ETELÄ-KARJALAN KIVIKLUSTERI Väliraportti

Saimaan ammattikorkeakoulun julkaisuja Saimaa University of Applied Sciences Publications Kirsi Taivalantti (toim.) ETELÄ-KARJALAN KIVIKLUSTERI Väliraportti Saimaan ammattikorkeakoulu Saimaa University of Applied Sciences 2011

Saimaan ammattikorkeakoulun julkaisuja Saimaa University of Applied Sciences Publications Saimaan ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 15 ISBN 978-952-5714-51-7 ISSN 1797-7215 Saimaan ammattikorkeakoulun digipaino Imatra 2011 2

KIRJOITTAJAT Jouni Okko Etelä-Karjalan kiviklusteri hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, Ylamaa Group toimitusjohtaja Kirsi Taivalantti Etelä-Karjalan kiviklusteri-hankkeen projektipäällikkö 8.3.2010 lähtien, Saimaan ammattikorkeakoulun tutkimusjohtaja Eero Heikkinen ja Turo Ahokas, Pöyry Finland Oy Pauli Saksa, Geosto Oy Sami Kurkela, FCG Finnish Consulting Group Oy Aimo Vuento, T:mi Geoneuvo Luonnonkiven kalliolaadun ja halkeamien paikallistamisen selvitykset toteuttaneet alan asiantuntijat Matti Hakulinen Geotekniikan ja pohjarakentamisen asiantuntija, Saimaan ammattikorkeakoulun lehtori 31.7.2011 saakka. Raimo Päivärinta Logistiikka-asiantuntija, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun lehtori Ulla Ahola Kesän 2011 Ylamaa Mystique toiminnasta vastannut projektikoordinaattori, muotoilija, korutaiteilija 3

SISÄLTÖ 1 KIVITEOLLISUUS MAAKUNNAN MAHDOLLISUUTENA... 5 2 ETELÄ-KARJALAN KIVIKLUSTERI HANKKEEN ALKUASKELEET... 9 2.1 Tavoitteista toimenpiteiksi... 9 2.2 Hankkeen osatehtävät... 10 2.3 Kivialan verkostot ja toimijat... 15 2.4 Haasteet ja onnistumiset hankkeen alkukaudella... 17 3 LUONNONKIVILOUHIMOIDEN KALLIOLAADUN ESISELVITYS GEOFYSIKAALISTEN MITTAUSTEN AVULLA... 19 3.1 Johdanto... 19 3.2 Kohteet louhimolla ja osana tuotantoprosessia... 20 3.3 Geofysiikan mittausmenetelmät... 21 4 KAAKKOIS-SUOMEN RAKENNUSKIVILOUHINNAN SIVUKIVEN KÄYTTÖ MAA, POHJA JA VESIRAKENTAMISESSA... 29 4.1 Johdanto... 29 4.2 Sivukiven käytön edellytykset maarakentamisessa... 30 4.3 Sivukiven käyttö vesirakenteiden maarakenteissa... 34 4.4 Sivukiven käyttö perustamisessa... 40 5 LOUHINNASSA SYNTYVÄN SIVUKIVEN KULJETTAMINEN JA VARASTOINTI... 47 5.1 Lähtökohdat... 47 5.2 Selvitystyö... 47 5.3 Jatkotoimenpiteet... 50 6 SPEKTROLIITTI OSANA KIVIKLUSTERI-HANKETTA ELI YLAMAA MYSTIQUE... 51 6.1 Spektroliittinäytttely... 52 6.2 Työpajat... 63 6.3 Yleisöluennot... 66 6.4 Kivenveistonäytökset... 67 6.5 Tuotteet ja näkyvyys... 68 7 SEUDULLISEN KIVIKLUSTERIN PYSYVÄN KEHITTYMISEN TAVOITTEET... 69 4

1 KIVITEOLLISUUS MAAKUNNAN MAHDOLLISUUTENA Jouni Okko Luonnonkiviteollisuus on ollut merkittävä toimiala Kaakkois-Suomessa jo 1700- luvulla. Erityisesti rannikkoalueilta Virolahden Pyterlahdesta ja muualta, mistä oli vesiteitse yhteys Pietariin, vietiin suuria määriä rapakivigraniittia. Iisakin kirkko ja monet muut merkittävät rakennukset on rakennettu suomalaisesta graniitista. Valtioiden rajat ja myös itse valtiot muuttuivat. Kiviala jäi vähemmälle huomiolle, käyttö oli paikallista ja enemmän suosittiin tiheärakenteisia, helpommin lohkeavia kivilaatuja. Salpalinjaa rakennettaessa graniitista louhittiin panssariesteitä, ja samoilta työmailta löydettiin myös Ylämaan spektroliitti. Kivialan voimakkaampi kehityskausi alkoi 1970- luvulla. Kotkan ja Virolahden louhimoiden lisäksi ruskeaa rapakivigraniittia ryhdyttiin louhimaan Ylämaan kunnan alueelta. Graniitti vietiin pääosin Italiaan, Saksaan ja Espanjaan, missä se työstettiin paikallisille markkinoille ja pian myös vientiin erityisesti USA:n markkinoille. Määrien kasvaessa Ylämaan Ruskea ja Virolahden Punainen vakiinnuttivat asemansa johtavina kivialan markkinaniminä, tosin markkinaniminä olivat Baltic Brown ja Carmen tai Karelia Red. Samaan aikaan kotimainen kysyntä alkoi kasvaa, ja rakennusteollisuudessa ja myös kotitalouksissa havaittiin graniitin hyvät ominaisuudet. Korukivien valmistus oli myös merkittävää ja spektroliitista tuli varsin tunnettu materiaali korujen raaka-aineena. Maakunta tunnettiin spektroliitista, ja spektroliitti valittiin myös maakuntakiveksi. Todellisuudessa koko liiketoiminnan kivijalka on kuitenkin ollut graniittiblokkien valmistus ja vienti. Muu merkittävä liiketoiminta on ollut lähinnä keittiötasojen valmistus Ylämaalla ja Imatralla. 1970-luvulta 2020-luvulle koko luonnonkivialan painopiste on siirtynyt voimakkaasti Kaakkois-Suomeen. Tästä kehityksestä merkittävin osa on ollut louhintasektorin voimakas kasvu erityisesti Ylämaalla. Lappeenrannan eteläosissa 5

louhitaan koko maan arvioidusta 400 000 tonnin kokonaismäärästä yli 60 %. Yli 95 % tästä tuotantomäärästä menee vientiin, erityisesti Kiinan Xiameniin, jossa se jatkojalostetaan kasvaville Aasian, Pohjois-Amerikan ja myös Euroopan markkinoille rakennusmateriaaliksi. Sekä ruskean, punaisen, että vihreän graniitin pääasiallisia käyttökohteita ovat rakennusten julkisivut ja kulutuskestävyyttä vaativat lattiapinnat. Kiven tasalaatuisuus, toimitusvarmuus, edustava ulkonäkö sekä tekniset ominaisuudet ovat mahdollistaneet kansainvälisen kilpailukyvyn. Sisustamisessa kiven käyttö on lisääntynyt sekä kotimaassa että kansainvälisillä markkinoilla. Yleisesti ottaen elintason nousu on lisännyt luonnonkiven käyttöä. Tästä hyvä esimerkki on kivestä valmistettu keittiötaso. Voikin hyvällä syyllä epäillä, ettei tänä päivänä suunnitella yhtään tasokasta keittiötä, johon ei ainakin suunniteltaisi kivitasoja. Kivialalla on jo vuosikymmeniä vastailtu kysymyksiin siitä, miksi kivi viedään raaka-aineena, eikä sitä jatkojalosteta valmiiksi tuotteeksi. Vastauksena tuohon kysymykseen on ollut kotimarkkinoiden pienuus ja korkeat tuotantokustannukset. Nyt myös monilla muilla toimialoilla on tultu saman kysymyksen eteen, ja valmistus EU-alueella ei ole enää kilpailukykyistä. Meillä on hyvää raaka-ainetta, ja sen ympärille on pystytty rakentamaan kansainvälisillä markkinoilla kilpailukykyistä liiketoimintaa. Toimialaan liittyy kuitenkin runsaasti haasteita ja myös mahdollisuuksia. Yksi tällainen on tuotannossa syntyvä sivukivi. Sitä on syntynyt vuosien saatossa miljoonia tonneja, ja syntyy koko ajan lisää. Sivukivi on varastoitu lupaehtojen mukaisesti odottamaan myöhempää käyttöä. Louhintamenetelmiä on kehitetty, mutta sivukivelle ei ole löydetty sopivaa markkinaa, tai toimialalla ei ole pystytty kehittämään tuotekonseptia, joka tekisi sivukivestä sellaisen kauppatavaran, jota voisimme myydä esimerkiksi Itämeren alueella, missä on pula hyvästä kivestä. Kesällä 2008 keskustelimme Etelä-Karjalan ammattikorkeakoululla toimialan kehittämisestä. Jo aiemmin oli toteutettu useita projekteja, joissa oli paneuduttu joihinkin yksityiskohtiin. Tilannetta ryhdyttiin tarkastelemaan laajemmin ja nimenomaan mahdollisuutena, jolla kivialasta voisi kehittyä maakunnalle toimiala, joka korvaa osaltaan muualta väheneviä työpaikkoja. Ideointia jatkettiin kukin 6

omalla tahollamme. Mukaan saatiin vielä Lappeenrannan kaupunki, joka oli valmis kuntaliitoksen myötä tukemaan toimialan kehittämistä. Lopullinen hankkeen sisältö alkoi hahmottua vuoden 2009 aikana ja erilaisten rajausten jälkeen painopistealueiksi määriteltiin: - Louhintateknologian kehittäminen, mukaan lukien mittausmenetelmät. Jo aiemmin oli tutkittu kivessä esiintyviä halkeamia ja niiden sijaintia. Nyt oli tavoitteena päivittää asiaa nykytekniikalla ja saada aikaan menetelmä, mitä voitaisiin lisätä tuotantoa ja vähentää sivukiven määrää. - Sivukiven käyttöä haluttiin lisätä. Kiven murskaamista ja siihen liittyvää ongelmakenttää oli jo aiemmin tutkittu, mutta nyt asiaa haluttiin lähestyä logistiikan ja tuotekehityksen kannalta. Ympäristökivet, rakennusten perustukset ja muut rakentamiskohteet nähtiin potentiaalisina tuotekehitysja markkinamahdollisuuksina. - Muotoilupuolella spektroliitin käyttö koruissa oli hiipunut, mutta sitä haluttiin elvyttää. Samaan aikaan sisustuspuolella muotoilu nähtiin yhtenä mahdollisuutena, millä erottua halpatuonnista. Yritysten välistä yhteistyötä haluttiin lisää ja mukaan haluttiin myös muita toimialoja, kuten matkailu. - Osaavat ihmiset ovat aina olleet menestyksen takana. Näin myös tässä hankkeessa todettiin, että koulutuksen tulee olla osana hankkeessa. Pienenä toimialana halusimme myös nostaa profiilia ja yleistä näkyvyyttä. Saimaan ammattikorkeakoulu ryhtyi hallinnoimaan projektia. Mukaan saatiin paikallinen yritys Ylämaa Group ja alueella vahvasti toimiva Palin Granit Oy. Lappeenrannan kaupunki ja myös Kiviteollisuusliitto ry ovat olleet mukana projektissa. Projektiin saatiin vahva EU-rahoitus, ja näin hanke saatiin vihdoin loppuvuodesta 2009 käyntiin. Kivialaa tuntevien lisäksi hankkeessa on ollut mukana henkilöitä, joille toimiala on ollut kokonaan uusi. Tämä on vaatinut heiltä paljon panostusta asioiden hahmottamiseksi, mutta se on myös tuonut runsaasti tuoreita näkemyksiä alan kehittämiseksi. Joitakin rajauksia on jouduttu tekemään, ja mm. sivukivestä 7

erotettavien puhtaiden mineraalien tarkastelu on jouduttu jättämään pintapuoliseksi. Rakentamispuolella on jouduttu myös rajaamaan asioita, sillä erilaiset säädökset ja ohjeistukset ja niiden sovittaminen kivimateriaaliin olisi vaatinut varsin runsaasti resursseja. Aikataulullisesti Etelä-Karjalan kiviklusteri on jo ohittanut puolimatkan krouvin, mutta paljon mielenkiintoista on vielä edessä. Nuoret suunnittelijat kilpailevat kiviaiheen kimpussa, ja kesällä 2012 on tarkoituksena esitellä rakennuskivialaa suurelle yleisölle loma-asuntomessuilla. Raportit alkavat valmistua, ja lähestyy johtopäätösten, jatkosuunnitelmien ja toiminnan aika. Jo nyt kiitän osaltani niitä kaikkia henkilöitä, jotka ovat olleet mukana kehittämässä tätä hienoa toimialaa. 8

