Vuosikertomus 2004 2005
Aspegrens Trädgård rf. Aspegrenin Puutarha ry. sai Suomen Kulttuurirahastolta 100.000 euroa kulttuurihistoriallisen pappilamiljöön ja puutarhakokonaisuuden säilyttämiseen Pietarsaaressa. Valokuvaaja Tuomas Pietinen tallensi Aspegrenin puutarhan kukkaloistoa ja kasvuvoimaa vuosikertomuksemme lukijoille elokuussa 2005. Elämyksellistä puutarhakulttuurihanketta esitellään sivuilla 25 32.
Sisältö [1] SUOMEN KULTTUURIRAHASTO Yliasiamiehen katsaus Puheenjohtajalta 4 7 [2] APURAHAT Vähemmän saajia, enemmän jaettavaa Myönnetyt apurahat aloittain Elämää lehdellä Yhteiskuntavastuu näkyy teoissa Nuolenkärkenä ironia Savotan Sannit kunniaan Tuoksua mintun ja ruusun Utelias kuin rapu Juurevien naisten näyttely 11 12 13 16 19 22 25 33 36 [3] PALKINNOT Palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista Realistinen teologi löysi elävän sanan Olavi Veistäjän palkinnot Kohti kylmempää Terävästi inhimillinen tekijä 42 44 49 50 53 [4] KULTTUURITOIMINTA Vuosijuhla Miljoonan euron mahdollisuus Totuuden etsijä ei tee kompromisseja Tutkijat metsästä Taidekoti Kirpilä 57 59 63 67 70 [5] TESTAMENTIT, LAHJOITUKSET, TALOUS Osakemarkkinoilla suotuisa vuosi Testamentit ja lahjoitukset Tärkeintä on tahto Merkkipäivä- ja muistolahjoitukset Tuloslaskelma ja tase 73 74 80 82 84 [6] HENKILÖT In Memoriam Satavuotismerkkipäivät Kunniaesimiehet ja -jäsenet Luottamushenkilöt Henkilöstö Tilintarkastajat 91 93 94 94 95 96
[1.2] SUOMEN KULTTUURIRAHASTO VUOSIKERTOMUS 1.10.2004 30.9.2005
Suomen Kulttuurirahasto Kulttuurirahaston tehtävä on suomalaiskansallisen henkisen ja taloudellisen viljelyn vaaliminen ja kehittäminen. Sen mukaisesti Rahasto myöntää henkilökohtaisia apurahoja tieteen ja taiteen tekijöille ja työryhmille sekä muilla kulttuurielämän aloilla toimiville henkilöille ja yhteisöille. Rahasto haluaa tarjota mahdollisuuden myös laajempiin kulttuurihankkeisiin tukemalla niiden toteutumista huomattavin apurahoin. Suomen Kulttuurirahasto muodostuu Säätiöstä (perustettu 1939) ja sen Kannatusyhdistyksestä (perustettu 1937). Säätiön sisällä toimii keskusrahasto ja 17 maakuntarahastoa. Tällä hetkellä Suomen Kulttuurirahasto on yksi Euroopan suurimmista säätiöistä. Kulttuurirahaston omaisuus, joka koostuu yli kuudenkymmenen vuoden aikana saaduista lahjoituksista, jakautuu keskusrahaston ja maakuntarahastojen yleisrahastoihin sekä yli 700 nimikkorahastoon. Apurahoja jaetaan vuosittain yleisrahastoista sekä jakovuorossa olevista nimikkorahastoista lahjoittajiensa toivomiin ja ohjesäännöissä määriteltyihin tarkoituksiin. Apurahojen myöntämisen ohella Kulttuurirahastolla on jonkin verran omaa kulttuuritoimintaa. Se järjestää kursseja, luentoja ja muita maamme kulttuurielämää edistäviä tilaisuuksia sekä ylläpitää taidekotimuseota. Tärkein kansainvälinen tapahtuma on viisivuosittain järjestettävä Mirjam Helin -laulukilpailu. [1.3]
Yliasiamiehen katsaus [1.4] Olemme muuttuneet, vaikka sitä päältä tuskin huomaa. Kuluneen toimintavuoden aikana Kulttuurirahaston uusi organisaatiomuoto on ajettu sisään. Pääosa Kannatusyhdistyksen omaisuudesta siirtyi suunnitelmien mukaisesti Säätiölle toimintavuoden alussa, ja Kannatusyhdistyksen johtokunta otti vastuulleen Kulttuurirahaston ns. kulttuuripoliittisen toiminnan. Organisaatiouudistuksen viimeisenä vaiheena kulttuuripoliittinen toimikunta sulautettiin johtokuntaan 1.10.2005 lähtien. Mitään vaikeuksia muutoksiin ei ole liittynyt, vaan ulospäin kaikki on jatkunut kuten ennenkin. Myös taloudellisesti vuosi on ollut vakaa ja tuottoisa. Kulttuurirahaston sijoituspolitiikan päämäärä ei ole myyntivoittojen tavoittelu, pikavoitoista puhumattakaan, vaan tasainen tulovirta, jolla voidaan maksaa apurahoja. Viime vuosikymmenen lopulle ajoittunut taloudellinen nousu oli ainutkertainen ilmiö, jonka talteen pannuista hedelmistä suomalainen kulttuuri saa nauttia vielä pitkään. Suureksi eurooppalaiseksi säätiöksi Kulttuurirahaston päämäärät ovat hyvin kansallisesti painottuneita. Emme juurikaan osallistu