiryhmäkohtaiset nykykäyttöarvot yhteen. Yhden komponenttiryhmän osalta nykykäyttöarvo (NKA) lasketaan seuraavasti, kun komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvo (JHA) tiedetään: missä keski ikä NKA = 1 JHA pitoaika NKA = Komponenttiryhmän nykykäyttöarvo. JHA = Komponenttiryhmän kaikkien verkkokomponenttien yhteenlaskettu jälleenhankinta-arvo. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä kustannusta, jonka kyseiseen komponenttiryhmään kuuluvien verkkokomponenttien rakentaminen nykyisellä kustannustasolla aiheuttaisi. Pitoaika = Pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka verkkokomponentti todellisuudessa on toiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista (teknistaloudellinen pitoaika).

Keski-ikä = Keski-iällä tarkoitetaan komponenttiryhmän verkkokomponenttien ikätietojen jälleenhankinta-arvoilla painotettua keskiarvoa. Yksittäisen verkkokomponentin kohdalla keski-ikä lasketaan keskiarvona. Energiamarkkinavirasto ilmoittaa vuosittain siirtoverkonhaltijalle edellisen kuvauksen perusteella lasketun maakaasuverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon 31.12 mennessä. Valvontajakson toisen vuoden jälkeen eli vuosina 2007-2009 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä maakaasun siirtoverkon nykykäyttöarvo lasketaan edellisen vuoden nykykäyttöarvon, verkko-omaisuudesta tehtävien edellisen vuoden laskennallisten tasapoistojen ja edellisen vuoden aikana yhtiön ilmoittamien verkkoinvestointien perusteella. Verkosta tehtävien tasapoistojen määrittely esitetään tarkemmin luvussa 4.5. Verkkoinvestoinneilla tarkoitetaan tässä sekä korvaus- että laajennusinvestointeja yhteenlaskettuina. Verkkoinvestoinnit ilmoitetaan Energiamarkkinavirastolle kappaletai metrimääräisenä (määrätietoina) sisältäen yksikköhinnan ja virasto laskee ilmoitetuista tiedosta euromääräisen investointikustannuksen. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijalle laskemansa siirtoverkon nykykäyttöarvot vuoden 2006 osalta 31.12.2006 mennessä, vuoden 2007 osalta 31.12.2007 mennessä, vuoden 2008 osalta 31.12.2008 mennessä ja vuoden 2009 osalta 31.12.2009 mennessä. Energiamarkkinavirasto laskee verkon nykykäyttöarvon vuosille 2006 2009 edellä esitetyn menetelmän lisäksi myös siirtoverkon jälleenhankinta-arvoon, komponenttiryhmäkohtaisiin pitoaikoihin ja komponenttiryhmäkohtaisiin keskiikätietoihin perustuen. Energiamarkkinavirasto seuraa näillä kahdella eri menetelmällä lasketuissa verkon nykykäyttöarvoissa mahdollisesti esiintyviä eroja. 2.1.1.3 Vuosittain ilmoitettavat tiedot Energiamarkkinavirasto kerää ensimmäisellä valvontajaksolla maakaasuverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämiseen tarvittavat tiedot vuosittain. Maakaasuverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittämiseksi siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle 31.3 mennessä hallinnassaan olevasta maakaasuverkosta komponenttien määrä-, yksikköhinta-, keskiikä- ja pitoaikatiedot. Tätä varten Energiamarkkinavirasto toimittaa syksyn 2005 aikana verkonhaltijalle tarkemman ohjeen. Vuosina 2007 2009 maakaasun siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle myös edellisen vuoden investointien yksikköhinta- ja määrätiedot. Jos siirtoverkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, joten siirtoverkonhaltijan tulee ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle myös vuokraamiensa verkkojen osalta samat tiedot kuin itse omistamansa verkon osalta.

2.1.1.4 Valvontajakson aikana ostettujen verkkojen ja tehtyjen investointien käsittely Jos valvontajakson aikana maakaasun siirtoverkonhaltijan hallinnassa olevan verkon laajuus olennaisesti muuttuu esimerkiksi yrityskaupan tai merkittävän investoinnin seurauksena, otetaan ostettujen tai investoitujen verkkokomponenttien vaikutus huomioon seuraavan vuoden alusta verkonhaltijan ilmoittamien määrä-, yksikköhinta-, pitoaika- ja keski-ikätietoihin perustuen. 2.1.1.5 Verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittäminen tulevilla valvontajaksoilla Energiamarkkinavirasto kehittää verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittämistä ensimmäisellä valvontajaksolla saatavien kokemusten perusteella. Yksikköhintatietojen päivittämiseksi Energiamarkkinavirasto tulee keräämään vuosittain toteutuneisiin investointeihin perustuen maakaasun siirtoverkonhaltijalta komponenttikohtaiset määrä- ja hintatiedot. Näitä tietoja voidaan käyttää yksikköhintatietojen määrittämisessä toisella valvontajaksolla. Ennen toisen valvontajakson alkua Energiamarkkinavirasto määrittelee toisella valvontajaksolla siirtoverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrityksessä sovellettavan menetelmän uusissa siirtoverkkotoiminnan valvonnan suuntaviivoissa sekä vahvistaa sen ennen valvontajakson alkua annettavassa uudessa vahvistuspäätöksessä. 2.1.2 Muu verkkoliiketoiminnan omaisuus Muiden pysyvien vastaavien eli aineettomien hyödykkeiden sekä muiden aineellisten hyödykkeiden kuin maakaasuverkon osalta Energiamarkkinavirasto ei hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan yhteydessä pääsääntöisesti oikaise tase-erien kirjanpitoarvoa nykykäyttöarvoon. Tämä perustuu siihen, että käytännössä on todettu näiden erien merkityksen liiketoimintakokonaisuuden kannalta yleensä harvoin nousevan merkittäväksi. Muille erille kuin varsinaiselle liikearvolle kohdistetut erät käsitellään hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kuten varsinainen omaisuus, jolle se on kohdistettu. Näin ollen esimerkiksi maakaasuverkko-omaisuudelle kohdistettavissa oleva osa liikearvosta eliminoidaan pois maakaasuverkkoliiketoiminnan taseesta verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä ja se korvataan maakaasuverkon nykykäyttöarvolla siten kuin edellä on esitetty. Energiamarkkinaviraston näkemyksen mukaan liiketaloudellinen ajattelu maakaasualalla ei saa merkitä sitä, että maakaasunkäyttäjiltä vaaditaan toistamiseen korvausta ennestään olemassa olevan maakaasuverkon pääomakuluista. Energiamarkkinavirasto pitää tärkeänä, että maakaasumarkkinalain mukainen hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu yritysten käyttöomaisuuden todellisiin markkina-arvoihin eikä mahdollisesti keinottelunomaisesti paisuteltuihin arvopaperiarvoihin. Edellä olevan perusteella hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta ei siis saa perustua yrityskaupan yhteydessä syntyneeseen yrityksen goodwill arvoon, joka on kirjattu taseeseen liikearvon nimellä. Tästä syystä Energiamarkkinavirasto eliminoi