2 ETELÄ-KARJALAN KIVIKLUSTERI HANKKEEN ALKUAS- KELEET Kirsi Taivalantti 2.1 Tavoitteista toimenpiteiksi Etelä-Karjalan kiviklusteri hanke (myöh. Kiviklusteri) oli virallisesti aloitettu marraskuussa 2009. Hankkeen taustalla oli ollut pitkä valmisteluprosessi, ja sekä Lappeenrannan kaupunki, seudun kivitoimiala että Saimaan ammattikorkeakoulu hankkeen hallinnoijana ja päätoteuttajana olivat selvästi sitoutuneet kehittämisprojektin läpivientiin ja nähneet tärkeäksi saada resursseja alan toiminnan kehittämiseen. Tästä valmistelutyöstä kertoo myös Kiviklusteri-hankkeen rahoituspohja, joka on selkeä ja vahva: Etelä-Karjalan liiton kautta ohjautuva EAKR-rahoitus on 75 % kokonaiskustannuksista, ja 25 %:n omarahoituksesta vastaavat Lappeenrannan kaupunki ja Saimaan ammattikorkeakoulu. Erityisesti kaupungin panostus hankkeeseen on merkittävä. Artikkelin kirjoittaja, eli nykyinen projektipäällikkö, aloitti Kiviklusteri-hankkeessa maaliskuussa 2010. Hankkeessa ei ollut vielä ehtinyt tapahtua merkittäviä toimenpiteitä, ja ensimmäinen tehtävä olikin muuttaa hankkeen tavoitteet käytännön tekemiseksi. Hallinnoijaorganisaatiossa Saimaan ammattikorkeakoulussa hanke oli sijoitettu tekniikan toimialalle rakennustekniikkaan, mihin se toki luontevasti kuuluu mm. louhintateknologian sekä tietenkin rakennuskiven käyttökohteiden osalta. Hankkeen tavoitteet oli kuitenkin hyväksytyssä hankehakemuksessa määritelty seuraavasti: Projektin tavoitteena on vahvistaa Etelä-Karjalan kiviklusteria ja tukea kiviklusterin kehittymistä yhdeksi Etelä-Karjalan elinkeinoelämän kivijalaksi. Tätä varten tuetaan alan yritysten toiminnan ja kehittymisen perusedellytyksiä teknologian, alan tunnettavuuden ja keskinäisen verkottumisen osalta ja luodaan suotuisia 9

olosuhteita alan kehittymiselle uusien tuote-, teknologia- ja markkinainnovaatioiden kautta: - etsiä keinoja hyödyntää louhinta- ja jalostustoiminnan sivutuotteena syntyvän kiviaineksen käyttöä - kehittää louhintaan liittyvää teknologiaa - kehittää kivituotteiden muotoilua ja tuotteistusta - kehittää alalla toimivien pk-yritysten yhteistyötä ja tukea yritysten tuotekehitys- ja markkinointitoimintoja - tuoda kivialan osaamista ja merkitystä elinkeinoelämässä esille ja lisätä alan houkuttelevuutta yhtenä uravaihtoehtona. Olin tullut hankkeeseen mukaan sekä hallinnoijaorganisaation että kivitoimialan ulkopuolelta. Alusta saakka näin ja mielsin näiden tavoitteiden pohjalta hankkeen ensisijaisesti liiketoiminnan kehittämishankkeena. Kuitenkin ammattikorkeakoulussa hanke ymmärrettiin yleisesti enemmän teknologian kehittämishankkeeksi, vaikkakin sen sisältämät monialaiset elementit toki tunnistettiin. Tämä näkökulmaero on jossain määrin kulkenut mukana koko hankkeen alkukaudella ja tasoittunut vasta nyt syksyn 2011 aikana. Kahdenlaisesta lähestymiskulmasta ei ole ollut missään määrin haittaa toteutuksen kannalta, vaan toimenpiteet ovat olleet selkeitä kokonaisuuksia. 2.2 Hankkeen osatehtävät Ensimmäinen kevät kului toimialaan ja sen toimijoihin tutustumisessa sekä käytännön toimenpiteitä ja niiden aikataulutusta määritellessä. Juhannuksen alla 2010 hyväksyttiin hankkeen ohjausryhmässä erillinen toimenpidesuunnitelma, minkä pohjalta tehtiin joitakin pieniä muutoksia ja lisäyksiä hankehakemuksen sisältöön sekä hankkeen kustannusten kohdentumiseen. Toimenpidesuunnitelman sisältöä ja toteutumista on tarkistettu ja arvioitu kesällä 2011, ja todettu, että sen mukaisesti voidaan edetä hankkeen loppuun. Kuvassa 1 on esitetty ko. toimenpidesuunnitelman mukaiset Kiviklusteri-hankkeen osatehtävät. 10

Karjalan kiviklusteri hankkeen hankkeen jäsentyminen osatehtäviksi. Kuva 1. Etelä-Karjalan Käytännössä jotkut esitetyistä esitetyistä osatehtävistä nivoutuvat yhteen yhteisiksi osaos projekteiksi. Tuotantoteknologia Tämän väliraportin julkaisun aikaan (joulukuussa 2011) on osatehtävistä kokokok naan toteutunut osio A2, mikrohalkeamien paikallistaminen. Kaksivaiheisen selse vityksen ensimmäisen ensimmäisen osan tuloksista on tiivistelmä tässä raportissa. JälkimJälki mäisen, kenttämittausosion, loppuraportti on juuri julkaistu hankkeen wwwwww sivuilla. Loppuyhteenveto osion tuloksista on sovittu tammikuulle 2012. Osion päätoteuttajana oli Pöyry Finland Oy. Osio A1,, louhintamenetelmien kehittäminen, on myös loppuraporttia vaille valva mis. Saimaan ammattikorkeakoulun yliopettaja Tuomo Tahvanainen on selvittänyt kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia mahdollisuuksia louhimoiden työn joustavoittamiseksi sekä sivukiven määrän vähentämiseksi. vähentämise 11

Puhtaiden mineraalien erottamisesta, lähinnä rapakivestä saatavien mineraalien markkinapotentiaalista, tullaan tekemään kevyempi selvitys opinnäytetyönä. Selvitys odottaa sopivan tekijän löytymistä heti vuoden 2012 alussa. Sivukiven käyttö Logistikko Raimo Päivärinta on selvittänyt yksityiskohtaisesti erilaisten vaihtoehtoisten logististen ratkaisujen kustannuksia, mikäli sivukiveä kuljetettaisiin Pietarin alueella tai Baltiaan. Logististen kustannusten perusselvitys on valmis, ja raportti välituloksista on sisällytetty tähän julkiasuun. Vuoden 2012 alussa selvitetään tarkemmin kivimurskeen markkinoita Pietarin alueella. Kiviaineksen tarve alueella on merkittävä, ja vaikka Kaakkois-Suomessa sivukiven volyymi on suuri, määrä voitaisiin käyttää erilaisissa vähemmän vaativissa kohteissa Itämeren alueella, mikäli markkinahinta kattaisi kuljetuskustannukset. Markkinaselvityksen Pietarin alueen kiviaineksen kaupasta tekee Finpro. Tämä kokonaisuus on kuvassa 1 mainittu hankkeen osaprojekti B1, logistiset ratkaisut. Geo- ja pohjarakentamisen asiantuntija Matti Hakulinen on selvittänyt sivukiven käyttöä erilaisissa olemassa olevissa rakennuskohteissa (osaprojekti B2). Raportti on sisällytetty tähän julkaisuun. Ympäristö- ja piharakentamisen osalta rakennuskiveä käsitellään osana tuotekehitys- ja verkostoitumisosioita. 12

Kuva 2. Sivukiven käyttökohteita. Kuvat: Matti Hakulinen. Innovatiivisten uusien ratkaisujen löytyminen kiven käytölle ja kivimarkkinoille on koko Kiviklusteri-hankkeen perustavoite, mutta osaprojektilla B3, uudet innovaatiot, tarkoitetaan erityisesti Saimaan ammattikorkeakoulun opiskelijoille tarkoitettua ideakilpailua, jonka teemaksi on asetettu funktionaalinen piharakennus. Kilpailu päättyy 29.2.2012, ja voittanut ehdotus on tarkoitus toteuttaa kesällä 2012 Rauhan loma-asuntomessuilla. 13

Muotoilu ja tuotteistaminen Muotoilun ja tuotteistamisen osaprojektit sulautuvat yhteen kahdeksi suuremmaksi osaprojektiksi, joita erottaa materiaali. Spektroliitti toisena seudun ja erityisesti Ylämaan alueen pääluonnonvarana on nostettu omaksi kokonaisuudekseen työnimellä Ylamaa Mystique. Ylamaa Mystique osaprojektin toteutuksesta on tässä julkaisussa Ulla Aholan värikylläinen artikkeli. Mystique-projekti jatkuu vielä mukana olevien yrittäjien kanssa matkailutuotteen liiketoimintasuunnitelma loppuun työstämisellä tammi-helmikuussa 2012, minkä jälkeen huhtikuussa 2011 perustettu yritys Ylamaa Mystique Oy toivon mukaan jatkaa kehittymistään ja löytää paikkansa spektroliitin arvostuksen, näkyvyyden ja haluttavuuden nostamisessa. Spektroliitin ympärillä tehdystä ja tehtävästä työstä osana Kiviklusteri-hanketta on suunnitteilla erillinen julkaisu vuoden 2012 aikana, joka palvelee samalla spektroliitin arvostuksen ja tunnettuuden kohottamisen työkaluna. Kuva 3. Spektroliitin esittelytekstit näyttelyssä. Työpajassa tehty hopeaketjuun kiinnitetty riipus. Kuvat: Ulla Ahola. 14

Toinen tuotekehityksen osaprojekti liittyy sivukiven tuotekehitykseen ja tuotteistamiseen suurille markkinoille ympäristörakentamisen tuoteperheeksi. Pilottina ja showcasena on luonnonkiven esiintuominen kesän 2012 lomaasuntomessuilla sekä yksityisillä pihoilla että osana kivialan ja Kiviklusterihankkeen laajempaa esittäytymistä omalla tontillaan. Samalla näistä esittelyssä olevista ratkaisuista kehitetään kaupallinen tuote, mikä edellyttää eri toimijoiden löytymistä ja liiketoiminnan arvoketjun muodostumista. Tämä osio on hankkeen loppukauden suurin ponnistus. Näkyvyys ja profiloituminen Ylamaa Mystique työpaja- ja näyttelytoiminta kesällä 2011 Lappeenrannan Hiekkalinnan yhteydessä, sekä vahva mukana oleminen sekä kivituotteilla että hankkeena ja kivialana yleensä kesällä 2012 Rauhan loma-asuntomessuilla ovat merkittävimmät näkyvyyttä nostavat Kiviklusteri-hankkeen toimenpiteet. Hankkeessa on pyritty painottamaan erityisesti näkyvyyttä ja hyödyntämään muita tapahtumia seudulla. Projektissa toimiva henkilöstö on pyrkinyt osallistumaan aktiivisesti alan eri tapahtumiin sekä Suomessa että ulkomailla. Hankkeen alkukaudella on vierailtu kaksilla kansainvälisillä messuilla (Verona ja Nürnberg). Hankkeen loppukaudella on tarkoitus esitellä saatuja tuloksia kahdessa kansainvälisessä tilaisuudessa ja kaikissa tarkoituksenmukaisissa kotimaisissa tilaisuuksissa. Hanke on saanutkin kohtuullisen paljon huomiota paikallisessa mediassa, ja valtakunnallisesti kivialan toimijat ovat hyvin tietoisia toimenpiteistä, mutta muuten valtakunnallisella tasolla sekä suuren yleisön keskuudessa näkyvyyden ja profiilin eteen kannattaa vielä tehdä töitä hankkeen loppukaudella. 2.3 Kivialan verkostot ja toimijat Hankkeen alussa tehty perehtymistyö osoitti, että valtakunnallisesti ala on tiivis ja hyvin tietoinen eri alueilla tapahtuvista kehittämistoimenpiteistä. Suuri merkitys tässä lienee Kiviteollisuusliitolla, jonka toimitusjohtaja Pekka Jauhiainen, 15

joka on myös Kiviklusteri hankkeen ohjausryhmän jäsen, kokoaa ja jakaa tietoa aktiivisesti. Muutamalla vierailukäynnillä alan yrityksiin sekä myös mm. Juukan Kivikylään ja Kivikeskukseen avautui ymmärrys alasta ja sen liiketoiminnan malleista. Vaikka Kaakkois-Suomi ja erityisesti Lappeenranta on suomalaisen graniitin louhinnan keskus, on yrityksiä kuitenkin lukumääräisesti kovin vähän. Louhintateknologian kehittämisasioissa on tavoitettu laajemmin alan yrityksiä, mutta tuotekehityksessä toimitaan vain muutaman kanssa. Tilausta olisi uusille innovaatioilla ja myös uusille yrittäjille. Uusien tuotteiden ja uuden liiketoiminnan innovointi ei ole helppo tehtävä toteuttaa hankkeen puitteissa, mutta vielä haastavammaksi sen tekee, kun innovaatioiden kaupallistamiseen ei ole juurikaan valmista tartuntapintaa. Ylämaa Group ja Palin Granit ovat olleet tiiviisti ja aktiivisesti toimenpiteissä mukana ja sitoutuneet tavoitteisiin, mutta alan suurimpina toimijoina ja oman liiketoimintansa jo juurruttaneina näkisivät hekin varmasti mielellään myös uusia ja uudenlaisilla tuotteilla alalle tulijoita ja potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Hankkeessa toimimisen ja erilaisten viiteryhmien kanssa käytyjen keskustelujen kautta on muodostunut myös käsitys, että vaikka spektroliitti tunnetaan Etelä- Karjalassa yleisesti Ylämaalta saatavana arvokivenä, ja sen historiakin kohtuullisen hyvin, niin sen sijaan rakennuskiven merkittävä rooli Lappeenrannan elinkeinoelämässä sekä volyymin merkitys valtakunnallisella tasolla on paikkakuntalaisille melko vieras ja uusi asia. Seudullinen näkyvyys ja tunnettuus on tärkeää laajemman profiloitumisen kannalta. Lappeenrannan kaupunki on ollut esimerkillisellä tavalla kiinnostunut hankkeen etenemisestä ja tuloksista. Hankkeen etenemistä on raportoitu henkilökohtaisesti sopivin väliajoin kaupungin hankeyhteyshenkilöille. Kehittämisyhteistyö on toiminut mutkattomasti. Esimerkiksi kesän 2011 Hiekkalinnan yhteydessä järjestetty työpaja- ja näyttelytoiminta saatiin suunniteltua ja organisoitua sujuvasti yhdessä Lappeenrannan Seudun Yrityspalvelujen henkilöstön kanssa. Kaupungin johdosta on saatu mukaan tarvittaviin tilaisuuksiin osallistujia: kesän näyttelytoiminnan avasi apulaiskaupunginjohtaja Kari Korkiakoski, ja opiskelijoiden 16

