Kristallisydän kappale I Kap Verda Prologi Pimeyden kartano, Unohdettu Manner Hämärästi valaistussa huoneessa seisoi pitkähiuksinen mies seuranaan parikymppinen nainen ja nuori mies, jonka kasvoilla oli häpeilevä ilme. Pojan hiukset olivat mustat kuin korpilla ja silmät syvänsiniset kuin sisarellaan. Pienessä kammiossa oli hiljaista kuin haudassa ottamatta huomioon pientä lähdettä huoneen toisessa päässä, jonka vierellä mustaan kaapuun pukeutunut nainen seisoi veden pintaa katsoen. Sinun piti napata hänet, poika! Minä en ymmärrä miten voit olla noin tohelo! karjui pitkähiuksinen mies. Koko huone taisi täristä sen voimasta, siitä saattoi olla varma. Mies näytti siltä kuin olisi ollut joskus aikoinaan aatelinen. Hänellä oli punainen takki yllään, polvihousut jalassa, valkoinen paita ja mustat kengät, joita koristi kultainen solki. Minä... poika yritti avuttomana. Nyt ei ole mikään aika saada omatunto! mies huusi. Painu ulos ja ota se likka kiinni, hän jatkoi vähän rauhoittuneena. Hyvä on sitten, poika sanoi nyreästi. Mutta siihen tyttöön on vaikea päästä käsiksi, koska ne tolvanat suojelevat häntä, Zen. Minä en halua selityksiä, minä haluan tuloksia! mies huusi loittonevalle pojalle, joka oli astunut suuresta tammioven kautta ulos. Järkyttävää kuinka sinä jaksat toistuvasti tapella pojan kanssa, nainen sanoi. Asia ei kuulu sinulle, noitanainen, Zen murahti. Poika ei halua satuttaa tyttöä, koska tämä on hänen sisarensa. Luuletko sinä etten minä olisi ajatellut tuota mahdollisuutta koskaan? Sinä et useinkaan ajattele. Sinä toimit ennen kuin edes tajuat että suunnitteleminen olisi järkevää. Zen huomasi yhtäkkiä kuinka poissaolevalta nainen vaikutti. Mitä sinä teet? hän kysyi naiselta uteliaana. Seuraan tyttöä, kuului lähteen luota. Zen meni naisen luo ja katsoi veden pintaa, jossa näkyi sinisiin vaatteisiin pukeutunut Jadelynn Ayalluc katsomassa Sumujen laaksoon. Hänellä oli hiukset huivilla kiinni niskassa ja päällään pitkähihainen paita, polviin saakka ulottuva mekko sekä takki, jossa ei ollut hihoja. Tyttö juoksi veljensä perään nähtyään hänet, nainen kuiskasi. Luulen hänen nähneen minutkin. Ihan sama. Kun saamme hänet, hoidan tehtävän päätökseen, jonka se raato meille antoi, Zen murahti. Aiot vihdoin ja viimein tappaa hänet? Upeaa. Mikset tehnyt niin jo vuosia sitten? Zen jätti sen omaan arvoonsa ja käveli ulos huoneesta. Kun mustapukuinen nainen oli varma, että Zen oli mennyt, hän katsoi huoneen toiseen nurkkaan, jossa näkymättömänä seissyt ruskeahiuksinen nainen oli seurannut tilannetta. On aika, Valerie. Kiirehdi, mustapukuinen nainen sanoi. Aivan, Valerie sanoi. Kristallinkantajaa on varoitettava. Sinä tiedät, mitä kaupungille tapahtuu, vai mitä? Niin, tiedän erityisen hyvin mikä Kap Verdaa odottaa, nainen sanoi ja hävisi ääntäkään päästämättä. Mustapukuinen nainen pystyi vain toivomaan, että Valerie ehtisi ajoissa kaupunkiin.
