PääKoo #2 Säv. J. Leskinen, san. molopää itse Juttupula ympärillä, joskus ottaa aivoon ihmisen. Tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen. Juttupula ympärillä, katkeraksi spämmäilyksi tiivistyy. Siinä n paksuuden on seuraus, siinä on sen syy. Olen taittoa tehnyt - kai viikon - mutta myönnä en. Ulkoilmaa kaipaan, disperiniä tarvitsen. Olen taittoa tehnyt - tähän kiinni jään. Kuva tuonne, eiku tuohon, hitto - tuo sovi mihinkään! Kunpa softan tuntisin paremmin, silloin ehkä ehtisin nukkuakin. Vaikka koskee päähän ja kuumottaa, ei voi valittaa. Näin on siis numero kaksi tämän vuoden Sinsseistä nähnyt päivänvalon ja toivottavasti entistä ehompana. Laskettuja tekijänoikeusrikkomuksiakaan ei ole tällä kertaa kuin vajaat kymmenen, joten selvää parannusta edellisnumeroon on havaittavissa. Uuden artistisen elämyksen mahdollistivat tällä kertaa ison kovalevyn ostaminen, tuomen verkottaminen windows-levyksi sekä paremman taittoohjelman hankinta. Taitto siis suoritettiin kämpällä. ATK-keskuksen laiskat kahvinjuojat kun eivät ole pyynnöistä huolimatta saaneet asennettua PageMakeria kunnon koneeseen. Tämähän ei kuitenkaan ketään kiinnosta, eli hyvää wappua ja onnellista uuttavuotta! -Matti Ruumiinavauspöytäkirja: 1. Yllättäen etukansi 2.-3. PT:n ja PJ:n terkut 4.-13. Excu-ecstra 4.-7. KMP 2000 8.-9. Blanko virossa 10.-13. ElJoPo2000 14.-15. Rauhalan ympärihiihdot 16. Niksi-! 17. TTK-Assistentin appro 18.-19. Jatkokertomus, osa n 20.-21. Darrateoria (TN) 22. Wappuohjelma 23. Itsepuolustusohje wapuksi 24.-25. Parisuhdeopas 26.-27. Spynkeliumi 28. Skandaalinkäryinen sivu 29. Teekkarikeittokirja 30. Suunnittele SIK 35v -merkki! 31. Ensi-ilta ylistolla 32.-33. Sähköphuksit avautuvat 34. Graafin kaksosten terveiset 35. Tunnista känniasteesi! 36. Takakansi, kuinkas muuten 2
PJ:n tervehdys Kevättä rinnassa itse kullakin ja wappu on jo ovella. Kuinka virkistävää onkaan pitkän talven jälkeen paistatella auringossa lintujen laulaessa... Pian on kesä, uimarannat, rullaluistimet, beachvolley ja patiot. Mitä muuta voisi elämältään toivoa? (Paitsi Beatlesia taikaisin, muutamaa kymmentä opintoviikkoa arvosanalla 3 ja ehkäpä päävoittoa lotossa). Kesä on myös yhtä kuin työt. On taas aika siirtyä kokopäiväisesti tukemaan Suomen voittokulkua IT-maailmassa... Mutta vielä on edessä teekkareiden joulu. Ohjelmaa wapun aikana on taas runsain mitoin ja kadut täyttyvätkin juhlivasta kansasta. Viimevuotiseen tapaan ovat teekkarit päättäneet koota voimansa yhteen ja tukea apua tarvitsevia. Perjantain Woodoon bileiden tuotto lahjoitetaan rintamamiesveteraaneille ja lauantain vesibussin tuotto Tsadin kaivoprojektiin. Mukava olla tekemässä yhteistä hyvää ja vieläpä itseäkin viihdyttävällä tavalla. Tarkempaa wappuohjelmaa löytyy tämän lehden sisäsivuilta. Taaksepäin katsellessa talvi on hujahtanut lähes valon nopeudella (senjälkeenkunaurinkosuomeenpalautui) ohitse. uksit voivat nauttia vielä hetken huolettomasta fuksielämästään;) Ennen kunniakkaan teekkari -nimen saavuttamista on voitettava wapun koettelemukset ja wappuaamuna saavuttava hakemaan sitä puhtaan valkoista Teekkarilakkia... aurinkoista kesää ja Wappua kaikille, PJ Petra 3
KotimaanPitkä 2000 35 urheaa teekkaria ja fuksia, viisi päivää, tuhatkunta kilometriä, seitsemän firmaa ja paljon viinaa. Niistä oli Kotimaanpitkä 2k tehty. Tässä allekirjoittaneen ja Backseat Boysien ajatuksia matkasta. Santtu ja Antti lähtövalmiudessa. 4:00 Kaamoksen Kaatajaiset (Oulu) Lähtö vaelluksellemme tapahtui hyisessä säässä ja osallistujien bileinnon mukaan vaihtelevassa humalatilassa. Hetken paikkoja arvottuamme kääntyi bussin nokka kohti Jyväskylää ja matka saattoi alkaa. Ei siis nukkuminen. Pakollisten mikrofonin kautta harrastettujen itsensä- ja pikkusiskojen paljastamisenjälkeen porukka alkoi olla siinä määrin kuittia, että bussin käytävälle asti pilkottaneet jalkaparit toivat mieleen 110 metrin aidat. Huom -> bussissa oli siis tilaa nukkua VAAKATASOSSA -> lähtijöitä ei ollut liikaa. irtosivat katukoukulla Radisson SAS:sista. Ilman haalareita. Pian saavuimmekin Äänekoskelle, missä annoimme shokkihoitoa paikalliselle smarketille ja sen 60:n ja kuoleman väliltä olleelle asiakaskunnalle. Ennenkuin huomasimmekaan, olimme jo Eforella tutustumassa muuntajatuotannon ihmeelliseen maailmaan. Varsin asiallisen (ja kuivan) esittelyn jälkeen meidän aamupalatettiin, mutta mitä: ei viinaa? Syykin selvisi osavuosikatsausta katsastamalla, firma ei ollut tehnyt edellisenä vuotena juurikaan tulosta. Mitä tästä opimme? Laitteet yli 5 voltin käyttöjännitteillä ovat vaarallisia ilmeisesti myös yrityksen kannattavuudelle. Saimme sentään t-paidat. Sitten kohti Jyväskylää. Yliopistolla syödyn ruoan jälkeen porukka sanoi *pwiuuuu* ja hajaantui etsimään lähintä Alkoa. Menoveden hankkimisen jälkeen oli vuorossa Jyväskylän teknologiakeskukseen perehtyminen. Tässä vaiheessa alkoi porukka harventua haalarittoman koneteekkarin jäätyä Jyväskylään, eikä häntä sen koommin ole nähty. Teknologiakeskuksen itsevarma Tampereelta valmistunut DI kertoi tohkeissaan siitä kuinka upeahienomahtava paikka Jyväskylä on perustaa IT-yritys. Moinen propaganda ei kuitenkaan hämännyt firmaviinan puutteesta kärsinyttä porukkaamme ja juttele sinä vaan... kajahtikin auditoriossa varsin pian. Tarjoilukin rajoittui fetajuustosalaattiin. Kaikesta huolimatta opimme sen että Jyväskylässäkin tehdään jotain. Ehkä niillä on jo parin vuoden päästä varaa tarjota nestetankkaustakin. 22.3. Keskiviikko (Oulu - Jyväskylä) Aamun ja tajun valjetessa saattoivat tarkkaavaisimmat huomata, että bussimme ei ollut suinkaan lastattu pelkästään sähkö- ja tietoteekkareilla. Koneteekkari-Laura oli kaukaa viisaana suunnitellutkin lähtevänsä mukaan, kun taas toinen kyseisen killan edustaja ja eräs tutalainen jamppa olivat 4 Köpi tutustuttaa bussilaisia jynkyn saloihin. Kuuden maissa illalla lähdimme jälleen kaupungille ja varastoja täydennettyämme päräytimme gyfa ja bussin pyörät pyörien kohti majoitusta. Perillä saimme nauttia reissun
kenties parhaasta tilannekomiikasta, kun yöpymispaikkana toimineen nuorisokeskuksen tätitäti tuli bussiin saakka kertomaan kuinka aikuisten ihmisten tulee käyttäytyä. Ei vaan moraalisoidessaan huomannut päänsä päällä pyörinyttä slide showta ja sen loistavia äänielämyksiä. Åh härligt! Suihkuun ja taas baanalle. Raatikellarinimisessä paikassa oli järjestetty bileet meille, mutta tietämättämme meidät oli ilmoitettu myös esiintyjiksi. Teekkari- ja SIK-hymnin jälkeen paikalla olleen valkolakit ja fuksit spiikattiin lavalle numeroaan varten. Sorsan ja Karhujahdin jälkeen maine ainakin kasvoi (eikä kunnialla niin väliä). 24.3. Torstai (Jyväskylä - Tampere) Tammerneonin työmaahuumoria. Aamulla tapahtuneen heräämisilmiön jälkeen poppoomme nokka kääntyi kohti Tamperetta ja Nokiaa. Matkanjärjestäjien suunnittelema vierailu Nokialle edusti varsin kieroa huumoria, sillä kohteenamme olikin tämä kumisaappaita valmistava kännykkäfirman kaima. Ilmeisesti Gummi-Nokialla ei työntekijöiltä (ei ainakaan meidän isännältä) vaadita verenkiertoa päähän saakka, sillä jouduimme itse maksamaan ruoat. Opimme kuitenkin sen miten Malesialainen kumipuun raaka-aine muuntuu lapsityövoiman avulla Kontio-saappaiksi. Vihaisina ja vittuuntuneina jatkui matkamme kohti Tampereen teknillistä korkeakoulua ja iskuryhmämme osalta sähkön kiltahuonetta. Melko pieneksi osoittautunut kämppä oli kuitenkin varsin kodikas ja muistutti omaa kiltahuonettamme. Hetken aikaa paikallisten kanssa poristuamme alkoi paikalle virrata myös Otaniemen sähköläisiä puvut päällä. Näin on siis excu-pukeutuminen erilaista ympäri Suomea. Mikko kävi tutkimassa paikalliset katakombit, jonka jälkeen lähdimme miniexculle TTTTKKKKK:n ylempiin ilmakerroksiin. Houkutteleva punainen luukku katossa tikkaineen imaisi kuin varkain viisi sähköfuksia ja pian olikin SIK-logon muotoinen ufojen laskeutumispaikka jo tampattuna katolle. Paluumatkalla nano-exqulta eräs noheva fuksi tiputti 3210:sensa vessapyttyyn... Päivän toinen firmavierailu suuntautui Tammerneonin norsunluupalatsille. Opimme mistä huoltoasemien hintatolpat tulevat, sekä sen ettei firman prameileva ulkokuori lupaa ilmaista tarjoilua. Palasimme Hervantaan kuka minnekin päin ja illalla bileistimme natiivien ympäristöteekkareiden, muutaman Lappeenrantalaisten sekä Otaniemeläisten kanssa Tampereen teekkarisaunalla. Muuten mukavaksi paikka kärsi loppuillasta ahtaudesta ja jotkut epäteekkarihenkiset ääliöt valtasivat saunan pukuhuoneen nukkumatarkoituksiin. Ovelle asetettiin vielä yksi vahtimaan. Aamun viihteestä vastasi eräs tamperelainen teekkari soittamalla radion aamuohjelmaan ja pääsemällä jopa läpi sinne. Hetken kuluttua myös Köpin ääni kantautui radioaalloilla samaisesta paikasta hänen kertoessa Kotimaanpitkästä kaikelle kansalle. Montakymmentä teekkaria taustalla mölyten lähetykseen pääsi ilmoille myös toive Pillusta. Köpi keräsikin tästä ja muusta aamuöisellä harrastetusta toiminnasta itseleen tamperelaisten excu-ääliö-lakin (jota ei toimituksen saamien tietojen mukaan edelleenkään palautettu). 25.3. Perjantai (Tampere - Espoo) Silmiä hieraistua selvisi, että Mikko oli hankkinut kiinnityksen Laattapaitaan tyylipuhtaalla Laatalla. Hieman kankean lähdön jälkeen suuntasimme kohti Ericssonia kurkut kuivina ja yhden Jounin sekä makuualustan vajaana. Täydennyksiksi saimme kasan Lappeenrantalaisia raitafrakkiteekkareita, jotka matkasivat kanssamme kohti Helsinkiä. Erkalle saavuttuamme meille esitteli firmaa Pestipäiviltä tuttu naishenkilö, jonka ratikkakuskiksi pääsyä Köpi kyseli. Prosessin lahja Otitille alkoi excun tässä vaiheessa äityä sellaiseen menoon, että titeläisten keskuudessa kiertänyt Känniääliö-viitta laskettiin ansaitusti Kyöstin hartioille. Ericssonin esittelyn jälkeen söimme mahamme täyteen ja saimme vieläpä korin kaljaa bussiin. Juuri näin! Ja ei kuin Otaniemeä kohti. Matkalla arvottiin 0,7 litran perhekäkikello ja onnetar suosi tällä kertaa Hannaa, joka sai välittömästi uusia kavereita. Epäergonomian huipuksi luonnehdittava majapaikka oli tupaten täynnä titeläisiä, jotka olivat saapuneet Titee(/i)nien 5