2.1.3 Muu varallisuus hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseista kohdistamattoman liikearvon. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa myös tuloslaskelmasta liikearvosta tehdyt poistot (asiasta luvussa 4.5) Muun varallisuuden osalta Energiamarkkinavirasto eliminoi taseeseen kirjatun rahoitusomaisuuden. Eliminoitavaan rahoitusomaisuuteen luetaan taseen erät Rahoitusarvopaperit sekä Rahat ja pankkisaamiset sekä niihin rinnastettavissa olevat erät. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto ei myöskään sisällytä rahoitustuottoja hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoiminnan oikaistuun tulokseen. Siten verkonhaltijan saamat rahoitustuotot eivät vaikuta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiin. Rahoitusomaisuuden sisällyttäminen verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan perusteena olevaan verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan merkitsisi käytännössä kyseiseen omaisuuteen sisältyvän sijoitusriskin siirtämistä verkonhaltijalta asiakkaille. Rahoitusomaisuuden ja niitä vastaavien rahoitustuottojen eliminointi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmista mahdollistaa ja kannustaa verkonhaltijaa rahavarallisuutensa mahdollisimman tuottavaan sijoittamiseen. Energiamarkkinavirasto katsoo, että vaikka rahoitusomaisuus jätetään pois hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävästä verkkotoimintaan sitoutuneesta pääomasta, kyseinen varallisuus voi eriytetyissä tilinpäätöksissä kuitenkin sisältyä verkkotoiminnan varallisuuteen. Näin ollen rahoitusomaisuuden eliminoinnilla hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ei kuitenkaan ole vaikutusta verkkotoiminnan vakavaraisuuteen. Muun vaihto-omaisuuden ja saamisten osalta Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määrittäessään varallisuuserien taseeseen kirjattuja arvoja, eikä tee näihin arvoihin korjauksia. Energiamarkkinavirasto eliminoi tarvittaessa erikseen taseesta konsernien sisäiset saamiset tilanteissa, joissa valvontakohde on osa konsernia. 2.2 Pääoman jakautuminen omaan ja vieraaseen pääomaan Maakaasuverkkotoiminnan oikaistun taseen vastattavaa -puoli laaditaan jakamalla verkonhaltijan maakaasuverkkotoimintaan sitoutunut pääoma omaan pääomaan, korolliseen vieraaseen pääomaan ja korottomaan vieraaseen pääomaan. Laskelmassa huomioidaan tässä asiakirjassa kuvatut korjaukset ja se laaditaan oikaistun taseen muotoon. Oikaistun taseen tasauseränä käytetään omaan pääomaan kirjattavaa taseen vastaavaa -puolelle tehtävien korjausten nettomäärää. Laskelmaa käytetään sekä verkonhaltijan keskimääräisen pääomakustannuksen että kohtuullisen tuoton laskennassa.

2.2.1 Koroton vieras pääoma Kirjanpitolautakunnan päätöksen 1650/2001 mukaan sähkön jakeluverkon liittymismaksuista ne, jotka ovat siirto- ja palautuskelpoisia, merkitään taseen vastattaviin vieraan pääoman ryhmään sisältyvään erään Muut velat. Tase-erän nimikkeenä suositellaan käytettäväksi Liittymismaksut ja muut velat. Samaa menettelyä sovelletaan myös maakaasuverkon liittymismaksuihin, mikäli ne ovat siirto- ja palautuskelpoisia. Liittymismaksujen erillinen esittäminen joko taseessa tai liitetiedoissa on perusteltua oikean ja riittävän kuvan antamiseksi ja tase-erien selventämiseksi. Liittymismaksut, jotka ovat siirtokelpoisia mutta eivät palautettavia, tulee kirjata tuloina tilinpäätöksessä tuotoiksi. Liittymismaksu tuloutetaan siinä vaiheessa, kun liittymissopimus on tullut voimaan ja johtanut maakaasutoimituksen aloittamiseen. Korotettua liittymismaksua ja lisäliittymismaksua käsitellään kirjanpidollisesti samalla tavalla kuin varsinaista liittymismaksua. Kirjanpitolautakunnan kannanotto (1650/2001) on, että kyseessä on liittyjän osalta asiakassuhteeseen perustuva suoritus eikä omistussuhteeseen liittyvä pääomasuoritus. Muodollinenkin palautusehto tekee liittymismaksuista velan luonteisia, vaikka palautustapahtumat käytännössä ovat harvinaisia yksittäistapahtumia. Erotukseksi muista pitkäaikaisista veloista liittymismaksuilta on puuttunut korkoseuraamus, eli ne ovat luonteeltaan korotonta vierasta pääomaa. Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuoden 2005 loppuun mennessä taseeseen kirjattujen palautuskelpoisten liittymismaksujen kertymää korottomana velkana. Vuoden 2006 alusta lähtien uudet palautuskelpoiset liittymismaksut eivät kasvata hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseen korotonta vierasta pääomaa, vaikka verkonhaltija kirjaisi ne taseeseen. Siten vuodesta 2005 lähtien taseen liittymismaksukertymän nettomuutosta vastaava verkonarvon muutos kirjautuu hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa omaksi pääomaksi oikaistun taseen tasauserän kautta luvun 2.2.3 mukaisesti. Sen sijaan vuoden 2006 alusta lähtien Energiamarkkinavirasto lisää taseeseen kirjattujen liittymismaksujen vuotuisen nettomuutoksen (taseen liittymismaksujen lisäykset vähennettynä liittymismaksujen palautuksilla) hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kyseisen vuoden verkkotoiminnan tuloksi luvun 4.6 mukaisesti. Menettelyn perusteella verkonhaltijat ovat tasavertaisessa riippumatta siitä, kirjaavatko he liittymismaksut taseeseen palautuskelpoisiksi liittymismaksuiksi vai tuloslaskelmaan tuloksi. Tätä varten verkonhaltijoiden tulee raportoida Energiamarkkinavirastolle vuodesta 2006 lähtien vuosittain taseeseen kirjattujen liittymismaksujen lisäykset ja palautukset. Taseeseen merkitty lyhytaikainen vieras pääoma (esimerkiksi ostovelat, siirtovelat, muut lyhytaikaiset velat) on luonteensa mukaisesti korotonta vierasta pääomaa myös hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa. Energiamarkkinavirasto eliminoi tarvittaessa erikseen konsernien sisäiset velat tilanteissa, joissa valvontakohde on osa konsernia.

