1 Riistantutkimuksen tiedote 169:1-16. Helsinki, 13.11. 2000. Riistalaskennat talvella 2000 Suomessa ja Venäjän Karjalassa Pekka Helle, Marcus Wikman, Pjotr Danilov, Leo Bljudnik ja Vladimir Belkin Metsäjänis, kettu, kärppä, susi ja ahma runsastuivat edellistalvesta kevättalven 2000 jälkilaskentojen mukaan. Oravan ja näädän tiheydet laskivat. Jälkilaskennat kattavat parikymmentä talviaktiivista nisäkäslajia, ja pääosalla tiheys koheni hieman. Todetut jälkitiheydet olivat useimmilla lajeilla 1990-luvun keskiarvojen tuntumassa. Venäjän Karjalassa talviset lumijälkilaskennat tehdään samalla menetelmällä kuin Suomessa. Siellä metsäjäniksen, ketun, hirven ja ahman jälkitiheyden todettiin kohonneen. Susikanta taantui hieman. Kannanmuutokset olivat pääosin samansuuntaisia kuin Suomessa. Suomen jälkitiheydet olivat korkeammat kuin Venäjän Karjalassa kuten aikaisempinakin vuosina. Ketun jälkitiheys oli 4-kertainen, metsäjäniksen ja hirven 2,5-kertainen ja kärpän 2-kertainen Suomessa Venäjän Karjalaan verrattuna. Sitä vastoin näädän, ilveksen ja ahman jälkitiheys oli Karjalassa 2-kertainen ja suden jälkitiheys 5-kertainen Suomeen verrattuna. Oravan keskimääräinen jälkitiheys oli Suomessa ja Karjalassa sama. Tiedot selviävät Suomessa ja Venäjän Karjalassa tehdyistä lumijälkilaskennoista kevättalvella 2000. Suomen aineisto käsittää 9 220 km tutkittua laskentalinjaa ja Venäjän Karjalan aineisto 11 152 km. Suomessa seurannasta vastaavat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Metsästäjäin keskusjärjestö ja metsästäjät tekevät maastotyön. Erikoistutkija Pekka Helle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 0205 751 410, suunnittelija Marcus Wikman, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, PL 6, 00721 Helsinki, puh. 0205 751 272, Pjotr Danilov, Leo Bljudnik ja Vladimir Belkin, Karjalan tutkimuskeskus, Venäjän tiedeakatemia, Pushkinskaja 11, 185610 Petroskoi, Venäjä.
2 Lumijälkilaskennat riistanisäkkäiden kantojen seurannassa aloitettiin Venäjän Karjalassa 1960-luvulla samoin kuin koko silloisen Neuvostoliiton pohjoisilla alueilla. Suomi aloitti vastaavat laskennat osana riistakolmioseurantaa vuonna 1989. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Venäjän tiedeakatemian yhteistyö laskenta- ja tulosten analysointimenetelmien kehittämiseksi alkoi 1992. Tämä on viides raportti, jossa talvilaskentojen tuloksia esitetään yhteisesti. Yhteistyössä analysoitua aineistoa on käytetty perusseurannan lisäksi moniin tarkoituksiin. Tuloksiin liittyviä vertailuja on esitetty useissa kansallisissa ja kansainvälisissä kokouksissa. Tuorein yhteisaineistoa hyväksi käyttävä tieteellinen artikkeli on ilmestynyt tänä vuonna (Lindén, Danilov, Gromtsev, Helle, Ivanter & Kurhinen 2000: Largescale forest corridors to connect the taiga fauna to Fennoscandia.- Wildlife Biology 6:179-188). 0 0 0 0 12 12 12 0 12 0 36 60 48 36 12 36 48 24 24 36 72 Kuva 1. Jälkilaskentalinjan kokonaispituus kilometreinä 50x50 km:n yhtenäiskoordinaattiruuduissa Suomessa ja Karjalassa talvella 2000. 