taistoihin. Turhat kamat pudotettuamme suunnisti viisimiehinen iskuryhmä Siwan kautta pikaisesti kokoonkyhätylle biitspartille mallia Otaniemi. Kevätkauden avattuamme (niin olikohan se mennyt jossain vaiheessa kiinnikin?) muistui mieleen Titeenien taistot, joita lähdimme seuraamaan. Loistavaksi urheilulajiksi paljastautunut Kuutiopallo herätti yleisön kannustamaan villisti Kärppiä liigaan Otitin ja L-rantalaisen ottaessa toisistaan mittaa. Siis tässä lajissa oli kaikki: viina, väkivalta ja seksi (eli tolppatyttöjen hyväksikäyttö). Suositellaan varauksetta. Pelin päätyttyä löysi osa sähköläisistä itsensä muun muassa paikallisen SIK:n kiltahuoneelta ostamasta karkkia ja näyttämästä humalaiselta. Ennen titeenien taistojen loppubileitä bongasi fuksiryhmämme majoitustilojen yläkerrasta ratsastajatyttöjen saunaillan, johon kutsuimme itsemme sisään monimutkaisella tunnunslauseella joo, ollaan me ratsastajia. Ja oi sitä kyytiä. Illan hämärryttyä täyttyi Smökki loppubileiden merkeissä erivärisistä teekkareista (niin naamaltaan kuin haalareiltaankin). Titeenien taistojen viimeinen laji ennen loppukilpailua - pelätty Otaniemipeli - oli käynnissä allekirjoittaneen saavuttua paikalle. Pelin lyhyt kuvaus: 2x2 metrinen pelilauta, neljä joukkuetta, kolme henkilöä per joukkue, kesto vajaan tunnin, juotuja ravintola-annoksia per joukkue noin 20, sakkokalja oksennuksesta, kunnioitusta herättävä 110 metrin aidat loppusuoralla ja hinta vain 20mk per henkilö. Oulun joukkueessa oli tällä kertaa kahden titeläisen lisäksi fuksi-jukka SIKiltä, jonka panos oli ehdottoman ratkaiseva tiellä pelin voittoon ja loppukilpailuun. Oulu meni kuitenkin lopulta häviämään miekkafinaalissa Tampereelle. Damn. Ennen puolta yötä vielä saunottiin rantasaunalla, mutta tunnelmaa ei oikein ollut. Liekö sitten viunan puutetta vai parin Otaniemeläisen vieraanvaraannuttomuutta. Nukkumisergonomiaa paransi huomattavasti yläkerran naistensauna ja sen pukuhuoneen penkit. Lauantai 26.3. (Espoo, Helsinki) Aamulla kuulimme Vehkikseltä ja kumppaneilta selityksen heidän hieman vaisuun olotilaan: salakapakka ja olutkimble. Milloinkahan moiset saataisiin Ouluun? (ellei niitä vielä ole :) Bussi ampaisi kohti Satama Interactivea, tuota pörssissä yleisesti halveksittua IT-yhtiötä. Kuivan esityksen jälkeen meille tarjottiin kostea salaatti. 6 Porukan vetäessä sixpäkkiä per persoona tuntiin alkoi hymykin levitä aiempiin firmavierailuihin hieman pettyneiden huulille. Kelpaahan tuolla markkina-arvolla jo vähän tarjotakin. Aikamme ihmeteltyämme Sataman hienoja tiloja, lähdimme kohti Espoota ja irst Otaniemi tarjoaa myös mainioita virkistäytymismahdollisuuksia. Hoppia. Tämä suhteellisen pieni (30 henkeä) koodineekerifirma keskittyi Sataman tavoin nettipuoleen ja etenkin mobiiliin sellaiseen. irmaa esitteli reissun itsevarmin tuttavuus, Herra Diplomi-insinööri-Janne. Suomen parhaalle java-koo-daajalle oli opinto-viikkojakin kertynyt aikanaan tyyliin 139ov/3v ja lisurityökin oli tulossa. irst Hop tiesi mistä na-rusta v e t ä ä. Ainakin h e i d ä n rekrytointihenkilönsä, Mia Gee oli kaikkien heteroitten mieleen. Jussi-Kuskimmekin lupasi kyytiä Mikkoa rekryttiin vahvasti Satamalle. Mialle ja Jaska vannoi i k u i s t a rakkautta. Inttityylinen rastikoulutus ei haitannut ollenkaan, sillä virvok-keita oli tarjolla riittävästi.rastien tarkoitus oli kehittää muun muassa tulevaisuuden kännyköiden käyttömahdollisuuksia sekä netbusinessta.
Ryhmä Last Hopen nettipornoa hyväksikäyttävät rahantekotavat eivät kuitenkaan kilpailussa pärjänneet (menetelmät jo käytössä?) ja voiton eli monta pulloa pahaa viiniä vei eräs Otitin ryhmä. Valitettavasti protestikin lähti liian myöhään. Paluumatka majapaikalle oli onneksi lyhyt. Tässä vaiheessa saattoi tarkkaavainen teekkari jälleen huomata, että joukko oli jossain perjantain ja lauantain välissä pienentynyt ainakin neljällä yksilöllä. haalarit päällä. Ehkä osasyynä oli Antin edustava SIK-solmio-huppari-yhdistelmä. Hauskaa pidettiin muun muassa laulamalla Kaartintorin Carrolsin kauniille Emmalle pieni serenadi. Maine kasvoi eikä kunnialla niin väliä. Illalla reissulta palattuaan valitsi ryhmä kokoontumispaikaksi teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan rakennuksen katon, jossa kajautettiin ohikulkijoiden iloksi hieman myöhästynyt teekkarihymni ja uhmattiin kuolemaa muillakin tavoilla. Ilta alkoi kääntyä kaakkoon ja excu sen mukana. Kivilattialla oli kova nukkua. 27.3. Sunnuntai (Espoo-Oulu) Oi Mia, oi Mia... SSIKL Kampfgruppe uksi lähti aikansa jahkailtuaan kohti Helsingin keskustaa ja pussikaljalle Espalle. Kerrassaan miellyttävää oli huomata, että Helsingissä pääsi baareihin Paluumatkalla tunnelma oli suorastaan hilpeä. Muuten kuolemantylsän matkan kruunasi jossain Pihtiputaan aroilla suoritettu puhdas katukoukku. Huoltoaseman jälkeiseltä bussipysäkiltä nousi (tai nostettiin) kyytiin plonti mallia beibe, joka istui yllättäen Jaskan viereen. Kaikki kiva päättyy aikanaan, niin myös kotimaanpitkä. Muuten melko hienosti mennyt excu kärsi alkuviikosta heikohkosta tarjoilusta, joten ensi vuonna kannattanee lukea firmojen osavuosikatsauksia ahkerasti ennen valintoja. -Matson- Törkeyksiä ja muita auraalisia elämyksiä á la KMP Pistäkää sitä jynkkyä ja vähän saatanan äkkiä - Ja näin oli tuleva... Hyvän ystävän tuntee välilihan läpi Oula hiffaa gyfasta Mä oon kahden pillun loukussa - traaginen tilitys On meillä yks proselainen mutta se jäi bussiin kattoon pornoo Yoni matematiikka, fysiikka ja ne hömppätieteet JKL:n esittelijä Olen Antti Ojala, tämä on minun ensimmäisen kotimaanpitkäni ja sen viimeinen krapula - juttele sinä vaan... :) Kuski sitten katsoo tietä eikä jynkkyä! - mutta hengissä tultiin kotiin Juoni on hyvä muttei se häiritse olennaista Oula jynkystä Näillä etelänmatkoilla tulee helposti maha kipeäksi Santtu On muuten eka kerta kun saa haalarimerkillä pesää - HELPPO! Odottakaahan kunnes pääsen esitykseni kliimaksiin! - irst Hopin esittelijä touhuissaan 7
Blankon kevätexcu eli kuinka sähköläinen selvisi Jeesusteipistä(tm) Tiistaina 11.04.2000 klo 2300 starttasi Blankon suosiota kerännyt kevätexcu. Tänä vuonna oli kiltaa lykästänyt ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli retki myyty loppuun. Miten ihmeessä tämä nyt sitten SIK:aan liittyy? Paikalla TOLloja tarkkailemassa oli yksi kiltamme edustaja, jonka (hämäriin) muistikuviin tämä artikkeli perustuu. Ennen kuin bussi oli ehtinyt startata oli GOOMin tuliaisina tuotu Olvin laatikko avattu. Tuosta riemurasiasta löytyi sihisevää niin paljon että kavereita löytyi välittömästi. Edes purkeista perimäni maksu ei liioin häirinnyt ja saimme koneet käyntiin porukalla. Heti kaupunkiin saavuttuamme nappasimme PJ:n kyytiin jotta saimme lisää olutta ja siideriä. Ja matka jatkui. Matkasuunnitelma oli erikoinen ja harvinainen ei pysähdytä -taktiikka, jonka tulokset näkyivät aamulla vessan täyttöprosentin ollessa lähellä kolminumeroista lukua. Yön aikana bussimme keskusmikrofoni viritettiin iltalinjan taajuudelle ja saimme kuulla mm. Andy Mc Coyn haastattelun. Päivä 1, nälkäpäivä. Aamulla kävimme Progressilla ja Solargemillä katselemassa slaikkaa. Nälkä kurni jo tässä vaiheessa ihan tonnilla, mutta kaikki mitä kostuimme kyseisistä firmoista oli sämpylä, mehu ja pari keksiä. Blankolaisten ansiosta vierailuista sai sentään jotain irti. Sain kuulla ihmisen olevan visuaalinen kokonaisuus ja että VR:n vaunujen edellisen huollon voi tarkistaa vaunun kyljestä. Edellisen konkreettinen tarkoitus ja jälkimmäisen käytännön decoodaus jäivät tosin selvittämättä. Majoituspaikkamme Domma kahden eteen emme jostain syystä päässeet ajamaan linja-autolla, joten kiersimme mutkan kautta kävellen majapaikkaan. Huomasimme kuitenkin perille päästyämme että Domman edessä oli linja-autorahdin rakennus ja parikymmentä linja-autoa. Ehkäpä ne olivat taika-autoja jotka meidän bussistamme poiketen pystyivät ajamaan siihen... Päivälle speksattuja TKO-Älyn miittareita juhlittiin vasta illalla. Silloinkin nämä kaksi henkilöä piti käydä hakemassa linjaautoasemalta, koska he eivät osanneet välittämäänsä paikkaan. Laajasta etsintäoperaatiosta huolimatta emme löytäneet suihkuja jotka piti talosta löytyä. Nokkelimmat kävivätkin vessan käsisuihkussa. Huhut kertovat myös yhden vetäisyn hiuspesusta, mutta vahvistetuksi jäi vain norjan puhuminen arabialaisen kanssa. Helsingin yöelämästä löysimme myös natiiveja. Koska natiivit olivat ujoja, päättivät henkilöt H&M (Kirjaimet käännetty vertikaalisesti) teipata heidät paikalleen ennen kuvan ottamista. Palkkioksi