kansainvälisiin yhteishankkeisiin, esimerkiksi kehitysprojekteihin kolmannessa maailmassa tai kriisialueilla, kuten sisarsäätiömme muualla länsimaissa. Radikaalia muutosta tähän ei ole odotettavissa, sillä Kulttuurirahaston sääntöihin kirjattu perustajien tahto ohjaa tukemme jatkossakin suomalaiskansallisen kulttuurin vaalimiseen. Jossain mielessä toimintakenttämme on rajatumpi kuin kokomme edellyttäisi, mutta vastaavasti tuen merkitys on pieneen maahan keskitettynä suurempi. Harvoja isoja hankkeitamme ulkomailla on Mostarin kansainvälisen lukion perustaminen. Kulttuurirahasto on tehnyt jo vuosikymmeniä yhteistyötä United World Colleges -järjestön kanssa rahoittaen sen suomalaisia stipendiaatteja. Nyt Rahasto tukee suomalaisjohtoista yritystä yhdistää kroaatit, serbit ja muslimit samoihin luokkahuoneisiin yhdessä ulkomaisten UWC-opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Korkeatasoinen opetus houkuttelee ylittämään kulttuuriset piikkilanka-aidat, englannin kielen avulla taas kierretään kansallisiin koulukirjoihin ja kirjoitusjärjestelmiin liittyvät ongelmat. Parhaassa tapauksessa Mostarin esimerkki voi auttaa koko Bosnian pirstoutuneen koulujärjestelmän uudelleen yhdistämisessä. Kotimaassa Kulttuurirahasto päätti sijoittaa miljoona euroa maakunnallisten soitinten ostoon. Rahoilla hankitaan korkeatasoisia soittimia maakunnissa toimivien ammattilaisten ja opiskelijoiden lainattavaksi. Tämä heijastaa toisaalta Rahaston kasvanutta kykyä suuriin aloitteisiin, toisaalta halua vaikuttaa paikallisesti ja tukea kulttuuria koko Suomessa. Apurahoja Kulttuurirahasto jakoi jälleen suuremman summan kuin ennen. Saajien määrä taas hieman supistui jo toisena vuonna perättäin: annoimme keskimäärin suurempia apurahoja kuin ennen. Olemme siis onnistuneet katkaisemaan määrällisen kasvun kierteen, joka näkyy monilla kulttuurinkin aloilla. Kaikkea ei tarvitse olla koko ajan kappale- tai henkilömääräisesti enemmän. Resurssien niukkuuteen voidaan vastata myös tekemällä vähemmän mutta parempaa ja uhraten siihen enemmän aikaa ja varoja. Huolella tehty tiede ja taide saa enemmän ja kiitollisempaa yleisöä sekä kotimaassa että maailmalla. Se nostaa kulttuurin taas yhteiskunnan keskelle, minne se kuuluu. Antti Arjava Yliasiamies
[1.5]
[1.6]
Puheenjohtajalta Kulttuurirahaston myöntämä kulttuurin kokonaistuki nousi toimintavuoden 2004-2005 aikana lähes 25 miljoonaan euroon. Pelkästään taiteen ja yleiskulttuurin osuus, yli 10 miljoonaa euroa, vastaa lähes puolta koko siitä summasta, joka kanavoituu taiteen hyväksi valtion taidetoimikuntien kautta. Erityisesti Rahaston henkilökohtaisten apurahojen merkitys on taiteen aloilla suuri, koska julkinen tuki painottuu infrastruktuurin ylläpitoon. Myös joillakin tieteen alueilla panoksemme on erittäin tärkeä koko valtakunnan tasolla. Taloudellisesti hyvälle toimintavuodelle loivat pohjaa hiljalleen elpyvä maailmantalous sekä Kulttuurirahaston tuloksellinen sijoitustoiminta. Rahasto on myös viime vuosina saanut suurta kiitollisuutta tuntien ottaa vastaan merkittäviä testamenttilahjoituksia. Kulttuurirahaston hallitus päätti toimintavuonna käynnistää rahallisesti kautta aikain merkittävimmän kulttuurihankkeensa. Kertapanostuksena suunnataan miljoona euroa maakunnissa käytettävien soittimien hankkimiseen. Suomen Konservatorioliitto ry:n kanssa solmitun yhteistyösopimuksen mukaisesti Kulttuurirahasto omistaa soittimet, mutta esitykset hankittavista soittimista ja päätökset soittimien lainaajista tehdään paikallisissa soitintoimikunnissa, joihin tulee edustajia maamme 12 konservatoriosta sekä maakuntarahastoista. Ajatus maakunnallisten soittimien hankinnasta syntyi Keski-Pohjanmaan maakuntarahastossa. Tämä on oivallinen esimerkki siitä, miten maakunnassa versova kulttuuri-idea voidaan monistaa koskemaan laajempia alueita ja hyödyttämään suurempia piirejä. Näin syntyy kulttuurin täsmätukea, jossa yhtyvät kulttuurin suosimisen, kulttuurin ammattiosaamisen ja kulttuurin alueellisten erityispiirteiden