2.2.2 Korollinen vieras pääoma 2.2.3 Oma pääoma Taseeseen merkitty korollinen vieras pääoma otetaan sellaisenaan mukaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmiin. Korollisen vieraan pääoman eriä ovat mm. pitkäaikaiset pankki- ja eläke- ja muut lainat sekä näiden lyhennyserät, jotka on esitetty taseessa lyhytaikaisessa vieraassa pääomassa. Pääomalainalla tarkoitetaan sellaista lainaa, joka muistuttaa ehdoiltaan omaa pääomaa sekä takaisinmaksun että vastikkeen maksamisen edellytysten osalta. Rahoitusjärjestelyn perustarkoituksena on vahvistaa rahoitettavan yhteisön tasetta instrumentilla, joka kuitenkin on joustavampi kuin kiinteä oman pääoman sijoittaminen yhteisöön. Pääomalainoja voidaan käyttää myös normaaleina riskirahoitusinstrumentteina. Taseessa osakeyhtiölain (734/1978) 5 luvun 1 :n mukaiset edellytykset täyttävät pääomalainat esitetään ryhmässä Oma pääoma viimeisenä eränä. Esittämispaikastaan huolimatta pääomalainat ovat taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa. Näin ollen esimerkiksi laskettaessa yrityksen tunnuslukuja, kuten vakavaraisuustunnuslukuja, pääomalainat sisällytetään vieraaseen pääomaan. 1 Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa pääomalainoja sekä omistajilta otettuja muita lainoja korollisena vieraana pääomana. Omaksi pääomaksi katsotaan tarkastelussa verkonhaltijan maakaasuverkkotoiminnan taseen mukainen oma pääoma sellaisenaan sekä tilinpäätössiirtojen kertymään, eli vapaaehtoisiin varauksiin sekä poistoeroon, sisältyvä oman pääoman osuus. Tilinpäätössiirtojen kertymän oman pääoman osuus lasketaan vähentämällä kertymästä laskennallinen verovelka tarkasteluhetkellä vallinneen yhteisöverokannan mukaan sellaisilta yrityksiltä, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. Lisäksi oikaistuun omaan pääomaan liitetään ns. oman pääoman tasauserä taseen vastaavaa ja vastattavaa puolten tasaamisesta. 2.2.4 Tilinpäätössiirrot ja pakolliset varaukset Taseeseen merkitty tilinpäätössiirtojen kertymä (kertynyt poistoero ja vapaaehtoiset varaukset) jaetaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että laskennallisen verovelan osuus siirretään korottomaan vieraaseen pääomaan ja loppuosa omaan pääomaan. Tilinpäätössiirroista vähennetään laskennallisena verovelkana enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. Vähennys tehdään ainoastaan niille yrityksille, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. Taseeseen merkityt pakolliset varaukset siirretään kokonaisuudessaan korottomaan vieraaseen pääomaan. Pakollisiin varauksiin sisältyvä laskennallinen verosaaminen kirjataan lisäksi taseen vastaavaa puolelle korottomiin saamisiin ja taseen vastattavaa 1 Kirjanpitolautakunnan yleisohje valtiovarainministeriön päätöksessä 390/1999 tarkoitetun tilinpäätöksen, tilinpäätöstiedotteen ja osavuosikatsauksen laatimisesta, 17.12.1999.

puolelle omaan pääomaan. Laskennallisena verosaamisena kirjataan enintään tarkasteluajanjaksolla vallinneen yhteisöveron mukainen määrä. Verosaaminen otetaan huomioon vain niiden yritysten osalta, jotka ovat yhteisöverovelvollisia. 2.3 Yhteenveto pääomarakenteen määrittelystä Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) on esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan verkkotoiminnan taseen vastaavien oikaisun yksinkertaistettu periaate. Taulukon periaatteesta tekevät poikkeuksen luvussa 2.1.2 todettu liikearvon käsittely sekä luvussa 2.1.3 todettu konsernien sisäisten saamisten käsittely. Taulukko 1. Taseen vastaavaa -puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) on puolestaan esitetty taselaskelman muodossa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa suoritettavan verkkotoiminnan taseen vastattavaa puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate.

!!""# Taulukko 2. Taseen vastattavaa puolen oikaisun yksinkertaistettu periaate.