rohkeudestaan natiivit saivat blancon kangasmerkin ja tujauksen kuperkeikkalimsaa. Keskustan baarikierroksen suoritimme asianmukaisesti haalarit päällä. Jostain syystä hakeuduimme tahattomasti K-22 paikkoihin, mutta porukalla liikuttaessa ei ollut ongelmia sisäänpääsyn kanssa. Illan edetessä porukkamme hajaantui hieman ja tämän seurauksena Zetorin portsari käännytti meidät ovelta. (Ei kuulemma riittänyt että yksi kolmesta on tarvittavan ikäinen ;-) Siitäpäs suivaantuneina lähdimme nukkumaan tunniksi. Makoisien unien jälkeen olikin jo aika känniääliöiden tulla nukkumaan (=huutamaan) ja etsimään hukassa olevaa makuupussia. Korvatulpat ja pitkä pipo osoittivat jälleen loistavuutensa, seuraava herätys oli vasta neljän tunnin päästä. Päivä 2, subexcut Aamulla huomasimme olevamme aikataulustamme hyvin edellä. Olimme päättäneet tehdä J:n (Nimeä ei muutettu) kanssa SubExcun(tm) OtaOnnelaan. Pääsimme matkaan jo ennen kahtatoista ja olimmekin pussikaljoilla poliisiopiston edessä (ja takana) kahdentoista maissa. Löydettyämme tiemme skutasta Siwalle, huomasimme possunvärisiä ihmisiä valtoimenaan. Nämä vaaleanpunaisissa haalareissa elävät kumihanskaiset laumaolennot eivät sanoneet mitään vaikka yritimme heitä jututtaa. Onneksi ulkotorion portaalta löytyi yksi muista poikkeava henkilö - TEEKKARI. Loisteliaasta valkeasta lakistaan huolimatta uskalsin mennä kysymään maailman menosta häneltä. Onaniemen konefuksithan siinä valmistautuivat fuksijäynän nollarastille lähtemään. Vielä pari vierailua kiltahuoneilla ja saimme uhkailusoiton nimettömästä numerosta. Välittömästi soiton jälkeen lähdimme palaamaan kohti majapaikkaa. 8
Tallinnaan Tallinnan visiitti herätti sähkön exculaisessa suurta kummastusta. Menimme illalla lahden toiselle puolelle ja pääsimme loistohotelli Viruun vihdoin suihkuun. Huoneemme kaksi henkilöä oli hädin tuskin selviytynyt suihkusta, mutta kaikki muut olivat jo menossa baariin. Hotellin yökerho jaksoi kiinnostaa yhden tuopin verran - keski-ikä oli varmasti neljänkymmenen tuntumassa. Tässä vaiheessa iltaa tein reissun pahimman kämmin. Koska suuri osa joukkoa oli lähdössä kohti Hollywoodia, päätin lähteä mukaan. Ja koska muilla ei ollut enää haalaria yllänsä, kävin heittämässä omanikin huoneeseen. Lähdimme etenemään Tallinnan yöhön I:n (nimi muutettu horisontaalisesti) johdolla. I oli jo sen verran kuperkeikkalimunaatissa, että paikalliset kymmenkunta eestiä puhuvaa mulipäätä kuulostivat hänen korvaansa ystävällisiltä kavereilta. Lähdimmekin kohti paikallisten(?) paikkaa Reaköökiä natiivien ohjaamana. Käännyimme ensimmäiselle mahdolliselle sivutielle, jota kuljimme 50 metriä. Siitä sitten kohti kapeampia ja kapeampia kujia. Jostain syystä pääsimme kuitenkin ehjinä perille. Porukkamme oli kuitenkin jo matkan aikana hajonnut useampiin pikkuporukoihin. Me menimme yhdelle tanssilattiaa ympäröivistä parvista syömään neljänkympin pihvin ja kahdenkympin perhepizzan. Ruokien toimittaminen kesti luvattoman kauan, eikä tilaamistamme tuopeista ollut enää mitään jäljellä ruokien saavuttua. Juuri ennen ruokien saapumista J kävi tiedustelemassa mihin kaikki muut olivat menneet. Taas tuli Blancolaisten ei me ketään kavereita odoteta -henki todistettua - suurin osa porukasta oli jo ovella menossa kohti seuraavaa baaria. Emme kuitenkaan ihan yksin jääneet, joten söimme sapuskat ja jäimme pyörimään sokkeloiseen paikkaan. I oli jo niin änkyrässä että yritti kaatua portaissa suorin vartaloin selälleen. Koska I ja loput pari henkilöä halusivat vielä jäädä tarjoilemaan natiiveille seiloreille tuoppeja, lähdimme J:n kanssa takaisin Viruun. 7-kerrokseen noustuamme kuulimme hillitöntä älämölöä ja kiroamista. T löytyikin käytävän päästä nukkumasta lattialla kukkapuskan takaa. Jätkästä ei saanut mitään järkevää sanaa irti, eikä keskellä käytävää oleva 7110 tuntunut liikuttavan pätkääkään. Jostain syystä saimme hänet lähtemään mukaan huoneeseemme, eikä kulunut kuin 5 sekuntia ja norjan puhuminen alkoi. Seuraavan puolen tunnin kuluessa selvisi, että I oli T:n kämppis, ja I:llä oli avain mukana. Kaikeksi onneksi I ja kumppanit palasivat Raeköökistä piakkoin ja kaverukset pääsivät huoneeseen. I oli mielestään vielä täysin baarikuntoinen joten alakerran yökerhoon vaan. Vaikka I ei pysynyt enää kunnolla jaloillaan ja kävi vähän väliä kamikaze syöksyjä wc:n puolelle, hän kuitenkin pystyi seisomaan käsillään ja punnertamaan samalla. Myös oman varpaan imeminen onnistui ;-). Aamulla oli tarkoitus käydä pyörimässä kaupungilla ennen terminaaliin lähtöä, mutta jälleen ilmaantui yhtäkkinen lähteminen heti loistavan aamupalan jälkeen. Matkalla terminaaliin kävimme vielä mutkan sataman merikeskuksessa, josta löytyi mm. 24h alko, piraattilevyt ja miljoona vaatekojua. Loppujen lopuksi viimeisiä Blankolaisia odoteltiin puolitoista tuntia ja pääsimme matkaan 15 minuuttia ennen laivan lähtöä. Enää ei ollutkaan jäljellä kuin kotimatka J. Kukan kyydissä. Matkan aikana tuli yhtenään huomatuksi ennakkosuunnittelun huonous. Excusta olisi saanut vähällä lisätyöllä loistavan, mutta koska suurin osa hallituksesta oli fukseja, ei järjestämisestä ollut ilmeisesti paljon kokemusta. Yksi epäkohta oli että matkalla ei ollut selkeää matkanjohtajaa. Reissussa oli mukana viisi henkilöä jotka hoitelivat asioita, mutta eivät varsinaisesti ottaneet vastuuta mistään. Toivottavasti jo ensi vuonna osataan paremmin. + Plussia + Loistava hotelli Virossa. Pari digikameraa mukana Suht halpa matka (250mk) Halapaa viinaa! - Miinuksia - Suihkut Helsingissä Huono etukäteissuunnittelu Sooloilu / epätietoisuus ohjelmasta (liittyen edelliseen) Bussi (J.Kukka), kuski ihan ok. Hintoja: Viro Tallink Cind. Suomi Olutkeissi 75mk 90mk 100mk 160mk Spaddut 70mk 70mk 150mk 220mk Vesi 40%,1l 70mk 70mk 170mk - Vesi 20%,1l 90mk 90mk - - Siideri 0.5l 10mk 13mk 14mk 14mk 9
Electric Journey Project, ElJoPo2000 Lauantaina 5.2.2000, eli juuri vuosituhannen vaihteen krapulasta selvinneenä, joukkomme pääsi viimein lähtemään kauan odotettulle matkalle. Neljän hengen tiedustelujoukko (Harri, Pete, Mikko, Markus) olivat kyllä lähteneet Australiaan jo pari viikkoa aikaisemmin tutustumaan maastoon ja totuttelemaan aikaeroon. Jonkunhan oli pakko uhrautua, ettei kaikkien olisi tarvinnut kärsiä. Aamulla taksiin noustessa alkoi jo vähän perhosia olla mahassa, mutta kyllä ne siitä lähes kahden vuorokauden matkustamisen aikana hävisivät. Matkalaukkujen piti mennä ilman ylimääräisiä check-innejä Oulusta Melbourneen. Mutta silti jokaisen lentokentän virkailijat jaksoivat aina niistä valittaa ja ihmetellä, miksi edellisellä kentällä oltiin tämmösiä tarroja lippuihin liimailtu, ja vielä ihan eri nimellä. Ja suuri oli ihmetys myös Pariisin lento-kentällä, kun kaikki päästiin Singaporen koneeseen Anne ja ananas. asti. Pariisin kentällä nimittäin ilmoitustaulut ja kuulutukset ovat syvältä ja poikittain. Näiden lisäksi terminaalit on jaettu moneen osaan, joiden välillä kulkee busseja aina '10 minuutin' välein, tosin huomattiin jo menomatkalla, että Keski-Euroopan 10 minuuttia tarkoittaa vähän eriä kuin täällä koto-suomessa. No viimeisellä kuulutuksella ehdittiin oikeaan koneeseen, ja vähän tax-free ostoksiakin (=viinaa) tekemään harvinaisen tylyiltä ja ynseä-ilmeisiltä, huonosti englantia puhuvilta myyjiltä. Alkumatkan aikana suunniteltiin kovasti, kuinka selvittäisiin mahdollisiman kivuttomasti jet-lagista. Eniten suosiota sai vaihtoehto, että yritettäisiin valvoa mahdollisimman pitkään matkalla Singaporeen ja sitten Singaporen ja Melbournen väli nukuttaisiin. No tämä idea torpedoitiin jo heti alkumatkasta, kun Pariisista lähtiessä koittikin Ranskalaisten yö. Ja tietenkin hytti pimennettiin ja ikkunoita kiellettiin aukomasta ja tarpeetonta valon käyttöä pyydettiin välttämään. Siinä kun parit wiskit nassautti, niin kaikkia alko kummasti nukuttamaan. Välillä toki heräiltiin, ja Siima ja Jussi pelailivat jopa tuppea saksaksi (ich ramiere) nassauttelujen lomassa, mutta silti matka meni enemmän tai vähemmän horroksessa. Singaporessa kentälle laskeutuessa näkyi isoja vesilammikoita, ja kaikki oli märkää, sade oli juuri lakannut. Kostean kuuma lämpöaalto iski kasvoille heti kun astuttiin lentokoneen ovesta ulos. Vaikka Singaporessa vietettiin vain pari tuntia, niin tilaisuus piti tietysti käyttää hyväksi. Eli äkkiä etsimään baari ja tilaamaan Singapore Sling. Singaporen ja Melbournen väli (6 tuntia) oli melko puudutusta, kun tietenkin aikaeron vuoksi koittikin Singaporelaisille yö juuri Melbourneen lähtiessä. Ja hytti oli tietenkin taas pimeänä. No onneksi lentoemot toivat kiltisti wiskiä ja kaljaa painamalla. nappia Maanantaiaamuna, paikallista aikaa 6.20, lähes kaksi vuorokautta kotoa lähtemisen jälkeen, oltiin viimein perillä Melbournessa. Pienten sekoiluiden jälkeen päästiin viimein myös hostelliimme, pieneen mukavaan paikkaan nimeltä Pint-on-Punt, jossa oli oikein mukavasti baari alakerrassa ja hostelli yläkerrassa (kuinka ihmeessä osasimmekaan valita noin hyvin). Ja törmäsimme viimein myös tiedustelujoukkoommekin. Ja Samiin, joka tuli suoraan jenkkilästä Euroopan kautta mutkittelemalla. Ville oli koko pääporukan ainut, jolla riitti kuntoa lähteä baariin ensimmäisenä iltana tiedustelujoukkojen kanssa. Aikaisin seuraavana aamuna lähdettiin kaupantekijäisinä saadulle kiertoajelulle Great Ocean Roadille. Sami oli ollut baarissa kuuteen asti, mutta kerkesi suurta rohkeutta ja urhoollisuutta osoittaen mukaan 10
