POHJOIS-KARJALAN VAPAA-AJANKALATALOUDEN KEHITTÄMISOHJELMA 2013

POHJOIS-KARJALAN VAPAA-AJANKALATALOUDEN KEHITTÄMISOHJELMA 2013 Työvoima- ja elinkeinokeskus

POHJOIS-KARJALAN VAPAA-AJANKALATALOUDEN KEHITTÄMISOHJELMA 2013 Pohjois-Karjalan TE-keskus Kalatalousyksikkö 2008 3

4

Sisällys Johdanto 7 1. NYKYTILA 9 1.1. Veden laatu 9 1.2. Kalalajit ja -kannat 9 1.3. Rapu ja ravustus 9 1.4. Vapaa-ajankalatalouden kannalta tärkeimmät organisaatiot 11 Yhteisen vesialueen osakaskunta (kalaveden osakaskunta, kalastuskunta) 11 Kalastusalue 11 TE-keskuksen kalatalousyksikkö 11 Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö ry. 12 Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus ry. 12 Pohjois-Karjalan ammattikalastusseurat 12 1.5. Kalastuksen muuttuminen ja toimintaympäristön muutospaineet 13 1.6. Matkailun kalastuspalvelut 14 1.7. Kalastusalueiden yhteislupa-alueet 15 1.8. Erityiskalastuskohteet 15 1.9. Kotivesiltä naapurin kala-apajille 16 1.10. Vapaa-ajankalataloutta rahoitetaan useista eri lähteistä. 17 2. KEHITTÄMISOHJELMA 19 2.1. Visio 19 2.2. Ohjelman toteutusta viitoittavat periaatteet 20 2.3. Ohjelman toimenpiteet 20 1. Vesistöjen tila pysyy ennallaan tai paranee 20 2. Kalakantojen hoito on suunnitelmallista, perustuu tarpeeseen ja seurannalla saadaan riittävä palaute toiminnan tuloksellisuudesta 21 3. Vapaa-ajankalastuksesta on tarjolla käyttökelpoista tietoa vaivattomasti 22 4. Kalatalouden organisaatioiden toiminta on avointa ja vuorovaikutteista 23 5. Osakaskuntien peruspalvelut turvataan 24 6. Omaleimaisten kalastusalueiden roolia kalavesien hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä vahvistetaan 24 7. Neuvonta toimii verkottuneena koko kalatalouskentän kanssa ja sitoutuu toteuttamaan ohjelman tavoitteita 25 8. Toimintaympäristöä ja rakenteita parannetaan 26 9. Yritystoiminta 27 2.4. Ohjelman rahoitus 27 3. KIRJALLISUUSVIITTEET 29 5

6

Johdanto Pohjois-Karjalan monipuoliset ja puhtaat kalavedet tarjoavat hyvät puitteet vapaa-ajankalatalouden kehittämiselle. Maakunnan väestöstä yli puolet harrastaa vapaa-ajankalastusta, joten kalastus on Pohjois-Karjalan suosituimpia luontoliikuntamuotoja ja -harrastuksia. Pohjois-Karjalan vuosittaisesta kalansaaliista vapaa-ajankalastajat pyytävät arviolta 70 80 %. Vapaa-ajankalastus on saalisarvolla sekä harrastukseen käytettyjen varojen perusteella maakunnan kalatalouden merkittävin osa-alue. Lisäksi kalastusharrastuksella on maakunnassa huomattava merkitys mm. kalanviljelyn, kalastusvälinevalmistuksen ja kaupan yritystoiminnalle, matkailulle sekä maaseudun elinkeinojen kehittämiselle. Maakunnassa on laadittu aikojen saatossa useita kalataloutta tai sen osa-alueita koskevia selvityksiä ja kehittämissuunnitelmia. Koko maakunnan kattavia niistä ovat mm. Pohjois-Karjalan seutukaavaliiton (1973) Kalatalous Pohjois-Karjalassa selvitys, Joensuun yliopistossa (1984) laadittu Pohjois-Karjalan alueellinen kalataloussuunnitelma, Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiirissä vuonna 1995 tehty Pohjois-Karjalan kalatalous 2005 suunnitelma (Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiiri 1995) sekä tämän suunnitelman ensimmäinen versio, vuonna 1999 TE-keskuksen Kalatalousyksikössä tehty Pohjois-Karjalan vapaa-ajan kalatalouden kehittämisohjelma (Pohjois-Karjalan työvoima- ja elinkeinokeskus 1999). Valtakunnallisella tasolla toimintaa ohjaa maa- ja metsätalousministeriössä laadittu Vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategia vuoteen 2010 (Maa- ja metsätalousministeriö 2001) ja siihen vuonna 2007 täydennyksenä laadittu tilannekatsaus ja päivitys. Ohjelmasta pyydettiin lausuntoja pääasiassa lehti-ilmoituksella. Lisäksi eräille kohderyhmille toimitettiin lausuntopyyntö sähköpostitse ja postitse. Ohjelmaluonnos oli vapaasti luettavissa TEkeskuksen internet -sivulla. Tämä kuulemismenettely ei kuitenkaan tuottanut odotettua tulosta. Ohjelmasta saatiin yhteensä viisi lausuntoa. Lausunnot on otettu huomioon ohjelman sisältöä viimeisteltäessä. Tärkeimpiä kalatalouden toimeenpanevia tahoja kentällä ovat kalaveden osakaskunnat, kalastusalueet, kalastusalan järjestöt ja kunnat. Kalatalousviranomaisen rooli on ohjaava, rahoittava ja toimintaa tukeva, eikä sillä ole esimerkiksi merkittävää päätösvaltaa käytännön toimijana kalastuksen järjestämisessä tai kalakantojen hoidossa. Tämäkin ohjelma voi toteutua ainoastaan siten, että jokainen edellä mainituista toimijoista ja päätöksentekijöistä, mukaan lukien kalastajat itse, haluavat ohjelman toteutuvan ja huolehtivat sen toimeenpanosta. TE-keskuksen kalatalousyksikkö tulee seuraamaan ohjelman toteutumista, tukee osaltaan taloudellisesti (mm. kalastuskorttivarat) sen toteuttamista ja koordinoi tarpeen mukaan toteutettavia hankkeita. Tämä ohjelma on laadittu TE-keskuksen Kalatalousyksikössä virkatyönä ja hyväksytty Pohjois- Karjalan TE-keskuksen neuvottelukunnassa. Ohjelman suunnittelusta ja kirjoittamisesta on vastannut kalatalousjohtaja Veli-Matti Kaijomaa, mutta työhön ovat merkittävässä määrin osallistuneet myös kalastusmestari Heli Peura ja kalastusbiologi Timo Turunen. Tämä ohjelma on laadittu vuoden 2007 alusta käynnistyvän EU-ohjelmakauden mittaiseksi. Se on aikajaksona rahoituksen kannalta tarkoituksenmukainen eikä liian pitkä myöskään toteutuksen kannalta. 7