tarpeet. Rahasto päätti suunnata tukeaan myös eräille muille suurille kulttuurihankkeille. Suomen valokuvataiteen museon säätiölle myönnettiin huomattava apuraha sanomalehti Uuden Suomen valoku- vanegatiivien luettelointiin, digitointiin ja siirtämiseen nimenomaan suuren yleisön saataville. Valtava valokuva-arkisto sisältää Suomen itsenäisyyden ajan historiaa. Tuemme myös merkittävällä apurahalla Aspegrenin Puutarhayhdistyksen toimeliaita jäseniä. He tekevät tärkeää työtä Pietarsaaressa sijaitsevan kulttuurihistoriallisen pappilamiljöön ja puutarhakokonaisuuden säilyttämiseksi. Nämä kaksi tuen kohdetta ovat esimerkkejä vahvaan kulttuuriseen taustaan perustuvista hankkeista, joiden ansiosta kuka tahansa pääsee nauttimaan ja keräämään voimavaroja luonnosta, väreistä, kuvista tai tapahtumista. On myös sanottu, että kulttuurin kuluttajan kannalta tapahtuu ilahduttavaa arkielämän estetisoitumista: ihmiset kiinnittävät aiempaa enemmän huomiota kaupunkisuunnitteluun, ympäristön hoitoon ja arjen esineiden muotoiluun. Suomen Kulttuurirahaston on hyvä olla mukana tarjoamassa suomalaisille mahdollisuuksia tällaisiin kulttuurielämyksiin, joista nauttiminen ei edellytä mitään erityistä kouluttautumista tai harjaantumista. Täysin uutena kulttuurin tukimuotona Rahasto jakoi joukon Eminentia-apurahoja, jotka on suunnattu varttuneille tieteenharjoittajille tai taiteilijolle esimerkiksi tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön pohdiskelevaan kuvaukseen, tieteiden- tai taiteidenvälisyyden edistämiseen tai aloitteelliseen työskentelyyn kulttuurin yhteiskunnallisen merkityksen lisäämiseksi. Ainakaan tieteen puolella suomalainen yhteiskunta ei ole erityisesti suosinut emerituksiaan. Toisaalta eräissä muissa kulttuureissa seniori-iän on katsottu merkitsevän jopa luovan kauden intensiivisintä vaihetta, kun hallinnolliset velvollisuudet jäävät taakse ja aikaa vapautuu yhä pahenevasta tutkimusbyrokratiasta itse tutkimuksen tekemiseen. Saimme toista sataa Eminentiahakemusta, mistä päätellen tällä tuki-ideallamme on tarvetta. Apurahatoiminnan pääpaino tulee toki tulevinakin vuosina olemaan nuorten tieteen tai taiteen harjoittajien urakehityksen tukemisessa. [1.7]
Vapaaehtoisuuten perustuva Kulttuurirahaston luottamushenkilöiden ja asiantuntijoiden työskentely on ollut toiminnan kulmakiviä yhteisön perustamisesta lähtien. On väitetty, että kansalaisten talkoohenkisyys on muuttunut aiempaa lyhytjänteisemmäksi ja itsekeskeisemmäksi. Ainakaan Rahaston piirissä tällaista kielteistä kehitystä ei ole havaittavissa. Vuodesta toiseen on ollut suuri ilo nähdä, miten auliisti suomalaiset huippuasiantuntijat ovat ottaneet vastaan hakemusten arviointitehtävän. Se on korvaamaton lahja suomalaiselle kulttuurille. Lahjan antaja säilyy tuntemattomana. Hän ei kirkasta omaa kilpeään, mutta saa palkkioksi ajankohtaisen tilannekatsauksen oman alan virtauksista ja usein lopuksi hyvän mielen. Toimintavuoden aikana Rahaston hallituksen työskentelyssä monet tärkeät kysymykset osin uudet, osin vanhat ja uudelleen kokouspöydälle nostetut ovat herättäneet keskustelua. Niinpä meidän tulee vieläkin enemmän arvioida suhtautumistamme julkisen sektorin jättämiin kulttuurin katvealueisiin, nuorten taiteen- ja tieteenharjoittajien sosiaaliturvan toteutumiseen, tutkijoiden urakehityksen jatkuvuuden turvamiseen väitöskirjavaiheen jälkeen sekä moniin muihin ongelma-alueisiin. Päänsärkyä kulttuurin rahoitukseen saattavat aiheuttaa esimerkiksi kuntarakenteen uudistaminen, veikkausvoittovaroihin kohdistuvat poliittiset päätökset sekä kulttuurityövoiman uhkaava ylitarjonta. Näiden muutospaineiden keskellä Suomen Kulttuurirahaston ja muiden yksityisten säätiöiden tulee osoittaa valppautta ja joustavuutta. Kimmo Kontula Professori Hallituksen puheenjohtaja [1.8]
apurahat Kulttuurirahasto hoitaa Suomen henkistä hyötypuutarhaa. Nuput avautuvat, ravinteikas maa tuottaa runsaan [2.9] sadon. Aspegrenin hyötypuutarha Pietarsaaressa sai kaipaamaansa kasvuvoimaa Rahaston apurahasta.
