5.2.2016 YHTEENVETO NUORISOLAIN UUDISTAMISTA VALMISTELEVAN TYÖRYHMÄN ESI- TYKSESTÄ UUDEKSI NUORISOLAIKSI ANNETUISTA LAUSUNNOISTA

5.2.2016 YHTEENVETO NUORISOLAIN UUDISTAMISTA VALMISTELEVAN TYÖRYHMÄN ESI- TYKSESTÄ UUDEKSI NUORISOLAIKSI ANNETUISTA LAUSUNNOISTA

1 JOHDANTO Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti syyskuussa 2014 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia hallituksen esityksen muotoon ehdotus nuorisolain ja siihen liittyvän lainsäädännön uudistamisesta. Työryhmä työskenteli 15.9.2014 31.8.2015 välisen ajan. Työryhmä luovutti muistionsa Nuorisolain uudistaminen 14. lokakuuta 2015. Toimeksiannon mukaan työryhmän tuli valmistelutyössään käydä työnsä kattavaa ja avointa vuoropuhelua nuorisolain uudistamiseen kohdistuvista odotuksista, tarpeista ja ratkaisumalleista eri sidosryhmien kanssa. Lisäksi työryhmän tuli seurata aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia ja hyödyntää niitä työnsä tukena. Työryhmä kuuli myös eri sidosryhmiä ja asiantuntijoita. Työryhmä työskenteli avoimen hallinnon periaatteiden mukaa hyödyntäen muun muassa sosiaalista mediaa, opetus- ja kulttuuriministeriön www-sivustoa sekä asiantuntijaverkostoja. Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotus nuorisolain kokonaisuudistuksesta, joka vastaa nuorisotyön ja - politiikan rakennemuutokseen. Tavoitteena on ollut ajantasaistaa nuorisolain sisältö siten, että se vastaa nuorisotyön ja -toimen tämänhetkisiä ja tulevaisuuden tarpeita huomioon ottaen muun muassa nuoren ikämääritelmän, nuorten osallisuuden ja kuulemisen valtakunnassa, alueilla ja kunnissa, nuorten uudet toimijuudet ja toiminta-areenat, valtakunnallisten nuorisotyön palvelu- ja kehittämiskeskusten asemasta säätäminen, toimialan kansalaisjärjestöjen luokittelun ja valtionavustusjärjestelmän kehittämisen ja tulosperusteiden täsmentämisen. Työryhmä pohti myös arviointi- ja avustustoimikunnan tehtävien uudelleen määrittelyä, lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman tarkoitusta ja arviointia sekä valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan tehtäviä ohjelman arvioijana. Lisäksi työryhmä teki ehdotuksensa nuorisotyön valtionavustuksien mittareista ja sisältöpainotuksista niin kansalaistoiminnalle kuin erityisnuorisotyön menetelmille. Työryhmä kiinnitti työssään huomiota myös nuorisotyön non-formaaliin ja in-formaaliin oppimiseen sekä nuorisotyöhön ja -toimeen osana nuorille suunnattuja palveluja, yhteistyökumppanina tai nuorisopoliittisen tiedon tuottajana. Työryhmän tuli käydä työnsä aikana kattavaa ja avointa vuoropuhelua nuorisolain uudistamiseen kohdistuvista odotuksista, tarpeista ja ratkaisumalleista eri sidosryhmien kanssa. Lisäksi työryhmän tuli seurata aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia ja hyödyntää niitä työssään. Työryhmä kuuli eri sidosryhmien edustajia ja asiantuntijoita. Työryhmä kuuli myös Euroopan Neuvoston nuoriso-osaston kansainvälisen arviointiryhmän näkemyksen voimassa olevan nuorisolain uudistamistarpeista: Proposed revisions to Finland s Youth Act 2006; Perspectives from a Council of Europe international team; Howard Williamson. Tähän yhteenvetoon on koottu opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioon Nuorisolain uudistaminen (16:2015) tulleet viralliset lausunnot. Lausunnonantajat ovat voineet seurata ja kommentoida työn edistymistä koko työryhmän toimikauden ajan, koska työryhmä valmisteli ehdotustaan avoimesti. Aiempien muistioversioiden kommentointi ei ole ollut lausunnonantajaa sitova. Työryhmä aloitti työskentelynsä nuorisotyön valtakunnallisessa tapahtumassa, jossa toimialan ammattilaiset kertoivat voimassa olevan nuorisolain toimivuudesta ja uudistustarpeesta. Niin yksityiset henkilöt kuin organisaatiot pystyivät antamaan näkemyksiään avoimien internetkyselyjen kautta työryhmän työhön. Lisäksi työryhmä kutsui kuultavakseen eri asiantuntijoita. Digitaalisten mahdollisuuksien lisäksi työryhmä järjesti yhdessä aluehallintovirastojen nuorisotoimien kanssa kuusi (6) aluetapahtumaa, joihin oli kutsuttu niin nuoria, nuorisotyön ammattilaisia kuin yhteistyötahoja; myös näistä tilaisuuksista koottiin sisältöjä työryhmän työhön. Työryhmä sopi myös siitä, että kukin sen jäsen vastaa tietystä asiakokonaisuudesta ja valmistelee ehdotukseen sisältöjä yhdessä kunkin nuorisotyön alueen osaajien ja toimijoiden kanssa. 2

Humanistisen ammattikorkeakoulun (HUMAK) nuorisoalan opiskelijat toteuttivat hankkeen, jossa opiskelijat haastattelivat nuoria nuorisolain uudistukseen ja nuorisotyön tulevaisuuteen liittyvistä kysymyksistä. HUMAK toimitti aineiston työryhmän käytettäväksi. Työryhmän eri vaiheiden luonnokset ehdotuksestaan uudeksi nuorisolaiksi ovat olleet laajasti saatavilla nuorisotyön kentällä. Avoin valmistelu koettiin työryhmässä toimialalle sopivaksi ja keskustelu aiheesta oli vilkasta. Arviolta 2 500 henkilöä on osallistunut työryhmän työn eri vaiheisiin kommentoiden tai vastaten kyselyihin ja lakiin liittyviin ryhmätöihin. Edellä olevan lisäksi työryhmän jäsenet ovat pitäneet kymmeniä pyydettyjä puheenvuoroja muiden organisaatioiden järjestämissä tilaisuuksissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi 2.11.2015 päivätyllä pyynnöllä lausuntoa Nuorisolain uudistaminen - työryhmämuistiossa olevasta ehdotuksesta hallituksen esitykseksi uudeksi nuorisolaiksi. Lausunnot pyydettiin toimittamaan 30.11.2015 mennessä. Työryhmän ehdotukseen uudeksi nuorisolaiksi tuli kaikkiaan 161 erillistä lausuntoa, joista muutama oli useamman organisaation yhteislausunto. Oikeusministeriön lausuntopalvelu.fi -verkkopalvelun kautta tuli 89 lausuntoa ja opetus- ja kulttuuriministeriöön lähetettynä 72 lausuntoa. Listaus lausunnon antaneista tahoista on yhteenvedon liitteenä (1). Nuorten mahdollisuuteen antaa lausunto työryhmän esityksestä kiinnitettiin erityistä huomiota. Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto Nuva ry:n ja aluehallintovirastojen nuorisotoimien kautta pyydettiin kuntien nuorisovaltuustoja lausumaan asiasta. Lisäksi Nuorten Akatemia toteutti kahdeksalla paikkakunnalla lakiesitystä koskevan kuulemisen. Näihin tilaisuuksiin osallistui peruskoululaisia, toisen asteen ja ammattikorkeakoulun opiskelijoita, nuorisovaltuuston jäseniä ja työpajanuoria, kaikkiaan yhteensä 133 nuorta ympäri maan. Nuoret ottivat kantaa ikämääritelmään, pitivät nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta tärkeinä sekä määrittelivät nuorisotyöksi kaiken nuorten kanssa tehtävän työn. Ohessa linkki Nuorisolain kuulemispajojen videoon: https://vimeo.com/153095920; salasana: video. 2 LAUSUNTOJEN KESKEINEN SISÄLTÖ Lausunnonantajat pitävät nuorisolain ajantasaistamista tarpeellisena. Suurin osa lausunnonantajista pitää lain soveltamisalaa ja tavoitteita selkeinä ja hyvinä. Erityisesti lausunnoissa kannatetaan, että nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen on nostettu lakiehdotuksessa keskeisiksi tavoitteiksi. Lähes kaikki lausunnonantajat ottavat kantaa nuorten ikämääritelmään. Työryhmän ehdottama uusi ikämääritelmä 7 29-vuotiaat jakaa kannanottoja laajasti. Suuri osa lausunnonantajista vastustaa nuorten ikämääritelmäksi ehdotettua rajausta 7 29-vuotiaisiin, mutta toisaalta ehdotusta myös kannatetaan laajasti. Lausunnonantajat, jotka vastustavat työryhmän ehdotusta, vastustavat pääosin nimenomaan alaikärajan nostamista 0-vuotiaista 7-vuotiaisiin. Sen sijaan yläikärajan laajentamista 29-vuotiaisiin kannatetaan suuressa osassa lausuntoja. Monissa lausunnoissa esitetään oma ehdotus uudeksi ikärajamääritelmäksi. Eniten lausunnonantajat ehdottavat ikämääritelmää, joka kattaisi 0 29-vuotiaat. Nuorisovaltuustojen lausuntojen mukaan työryhmän ehdottama ikämääritelmä ei vastaa nuorten käsitystä nuorten määritelmästä; nuorisovaltuustojen lausunnoissa ehdotetaan useimmiten uudeksi ikärajaksi 12 25-vuotiaita. Ehdotusta valtion nuorisopolitiikan ohjelmasta kannatetaan laajasti. Eniten lausunnoissa kiitetään ohjelmaan liittyvää nuorten kuulemista valtion nuorisopolitiikan asioissa. 3