pikkubussiimme, vaikka luulikin jo myöhästyneensä. Aki jäi potemaan jet lagia, Toumo sairastamaan ja Ville potemaan krapulaa (tai jet lagia tai molempia). Tiedustelujoukko oli kierrellyt mm. rannikolla parin viikon aikana Koala-matkailuautolla, joten hekin jäivät nukkumaan. Kiertoajelu kesti päivän, jonka aikana ajettiin 500km, ja nähtiin Aivan Mahtavia (tm) maisemia Australian eteläreunalta. Matkan varrella oli merta, lammaslaumoja, pensaikkoa, mahtavia Kenguru golf-kentällä. rantamaisemia, kallioita, eukalyptuspuita, sademetsää.. kaikkea sellaista, mitä ei täällä näe. Anne väitti nähneensä yhden koalan, joka oli jopa heiluttanut jalkaansa, muuten ne kyllä käyttivät kaiken aikansa nukkumiseen ja laiskotteluun. Kenguruitakin löysimme lähes luonnontilassa, tosin golfkentän keskeltä. Nopeusrajoitukset tiellä olivat aika mielenkiintoisia. Lähes koko ajan oli nimittäin 100km/h rajoitus, vaikka tie oli niin mutkainen, että minibussi pystyi suorilla ajamaan kuuttakymppiä ja tiukimmissa mutkissa kahta kymppiä. Toisena kokonaisena päivänä Melbournessa käytiin tutustumassa Telstran (paikallinen Sonera) tuotekehitykseen. Vaikuttavin paikka oli suurjännitelabra, jossa simuloitiin salaman vaikutuksia. Jännitepurkauksiin labran laitteilla saatiin megavolttien jännitteitä. Melbourneen ei hirveän paljoa keretty tutustumaan, kun jo kolmantena kokonaisena päivänä lähdettiin Oz-Experiencen bussilla neljän päivän matkalle Sydneyyn. Linnuntietä Melbournesta Sydneyhin on n. 800km, ja melko hyvä tiekin noiden välissä menee, mutta tokihan seikkailubussilla piti mennä vähän luonnonkauniimpaa reittiä, siitä johtuu tuo neljä päivää. Lähtöpäivän aamuna eräälle exculaiselle iski mahatauti (olisikohan edellisen illan bileillä ollut osuutta?), ja 40 asteen helteessä bussia odotellessa hän alkoikin hoiperrella siihen malliin nesteen puutteessa, että päädyttiin viemään taksilla sairaalaan. Onneksi vaiva ei ollut pitkäaikainen, vaan muutaman suolavesipussin tiputuksen jälkeen matkaajamme oli iltasella päästetty jo lähtemään hostellia kohti. Ensimmäisenä päivänä mentiin Phillip's Islandille katselemaan pingviinien ylösnousua vedestä. Yö vietettiin koko reissun onnettomimmassa hostellissa. Sängyt oli sijoitettu ahtaisiin telttoihin. Ja tietenkin sattui niin, että yöllä satoi vettä. Myös seuraavana päivänä satoi vettä, minkä vuoksi ei kannattanut mennä luonnonpuistoon tutustumaan, mutta tämä oli oikeastaan ihan hyväkin juttu, sillä näin meille jäi enemmän aikaa tutustua pienen paikallisen panimon tuotteisiin sekä erään paikallisen viinitilan pervon ukkelin laajoihin viinivalikoimiin. Loppujen lopuksi päädyttiin ostamaan laatikko viiniä (12plo) illan pippaloita varten. Toki ostimme myös muutaman kaljatölkin. Toisen päivän iltapuolella aloimme nousta vuoristoon, jossa vietimme yön aika hassussa hostellissa, jossa saimme meidän porukalle oman talon. Eikä varmaan tarvi kertoa, että meillä oli hyvät pileet sinä iltana. Myös kuskimme (Tane) innostui ryyppäämään myöhään yöhön, ennenkuin viimein lähti nukkumaan sveitsiläisen tytön viereen, joka matkusti bussissamme yli jääneellä paikalla (aika nopeaa toimintaa molemmin puolin). Seuraavana aamuna päästiin, yllättävää kyllä, lähtemään liikenteeseen jo kymmenen aikaan. Eniten ihmetytti, että Tane uskoi olevansa ajokunnossa. Kolmas päivä käytettiin Snowy Mountainin ylittämiseen. Matkalla pysähdyttiin viimeisellä 'huolto'asemalla 120km:iin. Huoltoasemalla oli paikallisten punaniskojen aamukaljakokous nuotion ääressä, puheenjohtajana Punaniskojen Punaniska, Crazy David. Tie vuoriston läpi oli tosi kapea hiekkatie, ja alamäkeen mentäessä haisi bussin jarrupalat koko ajan, välillä meinasi jo hirvittää. Matkalla pysähdyttiin pariin otteeseen katsomassa maisemia ja uimassa Snowy Riverissä (pikkuisen, muttei paljoa, isompi kuin täkäläinen Lumijoki). Nimestä huolimatta vesi 11
oli tosi lämmintä ja hiekka niin kuumaa, että jalkoja poltti. Kun hiekkatieltä päästiin vähän isommalle tielle, alkoi bussin vauhti laskea ja reunaviiva lähestyä sitä mukaa, kun Tanen silmät painuivat kiinni. Saimme kuitenkin pidettyä Tanen juuri ja juuri hereillä, ja päästiin viimein Canberraan asti, ja saimme Melbourneen jääneen Yksinäisen Matkailijankin jälleen mukaan joukkoomme. Illalla käytiin kiertoajelulla pikaisesti katsomassa parlamenttitaloa ja suurlähetystöjä. Jonka jälkeen käytiinkin tutustumassa pariin paikalliseen baariin. Canberra vaikutti yllättävänkin eloisalta yökaupungilta (onhan siellä paljon opiskelijoita ja toimettomia suurlähettiläiden lapsia), ja siellä olisi voinut kyllä viettää toisenkin päivän. Canberra oli muuten sikäli harvinainen Australialainen kaupunki, että siellä on miedot huumeet ja prostituutio sallittua. Johtuu siitä, että diplomaattien ja heidän lastensa kanssa Bussi ja kuskimme Tane. oli sattunut niin paljon noloja välikohtauksia, että päättäjät olivat katsoneet viisaimmaksi vähän joustaa paikallisessa lain tulkinnassa. Neljännen päivän illalla saavuttiin viimein Sydneyhin, ja saatiin bussimatka loppumaan. Tane tuumasi, ettei ole koskaan törmännyt vastaavaan porukkaan, joka joka päivä bilettää yömyöhään ja seuraavana aamuna haluaa pysähtyä ensimmäisen Bottle Shopin kohdalla... Sydneyssä hostellimme sijaitsi kaupungin ehdottomasti värikkäimmässä osassa, Kings Crossilla, joka vastannee lähinnä Lontoon Sohoa. Seksibaarien ja -kauppojen vieressä sijaitsi hienoja capuccino-kahviloita ja matkamuistomyymälöitä, ja ympärillä notkui narkkareita ja huoria, varsinkin iltaisin. Sydneyssä ehkä paras kokemus oli muutaman tunnin risteily Nokian sponssaamalla kilpapurjeveneellä Sydneyn lahdella. Vene oli vastikään voittanut Sydney-Hobart kilpailun uudella reittiennätyksellä, vene oli 19,5m pitki, kölin syväys 3,8m ja purjepinta-alaa yli 200 Läski tirisee paatin kannella. neliötä. Voitte uskoa, että oli hieno paatti. Kaikki, joiden aurinkovoiteen suojakerroin oli alle 30, polttivat itsensä pahasti muutaman tunnin aikana. Sydney oli mahtava kaupunki, ja sitäkin olisi mielellään tutkinut pidemmänkin aikaa, mutta viiden päivän jälkeen suuntasimme Balin hiekkarannoille. Sitä ennen piti tietenkin ostella didgeridoita, bumerangeja, koaloita, ym. matkamuistoksi. Tiedustelujoukko lähti jo päivää aikaisemmin. Balilla lentokentältä hotelliin mentäessä ihmetytti, kun tie vain kapeni ja kapeni, ja päälltyste oli aina vain monttuisempaa. Alkoi herätä jo epäilys, että mihinkähän murjuun olemme matkalla, mutta onneksi epäilykset eivät osoittautuneet oikeiksi. Hotellissa oli tervetuloa-banneri pihalla odottamassa (joka ilmaantunee kevään kuluessa kiltahuoneen koristeeksi), henkilökunta todella ystävällistä ja huone iso ja mukava. Ensimmäistä kertaa koko reissulla olimme niin ylellisessä majoituksessa, että huoneissa oli jopa Kookosjuomaa allasbaarissa. ilmastointi. Tosin Balin ilmasto oli niin paljon kosteampi kuin Australiassa, joten ilman ilmastointia olo olisi voinut olla aika kurja. Yhdeksän Bali-päivän aikana ehdittiin tutustua Kutan rantoihin ja kauppoihin, koskenlaskuun, matkustella mopolla vuoristossa, käydä 12
vesipuistossa liukumäkeä laskemassa ja vierailla apinametsässä. Ja tietysti tutustua paikallisiin baareihin, varsinkin erääseen Sari Clubiin ja sen Jungle Juiceen (= 2-3dl 40% Arakkia mehun kanssa litran muovipullosta tarjoiltuna, hinta massiiviset 23mk). Kaiken kaikkiaan Balin maaseutu oli hienoa, mutta rantakaupunki Kuta oli rankasti turismin pilaamaa seutua. Kaupustelijoista ei tahtonut päästä eroon, ja joka puolella oli kapisia koiria ja pahaa hajua. Mutta eipä voi sanoa, että olisi harmittanut. Tiedustelujoukko jäi vielä muutamaksi päiväksi Balin lämpöön sen jälkeen kun me olimme lähteneet. Ja palasivat myöhemmin takaisin Keski-Eurooppaan vaihtoopiskelupaikkoihinsa vain toteamaan, että siellä oli juuri loma alkanut.. voi harmi.. Mutta kaikki hyvä loppui aikanaan, myös tämä reissu. Oli aika haikeaa tulla takaisin Suomen kylmään ja alkaa taas suunnitella mahdollisia kevään opintoja ja työn tekoa. Välillä N:n muutoissa yömyöhään raataessa meinasi jo usko loppua, mutta kyllä kaikki loppujen lopuksi oli vaivan arvoista. Niille kärsivällisille lukijoille, jotka ovat tänne asti jaksaneet: Tiedustelujoukkoon kuulunut Mikko on tehnyt kotisivuilleen hyvän ja tarkan matkakertomuksen runsaan kuvamäärän kanssa osoitteeseen http://www.ee.oulu.fi/ ~kopera. Ja kaiken tämän satuili Tero. Rohkea joukkomme, ElJoPo2000 kokonaisuudessaan. Ylärivi: Arto, Anne, Marianne, Jussi, Kati, Sami, Seppo, Markus P, Mikko, Tuomo ja Harri. Alarivi: Lauri, Tero, Esa, Timo, Aki, Pete, Tommi, Ville ja Markus M. 13
Rauhalan ympärihiihdot Ohessa paljastavaa kuvamateriaalia talvemmalla harrastetusta hiihtotapahtumasta. Tulokset voi käydä lukaisemassa kiltahuoneen seinältä, jos urheilu on sydäntäsi lähellä. Ketään ei sen sijaan voi kiinnostaa kyykkäkisa, koska SIK meni tippumaan jo ensimmäisessä matsissa :) Ryhmä Losers nousussa joka ei jäänyt illan viimeiseksi Team Vitunkovat Jätkät lähtöviivalla. Parté! Otitin PJ-Hentilä ja SIK:n fuksi-jaska gettin down with MöykkäWaunu(tm). Näille pojille ei kylmä päässyt yllättämään. Leidit Lankuilla ja ilmeisesti ryhmän hieroja seuraamassa menoa silmä kovana. 14