[2.10] apurahat
Vähemmän saajia, enemmän jaettavaa Apurahoitus jatkoi voimakasta kasvuaan vuosituhannen alkuun saakka, mutta kolmen viime vuoden aikana kokonaissumma on vakiintunut. Keskusrahaston osuus oli 17,1 miljoonaa euroa. Kilpailu jaettavista apurahoista on kovaa. Myöntöprosentti oli tälläkin kertaa alle 20. Kertomusvuonna jaettiin 4,6 miljoonaa. yhteensä 2 818 apurahaa. Niistä noin joka toisen myönsi keskusrahasto. Kokovuotisen, myös henkilövakuutukseen oikeuttavan henkilökohtaisen työskentelyapurahan sai kaikkiaan 600 taiteen ja tieteen harjoittajaa. Maakuntarahastojen myöntämät apurahat olivat keskimäärin selvästi pienempiä kuin keskusrahaston. Maakuntarahastot ovatkin profiloituneet alueellisiin kotiseutu- ja paikalliskulttuurihankkeisiin. Keskusrahasto tuki jokaista maakuntarahastoa 20.000 euron summalla, joka oli sidottu merkittäviin maakunnallisiin hankkeisiin. Etelä-Pohjanmaalla tämä tuki myönnettiin Pohjalaisia-oopperan toteuttamiseen Ilmajoen Musiikkijuhlien 30-vuotisjuhlaan. Hämeessä tuettiin Hämeen linnan keskiaikaan liittyviä luonnontieteellisiä tutkimuksia ja Kainuussa Ristijärven Nuorta Teatteria. Keski-Pohjanmaalla apuraha käytettiin Kokkolan oopperatoiminnan käynnistämiseen. Apurahojen lisäksi muuhun kulttuuritoimintaan käytettiin runsaat 900.000 euroa. Siihen sisältyivät esimerkiksi Taidekoti Kirpilän ylläpito sekä Yrjö Reenpää -luennon toteutus. Maakunnissa järjestettiin omaa kulttuuritoimintaa, muun muassa seminaareja. Salossa pidettiin Kulttuuri maaseudun voimavarana (KULMA) -hankkeen päättänyt seminaari, jossa julkistettiin varsinaissuomalaisia kulttuuristrategioita käsittelevä päätösjulkaisu. Kulttuurirahasto jakoi apurahoja lähes 23,7 miljoonalla eurolla. Jakosumma on kymmenessä vuodessa viisinkertaistunut, sillä vuonna 1995 apurahoja jaettiin euroiksi muunnettuna noin Pohjois-Savon maakuntarahasto suunnitteli yhteistyössä Kuopion kesäyliopiston kanssa jo viidettä 5-6 luennon sarjaa humanismin aihepiiristä. Keskusrahasto tukee huomattavilla summilla ajankohtaisia ja merkittäviä hankkeita. Vuoden suurimman apurahan, 200.000 euroa, sai Suomen valokuvataiteen museon säätiö. Apurahan turvin on aloitettu säätiölle lahjoitettujen Uuden Suomen negatiivien järjestely ja luettelointi. Valitut kuvat digitoidaan ja siirretään aikanaan museon kotisivuille jokaisen nähtäville. Negatiiveja on noin kaksi miljoonaa. Niihin kätkeytyy keskeinen osa Suomen itsenäisyyden ajan kulttuuriperintöä. Aspegrenin puutarhayhdistyksen, Juminkekosäätiön ja Sibelius-seuran toimintaa tuettiin kutakin 100.000 eurolla. Juminkeko-säätiölle tämä on Paanajärven kylän restaurointi- ja kunnostushankkeen nelivuotisen rahoituksen viimeinen erä. Sibelius-seuran hanke sisältää Jean Sibeliuksen koottujen teosten julkaisutyön jatkamisen vuosina 2006 2010. Mostariin Bosnia-Hertsegovinaan avataan pian uusi United World College -koulu. Kulttuurirahasto kanavoi Suomen UWC-yhdistyksen kautta 176.000 euroa tämän koulun perustamiseen. Rahasto myönsi ensimmäiset UWC-stipendit 40 vuotta sitten. Yhteensä 250 nuorta on Kulttuurirahaston kustantamana käynyt lukion kaksi viimeistä luokkaa UWC-kouluissa eri puolilla maailmaa kansainvälisessä ja monikulttuurisessa ilmapiirissä. Ensimmäiset 20.000 euron Eminentia-apurahat myönnettiin varttuneille tieteenharjoittajille ja taiteilijoille. Tämä erikoisapuraha mahdollistaa esimerkiksi tieteellisestä tai taiteellisesta elämäntyöstä [2.11]
