1994vp-K8 VALTIONEUVOSTON OIKEUSKANSLERIN KERTOMUS OIKEUSKANSLERIN VIRKATOIMISTA JA LAIN NOUDATTAMISTA KOSKEVISTA HAVAINNOISTA ANNETTU VUODELTA 1993

1994vp-K8 VALTIONEUVOSTON OIKEUSKANSLERIN KERTOMUS OIKEUSKANSLERIN VIRKATOIMISTA JA LAIN NOUDATTAMISTA KOSKEVISTA HAVAINNOISTA ANNETTU VUODELTA 1993 HELSINKI 1994

ISSN 0356-3200 PAINATUSKESKUS OY, HELSINKI 1994

TASAVALLAN PRESIDENTILLE JA EDUSKUNNALLE Hallitusmuodon 48 :n mukaisesti kunnioittavasti annan Tasavallan Presidentille ja Eduskunnalle kertomuksen oikeuskanslerin virkatoimista ja lain noudattamista koskevista havainnoista vuonna 1993. Kertomusvuonna on oikeuskanslerin virkaa hoitanut allekirjoittanut, oikeustieteen tohtori Jorma Sakari Aalto. Apulaisoikeuskanslerina on toiminut varatuomari Jukka Pasanen. Apulaisoikeuskansleri on estyneenä ollessani hoitanut oikeuskanslerin tehtäviä. Apulaisoikeuskanslerin varamieheksi, joka apulaisoikeuskanslerin estyneenä ollessa hoitaa hänen tehtäviään, Tasavallan Presidentti oli 25.1.1991 määrännyt oikeuskanslerin viraston kansliapäällikön Erkki Hietaniemen, joka 1.4. 1993 siirtyi eläkkeelle. Tasavallan Presidentti on 12.3.1993 määrännyt oikeuskanslerinviraston kansliapäällikön, oikeustieteen lisensiaatti Klaus Helmisen apulaisoikeuskanslerin varamieheksi 1.4.1993 lukien. Kansliapäälliköt Hietaniemi ja Helminen ovat kertomusvuoden aikana hoitaneet oikeuskanslerin kutsusta apulaisoikeuskanslerin tehtäviä yhteensä 80 päivää. Oikeuskanslerin nyt annettavassa kertomuksessa on selostettu oikeuskanslerin toimintaa pääasiallisesti eri toimintamuotojen mukaisesti. Kertomuksen jaksoihin on sisällytetty kunkin toimintalohkon yleiskuvaus ja selostus toimintaa koskevista säännöksistä sekä samalla kerrottu toiminnasta johtuneet toimenpiteet ja siinä tehdyt havainnot. Oikeuskanslerinviraston toiminnan yleiskatsauksen jälkeen on selostettu oikeuskanslerin toimintaa valtioneuvostossa ja syyttäjälaitoksen johdossa. Laillisuusvalvontaa koskevissa jaksoissa on kerrottu ensiksi yleisiin tuomioistuimiin ja syyttäjä-, poliisi- ja ulosottotoimeen sekä muuhun oikeudenhoitoon kohdistuneesta valvonnasta ja sen jälkeen erikseen valtionhallinnon ja muun hallinnon laillisuusvalvonnasta eri hallinnonalojen mukaisessa järjestyksessä. Asianajajalaitoksen valvonnasta on otettu oma jaksonsa. Laillisuusvalvontaa koskevien jaksojen jälkeen on erikseen esitetty eräitä oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin ratkaisuja, joilla on katsottu olevan yleistä ja periaatteellista merkitystä ja joita laajuutensa vuoksi ei ole sijoitettu kertomuksen aikaisempien jaksojen yhteyteen. Eräät näistä ratkaisuista on otettu kertomukseen lyhennysotteina. Viimeisenä jaksona kertomuksessa on liiteosa, johon on sisällytetty tilastollisia tietoja oikeuskanslerinviraston toiminnasta, virkasyyteasioista ja kurinpitopäätöksistä. Kertomuksen lopussa on asiahakemista sekä luettelo oikeuskanslerinviraston henkilökunnasta. Helsingissä 31 päivänä maaliskuuta 1994 Oikeuskansleri Jorma S. Aalto Kansliapäällikkö Klaus Helminen 340540L

SISÄLLYSLUETTELO Sivu Tasavallan presidentille ja eduskunnalle............ 3 1. Yleiskatsaus oikeuskanslerinviraston toimintaan... 9 1.1. Keskeiset toiminta-alueet... 9 1.1.1. Valtioneuvoston valvonta... 9 1.1.2. Lausuntojen antaminen... 9 1.1.3. Ylimmän syyttäjän tehtävät... 9 1.1.4. Kanteluasioiden tutkiminen... 10 1.1.5. Rangaistustuomioiden tarkastus. 10 1.1.6. Asianajajien valvonta... 10 1.1.7. Oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävienjako. 10 1.2. Lukumäärätietoja toiminnasta... 10 1.3. Tarkastusmatkat... 11 1.4. Kansainväliset yhteydet... 11 1.5. Toiminta ja talous... 11 1.5.1. Talous... 11 1.5.2. Koulutus... 12 1.5.3. Tiedotus... 12 1.5.4. Muu toiminta... 12 1.6. Viraston organisaatio ja henkilöstö... 13 1.6.1. Organisaatio.......... 13 1.6.2. Henkilöstö... 13 2. Oikeuskansleri valtioneuvostossa... 15 2.1. Yleiskatsaus... 15 2.2. Esittelylistojen tarkastaminen... 15 2.3. Listojen tarkastamiseen liittyvistä tehtävistä... 16 2.3.1. Tarkastuksesta aiheutuneista toimenpiteistä... 16 2.3.2. Eräät listojen tarkastamiseen liittyvät kanteluasiat... 18 2.4. Kirjalliset lausunnot ja esitykset... 23 2.5. Muut lausunnot ja kannanotot... 32 3. Syyttäjälaitoksen johtaminen... 37 3.1. Yleistä... 37 Sivu 3.1.1. Syyttäjälaitoksen organisaatio... 37 3.1.2. Kehittämistoiminta... 38 3.1.3. Syyttäjälaitoksen henkilöstövoimavarat... 40 3.1.4. Kansainvälinen yhteistoiminta... 40 3.2. Oikeuskanslerin ohjeita syyttäjille... 40 3.2.1. Syyttäjän diaarinjulkisuus... 40 3.2.2. Syyte asianomistajan kutsun liitteeksi... 41 3.2.3. Käräjäoikeusuudistuksen johdosta annettuja ohjeita... 41 3.2.4. Ohje muutoksenhausta... 41 3.2.5. Talousrikosten syyteharkinnan joutuisuus... 41 3.2.6. Vastaajan haastamisesta... 42 3.2. 7. Rangaistusmääräysmenettelyn uudistaminen......... 42 3.3. Oikeuskanslerin toiminta ylimpänä syyttäjänä... 42 3.3.1. Syytemääräyksiä... 42 3.3.2. Muita ratkaisuja syyteharkintaasioissa............ 43 3.3.3. Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta... 45 3.4. Syyttäjälaitoksen toiminta... 47 3.4.1. Syyttäjien toimintatietoja... 47 3.4.2. Lääninsyyttäjien toiminta... 51 3.4.3. Syyttäjätarkastukset... 51 3.4.4. Muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen................. 52 3.5. Koulutus- ja tiedotustoiminta... 52 3.5.1. Koulutuksen suunnittelu... 52 3.5.2. Kurssit ja muut tilaisuudet... 53 3.5.3. Syyttäjäsanomat... 53 4. Tuomioistuimiin kohdistuva laillisuusvalvonta 54 4.1. Yleiskatsaus........... 54 4.2. Tuomioistuimiin kohdistuneet kantelut ja muut valvontatoimet... 55