Työryhmän ehdotusta, jonka mukaan vahvistettaisiin kunnan itsenäistä vastuuta toteuttaa nuorisotyötä ja - politiikkaa, vastustetaan suuressa osassa lausuntoja. Lausuntojen mukaan kuntien itsenäisemmän vastuun arvioidaan heikentävän nuorisotyön ja -politiikan asemaa kunnissa etenkin taloudellisesti vaikeina aikoina. Huolena ilmaistaan myös se, että kehitys saattaa johtaa lasten ja nuorten eriarvoiseen asemaan eri kunnissa. Toisaalta ehdotukseen myönteisesti suhtautuvat lausunnonantajat katsovat, että yksityiskohtaisen nuorisotyön muotojen poistaminen säännöksestä mahdollistaa paremmin nuorisotyön ja -politiikan toteuttamisen kunnissa paikallisten olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Etsivään nuorisotyöhön ehdotettua uutta säännöstä viranomaisten yhteistyötä varten perustettavasta rekisteristä kannatetaan etenkin nuorten varhaisen tukemisen tehostamisen kannalta. Toisaalta siihen liittyvät tietosuojakysymykset edellyttävät monen lausunnonantajan mielestä vielä tarkempaa sääntelyä. Nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuutta koskeva pykälä jakaa lausunnonantajien mielipiteitä melko paljon. Monen lausunnonantajan mukaan valtakunnallisuus valtionapukelpoisuuden ehtona tulisi säilyttää. Säännökseen, joka koskee valtionavustuksen myöntämistä nuorisoalan järjestöille, haluttaisiin puolestaan palauttaa järjestöjen luokittelu voimassa olevan lain mukaisesti. Valtionapukelpoisuuden peruuttamista koskevaa uutta säännöstä kannatetaan lausunnoissa laajasti. Lausunnonantajat pitävät erittäin hyvänä, että ehdotuksessa huomioidaan nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen omana pykälänään. Ehdotukseen myönteisesti suhtautuvat lausunnonantajat kannattavat sitä, että nuorilla on mahdollisuus paikallisen ja alueellisen tason lisäksi osallistua ja vaikuttaa myös valtakunnallisen tason nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Monen lausunnonantajan mielestä pykälässä tulisi kuitenkin määritellä monipuolisemmin kuulemisen ja vaikuttamisen välineitä ja keinoja. Joidenkin lausunnonantajien mukaan jää epäselväksi, miten pykälän muotoilu takaa alle 7-vuotiaiden osallistumisoikeuksien toteutumisen. Nuorten työpajatoimintaan ehdotettu huumausainetestaus jakaa lausunnonantajien mielipiteitä melko paljon. Osa kannattaa huumausainetestausta ja siitä säätämistä erityisesti turvallisuutta lisäävänä tekijänä, mutta osan mielestä säännöstä ei tulisi sisällyttää nuorisolakiin lainkaan. Huumausainetestausta koskeva sääntely nähdään myös ongelmallisena, koska nuorten työpajatoiminnasta ei ole tarkemmin säädetty laissa. Lisäksi henkilötietojen käsittelyyn liittyvien kysymysten katsotaan myös edellyttävän tarkempaa sääntelyä. 4

3 LAUSUNNONANTAJIEN NÄKEMYKSET ESITYKSESTÄ NUORISOLAIKSI 1 Lain soveltamisala Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lain soveltamisalaan kuuluvista lain keskeisistä sisällöistä. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa mainitaan sekä nuorisotyö että nuorisotoiminta. Nuorisotoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa nuorten omaehtoista toimintaa. Pykälän 2 momentissa on viittaussäännös Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Lausunnonantajat pitävät lain soveltamisalaa koskevan pykälän lisäämistä yleisesti hyvänä asiana. Pykälän katsotaan selkeyttävän lain soveltamisalaa. Monen lausunnonantajan mielestä nuorten omaehtoisen toiminnan sisällyttäminen lain soveltamisalaan on myönteinen lisäys. Useat ensimmäistä pykälää kommentoineista lausunnonantajista pitävät myönteisenä sitä, että pykälän 2 momentissa viitataan Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Muutama lausunnonantaja katsoo, että esityksen yleisperusteluissa tulisi huomioida esitettyjen sopimusten ohella myös muita Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita. 2 Lain tavoite Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lain tavoitteesta ja sen toteuttamisessa olevista lähtökohdista. Suuressa osassa annetuissa lausunnoissa esityksen 2 :ssä ilmaistujen tavoitteiden todetaan olevan selkeitä ja tarpeellisia. Pykälässä mainittuja tavoitteita ja lähtökohtia pidetään yleisesti hyvinä, kattavina ja ajantasaisina. Useassa lausunnossa lain tavoitteita tai lähtökohtia pidetään nuorisotyömyönteisinä tai nuorisotyön luonteen mukaisina. Lausunnoissa arvioidaan muun muassa nuorisotyön arvopohjan vahvistuvan, kun lain tavoitteina mainitaan nuorten yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja nuorten oikeudet. Monissa lausunnoissa lain tavoitteiden arvioidaan edistävän nuorten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Tavoitteiden uskotaan myös mahdollistavan yhdenmukaisen nuorisotyön toteuttamisen kaikessa nuorisotyössä. Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää lausunnossaan myönteisenä ja tärkeänä sitä, että lain tavoitteissa on mukana nuorten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen. Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnossa pidetään hyvänä monikulttuurisuuden ottamista yhdeksi lain tavoitteiden toimeenpanossa noudatettavista lähtökohdista. Monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden mainitsemista kannatetaan erikseen myös muutamassa muussa lausunnossa. Moni lausunnonantaja pitää hyvänä, että nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen mainitaan luonnoksen keskeisinä tavoitteina. Myös yhteisöllisyyden mainitsemista osana lain tavoitteita kannatetaan annetuissa lausunnoissa. Monialaisen yhteistyön nostaminen lain tavoitteiden toteuttamisen lähtökohtiin nähdään muutamassa lausunnossa perusteltuna. Monialaisen yhteistyön korostamista pidetään tarpeellisena nimenomaan lain tavoitteiden saavuttamiseksi. Muutamissa lausunnoissa kritisoidaan sitä, että pykälässä mainituista tavoitteista on jätetty pois voimassa olevan nuorisolain mukainen maininta nuorten sosiaalisesta vahvistamisesta. Lausunnonantajat eivät pidä riittävänä sosiaalisen vahvistamisen mainitsemista 2 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa. Tämän osalta muutamassa lausunnossa kaivataan kuitenkin täsmennystä ja käsitteen lisäämistä pykälään. Monessa lausunnossa pidetään hyvänä, että pykälän 2 momentin 2 kohdassa tavoitteiden toteuttamisen yhtenä lähtökohtana mainitaan terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Useat lausunnonantajat kuitenkin ehdottavat, että mainittuja lähtökohtia avattaisiin tai määriteltäisiin tarkemmin, sillä erityisesti mainintoja ympäristön ja elämän kunnioittaminen pidetään epätarkkana. Useat lau- 5

sunnonantajat ehdottavat, että ympäristön ja elämän kunnioittamisen sijasta tulisi käyttää käsitettä kestävä kehitys ja sen kunnioittaminen. Kestävän kehityksen -käsitteen arvioidaan olevan muun muassa tunnetumpi, helpommin ymmärrettävä ja sisällöltään laajempi käsite. Lisäksi yksittäisissä lausunnoissa ehdotetaan lisättäväksi kohtaan muun muassa terveet ja liikunnalliset elämäntavat, moninaisuuden kunnioittaminen sekä eläinten kunnioittaminen. Lausunnon antaneet nuorisovaltuustot kannattavat laajasti ehdotettuja lain tavoitteita. Suuri osa nuorisovaltuustoista katsoo, että lain tavoitteet ja tavoitteen toteuttamisen lähtökohdat ovat hyvin määriteltyjä. 3 Määritelmät Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nuorisolaissa käytettävistä määritelmistä. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa määritelmiä olisi nykyisen kahdeksan sijasta viisi. Pykälän 1 kohdan mukaan nuorilla tarkoitetaan 7 29-vuotiaita. Alaikärajaa ehdotetaan nostettavaksi oppivelvollisuusikäisiin nuoriin ja yläikärajaa ehdotetaan nostettavaksi yhdellä vuodella. Muissa kohdissa määritellään nuorisotyö, nuorisopolitiikka, nuorisotoiminta ja nuorisoalan järjestö. Ikämääritelmä Suurin osa lausunnonantajista ottaa kantaa nuorten ikämääritelmään. Ikärajamääritelmä myös jakaa lausunnonantajien mielipiteitä erittäin laajasti. Suuri osa määritelmään kantaa ottaneista lausunnonantajista vastustaa ehdotettua ikärajan muutosta, mutta toisaalta ehdotettua muutosta myös kannatetaan laajasti. Lisäksi lukuisat lausunnonantajat esittävät oman ehdotuksensa uudesta ikärajamääritelmästä. Lausunnonantajat, jotka vastustavat ehdotusta, vastustavat kuitenkin pääasiassa ainoastaan alaikärajan nostamista oppivelvollisuusikäisiin nuoriin. Yläikärajan nostamista kannatetaan laajasti siksi, että se selkiyttää yläikärajan tulkintaa. Ehdotettua alaikärajan muutosta kannattavat lausunnonantajat perustelevat myönteistä kantaansa muun muassa sillä, että rajaus 7-vuotiaisiin toteutuu jo nyt käytännössä usein, sillä nuorille tarkoitettua toimintaa järjestetään monesti juuri 7 29-vuotiaille. Myöskään nuorisopalveluja ei pääsääntöisesti katsota olevan tarjolla 0 6-vuotiaille. Lausunnonantajat, jotka puoltavat työryhmän esitystä nuorten ikämääritelmästä, katsovat, että alaikärajan nostaminen 7-vuotiaisiin on perusteltu, koska se muun muassa auttaa nuorisoalan toimijoita kohdentamaan resurssit oikealle kohderyhmälle kaikissa nuorisotyön muodoissa. Kuntaliiton lausunnon mukaan voimassa olevan nuorisolain ikäraja, johon kuuluvat kaikki alle 29-vuotiaat, ei voida pitää käytännön toimintojen kannalta järkevänä. Lausunnon mukaan oppivelvollisuusikäiset nuoret kuitenkin osallistuvat jo laajasti muun muassa erilaiseen harrastustoimintaan, mikä osaltaan puoltaa alaikärajan muuttamista 7-vuotiaisiin. Kuntaliitto esittää omana ehdotuksenaan, että nuorilla tarkoitettaisiin uudessa nuorisolaissa 7 25-vuotiaita. Ehdotettu yläikärajan nostaminen 28-vuotiaista 29-vuotiaisiin on lausunnonantajien mielestä pääosin perusteltu ja kannatettava. Ehdotettua nuorten ikärajan ylärajan nostoa vuodella kannatetaan pääosin myös niissä lausunnoissa, joissa alaikärajan nostoa 7-vuotiaisiin vastustetaan. Yläikärajan noston arvioidaan muun muassa helpottavan valtionavustusten jakoa ja nuorten edustusten määräytymistä. Ehdotettujen ikärajojen katsotaan kuvastavan aiempaa paremmin nuorisotyötä. Monet ehdotusta kannattavat lausunnonantajat arvioivat ikärajamuutoksen tarkentavan myös nuorisolain kohderyhmää. Esitetyn 29-vuotiaan ikärajan todetaan monissa lausunnoissa olevan yhdenmukainen muun muassa nuorisotakuun kohderyhmän kanssa sekä EU:n nuoriso-ohjelmissa käytetyn nuorten ikärajan kanssa. EU:n nuoriso-ohjelmista mainitaan erityisesti Erasmus+ -ohjelma. Lausunnoissa, joissa alaikärajan nostoa 7-vuotiaisiin vastustetaan, katsotaan, että alaikärajan nostoon liittyy etenkin yhdenvertaisuuskysymyksiä. Esimerkiksi lasten ja nuorten keskinäisen yhdenvertaisuuden arvioi- 6