kertyneen kokemuksen kirjallisen pohdiskelun. Yli sadan hakemuksen joukosta valittiin kahdeksan pioneeria toteuttamaan Eminentia-hankkeitaan. Niiden tavoitteina ovat muun muassa synteesi oikeudesta ja oikeustieteestä, kirja Sibelius- Akatemian nuorisokoulutuksen vaiheista, merkityksestä ja vaikutuksesta, tutkimus biotekniikan vallankumouksesta Suomessa sekä suomalaisen teollisen muotoilun historian tarkastelu 1950- luvulta 1970-luvun alkuun. Kaikkiaan keskusrahastosta haettiin 6 815 apurahaa 92 miljoonalla eurolla, ja maakuntarahastoista 7 295 apurahaa 57 miljoonalla eurolla. Keskusrahasto myönsi 1 315 ja maakuntarahastot yhteensä 1 337 apurahaa. MYÖNNETYT APURAHAT ALOITTAIN 2004 2005 Keskusrahasto Maakuntarahastot Yhteensä Ala euroa % euroa % euroa % Arkkitehtuuri 349 598 2,0 43 000 0,6 392 598 1,7 Kirjallisuus 612 266 3,6 330 196 5,0 942 462 4,0 Kuvataiteet 1 569 014 9,2 921 980 14,1 2 490 994 10,5 Lastenkulttuuri 301 889 1,8 357 600 5,5 659 489 2,8 Näyttämötaiteet 1 228 072 7,2 494 300 7,5 1 722 372 7,3 Säveltaiteet 1 828 419 10,7 851 800 13,0 2 680 219 11,3 Taideteollisuus ja -käsityö 669 385 3,9 217 496 3,3 886 881 3,7 Valokuva- ja elokuvataide 672 684 3,9 207 800 3,2 880 484 3,7 TAIDE YHTEENSÄ 7 231 327 42,3 3 424 172 52,2 10 655 499 45,0 Humanistiset tieteet 3 159 510 18,5 797 885 12,2 3 957 395 16,7 Kasvatustieteet ja opetusala 558 977 3,3 187 589 2,9 746 566 3,2 Luonnontieteet 1 158 811 6,8 543 787 8,3 1 702 598 7,2 Lääketieteet 1 350 048 7,9 828 590 12,6 2 178 638 9,2 Maatalous- ja metsätieteet 518 968 3,0 88 295 1,3 607 263 2,5 Tekniset tieteet 508 978 3,0 111 200 1,7 620 178 2,6 Tieteellisen kirjall. kääntäminen 90 000 0,5 - - 90 000 0,4 Yhteiskuntatieteet 1 565 889 9,1 490 886 7,5 2 056 775 8,7 TIEDE YHTEENSÄ 8 911 181 52,1 3 048 232 46,5 11 959 413 50,5 Korkeakoulu- ja muut opinnot 851 505 5,0 86 700 1,3 938 205 4,0 Yhteiskunnallinen toiminta 105 000 0,6 - - 105 000 0,5 MUUT YHTEENSÄ 956 505 5,6 86 700 1,3 1 043 205 4,5 KAIKKI YHTEENSÄ 17 099 013 100,0 6 559 104 100,0 23 658 117 100,0 [2.12] Myönnettyihin apurahoihin sisältyvät hakemuksetta myönnetyt palkinnot sekä lisäapurahat henkilövakuutuksen järjestämiseksi.
Elämää lehdellä Voiko talo olla käyttäjiensä muotoilema veistos? Turkulainen kuvataiteilija Jan-Erik Andersson vastaa kyllä, ja aikoo todistaa sanansa Life on a leaf -väitöskirjatyöllään Kuvataideakatemiassa. Hän on tutkinut vuodesta 2000 alkaen, voiko ihminen suunnitella ja rakentaa kohtuullisin kustannuksin itsensä näköisen talon yhteistyössä arkkitehdin, käsityöläisten ja taiteilijoiden kanssa. Tavallisen rintamamiestalon budjetilla voidaan rakentaa jotain paljon hauskempaa, kokonaistaideteos. Tämän haluan todistaa. Mutta Life on a leaf -projektin syvimpänä päämääränä ei ole taloudellisuus tai funktionaalisuus vaan estetiikka. Art Nouveau oli viimeinen arkkitehtuurisuuntaus, joka yritti luoda ihmiselle kokonaistaideteoksen tapaan stimuloivan ympäristön, sielun suojan. Taide vetäytyi omiin oloihinsa, kun se menetti kylmälle modernismille asemansa miljöövaikuttajana. Samalla menetimme kaupunkikuvasta leikkimielisyyden. Anderssonin väitöskirjatutkimukseen sisältyy verkkoteoksena toteutettava kirjallinen osa, Internet-sivujen suunnittelu ja toteutus, Life on a leaf -asuintalo ja sen yksityiskohtien ja huonekalujen valmistus yhdessä taiteilijoiden ja käsityöläisten kanssa sekä vuonna 2007 avautuvan Taide, fantasia ja arkkitehtuuri -näyttelyn kuratoiminen Wäinö Aaltosen museossa. Talo on veistoksena näyttelyssä ja avoinna yleisölle. Minua on yli kymmenen vuotta kiinnostanut Internet-maailman ja fyysisen maailman yhdistäminen. Internet voi olla osa veistosta tai installaatiota. Teokseni Clean/Puhdas/Ren, vaikutelmia Galleria Sculptorin siivousperformanssista, oli ensimmäinen verkkoteos, joka ostettiin Kiasman kokoelmiin. Kuvataiteilija Jan-Erik Andersson sai Suomen Kulttuurirahastolta 16.000 euroa taloa kokonaistaideteoksena käsittelevään väitöskirjatyöhön. Talon virtuaalinen 3D VRML -mallinnus on jo nähtävillä osoitteessa www.anderssonart.com projektin verkkosivuilla, jotka julkaistaan virallisesti keväällä 2006. Tavoitteena on tehdä Internet-teos, joka sisältää teksti- ja kuvadokumentteja ja välittää suoraa videokuvaa rakennustyömaalta ja talon sisustamisesta. Rakennusvaiheita juhlistetaan performansseilla, jotka välitetään suorana Internetiin. Kehittelen verkkosivulle myös keskustelufoorumia, jossa pohditaan omaehtoista rakentamista. Siitä tulee virtuaalinen kohtaamispaikka fantasiarakentamisesta kiinnostuneille ihmisille. LUONNON MUOTOJA LATTIASTA KATTOON Elämää lehdellä, Life on a leaf, on ainutlaatuinen taiderakentamisen ja taide-elämisen kokeiluhanke. Se on jo herättänyt kiinnostusta yliopistoissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Puunlehden muotoisen asuintalon suunnittelu ja rakentaminen on Life on a Leaf -talo. 3D malli ja renderointi: Oliver Walter [2.13]