84 72 0 48 48 36 84 96 120 120 24 72 156 60 72 0 253 0 31 102 36 48 36 36 36 24 0 10 117 123 220 48 48 72 60 36 50 246 10 95 0 60 12 48 120 84 88 370 196 91 39 72 72 72 132 240 108 0 73 366 197 212 45 30 84 108 36 120 168 84 0 25 104 147 196 108 85 24 60 72 60 36 120 108 0 69 322 352 117 69 0 60 84 96 36 60 60 84 36 60 0 35 191 172 66 80 84 132 72 60 36 36 84 132 96 132 24 98 154 214 161 278 39 72 60 108 96 132 60 120 96 48 132 72 219 192 324 73 159 172 17 108 120 48 72 84 60 144 36 120 202 340 176 342 214 0 155 35 8 108 84 60 48 60 36 84 48 108 581 127 308 252 273 291 0 84 108 108 72 48 96 132 36 101 41 32 250 71 12 24 60 96 144 96 36 24 60 0
A B 3 LA 161 105 29 RP 18 SA 58 VS 6 PO 53 KS 44 PH 18 EH 29 UU 29 OU KA 80 102 PS 42 ES 57 KY 38 PK 66 P-K 3 048 K-K 3 120 E-K 4 984 Suomen riistakolmiolaskentaa tehdään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Metsästäjäin keskusjärjestön yhteistyönä. Metsästäjät tekevät käytännön maastotyön.talvilaskenta riistakolmioilla oli kahdestoista. Riistakolmioverkoston muodostavat noin 1600 maastoon pysyvästi sijoitettua 12 km:n mittaista laskentalinjaa. Talvella 2000 laskenta onnistuttiin tekemään 801 kolmiolla, mikä vastaa noin 9 220 km laskettua linjaa. Kuvassa 1 esitetään linjakilometrien yhteispituudet yhtenäiskoordinaatiston 50x50 km:n ruuduissa. Laskettujen riistakolmioiden lukumäärä ja kokonaislinjakilometrit kolmella vyöhykkeellä Venäjän Karjalassa (A) sekä laskentaikainen lumipeitteen vahvuus riistanhoitopiireissä (B) esitetään kuvassa 2. Aikaisempien talvien tapaan Venäjän Karjalan laskentalinjojen yhteispituus oli jonkin suurempi kuin Suomessa (11 152 km). Kuvassa on Karjalan linjojen yhteispituus samaten 50 x 50 km ruuduittain sekä linjojen 34 10 28 3 15-3 73 22 73 22 44 5 28-3 36-6 17-4 Kuva 2. Talvella 2000 laskettujen riistakolmioiden lukumäärät riistanhoitopiireissä ja laskentalinjan kokonaispituus kolmella vyöhykkeellä Venäjän Karjalassa (A) sekä laskenta-aikaisen lumipeitteen keskimääräinen vahvuus Suomessa (ylempi luku) ja erotus pitkäaikaiskeskiarvosta (alempi luku) riistahoitopiireissä (B). 47 0 36-6 96 29 30-7 69 11
4 yhteispituudet kolmella Karjalan osa-alueella, joita perinteisesti on käytetty alueellisten piirteiden kuvaamiseen. Venäläinen osapuoli haluaa kiittää Venäjän Federaation tiede- ja teknologiaministeriötä saamastaan taloudellisesta tuesta. Nisäkkäiden lumijälkitiheyden laskeminen perustuu siihen, että laskennassa kyetään ottamaan huomioon vain edellisenä yönä syntyneet jäljet. Tämä voidaan varmistaa joko esikierrolla, jolloin vanhat peitetään tai merkitään tai tekemällä laskenta riittävän lumisateen jälkeen. Karjalan käytäntö on tehdä esikierto, ja varsinainen laskenta tehdään aina seuraavana päivänä. Suomessa sitä vastoin tehdään joko esikierto tai laskenta tehdään lumisateen jälkeen. Lisäksi Suomessa osa kolmioista kierretään kaksi vuorokautta esikierron tai lumisateen päättymisen jälkeen. Jälkitiheydet ilmaistaan ylitysjälkien määränä/ 10 km/vrk. Jälkitiheys kuvaa lajista ja alueesta riippuen