6 Sivu 4.2.1. Esitykset... 55 4.2.2. Huomautukset... 57 4.2.3. Käsitykset... 57 4.2.4. Muut kannanotot... 59 4.3. Rangaistustuomioiden tarkastaminen... 60 4.3.1. Yleistä... 60 4.3.2. Virkasyyteasiat... 60 4.3.3. Huomautukset... 60 4.3.4. Käsitykset... 61 4.4. Rangaistusmääräysten tarkastaminen... 62 4.4.1. Yleistä... 62 4.4.2. Virkasyyteasiat................. 62 4.4.3. Huomautukset rangaistusmääräystuomareille... 63 4.4.4. Käsitykset... 64 4.5. Purkuesitykset korkeimmalle oikeudelle 65 4.5.1. Rangaistuspäätösten ja rangaistusmääräysten tarkastamisesta aiheutunut purkuesitys... 65 4.5.2. Syyttäjän aloitteeseen perustuneet esitykset rangaistuspäätöksen purkamiseksi... 65 4.5.3. Syyttäjän aloitteeseen perustuneet esitykset rangaistusmääräysten purkamiseksi... 4.5.4. Korkeimman oikeuden vastaukset... 4.6. Esitykset hovioikeuksille... 4.6.1. Rangaistuspäätösten ja rangaistusmääräysten tarkastamisesta ai- 66 66 66 heutuneet esitykset... 66 4.6.2. Hovioikeuksien vastaukset... 67 4.7. Eräät muut tapaukset... 67 5. Syyttäjä-, poliisi- ja ulosottotoimen sekä muun oikeudenhoidon laillisuusvalvonta... 69 5.1. Yleiskatsaus... 69 5.2. Syyttäjäntoimen laillisuusvalvonta... 69 5.2.1. Virkasyyteasiat... 69 5.2.2. Huomautukset... 70 5.2.3. Ohjeet ja käsitykset... 71 5.2.4. Muut kannanotot... 75 5.3. Poliisitoimen laillisuusvalvonta... 75 5.3.1. Huomautus... 75 5.3.2. Ohjeet ja käsitykset... 75 5.3.3. Muut kannanotot... 79 Sivu 5.4. Ulosottotoimen laillisuusvalvonta... 80 5.4.1. Virkasyyteasia... 80 5.4.2. Käsitykset... 80 5.5. Muu oikeudenhoito ja oikeushallinto.. 81 5.5.1. Esitys... 81 5.5.2. Käsitykset... 82 5.5.3. Muut kannanotot... 83 6. Valtionhallinnon laillisuusvalvonta...... 84 6.1. Yleiskatsaus... 84 6.2. Ulkoasiainhallinto... 85 6.2.1. Virkasyyteasia.......... 85 6.2.2. Käsitys...................... 85 6.3. Sisäasiainhallinto ja puolustushallinto. 85 6.3.1. Esitys... 85 6.3.2. Käsitykset... 86 6.3.3. Muut kannanotot... 87 6.4. Valtiovarainhallinto... 87 6.4.1. Käsitykset.................. 87 6.4.2. Muu kannanotto... 89 6.5. Opetushallinto... 89 6.5.1. Käsitykset... 89 6.5.2. Muu kannanotto... 89 6.6. Maa- ja metsätaloushallinto... 89 6.6.1. Käsitykset... 89 6.7. Liikennehallinto... 91 6.7.1. Käsitykset... 91 6.7.2. Muut kannanotot... 91 6.8. Kauppa- ja teollisuushallinto... 92 6.8.1. Huomautus... 92 6.9. Sosiaali- ja terveyshallinto... 92 6.9.1. Käsitykset... 92 6.9.2. Muut kannanotot... 95 6.10. Työhallinto... 96 6.10.1. Huomautus... 96 6.10.2. Käsitykset... 96 6.11. Ympäristöhallinto... 97 6.11.1. Käsitykset................ 97 6.11.2. Muu kannanotto... 98 7. Muun hallinnon laillisuusvalvonta... 100 7.1. Yleiskatsaus.................. 100 7.2. Kunnallishallinto................... 100 7.2.1. Yleishallinto... 100 7.2.1.1. Huomautukset... 100 7.2.1.2. Käsitykset... 101 7.2.1.3. Muu kannanotto... 101

7 Sivu 7.2.2. Opetushallinto... 102 7.2.2.1. Huomautus... 102 7.2.2.2. Käsitykset... 102 7.2.3. Sosiaali- ja terveyshallinto... 105 7.2.3.1. Huomautukset... 105 7.2.3.2. Käsitykset... 106 7.2.4. Ympäristöhallinto... 107 7.2.4.1. Käsitykset... 107 7.2.5. Muu erityishallinto... 108 7.2.5.1. Huomautukset... 108 7.2.5.2. Käsitykset... 108 7.2.6. Kunnallinen eläkelaitos... 109 7.2.6.1. Kannanotto... 109 7.3. Kirkollishallinto... 110 7.3.1. Käsitys... 110 7.4. Ahvenanmaan itsehallinto... 110 7.4.1. Käsitys... 110 8. Asianajajalaitoksen valvonta.............. 111 8.1. Yleisiä näkökohtia... 111 8.1.1. Asianajajaliitonjäsenyydestä... 111 8.1.2. Asianajajan velvollisuudet ja hyvä asianajajatapa... 111 8.2. Valvonta ja kurinpitojärjestelmä... 112 8.2.1. Kurinpitolautakunta... 112 8.2.2. Valvonta- ja kurinpitoasiat... 112 8.2.3. Kurinpitojärjestelmästä... 112 8.2.4. Tiedot virallisilta syyttäjiltä... 112 8.3. Oikeuskanslerin suorittaman valvonnan sisältö... 113 8.3.1. Sovellettavista säännöksistä... 113 8.3.2. Muutoksenhaku kurinpitopäätöksistä... 113 8.3.3. Muita toimenpiteitä... 116 8.4. Yleiset oikeusavustajat... 117 8.5. Tilastot... 117 9. Eräitä oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin ratkaisuja.................................................. 118 9.1. Lausunto rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyn uudistamisesta alioikeuksissa... 118 Sivu 9.2. Päätös ministerin haastattelulausunnon sisällön mahdollista rangaistavuutta koskevassa kanteluasiassa... 124 9.3. Ministerin esteellisyys hänen ratkaistessaan eräät yritystoiminnan aluetukihakemusasiat... 131 9.4. Päätös anniskelupaikan alkoholimainontaa koskevassa syyteharkintaasiassa......... 140 9.5. Päätös tupakkatuotteiden myynninedistämistoimintaa koskevassa syyteharkinta-asiassa... 145 9.6. Menettely ulkoasiainministeriässä WI- DER-instituutin rahoitusjärjestelyjä koskeneessa asiassa... 152 9.7. Lausunto yhteistoimintalain noudattamisesta kihlakuntien virastotyyppipäätöstä tehtäessä... 159 9.8. Lääninhallituksen huomiota kiinnitetty kuulemisvelvollisuuden noudattamiseen virkavalvonnallisessa kanteluasiassa... 163 9.9. Tullilaitoksen menettely maksullisen neuvontatoiminnan järjestämisessä...... 167 9.10. Kaavoitusta koskevaan kaavoitussopimusmenettelyyn ja siihen perustuvaan kaa voi tusarvomaksukä ytän töön lii ttyvien seikkojen selvittämisestä.......... 170 9.11. Kunnan koululautakunnalle ja kunnanhallitukselle annettu huomautus asiassa, joka koski kunnan viranhaltijan hakemusta virkavapauden saamiseksi kansanedustajan tehtävän hoitamista varten......... 182 10. Liiteosa... 185 10.1. Tilastollisia tietoja oikeuskanslerinviraston toiminnasta... 185 10.2. Tilastollisia tietoja virkasyytteistä... 189 1 0.3. Tilastollisia tietoja virkamieslautakuntien kurinpitopäätöksistä... 190 Asiahakemisto.................................................... 191 Oikeuskanslerinviraston henkilökunta 31.12.1993 201