8

1. NYKYTILA 1.1. Veden laatu Pohjois-Karjalan maakunnan vesipinta-ala on 3 821,4 km 2 eli lähes 18 % maakunnan pinta-alasta. Yli yhden hehtaarin suuruisia vesistöjä alueella on noin 5 200 kappaletta (pienet purovedet eivät ole mukana). Maakunnan suurimmat järvet ovat Orivesi-Pyhäselkä (897 km 2 ), Pielinen (867 km 2 ), Höytiäinen (239 km 2 ), Pyhäjärvi (200 km 2 ), Koitere (164 km 2 ) ja Viinijärvi (130 km 2 ). Pohjois-Karjalan järvet ovat vedenlaadultaan pääosin (82 %) hyviä tai erinomaisia. Laatuluokaltaan tyydyttäviä järviä on alle 18 % ja välttäviä tai huonoja vain alle kaksi prosenttia. Jokivedet ovat järviä heikommassa kunnossa. Kovin huonolaatuisia nekään eivät ole: noin neljä viidesosaa on tyydyttäviä, runsas viidesosa hyviä ja alle kymmenesosa laadultaan huonoja tai välttäviä. Pohjois- Karjalan vesistöjen tila on viimeisen vuosikymmenen aikana kohentunut etenkin yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien paikallisesti kuormittamilla alueilla. Suurimmat ongelmat liittyvät nykyisin maa- ja metsätalouden hajakuormitukseen. 1.2. Kalalajit ja -kannat Pohjois-Karjalan vesissä tavataan ainakin 35 kalalajia. Tavanomaisimpia saaliskaloja, joiden kannat yleensä kestävät hyvin kalastusta, ovat ahven, hauki, kuha, särki, muikku, siika, made, kuore ja lahna. Toisaalta, uhanalaisia ovat järvilohi, järvitaimen, nieriä ja planktonsiika. Maakunnan kalastosta on hävinnyt mm. Pielisen järvilohi, Pielisen, Höytiäisen ja Oriveden nieriä sekä Oriveden ja Höytiäisen harjus. Maakunnan suurimpien virtavesien rakentamisen jälkeen on taantuneita järvitaimen- ja järvilohikantoja onnistuttu ylläpitämään, kalastuksen kannalta, kohtuullisella tasolla vuosikymmeniä. Toisaalta, kannoissa esiintyy vaihtelua ja esimerkiksi järvitaimenkannat ovat monissa järvissä viime vuosina heikentyneet. Pielisessä myös järvilohikanta on ollut kohtalaisen heikko viime vuosina. Vaikka istutusmäärät olisivat määrältään samansuuruisia, kantojen runsaus yleensä vaihtelee monista syistä, joita ei yleensä tarkkaan tiedetä. Istutustoiminnassa merkittävä myönteinen tekijä on, että sekä järvilohta että järvitaimenta tavataan monissa sellaisissakin järvissä, joissa niillä ei ole koskaan ollut lisääntymismahdollisuutta. Järvilohen ja järvitaimen kohdalla suurin uhka on perinnöllisen monimuotoisuuden heikkeneminen poikasten viettäessä ensimmäiset elinvuotensa kalanviljelylaitosten keinotekoisessa ympäristössä. Tätä ongelmaa voidaan osittain poistaa huolellisesti suunnitellulla poikasviljelyllä, johon yhdistetään luonnonvalinnalle alttiiksi joutuneiden emokalojen pyynti luonnosta. Maakunnassa elää alkuperäisinä kantoina järvikutuista harjusta Pielisessä ja Puruvedessä. Järvikutuinen harjus onnistuttiin palauttamaan Höytiäiseen, joka ei ole tavanomaista, koska harjuksen kotiutusistutukset epäonnistuvat usein. Pielisen oma harjuskanta on tietyillä rajatuilla alueilla kohtalainen hyvä, samoin kuin Puruvedessä. Jokikutuisia kantoja on jäljellä enää Lieksanjoessa ja harvalukuisena kantana Pielisjoessa. Kuhakantojen vaihtelu on, johtuen mm. maakunnan sijainnista kuhan levinneisyysalueen pohjoisella rajalla, varsin voimakasta. Viime vuosina kuhakannat ovat olleet monissa järvissä hyviä tai erittäin hyviä. Kuhaistutukset ovat edistäneet monissa tapauksissa kuhakantojen elpymistä. Kuha on onnistuttu myös kotiuttamaan kokonaan 9

uusiin vesistöihin. Kuitenkin perusedellytys kuhakantojen runsaudelle ovat suotuisat lämpötilaolot. Vahva poikasikäluokka syntyy vain suotuisissa lämpötilaoloissa, joka turvaa poikasille riittävän kasvun. Lämpimät kesät vaikuttavat myönteisesti myös aikuisten kuhien kasvuun. Kalavarojen runsaudesta voidaan yleisesti todeta, että maakunnan kalakantojen tila on hyvä. Tällä hetkellä varsin voimakkaasti voidaan kalastaa mm. muikkua, ahventa, lahnaa, haukea, kuhaa, madetta, siikaa ja särkeä. Sen sijaan aiemmin mainitut uhanalaiset kalalajit edellyttävät monipuolisempaa kalastuksen rajoittamista ja ohjausta ja on suotavaa, että jokainen kalastaja pyrkii omalla toiminnallaan tukemaan näiden kalakantojen elpymistä. Kalakantojen hoidon ajatellaan usein tarkoittavan pelkästään kalojen istuttamista. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että kalastus on ehkä merkittävin kalakantojen hoidon väline. Kalastamalla monipuolisesti eri lajeja pidetään yllä kalakantojen tasapainoa mutta toisaalta kalastuksella voidaan aiheuttaa merkittävästi haittaa kalakantojen suotuisalle kehitykselle. Esimerkiksi nyt jo vähentymässä oleva verkkokalastus on aiheuttanut 1970- luvulta näihin päiviin saakka huomattavaa haittaa monille petokalakannoille vähentämällä niiden tuottavuutta. Kalat on pyydetty aivan liian pienikokoisina jolloin niistä ei ole saatu suurinta mahdollista tuottoa talteen. Lisäksi liian pieniin yksilöihin kohdistunut kalastus on saattanut heikentää myös kantojen lisääntymistä. Vaikka kalakantoja parannetaan ohjaamalla kalastusta, istuttamalla kaloja ja kunnostamalla vesistöjä, määräävät luonnonolot hyvin pitkälle toiminnan tuloksellisuuden. Ja mitä suuremmista vesistöistä on kyse, sitä vaikeampaa on vaikuttaa kohtuullisen kustannuksin kalaston lajisuhteisiin ja runsauteen. 1.3. Rapu ja ravustus Maakunnan ravustusmahdollisuudet ovat rajalliset. Pohjois-Karjala on ravun levinneisyyden reuna-aluetta ja raputalouden arvo suhteessa kalatalouteen on vähäisempi kuin valtakunnassa keskimäärin. Vuotuiset rapusaaliisarviot ovat vaihdelleet 40 000-150 000 kappaletta vuodessa. Rapurutto on tuhonnut vuosien mittaan kannat lukuisista vesistöistä vähentäen saalista. Kannan romahduksesta toipuminen on hidasta. Muun muassa Lieksan Pankajärven ja Lieksanjoen alaosan runsaan rapukannan rutto tuhosi vuonna 1998. Ruttoriskin takia rapukantojen hoitoon ei aina haluta uhrata aikaa eikä rahaa. Ravustuslupien saanti on useimmiten rajattu osakaskunnan osakkaiden tai kyläläisten oikeudeksi ja käytettävien pyydysten määrä on kiintiöity. Ravustusta ohjataan muutenkin varsin tarkasti. Niillä alueilla, joissa rapukannat ovat pyyntikuntoisia, lupien kysyntä on vilkasta. Eräissä kohteissa on laadittu suunnitelmia mm. matkailuravustuksen järjestämisestä. Maakunnassa toimii yksi ravunviljelijä. Kalataloushallinnon rapustrategiassa täpläravun istutusalueeksi on määritetty eteläinen ja lounainen Suomi. Pohjois-Karjala ei kuulu tähän alueeseen. Pohjois-Karjalassa on kuitenkin luvattomien istutusten seurauksena tavattu täplärapua kyselyn mukaan Juojärven, Pyhäjärvi-Puruveden ja Keski-Karjalan kalastusalueilla. Lisäksi havaintoja täpläravusta on tehty ainakin Pielisen, Viinijärven ja Höytiäisen kalastusalueilla. Lisätietoa Pohjois-Karjalan raputaloudesta saa mm. raporteista Rapu ja Ravustus Pohjois-Karjalassa (Kaijomaa & Korhonen 1987) sekä Rapu ja Ravustus Pohjois-Karjalassa 2003 (Haakana & Turunen 2005). 10