eläinkannan suhteellista runsautta, joten se sopii seurannan tarpeisiin. Kuitenkin on muistettava, että jälkitiheyteen vaikuttaa eläinkannan tiheyden lisäksi myös eläinten aktiivisuus, joka puolestaan voi johtua monesta eri tekijästä. Talvisen lumijälkilaskennan ohessa kirjataan kaikki havaitut metsäkanalinnut. Myös lintujen osalta tulos on suhteellisen runsauden mitta, sillä havainnot kirjataan riippumatta niiden etäisyydestä kulkulinjasta eli laskentakaistan pinta-alaa ei tunneta. Mittana on havaittuja yksilöitä per 10 km laskentalinjaa. Venäjän Karjalan tulos on kahden perättäisen päivän havaintojen keskiarvo, kun taas Suomen tulos perustuu vain varsinaisen laskentapäivän lintuhavaintoihin. Talvi 2000 Talvi 1999/2000 oli luminen ja kylmä niin Suomessa kuin Karjalassakin. Lumenpeitteen paksuus oli monilla alueilla ennätysluokkaa. Olosuhteet lumijälkien laskentaan olivat siten otolliset. Myös aivan eteläisimmissä osissa Suomea ja Venäjän Karjalaa oli lumipeitteinen jakso laskenta-aikana, tilanne, joka ei joka vuosi toteudu. Laskentapäivien keskimääräinen lumen vahvuus Varsinais-Suo-
messa ja Uudellamaalla jäi alle 20 cm:n. Lapissa ja Kainuussa lunta oli keskimäärin metrin verran ja Oulun ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiireissä yli puoli metriä. Muualla mitattiin alle puolimetrisiä hankia. Pohjoisessa laskenta tehdään usein kauden loppupuolella, kun hanget alkavat kantaa, jolloin myös lunta on eniten. Kolmella Lapin ja Kainuun kolmiolla mitattiin ennätyshanget, yli 1,5 metriä maaliskuun puolivälissä. Suomen 9 220 kilometrin laskennassa havaittiin yhteensä 56 000 jälkeä ja 6 874 metsäkanalintuyksilöä. Venäjän Karjalassa vastaavat luvut olivat 11 152 km, 25 000 jälkeä ja 6 852 nähtyä kanalintua. Suomen nisäkkäiden jälkitiheys oli aikaisempien vuosien tapaan noin kaksinkertainen Karjalaan verrattuna. Suomen riistakolmioilla havaitut jälkitiheydet riistanhoitopiireissä ja kolmella Karjalan kolmella osa-alueella tärkeimpien lajien osalta on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Kannanmuutokset Eri nisäkäslajien jälkitiheyserot Suomessa ja Karjalassa noudattivat aikaisempien vuosien tuloksia. Ketun jälkitiheys oli Suomessa 4- kertainen, metsäjäniksen ja hirven 2,5-kertainen ja kärpän 2-kertainen Venäjän Karjalaan verrattuna. Sitävastoin näädän, ilveksen ja ahman jälkitiheys oli Karjalassa 2-kertainen ja suden jälkitiheys 5-kertainen Suomeen verrattuna. Oravan keskimääräinen jälkitiheys oli Suomessa ja Karjalassa sama. Metsäkanalintujen suhteellinen runsaus oli talvella 2000 samaa suuruusluokkaa Suomessa ja Karjalassa. Aikaisemmin 1990-luvulla lintutiheydet Karjalassa ovat olleet huomattavasti korkeammat kuin Suomessa. Taulukossa 3 esitetään Suomen ja Karjalan yhteistutkimuksen (9 nisäkäs- ja 4 lintulajia) kannanmuutokset edellistalvesta. Koko maata koskevat keskiarvot voivat olla jossain määrin harhaanjohtavia. Laji voi olla runsastunut osassa esiintymisaluettaan ja vähentynyt toisaalla, jolloin laajan alueen keskiarvo osoittaa, ettei muutosta ole tapahtunut. Suomessa metsäjäniksen, ketun, kärpän, suden ja ahman keskimääräiset jälkitiheydet kasvoivat edellistalvesta (muutos vähintään 5
