Tulivatko naiset näkyviksi? Naisvankiseminaari Kriminaaliasiamies Marjatta Kaurala Hämeenlinna 8.3.2016

Tulivatko naiset näkyviksi? Naisvankiseminaari Kriminaaliasiamies Marjatta Kaurala Hämeenlinna 8.3.2016

Miksi naisvangeista pitää puhua? Naisvankeja on Suomessa vähemmän kuin miesvankeja, ja siksi he jäävät usein vankilan käytännöissä ja toiminnan kehityksessä helposti marginaaliin Naisvangit ovat miesvankeja huono-osaisempia ja tarvitsevat monesti myös erityyppistä kuntoutusta Kansainväliset sopimukset ja suositukset painottavat naisvankien huomioonottamista ja heidän erityistarpeitaan

Esitys Tietoja naisvankien taustoista Kansainvälisistä sopimuksista ja suosituksista Kansallisesta lainsäädännöstä Pohdittavia asioita

Mistä puhutaan, kun puhutaan naisvangeista? Naisvankeja oli keskimäärin 231 vuonna 2015 Naisvangeista 21 % oli tutkintavankeja, vankeusvangeista 2 % oli sakkovankeja ja 6 % suoritti elinkautista vankeusrangaistusta Väkivaltarikoksen oli tehnyt 51 % ja huumausainerikoksen 21 % Lähes puolella ennakoitu laitoksessa oloaika oli 1-4 vuotta ja 8 prosentilla yli 8 vuotta (Lähde: Rikosseuraamusasiakkaat 1.5.2015)

Mistä puhutaan, kun puhutaan naisvangeista, tausta? Yli puolet asui siviilissä perheen kanssa ja kahdella kolmasosalla oli lapsia Ennen vankilaa työttömänä 78 % - työssä 6 % Ei koskaan ansiotyössä 14 % - pitkät työsuhteet 12 % Ei mitään ammattikoulutusta 54,5 % Fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely kumppanin taholta erittäin yleistä (69 %/65%) Seksuaalinen hyväksikäyttö: kumppani 19 %, lähisukulainen 16 %, muu henkilö 31 % (Lähde: Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve 2010)

Naisvankien terveys ja työkyky Lähes poikkeuksetta eri somaattisia sairauksia oli yleisimmin naisvangeilla (verrattuna miesvankeihin) Säännöllistä lääkehoitoa sai 79 % Psykiatristen hoitopalvelujen käyttö oli erittäin yleistä, esimerkiksi psykiatrista avohoitoa oli saanut 70 % ja psykiatrista sairaalahoitoa 42 % Lääkärin arvion mukaan vankilan ulkopuolella 42 % oli täysin työkyvyttömiä ja 22 % osittain työkyvyttömiä Elämänaikaiset päihde- tai mielenterveyshäiriöt olivat naisilla yhtä yleisiä kuin miehilläkin (Lähde: Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve 2010)

YK vankeinhoidon minimisäännöt (vuodelta 1955) Kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella Suosittelee nais-ja miesvankien erillään pitämistä Naisvankeja vartioivat ja ohjaavat vain naisvartijat, kuitenkin opettajat tai lääkärit voivat olla miehiä

Euroopan Neuvoston Vankilasäännöt (REC(2006)2) Fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa kokeneiden vankien tarpeisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota (25.4) ja pyrittävä tarjoamaan heille erityispalveluita (34.2) Lisäksi viranomaisten on otettava erityisesti huomioon naisten fyysiset, ammatilliset, sosiaaliset ja psykologiset tarpeet päättäessään heidän vankeuttaan koskevista asioista (34.1) Henkilökunnalle, joka työskentelee erityisvankiryhmien, kuten naisten kanssa, on annettava erikoisalaansa koskevaa erityiskoulutusta (81.3) Vankilan on pyrittävä tarjoamaan kaikille vangeille mahdollisuus päästä koulutusohjelmiin, jotka ovat mahdollisimman kattavia ja täyttävät heidän yksilölliset tarpeensa ottaen samalla huomioon heidän toiveensa (28.1)

Euroopan neuvoston suositus elinkautista tai muuta pitkää tuomiota suorittaville (REC (2003)23), suositus 30 Rangaistusajan suunnittelussa tulee ottaa huomioon naisvankien erityiset tarpeet Naiset tulee sijoittaa naisvankien joukkoon Erityispalveluja niille naisvangeille, jotka ovat altistuneet fyysiselle, henkiselle tai seksuaaliselle hyväksikäytölle

Kansainvälisiä sopimuksia ja suosituksia naisten ja naisvankien aseman parantamiseksi YK:n Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW-sopimus, Suomi ratifioi 1986) Allekirjoittaneet sitoutuvat pidättymään kaikista naisia syrjivistä toimista tai käytännöistä ja varmistamaan, että julkiset viranomaiset ja laitokset toimivat tämän velvoitteen mukaisesti (2 artikla d-kohta) Bangkokin säännöt 2010 (YK:n suositus naisvankien kohtelusta) Naisvangit tulee sijoittaa, jos mahdollista, lähelle kotiaan mutta samalla tulee ottaa huomioon mahdollisuudet osallistua kuntouttavaan toimintaan (kohta 4) Naisvangeille tulee tarjota yksilöllistä, sukupuolisensitiivistä ja traumoja purkavaa mielenterveyshoitoa ja kuntoutusta (kohta 12) Seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneille tulee tarjota lääketieteellistä apua, mielenterveyspalveluita ja juridista neuvontaa (kohta 25)