3 SIIRTOVERKKOTOIMINNAN KOHTUULLISEN TUOTON LASKENTA 3.1 Yleiset perusteet Energiamarkkinavirasto on valinnut pääoman painotetun keskikustannusmallin (Weighted Average Cost of Capital, WACC) sähköverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton arvioimiseen useiden asiantuntijalausuntojen perusteella. Energiamarkkinavirasto on soveltanut WACC-mallia sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa vuodesta 1999 lähtien ja korkein hallintooikeus on päätöksillään vahvistanut viraston arviointimenetelmän olevan sähkömarkkinalain mukainen. WACC-mallin käyttöä puoltaa myös se seikka, että kyseistä menetelmää käytetään useiden muiden maiden valvontamenetelmän osana. Energiamarkkinavirasto katsoo, että WACC-malli soveltuu myös maakaasun siirtoverkkotoiminnan arviointiin. Rahoitusteoriassa yritykseen sitoutuneen pääoman kohtuullista tuottoastetta tarkastellaan usein pääoman painotetun keskikustannusmallin avulla. Se ilmaisee yrityksen käyttämän pääoman keskimääräisen kustannuksen, jossa painoina ovat oman ja vieraan pääoman suhteelliset arvot. Lähestymistapa edellyttää oman ja vieraan pääoman kustannusten määrittämistä. Käytettäessä pääoman painotettua keskikustannusmallia oman ja vieraan pääoman kohtuullinen kustannus määritellään erikseen. Professori Juha-Pekka Kallunki on antanut erilliset lausunnot Energiamarkkinavirastolle oman pääoman kustannuksen määrittelemiseksi sekä pääoman painotetun kustannukseen liittyvien parametrien käyttämisestä verkkotoiminnassa 2. Myös FIM Corporate Finance Oy on lausunut virastolle pääoman painotetun keskimääräiskustannuksen määrittämisestä. 3 Professori Anders Löflund on antanut lausunnon maakaasuliiketoimintojen kohtuullisen tuottoprosentin määrittämisestä. 4 PwC Corporate Finance Oy on lausunut virastolle Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteiden ottamisesta huomioon maakaasun siirtoverkon hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa 5. Lausunnoissa on arvioitu WACC-mallin parametrien valintaa verkkotoiminnan näkökulmasta. Energiamarkkinavirasto on käyttänyt edellä mainittuja asiantuntijalausuntoja seuraavissa luvuissa esitettyjen WACC mallin muuttujien valintojen perusteena. 6 3.2 Oman pääoman kustannus Yrityksen oman pääoman kustannus määräytyy oman pääoman sijoittajien asettaman tuottovaatimuksen perusteella. Mitä korkeampi on yrityksen liiketoiminnan riski, sitä 2 Kallunki Juha-Pekka. (2004), Lausunto oman pääoman kustannuksen kohtuullisesta tasosta, Oulun yliopisto, Lausunto 15.1.2004 ja Lausunto oman pääoman kustannuksen kohtuullisesta tasosta 10.5.2004. 3 FIM Corporate Finance Oy (2004), Lausunto pääoman keskimääräiskustannuksen määrittämisestä sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnalle. 25.5.2004. 4 Löflund A (2002). Lausunto maakaasuliiketoimintojen kohtuullisen tuottoprosentin määrittämisestä. 3.12.2002. 5 PwC Corporate Finance Oy (2004). Lausunto Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteiden ottamisesta huomioon maakaasun siirtoverkon hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa. 6.6.2004. 6 Energiamarkkinavirasto (2004). Maakaasun siirtoverkkotoiminnan suuntaviivojen perustelumuistio: Siirtoverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskenta. 22.6.2004.

korkeampi on sijoittajien sijoitukselleen asettama oman pääoman tuottovaatimus ja yrityksen näkökulmasta siis oman pääoman kustannus. Omasta pääomasta maksettava tuotto on yritykselle verotuksessa vähennyskelvotonta, kun taas vieraan pääoman kustannukset ovat yritykselle vähennyskelpoisia. Yrityksen oman pääoman tuottovaatimus on siten korkeampi kuin vieraan pääoman, koska oman pääoman riskipitoisuus on suurempi kuin vieraan pääoman. Oman pääoman kustannusta voidaan arvioida CAPM-mallilla (Capital Asset Pricing Model), jonka mukaan sijoituskohteen tuoton odotusarvo muodostuu riskittömästä tuotosta ja riskilisästä, eli se kuvaa riskiä sisältävän osakkeen tuottovaatimuksen ja riskin välistä riippuvuutta. Energiamarkkinaviraston käyttämä maakaasun siirtoverkkotoiminnan oman pääoman kustannusta kuvaava CAPM-malli 7 on muotoa: missä E [ Rr + opo ( Rm Rr )] Re C = β + C E R r = Oman pääoman kustannus = Riskitön korkokanta β opo = Beeta-kerroin R m = Markkinoiden keskimääräinen tuotto Rm R r = Markkinoiden riskipreemio R e = Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteistä johtuva maakaasun siirtoverkkotoiminnan lisäriskipreemio Mallin ajatuksena on kuvata sijoittajan vaatimusta korkeammasta tuotosta pitemmällä aikavälillä riskipitoiselta sijoituskohteelta verrattuna riskittömään sijoituskohteeseen. Markkinoiden riskipreemion avulla nähdään, kuinka paljon enemmän riskipitoiselta sijoitukselta vaaditaan tuottoa kuin riskittömältä sijoituskohteelta. Beeta-kerroin kuvaa sitä, kuinka paljon riskiä sijoitus sisältää verrattuna keskimääräiseen riskisijoitukseen. Lisäriskipreemion avulla huomioidaan maakaasun siirtoverkkotoimintaan vaikuttavat Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteet: maakaasun siirtoverkon kehittymättömyys, tulevina vuosina maakaasun siirtoverkkoon tehtävät suuret laajennusinvestoinnit sekä maakaasun hankintaan liittyvät riskit. Systemaattinen riski kuvaa oman pääoman arvon vaihteluherkkyyttä markkinoiden yleiselle vaihtelulle. Yksi osakkeen systemaattiseen riskiin vaikuttavista tekijöistä on yrityksen rahoitusrakenne eli velkaisuus. Sillä tarkoitetaan yrityksen oman ja vieraan pääoman suhdetta. Lisäämällä vieraan pääoman määrää yritys voi kasvattaa tilikauden tulostaan, jolloin oman pääoman tuotto kasvaa usein huomattavasti suuremmaksi kuin ilman vieraan pääoman määrän lisäämistä. Vieraan pääoman korkomaksut ovat kuitenkin kiinteitä maksuja, jotka on maksettava liiketoiminnan voitollisuudesta tai tappiollisuudesta huolimatta. Tämän vuoksi voimakkaan velkaantumisen aiheuttamat suuret korkokulut voivat huonoina taloudellisina aikoina pienentää olennaisesti 7 Brealey, R. ja Myers, S. (1996), Principles of Corporate Finance. Esimerkiksi sivu 180.