9 1. Yleiskatsaus oikeuskanslerinviraston toimintaan 1.1. Keskeiset toiminta-alueet Oikeuskansiensta ja oikeuskanslerin tehtävistä on säädetty hallitusmuodon 37 ja 46-48 :ssä (eräitä muutoksia 1221/90) sekä valtioneuvoston oikeuskanslerin ohjesäännössä (1697/92). Oikeuskansleri on viranomais- ja julkistoiminnan laillisuuden valvoja (HM 46 :n 1 mom. laissa 1221/90) ja ylin syyttäjäviranomainen (HM 46 :n 2 mom.). Oikeuskansleria avustaa apulaisoikeuskansleri, joka tarvittaessa hoitaa hänen tehtäviään. Apulaisoikeuskanslerilla on varamies, joka apulaisoikeuskanslerin estyneenä ollessa hoitaa hänen tehtäviään. Hallitusmuodon 46 :n 1 momentin (1221190) mukaan oikeuskanslerin tulee valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet tehtävissään sekä julkisyhteisön työntekijät ja muutkinjulkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa niin, ettei kenenkään laillisia oikeuksia loukata. Erityissäännöksiä oikeuskanslerin valvontatehtävistä on lisäksi asianajajista annetussa laissa (496/58) asianajajien toiminnan valvonnan osalta. Viranomais- ja julkistoiminnan laillisuuden valvonnassa voidaan erottaa useita toimintamuotoja. Tähän valvontaan kuuluvat valtioneuvoston toiminnan valvominen, lausuntojen antaminen tasavallan presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille, kanteluasioiden tutkiminen ja rangaistuspäätösten tarkastaminen. Hallitusmuodon mukaisesti oikeuskanslerille ylimpänä syyttäjänä kuuluvat syyttäjien toiminnan johtaminenja valvonta, syytteiden ajaminen taiajattaminen tuomioistuimissa sekä syyttäjistön edustaminen ylimmissä oikeuksissa. Kertomusvuoden alussa tuli voimaan 30.12. 1992 annettu uusi valtioneuvoston oikeuskanslerin ohjesääntö (OKOS, 1697 /92), jolla kumottiin aikaisempi 12.12.1957 annettu ohjesääntö (416/ 57) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Ohjesäännössä säädetään tarkemmin hallitusmuodon nojalla tapahtuvasta valtioneuvoston valvonnasta sekä viranomais-ja julkistoiminnan laillisuuden valvonnasta. Edelleen siinä on säännöksiä muista oikeuskanslerin toimialaan kuuluvista asioista, mm. ylimmän syyttäjän tehtävistä. Ohjesäännössä on myös jakso asiain ratkaisemisesta sekä oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin sijaisuuteen liittyvistä järjestelyistä. Tilastollisia tietoja oikeuskanslerinvirastossa kertomusvuonna käsitellyistä asioista on 10. jaksossa. 1.1.1. Valtioneuvoston valvonta Valtioneuvoston oikeuskanslerin ohjesäännössä (OKOS 3 ) veivoitetaan oikeuskansleri valvomaan, että asioita valtioneuvostossa käsiteltäessä toimitaan laillisesti. Ohjesäännön mukaan oikeuskanslerin tulee olla läsnä valtioneuvoston istunnoissa ja esiteltäessä asioita tasavallan presidentille valtioneuvostossa. Valtioneuvoston valvontaa on selostettu tarkemmin kertomuksen 2. jaksossa. 1.1.2. Lausuntojen antaminen Edelliseen valvontatehtävään liittyy läheisesti oikeuskanslerin lausuntojen antaminen. Hallitusmuodon 48 :n 2 momentin mukaan oikeuskanslerin on annettava tasavallan presidentille ja valtioneuvostolle tietoja ja lausuntoja. Valtioneuvoston on ymmärretty käsittävän myös eri ministeriöt. Lausuntopyynnöt tulevatkin pääasiallisesti ministeriöiden taholta. Oikeuskanslerin lausuntoja ja kannanottoja on selostettu jäljempänä 2. jaksossa ja osittain 9. jaksossa. 1.1.3. Ylimmän syyttäjän tehtävät Oikeuskanslerin tehtävät ylimpänä syyttäjänä (HM 46 :n 2 mom. ja OKOS 11-14 ) käsittä- 2 340540L