6 Taulukko 1. Nisäkkäiden jälki-indeksejä (ylitysjälkiä / 10 km / vrk) ja nähtyjen lintujen lukumäärät / 10 km riistanhoitopiireissä talvella 2000. Riistan-hoitopiirien lyhenteet: EH = Etelä-Häme, ES = Etelä-Savo, KS = Keski-Suomi, KY = Kymi, LA = Lappi, OU = Oulu, PO = Pohjanmaa, Jälkiä Havaintoja EH ES KS KY LA OU PO Metsäjänis 28 406 19,99 24,42 26,04 29,30 14,70 26,18 31,65 Rusakko 596 1,99 0,24 0,06 0,30 0,09 0,55 Orava 4 711 2,69 4,05 6,30 4,68 3,17 5,79 5,31 Majava 12 0,02 Susi 61 0,02 0,36 0,02 Kettu 7 144 7,66 6,62 6,58 8,52 4,05 4,51 7,31 Supikoira 190 0,25 0,30 0,10 0,35 0,05 0,10 Kärppä 1 674 0,39 0,79 0,67 0,38 2,74 2,15 2,00 Lumikko 805 0,42 1,12 1,49 1,16 0,29 0,99 0,59 Minkki 172 0,05 0,27 0,04 0,25 0,10 0,06 0,10 Näätä 971 1,08 1,71 0,72 1,63 0,64 0,52 0,16 Ahma 25 0,02 0,01 Saukko 152 0,23 0,27 0,26 0,13 0,11 0,13 0,24 Ilves 135 0,22 0,20 0,08 0,12 0,01 0,13 Valkohäntäpeura 1 736 3,62 0,11 0,10 0,15 Hirvi 5 842 5,52 7,38 4,08 7,95 2,11 6,14 5,72 Metsäpeura 105 0,67 0,12 Metsäkauris 181 0,06 0,26 Lintuja Metso 459 0,34 0,58 0,48 0,38 0,40 0,53 0,79 Teeri 4 480 5,17 4,99 6,32 3,64 0,33 5,59 12,29 Pyy 576 1,03 1,25 0,60 0,62 0,20 0,51 0,38 Riekko 1 356 0,64 2,64 3,33 1,43 Kanahaukka 38 0,06 0,03 0,06 0,07 0,02 0,05 0,07 Korppi 330 0,22 0,23 0,14 0,22 0,49 0,44 0,21 15 %); oravan ja näädän jälkitiheydet laskivat. Karjalassa jälkitiheyden havaittiin kohonneen metsäjäniksellä, ketulla, hirvellä ja ahmalla sekä pienentyneen sudella. Muutokset ovat siten osittain samansuuntaisia, joskin myös erisuuntaisia kehityksiä nähdään. Metsäkanalintujen kannanmuutokset näyttävät eroavan enemmän Suomen
PH = Pohjois-Häme, PK = Pohjois-Karjala, PS = Pohjois-Savo, RP = Ruotsinkielinen Pohjanmaa, SA = Satakunta, UU = Uusimaa, VS = Varsinais-Suomi ja KA = Kainuu. 7 / 10 km / vrk PH PK PS RP SA UU VS KA 18,57 30,39 47,43 41,21 18,96 21,06 13,58 22,20 0,37 0,17 0,12 0,58 1,88 3,46 1,77 0,00 4,21 2,35 4,65 5,21 5,22 3,82 4,78 3,37 0,03 0,02 0,08 0,27 0,03 0,13 9,43 2,80 3,89 9,06 14,03 11,21 14,04 3,57 0,40 0,11 0,05 0,75 0,39 0,56 0,01 0,88 1,35 1,72 1,30 0,65 0,14 2,24 1,21 2,21 0,64 1,26 0,80 0,58 0,46 1,39 0,21 0,10 0,30 0,25 0,18 0,07 0,05 0,00 0,28 1,13 1,59 1,24 0,91 0,30 1,12 0,15 0,61 0,09 0,12 0,17 0,11 0,05 0,08 0,13 0,06 0,66 0,37 0,13 0,18 0,00 0,18 0,06 1,52 0,02 12,00 10,49 18,59 7,91 6,33 7,21 6,52 5,49 8,56 10,95 2,45 0,19 0,54 0,17 0,21 0,66 14,66 /10km 0,49 0,73 0,37 0,48 0,45 0,51 0,00 0,48 10,24 6,24 5,81 10,90 4,36 1,45 2,78 5,51 1,37 0,76 1,17 0,62 0,48 1,48 0,77 0,55 0,81 0,13 0,14 0,44 2,65 0,05 0,06 0,03 0,06 0,25 0,16 0,13 0,38 0,33 0,84 4,17 0,31 ja Karjalan välillä. Metson ja pyyn kannankehitys oli samansuuntainen, mutta teeren ja riekon kehitykset poikkeavat selvästi Suomessa ja Karjalassa. Teeren runsausindeksi kasvoi Suomessa 64 %, mutta Karjalassa vain 7 %. Riekkohavainnot vähenivät Suomessa 27 % ja kasvoivat Karjalassa 39 %.