yrityksen tulosta. Vieraan pääoman vaikutus oman pääoman tuottoon on tällöin päinvastainen kuin taloudellisen nousukauden vallitessa. Tätä velkaisuuden vaikutusta oman pääoman tuottoon kutsutaan vieraan pääoman vipuvaikutukseksi. Lisätessään vieraan pääoman osuutta rahoitusrakenteessaan yritys tavoittelee korkeampaa oman pääoman tuottoa, mutta ottaa samalla suuremman riskin. Tämä puolestaan lisää osakkeen systemaattista riskiä. CAPM-mallissa kohtuullinen tuotto muodostuu siten, että riskittömän koron päälle lisätään riskilisä, joka muodostuu kertomalla markkinoiden riskipreemio beetakertoimella. Riskipreemio kuvaa sitä tuottoprosenttia, jonka osakkeet keskimäärin tuottavat riskittömän koron päälle. Beeta-kerroin puolestaan kuvaa liiketoiminnan tai yrityksen riskiä suhteessa kaikkien sijoituskohteiden keskimääräiseen riskiin. 3.2.1 Riskitön korkokanta 3.2.2 Riskipreemio Riskitöntä korkoa on yleensä mitattu sekä lyhyiden (esim. 3 kuukauden Euribor) että pitkien korkojen avulla. Riskittömänä korkona voidaan pitää pitkää korkoa, esimerkiksi 5 tai 10 vuoden valtion obligaation korkoa. Yleisesti riskittömänä korkokantana käytetään valtion liikkeelle laskemien joukkolainojen tuottoa, jolloin keskeinen kysymys on joukkolainan maturiteetin, eli laina-ajan valinta. Lyhyen maturiteetin (esim. 3 kuukautta) käyttöä voi perustella sillä, että lyhyisiin joukkolainoihin ei liity korkoriskiä samalla tavoin kuin pitkiin joukkolainoihin. Toisaalta oman pääoman sijoitushorisontin tulisi olla useita vuosia, jolloin pitkän joukkolainan tuoton käyttö riskittömän koron mittarina on perusteltua, jolloin joukkolainan maturiteetti vastaa tällöin osakesijoituksen sijoitushorisontin pituutta. Energiamarkkinavirasto käyttää asiantuntijalausuntojen perusteella riskittömänä korkokantana Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksen mukaista Suomen valtion viiden vuoden obligaation uusinta noteerausta. Ensimmäisellä valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion viiden vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvoa). Suomen valtion viiden vuoden obligaation toukokuun keskiarvo vuonna 2005 oli 2,87 %, jota käytetään vuoden 2006 hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa riskittömänä korkona. Vastaavasti vuoden 2007 hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa riskittömänä korkona käytetään Suomen valtion viiden vuoden obligaation vuoden 2006 toukokuun keskiarvoa ja vuoden 2008 laskelmissa käytetään riskittömänä korkona Suomen valtion viiden vuoden obligaation vuoden 2007 toukokuun keskiarvoa. Sama määritysmenetelmä toistuu myös vuonna 2009. Riskipreemio kuvaa riskittömän koron ja osakesijoituksen tuoton erotusta eli sitä miten paljon osakkeet ovat tuottaneet yli riskittömän koron. Energiamarkkinavirasto katsoo asiantuntijalausuntojen perusteella, että viraston tähän asti hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käyttämää 5 prosentin riskipreemiota voidaan soveltaa edelleen.

3.2.3 Beeta-kerroin Beeta-kertoimen määrittämisessä voidaan käyttää tilinpäätösperusteista lähestymistapaa, jolloin käytetään informaatiota sijoituskohteen riskin taustalla olevista yrityksen ominaisuuksista. Tilinpäätösperusteisessa arvioinnissa voidaan mitata yrityksen rahoitusrakenteesta (velkaisuudesta) ja liiketoiminnan luonteesta aiheutuvaa riskiä erilaisilla tunnusluvuilla. Yritys tavoittelee korkeampaa oman pääoman tuottoa lisätessään vieraan pääoman osuutta rahoitusrakenteessaan, mutta ottaa samalla suuremman riskin. Toisaalta yrityksen liikevaihdon vaihtelu on suurta, jos yrityksen tuotteiden kysyntä vaihtelee voimakkaasti esimerkiksi suhdannevaihteluiden takia. Liikevaihdon vaihtelu lisää yrityksen tuloksen vaihtelua ja sitä kautta liikeriskiä. Operatiivisen velkaantuneisuuden tavoin myös liikeriski on hyvin toimialasidonnainen. Rahoitusrakenteesta ja operatiivisesta velkaantuneisuudesta tuleva riski voimistaa liikeriskin aiheuttamaa tuloksen vaihtelua. Toinen tapa mitata yrityksen beeta-kerrointa on käyttää hyväksi yritysten osakkeiden aikaisempaa markkinakäyttäytymistä. Mitattaessa beeta-kertoimia osakkeiden tuottoaineistosta voidaan käyttää regressioyhtälöä, jossa osakkeen tuotto oletetaan riippuvaksi osakemarkkinoiden yleisindeksistä. Teoreettisesti voidaan osoittaa, että beeta-kerroin on riippuvainen yrityksen kustannusrakenteesta, velkaisuusasteesta ja kasvusta. Käytännössä tämä johtaa siihen, että samalla alalla toimivien yritysten beeta-kertoimet ovat lähellä toisiaan. Beeta-kerroin kuvaa tarkasteltavan yrityksen riskipitoisuutta suhteessa kaikkien sijoitusten keskimääräiseen riskipitoisuuteen. 8 Osakemarkkinaperusteisessa riskin määrittämisessä on ongelmana esimerkiksi osakkeiden vähäinen vaihto, osakemarkkinoiden yleistä kurssikehitystä kuvaavan indeksin valinta ja tuottointervallin valinta. Energiamarkkinavirasto on ottanut asiantuntijalausuntojen perusteella lähtökohdaksi, että beeta-kerroin on toimialakohtainen suure, eli se kuvaa toimialan yrityksiin tehtyjen sijoitusten riskipitoisuutta verrattuna kaikkiin sijoituksiin. Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ensimmäisellä valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3. Oman pääoman kustannuksen määrittämistä varten Energiamarkkinavirasto korjaa hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa velattoman beetan velkaiseksi beetaksi. Velattoman beetan muuttamisessa velkaiseksi beetaksi Energiamarkkinavirasto soveltaa seuraavaa velkaisuusasteen ja yhteisöverokannan huomioon ottavaa kaavaa: missä β velkainen = β velaton 1+ 1 D E ( t) β velkainen = Pääomarakennetta (velkaisuutta) vastaava beeta-kerroin β velaton = Velaton beeta-kerroin. Energiamarkkinaviraston käyttää ensimmäisellä valvontajaksolla velattomana beeta-kertoimena 0,3:a. 8 Brealey, R. ja Myers, S. (1996) Principles of Corporate Finance, sivut: 160-162 sekä sivu 217 sekä Martikainen T., (1998), 4.11.1998 Sähkömarkkinakeskukselle annettu lausunto.

t = Tarkastelujaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta 3.2.4 Lisäriskipreemio D / E = Pääomarakenne (korolliset velat/oma pääoma). Energiamarkkinavirasto soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla maakaasun siirtoverkonhaltijaan kiinteää pääomarakennetta. Edellä olevan velkaisen beeta-kertoimen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverovelvollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantaa 0 %:a. Maakaasumarkkinalain 7 luvun 1 a :ää koskevissa hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että maakaasuverkkotoiminnan hyväksyttävän tuottotason määrittelyssä tulisi ottaa huomioon Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteet ja kohtuullista tuottotasoa määritellessään maakaasumarkkinaviranomaisen tulisi määritellä sallittu tuottotaso riittävälle tasolle maakaasuverkon kehittämisen varmistamiseksi. Kohtuullisen tuottotason määrittelyyn vaikuttaa perustelutekstiehdotuksen mukaan maakaasuverkkotoiminnan arvioitu riskitaso, jonka arvioinnissa tulisi ottaa huomioon maakaasun hankintaan liittyvät riskit. Näitä saatavuusriskejä lisää se, että Suomessa käytettävä maakaasu on maahantuojan yhdeltä toimittajalta hankkimaa tuontitavaraa. Maakaasun menekkiriskiä puolestaan lisää se, että merkittävällä osalla maakaasun käyttäjistä on mahdollisuus vaihtaa kaasu muuhun polttoaineiseen, jos maakaasun hintakilpailu ei ole riittävä. Niin ikään maakaasuverkkotoiminnan liiketoimintariskejä arvioitaessa tulisi ottaa huomioon se, että maakaasuverkonhaltijoilla ei ole alueellisia yksinoikeuksia verkkojen rakentamisessa vaan verkkoja voivat rakentaa joissain tapauksessa myös kilpailevat yritykset. Suomen energiapolitiikan tavoitteena on energian tuotannon monipuolisuuden turvaaminen, energiatalouden tehokkuus ja ympäristötavoitteiden täyttäminen, johon liittyy kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Kansallisessa ilmastostrategiassa lähtökohtana on, että maakaasun osuus Suomen primäärienergiasta kasvaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maakaasun käyttöosuus Etelä-Suomen teollisuudessa ja kaukolämmityksessä kasvaa. Myös valmisteilla oleva EU:n laajuinen päästökauppa parantaa maakaasun asemaa energialähteenä. Maakaasun saatavuusriskillä tarkoitetaan sitä riskiä, joka liittyy maakaasun hankintaan yhdeltä ulkomaalaiselta toimittajalta. Maakaasun käyttö aloitettiin Suomessa vuonna 1974 ja kuluneen 30 vuoden ajan maakaasun toimitusvarmuus on ollut hyvä. Tilastot maakaasun saatavuudesta osoittavat, että saatavuus on ollut kyseisenä ajanjaksona lähes keskeytyksetöntä. PwC Corporate Finance Oy on Energiamarkkinaviraston toimeksiannosta tehnyt lausunnon Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteiden huomioon ottamisesta maakaasun siirtoverkon hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa. PwC Corporate Finance Oy:n mukaan maakaasun siirtoliiketoiminnan riskitaso on Suomessa merkittävästi korkeampi kuin muiden EU-maiden ja Pohjois-Amerikan maakaasu- ja sähköyhtiöiden keskimääräinen, koska Suomen maakaasuverkosto on edelleen kehitysvaiheessa, Suomen maakaasun hankinta perustuu täysin yhteen EU:n ulkopuoliseen toimittajaan, yksittäisten asiakkaiden ja käyttöpaikkojen merkitys

liiketoiminnalle on vertailuyhtiöitä korkeampi ja koska maakaasua käytetään Suomessa ensisijaisesti energiantuotannon polttoaineena, jolloin sen kysynnän hintajousto on selvästi suurempi kuin sähköllä tai maakaasulla muissa EU-maissa ja Pohjois-Amerikassa. Lausunnossaan PwC Corporate Finance Oy on päätynyt 4,2 %:n suuruisen riskilisän käyttöön oman pääoman kustannuksen laskennassa. Energiamarkkinavirasto on arvioinut maakaasun siirtoverkkotoiminnassa sovellettavan oman pääoman tuoton riittävää tasoa ottaen huomioon asiaa koskevat selvitykset ja lausunnot. Tuoton tason määrittämisessä Energiamarkkinavirasto on kiinnittänyt erityistä huomiota maakaasun käytön lisäämisen edellyttämiin siirtoverkon mittaviin laajennusinvestointeihin, joilla muun muassa laajennetaan maakaasun siirtoverkkoa Länsi-Suomeen. Lisäksi maakaasun huoltovarmuuden ja kilpailevien maakaasun hankintalähteiden edistämiseksi on tarpeen saada putkiyhteys myös Euroopan Unionin yhteenliitettyyn maakaasun siirtoverkostoon. Maakaasun siirtoverkon kehittämistarpeen ja sen perusteella tekemiensä laskelmien nojalla Energiamarkkinavirasto on päätynyt ensimmäisellä valvontajaksolla 3 %:n suuruiseen riskilisään, joka lisätään oman pääoman sallittuun kustannukseen. 3.2.5 Likvidittömyyspreemio Energiamarkkinavirasto katsoo, että viraston soveltama verkon nykyarvon määritysmenetelmä (kuvattu luvussa 2.1.1) antaa kohtuullisen tuoton laskennan pohjana käytettävälle verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle sen markkina-arvoa vastaavan arvon. Siten edellä esitetyllä tavalla määritellylle verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle laskettu tuotto on vertailukelpoinen esimerkiksi pörssiyhtiön markkina-arvolle lasketulle tuotolle. Laskettaessa kohtuullista tuottoa verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman markkina-arvolle, ei ole tarpeen lisätä beetakertoimeen likvidittömyyspreemiota. 3.2.6 Pääomarakenteen vaikutus Energiamarkkinaviraston soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla maakaasun siirtoverkonhaltijaan kiinteää pääomarakennetta 20/80 eli korolliset velat/oma pääoma, jota käytetään sekä beeta-kertoimen että verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman painotetun keskikustannuksen laskennassa. Ennen toisen valvontajakson alkua Energiamarkkinavirasto määrittelee toisella valvontajaksolla hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavan pääomarakenteen uusissa verkkotoiminnan valvonnan suuntaviivoissa sekä vahvistaa sen ennen valvontajakson alkua annettavassa uudessa vahvistuspäätöksessä. 3.3 Vieraan pääoman kustannus Arvioitaessa yrityksen kannattavuutta voidaan korollisen vieraan pääoman kustannuksena käyttää toteutuneita korkokuluja. Toisaalta WACC -malliin liittyvässä kirjallisuudessa käytetään usein vieraan pääoman kustannuksena riskitöntä korkoa lisättynä vieraan pääoman riskipreemiolla. Maakaasumarkkinalain perustelujen mukaisesti tulee lisäksi ottaa huomioon, mikä on yrityksen kustannustaso verrattuna kustannuksiin, joihin yrityksellä olisi tosiasiallinen mahdollisuus.