Tähtihaastattelussa SIK Trophy2001 Urheilutoimittajamme Göran O. Rasisoj tapasi SIK Trophy2001:n kaamoksen kaatamisen tiimellyksessä. Tässä reportaasi kohtaamisesta. Kolme sinihaalarista kisaajaa ja heidän rakentamansa sinisilmäinen lumiukko poseeraavat hankeen vyötäröään myöten uponneelle valokuvaajalle kuin neljä erottamatonta ystävystä. Tämä kuuluu harjoitusohjelmaan; kolme kertaa viikossa lumisukellusta, kapteeni alias Tähtääjä paljastaa. Meidän lajeissa tarvitaan juuri sitä luovuutta, joka kehittyy parhaiten tällä tavalla, Lapinkääntäjä selittää. Göran haluaa kuulla tarinan joukkueen perustamisesta ja kolmikon tavoitteista. SIK Trophy2001 syntyi laskiaisena 1998 lukuisten yhteensattumien johdattelemana, joista merkittävin oli se, että olimme tietämättömyyttämme menossa laskiaismäkeen ilman nimeä, valaisee Pilsisti. Joo, innoitta-jana toimi kapteenin lakki ja ensi hätiin tehtiin joukkueen SIK Trophy2001 takasuoralla. Entä mitä tiimi tekee tavoitteidensa saavuttamiseksi, ja mitkä ovat nuo luovuutta vaativat lajit? Kilpailukaudella ruokavalio ja harjoittelu on tarkkaa säätämistä. Oikea (sisäinen) voitelu on kaiken a ja o, kapteeni vakuuttaa. Jos kisan jälkeen kuljen kaupungilla unohtunut numerolappu rinnassa, se ennustaa onnea tuleviin kisoihin. Toivottavasti muistan palauttaa lapun viikon sisällä, muuten kaikki hyvä karma katoaa, hän jatkaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja palautuminen kisan jälkeen on avain seuraavaan koitokseen; tankkaamme pitsalla ja viinaktiivisilla liuottimilla. Merkkien ompelu karaisee myös, Pilsisti kertoo. Lapinkääntäjän mukaan kilpailtavaksi kelpaavat kaikki lajit, joiden joukkueeseen tarvitaan tasan kolme ihmistä. Muut nyökyttelevät; veren yhteishenkiarvo ei pysy tarpeeksi korkealla menestyksen maksimoimiseksi, jos sitä joutuu jakamaan useammalle. Lopuksi toimittaja haluaa tietää mitä tapahtuu vuoden 2001 jälkeen. Kaikkien kasvot vääntyvät kysymysmerkiksi? (Toimittajan tulkinta) Lapinkääntäjä aloittaa pohdinnan: Selväähän on, ettei toimintamme voi jatkua tässä muodossa sen jälkeen, pelkän joukkueen nimenkään muuttaminen ei ole mielekästä. Taitaa käydä niin, että sen jälkeen SIK Trophy2001 havisuttaa urheilukansan sijasta vain historian lehtiä, tuumii Pilsisti. Niin, kapteenikin järkeilee, olemme tehneet pitkän ja arvokkaan uran, aikansa kutakin. Siitä kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, että treenaamiselta vapautunut aika pitää upottaa johonkin, vaikka sitten kiertopalkinnon (=trophy) rakentamiseen. Myös valmennus- ja huoltotehtävät saattaisivat kiinnostaa, jos löytyy innokas fuksijoukkue. Todennäköisimmältä jatkolta kuitenkin vaikutti se, mistä vaiettiin toimittajan läsnä ollessa ja vaivihkaa vilkuiltiin toisia, josko olisi jo aika paljastaa suurelle yleisölle tulevaisuuden suunnitelmia. Ei näyttänyt olevan, joten jäämme jännittyneinä odottamaan miten tulevaisuuden menestys vaikuttaa joukkueen ja sen jäsenten suunnitelmiin. haalarimerkit, jatkaa Lapinkääntäjä, ja koko poppoo tunkee oikean kyynärpäänsä toimittajan silmään. Joukkueen nimestä voikin jo päätellä, että uran huipun pitäisi osua kohdalle ensi vuonna. Jo perustuspöytäkirjaan merkittiin päätavoitteeksi vuoden 2001 kilpailut, kaikki aiotaan voittaa, uhoaa Pilsisti. Ja nykyisten tulosten perusteella joukkue onkin menossa oikeaan suuntaan. Kolmas sija Rauhalanympärihiihdoissa ja n.-osafinaali-paikka laskiaismäessä ovat oikein mukavia välietappeja. Tähtääjä varoittaa: Kehitys toissa vuodesta on ollut huimaava, tällä vaihdilla olemme ylikunnossa ja valmiita maailmanennätyksiin vuoden päästä. SIK Trophy2001:n aktiivikannattaja ladun varrella. 15
Niksi-! JST-kestolotto uksi ohoi! Seuraavalla vinkillä olisit voinut voittaa tänä keväänä itsellesi kaksi tehokasta kiltahuonetuntia lisää per viikko. Ken tietää johdatus sähkö- ja tietotekniikkaan -nimisen kurssin (0,5 ov)? Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää kurssin kymmenen kysymystä sisältävään monivalintatenttiin. Pelimies kun on, SIK:n urheiluvastaava esitti henkevissä kiltahuonekeskusteluissa seuraavaan ajatuksen: mikset pelaisi JST:n tenttiä kestona! Katsotaanpas... Opiskelet sähköosastolla viisi vuotta ja käyt joka vuosi kaksi kertaa JST:n tentissä. Oikean vastauksen todennäköisyys on arviolta noin 40 prosenttia per kysymys (vastausvaihtoehtojen lukumäärä vaihtelee 2-3). Näin ollen sinulla viiden vuoden aikana 88 prosentin mahdollisuus saada vähintään yhdestä tentistä vähintään 6 oikein, 51 prosentin mahdollisuus saada enemmän kuin 7 oikein ja 15 prosentin mahdollisuus saada vähintään 8 oikein. (Oheisen laskutavan tarkkuutta voi tosin verrata silmiesi tarkkuuteen Harkovalaisen laser-korjauksen jälkeen.) Laskutoimitusta voidaan soveltaa pienillä muutoksilla sähköläistenkin keskuudessa suurta suosiota nauttivan seurapelin Yritys reaaliprosessina (3ov) tenttiin. Näin teippaat natiivin excuolosuhteissa 1. Ota rulla Jeesusteippiä(tm). 2. Pyydä avustajaasi ottamaan teipin päästä kiinni. 3. Vedä rullaa auki noin 5 metriä. 4. Lähtekää kulkemaan vieretysten eteenpäin. 5. Natiivin ilmaantuessa paikalle lähtekää juoksemaan tangentiaalisella kiihtyvyydellä, edelleen vieretysten. 6. Ensimmäisen kosketuksen tapahduttua natiivilla on noin 1.2 sekuntia aikaa reagoida tilanteeseen. Jos natiivi on hidas, hän jää ansaan. 7. Alkakaa pyöriä natiivin ympärillä spiraalisesti. Avustajasi pitää muistaa kumartua ollessanne nollakulmassa. Tämä on myös teippauksen(tm) vaarallisin kohta. Hidasreaktioiset natiivit voivat ylireagoida tässä vaiheessa. Avustajan on tarkkailtava natiivin jalkalärpsäkkeitä. 8. Viimeistään 6 teippikierroksen jälkeen natiivissa alkaa iskemään paniikki. Kohdassa 5. jälkeenjäänyt toinen avustaja saapuu paikalle ja alkaa rauhoittelemaan natiivia. Hyviä keinoja ovat mm. olut, siideri, kossukola, yms. Killan haalarimerkki on myös hyvä palkinto. 9. Otetaan kuva saaliista. Ledisalamalle lisäkäyttöä WOW! Pitkissä empiirisissä kokeissa on todettu sammuneiden selkäsalaman ledien määrän korreloivan reissun rankkuuteen ja hauskuuteen. Joten jos aamulla et muista reissusta mitään, voit ainakin tarkistaa haalarin selästä oliko sinulla hauskaa! Tutkimus lyhyesti: 1. Lappeenranta, Sähköpäivät: 1/1 100% (jo toisella pysähdyksellä!) 2. Kotimaanpitkä: 29/32 91% 3. Geologien Cinderellaristeily: 25/32 78% 4. Blancon kevätexcu: 15/32 47% 5. Goom To-Pe: 12/32 38% 16
Uutta kasvatustieteiden laitokselta! TTK-assistentin approbatur 20 ov Piirtoheittimelle puhumisen perusteet 2,5 ov - Perehdytään piirtoheittimelle puhumisen klassisiin ja moderneihin metodeihin. Äänenkäytön minimointi luentosaliolosuhteissa. Tylytyksen alkeet 3 ov - Harjoitellaan tyhmien kysymysten sekä tenttivalitusten asianmukaista käsittelyä. AUK:n tai RUK:n suoritus etukäteen on suositeltavaa, muttei pakollista. Johdatus karkeiden virheiden peittelyyn 2 ov - Käydään läpi yleisimmät assistenttien tekemät laskuvirheet ja kuinka ne voidaan uskottavasti pimittää itseään nöyryyttämättä. Opiskelijoiden vonkaaminen I 3 ov - Omaksutaan seuranhankkimisen alkeet laboratorio-olosuhteissa. Harjoitustyönä miespuoliset henkilöt yrittävät vongata prosessin fuksityttöjä. Opiskelijoiden vonkaaminen II 3 ov - Syvennetään edellisellä kurssilla omaksuttuja taitoja. Harjoitustyössä perehdytään kahvitaukojen optimalisointiin humanistikuppilassa. Tukiopetusteoria 2,5 ov - Kurssin aikana tutustutaan koneteekkareiden yleisimpiin kysymyksiin tukiopetustilanteissa ja niihin vastaamiseen. Bumerangin heitto 4 ov - Opitaan valitsemaan oikeantyyppinen punakynä, sekä perehdytään tyypillisimpiin työselostusväärennöksiin. Kurssin aikana omaksutaan työselostusvuoren pikatarkastusmetodit eri satunnaismenetelmillä. Tylytyksen alkeet -kurssin käyminen on eduksi ennen tätä kurssia. Harvinainen kuva laskiaismäkeä terrorisoineesta aseellisesta ryhmästä. Joukko otti toimittajamme ohella muun muassa koko laskiaismäen panttivangikseen. 17
Jatkokertomus (osa n) (* kaikki nimet muutettu yksityisyyden suojaamiseksi) Tähän jäätiin viimenumerossa: Avatessaan ovea hänen kasvojaan tervehti kynttilöiden lämpö, sieraimiin leijui Tean parfyymin makea tuoksu, taustalla kuului rauhallista kutumusiikkia, huoneen valaistus oli säädetty unnelmallisen hämyisäksi. Sängyn laidalla Hande näki Tepsun ja raottaessaan ovea lisää EI!EI!EI!Ei voi olla totta! Ei saa olla totta! EEIIIIIIIIIIIIII!!! Hannu takoi päätään vuorotellen molempiin ovenpieliin, koska ei osannut päättää kumpi olisi auttanut enemmän. No mutta siinähän sinä olet! Mummo heilutti kädessään pullapussia. Katsopas pikku-hande mitä mummi toi. Tepsulle mummo selitti: Minulla on tapana käydä, kun Handen vanhemmat lähtevät ulos. Kertoihan Kaarina, että tänne on tulossa nuori tyttö pitämään pojanpojastani huolta, mutten minä oikein luota nykyajan lapsenlikkoihin. Tepsu hymyili ymmärtäväisesti, niin kuin tulevan sairaanhoitajan pitääkin. Taidattekin olla hyvä lapsenvahti, nämä pullat varmasti rauhoittavat villimmätkin pienokaiset, Tepsu kehui haukatessaan tuoretta pullaa. Mummon metodi toimi täydellisesti. Kaikki pukillenousuajatukset olivat haihtuneet Handen mielestä. Hänen teki mieli vajota maan alle tai muuttaa Kiinaan, muttei osannut kuin istua lamaantuneena sängyn laidalle. Kylläpäs jalkoja kolottaa, muisti mummo kun kaikki kolme olivat mutustaneet raesokeria vanhempien sänkyyn, mutta eipä ole ihme, kun tanssittiin niin kovasti ukin