1.4. Vapaa-ajankalatalouden kannalta tärkeimmät organisaatiot Yhteisen vesialueen osakaskunta (kalaveden osakaskunta, kalastuskunta) Vuoden 2001 alusta voimaan tulleen yhteisaluelain (758/1989) uudistuksen myötä yhteisen vesialueen omistajayksiköitä kutsutaan laissa yhteisen vesialueen osakaskunniksi. Tuolloin yhteisten vesialueiden ja yhteisten maa-alueiden omistaminen eriytyi omiksi yksiköiksi. Yhteisen vesialueen osakaskunnan keskeinen tehtävä on huolehtia vesialueensa kalastusasioista, kuten kalakantojen hoidosta ja kalastuksen järjestämisestä. Pohjois-Karjalassa on noin 260 vesioikeudellista kylää, jotka muodostavat perustan vesialueiden omistamiselle. Sääntönsä vuoden 2001 jälkeen uusineita yhteisen vesialueen osakaskuntia (kalastuskuntia) on noin 100 (ks. Yhteisaluelaki 4 ). Kalastuslain (286/82) mukaan oikeus harjoittaa kalastusta ja määrätä siitä kuuluu pääsääntöisesti vesialueen omistajalle (KL 5 ). Kuitenkin päätäntävaltaa on tietyiltä osin siirretty mm. kalastusalueille ja valtion viranomaisille. Kalastusalue Kalastusalue on kalastuslailla (KL 68 ) määrätty, yhden tai useamman kunnan alueella toimiva kalataloudellisesti yhtenäinen alue, jonka kalastusoloja järjestettäessä on asianmukaista soveltaa yhtenäisiä toimenpiteitä. Kalastusalueiden rajat on aikanaan määrätty sitä varten maakunnassa perustetun toimikunnan toimesta. Pohjois-Karjalan kalavedet jakaantuvat viiteentoista kalastusalueeseen. Kalastuksen järjestämisen kannalta tärkeimmät kalastuslain kohdat ovat kalastuslain 32 ja 37 pykälät, joiden nojalla kalastusalue voi toimialueellaan asettaa pyydyksiä ja pyyntitapoja koskevia rajoituksia tai kieltoja. Kalastusalue voi päätöksissään määrätä ne vesialueet, joita päätös koskee. Kalastusalueen tekemät päätökset ovat luonteeltaan viranomaispäätöksiä ja niihin voi mm. hakea muutosta valittamalla. Kalastusalueen päätökset velvoittavat kaikkia asianosaisia, niin osakaskuntia kuin kalastajia. TE-keskuksen kalatalousyksikkö Suomen 15 TE -keskuksessa toimii 11 kalatalousyksikköä, jotka palvelevat Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko Suomea. Kalatalousyksikkö on kalatalousasioista vastaava maa- ja metsätalousministeriön alainen paikallisviranomainen. Kalatalousyksikön tehtäviin kuuluvat: - yleinen kalatalousedun valvonta ympäristö- ja vesilupaprosesseissa - kalavesien hallinnon ohjaus - kalastuslain mukaisista luvista ja kielloista päättäminen - kalataloudellisiin velvoitteisiin liittyvät tehtävät - vesistöjen kalataloudellinen kunnostaminen - vapaa-ajan kalatalouden ja kalastusmatkailun kehittäminen - ammattikalastuksen sekä muun elinkeinokalatalouden edistäminen ja rahoitus. 11

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö ry. Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö (SVK) on merkittävin vapaa-ajankalastuksen järjestö, jonka tehtäviin kuuluu mm. vapaa-ajankalastuksen neuvonta. SVK perustettiin vuonna 2000. Sen perustajia olivat Suomen Kalamiesten Keskusliitto ry, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry ja Suomen Urheilukalastajain Liitto ry. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. SVK - osallistuu kalavesien ja kalakantojen hoitoon kouluttamalla vapaa-ajankalastajia ja toimimalla kalastusalueissa, - ylläpitää ja kehittää vapaa-ajankalastusta neuvomalla alan harrastajia, julkaisemalla kalastukseen ja kalankäsittelyyn liittyviä oppaita ja järjestämällä kilpailuja, - lisää nuorten kalastusharrastusta laajoilla kampanjoilla ja seurojen kerhotoiminnalla, - edistää vapaa-ajankalastusta kalastushallinnossa ja muussa päätöksenteossa sekä - toimii vapaa-ajankalastajien kansainvälisissä järjestöissä. Valtakunnalliseen järjestöön kuuluu noin 700 kalaja eräseuraa. Paikalliset kalastusseurat kuuluvat keskusjärjestöön alueellisten vapaa-ajankalastajapiirien kautta. Organisaatiomuutos Pohjois-Karjalan kalamiespiiristä vapaa-ajankalastajapiiriksi tapahtui vuonna 2006 ja piiriin kuului tuolloin 24 seuraa. SVK on nimennyt virkistyskalastuksen edustajat kaikkiin Pohjois-Karjalan kalastusalueisiin. Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus ry. Kalatalouskeskus on valtakunnalliseen keskusjärjestöön, Kalatalouden Keskusliittoon, kuuluva maakunnallinen kalatalouden neuvonta- ja edunvalvontayhdistys. Kalatalouskeskuksen jäseninä on suurin osa maakunnan järjestäytyneistä osakaskunnista sekä lisäksi kalastusalueet. Kalata- louskeskuksen tehtäviin kuuluvat mm. kalanpoikasten välittäminen, ns. valtionapuinen ja muu neuvonta- ja kehittämistyö, vesialueiden omistajien edunvalvonta, osallistuminen kalastusalueiden toimintaan ja kalastuksen valvonta. Pohjois-Karjalan ammattikalastusseurat Maakunnassa toimii kolme ammattikalastusseuraa, joista Pohjois-Karjalan Ammattikalastajainseura ry. toimii koko maakunnan alueella. Lisäksi maakunnan eteläosassa toimii Kesälahden Ammattikalastajain seura ry. ja Juuassa Paalasmaan Ammattikalastajat ry. Ammattikalastusseurat/järjestöt ovat nimenneet edustajiaan niihin kalastusalueisiin, joissa on ammattikalastusta. 12

1.5. Kalastuksen muuttuminen ja toimintaympäristön muutospaineet Kalastus on muuttunut jatkuvasti yhä enemmän virkistyspainotteiseksi. Tästä kuvaa ehkä parhaiten vapakalastusvälineiden käytön lisääntyminen kalastuksessa. Ongintaa harrastaa yli puolet vapaa-ajankalastajista, heittouistelua lähes puolet, pilkintää ja vetouistelua noin kolmannes kalastuksen harrastajista. Vaikka verkkokalastus on vähenemässä, sitä harrastaa edelleen noin neljännes vapaa-ajankalastajista. Vapakalastuksessa vetouistelu sekä heittokalastus ovat pysyneet maakunnan ykkösharrastusmuotoina, johtuen maakunnan vesistöjen luonteesta (suuret selkävedet). Vapaa-ajankalastajien saaliissa kuhan osuus on noussut keskeiseen asemaan lähes kaikilla suurilla järvillä. Samaan aikaan lohikalojen osuus on, ainakin hetkellisesti vähentynyt tai pysynyt korkeintaan ennallaan. Se aiheuttaa kalastajien keskuudessa jatkuvaa keskustelua ja myös syitä epätyydyttävään tilanteeseen haetaan kaikilta mahdollisilta tahoilta. Vuorovaikutus vapaa-ajankalastajien ja ammattikalastajien kesken on vähäistä. Aika-ajoin ammattikalastajia syyllistetään mm. petokalojen kalastuksesta ja väitetään heidän toiminnallaan aiheuttavan haittoja lohikalakannoille ja muille vapaaajankalastajien tärkeänä pitämille kalalajeille. Erityisesti troolikalastus on joutunut usein syyttelyn kohteeksi. Kuitenkin, tarkasteltaessa eri kalastusmuotojen vaikutusta kalakantoihin, ei tutkimuksissa ole pystytty osoittamaan, että troolikalastus olisi kalakannoille sen haitallisempaa kuin mikään muukaan yleisesti käytössä oleva kalastustapa (verkkokalastus, rysäkalastus, jne.). Nykyinen tilanne, jossa kalastus, muista maakunnista poikkeamatta, on pääsääntöisesti vapaata kaikille kalastajaryhmille ja kalastusmuodoille kaikilla vesillä, on omiaan edistämään eri kalastajaryhmien välisiä ristiriitoja. Kooltaan pienemmissä vesistöissä ongelmia ei yleensä synny koska ammattimainen, ja usein muukin kalastus, on niissä vähäisempää. Pienissä vesistöissä on mahdollisuus jopa suosia jotain kalastusmuotoa muiden kustannuksella. Tästä esimerkkinä mm. monet maakunnan pienet erityislupavedet, joissa saa kalastaa vain vapakalastusvälineillä. Mutta suurten järvien kalantuotto on niin merkittävä, että vapaa-ajankalastuksen keinoin jäisi hyvin suuri osa kalantuotosta hyödyntämättä. Tähän tarvitaan ammattikalastusta, joka ottaa tehokkaammin saalista talteen. Mikäli verkkokalastus harrastuksena jatkaa vähenemistä, kehitys kalakannoissa jatkuu samansuuntaisena eli alikalastetut kalakannat yleistyvät. Tässä tilanteessa tuntuu tarkoituksenmukaiselta pyrkiä hyödyntämään kalavarat, marjojen ja sienien tapaan, ihmisravintona mahdollisimman tehokkaasti. Tällöin suurten järvien ammattikalastus on avainasemassa. Myyntiin kalastus tuo säännöllisiä tai satunnaisia tuloja arviolta 200-300 henkilölle maakunnassa. Maakunnan jalostusyritykset ja kalanvälittäjät huolehtivat siitä, että kalaa on tarjolla myös niille, jotka eivät itse kalasta tai pääse kalaan terveydellisistä tai muista syistä. Ammattimaisen kalastus 13