[2.14]
väitöskirjatyön taiteellinen osa. Turun kaupunki vuokrasi Anderssonille tontin meren ääreltä Hirvensalosta, kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen vanhan ateljeemuistomerkin läheltä. Rakennustyöt aloitettiin keväällä 2005. Talon on määrä valmistua vuonna 2007. Tulen itse asumaan ja työskentelemään siellä. Talon yksityiskohdat ja ornamentiikka perustuvat kirjoittamiini tarinoihin. Olen ottanut niihin aiheita myös Hirvensalon historiasta. Tontilta näkyvä Turun linna on myös oiva innoittaja. Tarinoista syntyy talon henki. Rakennuksen runko tehdään muotoon leikatuista liimapuupalkeista, jotka mahdollistavat orgaaniset muodot. Kun kannattavia seinärakenteita ei ole, yhtenäisessä tilassa voi huoneiden sijaan olla pieniä majoja, joita riippusillat yhdistävät. Chicago Art Instituten professori, äänitaiteilija Shawn Decker luo taloon äänimaiseman, joka reagoi ulkolämpötilan muutoksiin. Englantilainen ympäristötaiteilija Trudi Entwhistle suunnittelee talon ympärille taideteoksen. Rakennusprojektin valvoja Veijo Honka on ottanut talon silmäteräkseen. Hänen roolinsa on erittäin tärkeä. TARINOISTA TILOJA JA ILOJA Andersson löysi yhteistyökumppanin ja sielun veljen, arkkitehti Erkki Pitkärannan, kymmenisen vuotta sitten. Miehet perustivat Rosegarden Art and Architecture -suunnitteluryhmän. Sen motoksi muotoutui: Tarinat taloiksi, tiloiksi ja ihmisten iloksi. Rosegarden yhdistää ennakkoluulottomasti taiteen ja arkkitehtuurin. Kun taide tuodaan vasta valmiiseen rakennukseen, se näyttää päälleliimatulta. Erkki päästää minut suunnittelemaan jopa talon muotoja. Se on äärimmäisen harvinaista koko maailmassa. Vuonna 2000 valmistunut Masalan kirkko on yksi Rosegardenin käsialanäytteistä. Alttarikoroke on saari paratiisissa. Saarella kasvaa elämän puu, alttaripöytä, totinen viinipuu. Paratiisista lähtee neljä virtaa, jotka kulkevat kirkkosalista eteiseen ja seurakuntasaliin. Taustalla kohoaa vuoria ja Golgatan haljennut kallio. Keskikäytävällä Betlehemin tähti osoittaa tien alttarille, elämän veden lähteelle. Kirkkotaide kuului rakennusurakkaan. Sijoitimme sen lattiapinnoitteisiin ja seinien betonivaluihin. Erillistä taidemäärärahaa ei tarvittu. Kouvolan seurakunta sai vuonna 2004 Kaakkois-Suomen rakennus- ja ympäristötaidepalkinnon seurakuntakeskuksen peruskorjauksesta ja laajennuksesta. Kiitetyn työn tekivät Pitkäranta ja Andersson. KISSANKELLOSSA AJATTELUSTUDIO Andersson sanoo, että unelma talosta on sisäinen tila. Muistot ja unelmat asuvat aivojen symbolisissa huoneissa. Tämä on se tila, jossa fantasia elää. Fantasian avulla ylitämme todellisuuden rajat, ja arkiympäristöstä voi tulla jokapäiväinen seikkailu. Lapsuusajan leikeissä esineiden mittakaava, käyttötarkoitus ja merkitys muuttuvat joustavasti tilanteen mukaan. Andersson löysi mainion kaupunkisuunnittelun oppaan Elsa Beskowin sadusta: tarinan Seljakylästä, jossa rakennukset muotoiltiin vihjeiksi asukkaan identiteetistä. Life on a leaf -talon veistokselliset muodot on lainattu suoraan luonnosta, sillä Anderssonin mukaan ihminen voi niissä paremmin kuin laatikkomuodoissa. Talon pohja, peruslehti, on noin 60 neliömetriä. Katolle tulee kissankellon muotoinen ajattelustudio. Asuinpinta-alaa on kolmessa tasossa kaikkiaan 160 neliömetriä. Pohjalaatan ulkoreunaan Andersson on suunnitellut ornamenttipainaumia. Suuren