kanssa. Osallistuimme tanssimaratoniin ja voitimme vuoden leipomistarvikkeet. Niinkö? Onneksi olkoon, Tepsu ihmetteli ja katseli mummon suonikohjuisia puupökkelöjalkoja. Niinkö? Onneksi olkoon, sanoin minäkin muistuttamatta, että vaari oli ollut viimeiset 16 vuotta haudassa. Sitten mummo kertoi Tepsulle miten oli erehdyksissä vaihtanut kävelykeppiä toisen dementiamummon kanssa, ja Hande kuunteli saman tarinan 54. kerran ja yritti asettaa pilkkuja ja täytesanoja oikeisiin paikkoihin lauseiden välille. Minä kun olen vähän höperö, niin luulen, että tukikärrynikin on vaihtunut jonkun kanssa. Tulisitkos Hande tarkastamaan, kun sinä olet ollut aina niin tarkkasilmäinen? Hande piti ajatusta hassuna, koska mummo ei käynyt muualla kuin kaupassa yksin silloin tälloin. Tilastomatematiikan verensylkemistehtävien perusteella todennäköisyys, että samassa pikkupuodissa olisi samaan aikaan yhtä dementoitunut ihminen, jolla oli samanlainen kärry oli 0.2 prosenttia. Mummo oli kuitenkin saatava pikimiten pois talosta, joten kai sen kärryn voisi tarkastaa siinä samalla. Kun Hande muisti mitä alakerrassa tapahtui, päätti hän käydä rauhoittamassa tilanteen ennen kuin mummo laskeutuisi. Tepsu lupasi taluttaa mummon alas hetken kuluttua, joten Hande lähti edeltä. Alakerrassa Ron pani edelleen parastaan -tai ainakin toiseksi parastaan, ja Valdemar oli keksinyt hyvää käyttöä jonkun dorkan tuomille ostoskärryille: hän kyyditti vuorotellen Tepsun ystävättäriä käytävän päästä päähän parketin vaikeroidessa. Toisessa päässä käytävää Tombe purki lastia, ja sitten lasti juoksi kikattaen toiseen päähän, jotta Henkka voisi taas pakata sen. Jappe ja Pena olivat liittyneet Ronin ihailijakerhoon ja kannustivat tätä sohvalta. Ron osasi todella ottaa yleisönsä. Hande oli juuri selittämässä, että herrojen kannattaisi siirtyä takaisiin saunaan siihen asti, että mummo saataisiin turvallisesti taksiin ja kotiin, kun keittiön suunnalta kuului sellainen sirpalesade, että olisi viisainta vaihtaa suosiolla kertakäyttöastioihin ja muovi-ikkunoihin. Hande syöksyi pelastamaan sen, mikä vielä oli pelastettavissa Auttaessaan mummoa rappusissa Tepsu yritti kysellä Handen lapsuudesta, mutta jotenkin jutut kiepsahtivat mummon nuoruuteen. Täällähän on hyvää musiikkia, minäkin pistin nuorena jalalla koreasti, minut tunnettiin teekkaripiireissä 18
Inka Ikiteekkarina. Onko miehenne DI? Heitetäänpäs tittelit nurkkaan Tepsu, minä olen Inka ja olin itse teekkari, enhän minä muuten olisi pystynyt hurmaamaan Ron Jeremyä Henkka ei voinut olla kuulematta tätä. Mitä?!?! Siis sinäkö olet Inka Ikiteekkari? Saanko tarjota rouvalle kyydin?, hän ojensi kätensä auttaakseen Inkan kärryyn. Ronin ihailijakerho teki aaltoja kärryseurueen saapuessa. Kuka on kingi? RON on kingi! Mummo räpiköi ulos kärryistä ja nappasi taikajuomapullon Valdemarin kädestä syöksyessään Japen ja Penan väliin. Mulle kanssa!, hän vaati osuuttaan Ron Jeremystä. Yes! Ja! Si! Kesken tähtihetkien seinäkello alkoi kumahdella. Hymni!, Inka kiljaisi ja pomppasi kuin vieteri kieppumaan olohuoneen ikkanalaudalle. Valot sammutettiin, ja video hiljeni. Kaikki osallistuivät mölyämiseen, hymni vaihtui SIK-hymniin, eikä kukaan huomannut että kaksi ääntä ei osallistunut enää toiselle kierrokselle Vasta valojen sytyttämisen jälkeen porukka huomasi karryissä vapisevan mytyn, joka paljastui henkeään haukkovaksi Japeksi. Se se se se se, oli kaikki mitä hänestä saatiin ulos ennen tajunnan lopullista hiipumista. Selän taakse sidotut kädet ja hampaan jäljet reisissä kielivät tanssista susien kanssa. Tepsun ystävistä neiti X lupasi huolehtia Japesta, ja niinpä viereiseen huoneeseen pedattiin patjoja ja kasattiin kylmiä kääreitä. Inka oli poistunut joukosta, joten muut päättivät palata Ron Jeremyn seuraan. Tommi laittoi nauhan pyörimään, mutta Ronin sijasta nauhalla näkyi pelkkää pimeää. Alienin äänellä joku puhui: Olen kidnapannut Ron Jeremyn. Lunnaita vastaan saatte hänet takaisin. Odottakaa lisäohjeita Kaikki tuijottivat tyrmistyneinä toisiaan. Ei auttanut kuin kerääntyä Valdemarin taikajuoman ympärille miettimään miten Ron saataisi pelastettua. Tepsun ystävistä neiti Y ehdotti, että soitettaisi poliisille. Neiti Z:n mielestä oli parasta etsiä ympäristöstä, kidnappaja ei ollut voinut ehtiä vielä kauas. Henkka ehdotti, että juotaisiin neuvoaantavaa juomaa, joten Tombe ja Valdemar lähetettiin noutamaan saavi Valdemarin luota. Mikon mielestä oli paras ratkaista ongelma kivi-sakset-paperi -menetelmällä, joten hän ja neiti Z kantoivat kortensa kekoon paneutumalla tähän tehtävään. Lisäksipohdittiin, mitä Hande olisi ehdottanut, jos hän olisi ollut paikalla. Tean mielestä oli viisainta PIIPPIIP PIIPPIIP Penalle tuli tekstiviesti: SOS Minut on kidnapattu. Olen toistaiseksi hengissä, mutta auttakaa, en kestä alienien seurassa kauaa! SOS T: Ron Jeremy Kaikki tuijottivat toisiaan uskomatta viestiä. Mitä he voisivat tehdä pelastaakseen sankarinsa? Miksi Hande missasi hymnin ja missä hän oli nyt? Oliko neiti X niellyt Japen jäynän ts. oliko Jappe päässyt jo pukille? Kuka oli kidnapannut Ronin? Oliko saüna vielä lämmin? Minne ja miksi Inka oli hävinnyt? Ja ennen kaikkea: missä hemmetissä pojat viipyivät sen taikajuoman kanssa? Lisää paljastuksia seuraavassa numerossa! 19
Darrateoria Darra, tuo nousuhumalan jälkeinen olotila, inspiroi tämänkin teorian kehittämisessä. Darran historia lienee yhtä vanha kuin ihmisen lajikin. Darralle on ominaista sen luonteen vaihtelevuus nautitun alkoholin määrän ja laadun mukaan, sekä nauttimisen aikana tapahtuneiden edesottamusten suhteen. Darralla on sekä reaalinen että imaginaarinen komponentti. Reaalinen on se kun pää on kipeä ja imaginäärinen on kansanomaisesti sanottuna morkkis. Kaikeksi onneksi darrakin on kuitenkin lopulta BIBO-stabiili, eli rajattu määrä stektiä aiheuttaa rajatun darravasteen. Darran suhteellinen voimakkuus saadaan ottamalla itseisarvo kompleksisesta D-funktiosta: D = sqrt( (Re D)^2 + (Im D)^2 ). Stabiilisuusteoria on vielä kehitysasteella, jo nyt kuitenkin tiedetään, että napojen on syytä sijaita vasemmassa puolitasossa jos halutaan välttää multimediatragediat. Tunnetaan, että D(t) lähestyy nollaa ajan lähestyessä äärettömyyttä. D-funktio korreloi voimakkaasti S- eli soosifunktion kanssa. Ottamalla ourier-muunnos S(t)-funktiosta saadaan soositiheysspektri, jossa ominaisia piikkejä on 7 vrk:n ja 365 vrk:n kohdalla. Nämä harmoniset sattuvat eri väestöryhmillä spektrin eri kohtiin. Tyypillisesti opiskelijoilla piikkejä on Wapun kohdalla ja jopa keskellä viikkoa, kun työrajoitteisilla piikit painottuvat viikonloppuun. Tutkimalla hieman tarkemmin kompleksista D-funktiota saadaan selville joitakin olennaisia asioita kyseessä olevasta darrasta. Positiivisen X-akselin suuntainen reaalisen darran akseli kuvaa pahaa oloa, jonka darra hyvin usein aiheuttaa. Negatiivisena sama lukema tarkoittaa normaalista olotilasta parempaa oloa, mikä empiirisen tiedon valossa on äärimmäisen harvinaista. D-tason toinen komponentti, imaginaarinen darra on luonteeltaan ennaltaarvaamattomampi kuin fyysinen vastineensa. Positiivisen Y-akselin suuntainen osoitin merkitsee morkkista ja negatiiviseen suuntaan pirteää ja luovaa oloa. Imaginaarisen darran etumerkkiä ja suuruutta on vaikeampi ennustaa sen henkisestä luonteesta johtuen. Soosauksen aikana tapahtuneilla toheloinneilla tahi vastaavasti suoritetuilla uroteoilla on suora vaikutus imaginaaridarravasteeseen. Voimakkaassa positiivisessa ImD:ssa mielen valtaa syvä masennus ja ahdistus. Negatiivisena ImD voi parhaimmillaan olla luova, jopa ekstaattinen tila. Perinteisesti varsinkin taiteilijat ottavat stektiä saavuttaakseen negatiivisen ImD:n, tuon sinisen hetken, jolloin ajatus ja henkistyminen puhkeavat kukoistukseensa. Darran voimakkuus ajan funktiona lähestyy yleensä asymptoottisesti nollaa. Joissain tilanteissa kyseeseen voi tulla vaimennettu lasku eli ns. loivennus. Tässäkin tapauksessa darra vaimenee nollaan joskin varomaton loivennus voi aiheuttaa ns. uuden nousun. Tämä aiheuttaa darran siirtymisen myöhemmäksi ja monesti myös itseisarvoltaan suuremmaksi. Optimaalinen vaimennuskerroin on n. 0.71 jolla saavutetaan maksimaalisen tasainen lasku kohtuullisessa ajassa. Darra saa kokijansa suorittamaan erilaisia toimenpiteitä joilla darraa yritetään lievittää. Tunnetaan kuitenkin myös päinvastaisia tapauksia, jotka paremminkin vahvistavat säännön. Joskus on päädytty äärimmäiseen, jopa lopulliseen toimintaan. Eräs tällainen on D-kiikku. Tällöin darra on määrittelemättömässä tilassa kokijan ollessa lopullisesti kykenemätön tekemään havaintoja itsestään ja ympäröivästä todellisuudesta. Erilaisten darrojen vertailu helpottuu kun kompleksinen osoitinesitys normalisoidaan yksikköympyrälle. Tällöin darran suurin itseisarvo on yksi ja reaali- ja imaginaariosien suhde ilmenee darravektorin vaihekulmasta. Aiheesta on tehty kattavampia tutkimuksia toisaalla. Eräs ansioitunut tutkija, herra V on julkaissut omia havaintojaan aiheesta. Tällä hetkellä hän on Yhdysvalloissa hakemassa varmuutta tutkimukseensa ja odotettavissa on lisää tietoa darrasta. Aikanaan saanemme kattavan perustutkimuksen jatkoksi tutustua väitöskirjaansa aiheesta. Herra V:n asteikolla voi yrittää hahmottaa darran astetta. Darrateoria on Team Naplitsoon (TN) yleiseen jakoon tarjoama darrankäsittely-ja hallintakonsepti. TN ei vastaa mistään seurauksista, välittömistä tai välillisistä, jotka aiheutuvat darrateorian soveltamisesta. 20