innovaatiokisan (käynnissä) tuomaristoon lupautui juuri aloittava kaupunginjohtaja Kimmo Jarva. Kesän 2012 loma-asuntomessujen kivikohteiden sijaintia, sisältöä ja toteutusta on ideoitu ja suunniteltu aktiivisesti yhteistyössä LSYP:n kanssa keväästä 2011 saakka. Vaikkakaan ei tämän hankkeen toimenpiteenä, mutta muuten alaa edistävänä on mainittava myös Lappeenrannan kaupunginmuseossa esillä oleva Kiven henki näyttely, joka on kuluvan vuoden (2011) aikana saanut kiitettävästi julkisuutta. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin myös Kiven henki kirja, missä on näyttävästi sekä seudun kivialan toimijoita että kivikoruja esillä. Erilaisia toimia ja tapahtumia yhdistämällä ja keskittämällä saadaan aikaiseksi haluttua näkyvyyttä, joka edesauttaa Lappeenrantaa profiloitumaan Suomen kivialan keskukseksi. Tämä profiloituminen houkuttelee toivottavasti myös uusia tekijöitä alalle. 2.4 Haasteet ja onnistumiset hankkeen alkukaudella Hankkeen tavoitteiden mukaisen toteutuksen onnistumista arvioitaessa on todettava, että hankkeen alussa viivästynyt käynnistyminen on näkynyt jonkin verran tuloksissa. Käytännön toimenpiteet aloitettiin pääsääntöisesti vasta elokuussa 2010, kun oli kulunut jo 9 kuukautta hankkeen varsinaisesta aloituksesta. Viivästystä on kuitenkin kiritty kiinni kuluvan vuoden aikana. Projektipäälliköllä ei ollut kivialasta taustatietoa, mikä osaltaan hidasti käynnistymistä. Toisaalta asiaa voi arvioida niinkin, että juuri tästä syystä hankkeen toimenpiteiden määrittelyyn käytettiin riittävästi aikaa, ja tehdyn suunnitelman mukaan on voitu edetä. Toimenpiteisiin on hankkeen edetessä tehty painottavia täsmennyksiä, mutta ei suunnan muutoksia. Tällä hetkellä (joulukuu 2011) hankkeen loppukauden toimenpiteet ja niihin liittyvät osaprojektien suunnitelmat ovat selvät. Hankkeen alussa henkilöresursointi vei jonkin verran aikaa. Kaikkia suunniteltuja asiantuntijoita hallinnoijan organisaatiosta ei saatu mukaan hankkeen toimintaan, mutta asioiden edetessä ja täsmentyessä näidenkin osa-alueiden toteu- 17

tukseen on löydetty toimivat ratkaisut. Hankkeen hallinnointiin on alusta saakka ollut kiinnitettynä osaava projektisihteeri riittävän suurella työpanoksella. Myös yhteistyö rahoittajaviranomaisen kanssa on sujunut alusta saakka todella joustavasti. Aiemmin mainittu alan yrityskentän kapeus on ollut hankkeen käynnistysvaiheessa pikemminkin toimintaan kiinni pääsemistä helpottava ja nopeuttava tekijä, mutta toimenpiteiden edetessä kääntynyt haasteeksi. Lisäksi on todettava, että tiedottaminen ja yhteydenpito alan yrityksiin hankkeen ja projektipäällikön suunnalta olisi voinut olla aktiivisempaa heti alusta alkaen. Tavoitteiden ja toimenpiteiden laaja-alaisuudesta johtuen on hankkeen ensimmäisen toimintavuoden aikana käyty täsmentävää ja kohdentavaa keskustelua mm. kaikissa ohjausryhmän kokouksissa. Tämän arvo hankkeen toteutukselle on ollut siinä, että käytännön tekijöillä on tällä hetkellä vahva usko, että valitut teemat ovat oikean suuntaisia. Mm. ympäristörakentamisen uusien tuotteiden valinta keskeiseksi kehittämiskohteeksi vahvistui vasta usean keskustelun ja pohdinnan sekä taustaselvityksen pohjalta. 18

3 LUONNONKIVILOUHIMOIDEN KALLIOLAADUN ESISELVI- TYS GEOFYSIKAALISTEN MITTAUSTEN AVULLA Eero Heikkinen ja Turo Ahokas, Pöyry Finland Oy Pauli Saksa, Geosto Oy Sami Kurkela, FCG Finnish Consulting Group Oy Aimo Vuento, T:mi Geoneuvo 3.1 Johdanto Etelä-Karjalan kiviklusteri hankkeen osana on selvitetty erilaisten kallioperän tutkimusmenetelmien soveltuvuutta ja käyttömahdollisuuksia luonnonkivilouhimoiden elinkaaren ja tuotantoprosessin eri vaiheissa. Työssä tehtiin kirjallisuusselvitys viimeaikaisesta menetelmä- ja laitteistokehityksestä ja kohdemittauksista sekä esitettiin ehdotuksia tutkimusten suorittamiseksi. Selvityksen tarkoitus oli arvioida, mikä tuotantoprosessin vaihe olisi hyödyllisin lisätiedon käytön kannalta. Lisäksi huomioitiin tuotantomenetelmät. Siten tunnistetaan olosuhteet joissa mittauksia voidaan tehdä, missä aikataulussa työ on tehtävä, ja miten tulokset nivotaan tuotantoon. Louhimoiden tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon mahdollisimman isoja kiviblokkeja pienin kustannuksin. Keskeinen tuottavuuden tekijä on saanti (myytävien lohkareiden osuus tuotannosta). Saantia tai blokkikokoa nostavat tutkimukset ovat hyödyllisiä. Tuotannossa tehtäviä päätöksiä auttavat tutkimukset ovat helpoimmin perusteltavissa. Päätöksiä sisältävät tiedot irrotuksen aloituspaikasta, etenemissuunnasta ja järjestyksestä, louhintarintauksen selkälinjan suunnasta sekä kamien dimensioista. Lisäksi sivukiven määrän vähentäminen pienentää ympäristövaikutuksia. Työtä ovat olleet tekemässä Pöyry Finland Oy (Turo Ahokas ja Eero Heikkinen), Geosto Oy (Pauli Saksa), FCG Oy (Sami Kurkela) ja Geoneuvo T:mi (Aimo Vuento). Tekijöillä on laaja kokemus kallioperän tutkimuksista infra-, kaivannaisja ympäristötutkimuksista. Selvityksessä on keskitytty graniittisten syväkivien louhintaan. Kohteena ovat olleet kallion sisässä olevat leikkaavat raot, juonet ja 19

sulkeumat, joiden kokoluokka on metrin tai yli. Tämä raja syntyy mittaustekniikoiden ja toteutuksen asettamista rajoituksista. Pienemmän kokoluokan viat on paikannettava irrotettujen lohkareiden tai blokkien pinnoilta. Menettelyä on testattu loppuvuodesta 2011 graniittilouhimolla. 3.2 Kohteet louhimolla ja osana tuotantoprosessia Louhimoilla on alueiden esiselvitysten lisäksi käytössä tuotannon aikainen havainnointi, jossa kalliopinnoilta ja louhintarintauksista kerätään tietoa kiven laadusta, ominaisuuksista ja vikojen määrästä ja suuntauksesta. Näitä tietoja käytetään kamien sijoittelussa. Tätä työtä voi tukea tekemällä ennakolta tutkimusta ennen kuin louhitulta pinnalta on saatavissa tietoa kohteesta. Yksityiskohtaisinta ja kattavinta tietoa on saatavilla välittömästi kamin irrotusta edeltävässä vaiheessa, jolloin kalliopinta on mahdollisimman hyvin näkyvissä ja esimerkiksi poranreikiä tai railoja voi hyödyntää tiedon hankinnassa. Kaatolohkareen tai pienempi mittakaava (alle 100 m 3 ) ei vaikuta olevan mielekäs tutkimusvaihe. Laajan mittakaavan tutkimuksin voidaan saada tietoa kiven rakenteesta ja ominaisuuksista sekä rakojen sijainnista jo ennen louhimon avaamista, myös maapeitteen läpi ja talvella. Tarkin tutkimuksen mittakaava on yhden tai useamman kamin kokonaisuus (1000 3000 m 3 kokoinen muodostumasta kerralla irrotettava kallion lohko), joka voidaan tutkia hyvissä ajoin ennen irrotusta. Louhintarintauksen suuntaamisen ja kamien paikantamisen sekä rajaamisen kannalta on mahdollista käyttää myös laajempia esiintymän osan tutkimuksia. Louhimolla vielä hyödyntämättömien alueiden esiselvityksessä tekniikoista on myöskin hyötyä. Kalliohalkeamien kartoituksessa ei voida taata kaikkien vikojen tai ominaisuusvaihtelun sijaintien havaittavuutta. Mahdollisimman kattava havaitseminen auttaa tunnistamaan kalliotilavuudet, joista ei ole saatavissa suuria blokkeja, tai kiven hyödynnettävyys on epävarmaa. Louhinnan suunnittelussa voidaan käyttää hyödyksi mittauksilla tuotettavaa vikojen sijainnin ja suunnan tietoa. Geofysikaaliset mittaukset ja muut tutkimukset ovat louhimolla hyödyllisimpiä, kun 20

tulokset saadaan käyttöön ennen kamin rajojen lopullista määritystä tai viimeistään ennen irrotetun kamin paloittelun aloittamista. Yksityiskohtaisinta ja konkreettista tietoa kallion ominaisuuksista on saatavilla kairauksin. Kairaus on kuitenkin melko kallista ja sen tuottama tieto on pistemäistä. Louhimolla ei voida kairata runsaasti reikiä, koska se voi haitata kiven tuotantoa ja tuo kustannuksia. Tietyt kiven ominaisuudet on välttämätöntä selvittää näytteestä. Ominaisuuksia, kuten kiven väri ja rakoilun sijainti ja suuntaus, on mahdollista tutkia reikien videokuvauksen avulla tai reikämittauksin. Selvityksen mukaan tulokset on mahdollista kerätä soveltuvaan kartoitus- tai suunnittelujärjestelmään, johon koottaisiin muutakin louhimolta kertyvää havaintotietoa. Esiselvityksin voi parhaiten paikantaa joko hyödynnettävissä olevat, irrotettavat kohteet, tai ne osuudet kalliosta joissa kivi ei ole hyödynnettävissä ja voidaan mahdollisesti siirtää edullisemmin kustannuksin kuin tuotantoblokit. 3.3 Geofysiikan mittausmenetelmät Kallioperän ominaisuuksien tutkimuksessa käytetään kalliopintojen kartoittamisen lisäksi geofysiikaksi kutsutun alan menetelmiä, eli ainetta rikkomattomia koestusmenetelmiä. Tutkimuksin voidaan paikantaa ja rajata kiven mineraalikoostumuksen ja rakenteen vaihtelua sekä luonnontilaisen rakoilun sijaintia ja asentoa. Kartoituksin voidaan esittää alueellinen vaihtelu ja luotauksin syvyyssuuntaiset muutokset. Geofysiikan laitteistoissa, tiedonkeruussa ja paikannuksessa sekä tuloskäsittelymenetelmissä on tapahtunut merkittävää kehitystä viimeisen vuosikymmenen aikana. Kehitys on parantanut tutkittavien piirteiden havaittavuutta. Paikannuksesta on tullut tarkempaa ja luotettavampaa. Mittalaitteiden ja tallennuksen kehitys on mahdollistanut aikaisempaa tiheämmän ja kattavamman mittauksen. Kehittyneet aineiston käsittelymenetelmät auttavat tuottamaan mittausaineistosta hyödyllisen tiedon tehokkaasti, ja edistävät myös tulosten jatkokäyttöä tuotannon tarpeisiin. Käytännössä kaikki mittaukset on hyödyllistä toteuttaa suunni- 21

tellusti, säännöllisessä mittausverkossa, ja paikantaa tarkasti myöhempää käyttöä varten. Merkittävin tutkimustekniikka on maatutka. Tutkan käyttöä on testattu jo aiemmin TEKES -rahoitteisessa Laatukivi hankkeessa v. 2001 2004 aiemmin hyvin yksityiskohtaisessa kamin mittakaavassa irrotusvaiheessa. Kamin kokoluokan tutkimuksessa on mielekästä käyttää erittäin tiheää mittausta, kymmenien senttimetrien linjavälein. Mittauksen linjatiheys on nykytekniikalla saatavissa suureksi. Laajempaa louhimon mittakaavan tutkimusta voidaan käyttää esiselvityksessä harvemmalla, muutamien metrien linjavälillä. Tutkimussyvyys on 5 10 m kallion pinnasta. Tehokkain tapa tutkamittaukseen on monikanavainen antennijärjestelmä ja automaattinen paikannus, kuva 4. Laitteiston avulla voidaan hyvissä olosuhteissa tuottaa yli hehtaarin kattava aineisto tarkasti paikannettuna yhtenä työpäivänä. Varjopuolena kalustojen käyttö vaatii asennuksen ajoneuvoon. Aineiston käsittely, sisältäen kolmiulotteisen migraation ja rakopoiminnat, on tehokasta. Kalusto ja käsittelytekniikat vähentävät käsityönä tehtäviä ja aikaa vieviä työvaiheita. Edistyneillä prosessointitekniikoilla saadaan viat aiempaa paremmin esille. Kuva 4. Monikanavainen tutka-antennien järjestelmä (lmalå Geoscience). http://www.malags.com/products/mala-imaging-radar-array-(mira)-system 22

