Ikäihmisten palvelut ja niiden tulevaisuudennäkymät Tampereen, Helsingin ja Kajaanin kaupungit - kuntavertailu

Ikäihmisten palvelut ja niiden tulevaisuudennäkymät Tampereen, Helsingin ja Kajaanin kaupungit - kuntavertailu Kati Mikkola & Johanna Nummelin VTT Rakentamisen liiketoiminnat ja prosessit, tammikuu 2006 1

Tiivistelmä Väestön ikääntyminen on trendi, joka tulee vaikuttamaan voimakkaasti yhteiskuntamme kehittymiseen seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana. Kehittämisen painopisteenä on itsenäisen asumisen turvaaminen mahdollisimman pitkälle vanhuuteen. Suomessa julkisella sektorilla ja erityisesti kunnilla on merkittävä rooli vanhuspalvelujen tarjoajana. Valtionhallinnosta käsin ohjataan ja avustetaan toimintaa, mutta käytännön toteuttamis- ja organisointivastuu on pääosin kunnilla. Kunnat hyödyntävät yksityisen (tai kolmannen) sektorin tarjontaa ostopalvelusopimusten avulla. Lisäksi puhtaasti yksityisten vanhuspalvelujen kysyntä kasvanee tulevaisuudessa, kun asiakkaiden varallisuustaso nousee ja palveluiden kustannuksista on mahdollisuus saada verohelpotuksia. Tässä raportissa yksityistä sektoria on tarkasteltu vain silloin, kun se on osa kuntien palvelutarjontaa ostopalvelujen kautta. Kuntavertailussa mukana olevat Tampereen, Helsingin ja Kajaanin kaupungit ovat kooltaan erisuuruisia. Tampere ja yli kaksi kertaa Tampereen kokoinen Helsinki edustavat maamme kasvukeskuksia. Reilun 35 000 asukkaan kaupunki Kajaani edustaa keskisuurta kuntaa, jonka väestö on hieman vähenemässä ja ikärakenne vanhenemassa edellä mainittuja kuntia nopeammin. Tutkimuksessa tarkastellaan omassa kodissa asumisen tukimuotoina kuntien tarjoamaa palvelukeskus- ja päivätoimintaa, kotihoitoa ja sen tukipalveluja sekä omaishoidon tukea. Näiden osalta organisointi on kaikissa kunnissa peruslähtökohdiltaan samankaltainen, mutta palveluiden kattavuus vaihtelee osin paljonkin. Palveluasuminen edustaa tuettua asumista. Myös palveluasumisen organisointi ja kustannukset vaihtelevat kunnittain. Palveluasumispaikat tuotetaan Tampereella ostopalvelusopimusten tai pysyväisavustusten avulla, kun taas Helsingissä ja Kajaanissa on myös puhtaasti kunnallista palvelutuotantoa. Palveluasumisen kustannukset ovat alhaisimmat Helsingissä ja korkeimmat Kajaanissa. Vanhainkotiasumista taas tuotetaan Tampereella ja Kajaanissa enimmäkseen kunnallisesti, kun taas Helsingissä myös ostopalvelutuotannolla on suurempi rooli. Kustannustaso on Helsingissä alhaisin ja Kajaanissa korkein. 2

Kunnat voivat tukea iäkkäiden kuntalaistensa asumista monin tavoin. Tarkasteluun nostettiin myös neuvontapalvelut ja hissien rakentamiseen kannustaminen. Tarkastelun perusteella nämä asiat on organisoitu hyvin etenkin Helsingissä. Valtion vanhusten korjausavustuksia suhteessa yli 65-vuotiaaseen väestöön hyödynnetään eniten Kajaanissa. Tämä on sikäli luonnollista, että kyseinen avustus soveltuu parhaiten omakotitalojen remontointiin. Kunnat voisivat panostaa asuntojen esteettömyysremontteihin kannustamiseen monin tavoin ja nykyistä enemmän. Erityisesti neuvontapalvelut ovat tarpeen. Iäkkäät ihmiset tarvitsevat neuvontaa sekä remonttien teettämisessä, että tarjolla olevien avustusten hakemisessa. Esteettömät asunnot mahdollistaisivat itsenäisen asumisen omassa asunnossa mahdollisimman pitkään, kuten yleisenä tavoitteena on. Huolimatta omassa kodissa asumisen tavoitteesta tulee aina olemaan myös niitä huonokuntoisia vanhuksia, jotka eivät enää pärjää ilman ympärivuorokautista apua. Väestöennusteen valossa ei nykyisiä laitospaikkoja kannattaisikaan lakkauttaa, sillä tarve myös niille kasvaa ikääntyneen väestön lisääntymisen myötä. 3