8 Taulukko 2. Yhdeksän nisäkäslajin jälki-indeksit ja nähtyjen metsäkanalintujen määrät / 10 linjakilometriä kolmella vyöhykkeellä Venäjän Karjalassa talvella 2000. Vyöhykejako on merkitty kuvaan 2. Jälkiä / 10 km / vrk P-K K-K E-K Metsäjänis 3,78 6,11 16,45 Orava 1,84 3,14 5,28 Kettu 1,07 1,13 1,85 Kärppä 0,39 0,64 1,02 Näätä 0,97 1,57 2,23 Ahma 1,90 1,17 2,36 Susi 0,02 0,14 0,37 Ilves 0,08 0,24 0,40 Hirvi 0,10 0,06 0,03 Lintuja / 10 km Metso 0,45 0,40 0,54 Teeri 2,82 4,00 4,28 Pyy 0,68 0,95 0,99 Riekko 1,25 1,47 0,70 Suomen ja Karjalan yhteisseurannan lajien ja tärkeimpien suomalaisia kiinnostavien lajien runsauskartat esitetään kuvissa 2-18. Ruuduissa, joissa laskentoja ei ole suoritettu, on kysymysmerkki. Lumen vaikutus hirven jälkitiheyteen Talvi 2000 oli erityisesti Pohjois-Suomessa hyvin runsasluminen. Poikkeuksellisen vahva lumipeite voi vaikuttaa joidenkin nisäkäslajien liikkumiseen ja sitä tietä myös laskentatulokseen, jälkitiheyteen. Kolmiolaskentojen aikana, jolloin hanki on pehmeää, hirvieläimet uppoavat kulkiessaan pohjia myöten. Yleinen on käsitys, että paksun pehmeän hangen aikaan hirvi asettuu paikalleen eikä liiku paljon. Tämän voisi olettaa näkyvän riistakolmiolaskentatuloksissakin siten, että vahvimman lumipeitteen kolmioilla jälkitiheydet olisivat alhaisemmat kuin vähäisemmän hangen kolmioilla. Tutkimme asiaa
Taulukko 3. Yhdeksän nisäkäslajin ja metsäkanalintujen runsaus Suomessa ja Venäjän Karjalassa talvella 2000 sekä muutos edellisvuodesta. Suomi Karjala Laji Indeksi Muutos (%) Indeksi Muutos (%) Metsäjänis 24,35 18 10,11 20 Orava 4,19-47 3,73 6 Kettu 6,14 26 1,55 15 Kärppä 1,50 23 0,71 0 Näätä 0,85-22 1,69 2 Hirvi 5,02-12 2,14 34 Ilves 0,11-14 0,21 0 Susi 0,06 164 0,28-27 Ahma 0,03 79 0,05 28 Metso 0,50-5 0,48 7 Teeri 4,89 64 3,58 7 Pyy 0,64-10 0,85 1 Riekko 1,43-27 1,01 39 9 pohjoisimpien, runsaslumisten riistanhoitopiirien alueella (Lappi, Oulu, Kainuu). Laskimme kolmiokohtaisten lumenpaksuuksien (laskennan yhteydessä lumipeitteen syvyys mitataan kolmion kulmissa) ja hirven jälkitiheyden korrelaation erikseen jokaiselle riistanhoitopiirille. Aineisto on tärkeää käsitellä kohtuullisen kokoisten alueiden puitteissa, etteivät esimerkiksi alueelliset erot hirvitiheyksissä vääristäisi tulosta. Jokaisessa riistanhoitopiirissä korrelaatio on negatiivinen eli paksu lumipeite ja alhainen jälkimäärä ovat yhteydessä toisiinsa. Oulussa yhteys on tilastollisesti merkitsevä, ja Lapin ja Kainuun tulokset ovat erittäin lähellä merkitsevyyden kriittistä riskitasoa (0,05): Korrelaatiokerroin Merkitsevyys Piiri Kolmioita (Spearman) P Lappi 149-0,157 0,056 Oulu 78-0,247 0,029 Kainuu 99-0,189 0,061
10 Tulokset viittaavat siihen, että vahvan lumipeitteen hirven liikkumista vähentävä vaikutus näkyy jossain määrin myös kolmioaineistossa, joskaan ei kovin voimakkaana. Tässä tarkastelussa on kuitenkin se oletus, että hirven talvinen tiheys on sama eri lumensyvyyksien alueilla (kolmioilla). Tästä ei käytössämme ole tietoa, ja mahdollista on, että näin ei ole. Analyysin opetus on se, että poikkeuksellisen vahvan lumen talvina riistakolmioilta saadut hirven jälkitiheydet eivät välttämättä ole vertailukelpoisia ohuemman lumipeitteen talvien tuloksiin verrattuna. Saukon kannankehitys Saukosta kertyy riistakolmioilta