ruokapöydän yhteen jalkaan veistetään viinien koti. Kirjahyllyssä yhdistyvät katajan, auringon ja pensaikon muodot. Haluan edistää uuden yhteistyökulttuurin syntymistä. Toivon, että taiteilijoilla ja käsityöläisillä olisi paljon tällaisia työtehtäviä yhteiskunnassa. Jan-Erik Anderssonille myönnettiin Lastenkulttuurin valtionpalkinto vuonna 2004. Hänen teoksissaan on huumoria, iloa sekä spontaanisuutta. Hänen positiivinen energiansa, joka kykenee puhuttelemaan välittömästi lapsia myös lasta meissä aikuisissa ansaitsee julkisen tunnustuksen, palkintolautakunta totesi. En tee rajoja aikuisten ja lasten taiteen välille, Andersson sanoo. Idea on tärkein. [2.15]
Yhteiskuntavastuu näkyy teoissa [2.16] Kauppatieteiden maisteri Titta-Liisa Yhä useammat yritykset haluavat toimia vastuullisesti suhteissaan sidosryhmiinsä ja yhteiskuntaan. Yhä useammat yritykset ryhtyvät myös tuumasta toimeen: ne määrittelevät vastuunsa aiempaa tarkemmin ja liittävät yhteiskuntavastuun tärkeäksi osaksi arvojaan ja toimintastrategioitaan. Vastuullisuus näkyy väitöskirjatyöhön. arjen tekoina. Yhteiskuntavastuusta käydään liike-elämässä paljon julkista keskustelua. Se ei ole ohimenevä trendi, kauppatieteiden maisteri Titta-Liisa Koivuporras sanoo. Hän tutkii väitöskirjatyössään yhteiskuntavastuun kantamista pankkisektorilla. Keskustelu pankkien yhteiskuntavastuusta on myös kiihtynyt, vaikka pankkien aineeton toiminta koetaankin ehkä merkityksettömäksi esimerkiksi ympäristön kannalta. Pankit ovat kuitenkin merkittäviä toimijoita yhteiskunnassa. Varsinkin niiden alueellinen rooli on hyvin näkyvä. Pankkien tekemät ratkaisut ja ajatusmallit heijastuvat yhteiskuntaan monin tavoin. Yhteiskuntavastuu on Koivuportaan mukaan näkynyt jo useita vuosia keskieurooppalaisten pankkien toiminnassa. Pankkien ehdottomasti tärkein arvo on luotettavuus. Suomalaisten pankkien markkinoinnissa hyödynnetään yhteiskuntavastuuta vielä hyvin vähän. Ehkä pelätään mokauksia, jotka voisivat koetella luotettavuutta, Koivuporras arvelee. KOLMEN VASTUUALUEEN KOKONAISUUS Kansainvälisesti yleistyneen kolmijaon mukaan yhteiskuntavastuu jaetaan taloudelliseen vastuuseen, sosiaaliseen vastuuseen ja ympäristövastuuseen. Koivuporras sai Suomen Kulttuurirahastolta Osuustoiminnan tutkimus- rahastosta 16.000 euroa pankkisektorin yhteiskuntavastuuta käsittelevään Yhteiskuntavastuun perustana ovat yrityksen arvot ja eettiset periaatteet. Taloudellinen tulos on kulmakivi. Jos se on heikko, muu vastuun kantaminen vaikeutuu. Kaikki lähtee siitä, että yritys voi hyvin, Koivuporras korostaa. Taloudellinen menestys tuottaa hyvinvointia myös yrityksen sidosryhmille. Kartoitan pankkien taloudellista vastuuta tilinpäätöksen tunnuslukujen avulla ja johtoryhmien jäsenten haastatteluilla, Koivuporras kertoo. Selvitän, mitä muutoksia yhteiskuntavastuuseen sitoutuminen saa aikaan organisaatiossa ja sen toimintaympäristössä. Tarkastelen organisaationäkökulmasta sekä kilpailukykyä että henkilökunnan toimintaa. Toimintaympäristön näkökulmassa painottuvat imago ja maine. Selvitän myös, mitä pankki on valmis tekemään toimialueensa hyväksi, mitä se toivoo sillä saavuttavansa ja mitä lopuilla saavutetaan. Voiko yhteiskunnallisen vastuun kantaminen toimia todella kilpailuetuna? Tutkimuksen esimerkkipankkina on Osuuspankkiryhmä, joka on nimennyt keskeiseksi periaatteekseen vastuullisuuden. Yhteiskuntavastuu on Koivuportaan mukaan perinteisesti liitetty juuri osuustoiminnallisiin yrityksiin. Tutkimukseni näkökulma on sekä alueellinen että markkinoinnillinen, sillä yhteiskuntavastuu toteutuu erityisesti alueellisessa ja paikallisessa toiminnassa. Siitä mahdollisesti saatava imagohyöty monistuu isossa osuuspankkiryhmässä koko ryhmää koskevaksi. Muutosjohtaminen liittyy olennaisesti tutkimukseeni, sillä organisaatiossa tarvitaan paljon ponnisteluja yhteiskuntavastuun sisäistämiseksi ja asenteiden muuttamiseksi.