on näin ollen välttämätön väline kalaraaka-aineen hankinnan kannalta. Jos suuria järviä ajatellaan vapaa-ajankalastuksen kannalta, ne eivät ole, kuten aiemmin on todettu, helposti hallittavissa kalalajien ja kalakantojen määrän suhteen. Mikäli suurilla järvillä rajoitettaisiin voimakkaasti muuta kuin vapakalastusta, se johtaisi niiltä osin kokonaissaaliin määrän romahtamiseen. Voisiko kasvavat vapakalastuksen lupatulot korvata tämän menetyksen, kun Pohjois-Karjalan kalavesillä ei ole muutenkaan tungosta? Toisaalta, viime vuosina on tehty esityksiä esimerkiksi kalavesien kaavoituksesta eri käyttäjien tarpeisiin. Tämä ajatus ei ole kuitenkaan johtanut, jostain syystä, käytännön toimenpiteisiin kentällä. Olisi toivottavaa, että jollain keskisuurella tai suurella järvellä kiinnostuttaisiin edes kokeilemaan tätä mallia. Järvi tai osa siitä, voitaisiin tällöin jakaa eri kalastusmuotojen kesken. Kukin kalastusmuoto (troolikalastus, verkkokalastus, uistelu) saisi käyttöönsä omat alueet. Väestön ikääntyminen ja väheneminen tullee näkymään maakunnan kalavesillä kalastajamäärien vähenemisenä. Se voi johtaa mm. toimintavarojen vähenemiseen kalakantojen hoidossa mutta onhan myös kalakantojen hoidon tarve pienempi. Toisaalta, muutos voi tarjota uusia mahdollisuuksia sekä ammattimaisen että matkailukalastuksen sektorilla, koska kalavesillä riittää enemmän tilaa toimintojen kehittämiseen yhtä hyvin yksittäisten kalastajien kuin yrittäjien keskuudessa. 1.6. Matkailun kalastuspalvelut Matkailun edistämiskeskus on laatinut yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa valtakunnallisen kalastusmatkailun kehittämisen toimenpideohjelman. Ohjelman mukaan Suomessa noin 1200 matkailuyritystä saa nykyisin säännöllisiä tuloja kalastuksesta. Kalastus muodostaa yli puolet liikevaihdosta noin 120 yrityksellä. Suomen vahvuuksina kalastusmatkailun alalla pidetään mm. mahdollisuutta kalastaa valkolihaisia villejä kaloja (ahven, kuha, hauki), laajoja järvialueita, luontoympäristöjä, mökkimajoitustarjontaa ja lohijokia. Tärkeinä markkinoinnin kohdemaina pidetään mm. Venäjää, Baltiaa, Puolaa, Saksaa, Ranskaa ja Hollantia. Ohjelmassa on arvioitu, että tärkeimpiä asiakasryhmiä Suomelle eivät välttämättä ole kalastukseen vihkiytyneet ja tekniset aktiivikalastajat vaan ns. laatukalastajat. Tämä määritelmä tarkoittaa henkilöitä ja henkilöryhmiä, jotka arvostavat laatua ja matkailuelämyksen kokonaisuutta. Heille kalastus ei ole ainoa syy matkan toteuttamiselle vaan he ovat kiinnostuneet myös muista luontoon ja kulttuuriin liittyvistä elämyksistä. Tärkeimpiä kalastustapoja matkailijoiden kannalta ovat heittokalastus, perhokalastus, onginta ja pilkintä (Pakarinen 2008). Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa 2007 2010 (Pohjois-Karjalan liitto 2006) pidetään maakunnan järviä ja niiden hyödyntämistä matkailussa merkittävänä mahdollisuutena. Järvet ja niiden kalastusmahdollisuuksien monipuolinen hyödyntäminen tukee erityisesti maaseutu- ja luontomatkailun kehittämistä. Järvien pitkä jääpeitteinen kausi tarjoaa mahdollisuuksia myös talvikalastuksen kehittämiseen osana matkailua. Pohjois-Karjalan matkailustrategiassa (P-K:n liitto 2007) on painotettu mm. teematuotteiden merkitystä maaseutu- ja luontomatkailun kehittämisessä. 1990-luvulla Pohjois-Karjalassa toteutettiin muutamia kalastusmatkailuun liittyviä hankkeita. Laajin toteutetuista hankkeista oli MATIKKA Matkaile idässä Kalasta Pohjois-Karjalassa - hanke, joka toteutettiin vuosina 1996 1999 (Turunen 2000). Tämän hankkeen tavoitteena oli matkailukalastuksen kytkeminen osaksi maakunnan muuta matkailua ja sen kehittämistä, ympärivuotisen kalastusmatkailun kehittäminen ja yritysten yhteistyön kehittäminen. Hanke ja sitä kautta maakunnan kalastusmatkailu sai paljon julkisuutta. Myös yritysten yhteistyö parani hieman ja alalle tuli myös uusia toimijoita. Mm. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja kalastusalueiden toimesta Pohjois-Karjalassa on toteutettu lukuisa määrä pieniä alueellisia hankkeita, joissa on esimerkiksi parannettu alueiden palveluvarustuksia, tehty veneenlaskuluiskia, rai- 14

vattu rantoja tai tehty veneilykarttoja. Kaikki tämän tyyppiset toimet ovat aina osaltaan parantaneet kalastusmatkailun toimintaedellytyksiä (Jaatinen 2006). Jaatisen (2006) mukaan, verrattaessa Pohjois- Karjalan kalastusmatkailussa tapahtunutta kehitystä vuodesta 1989 (Kiiski ja Kaijomaa 1989) vuoteen 2006, voidaan havaita selkeää kehittymistä parempaan suuntaan tapahtuneen. Esimerkiksi, 1980-luvun lopulla toivottiin, että kalavesien hoidosta olisi saatavissa paremmin tietoja ja maakuntaan luotaisiin yhtenäisiä lupa-alueita. Nämä molemmat tavoitteet ovat toteutuneet hyvin. Eräät ohjelmapalveluyrittäjät tarjoavat palveluja usein laajemmallakin alueella, eikä ainoastaan omaan maakuntaan. Palveluja tarjottiin Venäjän Karjalassa, Ruotsissa ja kotimaan merialueilla (Jaatinen 2006). Nyt näyttäisi olevan taas tarvetta hankkeelle, jonka kehittämisaloja olisivat mm. markkinointi ja yhteistyön kehittäminen. Samalla hankkeen kautta voitaisiin avustaa rahoituksen hakemisessa erilaisiin investointi- ja kehittämistoimiin. Samassa yhteydessä voitaisiin päivittää kalapaikkaoppaat ja infot sekä muu alan neuvonta ajan tasalle (Jaatinen 2006). 1.7. Kalastusalueiden yhteislupa-alueet Pohjois-Karjala on edelläkävijä suurten yhteislupa-alueiden perustamisessa. Pielisen viehelupa saatiin käyttöön jo 1960-luvulla ja 1980-luvun alussa useimmilla suurilla järvillä oli mahdollisuus uistella järvikohtaisella luvalla. Viehekalastuksen yhteislupa-alueita on nykyään tarjolla siten, että suurimmilla järvillä lupakohteita, joiden pinta-ala on vähintään 15.000 hehtaaria, on kymmenen kappaletta (yhteispinta-ala 327.000 ha). Nämä kymmenen lupa-aluetta kattavat 80 % maakunnan vesipinta-alasta. Suurimpia niistä ovat Pielisen (92.000 ha) ja Oriveden (66.000 ha) lupa-alueet. Viisi lupa-aluetta, kooltaan 3.100-12.000 ha ja yhteensä 29.700 ha, koostuvat useista pienemmistä vesistöistä ja osaan niistä kuuluu mukaan myös virtavesiä. Yhteislupa-alueet ulottuvat eräissä tapauksissa, kuten Juojärvi Rikkavesi alue, yli maakuntarajojen. Suuret yhteislupa-alueet ovat erityisesti vetouistelijoiden suosiossa. Läänikohtaisen viehekortin tulo ei ole juurikaan vähentänyt yhteislupien kysyntää, sillä vetouistelussa useimmat Pohjois-Karjalan kalastusalueet noudattavat käytäntöä, jossa läänikohtainen viehelupa käy ainoastaan yhdeksi lisävieheeksi mutta yhteislupa perusmaksuineen on aina lunastettava. Vain neljällä kalastusalueella on käytäntö, jossa ei tarvitse erikseen maksaa lisävieheistä. 1.8. Erityiskalastuskohteet Maakunnassa on kymmenkunta ongintalammikkoa ja kirjolohen kalastusta on tarjolla kaikkiaan noin 15 kohteessa (Jaatinen 2006). Määrä on vakiintunut nykyiselle tasolle eikä suuria muutoksia näihin palveluihin ole odotettavissa. Myös koskikalastuksessa lähes kaikki potentiaaliset paikat on käytetty kalastuksen hyväksi. Kuitenkin nykyisten kalapaikkojen kehittäminen on tarpeen. Maakunnassa on mahdollisuus kalastaa kymmenellä eri koskikalastuskohteella. Virtavesillä kalastavien kalamiesten keskuudessa arvostetaan yhä enemmän mahdollisuutta kalastaa luontaisesti lisääntyviä kalakantoja. Tämän tavoitteen toteuttaminen käytännössä on kuitenkin hyvin vaikeaa mm. suurista kalastajamääristä johtuen. Kosket eivät kykene tuottamaan pyyntikokoista kalaa niin suuria määriä kuin kalastuspaine edellyttäisi. Pyyntikokoisten kalojen istuttaminen on välttämätöntä. 15