Alkusanat Tämä raportti on osa tutkimusprojektin Tulevaisuuden senioriasuminen osaprojektia Tulevaisuuden senioriasumisen liiketoimintamallit, jonka toteuttaja on VTT. Tutkimuskokonaisuuden kaikkia osaprojekteja yhdistävä tekijä on tavoite itsenäisen asumisen turvaamisesta mahdollisimman pitkälle vanhuuteen. Suomessa julkisella sektorilla on niin suuri rooli vanhuspalvelujen tarjoajana ja turvaajana, että teemaa tulevaisuuden senioriasumisen liiketoimintamallit ei voida käsitellä vain puhtaasti yksityisen sektorin näkökulmista käsin. Kunnilla on velvollisuus järjestää suuri osa vanhusten palveluista toimintaa määrittävien lakien, asetusten ja muiden normien puitteissa. Julkinen sektori tarjoaa myös erilaista taloudellista tukea vanhusten palveluille. Pystyäkseen kehittämään yksityistä liiketoimintaa on tunnettava julkisen sektorin toiminta ja tukirakenteet. Vanhusten palvelujen näkeminen vain osana kuntien sosiaali- ja terveystoimea on kuitenkin liian suppea. Eri toimialojen on yhdistettävä voimansa myös kuntaorganisaation sisällä, jotta vanhuksille suunnattavat palvelut ovat kattavia, mutta eivät päällekkäisiä. Tulevaisuudessa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla riittää niin mahdollisuuksia kuin haasteitakin toimivien rakenteiden ja palvelujen luojana ja ylläpitäjänä. Myös kuntien ja yksityisen/kolmannen sektorin yhteistoimintaa voidaan lisätä. Raportin toivotaan tuovan lisätietoa sekä julkiselle että yksityiselle sektorille. Kunnille raportin toivotaan tuovan esiin vertailutietoa muista kunnista ja ideoita siitä, miten asioita voitaisiin hoitaa vielä nykyistä paremmin. Projektin muille osapuolille raportin toivotaan selvittävän kuntien toimintaympäristöä ja kuntien tarjoamien palvelujen määrää ja sisältöä. Monesti kunnan käytännön toiminnan hahmottaminen organisaation ulkopuolelta käsin on hankalaa, ja julkista kokonaisvaltaista tietoa aiheesta on yllättävän vähän saatavilla. Tutkimukseen ovat osallistuneet tutkijat Kati Mikkola ja Johanna Nummelin sekä erikoistutkija Markku Riihimäki. Kirjoitustyöstä on vastannut tutkija Kati Mikkola. Luku 3 on kirjoitettu yhteistyössä Johanna Nummelinin kanssa. Tietoa tutkimukseen ovat antaneet Tampereen, Helsingin ja Kajaanin kuntien ja ARA:n työntekijät, joista osa myös haastattelujen muodossa. Kiitos kuuluu kaikille näille henkilöille sekä informaatiosta, että näkemyksistä. 4

Käsitteitä Kotihoito. Säännöllinen kotihoito perustuu palvelu- ja hoitosuunnitelmaan. Asiakas saa palveluja säännöllisesti viikoittain. Kotihoito jakaantuu palvelun määrän mukaan tuettuun, valvottuun ja tehostettuun kotihoitoon. Tehostetussa kotihoidossa asiakas saa jatkuvasti kotihoidon palveluja kaksi kertaa päivässä. Palvelun kesto on yli 15 tuntia viikossa. Kotihoidon tukipalvelut. Tukipalvelut ovat sosiaalihuoltoasetuksen 9 :n 2. kohdan mukaan kotipalveluun liittyviä palveluja kuten turva-, ateria-, vaatehuolto-, siivous-, kylvetys-, kuljetus-, ja saattajapalveluja. Kotipalvelu on sosiaalitoimen ammattihenkilön antamaa suunnitelmallista ja kokonaisvaltaista hoitoa ja palvelua, joka liittyy perushoitoon, hoivaan ja huolenpitoon sekä jokapäiväiseen elämään. Kotipalvelun asiakkaina voi olla vanhuksien lisäksi pitkäaikaissairaita ja vammaisia. Palveluasuminen. Palveluasuminen on sosiaalihuoltolain (710/82) ja asetuksen (607/83) mukaan kunnassa lakisääteisesti järjestettävää sosiaalipalveluihin lukeutuvaa palvelu- ja tukiasumista, johon kuuluvat asunto sekä asuntoon kiinteästi liittyvät välttämättömät jokapäiväiseen selviytymiseen liittyvät palvelut kuten ateria- hygienia- ja turvapalvelut sekä lisäksi siivous- ja asiointiapu. Palveluun kuuluu välitön avunsaannin mahdollisuus kaikkina vuorokauden aikoina. Palveluasumisen kokonaisuudesta käytetään usein tilastoissa nimitystä asumispalvelut. Kevyt palveluasuminen on hyvin kevyesti tuettua asumista, jossa henkilökuntaa on alle 0,195 työntekijää asukasta kohti. Keskiraskas palveluasuminen on asumismuoto, jossa henkilöstöä on 0,195 0,394 asukasta kohti ja asukkaat suurelta osin säännöllisen kotihoidon asiakkaita. Tehostettu palveluasuminen on asumismuoto, jossa henkilöstöä on vähintään 0,395 asukasta kohti. Tehostettuun palveluasumiseen sisältyy aina yövalvonta tai ainakin tehokas varallaolojärjestelmä. Palveluasunto voi sijaita joko palvelutalossa, palveluasuntoryhmässä tai hajautettuna muun asutuksen joukkoon. Palveluasunnossa asukkaat asuvat omassa hallinnassaan olevissa itsenäisissä vuokra- tai omistusasunnoissa. Tarvittavat palvelut tuottaa joko kunnan sosiaalityöntekijä tai yksityinen palveluntuottaja. Palvelutalot ovat kunnan, säätiön, yhdistyksen tai yksityisen omistamia rakennuksia, joiden tiloissa on palveluasuntoja ja ryhmäkoteja. Palveluasuntojen ja ryhmäkotien lisäksi palvelutalossa on talon asukkaiden käytössä yhteisiä tiloja ja palveluita, jotka voivat olla myös talon ulkopuolisten käytettävissä. 5