Kansallinen lainsäädäntö Perustuslaki 6 Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. sukupuolen perusteella Tasa-arvolaki 7 syrjinnän kielto Naisia ja miehiä ei saa asettaa eri asemaan sukupuolen perusteella (välitön syrjintä) Neutraalilta vaikuttava säännös, peruste tai käytäntö, jos henkilöt sen seurauksena voivat joutua epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella (välillinen syrjintä) Viranomaisten toiminnassa on tärkeää arvioida kaikkea toimintaa eri sukupuolten näkökulmasta (STM, tasaarvolaki)

Vankeuslaki Vankeja ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa keskenään eri asemaan sukupuolen perusteella (1 luku 5 ) Miehet ja naiset on pidettävä eri asuntoosastoissa (5 luku 1 ) Vankilaan sijoitettaessa sukupuoli on otettava huomioon (4 luku 8 ) Myös tutkintavankeuslaissa on sama säädös kuin vankeuslaissa: tutkintavankeja ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa keskenään eri asemaan sukupuolen perusteella (1 luku 5 )

Eduskunnan oikeusasiamies Naisvankien toimintamahdollisuuksien lisääminen ja monipuolistaminen sekä naisvankien yhdenvertaisuuden turvaaminen suhteessa miesvankeihin Henkilökunnan riittämättömyys ei saa olla esteenä naisvankien asianmukaiselle ja miesvankeihin nähden yhdenvertaiselle kohtelulle Dnro 3095/2/07, 18.9.2009

Tasa-arvovaltuutettu Rikosseuraamuslaitoksen olisi pyrittävä varmistamaan, että naisvankien kohtelu vankilassa vastaa miesvankien kohtelua kaikelta siltä osin kuin nais- ja miesvankeja voidaan pitää samassa asemassa olevina. Mikäli havaitaan, että naisvankien kohtelu ei vastaa miesten kohtelua, tulee käytäntöjä muuttaa yhdenvertaisiksi. Taloudellisten voimavarojen rajallisuus ei ole hyväksyttävä peruste sille, että resurssit jaettaisiin epätasaisesti sukupuolen perusteella. Tasa-arvovaltuutetun lausunto 196/2015, 18.1.2016

Naisvankien sijoittelu Naisvankeja on sijoitettu 11 eri laitokseen, suurimmat ovat Hämeenlinna ja Vanaja, osassa vankiloita naisia on alle kymmenen Naisvankeusvangeista 2 % sijoitettiin suoraan avolaitokseen, miehistä 9 % Avolaitoksista vapautui 23 % naisvankeusvangeista, 43 % miehistä Valvotussa koevapaudessa oli 25 % naisvankeusvangeista ja 16 % miehistä (Luvut koskevat vuotta 2015 ja saatu Rikosseuraamuslaitokselta, Peter Blomsterilta)

Rangaistusajan suunnitelma Rangaistusajan suunnitelma tehtiin 95 %:lle naisvangeista vuonna 2015 Naisvankien tarpeet liittyvät etenkin päihteisiin, mielenterveyteen, väkivaltatraumaan ja sosiaalisiin sidoksiin (vanhemmuus ja lapset) näiden huomioonottaminen suunnitelmatyöskentelyssä ja järjestettävissä toiminnoissa (Naiset näkyviksi-raportti 2008) Koulutukseen liittyvät asiat

Naisvankien kuntoutus Sijoittelun vaikutus kuntoutusmahdollisuuksiin Kuntoutusmahdollisuudet vs kotipaikkaperiaate Ammatillisen koulutuksen/ryhmissä opiskelun mahdollisuudet? Työtoimintojen laajentaminen/vaihtoehtoja? Uusia ryhmämuotoisia kuntoutusmuotoja on tullut näiden levittäminen muihin vankiloihin? Päihdekuntoutuksen ja muun ohjelmatoiminnan riittävyys, ulkopuolista kuntoutusta rangaistusaikana? Kuntoutustoiminnan jatkuvuus esimerkiksi työntekijöiden vaihtuessa?

Terveydenhuolto Onko naisvankien terveydenhuolto riittävää ottaen huomioon moninaiset fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen liittyvät ongelmat? - Riittävät lääkärin ja psykologin palvelut, kriisi- ja traumatyöskentely, seksuaaliterveys - Työkyvyn arviointi, kuntoutus- ja eläkeselvitykset - Jatkohoito siviilissä - Vankilaterveydenhuoltoyksikön ja vankiloiden erityishenkilöstön yhteistyö!

KIITOS MIELENKIINNOSTA!