Ohessa joitakin havaintoja joita herra V on rustannut kasaan. ReD: 0.2 Lievä darra. Huomaa juuri ja juuri. Pystyy tekemään mitä vain, mitä vain... 0.4 Kohtalainen darra. On vähän vesy, ja olisi mielummin kotona kuin töissä/opiskelemassa. 0.6 Darra. Työ/opiskeleminen vielä onnistuu, mutta vaivoin. 0.8 Kunnon darra. Töihin/ opiskelemaan voi mennä, mutta vain kälystelemään. Käjet vapisee, silmät harittaa, käveleminen tuottaa suuria vaikeuksia. Laatta lentää. 1.0 Hirvee Darra. Aivotoiminta on nollassa. Ei kykene kuin kälystelemään missä ikinä onkaan, ja siellä miettii että kuolema koittaa.. Matkalla Tallinnan aka. Isoisän olkihattu, san. V. Koomamaski Mä kerran kännipäissäin laivan piippuun kapusin, ja kavereiden kanssa siellä Hymnin tempaisin. Ei jälkeen enää siinä kauaa kestänyt, kun Securitas kulkumme jo oli estänyt. Häkkiin siitä koko remmi lentänyt jo ois, ellei olis Hautamäki selittänyt pois. Jälleen oli humalaisen tuuri mukana, vaan parempi jos aloitan mä ihan alusta. Kun matkallemme lähdettiin niin silloin päätettiin, et koko matka laulettais kunnes Helsinkiin ja satamaan me saavuttais ja siitä laivaan ja tax-free-kauppa aukaisisi uuden taivaan. Ei merellä me oltu oltu edes varttia, kun siiderillä vedettiin jo hyvää starttia ja vähän aikaa hyteissä kun tuli juotua, niin pohjat niille bileille myös tuli luotua. ImD: 0.2 Tuli ehkä sanottua jotain väärin ja ehkä hävettää ehkä ei... 0.4 Pikku riita tai väittely joka on johtanut huutelemiseen tai sitten ei. Rahaa mennyt siinä 200. Ehkä pari pakkia tullut. Pikku vitutus. 0.6 Kadotus. Jokin pikkujuttu on kadonnut. Kortti jolla ei ole hirveesti merkitystä. Pakkeja tullut jo siinä määrin että alkaa jo hävettamään. Käly pyörä hukassa tai jotain. Rahaa mennyt siinä 200-300. Melko vitutus. 0.8 Hukka. Jokin tärkeä juttu mennyt hukkaan, Viissa tai vastaava eli lompakko. Rahaa mennyt siinä 300-600. Hävettää jo kunnolla. Naisset ovat säälitelleet. Hirvee vitutus. 1.0 Kadotus. Mennyt itse hukkaan. Kuhmu otassa. Rahaa mennyt kilomarkkoja. Ryosto. Joutunut sairaalaan tai putkaan. Eli kauhee homma. Itse Vitutus. Tämäkin juttu saapui päätoimittajalle deadlinen jälkeen! No joku siinä keksi sitten aikaan puolenyön, et suorittaisimme me jonkinlaisen urotyön. Kai kadotimme johonkin mielemme hallinnan, kun kipusimme piipun päähän rannas Tallinnan. Kai paluumatkallakin joku tarttui koskiksiin, kun kitaristi kuulemma myös kusi roskiksiin. Ja finaalissa olo oli niinkuin juoneella, mut ompahan taas tarinoita kiltahuoneella. Kyseessähän oli kivenpyörittäjien järjestämä risteilyexcu Cinderellalle, jonka SIKkiläiset kaappasivat tyylipuhtaasti jo menomatkalla haltuunsa. Panttivangeista tunnustusta täytyy antaa etenkin geoloogi-ozmolle, jonka väsynyt ananashuumori ja kaljan juonti huoltoaseman asfaltilta jäivät fuksien mieleen. 21
Wapun ajan tapahtumat Torstai 27.4.2000 14.00 Kirkkovenesoudut Tuiran uimalassa - järj. Prosessi 21.00 Jälkisoudut oxiassa - järj. Prosessi- Liput 25 mk Perjantai 28.4.2000 13.00 Kyykkäkisat Åströmin puistossa - järj. Sähkö 15.00 Köydenvetokisat Åströmin puistossa - järj. Kone 21.00 Wiralliset Waatonaatonaaton Bileet WooDoossa - järj. Teekkarikillat - Liput 20 mk - Lipputulot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen Lauantai 29.4.2000 10.00 Tempaukset alkavat Åströmin puistossa 13.00 Opiskelijoiden päivätanssit oxiassa - järj. YO-kunnan kulttuurijaosto 14.00 uxikisa Åströmin puistossa - järj. Prosessi 21.00 Wiralliset Waatonaaton bileet WooDoossa - järj. OTY - Venäläinen Sähkövatkain - Liput 25/30 mk Sunnuntai 30.4.2000 10.00 Tempaukset päättyvät 11.40 Tempausten voittaja julkistetaan Rauhalassa 11.50 Teekkariwapun julistus Rauhalassa 11.55 Wappukulkue Rauhalasta 12.00 ranzenin lakitus 14.00 uxikaste Åströmin puistossa 20.00 Wiralliset Waaton bileet ormula Centerissa - järj. OTY - Waldo s People - Egotrippi - Liput 50/55 mk Maanantai 1.5.2000 03.33.33 Ashematunnelin laulujuhlat 05.00 uxien lakitus Rauhalassa 07.30 Sillis 09.00 Shampanjamatinea Linnansaaressa - Teekkaritorwet 22
Itsepuolustuskurssi teekkarin varalta - Wappu on iloista, mutta myös vaarallista aikaa. - Suurimpia vapun vaaroja ovat se, että vappuheila jää asumaan, se, että ei ole riittävästi mungei ja se, että teekkari hyökkää päälle ilmeisenä tarkoituksena myydä vappulehti. - Vaaroista kahteen ensimmäiseen ei ole olemassa ratkaisua, mutta kolmatta uhkaa vastaan voidaan yrittää puolustautua. - Kyllä. Vappulehteä myyvän teekkarin varalta kannattaa aina pitää mukanaan jotain käsinettä pidempää puolustusvälineistöä. - Haarukka, jonkin sortin suihkepullo tai metrinen halko ovat kevyitä, mutta tehokkaita teekkarinkarkoitusvälineitä tiukan paikan tullen. - Jos teekkari ei pysähdy, vaikka haarukka törröttää haalarissa, silmät ovat täynnä suihketta ja metrisellä halolla on tehty hänen hiuksiinsa uusi jakaus ja pehmennys, niin mitä sitten eteen itsepuolustuskolleega Haimo Heitto? - Siinä tilanteessa olisi hyvä hallita muutama perusjuttu itsepuolustuslajien isku-, potku-, ja heitto- ja turpiinvetoarsenaalista. - Vappulehteä myyvän teekkarin arkoja paikkoja ovat sukupuolielimet, kaula ja tasaarvokeskustelu. Iskut ja potkut kannattaa suunnata näihin kohtiin. - Muistakaa käyttää tarpeeksi voimaa, sillä näitä luonnevikaisia yhteiskuntamme mätäpaiseita ei tarvitse sääliä. - Usein kysytään, kannattaako huutaa apua teekkarin uhatessa väkisin myydä vappulehteä esimerkiksi öisessä puistossa tai pimeällä kadulla? - Vastaus on, että kannattaa. Karatenkova avunhuuto: Apua apua, teekkari yrittää myydä minulle vappulehteä! pelästyttää tupsulakin ja tuo paikalle satamäärin pelastushenkisiä ohikulkijoita. - Jos teekkari saa vastusteluista huolimatta myytyä sinulle vappulehden, asiasta pitää ehdottomasti ilmoittaa mahdollisimman nopeasti poliisille, että vappulehti on vielä tuore. - Minä ja itsepuolustuskolleegani Deng Xiao Ping toivomme, että kukaan ei joutuisi vappunakaan kohtaamaan vappulehteä myyvää teekkaria, sillä siitä saattaa jäädä henkinen trauma loppuelämäksi. - Itsepuolustushenkistä vappua! - Sanottavamme taisi loppua! (Alivaltiosihteeri 29.4.1998) Etenkin näitä miehiä kannattaa varoa Hehän ovat kuin kaksi marjaa! Hekin ovat kuin kaksi marjaa! Kimmo Ovaska SIK ry:n hovimestari Aivar Voitka, vaarallinen virolainen vankikarkuri Kuva: Iltis Antti Ojala SIK ry:n sihteeri 23 Ülo Voitka, vaarallinen virolainen vankikarkuri Kuva: Iltis
n parisuhde-ekstra (feministeille) Lainaus Citystä. Walterin Sisäpiiristä. Kysymys: Hyvä Walter, mistä ujot, tylsännäköiset insinöörimiehet voisivat edes kuvitella saavansa itselleen ei-maksullista naista, vaikkapa ihan tositarkoituksella? Onko Walterilla empiiristä kokemusta/havaintoa asiasta? Rima ei tosiaankaan ole liian korkealla. DI Rakas DI. Tilanteesi on hyvin yleinen ongelma tylsien DI-miesten keskuudessa. Oikeastaan en tiedä, onko vika siinä, että olet insinööri(diplomi!) vai siinä, että olet mies. Hyvin monesti miehet nimittäin ovat tylsiä. Nainen on siitä ylevä ja itseään arvostava, että hän haluaan miehekseen todellisen unelman. Naisten pieneksi harmiksi on tosin todettava, ettei sellaista miestä ole koskaan kävellytkään maan päällä kuin nainen itselleen toivoisi. Naisen valitsema mies on aina siis jonkinmoinen kompromissi tai vähiten huonoin vaihtoehto. Tähän tulee miehen jo alussa elämäänsä tyytyä. Toisaalta mies voi tehdä asialle paljonkin, ei syytä siis epätoivoon, hyvä DI. Sinun on löydettävä sisäinen villimiehesi, herrasmiehesi ja mitä hellin pullatossumiehesi. Näitä sopivasti yhdistelemällä ja naisen tahtoon alistumalla voit jopa saada itsellesi oivan ja herttaisen naisen, unelmiesi rouvan(onko näille reppanoille aina valehdeltava?...). Sinun kannattaa vain olla kuten kohtaamasi nainen sinun tahtoo olevan. Helppoa ja yksinkertaista, onnistuu sinultakin, rakas DI! Täytekuvat ovat eräs keino keventää tunnelmaa myös ssä. Kuinka kohdata nainen? Se taitaa olla suurin ongelmasi. Sinun täytyy alkaa kulttuurin harrastajaksi, kultaseni. Naista - tasokasta naista - kiehtoo sivistynyt mies. Ala käydä teatterissa, oopperassa, kahviloissa, kirjastoissa ja taidenäyttelyissä. Siellä voit luoda pitkiä ja kaihoisia katseita naiseen. Hän kyllä huomaa sinut, kun niin tahtoo. Ja harjoitushan tekee mestarin tai edes onnistujan. Turha ujous kannattaa opetella unohtamaan: mene vaikka keramiikkakurssille(kasvot savessa on helpompaa jutella). Jäin suuresti ihmettelemään, mitä tuo sinun rimasi tarkoittaa. Tottahan sinä tiedät jokaisen naisen olevan niin monimutkainen rakennelma, ettet voi koskaan häntä täysin ymmärtää. Naisen kauneutta jos tarkoitit, olet väärillä jäljillä. Kauneus ei ole tae älystä, johon mies oikeassa elämässä ihastuu. Voisitkin oikeastaan aloittaa seikkailusi kirjaston parisuhde/naisoppailla, rakas DI(tää ukko naista saa ikinä, mokoma moukka...). 24