1.9. Kotivesiltä naapurin kala-apajille Yhä useampi kalastaja liikkuu nykyään kotijärvensä lisäksi myös muualla Suomessa ja ulkomailla. Muutos lisää huomattavasti mm. tarvetta palvelurakenteiden (rantautumispaikat, laskuluiskat, laiturit, pysäköintipaikat, opasteet) parantamiseen. Harvaan asuttuna alueena Pohjois-Karjala tarjoaa runsaat jokamiehenoikeuksiin perustuvat liikkumismahdollisuudet myös vesillä. Taajamien lähialueita lukuun ottamatta rakentamisen puolesta vapaita rantoja on vielä kohtuullisesti tarjolla kansalaisten käyttöön. Toisaalta, vaikka liikkumista helpottavia veneluiskia, laitureita, tauko- ja tulentekopaikkoja sekä laavuja on jonkin verran viime vuosina rakennettu eri puolille maakuntaa, verkosto ei ole näiltä osin kattava eikä paikoista ole saatavissa keskitetysti tietoa. Pohjois-Karjalassa oli vuonna 1995 yhteensä 43 yleiseen käyttöön tarkoitettua, merenkulkupiirin tai ympäristökeskuksen rakentamaa veneluiskaa. Nykyään luiskia on enemmän, mm. kuntien ja kalastusalueiden rakentamina, mutta niiden kunto on vaihteleva eivätkä kaikki luiskat täytä niitä vaatimuksia, joita rakenteiden joustava ja turvallinen käyttö sekä vesistöjen runsaus ja laajuus edellyttää. Laiva- ja veneväylistä Saimaan syväväylä (4,2 m) ulottuu Joensuuhun saakka. Sitä täydentävät 2,4 m veneväylät Puruvedellä, Oriveden eri osissa, Juojärvellä sekä Pielisellä. Veneväylästöä on jouduttu täydentämään eri hankkeiden toimesta mm. Höytiäiselle, Pyhäjärvelle, Koitereelle, Koitajoelle ja Nuorajärvelle. TE-keskuksen kalatalousyksikkö on päivittänyt kahden - kolmen viime vuoden aikana sidosryhmien kanssa ajantasaista tietoa maakunnan satamista, veneluiskista, rantautumispaikoista ja laitureista sekä niihin liittyvistä kehittämistarpeista. Lähitulevaisuuden tavoitteena on rakenteiden parantaminen. Hankkeiden kattava toteuttaminen vaatii kuitenkin rahoitusta kalatalouden ulkopuolisista lähteistä. 16

1.10. Vapaa-ajankalataloutta rahoitetaan useista eri lähteistä. Vapaa-ajankalatalouden rahoitus koostuu useista eri lähteistä. Merkittävä rahoitus tulee kalastuksenhoitomaksuvaroista, joita Maa- ja metsätalousministeriö osoitti Pohjois-Karjalaan vuonna 2007 yhteensä 211 400 euroa. Läänikohtaiset viehekalastusmaksutulot palautetaan myös vuosittain maakuntiin vesialueiden omistajakorvauksina (v. 2007 Pohjois-Karjalassa 85 000 euroa). Kalastusalueiden lupatuloja on laskettu kertyvän vuosittain noin 110 000 euroa ja arvio osakaskunnissa kertyvästä lupatulosta on 150 000 euroa. Erityiskalastuskohteiden lupien kokonaismyynnistä ei ole tarkkaa tietoa, mutta niissä lupatulojen kokonaismäärä on arvioitu olevan noin 100 000 euroa. Kalataloudellisiin kunnostuksiin on viime vuosina käytetty varoja noin 30 000 euroa vuodessa ja velvoitteina hoidetaan kalavesiä vuosittain noin 200 000 eurolla. Valtion kautta ohjautuu Pohjois- Karjalan vesissä elävien arvokkaiden ja uhanalaisten kalalajien hoitoon noin 200 000 euroa vuosittain. Lisäksi satunnaisesti kalatalouteen ohjautuu vuosittain vaihteleva mutta vähäinen määrä hankevaroja. Yhteensä vapaa-ajankalastuksessa on käytettävissä lupatuloja, valtion apuja ym. varoja noin 1 086 000 euroa. Suurin osa varoista käytetään kalakantojen hoitoon. Esimerkiksi vuonna 2006 maakunnan kaikkien istutusten yhteisarvo oli noin 800.000 euroa ja kustannusvastuu eri tahojen kesken jakautuu karkeasti niin, että TE-keskus, kalastusalueet, osakaskunnat ja valtio, vastaavat kukin noin neljäsosalla istutusten kustannuksista. Vapaa-ajan kalastuksen kokonaistuotoista ei ole tarkkaa tietoa mutta on arvioitu, että suomalainen kalastuksen harrastaja käyttää vuosittain kalastusharrastuksensa yhteydessä, kun pitkävaikutteisia hankintoja ei oteta huomioon, keskimäärin 100 euroa. Tällä perusteella voidaan laskea, että Pohjois-Karjalassa vuosittain kalastusta harrastavat henkilöt kuluttavat rahaa juokseviin kuluihin harrastuksensa parissa yhteensä noin kymmenen miljoona euroa. Kalastusmatkailun rahavirrat ovat Pohjois-Karjalassa vähitellen kasvaneet. Kalamatkat voivat suuntautua maakunnan kalavesien ohella myös Karjalan tasavaltaan mutta laskelmat rahavirroista puuttuvat. Karkeasti arvioiden maakunnan kalastusmatkailun rahavirrat ovat 1-2 miljoonaa euroa vuodessa. Näin ollen Pohjois-Karjalan vapaaajankalastuksessa käytetään rahaa juokseviin kuluihin vuosittain jopa 12 miljoonaa euroa. 17