Ensimmäisellä valvontajaksolla Energiamarkkinavirasto käyttää asiantuntijalausuntojen perusteella hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kunkin vuoden vieraan pääoman korkona riskitöntä korkoa lisättynä 0,6 %:n preemiolla. Siten korollisen vieraan pääoman kustannus voidaan esittää seuraavalla kaavalla: C missä D = R r + 0,6 % C D R r = Vieraan pääoman kustannus = Riskitön korkokanta Riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää Suomen Pankin julkaiseman Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksen mukaista Suomen valtion viiden vuoden obligaation uusinta noteerausta. Ensimmäisellä valvontajaksolla kunkin vuoden riskittömänä korkokantana Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa edellisen vuoden toukokuun toteutunutta Suomen valtion viiden vuoden obligaation korkoa (toukokuun keskiarvoa). 3.4 Kohtuullisen tuoton laskenta WACC -mallin avulla Oman ja korollisen vieraan pääoman kustannusten avulla voidaan laskea koko pääoman kustannus eli pääoman keskimääräinen kustannus. Oman ja korollisen vieraan pääoman sijoittajat asettavat sijoituksilleen erilaiset tuottovaatimukset heidän sijoitustensa erilaisen riskin vuoksi, joten koko pääoman kustannus on oman ja korollisen vieraan pääoman kustannuksien painotettu keskiarvo. Energiamarkkinavirasto käyttää ensimmäisellä valvontajaksolla maakaasun siirtoverkonhaltijalle kiinteää pääomarakennetta, jossa korollisten velkojen suhde omaan pääomaan on 20/80. Koko pääoman kustannuksiin vaikuttaa ns. vieraan pääoman veroetu. Yritykset voivat vähentää vieraan pääoman korkomaksut verotuksessaan, mutta osingot jaetaan vasta verojen jälkeisestä tuloksesta, eli ne eivät pienennä verotettavaa tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että verottaja maksaa yrityksen korkomaksuista veroprosentin suuruisen osuuden. Tämä vieraan pääoman veroetu pienentää todellista vieraan pääoman kustannusta. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävä pääoman painotettu keskikustannus lasketaan seuraavasti: missä E WACC = CE + CD 1 D + E ( t) D D + E WACC= Pääoman painotettu kustannus C E = Oman pääoman kustannus C D = Korollisen vieraan pääoman kustannus

t = Tarkastelujaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta D = Korollisen vieraan pääoman määrä E = Oman pääoman määrä Edellä olevassa pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantaa 0 %:a. Pääoman painotettu keskikustannus voidaan yleisesti laskea myös siten, että laskelmaan lisätään koroton vieras pääoma. Vastaavasti laskelmassa voidaan eri pääoman luokille määrittää myös useampia tuottoprosentteja, jolloin kuitenkin kaavan komponenttien määrä vastaavasti kasvaa. Korottaman vieraan pääoman tuottoprosentti on määritelmällisesti 0 %, joten korottoman vieraan pääoman sisällyttäminen pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavaan ei ole tarpeellista. Koska Energiamarkkinavirasto soveltaa ensimmäisellä valvontajaksolla maakaasun siirtoverkonhaltijaan kiinteää pääomarakennetta 20/80 (korolliset velat/oma pääoma), niin pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaava ensimmäiselle valvontajaksolle muodostuu seuraavaksi: missä 80 WACC = C E + C D ( 1 t) 100 20 100 WACC= Pääoman painotettu kustannus C E = Oman pääoman kustannus C D = Korollisen vieraan pääoman kustannus t = Tarkastelujaksolla voimassa oleva yhteisöverokanta. Edellä olevassa pääoman painotetun keskikustannuksen laskentakaavassa yhteisövero otetaan huomioon silloin, kun yritys on yhteisöverollinen. Muussa tapauksessa kaavassa käytetään yhteisöverokantaa 0 %:a. Kohtuullinen euromääräinen tuotto lasketaan pääoman painotetun keskikustannuksen ja sitoutuneen oman ja korollisen vieraan pääoman summan avulla seuraavasti: missä ( D E) R k = WACC + R k = Kohtuullinen tuotto (euroa) WACC= Pääoman painotettu keskikustannus D = Korollisen vieraan pääoman määrä E = Oman pääoman määrä

3.5 Yhteenveto verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan parametreista Taulukossa 3 esitetään yhteenveto Energiamarkkinaviraston ensimmäisellä valvontajaksolla soveltamista maakaasun siirtoverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennassa käytettävistä parametreista. $ &+( # $% &'' ( #) "* )!"+," -"*.) Taulukko 3. Ensimmäisellä valvontajaksolla sovellettavat maakaasun siirtoverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan parametrit.

4 TULOSLASKELMAN OIKAISU JA TOTEUTUNEEN TUOTON LASKENTA Energiamarkkinavirasto arvioi maakaasuverkkotoiminnan hinnoittelua maakaasuverkkotoiminnan oikaistun tuloksen, investointien ja toimintaan sitoutuneen pääoman perusteella. Kohtuullista tuottoa laskettaessa käytetään pääoman painotetun keskikustannuksen menetelmää ja CAPM-mallia (ks. luku 3). 4.1 Verkkoliiketoiminnan tuotot Verkkotoiminnan tuottoja ovat muun muassa verkkopalvelumaksut sekä verkkotoimintaan liittyvien muiden palvelujen myynti. 4.2 Verkkoliiketoiminnan kulut Verkkotoiminnan kulut tulee mahdollisuuksien mukaan kohdistaa toiminnoille aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoiminnan kuluina markkinaehtoisten lainojen nettomääräisiä suojauskustannuksia. Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkoliiketoiminnan kuluiksi hyväksytään ainoastaan sellaiset kulut, joita vastaan verkkoluvan haltija saa vastinetta. Näin ollen verkkoluvanhaltijan maksamat vastikkeettomat korvaukset eliminoidaan tuloslaskelmasta. Energiamarkkinavirasto lähtökohtaisesti eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa tuloslaskelmasta seuraavat useimmiten vastikkeettomat kuluerät: johtoalue-, tariffiero-, resurssi- sekä resurssivarauskorvaukset. Mikäli verkonhaltija haluaa, että näiden kuluerien mukaisia kustannuksia hyväksytään hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkoliiketoiminnan kuluiksi, verkonhaltijan tulee esittää Energiamarkkinavirastolle perusteltu selvitys verkonhaltijan näitä kuluja vastaan saamasta todellisesta vastineesta. Muussa tapauksessa menoerää käsitellään voitonjaon luonteisena. 4.3 Siirtoverkkotoiminnan tehokkuuden arvioiminen 4.3.1 Tehostamistavoitten asettaminen Maakaasumarkkinalain yhtenä tavoitteena on alan toiminnan tehostaminen. Maakaasuverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuus merkitsee lain esitöiden mukaan toisaalta sitoutuneelle pääomalle maksettavan tuoton ja toisaalta yrityksen kustannustason kohtuullisuutta. Energiamarkkinavirasto on määritellyt luvussa 3, miten ensimmäisellä valvontajaksolla määritetään maakaasuverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman kohtuullinen tuotto. Kustannustason kohtuullisuus rinnastetaan usein kustannusvastaavuuteen. Kustannusvastaavuudella ei kuitenkaan välttämättä tarkoiteta verkonhaltijan