Päivätoiminta. Päivätoiminnalla tarkoitetaan sosiaali- ja terveystoimen vanhusten palvelujen harkinnanvaraista avopalvelua ja kotihoidon tukipalvelua, jonka tavoitteena on tukea ja edistää asiakkaan terveyttä ja toimintakykyä, jäsenyyttä lähiyhteisöön sekä asumista kotona tutulla asuinalueella. Kaupunkien ja kuntien tuottamaa päivätoimintaa ovat päiväkeskukset, palvelukeskukset, korttelikerhot ja päiväsairaala. Lisäksi voidaan tarjota ostopalveluina päiväkeskus- ja palvelukeskuspalvelut palvelutaloissa. Päivätoimintaan kuuluvat myös mm. seurakunnan kirkontuvat sekä eri järjestöjen ja yhteisöjen tuottamat harrastus- ja osallistumismahdollisuudet (Vanhusten päivätoiminta arjen tukena, s. 5). Päivätoimintaa järjestetään palvelukeskuksissa ja päiväkeskuksissa. Esimerkiksi Tampereella palvelukeskustoiminnan painopiste on ennaltaehkäisevä, kun taas päiväkeskustoiminta on suunnattu vanhuksille, joiden toimintakyky on jo oleellisesti heikentynyt. Ryhmäkoti. Ryhmäkoti on kodinomainen, noin 6-10 hengen suuruinen (kunnan, säätiön, yhdistyksen tai yksityisen tahon omistama) palveluasuntoryhmä, jonka asunnot liittyvät yhteistilojen välityksellä kiinteästi toisiinsa. Jokaisella asukkaalla on vähintään oma huoneensa ja WC-hygieniatilansa. Asuntoihin välittömästi liittyvät ryhmäkodin yhteiset oleskelu- ym. tilat toimivat asukkaiden hoitoa tukevana asuintilana. Ryhmäkotiasuminen on vanhusten yhteydessä useimmiten dementiaa sairastaville tarkoitettu pienimittakaavainen asumismuoto. Ryhmäkodin asukas ostaa tarvitsemansa kotihoidon palvelut yksityiseltä tai sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut kunnalliselta palveluntuottajalta. Pienkoti on kuten ryhmäkoti, mutta siinä ei toteudu yksityisyyden mahdollisuus. Se voi olla esim. iso huoneisto tai omakotitalo, jossa on yhteiset WC-hygieniatilat ja jossa kaikilla ole välttämättä omia huoneita. SAS arviointi. Selvitys-arviointi-sijoitus. Vanhuksen toimintakykyä kartoittava tutkimustapa, jolla pystytään pisteyttämään vanhusten hoidon tarvetta. Laitoshoidon tarvetta määrittää ja laitoshoitoon sijoituksen ratkaisee viime kädessä sosiaali- ja terveystoimen monniammatillinen SAS-työryhmä. Vanhainkotihoidolla tarkoitetaan hoidon, ylläpidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Hoito voi olla pitkäaikaista tai lyhytaikaista. Vanhainkotiasuminen on laitoshoitoa. Asiakasmaksuissa ei eritellä vuokraa ja palvelua, vaan kuukausimaksu määräytyy asiakkaan nettotulojen mukaan. 6

Sisällysluettelo Alkusanat...4 Käsitteitä...5 1. Johdanto...8 2. Kuntien tarjoamat sosiaali- ja terveyspalvelut ja tutkimuksen rajaukset...9 3. Senioripalveluiden tuottaminen ja rahoittaminen...11 4. Tunnuslukuvertailua...15 4.1 Väestön ikääntyminen...15 4.2 Itsenäisen asumisen tuki...17 4.2.1 Päivätoiminta päivä- ja palvelukeskuksissa sekä korttelikerhoissa...17 4.2.2 Kotihoito...20 4.2.3 Turvapuhelinpalvelut...21 4.2.4 Muut kotihoidon tukipalvelut...22 4.3 Omaishoidon tuki...24 4.4 Palvelu- ja laitosasuminen...25 4.4.1 Palveluasuminen (asumispalvelut)...26 4.4.2 Vanhainkotiasuminen (laitosasuminen)...28 4.5 Neuvontapalvelut...31 4.5.1 Henkilökohtainen yleisneuvonta...31 4.5.2 Neuvontapalvelut internetissä...31 5. Asuntojen korjaus- ja muutostyöt sekä niihin kannustaminen...33 5.1 Hissien rakentamisen ja korjaamisen tukeminen...33 5.2 Korjausneuvonta ja vanhusten korjausavustusten hyödyntäminen...35 5.3 Vammaispalvelulain nojalla saatava tuki...37 5.4 Muut tukimahdollisuudet...38 6. Yhteenveto...39 Lähdeluettelo...42 Liite A: VTT:llä järjestettyyn liiketoimintaseminaariin sisältyneen ryhmätyön tuloksia 7