10 1. Yleiskatsaus oikeuskanslerinviraston toimintaan vät syyttäjien ohjauksen, valvonnan ja kouluttamisen, syyttäjälaitoksen kehittämisen, päättämisen alaistensa syyttäjien muutoksenhausta korkeimpaan oikeuteen, syyttäjiä koskevien kantelujen tutkimisen ja kaupunginviskaalien nimittämisen sekä syyttäjäasioissa annettavat lausunnot. Oikeuskanslerin syyttäjälaitoksen johtamiseen kuuluvista tehtävistä on kerrottu jäljempänä kertomuksen 3. jaksossa. Syyttäjien toimintaan kohdistuneita toimenpiteitä laillisuusvalvonnassa on selostettu 5. jaksossa. 1.1.4. Kanteluasioiden tutkiminen Viranomais- ja muun julkistoiminnan laillisuutta oikeuskansleri valvoo muun muassa käsittelemällä tähän toimintaan kuuluvia kanteluja (OKOS 6-8 ).Kansalaiset voivat kannella oikeuskanslerille, kun he katsovat, että heidän laillisia oikeuksiaan on loukattu. Yksityisten kanteluja saapui vuonna 1993 yhteensä 1 236. Oikeuskanslerinvirastoon on kertomusvuonna tullut myös lukuisia yksityisten kansalaisten tekemiä puhelintiedusteluja erilaisista asioista. Neuvoja annetaan oikeuskanslerille tehtävien kantelujen vireillepanosta ja käsittelystä. Mikäli asia ei kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan, pyritään neuvomaan, mille viranomaiselle tai taholle asia kuuluu. Kertomuksen 4.-7. sekä 9. jaksoihin sisältyy selostuksia kantetuihin annetuista ratkaisuista ja niistä aiheutuneista toimenpiteistä. 1.1.5. Rangaistustuomioiden tarkastus Oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu ohjesäännön mukaan (9 ) tarkastuttaa tuomituista rangaistuksista tehtyjä ilmoituksia. Tätä tarkastustehtävää varten virastoon lähetetään tuomioita koskevia päätös- ja täytäntöönpanoasiakirjoja, joiden tarkastuksesta aiheutuneista toimenpiteistä on tarkemmin kerrottu kertomuksen 4. ja 5. jaksoissa. 1.1.6. Asianajajien valvonta Asianajajiin kohdistunut valvonta muodostuu Suomen Asianajajaliiton kurinpitolautakunnan ja hallituksen tekemien kurinpitopäätösten tarkastamisesta, johon on kuulunut muutoksenhakemisen harkinta, sekä asianajajia koskevien kantelujen tutkimisesta. Asianajajien valvonnasta on kerrottu jäljempänä kertomuksen 8. jaksossa. 1.1.7. Oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jako Valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta säädetään vuonna 1990 annetussa, vuoden 1991 alussa voimaan tulleessa laissa (ns. tehtäväjakolaki, 1224/90). Tehtäväjakolain 1 :ssä luetellaan asiat, jotka oikeuskansleri siirtää eduskunnan oikeusasiamiehen käsiteltäviksi, jollei oikeuskansleri katso erityisistä syistä tarkoituksenmukaiseksi, että asia ratkaistaan oikeuskanslerinvirastossa. Pääsääntöisesti siirrettäviä asioita ovat: 1) puolustusvoimia sekä sotilas- ja rajavartiotehtävissä palvelevia koskevat asiat, 2) pakkokeinolaissa ( 450/87) tarkoitettua kiinni ottamista, pidättämistä, vangitsemista ja matkustuskieltoa sekä säilöönottamista tai muuta vapaudenriistoa koskevat asiat samoin kuin 3) asiat, jotka koskevat vankiloita ja muita sellaisia laitoksia, joihin henkilö on otettu vastoin tahtoaan. Myös vankien ja muiden vapautta vailla olevien tekemät kantelut kuuluvat siirrettäviin asioihin. Tehtäväjakolain 3 :n nojalla oikeuskansleri ja oikeusasiamies voivat keskinäisesti siirtää muun asian, jos siirtämisen voidaan arvioida nopeuttavan asian käsittelyä tai kun se on muusta erityisesti syystä perusteltua. Kertomusvuonna siirrettiin oikeusasiamiehelle kaikkiaan 48 kantelua. Oikeusasiamies puolestaan siirsi oikeuskanslerille 13 kanteluasiaa. 1.2. Lukumäärätietoja toiminnasta Seuraavassa tarkastellaan tilastolukujen valossa oikeuskanslerinviraston toimintaa kertomusvuoden aikana (suluissa vuoden 1992 vastaavat luvut). Kertomusvuoden aikana saapui 1236 (1266) kanteluasiaa ja ratkaistiin 1338 (1292) kanteluasiaa. Oikeuskanslerin varsinaisia omia aloitteita otettiin tutkittaviksi 20 (33) ja rangaistuspäätösten ja -määräysten tarkastuksenjohdosta pantiin vireille 144 (126) asiaa. Vireille tulleiden syyttäjäasioiden yhteismäärä oli 371 (346). Kanteluasioissa tehtiin ns. toimenpideratkaisuja 144 (137). Toimenpideratkaisujen prosentuaalinen osuus tutkittaviksi otetuista kantelu-

1.5. Toiminta ja talous 11 asioista oli 16% (15 %). Kertomusvuonna tehdyn selvityksen mukaan kaikkien kantelujen ratkaisuaikojen mediaani oli n. 4 kuukautta. Kirjallisia lausuntoja tasavallan presidentille, valtioneuvostolle tai ministeriölle annettiin 17 (13). Kertomusvuoden lopussa 31.12.1993 oli vireillä 582 ( 681) kanteluasiaa ja 130 ( 118) muuta asiaa eli yhteensä 712 (799) asiaa. Yksityiskohtaisemmat tilastot kertomusvuoden toiminnasta ovat liiteosan kohdassa 1 0.1. 1.3. Tarkastusmatkat Apulaisoikeuskansleri on kertomusvuonna tehnyt tarkastusmatkoja Kirkkonumm~!le, Tammisaareen, Hankoon, Lohjalle, Vihtiin, Aänekoskelle, Saarijärvelle, Jyväskylään ja Jämsään. 18.5.1993 Länsi-Uudellemaalle tehdyllä matkalla tarkastuksen kohteina olivat Kirkkonummen, Karjaan ja Tammisaaren nimismiespiirit, Raaseporin tuomiokunnan kanslia sekä Hangon raastuvanoikeus, kaupunginvoudinvirasto ja kaupunginviskaalinvirasto. 25.5.1993 Lohjalle ja Vihtiin tehdyllä matkalla tarkastettiin Lohjan tuomiokunnan kanslia sekä Lohjan, Vihdin ja Karkkilan nimismiespiirit Lisäksi tutustuttiin Lohjalla sijaitsevaan Uudenmaan sotilasläänin esikuntaan. 8.-9.11.1993 Keski-Suomeen tehdyllä matkalla tarkastuksen kohteina olivat Viitasaaren, Saarijän:~nja Jyväskylän tuomiokuntien kansliat sekä Aänekosken, Saarijärven ja Jämsän nimismiespiirit, Jyväskylän kaupl,lnginviskaalinvirasto ja Keski-~~10men lääninverovirasto. Lisäksi tutustuttiin Aänekosken kaupungin sosiaalitoimeen, Saarijärven kaupungin koulutoimeen ja Jämsän kaupungin teknisen lautakunnan, kaavoitus- ja rakennustoimen sekä kunnallisen ympäristöhallinnon toimialoihin. Tarkastettujen alioikeuksien ja nimismiespiirien kanslioissa kiinnitettiin huomiota mm. alioikeusuudistuksesta ja paikallishallin touudistuksesta johtuviin odotettavissa oleviin muutoksiin. Syyttäjälaitokseen kohdistuvista tarkastuksista on tehty selkoa lisäksijaksossa 3.4.3. 1.4. Kansainväliset yhteydet 1) Oikeuskansleri Jorma S. Aallon matka Brysseliin ja Geneveen 1.-6.2.1993 Kansallisen strategian kehitysohjelmaan liittyneen matkan teemoina olivat Brysselissä maailmantalouden muutokset, turvallisuuspolitiikka ja edunvalvonta sekä EY:ssä vaikuttaminen, rahapolitiikka ynnä talouspolitiikka ja Suomi. Genevessä käsiteltävät aiheet olivat yhteiskuntamuutokset, siirtolaiskysymykset ja työvoimapolitiikka sekä maailmankauppa, tiede ja teknologia. 2) Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen matka Tukholmaan 14.6.1993 Matkan aikana apulaisoikeuskansleri kävi keskusteluja lähinnä talousrikollisuudesta Ruotsin valtakunnansyyttäjän Torsten Janssonin ja oikeuskansleri Johan Hirschfeldtin kanssa. 3) Pohjoismaiden ylimpien syyttäjien kokous Kööpenhaminassa 27.-28.9.1993 Kokoukseen osallistuivat kaikkien viiden pohjoismaanylimmät syyttäjät avustajineen. Oikeuskanslerinvirastosta siihen osallistuivat oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin lisäksi osastopäällikkö Martti Jaatinen ja esittelijäneuvos Eva-Brita Björklund. Kokousta selostetaan tarkemmin 3. jaksossa. 4) Oikeuskansleri Jorma S. Aallon ja Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen matka Viroon 23.-25.10.1993 Matkan ohjelmaan kuuluivat tapaamiset Viron korkeimman oikeuden presidentin R. Marosten, oikeuskansleri E.J. Truuvälin, valtionsyyttäjä 1. Meelakin ja Riigikogun puhemiehen U. Nugisin kanssa. 5) Vierailut oikeuskanslerinvirastoon 6.5.1993 Ruotsin oikeuskansleri Johan Hirschfeldt vieraili oikeuskanslerinvirastossa. 25.-26.5.1993 Viron oikeuskansleri Eerik Truuväli ja Riigikogun kansliapäällikkö Karl William Propst kävivät tutustumassa oikeuskanslerioja oikeuskanslerinviraston toimintaan, erityisesti valtioneuvoston toiminnan valvontaan. 1.5. Toiminta ja talous 1.5.1. Talous Oikeuskanslerinviraston on määrä siirtyä tulosbudjetointiin vuonna 1995. Kertomusvuonna laaditussa vuosien 1994-1997 toimintaja taloussuunnitelmassa otettiin ennakoivasti huomioon tulosohjausjärjestelmän edellyttämiä muutoksia vuonna 1994laadittavaan suunnitel-

