KIRJALLINEN KYSYMYS 489/2005 vp Polttoaineen valmisteveron palautus linja-autoyrityksille Eduskunnan puhemiehelle Bussien linjaliikenteen matkustajamäärät ovat jatkuvassa laskussa. Etenkin maaseudulla tilanne linja-autoyrityksissä nähdään ongelmallisena, eikä siihen saada muutosta ainakaan pakon edessä tehtävillä lippujen hinnan korotuksilla. Kokonaisuutena linja-autoalan käyttökate on pudonnut viidessä vuodessa tavoitellusta 20 prosentista 14 prosenttiin. Kun välttämättömät joukkoliikenneyhteydet on joka tapauksessa ylläpidettävä, matkustajakato on lisännyt ostoliikenteen määrärahan tarvetta. Linja-autoyritysten kustannuksista noin 15 prosenttia muodostuu polttoainekustannuksista. Ne ovat viime syksyn jälkeen nousseet noin viidenneksen ja kokonaiskustannukset noin 5,5 prosenttia. Polttoaineveron lisäksi Suomen 8 prosentin arvonlisävero on selvästi muuta Eurooppaa korkeampi. Bussien osuus muualla kuin pääkaupunkiseudulla on 90 prosenttia maamme joukkoliikenteestä. Kuitenkin valtio tukee muita joukkoliikenteen muotoja paljon runsaskätisemmin, vaikka mm. useat junayhteydet tiedetään kannattamattomiksi. Bussiliikenteen palveluiden turvaamiseksi olisikin etsittävä muita keinoja kuin jatkuvat hinnankorotukset ja joukkoliikennerahoituksen lisääminen. Yhtenä keinona olisi palaaminen käytäntöön, jossa linja-autoyrityksille maksettiin tukea polttoaineen valmisteveron palautuksena. Sen suuruus määräytyi liikenneluvissa olleiden kilometrimäärien sekä keskimääräisen polttoaineen kulutuksen mukaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus miettinyt mahdollisuutta palata entiseen käytäntöön eli alkaa maksaa linja-autoyrityksille polttoaineen valmisteveron palautusta ja onko mahdollista alentaa linja-autoyrittäjien arvonlisäveroa nykyisestä 8 prosentista? Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2005 Tero Rönni /sd Arto Seppälä /sd Lauri Kähkönen /sd Reino Ojala /sd Esa Lahtela /sd Marjaana Koskinen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tero Rönnin /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 489/2005 vp: Onko hallitus miettinyt mahdollisuutta palata erilliseen käytäntöön eli alkaa maksaa linja-autoyrityksille polttoaineen valmisteveron palautusta ja onko mahdollista alentaa linja-autoyrittäjien arvonlisäveroa nykyisestä 8 prosentista? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksessä tarkastellaan mahdollisuutta ottaa käyttöön jo ennen EU-jäsenyyttä poistettu polttoaineen valmisteveron palautus linja-autoliikenteelle, koska polttoaineen hinta on kohonnut merkittävästi viime aikoina. Kysymyksessä tarkoitetusta palautusjärjestelmästä luovuttiin, koska kyseistä tukijärjestelmää ei pidetty tarkoituksenmukaisena linja-autoliikenteen tukemiselle asetettujen tavoitteiden kanssa. Se oli myös hallinnollisesti raskas. Polttonesteen hinnannousu on perustunut polttonesteiden maailmanmarkkinahintojen nousuun eikä verotason muutoksiin. EU-alueella sovelletaan polttoaineiden vähimmäisverotusta. Suomessa dieselöljyn verotus on tietoisesti pidetty hyvin lähellä EU:n vähimmäistasoa, ja se on vain 1,7 senttiä litralta yli energiaverodirektiivissä säädetyn vähimmäistason. Keskeisin syy dieselöljyn matalaan verotasoon on ollut juuri osaltaan pitää hyötyliikenteen kustannustasoa alhaalla. Dieselöljyn veron alentamisella ei olisi juurikaan vaikutusta polttonesteen hintaan. Lisäksi toinen keskeinen tekijä arvioitaessa erilaisia tukitoimenpiteitä ovat yhteisön valtiotukisäännöt, jotka rajoittavat huomattavasti jollekin elinkeinoelämän yhdelle toimialalle valtionvaroista myönnettävän tuen myöntämistä. Valtiontukisäännöt yhdessä energiaverodirektiivin kanssa käytännössä estävät linja-autoliikenteelle suunnatun polttoaineveron palautuksen. Edellä selostetusta käy ilmi, että dieselöljyn verotus on Suomessa varsin kohtuullisella tasolla ja että EU-tilanteessa se on osoittautunut järkeväksi tavaksi toimia. Siten dieselöljyn verotuksen osalta ei ole tehtävissä hallituksen veroratkaisuja, joilla linja-autoliikenteen taloudellista asemaa merkittävästi parannettaisiin. Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan veroa suoritetaan periaatteessa kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Vain eräät laissa nimenomaisesti luetellut hyödykkeet on poikkeuksellisesti vapautettu verosta. Arvonlisäverolain mukainen yleinen verokanta on 22 prosenttia. Elintarvikkeisiin ja rehuihin sovelletaan alennettua 17 prosentin verokantaa. Henkilökuljetuspalveluihin, majoituspalveluihin, liikuntapalveluihin, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien pääsymaksuihin, Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saamiin korvauksiin, lääkkeisiin, kirjoihin sekä taide-esineiden ensi- ja satunnaismyynteihin sovelletaan alennettua 8 prosentin verokantaa. Arvonlisäverotuksessa sovellettavista veropohjasta ja verokannoista on säädetty Suomea sitovasti Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä (77/388/ETY). Jäsenvaltioilla voi direktiivin mukaan olla yleisen verokannan lisäksi enintään kaksi alennettua verokantaa, joiden tasojen tulee olla vähintään 2