daan heikentyvän. Lausunnoissa kysymyksiä herättää erityisesti se, miten ehdotettu muutos vaikuttaisi alle 7-vuotiaiden osallistumisoikeuksiin ja harrastamiseen. Alle 7-vuotiaiden lasten todetaan osallistuvan kuitenkin järjestöjen toimintaan, vaikka he eivät olisikaan järjestöissä virallisina jäseninä. Tilannetta pidetään ongelmallisena etenkin nuorisoalan toimijoille. Lausunnonantajien mukaan esityksessä jää epäselväksi, mitä vaikutuksia esitetyllä rajauksella olisi niiden järjestöjen avustuksiin, joiden toiminnan piirissä on paljon alle 7-vuotiaita. Lausunnoissa arvioidaan, että järjestöt eivät pysty järjestämään alle 7-vuotiaille suunnattua toimintaa enää nykyistä vastaavalla tavalla, jos toimintaa ei rahoiteta julkisin varoin. Ikärajan arvioidaan myös ohjaavan järjestöjen toiminnan kohdentumista pidemmällä aikavälillä. Lastensuojelun Keskusliitto katsoo lausunnossaan, että ehdotettu alaikärajan nostaminen nykyisestä ei ole perusteltu. Lausunnossa todetaan, että YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia, joten lakiesityksen määritelmä ei ole linjassa Lapsen oikeuksien sopimuksen määritelmän kanssa. Lausunnonantaja katsoo, että myös alle 7-vuotiaiden lasten osallisuus ja kuuleminen tulee turvata lailla Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaisesti. Mikäli alaikärajaa nostetaan, on riskinä, ettei alle 7- vuotiaiden osallisuutta ja kuulemista turvata riittävästi. Myös moni muu lausunnonantaja perustelee kantaansa YK:n lapsenoikeuksien sopimuksella kuten Lapsiasiavaltuutettu. Myös esimerkiksi valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo lausunnossaan, ettei alaikärajan nostamiselle ole perusteita. Samoin tarkastusviraston lausunnossa todetaan, että alaikärajan asettaminen ei ole linjassa kansainvälisten sopimusten kanssa. Monen alaikärajan nostoa vastustaneen lausunnonantajan mielestä on otettava huomioon myös se, että osa alakoulun ensimmäisen luokan oppilaista on 6-vuotiaita, jolloin 7 vuoden alaikäraja ei muodosta selvää jakoa esimerkiksi sen mukaan, onko kyseessä kouluikäinen vai alle kouluikäinen henkilö. Lisäksi esitetyn alaikärajan katsotaan olevan ristiriidassa lakiesityksen 22 :n kanssa, jossa mainitaan myös lasten kuulemisesta. Alaikärajan muutosta vastustavien lausuntojen mukaan esityksen perustelujen katsotaan jääneen epäselviksi sen osalta, minkälaiset vaikutukset ehdotetulla muutoksella on esimerkiksi kuntien valtionosuuksien jakautumiseen. Lausunnonantajat toteavat, että esityksen perusteluiden mukaan ikämääritelmän muutoksella voi olla vaikutuksia yksittäisen kunnan saamaan nuorisotyön valtionosuuteen, mutta tältä osin esityksessä ei tuoda esiin tarkempia taloudellisia vaikutuksia. Esityksen perusteluissa oleva maininta ikärajan muutoksen toteuttamisesta kustannusneutraalisti ei lausuntojen mukaan pidetä riittävänä. Useissa lausunnoissa tuodaan esille se, että ikärajan muutoksen aiheuttamia vaikutuksia ei muutoinkaan ole arvioitu tarpeellisella laajuudella. Vähintään vaikutukset järjestöjen nuorisolakiperusteisesti myönnettäviin avustuksiin ja alle 7-vuotiaille järjestettävään toimintaan sekä esityksen lapsivaikutukset tulisi lausunnonantajien mielestä arvioida perusteellisesti. Monissa lausunnoissa myös arvostellaan perustelujen vähäisyyttä sen osalta, mitä alaikärajan muutoksella tavoitellaan. Osa lausunnonantajista katsoo, että mikäli ehdotettu nuorisolaki koskee kokonaisuudessaan vain 7 29- vuotiaita, niin alle 7-vuotiaiden vaikuttamiseen liittyvät oikeudet tulisi kirjata kyseistä ikäryhmää koskevaan uuteen erilliseen lakiin, joka mahdollistaa lasten oikeuden toteutumisen, ja jossa huomioidaan järjestöjen osalta tehtävä työ kaiken ikäisten lasten osalta. Työryhmän ehdottamaa ikärajaa vastustaneet lausunnonantajat ehdottavat omissa ehdotuksissaan selvästi eniten nuorten ikämääritelmäksi 0 29-vuotiaita. Monen lausunnonantajan mielestä nuorten määrittelyssä voisi alaikärajaksi ottaa esimerkiksi 12- tai 13-vuotiaat ja yläikärajaksi 25-vuotiaat. Nuorisovaltuustot pitävät ehdotettua yläikärajaa lähes poikkeuksetta melko korkeana. Lisäksi nuorisovaltuustojen lausunnoissa ehdotettu 7-vuotiaiden alaikäraja koetaan pääosin liian alhaiseksi. Ikähaarukka koettiin yleisesti liian laajaksi. Nuorisovaltuustojen lausunnoissa kannatettiin selvästi eniten alaikärajan nostamista yli 10-vuotiaisiin. Myös ehdotettu yläikäraja nähtiin melko korkeana, ja monen nuorisovaltuuston ehdotuksen mukaan yläikärajaa tulisi laskea 20- ja 25-ikävuoden välille. Vain muutamissa nuorisovaltuustojen lausunnoissa kannatettiin työryhmän ehdottamaa ikärajamääritelmää. 7

Muut määritelmät Lausunnonantajat suhtautuvat ehdotetun lain 3 :n muihin määritelmiin pääosin myönteisesti. Määritelmien vähentyminen nähdään hyvänä ja toimintaa selkeyttävänä asiana. Erityisesti pykälän 3 kohtaa, jonka mukaan nuorisopolitiikalla tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen sekä sukupolvien välisen vuorovaikutuksen parantamista, kiitellään lausunnoissa. Maininta etenkin sukupolvien välisen vuorovaikutuksen parantamisesta koetaan monessa lausunnossa tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Useassa lausunnossa todetaan, että 4 kohdassa oleva nuorisotoiminnan määrittely nuorten omaehtoiseksi toiminnaksi on hyvä asia. Nuorten omaehtoisen toiminnan esiin nostamista pykälässä kiitellään muutoinkin eri lausunnoissa. Yksittäiset lausunnonantajat katsovat kuitenkin myös, että nuorisotoiminta voi esimerkiksi järjestöissä olla muutakin kuin nuorten omaehtoista toimintaa. Sen sijaan monessa lausunnossa suhtaudutaan kielteisesti pykälän 5 kohdassa olevaan nuorisoalan järjestöjen määritelmään. Voimassa olevan lain mukaisia järjestöluokituksia pidetään monissa lausunnoissa selkeämpinä. Uuden nuorisojärjestöjä koskevan määritelmän käyttäminen nähdään ongelmallisena nimenomaan järjestön luokittelun suhteen. Etenkin järjestöt ovat sitä mieltä, että järjestömääritelmissä tulisi säilyttää valtakunnallisuuden vaatimus. Muutamien lausunnonantajien mielestä valtion yleisavustusta nauttivilta järjestöiltä on jatkossakin perusteltua vaatia toiminnan valtakunnallista tavoitettavuutta. Muutamassa lausunnossa pidetään kuitenkin myös hyvänä, että nuorisoalan järjestöt on esityksessä yhdistetty saman määritelmän alle. Jotkut lausunnonantajat katsovat, ettei esityksessä ole riittävästi perusteltu vakiintuneen käsitteistön muuttamista. Myös nuorisotyön määritelmää pidetään yksittäisissä lausunnoissa hieman epäselvänä, ja sen osalta kaivataan tarkennusta. Lisäksi nuorisoalan ja nuorisotoimialan suhdetta sekä monialaisen yhteistyön käsitettä toivotaan avattavaksi. Osaamiskeskusten ja nuorisokeskusten määrittelyä toivotaan yksittäisissä lausunnoissa. 2 luku 4 valtion vastuu Pykälän 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö vastaisi nuorisotyön ja -politiikan yleisestä johdosta, yhteensovittamisesta ja kehittämisestä sekä yleisten edellytysten luomisesta valtionhallinnossa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että nuorisotyön ja -politiikan aluehallinnon tehtävistä vastaavat aluehallintovirastot. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että valtion tulee tehtävää hoitaessaan olla tarpeen mukaan yhteistyössä kuntien, nuorisoalan järjestöjen ja muiden yhteisöjen sekä nuorten kanssa. Lausunnoissa, joissa otetaan kantaa esityksen 4 :ään, suhtaudutaan ehdotukseen pääosin myönteisesti. Erityisesti lausunnoissa kiitellään sitä, että pykälän 3 momentissa yhteistyötahona mainitaan myös nuoret. Monet lausunnonantajat suhtautuvat kuitenkin kriittisesti 3 momentissa olevaan mainintaan, jonka mukaan valtion tulee tehtävää hoitaessaan olla tarpeen mukaan yhteistyössä momentissa mainittujen tahojen kanssa. Näissä lausunnoissa sanamuoto tarpeen mukaan ehdotetaan poistettavaksi. Myös Ihmisoikeuskeskus kiinnittää lausunnossaan huomiota mainittuun sanamuotoon, koska sen perusteella jää epäselvyys siitä, miten tarve määritellään ja kuka määrittelyn tekee. Sanamuotoa ehdotetaan vahvistettavaksi siten, että se varmistaisi nuorten ja nuorisojärjestöjen osallistumisen nuoria koskevaan päätöksentekoon. Yksittäisissä lausunnoissa ehdotetaan yhteistyötahoiksi lisättäväksi osaamiskeskukset sekä nuorisovaltuustot. Valtiovarainministeriö huomauttaa lausunnossaan, että esitykseen liittyvää asetusluonnosta tulisi täsmentää siltä osin kuin se koskee aluehallintoviraston tehtäviä. Muutamissa lausunnoissa pohditaan myös 8