12 1. Yleiskatsaus oikeuskanslerinviraston toimintaan maan. Kertomusvuoden aikana menojen seurannassa otettiin käyttöön menolajipohjaisen vakiotilikartan ohella ns. vastuualueluokitus,jolla seurataan menoja osastokohtaisesti. Valtion talousarviossa oikeuskanslerinviraston menot ovat 23. pääluokan 03. luvussa. Vuoden 1993 talousarviossa virastolle osoitetut määrärahat oli jaoteltu kahdelle momentille seuraavasti: 01. Palkkaukset (arviomääräraha) 9 981 000 mk 29. Muut kulutusmenot 1 600 000 mk. Vuoden 1993 viidennessä lisätalousarviossa vm. momentin määräraha muutettiin siirtomäärärahaksi 2 v. Talousarvion mukaan henkilöstön määrä sai olla enintään 40 henkilötyövuotta ja kaikkien henkilöiden tuli olla virkasuhteessa. Erityisesti palkkausmenomomenttia koskeneiden valtionhallinnon yleisten säästötoimien johdosta oikeuskanslerinvirastossa oli 31.12.1993 avoimina kolme virkaa. Henkilöstön kokonaismäärä 31.12.1993 oli 36 henkilöä. 1.5.2. Koulutus Koulutuksella ja osallistumalla kehittämistoimintaan pyritään kohottamaan viraston ja sen henkilöstön toiminnan ammattitaitoa ja tehokkuutta sekä edistämään toimintamenetelmiä. Koulutustarpeita luovat ammattitaidon kehittäminen eri tehtäväsektoreilla, tulosohjauksenja-johtamisen kehittäminen, eurooppalainen intregraatiokehitys ja siihen liittyvät kielitaitovaatimukset, oikeuskanslerinviraston kehittämissuunnitelmat ja hallinnon yleiset kehittämispyrkimykset sekä viraston toiminnan kannalta olennaisten tieteenalojen tutkimuksen seuraaminen ja tutkimustulosten hyödyntäminen. Kertomusvuonna oikeuskanslerinviraston johdon edustajia on osallistunut kansallisen strategian kehitysohjelman ja valtionhallinnon johtamisen kehitysohjelmaan sisältyneisiin kurssijaksoihin. Oikeuskanslerinvirasto ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia järjestivät kertomusvuoden aikana yhteisiä koulutustilaisuuksia. Oikeusasiamiehen kanslia järjesti 20. ja 21.9.1993 kaksi yhden päivän mittaista koulutustilaisuutta alioikeusuudistuksesta. Oikeuskanslerinvirasto järjesti vastaavasti 8. ja 9.11.1993 kaksi yksipäiväistä koulutustilaisuutta integraatiokysymyksistä. Oikeuskanslerinviraston esittelijät ja osastosihteerit osallistuivat Suomen Lakimiesliiton Lakimiespäivään 15.10.1993. Useat eri tehtävissä olevat henkilöstöön kuuluvat ovat osallistuneet oman ammattialansa jatkokoulutuskursseihin ja -tilaisuuksiin. Viraston tietojärjestelmien kehittämistä ja käytön tehostamista on tuettu koulutuksella. Oikeuskanslerinvirastossa oli ajan 1.6.- 31.8.1993 harjoittelijana oikeustieteen ylioppilas Turun yliopistosta ja toinen oikeustieteen ylioppilas Helsingin yliopistosta. Oikeuskanslerinviraston järjestämästä syyttäjäkoulutuksesta tehdään selkoa jäljempänä kohdassa 3.5. 1.5.3. Tiedotus Oikeuskanslerinviraston ulkoisen tiedottamisen yleisohjeena on valtioneuvoston päätös valtionhallinnon ulkoisessa tiedotuksessa noudatettavista periaatteista 22.1.1987. Tavoitteena on tiedotusmyönteisyys eli pyrkimys nopeaan, luotettavaan ja ymmärrettävään tiedottamiseen. Oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin päätökset ovat oikeuskanslerinviraston kirjaamossa luettavissa ja tilattavissa niiden tultua julkisiksi. Myös diaaritiedot ovat julkisia. Lehdistötiedotteita on tehty tärkeimmiksi katsotuista asioista, kertomusvuonna 14 tapauksesta. Tiedotusvälineiden edustajien tekemiin tiedusteluihin ja täydentäviin kysymyksiin on pyritty antamaan asianmukaiset vastaukset. Tärkeimmät kanteluratkaisut, esitykset ja lausunnot on tallennettu kuukausittain oikeusministeriön ylläpitämään oikeudelliseen tietopankkiin Finlexiin, sen Foka-rekisteriin. Kertomusvuonna oikeuskanslerinvirastossa on ollut tutustumiskäynnillä kaksi abiturienttiryhmää. Heille on annettu tietoja oikeuskanslerin tehtävistä, selostettu kantelukäytäntöä ja keskusteltu heitä kiinnostavista viraston toimintaa koskevista kysymyksistä. 1.5.4. Muu toiminta Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen on toiminut puheenjohtajana oikeusministeriön 27.3. 1992 asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus poliisin oikeudesta puhelinkuunteluun ja puhelinvalvontaan sekä muuhun