Ministerin vastaus KK 489/2005 vp Tero Rönni /sd ym. 5 prosenttia. Jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa direktiivin H liitteessä lueteltuihin hyödykkeisiin. Henkilökuljetus sisältyy tähän luetteloon. Suomi ei voi kansallisin päätöksin poiketa direktiivin verokantoja koskevista määräyksistä. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan jäsenvaltioilla voi olla enintään kaksi alennettua verokantaa. Linja-autoliikenteen arvonlisäveron laskeminen 5 prosenttiin edellyttäisi siten kaikkien henkilökuljetuspalvelujen sekä kaikkien muiden 8 prosentin verokannan alaisten hyödykkeiden verokannan alentamista. Tämä ei olisi tehokas tapa edistää linja-autoliikennettä. Linjaautoliikenteen tukeminen on siten tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa muiden järjestelyjen kuin arvonlisäverotuksen avulla. Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2005 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 489/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Tero Rönni /sd m.fl.: Har regeringen övervägt att gå tillbaka till särskild praxis, dvs. att börja betala återbäring till bussföretag för bränsleaccis och är det möjligt att sänka mervärdesskatten för bussföretagare från den nuvarande momsen på 8 %? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I spörsmålet behandlas möjligheten att ta i bruk den återbäring av bränsleaccis till busstrafiken som vi avstod ifrån redan före EU-medlemskapet, eftersom bränslepriset har stigit märkbart under den senaste tiden. Man avstod från det i spörsmålet avsedda systemet med återbäring, eftersom detta stödsystem inte ansågs vara ändamålsenligt och förenligt med de mål som uppställts för stödjandet av busstrafiken. Det var även administrativt tungt. Det stigande bränslepriset har grundat sig på de stigande världsmarknadspriserna på bränsle och inte på förändringar i skattenivån. Inom EUområdet tillämpas minimibeskattning av bränslen. I Finland har beskattningen av dieselolja medvetet hållits mycket nära EU:s miniminivå och den är endast 1,7 cent per liter över den miniminivå som anges i energiskattedirektivet. Den centrala orsaken till den låga skattenivån i fråga om dieselolja har just varit att hålla nyttotrafikens kostnader nere. En sänkning av accisen på dieselolja skulle nästan inte alls ha någon inverkan på bränslepriset. En annan central faktor då olika stödåtgärder utvärderas är dessutom gemenskapens bestämmelser om statsstöd, som avsevärt begränsar sådant stöd till någon bransch inom näringslivet som beviljas av statliga medel. Bestämmelserna om statsstöd tillsammans med energiskattedirektivet förhindrar i praktiken återbäring av bränsleaccisen till busstrafiken. Av det ovan anförda framgår att beskattningen av dieselolja i Finland ligger på en rätt skälig nivå och att den ur EU-perspektiv sett har visat sig vara ett förnuftigt sätt att agera. I fråga om beskattningen av dieselolja finns sålunda inte för regeringens vidkommande några sådana skattelösningar att tillgripa som märkbart skulle förbättra den ekonomiska situationen för busstrafiken. Enligt mervärdesskattelagen (1501/1993) skall moms i princip betalas på all rörelsemässig försäljning av varor och tjänster. Endast vissa nyttigheter som uttryckligen räknas upp i lagen är undantagsvis befriade från skatt. Den allmänna skattesatsen enligt mervärdesskattelagen är 22 procent. På livsmedel och foder tillämpas en sänkt skattesats på 17 procent. En sänkt skattesats på 8 procent tillämpas på persontransporter, inkvarteringstjänster, idrotts- och motionstjänster, inträdesavgifter till kultur- och nöjesevenemang, ersättningar som Rundradion Ab erhåller ur statens televisions- och radiofond, läkemedel, böcker och första försäljning eller tillfällig försäljning av konstföremål. Den skattebas som skall tillämpas vid mervärdesbeskattning och skattesatserna föreskrivs i Europeiska gemenskapernas råds sjätte mervärdesskattedirektiv (77/388/EEG), som är bindan- 4
Ministerns svar KK 489/2005 vp Tero Rönni /sd ym. de för Finland. Enligt direktivet kan medlemsstaterna utöver den allmänna skattesatsen dessutom ha två reducerade skattesatser, som skall ligga på en nivå om minst 5 procent. Medlemsstaterna kan tillämpa den nedsatta skattesatsen på de nyttigheter som räknas upp i bilaga H till direktivet. Persontransport ingår i denna förteckning. Finland kan inte genom nationella beslut avvika från de bestämmelser i direktivet som gäller skattesatser. Enligt det sjätte mervärdesskattedirektivet kan medlemsstaterna ha högst två reducerade skattesatser. En sänkning av momsen för busstrafik till 5 procent kräver således en sänkning av skattesatsen för alla persontransporter och alla andra nyttigheter med en skattesats på 8 procent. Detta skulle inte vara ett effektivt sätt att främja busstrafiken. Det är sålunda ändamålsenligare att stöda busstrafiken genom andra arrangemang än med hjälp av mervärdesbeskattning. Helsingfors den 10 juni 2005 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5