1. Johdanto Väestön ikääntyminen on trendi, joka tulee vaikuttamaan voimakkaasti yhteiskuntamme kehittymiseen seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana. Varautuminen siihen on jo alkanut, mutta täsmällistä käsitystä tulevaisuuden toimintaympäristöstä on vielä vaikea hahmottaa. Kaiken kehittämisen punaiseksi langaksi on noussut omassa kodissa asuminen mahdollisimman pitkälle vanhuuteen. Se on myös laaja-alaisen tutkimusprojektin Tulevaisuuden senioriasuminen eri näkökulmiin jakautuvia alaprojekteja yhdistävä tavoite. Suomessa julkisella sektorilla on niin suuri rooli vanhuspalvelujen tarjoajana ja turvaajana, että teemaa tulevaisuuden senioriasumisen liiketoimintamallit on mahdotonta käsitellä puhtaasti yksityisen sekotorin näkökulmasta käsin. Pystyäkseen kehittämään yksityistä liiketoimintaa on tunnettava julkisen sektorin toiminta ja lakisääteiset velvoitteet. Tulevaisuudessa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla riittää mahdollisuuksia ja haasteita toimivien rakenteiden ja palvelujen luojana ja ylläpitäjänä. Toisaalta vanhusten palvelujen näkeminen vain osana kuntien sosiaali- ja terveystoimea on liian suppea ajattelutapa. Eri toimialojen on yhdistettävä voimansa myös kuntaorganisaation sisällä, jotta vanhuksille suunnattavat palvelut ovat kattavia, mutta eivät päällekkäisiä. Tämän raportin tavoitteet liittyvät yllä olevaan. Tavoitteina on: o Tuoda esiin numeerisina suureina sitä, minkä kokoisesta haasteesta on kysymys vuoteen 2020 mennessä. Kehitystä tarkastellaan kolmen esimerkkikunnan, eli Tampereen, Helsingin ja Kajaanin tunnuslukujen valossa. Tavoitteina on tuoda esiin vertailutietoa näiden väestömääriltään hyvin erisuuruisten kaupunkien vanhuspalvelujen asiakasmääristä ja kustannuksista sekä tulevaisuudennäkymistä. Myös ostopalvelujen merkitystä osana julkista palvelutuotantoa on pyritty selvittämään. o Tarkastella, miten kunnat ja muu julkinen sektori voivat muilla tavoin tukea vanhusten itsenäistä asumista. Tarkasteluun on nostettu erityisesti esteettömyys vanhuksen omassa kodissa ja siihen liittyvät neuvontapalvelut. Esteettömyyttä vanhuksen omassa kodissa ei ole perinteisesti nähty keskeisenä osana vanhusten omaehtoisen asumisen turvaamista, mutta käsitys teeman merkityksestä on kirkastumassa. 8

2. Kuntien tarjoamat sosiaali- ja terveyspalvelut ja tutkimuksen rajaukset Sosiaali- ja terveyspalveluiden hallinnollinen organisointi vaihtelee kunnittain. Tampereella palvelukokonaisuudesta vastaa sosiaali- ja terveystoimi. Helsingin kaupungissa sosiaalitoimi ja terveystoimi ovat kaksi hallinnollisesti erillistä yksikköä. Kajaani taas on ollut vuodesta 2005 mukana Kainuun maakuntakokeilussa, jossa sosiaali- ja terveystoimen kokonaisuus on lasten päivähoitoa lukuun ottamatta siirretty maakunnan vastuulle. Koska tässä raportissa keskitytään tarkastelemaan pääosin vuoden 2004 tilannetta, ei Kainuun maakuntakokeiluun ja sen organisointiin perehdytä sen syvemmin. Oheiseen kuvaan 1 on hahmoteltu käsitekartta vanhusten palveluista. Kuvaan on merkitty vahvemmalla ne palvelut, joita tarkastellaan tarkemmin tässä raportissa. Tässä raportissa keskitytään siis lähinnä sosiaalitoimen avopalveluihin. Käsitekartassa kuvattujen kokonaisuuksien ohella raportissa tarkastellaan korjausneuvontaa ja kuntien tarjoamia, erityisesti vanhuksille tarjottuja informaatiopalveluita. Korjausneuvontaa tarjotaan kunnasta riippuen asunto- tai kiinteistötoimesta käsin. Tässä selvityksessä keskitytään julkiseen palvelutarjontaan. Yksityinen sektori on tarkastelussa mukana vain silloin, kun se on kuntien ostopalvelusopimusten kautta osa kuntien palvelutarjontaa. Osa tästäkin yksityisestä palvelutarjonnasta edustaa itse asiassa kolmatta sektoria, eli erilaisia säätiöitä ja yhdistyksiä. 9

AVOPALVELUT Virkistystoiminta Avoterveydenhuolto Kotipalvelu Päivätoiminta Kotisairaanhoito Erikoissairaanhoidon poliklinikka Omaishoidon tuki Palveluasuminen Tehostettu palveluasuminen Osavuorokautinen hoito (päiväsairaala) SOSIAALIPALVELUT Vanhainkoti TERVEYSPALVELUT Perusterveydenhuollon vuodeosasto Erikoissairaanhoidon vuodeosasto LAITOSPALVELUT Kuva 1. Vanhusten käyttämien palvelujen kokonaisuus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lähde: Papu 2002 10