lajin runsauteen nähden yllättävän paljon havaintoja. Saukon jälkitiheys on samaa suuruusluokka kuin minkin, joka elää samanlaisessa ympäristössä, ja jonka kannat ovat monin verroin runsaampia. Lajien välinen ero jälkirunsaudessa johtuu saukon tavasta kulkea pitkiä matkoja metsän poikki vesistöltä toiselle. Saukon esiintymistä kuvaavassa kartassa (kuva 6) Keski- Suomen ja Pohjanmaan rajaseutu erottuu selvästi runsaana saukkoalueena. Tummempia ruutuja löytyy myös sirotellusti yli koko Järvi- Suomen. Keski-Lapin saukkotihentymä ei välttämättä ole aivan todellinen ajatellen Lapin yleensä vähäistä esiintymisfrekvenssiä ja alueen niukkaa aineistopohjaa (vrt. kuva 1). Yhdellä riistakolmiolla havaitut saukon jäljet ovat useimmiten peräisin yhdesta eläimestä. Siten esiintymisfrekvenssi kuvaa ehkä paremmin lajin runsautta kuin varsinainen jälki-indeksi. Saukon esiintymisfrekvenssit kolmioilla riistanhoitopiireittäin kaudella 1989-2000 esitetään kuvassa 7. Keski-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Hämeen piirit ovat selvästi hyviä saukkoalueita. Vastoin yleistä käsitystä, saukko ei enää näytä runsastuvan, vaan suuntaus on ollut taantuva näillä alueilla. Runsaushuippu osui 1990-luvun puolivälin paikkeille. Talven 2000 tulokset eivät silti osoita taantumisen jatkumista.
11 Ilves - 0,10 0,11-0,20 0,21-0,30 0,31-0,40 0,41 - Ahma - 0,10 0,11-0,20 0,21-0,30 0,31-0,40 0,41 - Susi - 0,10 0,11-0,20 0,21-0,30 0,31-0,40 0,41 - Metsäjänis - 10,0 10,1-20,0 20,1-30,0 30,1-40,0 40,1 - Kuva 4. Ilveksen, suden, ahman ja metsäjäniksen jälki-indeksit 50x50 km:n ruuduissa Suomessa ja Karjalassa talvella 2000.
12 Orava - 2,0 2,1-4,0 4,1-6,0 6,1-8,0 Näätä - 0,50 0,51-1,00 1,01-1,50 1,51-2,00 8,1-2,01 - Kettu - 2,0 2,1-4,0 4,1-6,0 6,1-8,0 8,1 - Kärppä - 0,80 0,81-1,60 1,61-2,40 2,41-3,20 3,21 - Kuva 5. Oravan, ketun, näädän ja kärpän jälki-indeksit 50x50 km:n ruuduissa Suomessa ja Karjalassa talvella 2000.
13 Hirvi - 2,0 2,1-4,0 4,1-6,0 6,1-8,0 Lumikko 8,1 - - 0,51 0,51-1,00 1,01-1,50 1,51-2,00 2,01 - Valkohäntäpeura - 2,0 2,1-4,0 4,1-6,0 6,1-8,0 8,1 - Saukko - 0,10 0,11-0,20 0,21-0,30 0,31-0,40 0,41 - Kuva 6. Hirven, valkohäntäpeuran, lumikon ja saukon jälki-indeksit 50x50 km:n ruuduissa Suomessa ja Karjalassa (hirvi) talvella 2000.
14 Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 Kymi Lappi Oulu 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Esiintymisfrekvenssi 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 Uusimaa Kainuu 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 1989 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 Kuva 7. Saukon esiintymisfrekvenssi (saukkokolmioita/kaikki lasketut kolmiot) riistanhoitopiireittäin kaudella 1989-2000. Varsinais-Suomessa saukkoa ei ole lainkaan tavattu riistakolmioilla
15 Metso Lintuja/10 km - 0,25 0,26-0,50 0,51-0,75 0,76-1,00 1,01 - Teeri Lintuja/10 km - 2,0 2,1-4,0 4,1-6,0 6,1-8,0 8,1 - Kuva 8. Metson ja teeren esiintyminen (nähtyjä lintuja / 10 km) 50x50 km:n ruuduissa Suomessa ja Karjalassa talvella 2000.
16 Pyy Lintuja/10 km - 1,0 1,1-2,0 2,1-3,0 3,1-4,0 4,1 - Riekko Lintuja/10 km - 0,25 0,26-0,50 0,51-0,75 0,76-1,00 1,01 - Kuva 9. Pyyn ja riekon esiintyminen (nähtyjä lintuja / 10 km) 50x50 km:n ruuduissa Suomessa ja Karjalassa talvella 2000.