aluehallintouudistuksen ja sote-uudistuksen vaikutuksia nuorisotyöhön. Nuorisotyön halutaan säilyvän lähipalveluna ja helposti saavutettavana. 5 Valtion nuorisopolitiikan ohjelma Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valtion nuorisopolitiikan ohjelmasta. Pykälässä ehdotetaan muutettavaksi voimassa olevan lain mukainen nuorisopolitiikan kehittämisohjelma nuorisopolitiikan ohjelmaksi. Säännökseen on lisätty uutena asiana ohjelman toteutumisen seuranta. Ohjelman valmistelussa tulisi kuulla nuoria ja nuorisotyön ja -politiikan keskeisiä tahoja. Lausunnonantajat pitävät ehdotettua valtion nuorisopolitiikan ohjelmaa koskevaa 5 :ää hyvänä ja onnistuneena. Eniten lausunnoissa kiitellään pykälän 2 momentin mukaista mainintaa nuorten kuulemisesta ohjelman valmistelun yhteydessä. Lausunnoissa pidetään yleisesti hyvänä, että nuoret otetaan mukaan ohjelman valmistelussa. Ohjelman uutta nimeä pidetään helpommin ymmärrettävänä ja selkeämpänä. Myös yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnossa pidetään tärkeänä kirjausta, jonka mukaan ohjelman valmistelussa on kuultava nuoria. Valtuutettu kiinnittää huomiota siihen, että nuoria kuultaessa tulisi huomioida nuorten moninaisuus, kuten vammaiset nuoret, sateenkaarinuoret ja etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat nuoret. Eri lausuntojen mukaan kuulemisen tavoissa tulee ottaa huomioon myös kuulemisen saavutettavuus ja esimerkiksi sähköisen osallistumisen välineiden esteettömyys. Lausunnoissa pidetään tärkeänä, että vammaisten nuorten yhdenvertainen kuuleminen varmistetaan. Lausunnonantajat pitävät myös tarpeellisena, että valmisteluun otetaan mukaan eri-ikäisiä ja eri elämänvaiheessa olevia nuoria. Lisäksi valmistelussa tulisi yksittäisten lausuntojen mukaan varmistaa alueellinen ja esimerkiksi saamelaisnuorten yhdenvertaisuus. Osassa lausunnoissa edellytetään, että myös nuorisojärjestöjä ja toisaalta nuorisovaltuustoja tai muita nuorten vaikuttajaryhmiä tulee ohjelmien valmistelussa kuulla laajemmin. Joidenkin lausunnonantajien mukaan kuulemisessa tulisi hyödyntää kattavasti myös koulutusjärjestelmää ja muita nuorten kanssa toimivia tahoja. Muutamassa lausunnossa kaivataan tarkennusta perusteluissa sille, mikä on nuorisopolitiikan ohjelman asema ja tarkoitus. Toisissa lausunnoissa puolestaan katsottiin nuorisopolitiikan määritelmäpykälän sisällön selittävän ohjelman tarkoituksen ja laajapohjaisen valmistelun tarpeellisuuden. Valtiovarainministeriö tuo lausunnossaan esille, että valtion ohjausjärjestelmää on viimeaikoina uudistettu muun muassa pyrkimyksenä vähentää hallinnon- ja toimialakohtaisia erillisstrategioita ja muita ohjelmia. Lisäksi tarkoitus on, että kunkin hallitusvaihdoksen yhteydessä erikseen harkitaan, mitkä linjausasiakirjat jäävät voimaan. Tämä huomioiden valtiovarainministeriö esittää harkittavaksi, että valtion nuorisopolitiikan ohjelman laadinnasta joka neljäs vuosi ei säädettäisi lailla 5 :ssä ehdotetulla tavalla. Lausunnon mukaan tällöin myös 6 :ssä valtion nuorisoneuvostolle asetettavat tehtävät tulisi tältä osin muotoilla uudelleen. 6 Valtion nuorisoneuvosto Ehdotuksen mukaan pykälässä säädettäisiin valtion nuorisoneuvostosta. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan lain 5 :ää. Esityksessä asiantuntijaelimen nimeä ehdotetaan muutettavaksi ja sen tehtäviä tarkennettaviksi. Lausunnonantajat kannattavat ehdotusta. Suuri osa lausunnonantajista, jotka ottavat lausunnoissaan kantaa pykälään, pitävät hyvänä asiantuntijaelimen nimen muuttamista valtion nuorisoasianneuvottelukunnasta valtion nuorisoneuvostoksi. Uutta nimiehdotusta pidetään selkeänä ja ymmärrettävänä. Myös asiantuntijaelimen tehtävien tarkentamista ehdotetulla tavalla kannatetaan monessa lausunnossa. 9

Yksittäisessä lausunnossa arvioidaan, että nykyisessä neuvostoa vastaavassa kokoonpanossa korostuu poliittisten toimijoiden ja järjestöjen edustus, mutta esimerkiksi nuoria koskeva sektoritutkimus ja järjestäytymättömien nuorten kokemusasiantuntemus puuttuvat kokonaan. Myös muutamat nuorisovaltuustot toivovat lausunnoissaan, että nuoret voisivat olla edustettuna neuvostossa. 7 Avustustoimikunta Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi avustustoimikunnasta. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 6 :ää. Toimikunnan nimi kuitenkin muuttuisi arviointi- ja avustustoimikunnasta avustustoimikunnaksi ja sen tehtäviä tarkennettaisiin. Annetuissa lausunnoissa suhtaudutaan pääosin kielteisesti esityksen mukaiseen toimikunnan tehtävien tarkentamiseen. Erityisesti nuorisojärjestöt ovat esittäneet huolensa ehdotetuista muutoksista. Lausunnonantajien näkemyksen mukaan esitys heikentää avustustoimikunnan roolia ja painoarvoa merkittävästi nykyisestä. Voimassa olevan nuorisolain mukaisesti arviointi- ja avustustoimikunta antaa esityksen nuorisojärjestöjen ja palvelujärjestöjen valtionapukelpoisuudesta ja valtionavustusten jaosta. Työryhmän ehdotuksessa pykälän 2 momentin mukaan avustustoimikunnan tehtävänä olisi antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle lausunto nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuudesta ja nuorisoalan järjestöjen valtionavustusten jaosta sekä tehdä opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä selvityksiä avustettavien nuorisoalan järjestöjen toiminnasta. Lausunnonantajien mukaan avustustoimikunnan tehtävänä tulisi jatkossakin olla esityksen antaminen nuorisojärjestöjen osalta. Toimikunnan mahdollisuus pelkästään lausunnon antamiseen pelätään heikentävän toimikunnan roolia, ja toisaalta kasvattavan virkamiesvaltaa. Pelkästään lausunnon antamisen katsotaan myös heikentävän järjestöjen ääntä sekä vertaisarvioinnin merkitystä päätöksenteossa. Toimikunnan tehtävien ja toimivallan säilyttämistä voimassa olevan säännöksen mukaisena kannatetaan laajasti lausunnoissa. Myös esimerkiksi lapsiasiavaltuutetun lausunnon mukaan toimikunnan toimivaltaa heikennetään merkittävällä tavalla. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan muutos kaventaa huomattavasti asiantuntijaelimen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Muutoksella arvioidaan heikennettävän kansalaisyhteiskunnan toimivaltaa siirtämällä valmisteluvastuu- ja valta kansalaisjärjestöjen ja nuorisoalan asiantuntijoilta virkamiehille. Lausunnon mukaan syytä ehdotetulle muutokselle ei tuoda esiin perusteluissa riittävällä tavalla. Lausunnonantajat eivät ota kantaa siihen, että ehdotuksen perustelujen mukaisesti avustustoimikunnan toimintakenttää laajennettaisiin siten, että se toimisi asiantuntijaelimenä kaikkien nuorisoalan järjestöjen avustusasioissa. Voimassa olevan säännöksen mukaan toimikunta toimii asiantuntijaelimenä ainoastaan valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja valtakunnallisten nuorisotyön palvelujärjestöjen avustusasioissa. 3 luku 8 Kunnan vastuu Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kunnan vastuusta nuorisotyössä ja -politiikassa. Pykälän 1 momentin mukaan nuorisotyö ja -politiikka kuuluisivat edelleen kunnan tehtäviin. Momentissa ei enää säädettäisi tarkemmin, mitä tehtäviä tai toimenpiteitä kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluisi. Muutoksella vahvistettaisiin kunnan itsenäistä vastuuta toteuttaa nuorisotyötä ja -politiikkaa päättämällään ja paikallisiin olosuhteisiin sopivalla tavalla. Lausunnonantajat pitävät erittäin tärkeänä, että pykälässä säädetään esityksen mukaisesti nuorisotyön ja - politiikan kuuluvan edelleen kunnan tehtäviin. Suuri osa lausunnonantajista vastustaa kuitenkin sitä, että ehdotuksen mukaan kunnille annetaan laajempi vapaus päättää nuorisotyön ja -politiikan toteuttamistavoista. Kuntien itsenäisemmän vastuun arvioidaan aiheuttavan riskin siitä, että taloudellisissa säästöpai- 10

neissa kunnat yhä useammin priorisoivat tärkeämmäksi muut kuin nuorisotyön ja -politiikan tarpeet. Lausunnoissa ilmenee huoli kuntien resursseista ja kyvystä luoda edellytyksiä nuorisotyölle ja nuorten toiminnalle taloudellisesti vaikeina aikoina. Huolena on myös se, että lapset ja nuoret joutuvat eriarvoiseen asemaan sen mukaan, minkä verran heidän asuinkunnassaan panostetaan nuorisotyöhön. Lausuntojen perusteella tilanteeseen ei katsota vaikuttavan se, että ehdotuksessa kunnan tulee paikalliset olosuhteet huomioon ottaen luoda edellytyksiä nuorisotyölle ja -toiminnalle järjestämällä nuorille suunnattuja palveluja ja tiloja sekä tukemalla nuorten kansalaistoimintaa. Koska ehdotuksessa ei määritellä voimassa olevaa lakia vastaavalla tavalla tarkemmin eri nuorisotyön palvelujen järjestämismuotoja, monet lausunnonantajat pitävät mahdollisena, että nuorisotyön palvelut keskittyvät yhä enenevässä määrin ainoastaan lakiesityksessä vahvemmin esille nouseviin etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajatoiminnan palveluihin. Tämän osalta muutamien lausunnonantajien mielestä vaarana on esimerkiksi nuorisotyön harrastus- ja kulttuuristen palvelujen karsiminen etenkin pienemmissä kunnissa. Yleisesti lausunnoissa arvioidaan ehdotuksen mukaisen pykälän kunnan vastuusta olevan voimassa olevaa lakia epätarkempi. Toisaalta monet lausunnonantajat myös kannattavat ehdotusta. Ehdotettuun pykälään myönteisesti suhtautuvat lausunnonantajat katsovat muun muassa, että voimassa olevassa laissa oleva varsin yksityiskohtainen nuorisotyön muotojen määrittelyn poistaminen antaa kunnille mahdollisuuden toteuttaa nuorisotyötään ja -politiikkaansa omien olosuhteidensa edellyttämällä tavalla. Koska kunnat ovat erikokoisia ja väestörakenteeltaan erilaisia, on lausunnonantajien mukaan hyvä, että kunnat voivat organisoida palvelut eri tavalla paikalliset olosuhteet ja alueelliset erityispiirteet huomioiden. Erityispiirteinä mainitaan esimerkiksi kunnan väestörakenne ja vähemmistöjen osuus kunnassa. Lausunnoissa arvioidaan, että kuntien tehtäväkuvausten väljentäminen ottaa aiempaa paremmin huomioon myös kunnallisen nuorisotyön resurssija painotuserot. Kuntaliiton lausunnon mukaan voimassa olevaan lakiin verrattuna kuntien tehtäviä ja vastuuta on selkeästi yksinkertaistettu ja selkeytetty. Kunnat ovat erilaisia ja väestörakenteeltaan poikkeavat toisistaan huomattavasti. Lausunnon mukaan tämän vuoksi on tärkeää lisätä kuntien mahdollisuutta järjestää nuorisotoimialan palvelut aina paikallisiin olosuhteisiin ja etenkin nuorten tarpeisiin sopivalla tavalla. Kuntaliitto pitää erityisen hyvänä, että esitys vahvistaa kuntien itsenäistä vastuuta toteuttaa ja organisoida nuorisotyötä ja - politiikkaa kunnan itsensä haluamalla tavalla. Kuntaliiton näkemyksen mukaan kunta tuntee paikalliset olosuhteet ja nuorten tarpeet parhaiten. Ehdotetun lain 2 :n tavoitteiden sisällyttämistä kunnan nuorisotyön toteuttamisen lähtökohdiksi pidetään lausunnoissa hyvänä. 9 Monialainen yhteistyö Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi monialaisesta yhteistyöstä, jonka kohderyhmänä olisivat kaikki kunnassa asuvat nuoret. Voimassa olevaan lakiin nähden säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että nuorten palvelu- ja ohjausverkoston edustajista ei enää säädettäisi. Lisäksi verkoston tehtäviä on karsittu. Annettujen lausuntojen perusteella pykälän sisältyminen lakiehdotukseen nähdään hyvänä ja tarpeellisena. Lausunnoissa pidetään myönteisenä etenkin sitä, että ehdotuksessa yhteistyöryhmän kohderyhmänä mainitaan kaikki kunnassa asuvat nuoret. Usean lausunnonantajan näkemyksen mukaan ehdotetun pykälän heikkoutena on se, ettei siinä yksityiskohtaisesti määritellä, mitkä tahot tulee olla edustettuina monialaisessa yhteistyöryhmässä. Esityksen perusteluissa todetaan, että verkoston kokoonpanosta ei enää säädettäisi, mutta tarkoituksena on, että verkostoon kuuluisivat edelleen tarpeen mukaan opetus-, sosiaali- ja terveys- ja nuorisotoimien sekä työ-, poliisi- ja puolustushallinnon edustajat. Lausunnoissa kuitenkin katsotaan, että kokoonpanon tulisi ilmetä var- 11