3. Senioripalveluiden tuottaminen ja rahoittaminen Suomen yhteiskuntajärjestelmässä kunnilla on päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluista. Esimerkiksi vanhustenhuollon organisointi kuuluu kuntien vastuualueeseen. Kunnat voivat organisoida vanhustenhuollon palvelut parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan lakisääteiset velvoitteet täyttyvät. Kunnat voivat joko tuottaa palvelut itse, yhteistyössä toisten kuntien kanssa tai hankkimalla palvelut markkinoilta. Tällä hetkellä kunnat tuottavat palvelut pääosin itse, mutta trendi kohti kilpailuttamista ja ostopalveluita on selvä (esim. kuva 2). Kuntien työntekijöistä merkittävä osa on jäämässä eläkkeelle seuraavan vuosikymmenen aikana ja toisaalta kuntatalouksien resurssit ovat pienentyneet viime vuosina. Vallalla olevan näkemyksen mukaan palvelut pystytään tuottamaan tehokkaammin, jos ne tuotetaan yksityisessä yrityksessä kuntaorganisaation sijaan. Tutkittu tieto aiheesta on kuitenkin vielä vähäistä. Senioripalvelumarkkinoiden tulevaisuuden rahoitusmuodot Julkinen sektori rahoittaa, kilpailuttaa palveluntuottajat Asiakas rahoittaa itse Omaiset rahoittavat Julkinen sektori rahoittaa palvelusetelin avulla Julkinen sektori tuottaa verovaroin 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Merkitys kasvaa Pysyy nykytasolla Vähenee Kuva 2. Palveluntuottajien näkemys senioripalvelumarkkinoiden tulevaisuuden rahoitus- ja tuotantomuodoista. Lähde: Kysely palveluntuottajille. VTT 2004. Käytännön kokemuksia ja tutkimusta tarvitaankin enemmän, ennen kuin lopullisia johtopäätöksiä palvelujen kustannustasosta ja laadusta voidaan tehdä. Oulun kaupungissa on yhdyskuntapalveluiden osalta havaittu 20 40 prosentin kustannussäästöt kilpailuttamisen myötä (Aamulehti 30.11.2005), mutta etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta esimerkiksi hankintalainsäädännön vaikutuksia kilpailuttamisen periaatteisiin ei 11

vielä tunneta kovin hyvin. Siksi tutkijat suhtautuvatkin laajaan kilpailuttamiseen osin varauksellisesti. (Myllymäki & Kalliokoski 2005) Tasasuuruinen kulutuskiintiö, tarveharkinta, tulosidonnainen tai maksuseteleihin perustuva järjestelmä ovat esimerkkejä siitä, miten julkinen sektori säätelee tarjottavien palveluiden määrää (Suoniemi et al., 2003). Kuluttaja voi täydentää julkisen sektorin palveluntarjontaa yksityisten palveluntarjoajien tarjoamien palveluiden avulla (Suoniemi et al., 2003). Useiden tutkimusten perusteella (mm. Nissinen ja Santalo, 2001) vanhusväestö ei kuitenkaan ole halukas maksamaan käytännössä markkinahintoja. Tähän on ollut monia syitä. Asenteet tullevat kuitenkin muuttumaan tulevaisuudessa. Alla olevaan taulukkoon on kuvattu perinteisiä perusteita maksuhaluttomuuteen sekä syitä siihen, miksi tilanne tulevaisuudessa todennäköisesti muuttuu. Taulukko 1. Perusteita yksityisen palveluntarjonnan hyödyntämättömyyteen ja syitä miksi tilanne on muuttumassa. (VTT 2005) Nykytila Pieni kansaneläke Omaiset hoitavat Yksityistä palveluntarjontaa ei ole riittävästi Yksityinen palveluntarjonta liian kallista suhteessa julkiseen palveluntarjontaan Yksityishenkilön käytössä oleva varallisuus pieni, omaisuus kiinni asunnossa Perustelut muutokselle Jatkossa yhä useammalla eläkeläisellä on turvanaan työeläke ja osalla väestöstä voi myös olla vapaaehtoisen eläkevakuutuksen tuoma lisäansio Perhekoko on pienentynyt ja liikkuvuus kasvanut. Samalla paikkakunnalla ei välttämättä asu omaisia. Yksityinen palveluntarjonta lisääntyy ja ammattimaistuu, laatu nousee ja ihmiset tottuvat palveluiden hankintaan. Palvelujen hankintaa yksityisiltä tuetaan verovähennyksin -> kynnys hyödyntää yksityistä palveluntarjontaa madaltuu. Yleinen varallisuustaso kasvaa Esim. käänteinen asuntolaina mahdollistaa varallisuuden käyttämistä kulutukseen ja hyvinvointiin 12