1.6. Viraston organisaatio ja henkilöstö 13 rikoksesta epäillyn teknisellä laitteella tapahtuvaan salaiseen tarkkailuun. Työryhmänjäseninä oli virkamiehiä oikeusministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, liikenneministeriöstä ja keskusrikospoliisista. Työryhmän mietintö "Telekuunteluja tarkkailu" luovutettiin 31.3.1993 oikeusministeriölle. Oikeuskanslerinviraston syyttäjäosaston päällikkö, esittelijäneuvos Martti Jaatinen olijäsenenä sisäasiainministeriön asettamassa työryhmässä, jonka 22.2.1993 päivätty mietintö sisälsi ehdotuksen asetukseksi kihlakunnanvirastosta perusteluineen. Osastopäällikkö Jaatinen oli jäsenenä myös oikeusministeriön 28.1.1993 asettamassa syyttäjätyöryhmässä, jonka 23.9.1993 päivätty mietintö sisälsi hallituksen esityksen muotoon laadituo ehdotuksen laiksi alue-ja paikallissyyttäjästä. Ulkoasiainministeriö nimesi 11.6.1993 oikeuskanslerinviraston kansliapäällikön Klaus Helmisen varsinaiseksi jäseneksi ja esittelijäneuvos Eva-Brita Björklundin varajäseneksi integraatiotoimikuntaan, joka on Suomen tekemään Euroopan Yhteisönjäsenhakemukseen liittyviä ministeriöiden virkamiestason valmistelutoimia suunnitteleva ja koordinoiva valmisteluelin. Eräät oikeuskanslerinviraston virkamiehet ovat osallistuneet valtioneuvoston kanslian johdolla käynnissä olevaan valtioneuvoston päätöksentekojärjestelmä -projektiin (PTJ), joka on ylintä päätöksentekoa ja siihen liittyvää esittelymenettelyä palveleva tietojärjestelmä. Järjestelmä on tarkoitus ottaa koekäyttöön vuonna 1994. 1.6. Viraston organisaatio ja henkilöstö 1.6.1. Organisaatio Kertomusvuoden alussa tuli voimaan 30.12. 1992 annettu asetus oikeuskanslerinvirastosta (OKVA, 1698/92). Asetuksessa on säännökset viraston tehtävistä, organisaatiosta, virkamiehistä ja heidän tehtävistään, asioiden ratkaisemisesta sekä oikeuskanslerin käsiteltäviksi kuuluvien asioiden esittelystä. Oikeuskanslerinvirasto jakaantuu kolmeen osastoon: hallinto-osastoon, oikeusvalvontaosastoaoja syyttäjäosastoon. Hallinto-osastossa käsitellään viraston sisäistä hallintoa koskevien asioiden lisäksi valtioneuvoston valvontaa samoin kuin asianajajien valvontaa koskevat asiat sekä useimmat kansainväliset asiat. Syyttäjäosastolle kuuluvat syyttäjälaitoksen hallintoa ja koulutusta koskevat asiat sekä syyttäjiä koskevat kanteluasiat Oikeusvalvontaosasto käsittelee muut kanteluasiat sekä tuomioistuinten valvontaa ja muuta laillisuusvalvontaa koskevat asiat. Oikeuskanslerille kuuluvaa ratkaisuvaltaa käyttävät oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri toimivat osastojaon ulkopuolella. Oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö toimii samalla hallinto-osaston päällikkönä. Kummankin muun osaston päällikkönä toimii esittelijäneuvos, osastopäällikkönä. Oikeuskansleri on OKV A 20 :n nojalla antanut 31.5.1993 oikeuskanslerinviraston uuden työjärjestyksen, jolla korvattiin aikaisempi 1.4. 1978 annettu työjärjestys myöhempine muutoksineen. Työjärjestyksessä on tarkemmin määrätty oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin työnjaosta, osastojen tehtäväjaosta sekä virkamiesten tehtävistä ja asioiden ratkaisemisesta. Uudessa työjärjestyksessä on myös annettu säännökset johtoryhmästä, joka avustaa oikeuskansleria neuvoa-antavana elimenä. 1.6.2. Henkilöstö Oikeuskanslerinvirastossa oli kertomusvuoden päättyessä henkilökuntaa oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin lisäksi seuraavasti: kansliapäällikkö, kaksi esittelijäneuvosta, osastopäällikkönä, neuvotteleva virkamies, kolme esittelijäneuvosta, kolme vanhempaa oikeuskanslerinsihteeriä, viisi nuorempaa oikeuskanslerinsihteeriä, kaksi esittelijää, koulutussuunnittelija, tietosuunnittelija, henkilöstösihteeri, viisi osastosihteeriä, neljä toimistosihteeriä, kaksi tekstinkäsittelijää, ylivirastomestari, virastomestari ja vahtimestari. Valtionhallinnossa kertomusvuonna toteutettujen säästötoimenpiteiden johdosta yksi vanhemman oikeuskanslerinsihteerin virka oli vakinaisesti täyttämättä. Täyttämättä oli lisäksi kertomusvuoden aikana perustettu tarkastajan virka samoin kuin tilapäinen apulaisvahtimestarin virka. Kertomusvuoden päättyessä viraston palveluksessa oli kaikkiaan 36 vakinaista virkamiestä. Henkilöstöstä oli ylempää oikeustieteellistä tutkintoa edellyttävässä virassa oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin ohella 17 lakimiestä (yksi lakimiesvirka täyttämättä). Osastoittain henkilökunta jakautui seuraavasti: Hallinto-osastossa oli kolme lakimies-

14 1. Yleiskatsaus oikeuskanslerinviraston toimintaan esittelijää, tietosuunnittelija, henkilöstösihteeri, kaksi osastosihteeriä ja yhdeksän muuta virkamiestä. Oikeusvalvontaosastolle oli sijoitettu 10 lakimiesesittelijää ja kaksi osastosihteeriä. Syyttäjäosastossa toimi vastaavasti viisi lakimiesesittelijää sekä koulutussuunnittelija ja osastosihteeri. Virkamiesten sijoittamisesta osastoihin päättää oikeuskansleri. Luettelo oikeuskanslerinviraston henkilökunnasta on kertomuksen liitteenä.