Tutkamittauksen avulla ei voida havaita kuitenkaan kaikkia rakoja. Osa raoista ei aiheuta selvää heijastusta. Noin metriä pidemmät avoimet vesitäytteiset raot ovat todettavissa tutkaheijastajina. Pystyt raot näkyvät tietyin edellytyksin. Esimerkki tuloksista on kuvissa 5 ja 6. Maapeite ja vesilätäköt heikentävät havaittavuutta ja tutkimussyvyyttä. Kuva 5. Kalkkikivilouhoksen voluumin tutkimus tiheällä maatutkauksella ja migraation avulla tulkittu tilavuusesitys raoista ja karsteista (Grasmueck et al. 2010). Kuva 6. Maatutkatuloksen migraatio (yllä) ja mikroaaltotomografinen kuvankäsittely Bavusi et al. (2010) 23

Laajemmassa mittakaavassa on maatutkan lisäksi mahdollista käyttää linjamittauksia. Uusina teknikoina nousi esiin magneettinen mittaus, joka havaitsee herkästi kallion mineraalikoostumuksen erot. Erot voivat johtua väri- ja laatueroja aiheuttavista ominaisuusvaihteluista, tai rakojen ja niiden muuttumisreunuksen mineraalivaihtelusta. Tärkein tekijä on rautapitoisuuden vaihtelu. Magneettinen mittaus on arkeologiassa, ympäristötutkimuksissa ja esimerkiksi räjähtämättömien ammusten etsintätyössä käytetyllä magneettisen gradientin mittalaitteella tehokasta ja tarkkaa. Kehittyneet mittalaitteet tallentavat mittausarvoja jopa 10 kertaa sekunnissa, kuva 7. Kuva 7. Foerester Ferex -magnetometrilaitteisto (kuvalähde: http://www.foerstergroup.de/ferex-detection.136+m52087573ab0.0.html). Maanpinnan lähellä mitattuna magneettikentän ero kahden anturin välillä on kaikista herkin pienipiirteisen vaihtelun tunnistamiselle. Lisäksi tämän tyyppinen mittaus ei tarvitse maan magneettikentän ajallisen vaihtelun korjausta. Magneettisen gradientin mittausnopeus on samaa luokkaa tai nopeampi kuin maatutkalla, ja sitä voi toteuttaa kamin kokoluokassa (metrin linjaväli) yli hehtaarin päivässä. Louhimon kokoluokassa harvemmalla tutkimuksella (5 10 metrin linjaväli) kattavuus on usea hehtaari hyvissä olosuhteissa, esimerkki kartoituksella saatavista tuloksista on kuvassa 8. 24

Kuva 8. Magneettinen gradientti mitattuna kalliopinnalla (Mattsson & Triumf 2007). Ympäristötutkimuksissa paljon hyödynnetty sähkömagneettinen luotaus on myös nopeaa, kuva 9. Tuloksena saadaan maapeitteen paksuusvaihtelu sekä kalliossa sijaitsevat sähkönjohtavuuserot, joita voivat aiheuttaa laajemmat rakoiluvyöhykkeet tai kallion laadun vaihtelu. Myös pystyjen rakojen havainnointi läheltä kallionpintaa on mahdollista. Mittalaitteisiin mukaan integroitu paikannusjärjestelmä on käyttökelpoinen louhimon mittakaavan tunnustelumittauksissa. Tarkemman mittakaavan tutkimuksissa voi käyttää hyödyksi paikallista koordinaatistoa, mikä nopeuttaa tallennusta merkittävästi. 25

Kuva 9. Sähkömagneettinen luotain EMP-400 (kuva GSSI, EMP-400 käsikirjasta). Mielekäs mittausryhmän työkokonaisuus on minimissään yksi työpäivä. Tämän vuoksi tutkimuksia on hyödyllistä ryhmittää riittävän laajoihin kokonaisuuksiin, jotta työ on kustannustehokasta. Kenttätyö on nykyisin tehtävissä vuokratuin laittein, jolloin kalustoa ei ole välttämätöntä hankkia työtä varten. Käyttöön on kuitenkin perehdyttävä huolella ja sään vaihtelu huomioitava. Tulokset voidaan tallentaa joko tulosteina tai elektronisessa kartta- tai mallimuodossa louhimoilla hyödynnettäväksi. Tuloksien käytössä olisi hyödyllistä tehdä seurantaa jälkeenpäin havaittavista ja siten varmennetuista ominaisuuksista. Nopeat ja tehokkaat kartoitustekniikat, joita on käytössä, perustuvat esimerkiksi laserskannaukseen tai limittäisistä valokuvista fotogrammetrian avulla laadittavaan pinnan 3D-malliin. Esitettyihin tutkimusmenetelmiin, tulosten käsittelyyn ja hyödyntämiseen liittyy kehitys- ja tuotteistustarpeita, jotta ne voidaan ottaa rutiinikäyttöön. Geofysiikan menetelmillä on saavutettavissa louhimon tuotannossa etuja ja luonnonvarojen säästöä. Tuotantopanos voidaan kohdentaa lupaavimpiin louhintatilavuuksiin. Geofysiikan ainetta rikkomattomat tutkimustekniikat ovat ekotehokkaita, ja nii- 26

den käytöllä voidaan säästää työtä, energiaa ja luonnonvaroja. Menetelmien käyttö voi tuoda kivialan yritystoiminnalle imagoetuja uuden teknologian hyödyntämisen ansiosta. Mittauksia on mahdollista tuottaa Kaakkois-Suomen alueen omana palveluna, yhden tai useamman paikallisen organisaation toimesta. Tämä toisi maakuntaan uutta osaamista. Tiedon käsittely on mahdollista tehdä joko paikallisesti tai kootusti palveluna alaan erikoistuneissa yrityksissä. Luonnonkivialan kansainvälisyyden vuoksi myös osaamisen vienti on mahdollista. LÄHDEVIITTEET Grasmueck, M., Coll, M., Eberli,G.P., & Pomar, K. 2010. Diffraction Imaging of Vertical Fractures and Karst With Full-resolution 3D GPR, Cassis Quarry, France. Paper G043 presented at 72 nd EAGE Conference and Exhibition, Barcelona 2010. Bavusi, M., di Napoli, R. & Soldovieri, F. 2010. Microwave tomographic approach for masonry investigation: some real results. Adv. Geosci., 24, 83-88. Ahokas, T., Heikkinen; E. Kurkela, S. Saksa, P. Vuento A. 2011. Geofysikaaliset menetelmät tarvekivien tutkimuksessa. Pöyry Finland Oy, Raportti 14.10.2011 Saimaan Ammattikorkeakoululle. Mattsson, H. & Triumf, C-A. 2007. Oskarshamn site investigation. Detailed ground geophysics at Laxemar, spring 2007. Magnetic total field. SKB Work Report P-07-168. Malå Geosicence AB. MIRA system. TEKES 2003. Kiviteollisuuden teknologia- ja kehittämisohjelma 1999-2002. Teknologiaohjelmaraportti 16/2003. 27

Kamikatse 2 - Laatupoikkeamien kartoitus ja tuotannonohjaus, Loppuraportti. Kuopion yliopisto, Etelä-Karjalan AMK. 2002. Prissang, R., Hellä, P., Lehtimäki, T., Saksa, P. Nummela, J. & Vuento, A. 2007. Localisation of undisturbed blocks in larger dimension stone rock masses. Z. dt. Ges. Geowiss., 158, p. 471 482, Stuttgart. 28

4 KAAKKOIS-SUOMEN RAKENNUSKIVILOUHINNAN SIVUKI- VEN KÄYTTÖ MAA, POHJA JA VESIRAKENTAMISESSA Matti Hakulinen 4.1 Johdanto Rakennuskivilouhinnan sivukiven hyötykäyttöä on tutkittu varsin kattavasti. Ehkä keskeisin näistä selvityksistä on Geologian tutkimuskeskuksen raportti vuodelta 2007 (Räisänen ym. 2007). Raportin tiivistelmä on esitetty liitteessä 1. Tämä kirjoitus pohjautuu monelta osin em. raportin selvityksiin ja tietoihin. Tarkoituksena ei ole kerrata aikaisemmin kirjoitettua, vaan kehittää ajatuksia edelleen. Kuvassa 10 on esitetty sivukivien varannot ja vuotuiset tuotantomäärät. Kuva 10. Sivukivivarannot (ylin lukema) ja vuosittaiset tuotantomäärät (alin lukema). Ylämaan sivukivivarannot ovat keskittyneet kahdelle alueelle, joita ei ole eritelty kuvassa (Räisänen ym. 2007). 29

Rakennussivukivilouhinnan sivukiven hyötykäytön edellytyksiä maarakentamisessa on käsitelty tiivistetysti luvussa 4.2. Luvussa 4.3 ja 4.4 esitetään louhimolla muodostuvan sivukiven mahdollisia käyttökohteita ja käyttöedellytyksiä. Jo olemassa olevia varastoituja sivukivivarantoja ei käsitellä, koska varastokasojen purkaminen aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia ja työturvallisuusriskejä. 4.2 Sivukiven käytön edellytykset maarakentamisessa Useat teollisuuden sivutuotteet ovat raekoostumukseltaan maarakentamisessa käytettävien luonnonmateriaalien kaltaisia. On luontevaa hyödyntää näitä sivutuotteita rakentamisessa, mikäli rakenteiden, ympäristön, lainsäädännön ja taloudellisuuden vaatimukset täyttyvät. Luonnollisesti myös muussa rakentamisessa on samat vaatimukset, mutta koska sivutuotteiden käyttö on verrattain uutta ja sivutuotteet ovat jätettä, vaatimusten täyttyminen on ollut epäselvää ja haitannut tuotteiden käyttöä. Luvun lopussa taulukossa 1 on yhteenvetomaisesti esitetty tyypillisiä rakennussivukiven käyttökohteita ja arvioitu käytön etuja ja mahdollisia esteitä. Kaakkois- Suomen rakennussivukivi on rapakiveä ja se vaikuttaa jossain määrin myös kiven käyttöön ja sen jalostamiseen esimerkiksi murskeiksi. Rakenteiden vaatimukset Maarakenteiden tekniset vaatimukset määräytyvät lähinnä raekoostumuksen tai kiviaineksen lujuuden perusteella. Eräs sivutuotteiden käyttömahdollisuuksien tarkastelu perustuu rakeisuuteen ja sen vertaamiseen vastaaviin luonnon kiviaineksiin: runkomateriaaleihin, täyttömateriaaleihin ja sideaineisiin. Rakennuskiivi louhinnan sivukivi louhittuna tai murskattuna vastaa luonnonkiviainesten runkomateriaaleja, soraa, karkea hiekkaa, murskeita ja louhetta. Ne ovat routimattomia, kantavia ja vettä läpäiseviä. Niitä on yleensä helppo käsitel- 30

lä ja tiivistää maarakennustöissä. Runkomateriaaleja käytetään erityisesti kantavuutta vaativissa maarakenteissa, kuten väylien rakennekerroksissa. Rapakiviaineksen suhteellisen alhainen lujuus rajoittaa sivukiven käyttöä murskattuna päällysteissä, teiden kantavissa kerroksissa ja raidesepelinä. Rakennuskivilouhinnan sivukivien laatu on riittävän tasaista maarakennuskäyttöön. Varastointi, kuljetus ja käsittely ei vaikuta merkittävästi sivukivituotteiden laatuun. Taulukossa 1 on arvioitu sivukiven käyttömahdollisuuksia maa- ja vesirakentamisessa rakenteiden vaatimusten ja osin myös taloudellisuuden perusteella. Taulukko on yleistetty ja esimerkiksi kysyntää on tarkasteltu käyttökohteen tavanomaisten määrien ja kuljetusmatkojen perusteella. Tällöin vertailukohtana ovat muut kilpailevat materiaalit. Esimerkiksi suodatinkerrosmateriaalia käytetään tavanomaisessa tienrakennuskohteessa suuria määriä, mutta vaihtoehtoista materiaalia on Kaakkois-Suomessa runsaasti saatavissa. Kun kivi ei sovellu teknisesti käyttökohteeseen ei kysyntää ole tarkasteltu. Taulukko 1. Sivukiven käyttömahdollisuuksia maa- ja vesirakentamisessa rakenteiden vaatimusten ja osin myös taloudellisuuden eli kysynnän perusteella. Käyttökohde Kysyntä Tekninen laatu Raidesepeli, murske Asfalttikivi, murske Kantavakerros, murske Jakavakerros, murske Suodatinkerros, murske Pengertäyttö maarakennus Huom. Lujuus riittämätön Lujuus riittämätön Lujuus riittämätön Rakeisuus voi rajoittaa Käyttökohteet kaukana Käyttökohteet kaukana 31