Yllä mainittujen yksityisten palvelujen vetovoimatekijöiden lisäksi on realistista varautua siihen, että julkisen sektorin resurssit sekä palvelujen tuottamisessa että turvaamisessa ovat tulevaisuudessa niukat. Uhkana onkin, että julkisen sektorin toimesta pystytään huolehtimaan vain kriittisimmin avun tarpeessa olevista. Kunnat ovat todenneet velvoitteidensa ja rahoituksensa olevan epätasapainossa. Velvoitteet ovat kasvaneet, mutta verotulot eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa. Suomen 74:sta seutukunnasta 14 teki negatiivisen tilinpäätöksen vuonna 2004 (Kuntaliiton tiedote 6.9.2005). Tilanne on jo kärjistymässä monissa taantuvissa muuttotappiokunnissa. Toisaalta Suomeen viime vuosikymmeninä rakennetun hyvinvointivaltion periaatteisiin on kuulunut, että verovaroin turvataan esimerkiksi vanhustenhuollon palvelut kaikille kansalaisille tasapuolisesti kaikkialla maassamme. Puhtaasti yksityisen palveluntarjonnan tulisi siis olla vaihtoehto tai lisä julkiselle palveluntarjonnalle, mutta sen ei voida olettaa korvaavan sitä. Aina tulee olemaan myös se vähävarainen väestönosa, jolle yksityisen sektorin tarjoamat palvelut eivät ole taloudellisesti mahdollisia. Kuvaan 3 on kuvattu senioripalveluiden palvelutuotteiden, tuottajien ja rahoittajien verkostoa. Verkostossa kolmannella sektorilla ja omaisilla on julkisen sektorin ohella suuri merkitys. Kuvassa kolmas sektori on jaettu kahteen eri osaan. Ensimmäinen osa kuvaa niitä kolmannen sektorin toimijoita, jotka tuottavat esimerkiksi ostopalveluita kunnille. Tällä sektorilla on havaittavissa entistä enemmän toimijoita, jotka toimivat kaupallisista lähtökohdista käsin. Osa kolmannesta sektorista muodostuu puhdasta vapaaehtoistyötä toteuttavista järjestöistä, jotka toimivat esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen avustusten turvin. Järjestöt voivat esimerkiksi tarjota ilmaista kauppa- ja asiointiapua tai kerhotoimintaa yksinäisille vanhuksille tai vammaisille. 13

Senioripalveluiden toimijaverkosto arvoketjuajattelun pohjalta PALVELUN RAHOITTAJA PALVELUN TARJOAJA / TUOTTAJA PALVELUTUOTTEET Mekaaniset apuvälineet Julkinen sektori Yritykset Terveysteknologia Kolmas sektori Omaiset Seniori Julkinen sektori Kolmas sektori: kaupalliset palveluntuottajat Kolmas sektori: vapaaehtoistoiminta Turvatuotteet Teknologian tukipalvelut Terveyspalvelut Sosiaalipalvelut Kotipalvelut Asuntojen korjausja ylläpitopalvelut Asiakas (seniori) VTT 2005 Omaiset Muut (senioreille räätälöidyt) palvelut Kuva 3. Senioripalveluiden toimijaverkostoa. (VTT 2005) 14

4. Tunnuslukuvertailua Tässä luvussa tarkastellaan kolmen tarkastelussa mukana olevan kunnan ikääntyvän väestön ja vanhustenhuollon keskeisimpiä tunnuslukuja ja niiden eroja vuonna 2004. Kunnat ovat Tampere, Helsinki ja Kajaani. Kuntien asukasluvut vaihtelevat Helsingin 560 000 asukkaasta Kajaanin vajaaseen 36 000 asukkaaseen. Tampereella asukkaita on 203 000. Eri tunnusluvuista on laskettu ennuste siitä, miten paljon palveluntarve kasvaa jos sama osuus 65 vuotta täyttäneestä väestöstä tulisi tarvitsemaan palveluja vuonna 2020, kun niitä kyseisessä kunnassa käytti vuonna 2004. 4.1 Väestön ikääntyminen Väestön ikärakenteen vanheneminen tulee kohtaamaan kaikkia maamme osia. Vertailussa kasvukeskuksia edustavien Helsingin ja Tampereen väestöstä noin viidennes tulee olemaan yli 65-vuotiaita vuonna 2020. Ei-kasvukuntia edustavassa Kajaanissa joka neljäs asukas on yli 65-vuotias vuonna 2020. Kolmesta tarkastelukunnasta yli 65-vuotiaan väestön osuus koko väestöstä tulee lisääntymään kaikkialla (kuva 4). Kajaanissa lisääntyminen tulee olemaan voimakkainta. Kajaanissa tilanteen tekee vaikeaksi se, että väestön voimakkaan ikääntymisen ohella väestö myös vähenee, mikä tulee huonontamaan kunnan huoltosuhdetta. Sekä Helsingin että Tampereen kokonaisväkiluku taas kasvaa ennusteen mukaan 30 000 hengellä ja moniin syrjäisempiin paikkakuntiin verrattuna niiden tilanne onkin kohtuullinen. 15

Esimerkkikuntien väestökehitys vuosien 2004 ja 2020 välillä HELSINKI TAMPERE KAJAANI 12 % 2 % 13 % 2 % 14 % 1 % 2004 HELSINKI 2004 560 000 as. TAMPERE 2004 203 000 as. 35 700 as. 17 % 2 % 18 % 2 % 23 % 2 % KAJAANI 2020 HELSINKI 2020 TAMPERE 2020 33 000 as. 590 000 as. 221 000 as. Alle 65 vuotiaat 65-84 vuotiaat 85+ Kuva 4. Väestön kehittyminen vuoteen 2020 mennessä kolmessa vertailukunnassa. Lähde: Tilastokeskus 2004 Ikääntyneistä huomattavan suuri osa asuu yksin. Useimmiten yksin asuvat vanhukset ovat naisia. Tähän on kaksi syytä. Naisten odotettavissa oleva keski-ikä on miehiä korkeampi. Lisäksi avioliitoissa miehet ovat yleensä puolisoitaan muutaman vuoden vanhempia, jolloin naiset leskeytyvät miehiä useammin. Yksinasumista kokonaisuudessaan lisäävät myös avioerot, sillä kynnys perustaa uutta perhettä hajonneen tilalle on tilastojen perusteella suuri (Tilastokeskus 2001, s.14). Toisaalta tulevaisuudessa miesten ja naisten odotettavissa olevat eliniät lähenevät toisiaan, minkä vuoksi myös ikääntyneitä pariskuntia tulee olemaan aikaisempaa enemmän. 16