Sumujen saari, Kap Verda vuonna 4745 Olen ollut Kap Verdassa tänään tasan kaksi vuotta. En ole käynyt missään, mikä tuntui aluksi mitä omituisimmalta ajatukselta. Ajattelin myös ettei Kap Verda voisi koskaan korvata Magacoria kotinani, mutta olen sittemmin huomannut kuinka upea paikka tämä todellisuudessa onkaan. Kutsuin sitä jo kodikseni. Rhodrystä se ainakin on hyvä merkki, sillä hän oli murehtinut koko ajan siitä että paranenko minä vai ei. Kun eräänä päivänä kutsuin Kap Verdaa kodikseni, Rhoddo hyppäsi halaamaan minua ilahtuneena. Hän jopa suuteli minua, mistä minä en sanonut hänelle mitään. Pörröpää oli liian hyvällä tuulella. Palataanpa nykyhetkeen. Seisoin Sumujen laakson reunalla katsomassa kaukaisuuteen ja kuvittelin nähneeni Chrisin katoavan sumuun muutama tunti sitten. Päätin jääräpäisesti jäädä odottamaan, että veljeni tulisi takaisin. Jotenkin minulla oli sellainen olo, että pian tapahtuisi jotakin pahaa. Jadelynn~ Rhodryn ääni keskeytti Jaden ajatukset. Tyttö kääntyi katsomaan poikaa, jonka ruskeat silmät tuikkivat ilkikurisesti. Hänen yllään oli ruskeasävyiset housut, paita ja päällystakki. Hei, Rhoddo, Jade tervehti hymyillen, koska tiesi mitä tytön hymy sai pojassa aikaan. Kuten aina, Rhodry alkoi tuijottaa Jadea haaveileva ilme kasvoillaan. Lopulta poika ravisti päätään ja katsoi Jadeen uteliaana. Näitkö sinä heidät? Näin kyllä, Jade sanoi ja huokaisi. Näin myös jonkun tytön, jonka mukaan Chris lähti... Minäkin näin sen naikkosen. Jonakin päivänä annan hänelle kunnolla selkään... Älä kuvittelekaan, Jade sanoi heti. Minä en halua, että satutat itsesi. Sinä olet ehkä ainoa, johon minä todella luotan. Jean ja Miri ovat kamalan etäisiä minulle jollakin oudolla tavalla. Rhodry katsoi Jadeen hämmentyneenä ja hymyili sitten. Hyvä on sitten, pikkuinen, minä en tee naikkoselle mitään, mikä maksaa henkeni. Jade punastui jostain syystä. Rhodry hymähti silmät tuikkien. Jaahas, minä saan kerrassaan outoja asioita aikaan sinussa, Jade. Hiljaa siinä! Jade protestoi heti ja peitti kasvonsa käsillään. Rhodry vain nauroi lämpimästi ja tarttui tyttöä kädestä. Tule mukaani, Jade. Ei kannata seistä täällä ulkona koko päivää. Jade nyökkäsi ja kaksikko lähti kohti vähän matkan päässä kohoavaa Kap Verdan kaupunkia, joka näytti kerrassaan ikivanhalta linnakkeelta. Sen ympärillä oli muuri, joka oli paikoitellen lohkeillut ja osat olivat tippuneet mereen, mutta kaupunkilaiset eivät optimisteina kokeneet tarvetta korjata sitä. Ja kyllä, asukkaat olivat hyvin optimistisia. He kuvittelivat ettei mikään voi tulla tuhoamaan heidän kotiaan eivätkä siten pitäneet huolta turvallisuudesta. Nuo saisivat korjata muurinsa, Rhodry murisi. Kaikki tietävät, että jossakin maailmassa väijyy Zen, joka tulee tänne ja pamauttaa paikan päreiksi. Miten sinä tiedät, että paikka tuhoutuu samalla tavalla kuin Magacor? Jade kysyi. Minä tavallaan näin siihen viittavan näyn viime yönä, Jade... Rhodry sanoi varovaisesti ja tarkkaili tytön kasvoja silmäkulmastaan. Jade ei edes jaksanut huolestua mahdollisesta vaarasta. Hän oli ollut viime vuosien ajan niin usein pulassa, että se tuntui melkeinpä arkipäiväiseltä. Jade värähti pelkkää ajatusta, ettei voinut pelätä enää. Ehkä rauhallisuus oli vain tehnyt tytöstä niin tyhmän? Jade, senkin hölmö. Älä ajattele mitään tuollaisia, Rhodry sanoi. Sinä luet taas ajatuksiani, poika. Lopeta se, Jade sanoi. En voi vastustaa sitä, kun sinä olet niin kiinnostava ihminen, mutta et kerro ääneen mitään koskaan, Rhodry sanoi, kun kaksikko käveli kaupungin pääkadulla. Kadun molemmilla puolilla oli erilaisia kojuja ja ihmiset huutelivat kuinka he myyvät kaikkea halvalla ja ostajat olivat ihan hämillään juostessaan ympäriinsä. Kadut olivat hyvin leveät, mutta ruuhkaiset. Jade oli kuitenkin tottunut vilkkaaseen kaupunkielämään aika äkkiä, kun oli elänyt Xandriassa niin kauan ja se paikka oli aina melkein yhtä ruuhkainen.