Putkijohtotäytöt, murske Suojakivi, vesirakennus Sorateiden sorastus Pengertäyttö, vesirakennus Käyttökohteet kaukana Kuljetus ratkaistava Kysyntä pientä Kuljetus ratkaistava Aallonmurtajakivi, vesirakennus Kuljetus ratkaistava Talonrakennuksen maatyöt *) Käyttökohteet kaukana *) Säteilytaso on selvitettävä Soveltuu hyvin Soveltuu Soveltuu varauksin Ei sovellu Ympäristövaatimukset Rakennuskivi sivukiven käyttö on lähes aina ympäristöturvallista. Rakennuskivilouhinnan sivukivestä ei liukene haitallisessa määrin yhdisteitä ympäristöön. Sivukiven pölyävyys on murskatuissakin tuotteissa vähäistä. Sivukiven rapakivi aiheuttaa jonkin verran radioaktiivista säteilyä ympäristöön, joten sivukivimurskeiden käyttö talonrakennuskohteissa vaatii usein lisäselvityksiä. Sivutuotteiden käyttö aiheuttaa myös välillisiä ympäristövaikutuksia. Näitä ovat muun muassa kuljetusten energian kulutus ja niistä aiheutuvat päästöt ilmaan. 32

Lainsäädännölliset vaatimukset Lainsäädännössä jäte on aine tai esine, jonka sen haltija on poistanut, aikoo poistaa taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Sivukivet voivat näin ollen olla lainsäädännön jätteen määritelmän mukaan jätettä. Jätteiden, myös sivukivien käyttö edellyttää pääsääntöisesti ympäristölupaa. Osaa sivutuotteista voidaan valtioneuvoston asetuksen eräiden jätteiden maarakennuskäyttöä koskevan asetuksen (591/2006) perusteella käyttää ilman ympäristölupaa pelkän ilmoitusmenettelyn avulla. Koska rakennussivukivestä ei aiheudu haittaa ympäristölle, asetuksen käyttöalueen laajentaminen koskemaan sivukiven käyttöä lienee hyvinkin mahdollista. Sivukiven markkinoinnissa jätestatuksen säilyminen voisi kuitenkin aiheuttaa ongelmia ja haittaa. Ratkaisuna tähän voisi olla sivukiven tuotteistaminen ja sen perusteella haettava CE-merkintä. Tuotteistamisesta on ennakkotapauksia. Esimerkiksi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (23.12.2005/3502) mukaan Outokummun Tornion tehtaan ferrokromikuonia ja niistä valmistettuja tuotteita ei ole pidettävä jätelaissa tarkoitettuina jätteinä. Ferrokromikuona on siten tuotevastuulain (694/1990) alainen tuote. CE-merkintä mahdollistaa tuotteen vapaan liikkumisen Euroopan talousalueella. Se on valmistajan vakuutus siitä, että tuote täyttää Euroopan unionin asettamat mm. turvallisuutta, terveyttä, ympäristöä ja kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset. Tuotteistaminen ja CE-merkintä edellyttää materiaalin tutkimista sen käyttötarkoituksen mukaisesti, tuotannon valvontaa. Tuotteen tehokas markkinointi voi edellyttää myös koerakentamista ja ohjeita laatimista sekä tiedottamista. Taloudellisuuden vaatimukset Maa-ainesten kustannukset määräytyvät suurelta osin kuljetuskustannusten perusteella. Tällöin sivukivien käyttö on edullista siellä missä ne syntyvätkin tai 33

suurten asutuskeskusten läheisyydessä, jossa luonnon kiviainesten kustannukset ovat suurimmat. Eräs mahdollinen sivukiven markkina-alue on Itämeren etelä-puoleinen alue, jossa ei ole paikallisesti saatavissa käyttökelpoista kiviainesta. Rakennuskivilouhinnan sivukiven käyttökustannuksiin vaikuttavat rakennuskivilouhinnan erityispiirteet: Suurten kalliokappaleiden eli kamien irrotus ja niiden paloittelu pienemmiksi. Paloiteltunakin kalliokappaleet ovat niin suuria, että ne on edelleen pienenennettävä iskuvasaralla ja murskaamalla käyttötarkoituksesta riippuen. Iskuvasaran käyttö ja murskaaminen aiheuttavat kustannuksia. 4.3 Sivukiven käyttö vesirakenteiden maarakenteissa Taustaa GTK:n raportin (Räisänen ym. 2007) ja edellisen luvun 2 eräs johtopäätös on, että sivukivi soveltuu teknisesti vesirakenteiden maarakentamiseen. Käyttökohteina voivat tällöin olla esimerkiksi aallonmurtajat, pengertäytöt ja eroosiosuojaukset (kuva 11). 34

Kuva 11. Kivirakenteisia aallonmurtajia (RIL 123). Vesirakenteiden maarakenteissa sivukiven käyttömahdollisuuksia lisää se, että rakennuskohteet ovat massamääriltään suuria ja niissä ei ole yleensä mahdollista saavuttaa samaan tapaan paikallisesti maa- ja kallioainesten massatasapainoa kuten esimerkiksi useissa tie- ja ratahankkeissa. Vesirakenteissa käytettävän kiviaineksen raekoko vaihtelee paljon ja on tyypillisesti kokoluokkaa 200 2000 mm. Tämän kokoista kiveä voidaan saada rakennuskivilouhinnan sivukivestä rammeroimalla iskuvasaralla raakasivukiveä pienempään kokoon. Kustannuksia lisäävää murskausta ei välttämättä tarvita, pienimpiä alle noin 700 mm, raekokoja lukuun ottamatta. Kiviaines voidaan kuljettaa proomulla usein perille asti. Lastin purkaminen on yleensä järjestettävä, koska käyttökohteet ovat usein muualla kuin vedenpinnan alapuolella. Kun kiveä tarvitaan laitureiden edustan eroosiosuojaukseen, olisi 35

periaatteessa mahdollista kuljettaa kiviaines pohjasta aukaistavilla proomuilla perille asti. Tämä ei liene kuitenkaan kannattavaa, jos kuljetusmatka on pitkä. Sivukiven pienentäminen iskuvasaralla ja murskaamalla Rakennuskivilouhinnassa pyritään jatkokäyttöön menevä kalliokami mahdollisimman ehjänä, jolloin myös muodostuvat sivukivi kappaleet ovat suuria ja niissä on vähän rakoilua. Tämä vaikeuttaa ja nostaa sivukiven pienentämisen kustannuksia. Vähärakoisuus on kuitenkin etu käytössä, koska se parantaa kiven kestävyyttä. Mahdollista murskausta varten suurehkot sivukivikappaleet on ensin pienennettävä iskuvasaralla (kuva 12 ja 13). Kuva 12. Kiven rammerointia eli rikotusta iskuvasaralla (Räisänen ym. 2007). 36

Kuva 13. Yhteenveto sivukiven kappalekoosta ja käyttökohteista (Räisänen ym. 2007). Mahdollinen murskaus kuluttaa enemmän murskauskalustoa ja kestää kauemmin kuin tavanomaisen kalliolouheen murskaus. Tästä syystä kustannukset ovat myös suurempia (taulukko 2) ja murskeen hienoaineksen määrä yleensä liian pieni moniin murskeiden käyttökohteisiin. Taulukko 2. Sivukiven ja kalliokiviainesten jalostuskustannusten vertailu (Räisänen ym. 2007). Kustannuksia voidaan alentaa, kun taulukossa 2 esitetyistä työvaiheista: kasan purkaminen, murskaus ja kuljetus louhimolla saadaan pois tai minimoitua. 37

Ehdotus tuotanto- ja logistiikkaketjuksi Suuruusluokka-arvion arvion mukaan vuosittain syntyvän sivukiven määrä, noin milriittäisi esimerkiksi noin viisi kilometriä pitkän aallonmurtajan ra- kentamiseen (kuva 11). Itämeren alueen vesirakentamisen suojakivien tarve lienee merkittävästi em. joona tonnia, suurempi. Kuvassa 14 on esitetty yleispiirteisesti suojakiven tuotanto- ja logistiikkaketju louhimolta satamaan. Ehdotuksen taustalla on pyrkimys taloudelliseen ratkai- suun, vaikka kustannuksia ei tässä vaiheessa ole tarkemmin min selvitetty. Kuva 14. Alustava luonnos vesirakennuksen suojakivien tuotanto- ja logistiikkaketjusta. Välivarastointi ja murskaus voidaan tehdä myös louhimolla. 38

Kysynnän perusteella lienee mahdollista erikoistua joihinkin tiettyihin kivien massaluokkiin ja tuotteistaa ne. Tuotteistamiseen sisältyisi vaatimuksenmukaisuus- eli CE- merkinnän hankkiminen. CE- merkintä perustuu standardiin SFS - EN 133383-1. Kiven tuottaja hankkii CE- merkinnän. Tuottajan tehtävä on myös valvoa ja varmistaa että kivet täyttävät vaatimukset. On hyvin todennäköistä, että sivukivi täyttää standardin vaatimukset. Suojakivien CE- merkintää varten tarvitaan tiedot kivien raemuodosta, -koosta ja kiintotiheydestä, murtumis- ja kulutuskestävyydestä. Lisäksi vesirakentamista varten tarvitaan jäädytys-sulatuskestävyys- ja suolankiteytymis-kestävyystestit. CE- merkinnän edellyttämät testaukset voitaisiin tehdä pääosin esimerkiksi Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan laboratoriossa. Standardin mukaiset taemuoto- ja kokotestit olisi tehtävä tuotantopaikalla, koska kappaleet ovat suuria. Liitteessä 2 on laajemmin käsitelty CE- merkintää. Louhimolla kalliokamin paloittelun yhteydessä muodostuva sivukivi rikotaan iskuvasaralla valittuihin raekokoihin ja kuljetetaan autoilla satama-alueelle. Valitut raekoot (tuotteet) määritetään kiven kysynnän mukaisesti. Lajittelutarvetta, kalustoa ja paikkaa ei ole alustavassa luonnoksessa määritetty. Kuljetustarve noin 1 miljoonaa tonnia vuodessa on noin 25 000 autokuormaa eli noin 100 kuljetusta päivässä. Autojen lavat on vahvistettava suurten lohkareiden kuljetusta varten. Louhimolla ylijäämäkivi voidaan murskata siirrettävällä murskaimella ja murske käyttää paikallisteiden sorastukseen. Murskausmääriä ei ole tässä vaiheessa arvioitu. Satama-alueella suojakivet välivarastoidaan käyttötarkoituksen ja luokitusten mukaisesti odottamaan kuljetusta käyttökohteeseen. Mahdollinen lajittelu voinee tapahtua myös tässä vaiheessa. Tarvittaessa sivukivi voitaisiin murskata satama-alueella, mikäli kysyntä kohdistuu pienempiin kappalekokoihin. Koska varastointi ja käsittely tehdään satama-alueella, on sitä varten varattava riittävästi tilaa. Sataman laituri rakennetaan noin 3 000 tonnin mitoitusalusta varten. Vuosittain muodostuvan sivukiven määrä vaatisi tällöin noin 300 aluskul- 39

jetusta eli noin yhden kuljetuksen vuorokaudessa. Määrä olisi tällöin noin puolet Saimaan kanavan vuotuisesta kuljetusmäärästä. Saman kuljetusketjun kautta voitaisiin kuljettaa tarvittaessa myös tuotteistama- tonta kiviainesta esimerkiksi vesirakenteiden pengertäyttöihin. Satama-alueen alueen kustannustehokkuutta lisäisi, mikäli kuljetuksia voitaisiin laajen- taa muihin tuotteisiin, esimerkiksi puupohjaisiin biopolttoaineisiin. 4.4 Sivukiven käyttö perustamisessa Jo keskiajalla julkiset rakennukset pyrittiin rakentamaan kivestä, jolloin kantava- rakenne ja rakennuksen vaippa toimivat yhdessä (kuva 15). Kivi on kestävää ja osa keskiajalla tehdyistä rakennuksista on nykyisin jäljellä. Kuva 15. Keskiaikainen rakennus Viipurissa. Kuva: Matti Hakulinen. Suomen kylmissä olosuhteissa kivestä tehty rakennus oli talvella usein kylmä ja vetoinen. Tästä syystä ja myös rakentamiskustannusten vuoksi kiven käyttöä myös vältettiin. 40

