Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet Teemu Pennanen, TKK Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet p. 1
Tässä esityksessä tarkastellaan yksityisen sektorin työeläkejärjestelmää rahoitusteknisestä näkökulmasta. ei oteta kantaa eläke-etuuksien tasoon tai niiden kustannusten jakoon. keskitytään etuuksien rahoitukseen ja sen riskienhallintaan pitkällä aikavälillä. tarkastellaan kuinka kahta riskienhallinnan perustekniikkaa, riskien siirto, riskien hajautus on sovellettu työeläkkeiden rahoituksessa. Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet p. 2
Taustaa Suomen Akatemian, Sosiaali- ja terveysministeriön ja HKKK:n rahoittama kvantitatiivista riskienhallintaa käsittelevä tutkimusprojekti perustettu vuonna 2000. 20 tutkimusraporttia, joista 13 ilmestynyt kansainvälisissä referoiduissa tutkimusjulkaisuissa. Kaksi väitöskirjaa Matti Koivu, A stochastic programming approach to financial decision making, 2004. Petri Hilli, Riskinhallinta yksityisen sektorin työeläkkeiden rahoituksessa, 2007. Useita sovellushankkeita. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys: Työeläkkeiden rahoitus ja sen riskienhallinta, 2008:19. Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet p. 3
Suomen työeläkemarkkinat Suomessa on osittain rahastoiva etuusperusteinen eläkejärjestelmä. Työläkkeet riippuvat palkasta, inflaatiosta ja ansiotasoindeksistä. Osa eläkkeistä maksetaan eläkevaroista. Loput maksetaan jakojärjestelmällä (pay as you go). Eläkemaksu koostuu jakojärjestelmäosasta ja varoja kartuttavasta osasta. Valtio on ulkoistanut eläkevarojen hoidon eläkelaitoksille: valtio ostaa kunakin vuonna vakuutuksen osalle eläkemenoa (rahastoista maksettava osa). Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet p. 4
Vakuutus Vakuutuksen kattama osa riippuu kuolleisuudesta sekä täydennyskertoimesta. Täydennyskerroin riippuu laitosten keskimääräisestä vakavaraisuusasteesta, keskimääräisestä osaketuotosta. Laitosten painotus vaihtelee yli ajan. Säännöstä voidaan poiketa. Täydennyskertoimen tulevia arvoja ja siten myös vakuutuksen kattamaa osaa (ja jakojärjestelmäosaa) eläkemenosta on vaikea ennakoida. Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet p. 5
Vakuutuksen hinta Säätiöt ja kassat voivat asettaa vakuutusten hinnat vakavaraisuusvaatimuksen rajoissa (kannatusmaksut). TyEL-yhtiöissä hinnat ovat tiukemmin säädeltyjä (asiakashyvitykset). Perinteisillä arvopaperimarkkinoilla tuotteiden hinnat määräytyvät parhaiden tarjousten perusteella. tarjoukset riippuvat toimijoiden näkemyksistä, preferensseistä ja taseesta (riskin siirto). riskin siirtoa ajaa toimijoiden pyrkimys tehdä voittoa. kun kilpailu kovenee, voittomarginaalit pienenevät ja riskin siirto tehostuu. Kuka kilpailee voitosta työeläkemarkkinoilla? Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet p. 6
Vakavaraisuusvaatimus Eläkelaitoksen varallisuuden tulee kattaa sen myymien vakuutusten kirjanpidollinen arvo (vastuuvelka) riittävällä varmuudella vuodeksi eteenpäin. Vastuuvelka riippuu täydennyskertoimen menneistä arvoista. TyEL:n vakavaraisuusvaatimus ei kaikilta osin tue hajautusta (ongelma jo ennen sijoitusuudistusta). Joissain tilanteissa vakavaraisuusasemaa on mahdollista parantaa muuttamalla sijoitusallokaatiota selkeästi riskillisempään suuntaan (STM:lle tehty selvitys). Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet p. 7
Yhteenvetoa Kilpailun tehostaminen voisi laskea eläkkeiden hintoja ja edistää riskien jakautumista sijoitusmarkkinoille. Kilpailun tehostaminen edellyttäisi toimijoiden roolien selkeyttämistä. Järjestelmän yksinkertaistaminen helpottaisi riskienhallintaa ja voisi laskea eläkkeiden kustannuksia. Jakojärjestelmän keskittäminen eläkelaitoksilta yhdelle toimijalle yksinkertaistaisi järjestelmää ja pienentäisi puskurirahastojen tarvetta. Vakuutussopimusten yksinkertaistaminen helpottaisi rahoitusriskien hallintaa ja lisäisi järjestelmän läpinäkyvyyttä. Yhtenä vaihtoehtona vakuutuskantojen homogenisointi. Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet p. 8
Vakuutuskantojen homogenisointi Hajautusperiaate: Mitä suurempi vakuutuskanta, sitä paremmin keskimääräinen vakuutuskorvaus on ennakoitavissa. Jos koko TyEL-vakuutuskanta menisi yhteisen poolin kautta, hajautusperiaate toteutuisi eläkejärjestelmässä paremmin. Maksimaalinen hajautus saavutettaisiin jakamalla koko järjestelmän yhteenlaskettu vakuutuskanta laitoksille niiden vastuuvelkojen suhteessa. Vakuutuskantojen homogenisointi pienentäisi laitosten riskejä mutta ei muuttaisi niiden vastuuvelkaa. Syntyisi standardisoitu vakuutussopimus ja riskien siirot yksinkertaistuisivat. Työeläkejärjestelmän rahoituksen uudistamistarpeet p. 9