Taas sinä vaivuit omaan maailmaasi, filosofi, Rhodry sanoi ja nauroi. Sinä ajattelet niin syvällisiä joskus että minua karmii. Voi elämänkevät sinun kanssasi, Rhoddo, Jade sanoi naurahtaen. Sinä olet toivoton. Enkä ole, haluan vain huomiotasi kun tuo sinun syvänsininen tuijotuksesi saa sydämeni lyömään tuhatta ja sataa... Älähän nyt höpötä. Höpötänpäs. Jade muljautti silmiään siniselle taivaalle ja jatkoi sitten matkaansa Rhodryn kanssa kohti kaupungin keskustaa, joka oli ympyrän muotoinen avoin tila, jonka keskellä oli suunnaton suihkulähde. Sen keskellä oli jonkun muinaisen jumalan patsas. Patsas näytti ihan jonkinlaiselta käärmeeltä, joka ratsasti aallolla, mutta Jade ei ollut koskaan saanut aikaiseksi kysyä keneltäkään siitä. Siinähän te kaksi olette, kuului Mirin ääni suihkulähteen reunalta. Tyttö istui siinä kaavussaan ja katsoi Jadeen ja Rhodryyn kiinnostuneena. Jean oli hänen vieressään samoissa vaatteissaan kuin aina. Oletteko te olleet treffeillä, kun kävelette käsikädessä? Miri uteli. Emme, Jade sanoi, mutta ei päästänyt irti Rhodryn kädestä, josta oli pitänyt kiinni edes tajuamattaan koko asiaa. Te näytätte ihan seurustelevalta pariskunnalta, kun kävelette tuolla tavalla yhdessä. Sama se, Rhodry sanoi naurahtaen. Älkää kiusatko Jadea, muuten hän ei anna minun pitää häntä kädestä enää koskaan. Antaapas, Jean yhtyi puheeseen. Löysittekö te jälkiä Zenistä? Jade sanoi kääntäen kolmikon huomion muuhun. Nelikko oli löytänyt jo muutaman kuukauden ajan merkkejä siitä, että Zen tiesi tarkalleen, missä he olivat ja yrittivät parhaansa mukaan ottaa selville, mitä mies aikoi. Jadella oli tietysti omat arvelunsa Zenin aikeista, sillä hänestä tuntui koko ajan siltä, että mies aikoi tulla ja tuhota paikan. Hän ei ollut kuitenkaan ainoa, koska Rhodry oli sanonut tuntevansa samoin. Emme oikeastaan, mutta näimme varsin valppaan näköisen naisen vähän matkan päässä siitä missä Chris nähtiin, Jean sanoi. Hmmh... Joku on myös mukana tässä jutussa, Jade tuumi. Minä olen sitä mieltä, että meidän kannattaisi häipyä täältä ja vähän vikkelästi, Miri sanoi. Ei ole mitään syytä ottaa selvää, tuleeko Zen viiden minuutin päästä tänne uhoamaan sinulle, Jade. Olet oikeassa, Jade myönsi. Mutta minulla on sellainen tunne, että me emme saa lähteä ennen kuin olemme tavanneet täällä jonkun, jonka on tultava mukaamme. Miri kohotti kulmaansa ja hymyili kylmäkiskoisesti. Ja kukahan tämä joku mahtaa olla, jos saan kysyä? En minä tiedä, Jade sanoi välittämättä blondin kylmästä asenteesta. Mutta tämä henkilö auttaa meitä löytämään jonkun ihmisen, joka on kadonnut. Puhutpa sinä älykkäästi, Jade. Ymmärräthän sinä, että kyseessä saattavat olla pahikset, jotka aikovat satuttaa sinua? Ei ole, Miri. Minä luulen, että äiti oli oikeassa siinä, kun sanoi isäni olevan elossa, Jade intti. Sait sittenkin tällin päähäsi, kun tipuit katolta Xandriassa. Miri, jätä Jade rauhaan, Rhodry sanoi. Minusta tuntuu, että Jade on myös oikeassa siinä ettei meidän pidä mennä vielä pakoon. Jotain tapahtuu, olen nähnyt sen. Siinä vaiheessa Miri päästi raivoisan murinan suustaan ja käveli pois. Jean katsoi hänen peräänsä ja kääntyi sitten Jaden ja Rhodryn puoleen. Kuulkaas, minä puhuin tälle neiti Valppaalle ja tuntuu, että hän on kiinnostunut meistä. Mitä hän sanoi? Jade ja Rhodry kysyivät heti. Hän sanoi, että minun pitäisi pitää teitä silmällä ja että Chrisistä on turha murehtia tai jotain sinnepäin. Chris on minun veljeni. Minä saan huolehtia hänestä, jos haluan, Jade sanoi näreissään. Se nainen tarkoitti, että Chris taistelee Zenin taikoja vastaan niin kiihkeästi, että ne murtuvat pian, Jean sanoi ja virnisti. Luulenpa, että Zen puree mattoja kun huomaa sen. Jade ja Rhodry nauroivat sille.