Kuva 16. Kiviperustukset 1800-luvun hirsitalossa Turussa. Kuva: Matti Hakulinen. Myöhemmin kiven käyttö vakiintui moninaisten rakennusten käsintehdyissä perustuksissa, joissa suomalainen kivi jossa ei ole huokosia, kestää hyvin kosteuden aiheuttamia rasituksia ja on myös lujaa siirtämään suurtenkin rakennusten kuormitukset maankamaraan (kuva 16). Kiven käyttö perustuksissa muuttui teräsbetonin käytön vakiintuessa. Käsityönä tehtyjen kiviperustusten ja kellarin seinien rakentamiskustannukset kohosivat selvästi suuremmiksi kuin teräsbetonista rakennettaessa. Myöhemmin kiven käytön edellytyksiä ovat vähentänyt erityisesti asuin- ja työpaikkarakennusten vaipparakenteiden lisääntyneet lämmöneristysvaatimukset. Nämä vaatimukset ovat aiheuttaneet sen, että rakennusten kantavat ja vaipan rakenteet ovat eriytyneet. Rakennuksen seinä tehdään kerroksellisena, jossa kantava rakenne, lämmöneristys ja usein myös kosteudenhallintarakenteet ovat erilliset. Nykyisin kerroksellisen vaipan rakenteet tehdään usein elementteinä teollisesti. Arkkitehtonisesti näyttävissä infrarakenteissa, joissa kantava runko ja vaippa ovat yhtenäiset ja niiden toiminnalliset vaatimukset vähäisempiä kuin talonrakentamisessa, on hyvät mahdollisuudet käyttää kiveä (kuva 17). 41

Kuva 17. Kiviperustuksia. Kuva: Matti Hakulinen. Osa kantavista perustusrakenteista, kuten pilariperustukset, voidaan nykyäänkin tehdä erillisenä rakennuksen vaipan ulkopuolelle ilman lämmöneristysrakenteita. Rakentamista rajoittavat suunnitteluohjeiden ja kokemuksen puute, kivituotteiden soveltumattomuus ja logistiikan kehittymättömyys. Kiven käyttö edellyttäisi kustannustehokasta rakentamista, joka pystyy kilpailemaan teräsbetonija teräsrakentamisen kanssa. Perustukset, jotka ovat kantavia rakenteita, on tehtävä niitä koskevien määräysten mukaisesti. Määräykset eivät sinänsä estä kivirakentamista. Ongelmana ovat puuttuvat suunnittelu- ja rakentamisohjeet. Periaatteessa rakenteet voidaan tehdä vaihtoehtoisesti millä tahansa määräykset täyttävillä menettelyillä ilman ohjeitakin. Käytännössä rivisuunnittelijalla ei ole yleensä mahdollisuuksia ja aikaa tehdä ratkaisujaan ilman olemassa olevia, yleensä valmistajan laatimia, ohjeita tai omaa kokemusta. 42

Kustannustehokkaan rakentamisen perustana ovat tällöin myös ohjeiden mukaiseen rakentamiseen soveltuvat tuotteet ja niiden kuljetus- ja jakelujärjestelmät. Tarvitaan kokonaisvaltaista nykyisin puuttuvaa koko rakentamisen ketjun hallintaa. Kokonaisvaltainen ratkaisu vaatii pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä. Tarvitaan tuotekehitystä, suunnittelu- ja rakentamisohjeiden laadintaa, koerakentamista ja jakelujärjestelmän kehittämistä. Uusien näkyviin jäävien kivirakenteiden käyttö edellyttäisi korkeatasoista ja ehkä uudenlaistakin arkkitehtonista näkemystä. Lappeenrannan loma-asuntomessuilla vuonna 2012 olisi mahdollisuus ottaa ensi askeleita tavoiteltuun suuntaan. Päätöksestä olisi tehtävä hyvin pian, koska aikaa on enää runsas vuosi. KIRJALLISUUTTA Eskola, Paula ym. 1999. Maarakentamisen elinkaariarviointi, VTT. http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/1999/t1962.pdf Jätelaki 1993/1072 ja jäteasetus (1390/1993), http://www.finlex.fi/fi/laki/. Mäkelä, H. ja Höynälä, H. Sivutuotteet ja uusiomateriaalit maarakenteissa. Materiaalit ja käyttökohteet. TEKES Teknologiakatsaus 91/2000. RIL 123, Vesirakenteiden suunnittelu, 1979. Räisänen, M., Venäläinen, P., Lehto H., Härmä P., Vuori S., Ojalainen J., Kuula-Väisänen P., Komulainen H., Kauppinen-Räisänen H. ja Vallius P. 2007. Rakennuskivitoiminnassa syntyvän sivukiven hyötykäyttö Kaakkois-Suomessa, GTK, Tutkimusraportti 169. http://www.gtk.fi/geotieto/julkaisut/uusimmat/julkaisut/tr169.html 43

Tammirinne, M. ym., 1995. Uusiotuotteiden maarakennuskäytön edellyttämät tutkimukset laboratoriossa ja koerakenteilla. VTT, yhdyskuntatekniikka, Tutkimusraportti 278. Tiehallinto, 2007. Sivutuotteiden käyttö tierakenteissa. http://alk.tiehallinto.fi/thohje/ohjeluettelot/2007-1_tiehteknisetohjeet.pdf Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (591/2006 ), http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060591 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja Ympäristönsuojeluasetus (169/2000). http://www.finlex.fi/fi/laki/. 44

Liite 1. Rakennuskivitoiminnassa syntyvän sivukiven hyötykäyttö Kaakkois-Suomessa, tiivistelmä 45

Liite 2. Vesirakennuksen suojakivet, CE- merkintä Alla on esimerkkinä mineraalivillan CE- merkintä. Valmistaja tekee jatkuvaa tuotannon laadunvalvontaa, jossa ominaisuusarvot, vaatimukset ja määräykset on dokumentoitu järjestelmällisesti toimintatapaohjeiden ja menettelytapojen kirjallisiksi selvityksiksi. Laadunvalvontaorganisaation vastuut on selkeästi määritetty. Valmistajan laadunvalvontaa seuraa, tarkastaa ja testaa valmistajan valitsema kelpoisuudet täyttävä ulkopuolinen organisaatio. Perustestit, SFS-EN 13383-1 Mahdollinen tekijä Muoto Louhimo Koko Louhimo Kiintotiheys TTY Murtumiskestävyys Kulutuskestävyys TTY TTY Lisäksi vesirakentamista varten Jäädytys-sulatuskestävyys Suolankiteytymiskestävyys TTY TTY 46

5 LOUHINNASSA SYNTYVÄN SIVUKIVEN KULJETTAMINEN JA VARASTOINTI Raimo Päivärinta 5.1 Lähtökohdat Etelä-Karjalan kiviklusteri hankkeeseen liittyvä logistiikan selvitys käynnistettiin 3.9.2010 neuvottelulla, jossa olivat mukana Ylämaa Group:in toimitusjohtaja Jouni Okko, Kiviklusteri-hankkeen projektipäällikkö Kirsi Taivalantti sekä logistiikka-asiantuntija Raimo Päivärinta, KyAMK. Jouni Okko kertoi perusteellisesti kiven louhinnasta, sen jalostamisesta ja sekä muista olennaisista kiven käsittelyyn liittyvistä asioista. Pääasialliseksi selvitystyön painopisteeksi valikoituivat kuljetuskustannusten selvittäminen eri vaihtoehdoilla Pietariin ja Baltiaan. Tässä raportissa kuvataan tehdyn selvitystyön eteneminen. Logististen vaihtoehtojen ja niiden kustannusten selvittäminen on edellyttänyt erityisesti alan yritysten ja toimijoiden kontaktointia, koska sekä kuljetettava tuote että myös logistiikka toimialana ovat luonteeltaan sellaisia, että liiketoiminta perustuu täsmätietoihin kuljetettavasta tuotteesta ja sen tarpeista. 5.2 Selvitystyö Lähtökohtana kustannuksille on ns. porttihinta, eli se kustannus, millä sivukivi murskataan sepeliksi tai louheeksi. Tämä kustannus on noin 2 euroa/tonni. Ylamaa Groupilta saatiin yhteystiedot aiemmille kuljetusalan yhteistyökumppaneille. Tätä kautta selvitettiin aiemmin tehtyjen kuljetustarjousten taso. Eräänä esimerkkinä ja pohjatietona on tarjous murskeen kuljettamisesta Puolaan (proomu) kustannuksella noin 35 euroa/tonni. 47

Seuraavaksi haastateltiin LT Granit Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Tielistä, joka antoi tietoja operatiivisiin asioihin liittyen, erityisesti määriin ja kuljetusmatkoihin louhimoilta. Yhden yrityksen tietoja voidaan hyödyntää yleisemmässäkin tarkastelussa, koska sijainnit ja yksittäisten louhimoiden koot eivät merkittävästi poikkea eri yritysten välillä. LT Granitin louhimoilla syntyy sivukiveä 216 000 tonnia vuodessa, josta 44 % yhdellä louhimolla (Mättö). Seuraavaksi suurimmilla louhimoilla sivukivimäärät ovat alle puolet tästä. Jarmo Tielisen mukaan louheet, eli alle 60 cm halkaisijaltaan olevat mursketta suuremmat materiaalit, voidaan kuljettaa normaalilla kasettiyhdistelmällä. Suuremmat vaativat erikoiskalustoa, tai kuljetuksen tulee tapahtua blokkeina eli suorakaiteen muotoisina suurkappaleina jotta ne saadaan sidottua kappaletavaran kaltaisesti. Maantiekuljetukset Maantiekuljetuksessa yhtä 5000 tonnin laivausta kohden tarvitaan 38 tonnin täysperävaunuyhdistelmäkuormia yli 130 kuormaa. Yhden auton ajaessa 4 kuormaa vuorokaudessa ja ajoajan ollessa 7 päivää kokonaiskalustotarve on 5 yhdistelmää. Mikäli ajoaika supistuisi vain 4 päivään, tarvittaisiin 8 ajoneuvoyhdistelmää. Maantiekuljetusten kustannuksia selvitettiin Kotkan KTK:n toimitusjohtajan ja kuljetuspäällikön kanssa. Heiltä saatiin indikatiiviset rahtihinnat eri louhimoilta Lappeenrantaan, Haminaan, Kotkaan sekä Luumäen Jurvalaan. Jurvala olisi ideaalinen lastauspaikka ajatellen rautatiekuljetuksia, sillä Mätöltä Jurvalaan on lyhin maantiematka, ja kuljetukset voitaisiin hoitaa tulematta isoille valtateille. Rautatiekuljetukset Rautatiekuljetuksille valmiita lastauspaikkakuntia ovat Vainikkala raja-aseman Nurminen Logistics Oy:n terminaalikenttä, Lappeenrannan Mustolan satama, Haminan satama ja Kotkan satama. Yhteydessä oltiin VR alueisännöitsijänä 48

toimivaan Pöyry Oy:öön. Sieltä tiedusteltiin Luumäen Jurvalan sopivuutta rautatiekuljetuksiin. Jurvalassa ei kuitenkaan ole valmista raidepaikkaa, vaan siellä pitäisi saada ensin maapohja myös käyttöön. Tarkempaa selvitystä tältä osin ei ole vielä tehty. VR:llä on tosin muihin lastauspaikkakuntiin nähden kilpailukykyinen rahtihinta Venäjälle. Rahtitarjoukset rautateiden osalta Pietariin pyydettiin VR Oy:n Freight One Scandinavialta sekä Nurminen Logistics Oy:ltä. Lisäksi Nurminen Logistics Oy tarjosi myös rahdin Moskovaan. Sivukiven logistiikkakustannukset kuljettaessa Pietariin rautateitse jakautuvat seuraavasti: - ns. porttihinta louhoksella 5 % - maantierahti, Mättö-Vainikkala 11 % - kasan aluevuokra, Vainikkala 1 % - kasan hallinta, Vainikkala 3 % - lastaus junaan, Vainikkala 6 % - rautatierahti, Vainikkala- Pietari 74 % Marraskuussa 2010 vierailtiin Kotkan ja Haminan satamissa yhdessä selvittämässä meri- sekä rautatiekuljetusmahdollisuuksia. Satamien johto esitteli mahdollisuuksiaan tarjota välivarastointia sekä lastausmahdollisuuksia. Molemmissa satamissa on mahdollisuus sekä meri- että rautatielastauksiin. Merikuljetukset Merikuljetuksia ajatellen lastauspaikkakuntina tällä hetkellä tulevat kysymykseen Lappeenrannan Mustolan satama sekä Haminan ja Kotkan alueen satamat. Merisatamien palveluista parhaimmiksi vaihtoehdoiksi muodostuivat Kotka ja Hamina. Summan, Sunilan ja Hallan satamissa ei ole mahdollisuuksia laivata kapasiteettipuutteen vuoksi. Tarkoitus on myös selvittää Virolahden Klamilan kalasataman soveltuvuus sivukivikuljetuksiin. Saimaan kanavakuljetuksia ajatellen Lappeenrannan Mustolan satama on käytettävissä kohtuullisin satamakustannuksin, mutta kanavan rajoittaessa kuormakokoa enimmäiskuormaksi kanavan läpi saadaan 2000 2500 tonnia. Lisäk- 49

si kanavan läpikulusta aiheutuu noin 1600 euron lisäkustannus kuormaa kohden. Kanavaliikenteeseen liittyviä asioita selvitettiin Intercarriers Oy:n kanssa. Yritys tekee jatkuvasti murskekuljetuksia Lappeenrannasta Puolaan. Yritykseltä saatiin merikuljetustarjous Pietariin, Tallinnaan, Muugaan, Riikaan, Klaipedaan sekä Gdanskiin. Meriaura Oy:ltä Turusta saatiin tarjous merirahdista Pietariin, Tallinnaan, Muugaan, Klaipedaan, Gdanskiin ja Kolobrzegiin. Yrityksellä on kokemusta myös sivukiven kuljetuksista, sekä siihen soveltuvia omia aluksia. Selvityksessä huomioitiin kaikki tuotekoot (murske, louhe sekä blokit), ja laivakoot sattuvat hyvin tarpeisiin. Tyypillinen laivakoko tällaiselle tuotteelle on 4500 5000 tonnia. Vaihtoehtoisina puskuripaikkakuntina jatkokuljetuksia varten tällä hetkellä voivat siis olla Lappeenrannan Mustolan satama, Haminan ja Kotkan satamat sekä mahdollisesti myös Vainikkalan Nurminen Logistics Oy:n terminaali. 5.3 Jatkotoimenpiteet Jatkotoimenpiteinä logistiikkaselvityksessä tulee huomioida vielä: - sivukiven välivarastointi - maantieyhteyden parantaminen tarvittavalle välille - yhteistyö ja tarkempi hinnoittelu yritysten kanssa - Pietarin maa-ainesmarkkinoita koskeva lisäselvitys. Markkinoista ja murskeen hinnan muodostumisesta tehtävä selvitys on tarkoituksenmukaista tehdä seuraavana, ja sen jälkeen vielä täsmentää kustannustekijöitä. 50