sinaisessa säännöksessä ja että perusteluissa oleva luettelo kokoonpanosta ei ole riittävä. Monet lausunnonantajat kannattavat voimassa olevan lain mukaista sitovampaa muotoilua, jossa luetellaan verkostossa tai yhteistyöryhmässä edustettuna olevat toimijat kuntia velvoittavasti. Myös muutama ehdotukseen myönteisesti suhtautuva lausunnonantaja korostaa kuitenkin, että perusteluissa mainittujen edustajien tulee edelleen kuulua verkostoon. Monen lausunnonantajan mielestä pykälässä pitäisi mainita, että verkostossa tulisi olla edustettuna myös nuorisoalan järjestöjä ja nuoria. Vaihtoehtoisesti pykälän perusteluihin ehdotetaan lisättäväksi velvoite, että verkostoon on valittava edustaja nuorisovaltuuston tai vastaavan vaikuttajaryhmän kautta, jolloin nuoret pääsisivät mukaan yhteistyöverkostoon. Monissa lausunnoissa nähdään tärkeänä, että verkoston tai muun yhteistyöryhmän tulisi toimia vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä järjestöjen ja yhteisöjen ohella myös nuorten kanssa. Nuorisovaltuustot suhtautuvat myönteisesti pykälään. Monialaisen yhteistyön mainitsemista laissa kiitellään nuorisovaltuustojen lausunnoissa. Myös monialaisen verkoston tehtäviä pidetään selkeinä. Yksittäisten nuorisovaltuustojen lausunnoissa ehdotetaan, että verkostolle tulisi kuitenkin määrittää minimikokoonpano tai tarkemmin ne tahot, joiden on oltava verkostossa mukana. Sosiaali- ja terveysministeriö vaatii lausunnossaan vielä säännöksen pohdintaa, sillä ehdotuksessa ei lausunnon mukaan ole otettu lainkaan huomioon parhaillaan käynnissä olevaa itsehallintoalue- ja soterakenneuudistusta. 10 Etsivä nuorisotyö Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi etsivästä nuorisotyöstä, sen tehtävistä ja toteuttamisesta kunnassa. Voimassa olevan nuorisolain mukaan kunta ei ole velvollinen järjestämään etsivää nuorisotyötä, vaan tehtävä on kunnalle vapaaehtoinen. Tältä osin ehdotettu säännös vastaa voimassa olevaa säännöstä. Pykälän 1 momentissa korostettaisiin voimassa olevaan lakiin nähden etsivässä nuorisotyössä myös nuoren osallisuuden ja elämänhallinnan edistämistä. Lausunnonantajat kannattavat yleisesti etsivää nuorisotyötä koskevaa pykälää. Erityisesti lausunnoissa pidetään myönteisenä sitä, että ehdotuksessa korostetaan nuoren osallisuuden ja elämänhallinnan edistämistä etsivässä nuorisotyössä. Useat lausunnonantajat pitävät ongelmallisena sitä, ettei etsivän nuorisotyön järjestämisvelvoitetta kunnille ole ehdotuksessa määritelty. Osa lausunnonantajista näkee, että etsivän nuorisotyön roolia syrjäytymisen ehkäisyssä olisi perusteltua vahvistaa säätämällä se kuntia velvoittavaksi toimintamuodoksi. Etsivän nuorisotyön vapaaehtoisen järjestämisen arvioidaan joissakin lausunnoissa vaikeuttavan etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella asuvien nuorten mahdollisuuksia päästä etsivän nuorisotyön piiriin. Muutamissa lausunnoissa ehdotetaan pykälään tai vaihtoehtoisesti sen perusteluihin lisättäväksi, että etsivän nuorisotyön kohteina ovat myös vammaiset nuoret. Näiden lausuntojen mukaan etsivässä nuorisotyössä tulisi olla keinoja tavoittaa ja tukea myös vammaisia nuoria, joiden syrjäytymisriski on ilmeinen. Lausuntojen mukaan vammaisten nuorten tulee päästä yhdenvertaisesti muiden nuorten kanssa etsivän nuorisotyön piiriin, mikäli heillä on siihen tarvetta. Nykyään vammaisten nuorten mahdollisuuksien päästä etsivän nuorisotyön piiriin arvioidaan olevan vaihtelevat. Vaikka etsivän nuorisotyön tärkeyttä korostetaan valtaosassa lausuntoja, tulisi muutaman lausunnonantajan mielestä ehdotetussa nuorisolaissa kuitenkin painottaa vahvemmin myös syrjäytymisen ennalta ehkäisevää näkökulmaa ja toimintamuotoja. 11 Tietojen luovuttaminen etsivälle nuorisotyölle 12

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nuoren yksilöinti- ja yhteystietojen luovuttamisesta etsivää nuorisotyötä varten. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain mukaista säännöstä. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että tietojen luovutukseen liittyvä erillinen 25-vuoden yläikäraja poistettaisiin, jolloin säännökset koskisivat kaikkia lakiesityksen 3 :n määritelmän mukaisia nuoria. Ehdotettua pykälää kannatetaan annetuissa lausunnoissa. Pykälän sisältö jakaa lausunnonantajia kuitenkin jonkin verran. Yleisesti pidetään hyvänä, että tietojen luovuttamisen tarkoituksena on löytää ja tavoittaa tuen tarpeessa olevia nuoria, mutta muutamassa lausunnossa etsivästä työstä säätämisen vievän työmuotoa lähemmäksi viranomaistyötä ja siten kauemmaksi etsivän työn perinteestä. Toisaalta lausunnoissa arvioidaan, että tietojen luovuttaminen ehdotuksen mukaisissa tilanteissa on hyvä asia, sillä syrjäytymisvaarassa oleva nuori ei aina itse löydä tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Oikeusministeriön lausunnon mukaan 1 momentin pääsääntö, jonka mukaan tietoja luovutetaan nuoren suostumuksella, on hyvä. Samoin pykälän 2 ja 4 momentin tietojen luovutussäännöksissä on ministeriön mukaan asianmukaisesti ilmaistu se, että tietoja voidaan näiden säännösten nojalla luovuttaa myös salassapitosäännösten estämättä. Myös sitä, että tietojen luovuttamisesta tulee etukäteen ilmoittaa nuorelle tai tämän huoltajalle, pidetään lausunnossa hyvänä. Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain mukaisesti tietojen luovuttamisesta puolustusvoimilta etsivälle nuorisotyölle ja mahdollisuudesta olla luovuttamatta tietoja kokonaisharkinnan perusteella. Puolustusministeriö kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että pykälän 3 momentin säännöstä on pidetty puolustusvoimissa jossain määrin tulkinnanvaraisena. Kokonaisharkinta perustuu usein hyvin lyhyeen palvelusaikaan, eikä nuoresta ole välttämättä riittävästi tietoja käytettävissä. Tämän arvioidaan johtavan säännöksen vaihtelevaan soveltamiseen. Muutamissa lausunnoissa pidetään hyvänä pykälän 4 momenttiin ehdotettua lisäystä Kansaneläkelaitoksen oikeudesta luovuttaa nuorta koskevia tietoja etsivää nuorisotyötä varten. Voimassa olevan säännöksen mukainen oikeus luovuttaa nuorta koskevia tietoja etsivää nuorisotyötä varten koskee ainoastaan viranomaisia. Myös yläikärajojen poistamista pidetään kannatettavana, jotta noudatetaan esityksen 3 :ssä ehdotettua ikärajaa. Helsingin kaupungin opetuslautakunta ei lausunnossaan kannata esitettyä ikärajan nostoa alle 25-vuotiaista 29-vuotiaisiin niiden nuorten osalta, joista laki velvoittaa tekemään ilmoituksen etsivälle nuorisotyölle. Lausunnossa ei myöskään kannateta mahdollisten etsivälle nuorisotyölle ilmoituksia tekevien tahojen lisäämistä eikä etsivän nuorisotyön toimimista viranomaisia yhdistävän rekisterin ylläpitäjänä. Mainitun ikärajan nostamisen ja ilmoittajatahojen lisäämisen arvioidaan lausunnon mukaan kasvattavan etsivän nuorisotyön asiakasmäärää. Lausunnonantajan mukaan tämä puolestaan tarkoittaisi muun muassa etsivän nuorisotyön kustannusten kasvamista. 12 Rekisteri viranomaisten yhteistyötä varten etsivässä nuorisotyössä Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kunnan oikeudesta ylläpitää rekisteriä, johon etsivälle nuorisotyölle luovutettavia tietoja voidaan merkitä. Rekisterin ylläpito olisi kunnalle vapaaehtoinen. Pykälä on uusi. Lausunnonantajat suhtautuvat ehdotettuun pykälään varsin vaihtelevasti. Osa lausunnonantajista katsoo, että etsivän nuorisotyön tueksi perustettava rekisteri on kannatettava ehdotus nuorten varhaisen tukemisen tehostamiseksi. Näissä lausunnoissa katsotaan, että rekisterin avulla on mahdollista ilmaista huolta riittävän aikaisessa vaiheessa. Osassa lausunnoissa rekisteriä kannatetaan, koska sen arvioidaan helpottavan viranomaisyhteistyötä. Rekisteri nähdään hyödyllisenä myös, mikäli se vähentää päällekkäistä tietoa eri paikoissa, ja nuori tavoitetaan ja voidaan ohjata palveluiden pariin, joita hän ei muutoin löytäisi. Lausunnoissa, joissa kannatetaan rekisterin avaamista myös esimerkiksi nuorten harrastustoimintaa tarjoaville 13