Olimme tosiaan huomanneet Zenin liikkuvan kätyreineen joka puolella Kap Verdaa viime kuukausina. Kaikki alkoi, kun täytin seitsemäntoista. Näimme Zenin silloin ensimmäisen kerran kaupungissa. Hän ei ollut muuttunut ollenkaan, vaan näytti yhtä nuorelta kuin päivänä, jolloin Magacor tuhoutui. Zen joka tapauksessa kävi tapaamassa meitä ja tapansa mukaan uhoamassa. Jokin kuitenkin minussa sai hänet perääntymään viime hetkellä, kun olin jo vapauttamassa kristallini voiman. Zen oli näyttänyt itse asiassa pelokkaalta. Sen tapauksen jälkeen Chris ja se mustapukuinen nainen olivat näyttäytyneet kahden viikon välein kaupungissa. Jeanin mainitsema neiti Valpas oli myös alkanut ilmestyä paikalle. En ollut koskaan nähnyt häntä omin silmin, joten en tiennyt lainkaan miltä hän näytti saati kuka hän mahtoi olla. Jean tosin sanoi naisen olevan kuitenkin vahtimassa enemmän Zeniä ja tämän kätyreitä kuin minua ja ystäviäni. Sinä iltana Marianan luona koin kuitenkin yllätyksen, kun tapasin neiti Valppaan henkilökohtaisesti. Mariana oli puolessa välissä viittäkymmentä oleva harmaahiuksinen nainen, jolla oli yhtä vihreät silmät kuin sisarentyttärellään Mirillä. Nainen asui suuressa kartanossa pohjoisosassa kaupunkia, missä oli hyvin rauhallista. Marianan suku oli asunut kartanossa vuosikausia. Mariana ja Miri olivat sukunsa ainoat elossa olevat edustajat. Tämä talo on liian hieno minun makuuni, Rhodry mutisi Jaden korvaan, kun he istuivat ruokasalissa syömässä päivällistä. Jade tunsi samoin. Hän oli ymmärtänyt, että Mirin sukulaiset olivat kaikki hyvin mahtailevia ja ärsyttäviäkin ihmisiä. Jade ei ymmärtänytkään, miksi ihmeessä joku halusi halusi sellaisessa talossa kuin weldianien kartano Kap Verdassa. Kartanon seinät olivat kullatut ja niissä oli rubiinejakin ties kuinka paljon. Huone hohti iloisesti, kun lamput olivat päällä. Älä ihmeessä sano tuota ääneen Marianalle, Jean mutisi Rhodrylle, jonka vieressä istui. Jade istui pörröpään oikealla puolella tavallisissa vaatteissaan. Kolmikko ei jostain syystä jaksanut Marianan kohdalla aina pukeutua kauniisiin vaatteisiin. En tietenkään, Rhodry sanoi ja naurahti. Hän vilkaisi Miriin, joka istui vähän matkan päässä Marianan kanssa hieno mekko yllään. Hän yritti parhaansa näyttää hyvältä, koska kuului omasta mielestään oikein hienoon sukuun ja rotuun vielä kaiken lisäksi. Totuus oli kuitenkin toisenlainen; Oli olemassa muutamia kirjoja, joissa Mirin edustama rotu kuvailtiin hyvin raa aksi entisaikojen hallitsijaroduksi, joka jossakin muinaisessa sodassa oli miltei tuhonnut kaikki. Sitten legendan mukaan äitijumalatar Maraifia oli tullut paikalle ja tuhonnut aikamaagit miltei toisin ja rakentanut maailman uudelleen. Aikamaagit olivat toki jääneet maailmaan, mutta ne olivat vähentyneet vuosituhansien kuluessa, kunnes niitä oli vain pieniä kymmenen hengen yhteisöjä ympäri maailmaa. En ihmettele yhtään, vaikka se rotu olisikin ylimielinen, kun tuo likka on sellainen, Rhodry mutisi Jadelle. Minä käskin sinua lopettamaan tuon ajatusteni lukemisen, Rhoddo, Jade sanoi. Rhodry vain räpytteli silmiään viattoman näköisenä, eikä Jade voinut olla hymyilemättä. Hän varoi tosin ajattelemasta mitään, mitä olisi voinut ajatella. Rhodry näytti pettyneeltä ja uteliaalta samaan aikaan, kun Jade ryhtyi ajattelemaan kuinka kukat ovat hauskoja, vaikka hänen todelliset ajatuksensa olivat ihan toisenlaiset. Minä otan selvää, mitä sinä ajattelit, Jade. Älä kuvittelekaan pääseväsi noin helpolla, Rhodry uhosi. En kuvittelekaan. Siksi jätin ajattelematta todelliset ajatukseni sinusta. Minusta? Nyt minä olen entistä uteliaampi, Jadelynn Ayalluc. Siinä vaiheessa Jade tiesi, ettei olisi pitänyt sanoa mitään. Jadelynn Ayalluc? kysyi Mariana yhtäkkiä. Oletko sinä Jadelynn Ayalluc? Öh... Jade nyökkäsi. Rhoddo ja hänen suuri suunsa! Sitä ei olisi saanut sanoa ääneen, me sovit-