6 SPEKTROLIITTI OSANA KIVIKLUSTERI-HANKETTA ELI YLAMAA MYSTIQUE Ulla Ahola Saimaan ammattikorkeakoulun koordinoima Etelä-Karjalan Kiviklusteri -hanke järjesti kesällä 2011 yleisölle avointa toimintaa Ylamaa Mystique -nimellä Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulun Rantapajan tiloissa sekä Hiekkalinnan alueella. Rantapajan toiminta koostui mm. näyttelyistä, avoimesta sekä ennakkoilmoittautumiseen perustuvasta työpajatoiminnasta, näytöksistä ja luennoista. Hiekkalinnan alueella, Ylamaa Mystique -koruaitassa myytiin spektroliittikoruja ja tuotteita sekä elämysretkiä Ylämaalle. Etelä-Karjalan Kiviklusteri -hankeen näkyvyys ja profiloituminen osa-alueen näyttely-, työpaja-, ja koulutustoiminnan suunnittelu aloitettiin marraskuussa 2010. Aluksi oli suunniteltava, mitä toiminta käytännössä tulisi olemaan, kuinka se toteutettaisiin ja millä aikataululla. Lisäksi oli tehtävä laajahko kartoitus toimintaa varten tarvittavista materiaaleista ja tarvikkeista sekä muista mahdollisista hankinnoista. Toiminnalla haluttiin tuoda paikallista kivialan toimintaa sekä Kiviklusteri - hanketta näkyvämmäksi ja tunnetummaksi yleisölle, sekä lisätä yleistä kiinnostusta kiveä kohtaan. Kiven imagoa haluttiin kohottaa arvokkaana sekä tässä tapauksessa myös paikallisena materiaalina. Kivi haluttiin tuoda esille laadukkaana sekä kestävänä materiaalina, jonka työstämiseen vaaditaan erikoisosaamista ja vahvaa ammattitaitoa. Kesän 2011 Ylamaa Mystique -toiminta keskittyi erityisesti spektroliitin ympärille. Kuva 18, Ylamaa Mystique -logo. Suunnittelija graafikko Mirkka Vaherkylä. 51

6.1 Spektroliittinäytttely Ylamaa Mystique -spektroliittinäyttely Rantapajalla koostui kahdesta osasta. Näyttelyn ensimmäisenä osana toimi aulatilan spektroliitti-info-näyttely, jonka yhtenä osana oli kivestä valmistettujen muotoilullisten tuotteiden näyttely. Spektroliittinäyttelyn toinen osa muodostui galleriatilan spektroliittikorunäyttelystä, jossa esiteltiin pääasiassa taiteen lähtökohdista syntyneitä spektroliittikoruja. Spektroliitti-infonäyttely Aulatilan spektroliitti-infossa jaettiin tietoa spektroliitista sekä tuotiin sitä vahvasti esille paikallisena, ainutlaatuisena ja arvokkaana jalokivenä. Tietoa jaettiin muun muassa informatiivisten julisteiden, kuvien sekä diaesitysten muodossa. Yleisölle tarjottiin mahdollisuus tutustua spektroliitin työstöön, ominaisuuksiin sekä sen eri käyttömahdollisuuksiin niin teoriassa kuin käytännössäkin. Esillä oli spektroliittia sekä raakakivenä että siitä työstettyinä lopullisina tuotteina. Rantapajan aulatilan vitriinissä oli esillä Ylämaan korukiviyrittäjien tuotteita. Näytteillä oli spektroliitista valmistettuja sarja- ja piensarjatuotannollisia koruja sekä esineitä. Samoja tuotteita oli esillä ja myytävänä Ylamaa Mystiquen koruaitassa Hiekkalinnan alueella. Näyttelytilassa työskenteli näyttelynvalvoja, joka jakoi tietoa sekä esitteli Ylamaa Mystiquen toimintaa ja Kiviklusteri -hanketta. 52

Kuva 19. Aulan infonäyttely. Kuvat: Ulla Ahola. Kivituotteiden näyttely Infonäyttelyn yhtenä osana oli kivestä valmistettujen muotoilullisten tuotteiden näyttely. Muotoilijoita, taiteilijoita ja käsityöläisiä kutsuttiin tarjoamaan valmistamiaan kivituotteita esille Rantapajan aulatilan näyttelyyn. Kutsu oli kaikille avoin ja sitä toimitettiin pääasiassa lähialueen muotoilijoille, käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksille sekä käsityö- ja taideyhdistyksille. Esille otetut tuotteet perustuivat valintaan, jossa kriteereinä oli mm. kiven käyttö tuotteessa. Esille haettiin tuotteita, joissa on käytetty suomalaista kiveä. Erityisesti haettiin sellaisia tuotteita, joissa on käytetty spektroliittia tai muuta paikallisesti louhittavaa kiveä kiinnostavalla ja raikkaalla tavalla. Lisäksi haettiin tuotteita, joiden suunnittelun lähtökohtana on spektroliitti. Lopullisen tuotteen ei siis tarvinnut välttämättä olla valmistettu spektroliitista. Tuotteiden toivottiin olevan mielenkiintoisia ja laadukkaita sarja- ja piensarjatuotannollisia tai uniikkeja teoksia kuten koruja, käyttö- tai koriste-esineitä ja tuotteita. Tuotteiden kautta haluttiin tuoda paikallista kiveä tunnetummaksi taideteollisena materiaalina sekä herättää yleistä kiinnostusta kivestä valmistettuja tuotteita kohtaan. Lisäksi haluttiin tuoda esille erityisesti paikallista kivialan muotoilun 53

osaamista. Tuotteita oli esillä seuraavilta muotoilijoilta/taiteilijoilta: Nikolai Balabin, Tarja Lehtinen, Mirva Inkilä, Elina Arilahti, Jenni Laari ja Laura Manninen (kuva). Mirva Inkilän Kivipisaroissa saattoi nähdä, kuinka yleisesti rakennuskivenä tunnettu graniitti on taipunut muotoilijan käsittelyssä keveäksi ja kauniiksi riipukseksi. Tarja Lehtisen Norppasaippuoissa läpikuultavan palasaippuan sisälle on piilotettu spektroliitista hiottu norppa, joka jää muistoksi käyttäjälle kun saippua on kulunut loppuun. Elina Arilahden Terhoriipuksissa diabaasipisaroiden hiontaan on käytetty ennakkoluulottomasti viistehiontatekniikkaa, jota käytetään pääasiassa jalokivien hiomiseen. Arilahden riipuksissa yleensä rakennuskivenä käytetty diabaasi on saanut jalokiven roolin. Jenni Laarin spektroliitista ja hopeasta valmistettujen kaulakorujen lähtökohtana on jää. Laarin riipuksissa käyttäjä voi itse muokata korun ulkoasua pujottamalla ketjun haluamallaan tavalla riipuksen kolojen läpi. Nikolai Balabinin spektroliitista ja hopeasta valmistetuissa suurikokoisissa ja näyttävissä sormuksissa korostuu taiteilijan raudanluja ammattitaito työstää materiaalia. Laura Mannisen Ökkömönkiäiset on hauska ja iloinen rintakorusarja, jossa on rohkeasti yhdistetty pehmeitä ja kovia materiaaleja kuten kiveä, kuparia ja villaa. Jokaiselle Ökkömönkiäiselle on valittu sen luonteenpiirrettä tekijän mielestä parhaiten kuvaava kivi joka on viistehiottu. 54

Kuva 20. Kivituotteita vitriinissä. Mirva Inkilä: Kivipisaroita. Elina Arilahti: Tehoriipuksia. Kuvat: Ulla Ahola. 55

Kuva 21. Tarja Lehtinen: Norppasaippua. Jenni Laari: Kaulakoruja. Kuvat: Ulla Ahola. Kuva 22, Laura Manninen: Ökkömönkiäiset, rintakoruja. Mirva Inkilä: Kivipisara, kaulakoru. Kuvat: Ulla Ahola. 56

Spektroliittikorunäyttely Spektroliittinäyttelyn toinen osa muodostui spektroliittikorunäyttelystä, johon osallistuvat taiteilijat kutsuttiin osallistumaan. Näyttelyn tavoitteena oli tuoda esille spektroliittia materiaalina, herättää kiinnostusta sitä kohtaan sekä lisätä materiaalin tunnettavuutta niin yleisön kuin taiteilijoidenkin keskuudessa. Näyttelyn avulla haluttiin kohottaa spektroliitin arvoa ja tuoda se esille paikallisena, harvinaisena, arvokkaana ja kauniina jalokivenä. Näyttelyssä esitettiin uudenlaista, kiinnostavaa ja raikasta näkökulmaa spektroliitin käyttöön korumateriaalina. Lisäksi tuotiin esille erityisesti paikallisia taiteilijoita ja muotoilijoita sekä korualan osaamista. Näyttelyyn kutsuttiin seitsemän paikallista korutaiteilijaa/-muotoilijaa valmistamaan yhdestä kolmeen spektroliittiaiheista koruteosta, joissa korostuu erityisesti spektroliitin arvo. Taiteilijoista kuusi vastasi näyttelyn kutsuun. Näyttelykutsuun vastanneet taiteilijat olivat Ivary Vimm, Nikolai Balabin, Tarja Lehtinen, Tarja Tuupanen, Tuija Hietanen ja Ulla Ahola. Näyttelyyn kutsuttavien taiteilijoiden/muotoilijoiden valinnassa merkittäväksi tekijäksi muodostui paikallisuus. Kaikki kutsutut ovat paikkakuntalaisia, alalla toimivia korutaiteilijoita tai -muotoilijoita. Näyttelyyn haluttiin valita ryhmä koruntekijöitä, joka edustaa eri-ikäisiä taiteilijoita ja joiden tapa lähestyä korua vaihtelee. Näyttelyn koruissa olikin nähtävissä sekä muotoilullisista että puhtaasti taiteellisista lähtökohdista syntyvä lähestymistapa koruun. Näyttelyyn osallistuneiden taiteilijoiden joukko koostui niin uransa juuri aloittaneita, kuin jo paikkansa korutaiteen alalla vakiinnuttaneista tekijöistä. Spektroliittikorunäyttelyssä oli esillä yhteensä viisitoista spektroliittikoruteosta. Näyttelyn teoksissa oli nähtävissä spektroliitin käytön moninaisuus ja mahdollisuudet sekä myös sen haasteet korumateriaalina. Materiaalia oli lähestytty hyvin erilaisista näkökulmista ja sitä oli työstetty monipuolisella ja kiinnostavalla tavalla. Spektroliittia oli pyöröhiottu ja käytetty hyvin perinteisesti istuttamalla kivi hopeasarjaan. Sitä oli käytetty myös kokeilevammalla ja täysin uudenlaisella spektroliitin työstötavalla, kuten kaivertamalla. Esillä oli teoksia, joissa spekt- 57

roliittia oli työstetty vain karkeasti sahaamalla ja osa kivestä oli jätetty sen luonnonpinnalle sekä teoksia, joissa spektroliitin sivukiveä oli käytetty reilusti ja näkyvänä osana teosta. Osassa teoksista spektroliitti oli päämateriaalina, kun taas osassa sitä oli yhdistetty muihin materiaaleihin kuten hopeaan, timantteihin sekä lasi- ja kivihelmiin. Kuva 23. Nikolai Balabin, Objekti. Tarja Tuupanen, rintakoru. Tarja Lehtinen, rintakoru. Kuvat: Ulla Ahola. 58

Kuva 24. Nikolai Balabin, rintakoru. Kuva: Ulla Ahola. Kuva 25. Ivary Vimm, riipus. Ulla Ahola, rintakoru. Tuija Hietanen, rintakoru. Kuvat: Ulla Ahola. 59