18

2. KEHITTÄMISOHJELMA Tässä ohjelmassa on pyritty mahdollisimman laajasti ottamaan huomioon kalatalouteen vaikuttavia kehityssuuntia, kalastajien odotuksia ja tarpeita, unohtamatta kuitenkaan kalakantojen hoito- ja suojelutarpeita. Yhtenä tärkeänä periaatteena ohjelmassa pidetään sitä, että kalastusharrastuksen on aina sopeuduttava kalakantojen ja niiden tuottavuuden asettamiin rajoituksiin. Kalakantojen vaihteluthan eivät useinkaan ole täydellisesti hallittavissa vaan kantojen runsaus on seurausta luonnossa tapahtuvista monimutkaisista vuorovaikutussuhteista, joissa esimerkiksi kalanpoikasten istuttaminen on vain yksi kokonaisuuteen mahdollisesti vaikuttava tekijä. Kalastuksen tuottoa parannetaan parhaiten käyttämällä saaliit mahdollisimman monipuolisesti hyväksi lajista riippumatta. Jos kalastaja esimerkiksi keskittyy vain lohipetokalojen kalastukseen, hän asettaa itselleen jo ennakkoon niin suuren haasteen, että epäonnistuminen saalistavoitteen suhteen on usein mahdollista. Sen sijaan monipuolinen luonnonkalakantojen hyödyntäminen siten, että voimassa olevia rajoituksia ja määräyksiä noudatetaan, ottaa huomioon kalakantojen kestävän kehityksen ja turvaa parhaiten saalista myös nykyhetkessä. Vapaa-ajan kalatalouden lähitulevaisuuden muutoksista ei ole helppoa esittää mitään varmaa. Pohjois-Karjalan näkökulmasta voitanee kuitenkin todeta mm., että suhteessa kalastavaan väestöön, maakunnassa tulee oleman paljon tilaa ja runsaasti kalapaikkavaihtoehtoja yksittäisen kalastajan käytössä myös jatkossa. Väljyys antaa selkeästi mahdollisuuksia myös muualta tulevien kalastajien kalastukselle. Myös kalavesien puhtaus on vahvuus. Pohjois-Karjala on ennen kaikkea järvikalastuksen maakunta. Virtakutuisten lajien lisääntymisalueet on pääosin menetetty ja tuloksekas kalastaminen virtavesissä edellyttää lähes poikkeuksetta huomattavia hoitotoimia. Valtakunnallisesti tunnettuja kalastuskohteita Pohjois-Karjalassa ovat ainakin Ruunaan kosket, Pielinen ja Puruvesi, mutta muilta osin kalapaikkamme ovat vähemmän tunnettuja. Kalastus näkyy jonkin verran maakunnan matkailun markkinoinnissa mutta esimerkiksi järvilohta tai monipuolisia kalastusmahdollisuuksia järvillä voisi käyttää enemmänkin hyväksi maakunnan matkailun kuvaa rakennettaessa. 2.1. Visio Vapaa-ajankalastus säilyttää Pohjois-Karjalassa asemansa yhtenä yleisimmistä luontoharrastuksista. Luonnonvaraiset kalakannat ovat runsaita ja ne muodostavat nykyistä suuremman osan saaliista. Kalastus ei kohtuuttomasti rasita arvokkaiden, erityistä hoitoa vaativien uhanalaisten kalalajien kantoja. Kalastuspalvelut sekä kalastuksen infrastruktuuri ovat kattavia ja niistä tiedotetaan hyvin. Maakunta on tunnettu hyvin toimivista matkailun kalastuspalveluista ja korkea laatu sekä tarjonnan runsaus houkuttavat maakuntaan kasvavan joukon myös ulkomaisia asiakkaita. 19

2.2. Ohjelman toteutusta viitoittavat periaatteet Vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelman tulee pyrkiä edistämään seuraavien periaatteiden toteuttamista. Kalakantojen hoito tulee toteuttaa kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Istutukset eivät saa aiheuttaa uhkaa kalakantojen monimuotoisuuden säilymiselle maakunnassa tai maakuntarajojen ulkopuolella (esim. Saimaa, valtakunnan rajavesistöt). Kalastuspalvelujen kehittämisessä kiinnitetään huomiota erityisesti luonnonvaraisesti lisääntyvien lajien, kuten ahvenen, hauen, kuhan, siian, mateen ja särjen kalastukseen. Harvat jäljellä olevat virtavesien kalastuskohteet vaativat erityistä huomiota ja niiden kalastuspainetta/kalastajamääriä tulee tarvittaessa ohjata kalapaikkakohtaisesti. Kalastusmatkailun tarpeet otetaan huomioon kaikilla päätöksenteon tasoilla, osana peruspalvelujen kehittämistä. 2.3. Ohjelman toimenpiteet 1. Vesistöjen tila pysyy ennallaan tai paranee Taustaa: Vesistöjen tila on kehittynyt Pohjois-Karjalassa monin paikoin myönteiseen suuntaan. Kuitenkin vesistöjen veden laatua heikentää erityisesti hajakuormitus (maa - ja metsätalous sekä turvetuotanto). Rakennetut virtavedet ovat suurin yksittäinen kalakantojen olemassaoloon kielteisesti vaikuttanut tekijä eikä olosuhteisiin ole näiltä osin odotettavissa oleellisia muutoksia. EU:n vesipuitedirektiivin kansallinen toteuttaminen maakunnassa lähitulevaisuudessa turvaa vesistöjen veden laatua. Paikallisesti, yksittäisissä hankkeissa kalatalousetua valvotaan TE-keskuksien (yleinen etu), kalastusalueiden ja osakaskuntien (yksityinen etu) toimesta. Mahdollisuudet järvien veden laadun säilymiseen nykytasolla tai paranemiseen ovat hyvät. Erityisesti pienvesiä uhkaa kuitenkin maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormitus. Toimenpiteet: Virtavesikunnostuksien tuloksellisuutta parannetaan mm. tehostamalla seurantaa ja parantamalla kunnostuksiin liittyvää tieto-taitoa ja toteutuksen tuloksellisuutta. Edistetään EU:n vesipuitedirektiivin asettamien vesiensuojelun ja hoitotavoitteiden saavuttamista Pohjois-Karjalassa. Vastuutahot: P-K TE-keskus, kalastusalueet, P-K ympäristökeskus, vesistöjen kuormittajat 20

2. Kalakantojen hoito on suunnitelmallista, perustuu tarpeeseen ja seurannalla saadaan riittävä palaute toiminnan tuloksellisuudesta Taustaa Koska kalakantojen ja kalastuksen seurantaa ei ole mahdollista toteuttaa sisävesillä kattavasti kohtuullisin kustannuksin, on päätöksenteko useimmiten tehtävä alan yleistiedon varassa. Kalakantojen hoitoon ja kalastuksen ohjaukseen liittyvä päätöksenteko perustuu yleensä käytännön kokemuksiin ja paikallisiin havaintoihin ilman systemaattista seurantaa. Toimenpiteet: Huolehditaan kalakantojen monimuotoisuuden säilymisestä ja lisäämisestä. Järvilohi ja järvitaimen: toteutetaan Järvilohistrategian toimenpiteet ja tuetaan Vuoksenvesistön järvitaimenkannan elvyttämishankkeita. Nieriä: noudatetaan Saimaannieriän toimenpideohjelman suosituksia kantojen hoidossa. Harjus: toteutetaan ja tuetaan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan alkuperäisten harjuskantojen (Pielinen, Lieksanjoki, Puruvesi) olemassaoloa ja kehitystä niiden alkuperäisillä elinalueilla. Osallistutaan Vuoksen vesistön harjuskantojen hoito-ohjelman laadintaan ja toteuttamiseen. Planktonsiika: turvataan Koitajoen planktonsiikakannan olemassaolo ja elinvoimaisuus. Kuha: kuhakannat lisääntyvät pääosin luontaisesti. Kuhaistutuksia voitanee merkittävästi vähentää vuoden 2006 tasoon verrattuna. Tuetaan kalakantojen hoitoa järvien omilla kannoilla aina silloin, kun se kohtuukustannuksin mahdollista. Noudatetaan kalakantojen hoidossa kalalajien ja -kantojen sekä hoidontoimenpiteiden menettelytapojen osalta voimassa olevia suosituksia ja kalavesien hoidon suunnittelutyöryhmässä yhteisesti sovittuja linjauksia (Istuta harkiten opas, Pohjois-Karjalan TE-keskus 2007). Kalastuksen järjestämisessä ja kalakantojen hoidossa nostetaan osaamisen tasoa ja lisätään yhteistyötä päätöksenteossa kaikilla päätöksenteon tasoilla. Edistetään nykyistä yksinkertaisempien kalakantojen arviointimenetelmien kehittämistä. Vastuutahot: Kalastusalueet, osakaskunnat, kalatalousneuvonta, P-K TE-keskus, RKTL 21

3. Vapaa-ajankalastuksesta on tarjolla käyttökelpoista tietoa vaivattomasti Taustaa: Kalastuksessa tarvittavan tiedon ja lupien saanti koetaan usein vaikeaksi, vaikka Pohjois-Karjalassa onkin varsin selkeät ja kattavat lupajärjestelmät. Ongelmia kalastajalle voi tuottaa esimerkiksi tieto lupien myyntipaikoista, lupien hinnat ja maksaminen, kalastusrajoitukset, lupa-alueen rajat ja kartta-aineistot, vesille pääsy jne.. Toimenpiteet: Laaditaan maakunnan kalastuspalvelutarjonnasta ja sitä tukevista majoitus- ym. palveluista internet-pohjainen sivusto erityisesti matkailijoiden käyttöön. Uudistetaan kalastuspalvelujen maakunnalliset ja käsiesitteet vähintään joka toinen vuosi. Esitetarjontaa alue- ja paikallistasolla parannetaan ja sisältöjä yhtenäistetään. Lupamyyjille ja matkailuvirkailijoille jaetaan informaatiota ja järjestetään koulutusta kalastusasioissa. Lupamyyjien valmiuksia opastaa kalastajia (majoitus, ravitsemuspalvelut, kaluston vuokrapalvelut, vesillä liikkumisen turvallisuusnäkökohdat, rantautumispaikat, suojasatamat) kokonaisvaltaisesti parannetaan. Kalastajille luodaan joustava mahdollisuus palautteen antamiseen. Vastuutahot: Kalastusalueet, Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus ry., Pohjois-Karjalan TE-keskus, Matkailuyrittäjät, Karelia Expert Oy, vesialueen omistajat, kunnat 22