tiin niin, taliaivo! hän ajatteli kiihkeästi. Anteeksi... Rhodry sanoi tajuttuaan virheensä. Olimme jo kauan sitten päättäneet, ettemme kutsu minua oikealla nimelläni. Minut oli esitelty Kap Verdaan tultuani vain Jadena, Magacorin tuhosta selviytyneenä orpona. Tarkoitus oli yrittää suojata minua Zeniltä ja olin usein nähnyt kuinka Marianaa viehätti Zenin seura. Se oli minusta epämiellyttävää, ja tajusin samassa, että Mariana kertoisi Zenille että minä todellakin olin se sama, jota hän etsi, enkä Jadelynn Ayallucin klooni. Zen tulisi tänne niin nopeasti kuin pääsisi ja minä olisin pulassa. Pahaksi onneksi jokin nimessäni antoi heti merkin Zenille, joka ilmestyi paikalle niin yllättäen, etten osannut edes reagoida erityisen järkevästi. Kappas, sanoi hopeahiuksinen mies oviaukosta, mukanaan Chris ja tummapukuinen nainen, Jadelynn Ayalluc se siinä... Sööttiä... Voi helvetti! Rhodry karjaisi ja hyppäsi pystyyn. Mariana, kerroitko sinä hänelle, että me ollaan täällä?! Minä kutsuin hänet tänne, Mariana sanoi. Sinä käyttäydyt todella huonosti, nuori mies. Kunnioittaisit vanhempaasi. Tuo mies on täällä tappaakseen minut, Mariana Weldian, Jade sanoi ja nousi seisomaan. Mutta minä osaan tapella, vai mitä... Zen? Hän kaivoi kristallinsa esiin. Zen värähti sen nähdessään, koska kristalli kimalsi hyvin uhkaavan näköisenä. Olepas kunnolla, Ayalluc, mies sanoi. Ulos täältä, käppänä, Jade sanoi. Ja jätä minut rauhaan. Minut kutsuttiin illalliselle, enkä lähde minnekään, Zen julisti. Hän astui peremmälle huoneeseen kätyrinsä perässään ja istuutui pöydän toiselle puolelle kauas Jadesta. Chris taas valtasi istumapaikan sisartaan vastapäätä. Poika ei kuitenkaan huomannut tyttöä, tai ainakin esitti ettei huomannut. Jade kuitenkin tunsi kuinka Rhodry tytön vierellä teki jotain. Pörröpäähän katsoessaan hän huomasi tämän tiputtaneen ruoka-aseensa pöydän alle ja sukelsi sinne. Jade kurtisti kulmiaan. Mitä ihmettä Rhodry oikein puuhasi? Kun hän katsoi Chrisiin, tyttö huomasi selvästi että tämä oli keskittynyt johonkin. No, Zen sanoi leppoisaan sävyyn Marianalle, minun täytyy ottaa tuo tyttö mukaani. Sehän käy minulle oikein hyvin, Mariana sanoi. Olethan sinä sentään huoltaja. Jade varmasti kalpeni silmin nähden. Jean tytön vasemmalla puolella tarttui tämän käteen. Niin, olen ainoa mahdollinen huoltaja kun hänen perheensäkin kuoli, Zen jatkoi. Mutta hän pakenee aina luotani sen räyhäkkään näkijän luokse. Poika sentään on vapaaehtoisesti mukana. No enhän, Chris tuhahti hiljaa. Mitä sanoit? Zen sanoi kääntyen Chrisiin uhkaava ilme kasvoillaan. Sanoin vain että upeaa, että sisko kahlitaan tolppaan, Chris sanoi ja hymyili kylmästi miehelle. Jade värähti. Täällä oli sota menossa! Rauhoittukaa jo, ääliöt, sanoi mustapukuinen nainen, joka istui Chrisin ja Zenin välissä, luultavasti välttääkseen mahdolliset fyysiset tappelut. Jade hymyili. Pahisten riveissä oli selvästi erimielisyyksiä yllättävän paljon, sillä Chris ja Zen näyttivät olevan koko ajan toistensa kurkuissa kiinni. Mustapukuinen nainen oli kai sovittelijan roolissa. Löysinpäs syömisaseeni, Rhodry kailotti pöydän alta ja istuutui alas Jaden viereen. Pyysin Chrisiltä apua, jotta pääsemme pakoon, Jade. Kun hän astui ovesta sisään tähän huoneeseen, hän näytti siltä kuin olisi halunnut napata sinut mukaansa ja viedä pois, poika sanoi tytön päässä. Hittolainen, Jade sanoi. Tajuatko sinä yhtään, että hän saa selkäänsä tästä? Ei hän välitä, Rhodry sanoi ääneen. Tuo käppänä tappaa hänet, enkä minä salli sitä. En minäkään.