Alkuperäinen ajatus näyttelytilasta, joka olisi eräänlainen spektroliittihuone (inspiraationa meripihkahuone Venäjällä) tuli Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutuspäälliköltä Eija Mustoselta. Ideaa kehitettiin eteenpäin ja näyttelytilasta päädyttiin rakentamaan hämärä spektroliittikammio. Näyttelytilan haluttiin korostavan spektroliitin arvoa ja kivi haluttiin tuoda vahvasti esille tilassa. Tilan haluttiin olevan selkeä ja viimeistelty. Kaikki näyttelytilan rakenteet pyrittiin toteuttamaan niin, että tila korostaisi arvokkuutta. Näyttelytilan ideoinnissa käytettiin apuna tietokonemallinnusta. Rhinoceros 4.0 ohjelmalla mallinnettiin luonnoskuvia näyttelytilasta (kuvat 26 27). Ohjelman avulla oli helppoa kokeilla tilaan erilaisia värejä, materiaaleja ja sommitelmia. Koska käytettävissä oleva tila oli melko pieni, oli tärkeää pystyä saamaan selkeä kuva lopullisesta tilan sisustuksesta ennen varsinaista rakennusvaihetta. Rhinoceros ohjelmaa käytettiin apuna myös vitriinien suunnittelussa (kuva 28). Vitriineistä päädyttiin teettämään neliskulmaiset pylväät, joissa olisi porrastus ylä- ja alareunassa. Pylväitä teetettiin kuusi kappaletta ja materiaaliksi valittiin mattamustaksi maalattu 16 millimetriä paksu mdf-levy. Vitriinipylväiden päälle koruteoksia suojaamaan tilattiin läpinäkyvät neliön muotoiset akryylikuvut. Kuva 26. Rhinoceros 4.0 ohjelmalla mallinnettu luonnos näyttelytilasta. 60

Kuva 27. Rhinoceros 4.0 ohjelmalla mallinnettu luonnos näyttelytilasta. Kuva 28. Vitriinipylvään mitat (cm). Vitriinipylvään malli. Pylväiden visualisointikuva. Korunäyttelytilaan rakennettiin väliaikaiset seinät kipsilevystä, jotta seinäpinnasta saataisi ehjä ja siisti. Tilasta haluttiin Ylamaa Mystiquen teeman mukaisesti tumma ja hämärä. Seinät maalattiin mustaksi ja lattia päällystettiin tumman harmaalla matolla. Seinille ripustettiin neljätoista suurikokoista spektroliittikuvaa, joilla tuotiin vahvasti esille kiven värien ainutlaatuisuus ja monimuotoisuus. Näyttelyn korut laitettiin esille mustiin vitriinipylväisiin, joissa korujen suojaksi oli asetettu neliskanttinen akryylikupu. Tilan oviaukko peitettiin mustalla, paksulla 61

pimennysverholla, jotta huoneesta saataisi mahdollisimman hämärä. Teokset valaistiin kohdevalojen avulla. Kuva 29. Kipsilevyt kiinnitettiin kehikkoon ja kaikki saumat kitattiin huolella. Kuvat: Ulla Ahola. Kuva 30. Seinille ripustettiin 14 spektroliittikuvaa. Korunäyttelyn teokset esillä vitriineissä. Kuvat: Ulla Ahola. 62

Näyttelyn VIP-vieras-avajaisia vietettiin perjantaina 10.6.2011. Avajaisten yhteydessä järjestettiin Raunin Aarteet -kutsuvierasretki Ylämaalle spektroliittilouhokselle ja Jalokivikylään. Näyttelyn avasi Lappeenrannan apulaiskaupunginjohtaja Kari Korkiakoski. Yleisölle avoimia avajaisia vietettiin sunnuntaina 12.6.2011, jolloin myös Hiekkalinna aukesi yleisölle. Kuva 31. Avajaiset, vieraita näyttelyssä. Kuvat: Ulla Ahola. 6.2 Työpajat Rantapajan tiloissa järjestettiin yleisölle avointa työpajatoimintaa aikavälillä 12.6 28.8.2011. Toiminta tapahtui tiistaista sunnuntaihin kello 11.00 17.00 välisenä aikana. Työpajojen keskeisenä teemana oli kivi. Yleisö pääsi ohjatusti valmistamaan erilaisia pieniä tuotteita työpajan teeman mukaisesti. Työpajatoiminta tarjosi konkreettisen mahdollisuuden tutustua kiveen materiaalina, sekä sen ominaisuuksiin materiaalin työstön kautta. Asiakkaalle jäi työpajaan osallistumisesta muistoksi itse valmistettu kivikoru tai esine. Työpajatoiminta suunnattiin erityisesti hiekkalinnan, linnoituksen ja sataman vierailijoille; paikkakuntalaisille, turisteille ja muille kesävieraille. Se oli avointa kaikille ja kaikenikäisille. Pajat olivat toiminnaltaan ja kestoltaan eritasoisia. Päivätyöpajat pyörivät jatkuvasti ilman erillistä ilmoitettua alkamisaikaa ja niihin 63

saattoi osallistua heti. Päivätyöpajoja olivat amulettiriipus, metallilankakoru ja taskukivi. Lasten työpajoja olivat miniverstas, tarinapaja ja aarteenetsintä. Kuva 32. Työpajahuone. Kuva: Ulla Ahola Kivenhiontapajoissa oli mahdollista hioa itselleen kivinen riipus tai muu koru. Hionnan pystyi aloittamaan vain karkeasti muotoonsa sahatusta raakakivenpalasta ja työstää kiven alusta loppuun itse. Vaihtoehtoisesti oli mahdollista valita esityöstetty kappale, jossa kivi oli jo karkeasti hiottu muotoonsa. Tällöin hiontaan kuluva aika oli huomattavasti lyhyempi, mutta kiventyöstön eri vaiheita pääsi kuitenkin kokeilemaan. Työpajaohjaajina toimi joukko Ylamaa Mystiquen kesätyöntekijöitä, jotka opiskelevat korutaidetta Saimaan ammattikorkeakoulussa. 64

Kuva 33. Metallilankakoruja. Amulettiriipuksia. Kuvat: Ulla Ahola. Iltatyöpajoissa hiottiin spektroliitista koru, joka oli hieman haasteellisempi valmistaa kuin yleisölle avoimissa päivätyöpajoissa valmistettavat korut. Iltapajat olivat pidempikestoisia ja useammalle illalle jaettuja pajoja, joiden kesto oli yhteensä kaksitoista tuntia. Iltapajassa oli mahdollista hioa hopeasarjaan sovitettava, pyöröhiottu kivi tai reiästä hopeaketjuun kiinnitettävä amulettiriipus (kuva 34). 65

Kuva 34. Hopeasarjaan istutettu pyöröhiottu kivi. Kuva: Ulla Ahola. Kuva 35. Kivenhiontaa karkealla tahkolla. Kuva: Mikko Nikkinen. 6.3 Yleisöluennot Kesän aikana järjestettiin kaksi yleisölle avointa luentotilaisuutta Rantapajan tiloissa. Tavoitteena oli järjestää aiheeltaan yleisöä kiinnostava luentotapahtuma, jonka aihe liittyy Etelä-Karjalan alueeseen. Tilaisuudet tarjosivat myös 66

mahdollisuuden tiedottaa Kiviklusterihankkeesta sekä markkinoida Ylamaa Mystiquen toimintaa. Ensimmäisen luennon aiheena oli Kiviklusteri-hanke ja Ylamaa Mystique. Toisen luennon aiheena oli Saimaan norppa ja luennoitsijana toimi Matti Hakulinen. 6.4 Kivenveistonäytökset Heinäkuun ajan joka perjantai Rantapajan pihalla järjestettiin kivenveistonäytöksiä kivi- ja metalliseppä, kivitaiteilija Timo Kirpun toimesta. Yleisöllä oli mahdollisuus seurata, miten kivilohkareesta muotoutuu eläinhahmo Kirpun käsittelyssä (Kuva 36). Yleisölle avautui harvinainen mahdollisuus päästä seuraamaan lähietäisyydeltä taiteilijan luovaa työskentelyä sekä esittää kysymyksiä taitelijalle. Työnäytösten ohella Kirppu vastasi mahdollisiin kiventyöstöön liittyviin kysymyksiin sekä kertoi kivenveistosta ja siihen liittyvistä asioista kiinnostuneille. Kivenveistonäytöksillä haluttiin tuoda esille yleisesti rakennuskivimateriaalina pidettävän kivimateriaalin monipuolisuus, arvokkuus ja kauneus. Näytöksissä saattoi tutustua siihen, kuinka graniittia työstetään kohtalaisen suurina kappaleina käsityönä ja kuinka kivilohkareesta hitaasti muovautuu eläinhahmo taiteilijan käsissä. Kuva 36. Timo Kirpun keskeneräinen lintuveistos. Kuva: Ulla Ahola. 67

6.5 Tuotteet ja näkyvyys Toiminnan näkyvyyttä edistettiin Ylamaa Mystique -aiheisilla tuotteilla, joita olivat spektroliittirintanapit ja magneetit, Ylamaa Mystique kangaskassit sekä spektroliittitarrat (kuva 37). Toimintaa mainostettiin ja siitä tiedotettiin jakamalla painettuja esitteitä ja julisteita. Lisäksi Etelä-Karjalan radio haastatteli Ylamaa Mystiquen henkilökuntaa työpaikkaradio-ohjelmaan kesän alussa. Kuva 37. Spektroliittipinssejä. Kangaskassin malli. Kuvat Ulla Ahola. 68

7 SEUDULLISEN KIVIKLUSTERIN PYSYVÄN KEHITTYMISEN TAVOITTEET Kirsi Taivalantti Etelä-Karjalan kiviklusteri on kunnianhimoinen hanke, jonka tavoitteena on tuoda luonnonkiviala näkyväksi ja nostaa sen kiinnostavuutta eri kohderyhmien keskuudessa. Toivomme, että kun hanke on saatu päätökseen, kivi tunnistetaan täällä paikallisesti eteläkarjalaiseksi vahvuudeksi ja erityispiirteeksi hieman aiempaa useammin. Valtakunnallisesti toivomme löytäneemme ne siemenet, millä Lappeenranta tulee tutuksi luonnonkiven kaupunkina. Ei kuitenkaan kivikautisena. Kivi on aito luonnonmateriaali ja monet sen ominaisuudet, kuten esimerkiksi kestävyys - sekä mekaanisen kulutuksen että ulkonäön kestävyys - ovat vertaansa vailla. Kivi on monimuotoinen ja monivärinen. Useissa teollisesti tuotetuissa materiaaleissa imitoidaan aidon luonnonkiven ominaisuuksia. Luonnonkivi on myös painavaa, hankalaa kuljettaa, osittain vaikeasti työstettävää, ja melko hintavaakin. Sen irrottaminen kuluttaa energiaa, ja suuri osa irrotetusta kivestä, johon tuo työ ja energia on jo käytetty, jää tällä hetkellä kasoihin odottamaan parempaa käyttöä. Etelä-Karjalan kiviklusteri hankkeessa toimiessa on tullut selväksi, että kivi materiaalina houkuttaa ihmisiä ideoimaan. Luonnonkiven käyttötarkoitusten laajentaminen tuntuu monesta muustakin kuin projektihenkilöstöstä ja alan yrityksistä tarkoituksenmukaiselta. Haasteellista on noiden ideoiden jalostaminen käypäisiksi tuotteiksi. Useimpien ideoiden hyödyntämisen esteeksi nousee joko se, että teknisesti kivi ei taivu ja muotoudu ajatellulla tavalla, tai sitten tuotteen markkinat ovat sen verran kapeat, että jatkokehittäminen ei ole taloudellisesti järkevää. Mutta silti: kun riittävän monta ideaa kootaan, niistä aina joku on kehityskelpoinen. 69

Kiviklusteri-hankkeessa olemme painottaneet teollista näkökulmaa. Uniikkeja katseen ja ajatuksen pysäyttäjiä tarvitaan toki tueksi tuomaan näkyvyyttä ja kiinnostusta. Toivotaan, että kesän 2011 Mystique jäi joidenkin kävijöiden mieleen ja tuottaa jotakin uutta. Kesän 2012 ympäristörakentamisen kohteisiin kohdistuu paljon odotuksia. Keskeisimpänä asiana hankkeen toimenpiteiden menestyksellisen läpiviennin ohella on viimeisen toimintavuoden aikana luoda perusta Lappeenrannan kiviklusterin kehittymisen ja kehittämisen jatkotoimenpiteille. Tähän tarvitaan edelleen kaupungin vahvaa kiinnostusta, olemassa olevien yritysten sitoutumista yhteiseen kehittämiseen, oppilaitosten osaamisen hyödyntämistä sekä erityisesti keinoja ulkopuolisen kiinnostuksen edelleen kasvattamiseen. Joitakin avauksia on nyt tehty mm. valon ja kiven yhdistämisestä sekä kiven yhdistämisestä muihin materiaaleihin. Jokin kokonaan uusi, kivestä valmistettu teollinen kappale- tai massatuote saattaa olla tulevaisuutta, kunhan luonnonkivi ja juuri oikea kehittäjä vain kohtaavat sopivissa olosuhteissa. Näiden kohtaamisten mahdollistamiseksi on varmistettava, että luonnonkivi ja sen mahdollisuudet ovat esillä pysyvästi Lappeenrannan seudulla. 70