4. Kalatalouden organisaatioiden toiminta on avointa ja vuorovaikutteista Taustaa: Kalatalouden organisaatioiden vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa ei ole vielä riittävän kattavaa. Aiempaa laajempi yhteistyö voi antaa uusia mahdollisuuksia ja kokonaan uusia vaihtoehtoja kalatalouden kehittämiseen. Varsinkin paikallisella tasolla ja seutukunnissa vuorovaikutuksen lisääminen (matkailu- ym. organisaatiot ja yrittäjät) on tärkeää. Toimenpiteet: Kalastusalueet ottavat nykyistä aktiivisemman otteen alueensa kalataloudesta mm. tekemällä aloitteita, toimimalla yhteistyössä eri viranomaisten, kuntien, yrittäjien ja yhteisöjen kanssa ja osallistumalla toimialueellaan mm. matkailun ja vapaa-ajantilaisuuksiin, messuihin ja tapahtumiin. Kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmia uudistettaessa muodostetaan työtä tukemaan ja ohjaamaan ohjausryhmät, kuten mm. Kalatalouden keskusliiton (2006) julkaisemassa Kalastusaluetoiminnan käsikirjassa on esitetty. Työryhmissä voisi olla edustajia mm. lähikunnista, kalatalousalan yrityksistä, eri kalastajaryhmistä ja kalastusjärjestöistä. Kalastusalueet tarkistavat käyttö- ja hoitosuunnitelmien päivityksen yhteydessä myös palvelurakenteiden nykytilan ja kehittämistarpeet. Vastuutahot: Kalastusalueet, Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus ry., Pohjois-Karjalan TE-keskus, Matkailuyrittäjät, Karelia Expert Oy, vesialueen omistajat, kunnat 23

5. Osakaskuntien peruspalvelut turvataan Taustaa: Yhteisen vesialueen omistajat muodostavat osakaskunnan. Pääsääntöisesti oikeus määrätä kalastuksesta kuuluu osakaskunnalle. Poikkeuksia tästä ovat mm. jokamiehen oikeuksiin kuuluva maksuton onginta ja pilkintä, oikeus kalastaa maksua vastaan läänin viehekortin nojalla ja kalastusalueelle kuuluvat oikeudet rajoittaa tai kieltää kalastusta. Monien osakaskuntien toiminta on vaikeutunut osakkaiden ikääntymisen myötä ja osallistumisaktiivisuuden muutenkin vähetessä. Toiminnan turvaaminen edellyttää uusia keinoja huolehtia palvelujen jatkumisesta ja lakisääteisten tehtävien toteutumisesta. Vastuutahot: Osakaskunnat, Kalastusalueet Toimenpiteet: Osakaskunnat siirtävät siirtosopimuksella haluamiaan tehtäviä kalastusalueen suoritettavaksi (Kalastuslaki 64 ) Osakaskunnat rationalisoivat toimintojaan mm. palkkaamalla toimitsijamiehen tms. panemaan toimeen osakaskunnan tehtäviä (Yhteisaluelaki 22 ) Osakaskunnat yhdistyvät muodostaen laajempia vesialue- ja omistajakokonaisuuksia (Kiinteistönmuodostamislaki 133 ) Osakaskunnat järjestävät sopimukseen perustuen toimintansa jollain muulla tavalla toisen osapuolen kanssa siten, että menettely ei loukkaa osakkaan etua, on yhteisaluelain mukainen ja turvaa tarvittavien palvelujen toteutumisen. 6. Omaleimaisten kalastusalueiden roolia kalavesien hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä vahvistetaan Taustaa: Pohjois-Karjalassa kalastusalueet ovat luoneet toimivia viehekalastuksen yhteislupa-alueita kaikille maakunnan suurille järville. Lisäksi kalastusalueilla on merkittävässä määrin valtaa ja vastuuta kalastuksen järjestämisessä ja kalakantojen hoidossa. Kalastusalue voisi ottaa hoidettavakseen monia kalatalouden kehittämiseen liittyviä tehtäviä nykyistä laajemmin. Vastuutahot: Kalastusalueet, Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus ry., Pohjois-Karjalan TE-keskus Toimenpiteet: Kalastusalueiden jäsenille ja muille toimijoille järjestetään nykyistä enemmän tehtävien hoitoa tukevaa koulutusta Kalatalouden paikallisten osaajien roolia kalastusaluetoiminnan tehtävissä lisätään maakunnan neuvontaorganisaatioiden tukiessa toimintaa. Kalastuksen järjestäminen ja kalakantojen hoito toteutetaan entistä ammattimaisemmin pääasiassa kalastusalueiden toimesta. 24

7. Neuvonta toimii verkottuneena koko kalatalouskentän kanssa ja sitoutuu toteuttamaan ohjelman tavoitteita Taustaa: Keskeiset kalatalouden neuvonnasta Pohjois- Karjalassa vastuussa olevat organisaatiot ovat Pohjois-Karjalan vapaa-ajankalastajapiiri ja Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus. Toimenpiteet: Kalatalousneuvonta osallistuu aktiivisesti heille järjestettyyn koulutukseen ja tekee aloitteita ammattitaitoa kehittävistä koulutustarpeista. Vapaa-ajankalastuksen neuvonta tuo kalastusmahdollisuudet ja perustaidot kaikkien asiasta kiinnostuneiden ulottuville. Kalastuksen pariin hankitaan uusia harrastajia, myös nuoria, mm. järjestämällä maakunnassa vuosittain valtakunnallisen kalastuspäivän tapahtumia ja tiedottamalla kalastusmahdollisuuksista aiempaa enemmän mökkiläisille. Nuorille järjestetään kalastusleirejä ja -tapahtumia. Kalastusta tehdään tunnetuksi myös muille luontoharrastuksista kiinnostuneille nuorille, kuten 4H-kerholaisille ja partiolaisille. Naisten nykyisin suhteellisen pientä osuutta kalastuksen harrastajista lisätään järjestämällä naisille suunnattuja kalastustapahtumia, retkiä ja kursseja. Toiminnassa huomioidaan, että naiset ovat myös merkittävä nuorison kasvattajaja kalankäyttäjäryhmä, jotka valinnoillaan ohjaavat mm. kalankäyttötottumuksia. Vastuutahot: Pohjois-Karjalan vapaa-ajankalastajapiiri ja Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus 25

8. Toimintaympäristöä ja rakenteita parannetaan Taustaa: Kalastustapahtuma on luontoelämys, jonka onnistuminen riippuu monista asioista. Kalastustapahtuman kokonaiskuvaan vaikuttavat mm. tiedon saanti ja sen selkeys ennen kalastusta, kalapaikkavaihtoehtojen määrä, kalapaikan imago, opastus kartoilla, internetissä, esitteissä ja maastossa, kalapaikan saavutettavuus ja vesille sekä vesiltä pääsy, kalastusolosuhteet kalastustapahtuman aikana ja sen jälkeen, mahdolliset muut palvelut sekä saaliin saaminen. Kalatalouden toimintaympäristön (kalastusluvat, majoitus, ravitsemuspalvelut, opastus, tukikohdat ja muut rakenteet) kehittämisen tavoitteena on luoda Pohjois-Karjalaan valtakunnan parhaat kalastuspalvelut ja rakenteet hyvässä yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Vastuutahot: Maakunnan vapaa-ajankalastusseurat, Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus ry., Pohjois- Karjalan TE-keskus, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, kalastusalueet, kunnat, julkiset rahoittajat Toimenpiteet: Maakuntaan luodaan selkeä ja helposti ymmärrettävä, linkitetty kalastuspaikkojen verkosto, josta erityisesti maakunnan ulkopuolelta tulevat kalastajat saavat helposti tietoa esim. internetin välityksellä. Kalatalouden organisaatiot ja yhteisöt lisäävät vuorovaikutusta muiden yhteisöjen, kuten kylätoimikuntien, metsästysseurojen, asukasyhdistysten, eläkeläisjärjestöjen ja urheiluseurojen kanssa. Kalastuksen palvelurakenteiden kehittämistä jatketaan. Hankkeisiin tulee osoittaa myös kalataloussektorin ulkopuolista rahoitusta. Taajamien yhteyteen luodaan helposti saavutettavissa olevia lähikalastuspaikkoja, joissa on mahdollisuus kalastaa erityisesti luontaisia kalalajeja ja ovat myös nuorille kalastajille turvallisia. 26