15 2. Oikeuskansleri valtioneuvostossa 2.1. Yleiskatsaus Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvostossa laillisen jäijestyksen ja voimassa olevien säännösten noudattamista. Oikeuskanslerin on myös annettava tasavallan presidentille ja valtioneuvostolle tietoja ja lausuntoja. Mainitun valvontatehtävän hoitamista varten oikeuskanslerille toimitetaan ennakolta valtioneuvoston yleisen istunnon ja tasavallan presidentin istunnon esittelylistat tarkastettaviksi. Listatarkastus edellyttää usein neuvotteluja ministeriöiden ja niiden virkamiesten kanssa sekä ennakkolausuntojen antamista asioihin liittyvistä oikeuskysymyksistä. Valtioneuvostossa esiteitävien asioiden runsaslukuisuuden vuoksi tästä tarkastustehtävästä on muodostunut oikeuskanslerinvirastolle keskeinen sekä työtä ja aikaa vaativa tehtävä. Valtioneuvoston yleisessä istunnossa käsiteltiin vuonna 1993 yhteensä 3919 (vuonna 1992 3881) asiaa. Tasavallan presidentti teki valtioneuvostossa samana vuonna päätöksiä yhteensä 3704 (3253). Valtioneuvoston toiminnan valvonta ja seuranta vaatii siten viikottain huomattavan osan oikeuskanslerin ja häntä avustavien esittelijäiden työajasta. Lisäksi oikeuskansleri tai hänen sijastaan apulaisoikeuskansleri ovat säännönmukaisesti olleet läsnä valtioneuvoston istunnoissa ja tasavallan presidentin esittelyissä samoin kuin hallituksen neuvotteluissa ja ns. iltakoulussa. Valtioneuvoston istuntoja oli 75 (92) ja tasavallan presidentin esittelyjä 48 (48). Oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri ovat aikaisemman käytännön mukaisesti antaneet kirjallisia lausuntoja ja muita kannanottoja, joita on selostettu tämän jakson kohdissa 2.4. ja 2.5. 2.2. Esittelylistojen tarkastaminen Valtioneuvoston yleisistunnon ja tasavallan presidentin esittelyn esittelylistojen tarkastuksessa on puututtu yksittäistapauksissa esiintyneisiin sekä asiallisiin että muodollisiin virheisiin ja puutteisiin. Eduskunnalle annettavien hallitusten esitysten osalta on kuten aikaisemminkin kiinnitetty tarvittaessa huomiota lakiehdotuksen säätämisjärjestystä koskevaan esitykseen. Hallituksen esitysten johdosta annettuja eduskunnan vastauksia koskevia listoja on tarkastettu muun ohella sen varmistamiseksi, että listoihin on sisällytetty eduskunnan lausumat. Asetusten ja valtioneuvoston päätösten osalta tarkastuksen kohteena ovat olleet muun muassa norminantovaltuudet ja voimaantulosäännökset. Varsin usein on jouduttu arvioimaan sitä, onko asetukseen ehdotettu valituskielto ollut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18-19/1990) 6 artiklan mukainen. Virkanimitysasioissa on melko usein jouduttu puuttumaan esittelylistan liitteenä olevan muistion sisältöön sen johdosta, että virantäyttöön liittyvää menettelyjärjestystä ei ole tarpeeksi selostettu tai suoritettu virkanimityksen kannalta tärkeää vertailua viranhakijoiden kesken. Nimitysasiain esittelylistojen perusteena olevat hakemusasiakirjat eivät ole oikeuskanslerinvirastossa esillä. Sen johdosta esittelylistojen arviointi joudutaan tekemään listan ja muistion sisällön mukaan esittelijän vastatessa listatietojen oikeellisuudesta. Jos nimitysasiasta on tehty kantelu, se saattaa antaa aihetta lisäselvityksen hankkimiseen. Tarkastuksessa ilmenneet seikat ovat johtaneet siihen, että ministeriöiden asianomaisiin esittelijäihin on otettu yhteyttä ennen valtioneuvoston istuntoa tai tasavallan presidentin esittelyä. Esittelylistoja on sen johdosta korjattu tai listat poistettu esittelystä. Viimeksi mainitussa

16 2. Oikeuskansleri valtioneuvostossa tapauksessa listat on edellytetyllä tavalla tarkistettuina tuotu uudelleen esittelyyn. 2.3. Listojen tarkastamiseen liittyvistä tehtävistä 2.3.1. Tarkastuksesta aiheutuneista toimenpiteistä Toimenpiteistä mainitaan esimerkkeinä seuraavat tapaukset: 1) Puolustusministeriön esittelijälle annettu huomautus lainvastaisen päätösehdotuksen esittelemisestä Puolustusministeriö oli tehnyt päätöksen maanpuolustuskorkeakoulun perustamisesta sekä kadettikoulun, taistelukoulun ja sotakorkeakoulun lakkauttamisesta. Koska sotilasopetuslaitoksista oli annettu laintasoiset säännökset, joita voitiin muuttaa vain laintasoisilla säännöksillä, eikä puolustusministeriöllä ollut toimivaltaa tehdä kysymyksessä olevaa päätöstä, jonka ministeriö oikeuskanslerin puututtua asiaan oli välittömästi kumonnut, asian esittelijälle huomautettu virheellisestä menettelystä. Samalla kiinnitetty puolustusministeriön huomiota voimassa olevan lain noudattamisen merkitykseen hallinnossa (1115/92). -Tuolloin eduskunnan käsiteltävänä ollut maanpuolustuskorkeakoulua koskenut lainmuutos on sittemmin toteutunut. 2) Rangaistavan teon tunnusmerkistö Ehdotettuun asetukseen eräiden alueiden ja kohteiden ilmakuvauksesta sisältyi seuraava 8 : "Tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta rangaistaan niin kuin ilmailulaissa (595/64) ilmaliikennerikoksesta säädetään." Kunrangaistavan teon tunnusmerkistön tulee riittävän selvästi ilmetä rangaistussäännöksestä, ehdotusta säännökseksi ei voitu hyväksyä. Säännös korjattiin seuraavan sisältöiseksi: "Sitä, joka ilmakuvaa ilman tässä asetuksessa vaadittua ilmakuvauslupaa tai toimii lupaehtojen vastaisesti, rangaistaan niin kuin ilmailulaissa (595/64) ilmaliikennerikoksesta säädetään." 3) Lisätalousarvion sisältö Vuoden 1993 II lisätalousarvion valmistelun ollessa kesken valtiovarainministeriön kansantalousosasto julkaisi 16.2.1993 suhdannekatsauksen, joka muun ohella osoitti valtion verotulojen vähenevän yli 5 miljardilla markalla. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö piti oikeuskanslerille osoitetussa kirjoituksessa ennustetta luotettavana. Myös arvioiduissa menoissa näytti tapahtuvan muutoksia. Talousarvion kattamistarve oli siten yhteensä lähes 10 miljardia markkaa. Valtiovarainministeriön alustavana tarkoituksena oli antaa keväällä 1993 kolmas lisätalousarvioesitys, johon oli ajateltu otettavaksi muun muassa ennusteesta johtuvat tulojen ja menojen muutokset. Valtiovarainministeriön tiedustelun johdosta oikeuskansleri ilmoitti kantanaan, että menettely, jonka mukaan edellä kerrottuja tulojen muutoksia ei otettaisi huomioon, ei ollut lain puitteissa mahdollista. Lisätalousarvioesitys annettiin lausunnon mukaisena 19.2.1993. 4) Asiakaspalvelun järjestäminen yhteisissä palveluyksiköissä Julkisen palvelun asiakaspalvelujen järjestämisestä yhteisissä palveluyksiköissä annetun lain (802/93) 1 :n mukaan valtion ja kuntien viranomaiset sekä yhteisöt voivat järjestää palveluja yhteisissä palveluyksiköissä. Viranomainen voi valtuuttaa toisen viranomaisen suostumuksensa mukaisesti hoitamaan täysin valtuuksin tehtäviä, jotka eivät edellytä tarkoituksenmukaisuusharkintaa ja joihin ei liity pakkokeinojen käyttöä siten, kuin valtioneuvoston päätöksellä tarkemmin määrätään. Lain 3 :n mukaan tehtävien järjestämisestä on laadittava sopimus, jossa määritellään tehtävien hoidon taloudelliset ja toiminnalliset ehdot. Ehdotetussa valtioneuvoston päätöksessä oli lueteltu tehtävät, joiden yhteisen asiakaspalvelun järjestämisestä viranomainen voi sopia. Alkuperäistä listaehdotusta ei voitu hyväksyä, koska tehtäviä ei ollut riittävästi yksilöity. Sen johdosta säännösehdotusta korjattiin yksilöimisvaatimuksen täyttämiseksi. 5) Kelpoisuusvaatimukset ja viran tehtävät Täytettävänä oli maa- ja metsätalousministeriön metsäpolitiikan osastoon sijoitetun apulaisosastopäällikön virka. Ministeriöstä annetun