Mutta... miksi sitten...? Jade sanoi ääneen neuvoton ilme kasvoillaan. Hiljaa, tyttöseni, Rhodry sanoi. Luota minuun. Jade nyökkäsi tietäessään, ettei muutakaan voinut. Hän kääntyi sitten katselemaan veljeään. Tällä oli yllään yksinkertainen musta kaapu, ihan kuin mustapukuisella naisellakin. Poika näytti kuitenkin surulliselta, mutta katsoi Jadeen samalla tavalla kuin tyttö häneen. Chris oli hyvin kalpea ja laihtunutkin. Jade ei voinut kuolemakseenkaan ymmärtää, miksi hänen veljensä teki tätä vieläkin. Miksi Chris ei lähtenyt pakoon? Tai paennut ja tullut sisarensa luokse? En taida kestää enää tätä, Jade kuiskasi Rhodrylle. Minun on pakko päästä ulos. Selvä, minä pidän käppänän huomion muualla, pörröpää sanoi. Jade hymyili hänelle kiitollisena ja nousi seisomaan. Hän tunsi kuinka Zen seurasi katseellaan hänen kulkuaan ulos parvekkeelle. Siellä tyttö nojasi leveään kivikaiteeseen ja katsoi ympärilleen. Kap Verdan kaupunki näytti todella kauniilta auringonlaskun jälkeen, kun vain sen valot valaisivat sitä. Taivaalla kaukaisuudessa näkyi myös kirkas kuu. Parveke itsessään oli varsin kaunis ja avara. Mariana rakasti kukkia, ja oli tätä periaatetta noudattaen laittanut useaan kohtaan ruusuja ja kaikenlaisia muitakin kukkia. Sinä olet vaarassa, sanoi naisen tyyni ääni yhtäkkiä varjoista. Jade kääntyi äänen suuntaan ja näki pimeässä nurkassa siniseen viittaan pukeutuneen Valerien, joka katsoi Jadeen kasvoillaan tietynlainen varovainen ilme. Sinun on lähdettävä tästä kaupungista. Tiedät kyllä, mitä Zenin läsnäolo tarkoittaa. Tiedän kyllä, Valerie, Jade sanoi säikähtäneenä, mutta ei liikkunut mihinkään suuntaan, koska tunsi Zenin katseen tarkkailevan häntä. Mutta miten sinä pääsit tänne? hän jatkoi. Sillä ei ole merkitystä, Valerie sanoi. Sinun on lähdettävä muiden kanssa mahdollisimman pian pois täältä. Selvä, Jade sanoi. Miten? Zen huomaa meidät kuitenkin. Tiara pitää hänestä huolen. Kuka Tiara? Jade kysyi tajuamatta lainkaan, kenestä oli kyse. Silläkään ei ole tällä hetkellä merkitystä, Valerie sanoi. Tärkeintä on saada teidät pois paikalta ennen kuin Kap Verda tuhoutuu. Tuhoutuu?! Jade huusi ja teki kohtalokkaan virheen kääntyessään Valerien suuntaan. Ei! Chris ja Rhodry huusivat yhtä aikaa, kun Zen hyppäsi pystyyn. Zen lähti kohti parveketta raivoissaan. Sinä!! hän huusi nähdessään Valerien. No, kappas. Petturi, Valerie sanoi. Jos hän tietäisi, saisit kuulla kunniasi. Zen näytti siltä kuin olisi halunnut kuristaa Valerien siihen paikkaan. Älä puhukaan minusta kuin tietäisit muka jotakin, senkin akka! Ei sitten. Nainen on jo tulossa paikalle. Kannattaisi ehkä lähteä pakoon, Zen, Valerie sanoi ja katosi pieni hymy kasvoillaan. Zen sen sijaan näytti järkyttyneeltä tajutessaan jotain, joka Jadelta meni ihan ohi. Ja sinä... Zen sanoi kääntyessään Jadeen. kuolet tällä siunaamalla hetkellä... Jade tiesi ettei päässyt pakoon ja harkitsi vakavasti hyppäävänsä reunalta alas, mutta yhtäkkiä Chris oli hänen luonaan ja kietoi kätensä Jaden ympärille. Chris- tyttö aloitti. Jade, hiljaa! Chris sanoi ja sulki silmänsä. Jade teki samoin. Seuraavan kerran aukaistessaan silmänsä Jade seisoi keskellä toria Chrisin kanssa. Chris, minä olen kaivannut sinua. Miksi sinä pakenet aina niiden muiden ääliöiden kanssa? Jade kysyi ja rutisti veljeään tiukasti. Hän ei missään nimessä halunnut, että tämä menisi taas pois. Rhoddo pitää sinusta huolta, Chris kuiskasi. Ainakin olet elossa. Minä haluan, että olet kanssani! Jade sanoi kyyneleiden partaalla. Chris katsoi häneen ja hymyili. Me olemme pian taas yhdessä kaikki. Minä edistyn koko ajan taistelussani Zenin taikoja vastaan. Minun täytyy olla hetki heidän kanssaan vielä, sitten pääsen takaisin. Mutta... Jade yritti, kun Chris otti tytön kädet pois ympäriltään ja siirtyi kauemmas.