[2.17]
[2.18] ESIMERKKEJÄ MEILTÄ JA MUUALTA Titta-Liisa Koivuporras johdattaa väitöskirjansa lukijan yleisestä yksityiseen. Käsittelen aluksi yhteiskuntavastuun tasoja, osa-alueita ja ilmenemismuotoja. Perehdyn yhteiskuntavastuun mittareihin ja raportointiin, maineen hallintaan ja suomalaiseen asenneilmastoon eri aikoina. Esittelen eri toimialojen edelläkävijöitä, erityisesti osuustoiminnallisia vastuunkantajia. Toisessa osiossa selvitän, miksi suomalaisten pankkien rooli on muuttunut vuosien saatossa ja millaisia strategioita on ollut näkyvissä. Pohdin, mihin pankit tähtäävät muuttuvassa maailmassa. Käsittelen myös osuustoiminta-ajatusta ja sen ilmentymiä eri aikoina. Kolmannessa osiossa Koivuporras tarkastelee pankkitoiminnan luonnetta ja mahdollisuuksia toteuttaa yhteiskuntavastuuta. Esimerkkejä hän ottaa meiltä ja maailmalta. Käyn haastattelemassa edistyksellisen The Cooperative Bankin johtoa Englannissa. Tämä osuustoiminnallinen pankki toimii kansainvälisillä markkinoilla tiukkojen eettisten mittareiden mukaan ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa asiakkaidensa kanssa. Suuri osa keskieurooppalaisista edelläkävijöistä on osuustoiminnallisia pankkeja. Väitöskirjan empiirisessä osuudessa Koivuporras tutkii, miten vastuullisuuteen sitoutuminen vaikuttaa organisaatioon ja toisaalta asiakkaisiin ja muihin sidosryhmiin. ARJEN EKOTEKOJA JA SOSIAALISTA TUKEA Osuuspankkiryhmän konttoreissa on käynnistetty toimistojen ympäristöystävällisyyteen tähtäävä Green Office -ohjelma. Ensimmäiset kolme Green Office -konttoria sekä kaksi muuta konttoria eri puolilta Suomea ovat Koivuportaan vaikuttavuustutkimuksen kohteina vuosina 2004 2006. Green Office on WWF Suomen kehittämä ohjelma, joka motivoi työntekijöitä arjen ekotekoihin. Vähentämällä ympäristökuormitusta toimisto voi saavuttaa säästöjä materiaali-, jätehuolto- ja energiakustannuksissa. Koivuporras kartoittaa yrityksen ympäristövastuun kantamista Green Office -järjestelmän seurannalla. Konkreettisia mittareita ovat muun muassa vuosittaiset jätemäärät sekä paperin ja sähkön kulutus. Konttoreiden työntekijöille tehdään kolme kertaa kirjekysely, jonka tuloksista näkyvät asenteiden mahdolliset muutokset sekä pankin sosiaalisen vastuun kantaminen. OP-ryhmä on merkittävä työllistäjä. Välitön sosiaalinen vastuu kohdistuu oman henkilöstön hyvinvointiin, välillinen asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin. Pankit toteuttavat sosiaalista vastuutaan myös esimerkiksi tukemalla kulttuuria ja yleishyödyllisiä kohteita sekä paikallisia järjestöjä. ASIAKASTYYTYVÄISYYS PUNTARISSA Koivuporras selvittää kirjekyselyillä asiakkaiden mielipiteitä ja näkemyksiä pankkinsa ympäristövastuun ja sosiaalisen vastuun kantamisesta. Olen lähettänyt kyselylomakkeet viiden osuuspankin yhteensä 598 asiakkaalle. Kartoitan niissä myös asiakkaiden mielikuvia pankkinsa suomalaisuudesta, paikallisuudesta, osuustoiminnallisuudesta ja työllistävyydestä. Kyselyn tulokset kertovat esimerkiksi sen, poikkeavatko Green Office -pankit muista pankeista ympäristömyönteisyydessä, ja korreloivatko ympäristövastuullisuus ja asiakastyytyväisyys. Teen asiakaskyselyn tutkimuksen aikana kolme kertaa, jotta näen, miten tilanne on mahdollisesti muuttunut, Koivuporras sanoo. Tutkimuksesta selvinnee myös, ovatko ympäristövastuuta kantavat konttorit valmiimpia kantamaan vastuuta yhteiskunnasta laajemminkin. Ja ennen kaikkea: ovatko pankit pystyneet luomaan yhteiskuntavastuusta itselleen kilpailuedun. Voiko ja kannattaako sitä hyödyntää markkinoinnissa? Titta-Liisa Koivuporras valmistui syksyllä 2002 kauppatieteiden maisteriksi Vaasan yliopistosta. Jo muutaman kuukauden kuluttua hän aloitti jatkoopinnot. Koivuporras on työskennellyt valmistumisestaan lähtien Etelä-Pohjanmaan Osuuspankin markkinointipäällikkönä Seinäjoella. Kevääseen 2005 asti hän teki väitöskirjatyötään päivätyön ohella. Kulttuurirahaston kolmivuotinen apuraha mahdollisti opintovapaan ja täysipainoisen keskittymisen tutkimukseen. Väitöskirja valmistuu näillä näkymin vuonna 2007. Pidän tutkimustyöstä. Siinä saa itse jotain uutta aikaan. Apurahan myöntäminen osoittaa, että aiheeni on muidenkin mielestä tarpeellinen ja tärkeä.