Kuva 5. Miesten ja naisten perheasema iän suhteen vuonna 2003. Lähde: Lehtinen et. al 2005 4.2 Itsenäisen asumisen tuki Iän lisääntyessä ja toimintakyvyn heiketessä itsenäinen asuminen saattaa alkaa edellyttämään ulkopuolista apua. Toimintakykyä voidaan ylläpitää myös ennaltaehkäisevällä toiminnalla. 4.2.1 Päivätoiminta päivä- ja palvelukeskuksissa sekä korttelikerhoissa Päivätoiminta tukee vanhusten itsenäistä asumista ja parantaa fyysisen toimintakunnon ohella myös vanhusten henkistä toimintakykyä erilaisten aktiviteettien ja sosiaalisen kanssakäymisen muodossa. (Vanhusten päivätoiminta 2005, 5). Kehämalliajatteluun sovellettuna päivätoiminta on solun ytimeen sijoittuvaa palvelua 1 (kuva 6). 1 Kehämalliajattelussa kehän ytimeen sijoittuu erilaisia palveluja (mm. ateriapalvelut) tarjoava keskus. Ydintä ympäröiville kehille sijoittuu erilaista tuettua ja esteetöntä asumista. 17

Kehämallin toiminnot (palvelut) Tuettu asuminen Kotipalvelut Ateriapalvelut Vaatehuolto Kylvetys- ja peseytymispalvelut Siivouspalvelut Kotisairaanhoito Tuki- ja turvapalvelut Virkistysmahdollisuuksia Sosiaalityön palvelut Normaali asuminen Omaehtoisia palveluita Palveluiden satunnainen käyttö Kuljetus Saattaja Neuvonta Internet Palvelukeskittymä Ruokailu Terveyspalvelut ja muu hoito Lääkehoito Omaishoitajan tuki Sosiaalityön palvelut Peseytyminen Pyykinhuolto Kuntoutus ja fysioterapia Virike- ja harrastustoiminta Kampaaja, hieroja... Kirjasto, nettinurkka Kulttuuripalvelut Kioski, kahvila...... Palveluasuminen Jatkuva avunsaantimahdollisuus Kevyt-keskiraskastehostettu Kuva 6. Ytimen ja reuna-alueiden palveluita kehämallissa Päivätoimintaa voidaan organisoida kunnissa eri tavoin. Tampereella kaupungin tuottamaa päivätoimintaa tarjoavat päiväkeskukset, palvelukeskukset, korttelikerhot ja päiväsairaala. Lisäksi kaupunki tarjoaa ostopalveluina päiväkeskus- ja palvelukeskuspalveluita palvelutaloissa. Päiväkeskustoiminnassa hoidollisuus korostuu, kun taas palvelukeskustoiminnan funktio on enemmän ennaltaehkäisevä (Vanhusten päivätoiminta 2005 & Eeva Päivärinta 15.11.2005) Helsingissä jako päivä- ja palvelukeskustoimintaan on samankaltainen. Kaupungissa on 19 päivätoimintayksikköä (joista kolme ostopalveluyksikköä), jotka on tarkoitettu tukemaan erityisesti huonokuntoisia vanhuksia. Asiakkaat valitaan asuinalueen sosiaaliviranomaisten avulla. Asiakkaat kuljetetaan päiväkeskukseen ja takaisin. Päivästä peritään 12 asiakasmaksu. Asiakkaat käyvät päiväkeskuksissa tyypillisesti 1-3 kertaa viikossa. (Helsinki/ Kivekäs 8.12.05) Myös Tampereella asiakkaat käyvät päiväkeskuksissa yleisimmin 1-3 kertaa viikossa. Viime vuosina on todettu, että asiakkaat tulevat päivätoiminnan asiakkaiksi entistä huonokuntoisempina. Päiväkeskuspalvelun asiakasmaksu on 10 päivässä. Kuljetuksista 18