9. Yritystoiminta Taustaa: Kalastuksen osuus luontoaktiviteettina kasvaa täydentäen erinomaisesti matkailun palveluja. Luomalla matkailuyritysten käyttöön monipuoli- sia kalastuspalveluvaihtoehtoja ja kokonaisuuksia, tuotetaan maakunnan matkailuun lisäarvoa. Toimenpiteet: Kalastuspalveluja tuottavat yritykset/yrittäjät lisäävät yhteistyötä toimialueensa kalatalouden sidosryhmien ja muiden matkailuyrittäjien kanssa. Kalastuspalveluja tuottavien yritysten henkilöstölle järjestetään koulutusta kalastusasioissa. Maakunnan kalapaikkaopastuksessa otetaan huomioon ulkomaalaiset asiakkaat/ kalastajat nykyistä paremmin. Käynnistetään hanke, jonka tavoitteena on ensisijaisesti yhteistyön, markkinoinnin ja osaamisen kehittäminen kalastuspalveluja tarjoavissa yrityksissä. Kalastuspalvelujen kehittämiseen, sekä investointeihin että kehittämishankkeisiin, tarjotaan riittävästi taloudellista tukea. Vastuutahot: Matkailuyrittäjät, Karelia Expert Oy, Pohjois- Karjalan Kalatalouskeskus ry., vesialueen omistajat ja kalastusalueet, kunnat. 2.4. Ohjelman rahoitus Pohjois-Karjalan vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelmassa esitettyjen mahdollisuuksien ja toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää laajaa rahoituslähteiden hyödyntämistä. Nykyisen noin 1 miljoonan euron lisäksi ohjelman kattava toteutus edellyttää arviolta noin 200 000 500 000 euron vuotuista lisärahoitusta. Tärkeänä rahoituslähteenä voidaan pitää TE-keskuksen jakamia kalatalouden edistämisvaroja ja kalastusalueiden toimintamäärärahoja, mutta niiden suuruusluokka on aivan liian pieni kattamaan likimainkaan kaikki tarpeet. Kalastuskorttivaroja, joissa harkinnanvarainen kehittämishankkeisiin jaettava osuus on vain noin 50 000 euroa vuodessa, käytetään vuosittain järjestöjen ja muiden yhteisöjen toimesta tehtäviin pienimuotoisiin valistus-, tiedotus- ja kehittämishankkeisiin. Kokonaisuudessaan kehittämisen edellyttämien toimenpiteiden kirjo on monipuolinen ja niiden toteuttaminen tehokkaasti ja laajasti edellyttää aiempaa tehokkaampaa tukivarojen hyödyntämistä. 27

Kalastuksen matkailupalvelujen kehittämishankkeita voidaan rahoittaa Euroopan kalatalousrahastosta (EKTR) kalatalouden toimintaryhmien (Kala- Leader) kautta. Tämä edellyttää mm. sitä, että Saimaan alueelle haettu toimintaryhmä saa rahoituksen po. tarkoitukseen. Muita vaihtoehtoja rahoittaa hankkeita ovat Euroopan maaseuturahasto (EMR) ja Leader -varat. Näistä varsinkin jälkimmäinen soveltuu paikallistason rahoitusvälineenä varsin hyvin kalastuksen matkailupalvelujen kehittämiseen sekä yleiseen palvelujen parantamiseen ja vuorovaikutuksen lisäämiseen eri toimijoiden kanssa. Vapaa-ajankalastuksen rakenteiden yleinen kehittäminen investointeineen soveltunee sekä Leader rahoituksen että EAKR rahoituksen piiriin. tukevat vapaa-ajankalastuksen kehittämistä. Näistä tärkeimpiä ovat maa- ja metsätalousministeriön jakamat kalataloudelliset kunnostusmäärärahat, ympäristökeskuksen kunnostus- ja rakentamisrahat, valtion kalanviljelyvarat sekä kuntien rahoitus. Kansallisesti on käytettävissä joitain rahoitusvaihtoehtoja ja resursseja, jotka suoraan tai välillisesti 28

3. KIRJALLISUUSVIITTEET Haakana, H. & Turunen, T. 2005: Rapu ja ravustus Pohjois-Karjalassa 2003. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen raportteja no. 6/2005. 21 s. Joensuu. Jaatinen Rauno, Kesälahden kalastus Oy, 2006. Erityskalastuskohteet ja kalastusmatkailu Pohjois- Karjalassa. 24 s. Järveläinen M. 2000. Matikkahanke. Markkinointitoimenpiteet medioissa. Opinnäytetyö. Pohjois- Karjalan ammattikorkeakoulu. Joensuu. Kaijomaa, V-M., Kokko, H., Mäkinen, K. ja Kokko, T. 1985: Pohjois-Karjalan läänin alueellinen kalataloussuunnittelu. Osa III. Kalatalouden nykytila. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 66. 123 s. Kaijomaa, V-M & Korhonen, J. 1987: Rapu ja ravustus Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan kalastuspiirin kalastustoimisto. Tiedotus nro. 3. Joensuu. Kalaan Pohjois-Karjalaan. Pohjois-Karjalan kalapaikkaopas 1998. 24 s. Kalastajan Pohjois-Karjala. Tietoa Pohjois-Karjalan kalastusluvista ja säännöistä 1999 2000. 12 s. Kalatalouden Keskusliitto 2006: Kalastusaluetoiminnan käsikirja, Julkaisu nro. 156, 114 s. Kiiski J. & Kaijomaa VM.1989. Matkailukalastuspalvelut ja niiden kehittämismahdollisuudet Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan kalastuspiirin kalastustoimisto. Tiedotus nro 4. 32 s. + liitteet. Kinnunen K. 2000. Matikkahanke ja sen vaikutukset hankkeessa mukana olleisiin yrityksiin 1996-1999. Opinnäytetyö. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. 37 s. + liitteet. Maa- ja metsätalousministeriö 2001. Virkistyskalastus Suomessa nyt ja tulevaisuudessa, Maa- ja metsätalousministeriön vapaa-ajan kalatalouden kehittämisstrategia. Kala- ja riistahallinnon julkaisua 58/2002. 88 s. Manninen K (toim.). 2002. VEDEN SATOA 2002 Vesiviljely matkailun tukena. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen XXVI vesiviljelypäivät. Kalaja riistaraportteja nro 244. 54 s. Pakarinen Ulla-Maija 2008: Kalastusmatkailun strategiat Suomessa. Esitelmä Kalaviikko 2008 seminaarissa 23. 25.1.2008. Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiiri 1995: Pohjois-Karjalan kalatalous 2005. Tavoite- ja toimenpideohjelma 1995 2005. 47 s. Pohjois-Karjalan liitto 2006. Pohjois-Karjalan maakuntaohjelma POKAT 2010, 92 s. Pohjois-Karjalan Liitto 2007: Pohjois-Karjalan matkailustrategia 2007-2013, Julkaisu nro. 108, 20 s. Pohjois-Karjalan TE-keskus, kalatalousyksikkö 1999: Pohjois-Karjalan elinkeinokalatalous vuonna 1997. Moniste, 36 s. Pohjois-Karjalan TE-keskus, kalatalousyksikkö 2008: Istuta harkiten! Moniste, 16 s. Raputietokeskus: www.raputieto.net Kalataloushallinnon rapustrategia. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 47/2000. Maa- ja metsätalousministeriö. Tiitinen, J. 2007: Lohirengeistä kalastusmatkailuyrittäjiksi. Kalastusmatkailu Suomessa 1850 - luvulta 2000 -luvun vaihteeseen. Suomen Tiedeseura, 205 s. Turunen P. 2000. MATIKKA Matkailu idässä Kalasta Pohjois-Karjalassa hanke 1996-1999. Loppuraportti. Pohjois-Karjalan Maaseutukeskus. 28 s. + liitteet. Väisänen, P. ja Karjalainen, J. 1995. Tilastoja Pohjois-Karjalan kalastuksesta ja kalataloudesta. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen monisteita 2/1995. 33 s. 29