tahoille, pidetään tärkeänä, että sopimuksen perusteella rekisteriä käyttäville tahoille eivät välity muiden luovuttamat tiedot nuoresta. Toisaalta joissakin lausunnoissa suhtaudutaan varauksellisesti rekisterin käyttöoikeuden luovuttamiseen nuoren kanssa toimivalle yhdistykselle, säätiölle ja muille yhteisöille. Joissakin lausunnoissa rekisterin arvioidaan nopeuttavan asioiden käsittelyä, ja samalla lisäävän etsivän nuorisotyön vaikuttavuutta. Lausunnoissa kuitenkin edellytetään, että rekisteri edistäisi toteutuessaan tietojen joustavaa vaihtoa ja sujuvuutta sekä tukisi nuoren asian etenemistä. Joidenkin lausunnonantajien mukaan rekisterimahdollisuus nähdään hyvänä etenkin suurissa kunnissa ja kaupungeissa, sillä sen arvioidaan helpottavan tietojen vaihtoa viranomaisten välillä. Pääasiassa lausunnonantajat eivät kuitenkaan kannata nuoren yksilöintitietojen kirjaamista rekisteriin ilman nuoren suostumusta. Monen lausunnonantajan mielestä rekisterin ylläpitäminen on hyvä idea ainoastaan, jos tietojen luovuttaminen rekisteriin tapahtuu nuoren suostumuksella. Monet lausunnonantajat ovat huolissaan siitä, että rekisterin käyttö voi johtaa rekisteriin joutuneiden nuorten leimautumiseen. Lausunnonantajat pitävät myös nykyistä ilmoitusmallia riittävänä ja käyttökelpoisena. Jotkut lausunnonantajat arvioivat rekisterin rikkovan nuorten yksityisyyttä, ja toisaalta sen katsotaan lisäävän byrokratiaa ja kuntien maksupaineita. Yhtenä vaihtoehtona esitetään, että uuden rekisterin sijaan tulisi panostaa oppilaitosten ja etsivän nuorisotyön väliseen yhteistyöhön ja tietojen vaihtoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) katsoo lausunnossaan, että ajatus rekisteristä ei sovellu etsivän nuorisotyön eetokseen. Lausunnon mukaan rekisterin arvioidaan sopivan huonosti myös lain tavoitteisiin. THL:n näkemyksen mukaan rekisterin keräämisen ja ylläpitämisen edut ja haitat lain tavoitteiden kannalta tulisi arvioida huolella etukäteen. Tietosuojavaltuutettu kiinnittää lausunnossaan huomiota muun muassa siihen, että nuoren yksilöinti- ja yhteystiedot talletettaisiin ehdotuksen mukaan viranomaisten yhteistyötä varten etsivässä nuorisotyössä ylläpidettävään rekisteriin, josta ne luovutettaisiin edelleen etsivälle nuorisotyölle. Esityksestä ei kuitenkaan selviä, mihin sääntelyllä pyritään. Tietosuojavaltuutetun mukaan lakiehdotuksesta ei ilmene, mikä tähän rekisteriin talletettujen tietojen käsittelyn tarkoitus on, vaikka rekisteröinnin tavoitteesta tulee säätää lailla. Lausunnossa katsotaan, että 12 :ssä tarkoitettuja henkilötietojen käsittelyä tulee kokonaisuudessaan arvioida tarkemmin lainvalmistelussa. Nyt pykälän ei katsota olevan yksiselitteinen ja täsmällinen. Myös salassapitosäännösten kattavuuteen kiinnitetään tietosuojavaltuutetun lausunnossa huomiota. Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa lausunnossaan, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti kannanotoissaan esittänyt, että säädettäessä henkilötietojen käsittelystä tärkeitä sääntelykohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, tietojen sallitut käyttötarkoitukset, tietojen luovutettavuus, tietojen antaminen teknisen käyttöyhteyden avulla, henkilörekisterin yhdistäminen ja tietojen säilytysaika henkilörekisterissä sekä rekisteröidyn oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla. Valtiontalouden tarkastusviraston lausunnon mukaan ehdotuksen 12 ja 13 täyttävät pääosiltaan esitetyt vaatimukset, mutta tarkastusviraston näkemyksen mukaan epäselväksi jää, millä tavalla rekisterissä olevia tietoja luovutetaan rekisteriin ja miten rekisteristä luovutetaan tietoja eteenpäin. Jos luovutus tapahtuu viranomaisista etsivän nuorisotyön rekisteriin teknisellä käyttöyhteydellä tai jos tietoja luovutetaan rekisteristä teknisen käyttöyhteyden avulla, tulisi siitä säätää nimenomaisesti laissa. Tarkastusvirasto kiinnittää huomiota myös siihen, että ehdotetussa laissa oleva rekisterinpitotehtävä on julkinen hallintotehtävä, jonka antamisessa yksityisoikeudellisen yhdistyksen hoidettavaksi tulee ottaa huomioon perustuslain 124 :n sääntely julkisen hallintotehtävän antamisesta yksityiselle sekä tähän liittyvä perustuslakivaliokunnan sääntely. Lausunnossa huomautetaan, että kuntalain 8 ja 9 :t eivät ole yleissäännöksiä sille, että kunta voi minkä tahansa julkisen hallintotehtävän antaa yksityiselle hoidettavaksi, vaan se edellyttää erikseen säätämistä erityislainsäädännössä. Myös monessa muussa lausunnossa pidetään esitettyä säännöstä ongelmallisena. Rekisterin tarkoitus sekä sen käytännön soveltaminen jäävät lausuntojen mukaan osin epäselväksi. Lausunnonantajat toteavat, että 14

säännöksestä ei ilmene, mikä on rekisterin käyttötarkoitus, kuka rekisterissä olevia tietoja käyttää, ja miten tietoja käytetään. Muutamat lausunnonantajat katsovat, että ehdotusta tulisi tarkemmin arvioida erityisesti henkilötietolain kannalta. Ehdotuksen katsotaan edellyttävän myös informaatio-ohjausta siitä, miten henkilötietoja voitaisiin sen puitteissa laillisesti käsitellä. Ehdotuksen perustelujen tarkennusta ja selvennystä kaivataan myös annetuissa lausunnoissa. 13 Nuoren tietojen käsittely etsivässä nuorisotyössä Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi etsivän nuorisotyön tehtävien hoitamisessa tarvittavien tietojen käsittelystä. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevassa laissa säädettyä. Vain muutamat lausunnonantajat ottavat kantaa ehdotettuun nuoren tietojen käsittelyä etsivässä nuorisotyössä koskevaan pykälään. Näiden lausunnonantajien mukaan ehdotus on pääosin kannatettava. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan etsivän nuorisotyön tehtävien hoitamisessa saatuja nuorta koskevia tietoja saadaan luovuttaa edelleen toiselle viranomaiselle vain nuoren ja, jos nuori on alaikäinen, myös hänen huoltajansa suostumuksella. Valtiontalouden tarkastusvirasto huomauttaa lausunnossaan tältä osin, että 2 momentista ei ilmene, minkälainen suostumus tietojen luovuttamiseen riittää. Tarkastusviraston lausunnon mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännössä sekä opiskeluhuollon lainsäädännössä on edellytetty kirjallista suostumusta. 4 luku 14 Valtionosuus kunnille Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että kunnalle myönnettäisiin valtionosuutta tämän lain mukaisiin käyttötarkoituksiin siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa säädetään. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 9 :n ensimmäistä virkettä. Ehdotuksen mukaan kunnalla olisi jatkossa suurempi harkintavalta sen suhteen, mihin kunnan saama valtionosuus käytetään. Pykälää kommentoineet lausunnonantajat pitävät ehdotusta yleisesti kannatettavana. Muutamissa lausunnoissa mainitaan erikseen, että on hyvä, että kunnalla on jatkossa suurempi harintavalta kunnan saaman valtionosuuden käytön suhteen. Muutamissa lausunnoissa kiinnitetään huomiota ehdotetun lain mukaiseen uuteen ikärajamääritelmään ja sen vaikutukseen kunnan valtionosuuksiin. 15 Nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuus Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuudesta. Voimassa olevassa laissa ei ole järjestön valtionapukelpoisuutta koskevia säännöksiä, mutta voimassa olevassa laissa säädetään valtionavustuksen saamisen edellytyksistä. Pykälä vastaa osittain voimassa olevassa laissa säädettyä. Voimassa olevassa laissa valtionavustuksen saamisen edellytyksenä on järjestön valtakunnallisuus. Tämä edellytys ehdotetaan poistettavaksi, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon nuorten alueellinen sijoittuminen. Nuorisoalan järjestöjen valtionapukelpoisuutta koskeva pykälä jakaa lausunnonantajien mielipiteitä melko paljon. Erilaisia näkemyksiä esitetään erityisesti valtakunnallisuuden edellytyksestä. Monen lausunnonantajan (esim. Suomen Lukiolaisten Liitto ry, Avustus- ja arviointitoimikunta, Suomen Partiolaiset ry) mukaan valtakunnallisuuden edellytys valtionavustuksen saamiseksi tulisi säilyttää uudessa laissa. Lausuntojen mukaan valtion yleisavustusta nauttivalta järjestöltä on perusteltua vaatia toiminnan valtakunnallista tavoitettavuutta. Valtakunnallisuuden edellytys varmistaa, että kaikilla nuorilla on tasapuo- 15