maksetaan lisäksi julkisen liikenteen kertamaksua vastaava summa. (Vanhusten päivätoiminta 2005, s. 29 & 41). Taulukko 2. Esimerkkikuntien tarjoamat julkiset päivätoiminnan asiakaspaikat vuonna 2004 Asiakaspaikkoja v. 2004 Julkinen Asiakaspaikkoja v. 2004 Yksityinen (ostopalvelu) Käyttäjiä % 65 vuotta täyttäneestä väestöstä Lisäpaikkojen tarve vuoteen 2020 samalla osuudella Tampere 61 37 0,3 45 Helsinki 150 37 0,2 131 Kajaani 18 0 0,3 10 Vanhusten päivätoiminnan kattavuus on kaikissa kolmessa vertailukaupungissa samaa luokkaa, eli alle puoli prosenttia 65 vuotta täyttäneestä väestöstä. Yhtä pienellä osuudella ei lisäpaikkojen tarvekaan ole suurta, mutta toisaalta itsenäisen asumisen mahdollisuutta tavoiteltaessa voi päiväkeskusten merkitys nykyisestä korostua. Helsingissä on kahdeksan kaupungin omaa vanhusten palvelukeskusta. Lisäksi ostopalvelupaikkojen yhteydessä voi olla pienempiä keskuksia. Asiakkaat osallistuvat palvelukeskustoimintaan kuten haluavat, eikä sinne ole järjestettyä kuljetusta. Palvelukeskusten toiminta on maksutonta. Päivän aikana voi osallistua myös kohtuuhintaiseen ruokailuun. Palvelukeskusten toiminta on avointa eläkeläisten ohella myös työttömille, vaikka asiakaskunta onkin vanhuspainotteista. (haastattelu Helsinki/ Kivekäs 8.12.05). Kaikissa palvelukeskuksissa yhteensä kävi arviolta noin 3300 kävijää päivittäin vuonna 2000 (Papu 2002). Tampereella palvelukeskustoimintaa on kaupungin neljässä omassa palvelukeskuksessa (Takahuhti, Nekala, Pispa, Tammela). Lisäksi palvelukeskustoimintaa on ostopalveluyksiköissä. Pääsääntöisesti Tampereen palvelukeskuspalvelut on tarkoitettu 50 vuotta täyttäneille tamperelaiseläkeläisille. (Vanhusten päivätoiminta 2005, 34) Asiakkuus Tampereen kaupungin omissa palvelukeskuksissa perustuu palvelukeskuskorttiin, jonka saa palvelukeskuksista. Kortti käy kaikkiin palvelukeskuksiin. Myös Helsingissä on käytössä maksuton palvelukeskuskortti. 19

Palvelukeskusten merkitystä vanhustenhuollon ennaltaehkäisevässä toiminnassa on vaikea arvioida. Kuitenkin toimintaan osallistuvat ovat palveluun tyytyväisiä, ja osallistuminen todennäköisesti pitää yllä niin sosiaalisia suhteita kuin fyysistä aktiivisuuttakin. Päivätoiminnan asiakaskunnassa esimerkiksi liikunnan ja ulkoilun harrastaminen on yleisempää kuin päivätoimintaan osallistumattomien keskuudessa (Papu 2002, s.36). Kajaanissa ei ole Helsingin ja Tampereen kaltaista keskittynyttä palvelukeskustoimintaa. Kajaanissa on keskitytty aikaisemmin kuvattuun huonokuntoisten vanhusten päivätoimintaan, minkä lisäksi kolmas sektori järjestää toimintaa ja harrastusmahdollisuuksia eri puolila kaupunkia. (Kajaani/ Tolonen 26.1.06.) Korttelikerhot ovat osa ehkäisevää vanhustyötä ja kotona asumista edistävää palvelujärjestelmää. Ne toimivat alueellisesti eri puolilla kaupunkia. Niissä on mahdollisuus käyttää ateriapalveluja ja osallistua kulttuuri- ja virkistystoimintaan sekä liikuntaryhmiin. (Vanhusten päivätoiminta 2005, s.6). Tampereella korttelikerhoja on viisi kappaletta. Helsingissä korttelikerhoiksi kutsuttuja kohtaamispaikkoja on kolme. Helsingissä trendinä on, ettei uusia korttelikerhoja enää perusteta. (haastattelu Helsinki/ Kivekäs 8.12.2005). Kehittämistoimenpiteinä on Helsingissä käynnissä sellaisten asiakasryhmien kartoittaminen, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi masentuneet tai dementoituneet yksinäiset vanhukset. Alueiden sosiaaliviranomaiset tekevät kartoitustyötä, minkä jälkeen suunnitellaan toimintaa näiden erityistyhmien aktivoitumista silmällä pitäen (haastattelu Helsinki/ Kivekäs 8.12.2005). 4.2.2 Kotihoito Kotihoito tarkoittaa kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa sekä muita kotona selviytymisen tueksi tarjottavia tukipalveluja. Kotihoidon palveluja tiedustellaan oman asuinalueen kotihoidon toimistosta tilanteissa, joissa kotona selviytyminen on vaikeutunut vanhuuden, sairauden, vammaisuuden tai muun syyn takia ja hoitopalveluita tarvitaan kotiin. Säännöllisestä kotihoidosta (käynti vähintään kerran viikossa) tehdään hoito- ja palvelusuunnitelma yhdessä asiakkaan ja häntä mahdollisesti hoitavan ja/tai huoltavan omaisen kanssa. Kotihoidon palveluja tuotetaan ympäri vuorokauden seitsemänä päivänä viikossa. Jatkuvasta ja säännöllisesti annetusta kotisairaanhoidosta ja sosiaalihuoltoasetuksen 9 :n 1. momentin 1. kohdassa tarkoitetusta kotipalvelusta voidaan periä palvelun laadun ja määrän, palvelun käyttäjän maksukyvyn sekä perheen koon mukaan määräytyvä kohtuullinen kuukausimaksu, (asiakasmaksuasetus 3. 1 ). (www.kajaani.fi) 20