Sinun on oltava vahva, pikkusisko, poika sanoi. Chris, älä mene... Rhoddo lupasi suojella sinua puolestani. Minun on mentävä. Chris... Jade, sinä pystyt tähän. Sinä pärjäät... Ja minä rakastan sinua, pikkusisko, Chris sanoi ja hymyili, vaikka hänen silmänsä olivat hyvin surulliset. Minäkin rakastan sinua, Chris! Jade sanoi ennen kuin hänen vanhempi veljensä katosi. Jade! Rhodryn ääni sanoi vähän matkan päästä. Zen on jossakin perässäsi! Juokse! Jade kirosi ja lähti juoksemaan kohti ilmalaiva-asemaa, jossa Flying Miracle oli odottamassa. Jade tiesi, että ainakin Rhodry juoksi jossakin hänen takanaan, mutta askeleet jotka häntä seurasivat eivät olleet pörröpään. Jade tiesi kyllä sinne katsomatta kenen ne olivat. Mene pois, senkin ääliö! Jade huusi miehelle, joka vain nauroi aavemaisesti. Minä saan sinut kiinni. Sitten vien voimasi. Mikä järki pakenemisessa on, tyttö? Kuolet joka tapauksessa, Zenin ääni sanoi läheltä. Jade katsoi äänen suuntaan eikä ehtinyt pysähtyä tajuttuaan Zenin seisovan edessään. Sen sijaan hän törmäsi mieheen ja lensi kiviselle kadulle selälleen. Kappas, Zen sanoi. Alistut noin helposti? Luulin tätä vaikeammaksi. Älä yritäkään koskea minuun! Jade huusi, kun Zen kumartui nostamaan tytön pystyyn. Mies ei kuitenkaan välittänyt tytön vastustelusta. Hän ei myöskään päästänyt irti tytöstä, vaan katsoi tätä yhtäkkiä hämmentyneenä jostain syystä. Voi, säikähditkö sinä? Jade ilkkui. Hurmaavaa. Hiljaa siinä, minä tapan sinut... Zen sanoi poissaolevana. Aika hiljaselta näyttää. Oletkin luuseripahis, sanoi Rhodryn ääni Jaden takaa. Poika näytti olevan kerrassaan raivoissaan. Ja päästä Jade menemään tai minä tapan sinut, pörröpää sanoi uhkaavalla äänellä. Voi pikkusintti, et sinä minulle pärjää, Zen ilkkui. Mutta saat selkääsi ensin ja Ayalluc katsoo vierestä, kun kuolet, mies jatkoi ja heitti Jaden katuun ja lähti kohti Rhodryä. Ei! Jade huusi. Et vie minulta Rhoddoa! Sinä veit jo veljeni ja äitini! Voi, minä alan itkeä, Zen irvaili. Lopeta se! Jade karjaisi. Hän tunsi kuinka kristalli hänen kaulassaan reagoi säkenöiden tytön tunteisiin. Zen katsoi häneen varuillaan yhtäkkiä, eikä tehnyt mitään. Sinä olet liian tunteikas ihminen, kristallinkantaja. Tuo kivi reagoi tunteisiisi. Saatat pamauttaa kaupungin itse päreiksi, mies sanoi nauraen. Mutta en voi sallia sinun ottavan kunnian työstäni, joten... Mies heilautti kättään ja hävisi paikalta aavemainen nauru perässään. Kaupungin kuitenkin valaisi yhtäkkiä jostakin ilmestynyt suuri keltainen pallo, joka leijui sen yllä. Mikä tuo on? Jade kysyi. Älä välitä siitä, Jade, mennään! Rhodry sanoi ja veti Jaden reppuselkään. Hän lähti juoksemaan katua pitkin kohti ilmalaiva-asemaa, jonka ovi oli vähän matkan päässä. Jaden yllätykseksi se oli auki. Asema oli laaja rakennus, jonka aula oli täynnä kaikenlaisia penkkejä ja pöytiä sun muita tarkistuspisteitä, joilla matkustajat tarkistettiin ja liput ostettiin. Flying Miracle oli miltei rakennuksen toisella puolella alueella, jossa yksityiset alukset olivat tallessa. Kuulimme ulkoa kuinka se omituinen pallo alkoi tuhota kaupunkia. Aseman ikkunoista välkkyi oranssit värit, eivätkä ne antaneet epäilystäkään etteikö Kap Verda tuhoutuisi. En voinut itkemättä, kun Magacorin tuho tuli mieleeni niin selkeänä, että tuntui kuin olisin pyörtynyt kauhusta. Rhodry yritti parhaansa mukaan lohduttaa minua, mutta siitä ei ollut paljonkaan apua. Kun lopulta pääsimme Flying Miraclen luokse, olivat paikalla Miri, Jean ja Valerie, jota Miri ei halunnut päästää sisälle alukseen. Mistä me tiedetään, että sinä todella olet hyvis, etkä Zenin puolella? Miri sanoi.
Sinä voit vain luottaa sanaani, Miriam Weldian, Valerie sanoi tyyneen sävyyn. Pääasia on saada Jade pois täältä. Jotta voit tappaa hänet pomosi puolesta? Ei tietenkään, hölmö aikamaagi. Minun rotuni on ylväin maan päällä, älä pilkkaa sitä! Rotusi teurasti maailman miltei kokonaan muinaisina aikoina, Valerie sanoi ja kääntyi Jadeen. Olet vielä elossa. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut usuttaa Zeniä kimppuusi. Minun olisi pitänyt varoa mitä sanoin. Ei se mitään, Jade sanoi Rhodryn laskiessa tytön alas. Lähdetään heti pois täältä, ettei mekin kuolla tänne. Voiko tähän naiseen tosiaan luottaa, Jade? Miri kysyi. Hän on äitini ystävä Valerie, Kultaisesta metsästä, Jade sanoi ja kurtisti kulmiaan. Miten hän oli tiennyt sen, vaikka Valerie ei ollut sanonut asiasta mitään? Taasko sinä imit ajatuksia muiden päästä vahingossa, Jade? Rhodry naurahti. Pikkuiseni, olet varsinainen kaappinäkijä. Minä en ole pikkuisesi, Jade sanoi, vaikka tiesi Rhodryn vain yrittävän piristää tyttöä kaiken järkytyksen ja tuhon keskellä. Olet sinä minun pikkuiseni, äläkä kiellä sitä, Rhodry sanoi ja virnisti. Jade huokaisi ja käveli sisälle Flying Miracleen. Rhodry luikki hänen perässään höpöttäen pikkuisista ja muista hänen mielestään kivoista asioista, joita Rhodry ja Jade yhdessä voisivat tehdä. Sinä olet ihan outo, Miri kailotti takaa. Yrität iskeä Jadea, kun kaupunki tuhoutuu! Hiljaa siellä takana, sintti, Rhodry heitti. Meillä on tärkeää tekemistä, Jade sanoi molemmille. Keskittykää siihen mieluummin kuin kinaamaan minusta. Kyllä, madame, Rhodry sanoi ja rauhoittui saman tien. Jade epäili, että poika oli vain hysteerinen ja siksi käyttäytyi kuin yleensä Jaden kimpussa ollessaan. Hän ei kuitenkaan maininnut asiasta pojalle mitään, koska tiesi tämän kuitenkin kieltävän sen mahdollisuuden. Jade myös tiesi pojan lukevan tytön ajatuksia koko ajan, joten eipä hänen toisaalta tarvinnut kysyäkään mitään, kun poika punastui hiusrajaansa myöten. Jade hymähti. Sainpas sinut nalkkiin. Rhodry tyytyi vain pörröttämään hiuksiaan. Miri vain huokaisi mennessään Jean perässään ohjaushuoneeseen ja sulki oven perässään. Jade, Rhodry ja Valerie valtasivat oleskelutilan sohvat itselleen. Flying Miracle alkoi pian täristä, kun sen moottorit käynnistyivät. Miri nosti aluksen ilmaan juuri kun rakennukseen osui jonkinlainen valopallo, joka räjäytti kattoon ikävän reiän. Miri kuitenkin ohjasi aluksen suoraan siihen. Minun ei tarvinnut mennä katsomaan ikkunasta nähdäkseni mitä kaupungille tapahtui. Näin istumapaikaltani oikein hyvin savupatsaat, joka nousivat kuolevasta kaupungista. Flying Miracle oli samalla korkeudella sen inhottavan keltaisen pallon kanssa, jossa kaikki tietysti olettivat meidän aikovan hyökätä, ja ampuivat meitä. Onneksi Mirin onnistui väistää se, mutta vain niukin naukin. Flying Miracle lensi sitten jonnekin Läntisen Mantereen eteläosaa kohti. Ja olen erittäin varma, että Zen erityisesti tuntisi raivoa nähdessään minun jälleen pakenevan hänen kynsistään. Minne ihmeeseen me nyt menemme? Jade kysyi kun Miri pysäköi aluksen niitylle, jonka toisella puolella sijaitsi entisen Shigonian kuningaskunnan pääkaupunki, Shi Gon. Kultainen metsä on tuossa suunnassa, mutta minua kiellettiin viemästä teitä vielä sinne, Valerie sanoi. Selvä, Jade sanoi. Mennään Unohdetulle Mantereelle Ricaan, Rhodry nauroi. Sitten ostan nupulleni kauniin mekon~ Sinä olet köyhä, Miri sanoi.
Pää kiinni, Miri, Rhodry sanoi. Kannattaako meidän mennä johonkin isoon kaupunkiin, jos Zen tulee ja tuhoaa sen? Jean kysyi huolestuneena. Me voisimme säästää henkiä jos menemme vain pikkukyliin. Val Arielia suojaa suojakenttä, Valerie sanoi. Zen ei tietojemme mukaan pääse sen läpi, sillä suoja tuhoaa kaikki pimeyden palvelijat. Val Ariel kuulostaa jotenkin tutulta paikalta, Jade sanoi ymmällään. En muista olleeni siellä koskaan... Rhodry katsoi Jadeen hieman hämillään, mutta ei sanonut mitään. No, joka tapauksessa... jäimme ilman ruokaa. Meidän kannattaisi ehkä harkita ruoan laittamista, poika sen sijaan sanoi. Mutta eihän meillä ole rahaa ostaa mitään, Jade sanoi. Minä hoidan asian, Valerie sanoi. Tuolla muutama kymmentä virstaa pohjoisemmassa on pieni maalaiskylä. Menemme kävelemällä sinne. Alus kannattaa piilottaa, jotta kyläläiset eivät joudu paniikkiin. Ilma-alukset eivät ole tavallinen näky tällä manteereella. No, eipä tässä muutakaan tekemistä taida olla, joten menkäämme sinne siis, Jade sanoi ja hymyili. Toivottavasti Mariana selviää. Olisi ikävää, jos sukuni kuolisi... Miri marisi. Jos rotuni kukoistaisi, me olisimme perheeni kanssa sen hallitsijoita. Ai millä perusteella? Rhodry sanoi. Koska sanon niin. Valerie taas ei sanonut mitään, mutta näytti hyvin huvittuneelta koko asiasta. Mitä me teemme Flying Miraclelle? Jean kysyi. Piilotamme sen, kas näin, Valerie sanoi heilauttaen kättään. Valtava Flying Miracle muuttui näkymättömäksi, jotta kukaan ohikulkija ei huomaisi sitä. Ja nyt lähdemme sinne pikku kylään ostamaan ruokaa? Rhodry sanoi. Niin juuri, Rhodry, Jade sanoi ja hymyili. Toivottavasti saan sitten kantaa sinua, kun väsyt kävelemiseen...