liset harrastusmahdollisuudet asuinpaikasta riippumatta ja että nuorisotoimintaa tarjotaan koko maassa. Avustus- ja arviointitoimikunnan lausunnon mukaan paikallisen toiminnan tukeminen ei voi olla lähtökohtaisesti valtion tehtävänä. Valtionapukelpoisuuteen liittyvän valtakunnallisuuden edellytyksen poistamista kannattavat lausunnonantajat (esim. Suomen Punainen Risti, Suomen Opiskelija-Allianssi -OSKU ry) katsovat muun muassa, että muutos mahdollistaa nuorisotyön järjestämisen lähempänä nuoria itseään alueelliset tarpeet huomioiden. Ehdotusta kannattavien lausunnonantajien mukaan valtakunnallisuuden poistaminen on myönteinen muutos, jonka arvioidaan parantavan paikallisten ja pienten järjestöjen asemaa sekä monipuolistavan nuorisojärjestöjen kenttää, ja tätä kautta lisäävän paikallista osallisuutta. Muutamat lausunnonantajat kannattavat lausunnoissaan esityksen kirjausta, jonka mukaan valtionapukelpoisuudesta päätettäessä otetaan huomioon lain tavoitteet, eli miten järjestö edistää nuorten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta. Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan valtionapukelpoiseksi ei hyväksytä sellaista järjestöä, jonka pääasiallisena tehtävänä on edistää yhden koulutus-, opinto- tai vastaavan alan opiskelua. Pääasiallisesti ammatillista järjestäytymistä edistävää järjestöä ei myöskään hyväksytä valtionapukelpoiseksi. Muutamien lausunnonantajien (esim. Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry, Nuoli - Nuoriso- ja liikunta-alojen asiantuntijat ry, Insinööriopiskelijaliitto IOL ry, Akava ry) mukaan 4 momentin kirjaus tulee poistaa. Lausunnoissa muun muassa esitetään, että valtionavustuksen myöntämisen kriteereinä tulee ehdotetun sijaan olla lakiehdotuksen velvoitteiden ja tavoitteiden toteutuminen, ei järjestön järjestäytymisperuste. Lausunnonantajat perustelevat näkemystään myös esimerkiksi sillä, että lain tulee olla yksiselitteinen ja turvata samanlaiset oikeudet kaikille nuorisolaissa määriteltyyn kohderyhmään kuuluville. Lausunnonantajien mukaan yhden alan opiskelua edistävien järjestöjen tai ammatillista järjestäytymistä edistävien järjestöjen rajaaminen valtionapukelpoisuuden ulkopuolelle ei ole perusteltua, kun samaan aikaan valtionapukelpoisia ovat monen alan opiskelua tai poliittista toimintaa edistävät järjestöt. Valtiontalouden tarkastusvirasto korostaa lausunnossaan, että yleisavustuksen pitää olla tarpeellinen, eikä se saa kattaa kokonaiskustannuksia. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan lakiesitykseen liittyvässä asetuksessa tulisi selvästi todeta, että toiminnan tuotot ja erityisesti niiden positiivinen kehitys vaikuttavat yleisavustuksen määrään. Tarkastusvirasto katsoo lausunnossaan myös, että lakiesityksessä esitetyt avustuskriteereihin liittyvät käsitemuutokset eivät poista avustusjärjestelmän läpinäkyvyysongelmaa. 16 Valtionavustuksen myöntäminen nuorisoalan järjestölle Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valtionavustuksen myöntämisestä nuorisoalan järjestöille. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan lain säännöstä, jossa säädetään nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen valtionavustuksista, sekä voimassa olevan lain säännöstä, jossa säädetään nuorisotyötä tekevien järjestöjen valtionavustuksista. Ehdotettuun pykälään suhtaudutaan lausunnoissa sekä myönteisesti että kielteisesti. Muutamassa lausunnossa todetaan, että avustuksen määrää harkittaessa arvioitavaa toiminnan laatua ja muita kriteereitä olisi syytä avata ja määritellä tarkemmin pykälän perusteluissa. Monessa lausunnossa suhtaudutaan kielteisesti siihen, että lakiesityksessä ei puhuta enää valtakunnallisista nuorisojärjestöistä. Lausuntojen mukaan muun muassa valtionapukelpoisuuden laajentaminen valtakunnallisista nuorisojärjestöistä nuorisoalan järjestöiksi sisältää riskin, että nuorisotoiminnan valtakunnallinen kattavuus kapenee ja järjestöt keskittävät toimintaansa suurille paikkakunnille. Lausunnoissa todetaan, että toiminnan on tavoitettava myös isojen asumiskeskuksien ulkopuolella asuvat nuoret. Valtakunnallisuuskriteerin poistaminen ei saa yksittäisten lausunnonantajien mukaan johtaa siihen, että piirijärjestöt saavat oikeuden hakea valtionavustusta, sillä valtionapuhaun tulee jatkossakin tapahtua keskusjärjestöjen kautta. Yksittäisissä lausunnoissa pidetään tärkeänä muun muassa esityksen kirjausta, jonka mukaan valtionavustuksen määrää harkittaessa otetaan huomioon, miten järjestö toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta, 16

tasa-arvoa ja osallisuutta sekä toteuttaa muita lakiesityksen 2 :ssä säädettyjä tavoitteita ja lähtökohtia. Toisaalta yhdessä lausunnossa tuodaan esille, että kriteerit avustuksen myöntämiselle tulee kirjata selkeästi ja että kriteerien olisi perustuttava matemaattiseen malliin, joka on kaikkien saatavilla ja julkisesti tiedossa. Samassa lausunnossa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden käsitettä pidetään myös erittäin syrjivänä. Lausunnonantaja ehdottaa, että yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja tavoitteiden edistämisen kriteerit poistetaan kokonaan uudesta nuorisolaista, mikäli niitä ei tarkenneta yksiselitteisempään muotoon. 17 Valtionavustuksen myöntäminen nuorisoalan osaamiskeskukselle Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nuorisoalan osaamiskeskukselle myönnettävästä valtionavustuksesta. Pykälä on uusi. Ehdotetun uuden pykälän lisääminen nähdään lausunnoissa sinänsä myönteisenä, mutta nuorisoalan osaamiskeskuksen määrittelyyn, tehtäviin ja rooliin suhtaudutaan melko vaihtelevasti ja osin kriittisesti eri lausunnoissa. Monet lausunnonantajat pitävät kuitenkin ehdotuksen mukaista pykälää kannatettavana sellaisenaan. Muutamilla lausunnonantajilla ei ole huomauttamista pykälästä. Lausunnoissa osaamiskeskusten muodostumisen ja määrittymisen katsotaan olevan epäselvää esimerkiksi sen osalta, kuka päättää, mitkä toimijat ovat osaamiskeskuksia, ja mitä tehtäviä keskukselle kuuluisi. Osaamiskeskuksia koskevan sääntelyn arvioidaan olevan melko väljää. Osaamiskeskusten roolia nuorisolain tavoitteiden toteuttajana ja suhteessa valtioon ja kuntiin tulisi lausuntojen mukaan määritellä täsmällisemmin. Yksittäisissä lausunnoissa ehdotetaan, että nuorisoalan osaamiskeskusten roolia ja tehtävää voitaisiin tarkentaa lakiin liittyvässä asetuksessa. Lausunnoissa toivotaan myös, että osaamiskeskusten osalta kirjattaisiin asetukseen niiden monimuotoisuus siten, että osaamiskeskus voisi olla esimerkiksi nuorisoalan järjestö, usean nuorisoalan järjestön yhteenliittymä tai järjestökentän ulkopuolinen toimija, ja ettei valtionapukelpoisuutta ja yleisavustuksen saamista katsota esteeksi osaamiskeskuksen aseman saamiselle. Muutaman lausunnonantajan näkemyksen mukaan osaamiskeskukseksi tulisi voida katsoa nuorisoalan järjestön toimintokokonaisuuden, joka toteuttaa osaamiskeskukselle asetettuja vaatimuksia. Yksittäisissä lausunnoissa katsotaan, että ainakin osa osaamiskeskuspaikoista tulisi laittaa julkiseen hakuun ja niiden toiminnan laatua tulisi arvioida säännöllisesti ulkopuolisen arvioitsijan toimesta. 18 Valtionavustuksen myöntäminen nuorisokeskukselle Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nuorisokeskukselle myönnettävästä valtionavustuksesta. Voimassa olevassa laissa valtionavustuksen saamisen edellytyksenä on nuorisokeskuksen valtakunnallisuus. Tältä osin säännöstä ehdotetaan muutettavaksi. Valtionavustuksen saamisen edellytyksiä ehdotetaan myös muilta osin uudistettavaksi. Ehdotettuun pykälään suhtaudutaan lausunnoissa pääosin myönteisesti. Myös 18 :n osalta muutamissa lausunnoissa kuitenkin ehdotetaan nuorisokeskuksen valtakunnallisuuden vaatimuksen säilyttämistä, sillä nuorisokeskusten työn katsotaan perustuvan valtakunnallisesti tarjottaviin palveluihin ja nuorisokeskukset ovat profiloituneet valtakunnallisiksi keskuksiksi, joihin tullaan pitkienkin matkojen päästä. Muutaman lausunnonantajan mukaan nuorisokeskusten tulee olla esteettömiä. Yksittäiset lausunnonantajat ehdottavat lisättäväksi pykälään nuorisokeskuksen tehtäviin maininnan, että nuorisokeskuksilla on nuorisotyön alueellisen kehittämisen tehtävä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto muistuttaa lausunnossaan, että kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi on tärkeää, ettei nuorisokeskus tai muu nuorisotoimintaa harjoittava yhteisö voi hyödyntää nuorisolain mukaiseen yleishyödylliseen toimintaan myönnettyä valtionavustusta sen muussa, luonteeltaan taloudellisessa toiminnassa. Tämä on pyritty huomioimaan ehdotuksen 18 :n 3 momentissa, jonka mukaan avustettavan 17

toiminnan on oltava yleishyödyllistä, eikä liiketoiminnasta aiheutuvia menoja pidetä hyväksyttävinä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto huomauttaa, että tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen toiminta ja Euroopan unionin oikeuskäytännössä muotoutunut ei-taloudellinen toiminta eivät käsitteinä täysin vastaa toisiaan. Mahdollisten tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi virasto esittää harkittavaksi pykälän 3 momentin täydentämistä siten, että avustettavan toiminnan olisi oltava yleishyödyllistä ja luonteeltaan ei-taloudellista. Kilpailu- ja kuluttajavirasto linjaa, että esitetyn lisäyksen tekeminen edellyttäisi ei-taloudellisen toiminnan käsitteen lisäämistä myös niihin lakiesityksen muihin kohtiin, joissa viitataan yleishyödyllisyyden vaatimukseen. Lisäksi kilpailu- ja kuluttajavirasto toteaa, että kilpailuneutraliteetin vaarantumiseen liittyvien riskien välttämiseksi sellaisille nuorisotoimintaa harjoittaville yhteisöille, jotka harjoittavat luonteeltaan sekä taloudellista että ei-taloudellista toimintaa, tulisi säätää velvollisuus mainittujen toimintojen kirjanpidolliseen eriyttämiseen. Myös työ- ja elinkeinoministeriö tuo lausunnossaan esille kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämiä huomioita. 19 Valtionavustuksen myöntäminen nuorten työpajatoimintaan Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi nuorten työpajatoimintaan myönnettävästä valtionavustuksesta. Voimassa olevassa laissa ei ole erillistä nuorten työpajatoiminnan avustamista koskevaa pykälää, mutta voimassa olevan lain muita avustuksia koskevan säännöksen mukaan valtion talousarvioon voidaan vuosittain ottaa määräraha muun muassa nuorten työpajatoimintaan. Lisäksi nuorten työpajatoiminta on mainittu voimassa olevan lain 7 kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvana palveluna tarvittaessa. Lausunnonantajat kannattavat laajasti nuorten työpajatoimintaan liittyvän erillisen pykälän sisältymistä lakiehdotukseen. Nuorten työpajatoiminnan mainitsemista omassa pykälässään pidetään lausunnoissa erittäin myönteisenä muun muassa sen vuoksi, että työpajatoiminnan katsotaan ehkäisevän nuorten syrjäytymistä. Myös Valtakunnallinen työpajayhdistys ry pitää lausuntonsa mukaan työpajatoiminnan omaa pykälää kentän toimijoiden näkökulmasta lähtökohtaisesti hyvänä. Työpajayhdistys painottaa nuorten työpajatoiminnan merkitystä nuorten sosiaalisessa vahvistamisessa sekä yhteisöllisyydessä. Työpajayhdistyksen sekä muutaman muun lausunnonantajan mukaan pykälän 2 momentin viittaus lakiehdotuksen 2 :ään toiminnan perusteena jättää melko paljon liikkumavaraa toiminnan rakentamisessa ja vastaavasti sen rahoittamisessa. Työpajayhdistyksen lausunnon mukaan tätä pidetään joillakin alueilla suurena riskinä toimijoiden yhdenvertaiselle kohtelulle. Lausunnossa todetaan lisäksi monen muun lausunnon tavoin, että nuorten työpajatoiminnan osalta lakiesityksessä tulisi olla kaksi erillistä pykälää, joista toisessa määritellään työpajan toimintaa ja tarkoitusta, ja toisessa valtionavustuksen myöntämistä. Nuorten työpajatoimintaa ja sen tavoitteita ehdotetaan avattavan lakiesityksessä vähintään samalla tasolla kuin etsivää nuorisotyötäkin. Yleisesti monissa lausunnoissa arvioidaan työpajatoiminnan määrittelyn olevan ehdotetussa pykälässä liian suppeaa. Muutamat lausunnonantajat kiinnittävät huomiota siihen, että yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen osalta myös työpajatoiminnan tulee tosiasiallisesti olla esimerkiksi eri tavoin vammaisten nuorten saavutettavissa. Lausunnoissa nuorten työpajoilta edellytetään esteettömyyttä, ja että niiden toiminta on järjestettävä siten, että myös vammaiset nuoret voivat osallistua toimintaan. 20 Muut valtionavustukset Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi muista valtionavustuksista. Pykälän mukaan valtion talousarvioon voitaisiin vuosittain ottaa määräraha nuorisotyöhön ja -politiikkaan liittyvään tutkimukseen, kansainväliseen nuorisoalan yhteistyöhön, nuorisotilojen rakentamiseen, peruskorjaamiseen ja varustamiseen, etsivään nuorisotyöhön sekä nuorisotyön kehittämistoimintaan. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 13 :ää, kuitenkin siten, että siitä on poistettu nuorten työpajatoiminta. 18