n parisuhde-ekstra osa 2 (sovinisteille) Ohjeita naisille! 1. Itkeminen on kiristystä. 2. Pyydä mitä haluat. Hienovarainen vihjailu ei toimi. 3. Älä leikkaa hiuksiasi. Ikinä. 4. Joskus emme ajattele sinua. Koeta kestää se. 5. Hankkiudu eroon kissasta. 6. Mikään mitä sanoimme 6-8 kuukautta sitten ei kelpaa argumentiksi keskustelussa. 7. Mitä tahansa panetkin päällesi, se on hyvä. Ihan totta. 8. Kolumbus ei tarvinnut ohjeita, mekään emme tarvitse. 9. Sinulla on liian monet kengät. 10. Sinulla on tarpeeksi vaatteita 11. Opettele käyttämään vessanpönttöä; jos istuin on ylhäällä, pane se alas. 12. Pistä merkkipäivät kalenteriin. 13. Virtsaaminen seisaaltaan on vaikeampaa kuin lähietäisyydeltä. Joskus osuu harhaan. 14. Kyllä ja ei ovat aivan hyviä vastauksia. 15. Seitsemäntoista kuukauden päänsärky on ongelma. Käy lääkärissä. 16. Älä teeskentele. Mieluummin tehoton kuin petetty. 17. Sunnuntai = urheilua. 18. Jos et pukeudy niin kuin Baywatchin mimmit, älä oleta meidän käyttäytyvän kuten saippuaoopperoiden miehet. 19. Jos jotain mitä sanoimme voidaan tulkita kahdella tavalla, joista toinen saa sinut surulliseksi ja vihaiseksi, tarkoitus oli se toinen 20. Anna meidän katsoa. Jos emme katso muita naisia, kuinka tietäisimme kuinka kaunis olet? 21. Älä hiero lamppua jos et tahdo hengen tulevan. Yleishyödyllisiä vinkkejä parisuhteisiin. (muhahaa :) 22. Voit joko pyytää tekemään jotain TAI kertoa miten se tehdään, ei molempia. 23. Naiset jotka käyttävät push-uppeja ja syvään uurrettuja puseroita menettävät oikeutensa valittaa rintojen tuijottamisesta. 24. Jos arvelet olevasi liian lihava, niin luultavasti olet. Älä kysy meiltä. 25
SPYNKELIUMI Ja tapahtui niinä päivinä, että urheiluvastaavalta kävi käsky, että SPYturnaus oli järjestettävä. Tämä turnajaiskäsky oli ensimmäinen vuoteen ja tapahtui Juhani aurinkokuningas Tammisen ollessa Kärppien valmentaja. Ja niinpä kaikki kiinnostuneet lähtivät kohti perinteistä turnauspaikkaa kukin omalla tavallaan. Niin lähtivät myös fuksitkin koloistaan luentosalin hämärästä alas katakombeihin kohti kiltahuonetta, he kun olivat sähköläisiä ja halusivat nöyrtyä teekkareiden edessä. Näin he yhdessä suurella joukolla tulivat perille, mutta ilman käkikaveria, ensikertalaisia kun olivat. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että sääntöjen oppimisen jälkeen fuksit huomasivat käkikaverin olevan se paras pisteautomaatti. Heillä kun ei ollut paljon mahdollisuuksia teekkareita vastaan. Niinpä he päättivät korkata käkiä ja tyhjensivät niitä, sillä muuten ei jatkoon ollut asiaa. Ja sillä seudulla oli hauska tunnelma, kun käet alkoivat kukkua. Yhtäkkiä alkusarja oli Nämä on hyvä osata SPY:n turnauksissa: ohi ja fuksit peljästyivät suuresti. Mutta tämä mies ilmoitti heille: Älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille jatkoonpääsijät, jotka pelaavat välierät. Välierien voittajat kohtaavat finaalissa, joka pelataan periaatteella paras kolmesta. Häviäjien osaksi tulee pelata pronssiottelu. Ja muistakaa, että käet eivät ole lentäneet vielä pois, vaikka hyvitystä niistä ei enää saakaan. Älkää siis turhaan lähtekö pois, sillä finaalit ovat vielä edessä. Tämä on teille merkiksi, tulkaa siis myös seuraavalla kerralla ja tuokaa kaverinnekin mukaan! Ja yhtäkkiä oli pelipöydän ympärillä suuri joukko jatkosta pudonneita ja he ylistivät voittajaa ja sanoivat: Kunnia voittajalle killassamme ja rauha pelaajien (fuksien) kesken, joita kohtaan hänellä oli hyvä tahto. Ja kun pelaajat lähtivät turnauksen jälkeen kiltahuoneelta, niin nämä puhuivat toisilleen: Palatkaamme seuraavan turnauksen aikaan takaisin kiltahuoneelle katsomaan, onko siellä myös ensi kerralla yhtä hieno tunnelma ja jännittävä turnaus. Ja he palasivat innokkaina ja huomasivat, että turnauskestävyys ei vielä ollut teekkareiden tasoa. Ja kun he tämän olivat kokeneet, ilmoittivat he sen sanan, joka heille oli puhuttu SPY-turnauksista. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, kyselivät, että missä oli Keke. Peruskikka Klassinen Mäklin Klassinen Powerplay Kone Spyy, Spydari, Spytta 26
SPY- turnaus I / 2 0 0 0 14.3.2000 Jani Markus Matson Rani Jaska Pete Masa Juha Antti Jani XXXX 2 3 4 1 0 5 6 2 2 2 5 8 5 3 1 0 Markus 3 2 XXXX 5 2 7 2 8 0 7 2 12 4 12 1 7 2 Matson 1 4 2 5 XXXX 4 7 4 5 1 4 4 3 6 1 3 2 Rani 5 0 2 7 7 4 XXXX 6 0 1 1 4 0 5 3 3 1 Jaska 2 6 0 8 5 4 0 6 XXXX 2 4 4 6 3 3 1 1 Pete 2 2 2 7 4 1 1 1 4 2 XXXX 1 2 8 2 3 1 Masa 8 5 4 12 3 4 0 4 6 4 2 1 XXXX 2 5 6 3 Juha 3 5 1 12 1 6 3 5 3 3 2 8 5 2 XXXX 0-0 Antti 0 1 2 7 2 3 1 3 1 1 1 3 3 6 0 0 XXXX Lopullinen pistetaulukko Alkusarjan lopputilanne (vain pelit huomioitu) (käkipisteet mukana): Jani 9p Markus 16p Markus 16p Rani 14p Matson 6p Jani 13p Rani 13p Masa 12p Jaska 4p Pete 11p Pete 10p Matson 8p Masa 8p Jaska 7p Juha 4p Juha 4p Antti 2p Antti 2p VÄLIERÄT: Markus Masa Rani Jani 12 1 2 3 ja PRONSSIOTTELU: Masa Rani 5 0 (luovutus) INAALIT: Markus Jani Jani Markus 5 6 ja. 3 2 ja. Välieriin alkusarjan 4 parasta eli Markus, Rani, Jani ja Masa. Turnauksen kolme parasta: 1. Jani, 2. Markus, 3. Masa SPY- turnaus II / 2 0 0 0 30.3.2000 Matson Masa Pete Kinnu Risto Jani Antti Juha Santtu Matson XXXX 3 3 0 2 1 1 1 4 2 10 1 0 2 1 2 4 Masa 3 3 XXXX 5 4 7 2 3 1 1 3 3 2 0 4 3 1 Pete 2 0 4 5 XXXX 2 0 5 0 1 9 4 2 4 1 2 1 Kinnu 1 1 2 7 0 2 XXXX 4 4 0 4 3 2 2 1 1 5 Risto 4 1 1 8 0 5 4 4 XXXX 0 5 3 1 5 2 3 1 Jani 10 2 3 7 9 1 4 0 5 0 XXXX 2 1 3 2 4 1 Antti 0 1 2 3 2 4 2 3 1 3 1 2 XXXX 1 0 2 1 Juha 1 2 4 0 1 4 1 2 2 5 2 3 0 1 XXXX 2 0 Santtu 4 2 2 7 1 2 5 1 1 3 1 4 1 2 0 2 XXXX Lopullinen pistetaulukko Alkusarjan lopputilanne (vain pelit huomioitu) : (käkipisteet mukana): Matson 6p Jani 17p Masa 10p Pete 12p Pete 12p Masa 10p Kinnu 7p Risto 9p Risto 9p Kinnu 8p Jani 16p Matson 7p Antti 4p Santtu 5p Juha 4p Antti 4p Santtu 4p Juha 4p VÄLIERÄT: Jani Risto Pete Masa 6 2 9 5 PRONSSIOTTELU: Risto Masa 3 5 INAALIT: Jani Pete Pete Jani 7 6 3 2 Jani - Pete 5 3 Välieriin alkusarjan 4 parasta eli Jani, Pete, Masa ja Risto. Turnauksen kolme parasta: 1. Jani 2. Pete 3. Masa 27
n Tutkivan Journalismin nopean toiminnan yksikön tutkimustuloksia: (kysely kiltahuoneen ovessa) Tietää mitä teit viime Wappuna! Oletko aamuäreä? Olen: 22 En ole: 15 Joskus: 2 Mille puolelle voitelet näkkärin? Tasaiselle: 32 Kuoppaiselle: 8 Molemmille: 2 Kyljille: 1 (joskus) Ei kump.: 3 Vain rasva: 2 Viiltävä analyysi: Gallupin tuloksista voidaan päätellä muun muassa, että 22 henkilöä vastanneista ovat aamuäreitä sekä se, että näkkärinsä kuoppaiselle puolelle voitelee kahdeksan henkilöä. Lisäämällä luvut yhteen saadaan luku 30. Jakamalla joskus aamuäreiden määrällä ja kertomalla se rasvankäyttörajoitteisten määrällä saadaan 45. Selkeästi nähdään, että tämän käänteisluku on 1/45. Kertomalla tämä luku tasaiselle puolelle voitelevien määrällä ja lisäämällä joskus kyljille roiskivat, on tulos 72/45. Kertomalla aamuäreättömien määrällä ja supistamalla saadaan 72/3. Jakamalla luku molemmille puolille voitelevien määrällä saadaan 36/3 = 12 ja kun luku korotetaan vain rasvaa syövien määrällä, saadaan lopulliseksi tulokseksi 144. Tulos: 144 Lopullinen ratkaisu: Kärpät nousi liigaan ja Wappu lähestyy! Skandaalinkäryinen paljastus ruotsalaisten pääsiäismunien alkuperästä! 28
Teekkareiden oma keittokirja Harvinaiset herkut nyt myös kotioloissa. lambé-ranskalaiset Vuoristo-Karabahin alangoilla on paikallisilla tekniikan ylioppilailla tapana herkutella liekitetyillä pakasteranskalaisilla. Tätä eksoottista ja perin näyttävää ruokalajia on pidetty erinomaisena krapulan, nälän ja amatöörikokkien tappajana. Ei missään nimessä alle neljä solmua omaaville teekkarikokeille! Ainekset: 1 litra sbördestä tislattua Cognaggia 1 pussi Oolannin ranskalaisia lähimmästä Rimistä 1 tl suolaa kasari tulitikut jauhesammutin 1. Laita ranskalaiset ja suola kasarin pohjalle 2. Kaada Cognag ranskalaisten päälle 3. Raapaise tulitikku ja sytytä 4. Kun tukka palaa, on opiskelijan ruoka valmista 5. Nautitaan jos pystytään Pariloitu valmispurilainen Pariloitu valmispurilainen on kanadalaisten koodineekereiden Hudson-lahden alla sijaitsevissa bittiluolissaan kehittämä ateria. Yleiseen tietouteen tämä klassinen ruokalaji pääsi erään koneeseensa kahlitun koodaajan purtuaan kätensä poikki ja perustettuaan pakomatkallaan Kempeleeseen tappiota tuottavan IT-yhtiön. Koko tarinan voit lukea kirjasta: Vähän siinä oli sitä hommaa, jossa kerrotaan yhtiön tulevaisuuden strategiasta mennä pörssiin hypettämällä tulevaa Crusoe-hernekeittoa, jota gurun mainetta kantava Linus Torvalds oli jo opiskeluvuosinaan kehittämässä. Mutta asiaan. Einegset: Kaksi IBM Deskstar GXP25, ATA66, 7200rpm, 20,3GT kovalevyä Dukesin valmispurilainen Minitornikotelo 1. Aluksi asennetaan kovalevyt huonosti ilmastoituun minitornikoteloon jättäen väliin noin 2cm rakoa käynnistetään kone. 2. Kahden minuutin jälkeen on ilma levyjen välillä ionisoitunut plasmaksi korkean lämmöntuoton vuoksi ja voit lisätä valmispurilaisen niiden väliin. 3. Rapea herkku kaavitaan kotelosta ja nautitaan runsaan Dr. Peppersin kera. Ohjetta voidaan pienellä mielikuvituksella soveltaa myös vanhempiin tupla- AMD tai Cyrix prosessoreilla varustettuihin koneisiin. 29
voitavoitavoitavoitavoitavoitamargariiniavoitavoitavoitavoitavoitavoitavoitavoitavoitavoitavoitavoitavoitavoitavoita OSALLISTU KILPAILUUN! Suunnittele killallemme 35 -vuotisjuhlamerkki. Paras idea palkitaan vuosijuhlalipulla sekä aina mainiolla käkikellolla. Syyskuun alussa raati valitsee voittajan, joten sinulla on kesä aikaa työstää ideaasi. Palautukset viimeistään 31.8 allekirjoittaneen riippariin. Lisätietoja sirpa@ee.oulu.fi Aurinkoista kesää! T. Sirpa Lahtela Oheinen päätoimittajan taiteilema merkki toimikoot varoittavana esimerkkinä. 30