kulloinkin vallitsevaa, todellista kustannustasoa. Lain esitöiden mukaan verkonhaltijan kustannustasoa ei tule aina hyväksyä sellaisenaan, vaan verkonhaltijan toteutuneita kustannuksia tulee verrata tehokkaan toiminnan mukaiseen kustannustasoon (kustannustasoon, johon verkonhaltijalla on tosiasiallinen mahdollisuus). Jos korkea hinta johtuu tehottomuudesta, viranomaisen tulee puuttua asiaan. Maakaasumarkkinalain 7 luvun 1 a :n 2 momentin perustelujen mukaan jokaiselle verkonhaltijalle ennen kunkin valvontajakson alkua annettavassa hinnoittelua koskevassa vahvistuspäätöksessä voidaan määrätä valvontajakson ajaksi verkkotoiminnan tehostamiseen kannustavasta tavoitteesta ja sen määrittämistavasta. Koska Energiamarkkinavirastolla ei ole valmista mallia tehokkuuden arvioimiseksi, ensimmäiselle valvontajaksolle ei aseteta tehostamistavoitetta. Energiamarkkinavirasto seuraa ensimmäisellä valvontajaksolla kontrolloitavissa olevien operatiivisten kustannusten kehitystä ja käynnistää hankkeen siirtoverkkotoiminnan tehokkuuden arvioimiseksi seuraaville valvontajaksoille yhteistyössä siirtoverkonhaltijan kanssa. 4.3.2 Kontrolloitavissa olevat operatiiviset kustannukset Yritysten kustannukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään; pääomakustannuksiin, kontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin ja eikontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin. Yritysten pääomakustannusten (pääoman tuotto ja poistot) kohtuullisuutta säädellään valvontamallissa jo erikseen. Ensimmäisellä valvontajaksolla Energiamarkkinavirasto seuraa verkonhaltijan kontrolloitavissa olevien operatiivisten kustannusten kehitystä. Niihin luetaan ne Energiamarkkinaviraston tilinpäätöstilastossa esitetyt tuloslaskelman kustannuserät, jotka katsotaan verkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien piiriin kuuluviksi. Kontrolloitavissa olevat operatiiviset kustannukset (KO) lasketaan seuraavan kaavan mukaan: KO = Aineet, tarvikkeet ja energiaostot + Varastojen lisäys tai vähennys + Henkilöstökulut + Vuokrat + Muut vieraat palvelut + Muut kulut Valmistus omaan käyttöön Kyseiseen erään ei kuitenkaan lasketa mukaan maakaasun hankintaan liittyviä kustannuksia, eikä kompressorikaasuja.

4.4 Verkkovuokrat Mikäli verkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin Energiamarkkinavirasto purkaa vuokrausjärjestelyn hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa. Kohtuullisuuslaskelmissa vuokrattua verkko-omaisuutta käsitellään samalla tavoin kuin, jos kyseinen verkko-omaisuus olisi verkonhaltijan omistama. Edellä luvussa 2.1.1 todettiin, että kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä vuokratut verkkokomponentit sisällytetään mukaan verkonhaltijan verkko-omaisuuteen ja edelleen verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan, jolle määritellään kohtuullinen tuotto luvussa 3 esitetyllä tavalla. Verkkovuokraan sisältyy verkon omistajalle maksettava tuotto-osa sekä verkon ikääntymistä vastaava poisto-osa. Koska kohtuullisuuslaskelmissa verkonhaltijan hallinnassa oleva verkko-omaisuus sisällytetään verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan ja pääomalle määritellään kohtuullinen tuotto, tulee yhdenmukaisuuden perusteella toteutunutta tuottoa laskettaessa vastaavasti eliminoida tuloslaskelmaan merkityt verkonhaltijan maksamat verkkovuokrat. Jos verkonhaltijan maksamaan verkkovuokraan sisältyy esimerkiksi vuokratun verkon käyttö- tai kunnossapitokustannuksia ja verkonhaltija haluaa, ettei näitä kustannuksia eliminoida toteutunutta tuottoa laskettaessa, niin verkonhaltijan tulee toimittaa näiden kustannusten osuudesta verkkovuokrassa selvitys. Verkkovuokraan sisältyneet vuokratun verkon käyttö- ja kunnossapitokustannukset, joita ei eliminoida toteutunutta tuottoa laskettaessa, sisällytetään tehokkuuden arvioinnissa verkonhaltijan kontrolloitavissa oleviin kustannuksiin. Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa myös vuokratulle verkko-omaisuudelle määritellään tasapoisto luvussa 4.5.1 esitetyllä tavalla. 4.5 Poistojen käsittely 4.5.1 Verkko-omaisuudesta tehtävät poistot Oikaistussa tuloslaskelmassa otetaan huomioon verkko-omaisuudesta verkon jälleenhankinta-arvon perusteella lasketut tasapoistot. Verkonhaltijan kirjanpidossa tekemät poistot verkko-omaisuudesta eliminoidaan tuloslaskelmasta ja ne korvataan laskennallisilla tasapoistoilla. Verkko-omaisuuden tasapoistot lasketaan vuosittain verkon jälleenhankinta-arvon perusteella. Jälleenhankinta-arvon määrittely on kuvattu tämän asiakirjan luvussa 2.1.1.1 Maakaasuverkon jälleenhankinta-arvosta lasketaan verkosta tehtävä tasapoisto seuraavasti, kun verkon jälleenhankinta-arvo tiedetään: JHAi TP i = pitoaika i