Vain muutamat lausunnonantajat kommentoivat ehdotettua pykälää. Pääosin lausunnoissa suhtaudutaan myönteisesti ehdotukseen. Erityisesti nuorisovaltuustot kannattavat ehdotusta. Yksittäiset lausunnonantajat toteavat muun muassa, että etsivästä nuorisotyöstä säädetään melko yksityiskohtaisesti verrattuna muuhun nuorisotyöhön, joten on erikoista, että sen toiminnan rahoituksesta ei säädetä erillisessä pykälässä tai kohdassa. Muutamassa lausunnossa myös arvioidaan, että koska lakiehdotus ei sisällä rahoituksen velvoittavuutta, ei etsivän nuorisotyön jatkuvuutta pystytä takaamaan. 21 Valtionapukelpoisuuden peruuttaminen Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi osaamiskeskuksen, nuorisokeskuksen, nuorten työpajan ja nuorisoalan järjestön valtionapukelpoisuuden peruuttamisesta. Voimassa olevassa laissa ei ole säännöstä valtionapukelpoisuuden peruuttamisesta. Säännöksellä mahdollistetaan avustuskelpoisuuden peruuttaminen tilanteissa, joissa järjestön tai muun valtionavustusta saavan tahon toiminta on muuttunut siten, että sitä on syytä arvioida uudelleen. Valtionapukelpoisuuden peruuttamista koskevaa 21 :ää kommentoineet lausunnonantajat kannattavat lähes poikkeuksetta ehdotusta. Lausuntojen mukaan ehdotusta pidetään muun muassa edistyksellisenä, tärkeänä ja hyvänä uudistuksena. Lausunnoissa esimerkiksi arvioidaan olevan hyvä, että jatkossa avustuksen saaminen useamman vuoden ajan ei merkitse sitä, että avustuksesta tulee automaattinen jatkumo. Valtionapukelpoisuuden peruuttaminen nähdään tarpeellisena keinona lakkauttaa järjestön yleisavustukset, mikäli järjestön toiminta on muuttunut luonteeltaan siten, ettei se vastaa enää valtionapukelpoisuuden vaatimuksia. Avustus- ja arviointitoimikunta ehdottaa, että ennen kuin opetus- ja kulttuuriministeriö käyttää mahdollisuuttaan peruuttaa valtionapukelpoisuus, sen on kuultava toimikuntaa. 5 luku 22 Nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi velvollisuudesta tarjota nuorille ja lapsille mahdollisuus osallistua tai vaikuttaa paikallista, alueellista ja valtakunnallista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn sekä nuorten ja lasten kuulemisesta mainituista asioista. Säännöksen ehdotetaan koskevan sekä 7 29- vuotiaita nuoria että alle 7-vuotiaita lapsia. Säännöksessä ei tarkemmin määritellä kuulemisen keinoja. Säännöksen tarkoituksena olisi täydentää ehdotetun nuorisolain, kuntalain ja perusopetuslain osallisuuden edistämistä koskevia säännöksiä. Lausunnonantajat pitävät erittäin hyvänä, että uudessa nuorisolaissa huomioidaan nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen. Ehdotukseen myönteisesti suhtautuvat lausunnonantajat kannattavat sitä, että nuorilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa paikallista, alueellista ja valtakunnallista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn eri tasoilla. Tämän katsotaan vahvistavan nuorten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia heille tärkeisiin asioihin. Lisäksi lausunnoissa pidetään hyvänä parannuksena voimassa olevaan lakiin nähden nimenomaan sitä, että pykälässä mainitaan nuorten mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa paikallisen ja alueellisen tason lisäksi myös valtakunnallisella tasolla. Suuri osa lausunnonantajista pitää kuitenkin nuorten osallistumista, vaikuttamista ja kuulemista koskevaa pykälää muotoilultaan liian yleispiirteisenä tai epämääräisenä. Monet lausunnonantajat katsovat, että pykälässä pitäisi tuoda vahvemmin esille velvollisuus järjestää lapsille ja nuorille mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Ehdotuksen mukainen sanamuoto tulee tarjota mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen 19

nähdään lausunnoissa liian yleispiirteisenä ja liikaa liikkumavaraa jättävänä ilmaisuna. Lausunnonantajien mielestä säännöksen pitäisi olla tältä osin paljon velvoittavampi. Monessa lausunnossa ehdotetaan, että voimassa olevan lain 8 :n mukainen muotoilu, jonka mukaan nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa, tulee lisätä myös ehdotettuun pykälään. Lakiesityksessä ehdotetun muotoilun katsotaan rajaavan nuorten osallistumista ja vaikuttamista pelkästään nuorisotyötä ja - politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Monet lausunnonantajat kiinnittävät huomiota siihen, että nuorten osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet päätöksentekoon ovat tärkeitä muissakin asioissa kuin pelkästään nuorisotyötä ja nuorisopolitiikkaa koskevissa asioissa. Joidenkin lausunnonantajien mielestä esitykseen olisi syytä tarkentaa myös kuulemisen ajankohta, jonka tulisi olla mahdollisimman varhaisessa valmisteluvaiheessa. Useassa lausunnossa arvioidaan, että lain tavoitteena oleva nuorten osallisuus- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen ei toteudu ehdotetussa pykälässä. Pykälässä tulisi lausunnonantajien mukaan määritellä monipuolisemmin kuulemisen ja vaikuttamisen välineitä ja keinoja. Kuulemisen keinojen osalta lausunnoissa myös toivotaan pykälän perusteluihin lisättäväksi maininta, että nuorten osallistumis- ja vaikuttamiskanavien tulee olla monipuolisia ja yhdenvertaisia. Lisäksi kuulemisen muotojen ja keinojen kirjaaminen nähdään tärkeänä, koska kuulemisen velvoite koskee ehdotuksen mukaan myös alle 7-vuotiaita lapsia. Lasten ja nuorten kuuleminen on monissa kunnissa järjestetty eri tavalla, joten yhtenäisten käytäntöjen kirjaaminen varmistaisi yhdenvertaisuuden toteutumisen asuinpaikasta riippumatta. Erityisesti muutamissa nuorisovaltuustojen lausunnoissa ehdotetaan, että perusteluissa voitaisiin mainita monipuoliset kuulemisen välineet, kuten nuorisovaltuusto, oppilaitokset, verkkodemokratia, ad hoc -tilaisuudet sekä nuorten työryhmäjäsenyydet muun muassa kuntien tai valtionhallinnon työryhmissä ja toimielimissä. Monet lausunnonantajat toivovat, että esityksen kuulemista ja osallisuutta koskevissa kohdissa tulisi mahdollisuuksien mukaan varautua tulevien itsehallintoalueiden aiheuttamiin muutoksiin, sillä kuulemisen toteutuminen myös uusissa hallintoelimissä nähdään tärkeänä. Tulevan sote- ja itsehallintouudistuksen katsotaan muuttavan kunnan toimintaympäristöä sekä nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia niin merkittävästi, että uudessa nuorisolaissa on pystyttävä ennakoimaan nuorten osallisuuden muutoksia tältä osin. Monessa lausunnossa katsotaan, että erityistä huomiota tulee kiinnittää heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten (esim. vähemmistöjen, turvapaikanhakijoiden, vammaisten) osallisuuteen, joiden osallisuuden arvioidaan selvitysten mukaan olevan heikompaa kuin muiden lasten ja nuorten. Usean lausunnonantajan mielestä osallisuus- ja kuulemismenettelyissä tuleekin huomioida eri vähemmistöihin kuuluvien nuorten tosiasialliset mahdollisuudet tulla kuulluksi ja vaikuttaa. Keskeisenä pidetään etenkin menettelyiden esteettömyyttä. Muutamat lausunnonantajat oudoksuvat sitä, että esityksen perusteluissa todetaan pykälän koskevan myös alle 7-vuotiaita, vaikka nuorten ikärajamääritelmät on lakiesityksessä muutoin esitetty muutettavaksi 7 29- vuotiaiksi. Lausunnonantajien mukaan jää myös epäselväksi, miten pykälän muotoilu takaa alle 7- vuotiaiden lasten yhdenvertaisten osallistumisoikeuksien toteutumisen. Tätä ei lausunnonantajien mielestä ole huomioitu pykälässä eikä sen perusteluissa riittävästi. Tältä osin peräänkuulutetaan myös esimerkiksi lapsivaikutusten arviointia, jossa eriteltäisiin lakiehdotuksen vaikutukset tiettyihin lapsi- ja nuorisoryhmiin. Lausunnoissa esitetään huolena se, että lakiehdotus ei edistä yhdenvertaisesti eri-ikäisten lasten ja nuorten osallisuutta, sillä se asettaa alle 7-vuotiaat eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin lapsiin ja nuoriin. Oikeusministeriön lausunnossa huomautetaan, että säännöksen ulottumisesta myös alle 7-vuotiaisiin lapsiin tulisi säätää itse pykälässä, eikä vain lain perusteluissa. 23 Valtionapuviranomainen 20