2.3. Listojen tarkastamiseen liittyvistä tehtävistä 17 asetuksen (1285/92) 19 :n 4 kohdan mukaan kelpoisuusvaatimuksena virkaan oli siihen soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja perehtyneisyys virkaan kuuluviin tehtäviin. Vaikkei ministeriöasetuksessa ollut nimenomaisesti viitattu valtioneuvoston ohjesäännön säännöksiin, oli kelpoisuusvaatimuksena pidettävä myös valtioneuvoston ohjesäännön 29 :n 1 momentin 1 kohdassa mainittu perehtyneisyys hallintotehtäviin. Viimeksi mainitun säännöksen sanamuodon "Kelpoisuusvaatimuksena on, jollei toisin ole säädetty" ei voitu katsoa tarkoittavan sitä, että kelpoisuusvaatimukset määräytyisivät pelkästään ministeriöasetuksen perusteella. Esittelymuistion mukaan apulaisosastopäällikön viran tehtäviä ei ollut tarkemmin määritelty asetuksessa tai työjärjestyksessä. Tarkoituksena oli, että nimitettävän viranhaltijan päävastuualueen muodostaisivat metsätalouden kansainväliset asiat, minkä lisäksi hän hoitaisi metsäntutkimukseen liittyviä kysymyksiä. Täytettävää virkaa koskevassa ilmoituksessa ei ollut mitään mainintaa tehtävistä. Viran avoinna olemisesta oli näin ollen ilmoitettava uudelleen ja samalla kerrottava tehtävät. Edellä tarkoitetut kysymykset tulivat esille myös työministeriön osastopäällikön viran täyttämisen yhteydessä. Kun avoinna olevaa virkaa koskevassa ilmoituksessa ei ollut mainittu, mille osastolle virka tulisi sijoitettavaksi, oli viran avoinna olemisesta ilmoitettava uudelleen ja samalla mainittava, mille osastolle virka sijoitettaisiin. Työministeriöstä annetun asetuksen (437/89) 13 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan kelpoisuusvaatimuksena osastopäällikön virkaan on virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto sekä hyvä perehtyneisyys asianomaisen osaston toimialaan. Kelpoisuusvaatimuksena oli tämän lisäksi otettava huomioon valtioneuvoston ohjesäännön 29 :n 1 momentin 1 kohdassa mainittu perehtyneisyys hallintotehtäviin, vaikkei ministeriöasetuksessa nimenomaisesti viitattu valtioneuvoston ohjesäännön säännöksiin. Ministeriöitä koskevissa hallintoasetuksissa kelpoisuusvaatimukset ja niiden suhde valtioneuvoston ohjesäännön 29 :n kelpoisuusvaatimuksiin on järjestetty epäyhtenäisellä tavalla. 6) Valtioneuvostolle ja tasavallan presidentille esiteltävät eduskunnan kirjelmät Sosiaali- ja terveysministeriön huomiota kiinnitetty vastaisen varalle tarpeellisen huolellisuu- den ja joutuisuuden noudattamiseen esiteltäessä valtioneuvostolle ja tasavallan presidentille eduskunnan kirjelmiä. Eduskunnan 11.2.1991 päivätty kirjelmä valtioneuvoston kertomuksen johdosta päihdeolojen kehityksestä vuosina 1988 ja 1989 oli saapunut valtioneuvoston kirjaamoon 26.4.1991 ja toimitettu samana päivänä sosiaalija terveysministeriön kirjaamoon. Valtioneuvostolle kirjelmä oli esitelty 6.2.1992 ja seuraavana päivänä tasavallan presidentille. Oikeuskanslerin antamassa ratkaisussa on todettu, että eduskunnan kirjelmät tulevat hallituksen tietoon vasta sitten, kun ne on asianmukaisesti esitelty tasavallan presidentille. Valtiosääntökäytäntö edellyttää, että ne saatetaan hallituksen tietoon ilman tarpeetonta viivytystä. Tätä vaatimusta ei ollut noudatettu esillä olevassa tapauksessa.esitetyn selvityksen perusteella noudatettu menettely oli johtunut siitä, että organisaatiouudistuksen johdosta virkamiesten tehtävissä oli ollut epäselvyyttä. Sosiaali- ja terveysministeriö oli tapahtuneenjohdosta antanut henkilöstölle ohjeet eduskunnan kirjelmien esittelystä (6/5/92). 7) Työllisyysmäärärahojen jakaminen Työllisyysasetuksen (130/93) 3 :n mukaan valtioneuvosto päättää työllisyysmäärärahojen jakamisesta työvoimapiireittäin. Valtioneuvosto voi myös antaa tarkempia määräyksiä määrärahojen käytöstä. Eduskunta oli vuoden 1993 toisessa lisätalousarviossa osoittanut työministeriön pääluokkaan asianomaiselle momentille (Työllisyysperusteinen valtionapu investointeihin) myöntämisvaltuuden lisäyksenä 150 000 000 markkaa. Momenttiperustelujen selvitysosan mukaan tämä lisäys oli tarkoitus käyttää vuonna 1993 aloitettaviin tuotannollisiin ja energiahankkeisiin sekä asuntojen korjaustoimintaan. Esittelijä oli esittänyt, että valtioneuvosto osoittaisi eräälle työvoimapiirille 8 000 000 markkaa myöntämisvaltuuden lisäystä ja päättäisi jättää 142 000 000 markkaa työministeriön käytettäväksi toistaiseksi vielä yksilöimättömien hankkeiden avustamista varten. Kun työllisyysasetuksen 3 :n mukaan työllisyysmäärärahojen jakamisesta työvoimapiireittäin päättää valtioneuvosto, ei edellä kerrottua päätöstä 142 000 000 markan jättämisestä työministeriön käytettäväksi voitu pitää laillisena. Huomioon oli myös otettava se seikka, että työ- 3 340540L

18 2. Oikeuskansleri valtioneuvostossa ministeriön käytettäväksi ehdotettu määrä muodosti valtaosan eduskunnan myöntämästä määrärahasta. Oikeuskanslerin kannanoton johdosta esittelijä korjasi esitystään. Sen mukaisesti valtioneuvosto päätti osoittaa mainitulle työvoimapiirille 8 000 000 markkaa myöntämisvaltuuden lisäystä. Tämä merkitsi näin ollen sitä, että 142 000 000 markkaa jäi myöhemmin jaettavaksi. 8) Esteellisyys Listarkastuksessa on kiinnitetty huomiota ministeriön alaisen viraston tai laitoksenjohtokuntaan taikka valtion liikelaitoksen hallitukseen ehdotettujen virkamiesten tehtäviin ministeriössä. Tehtävistä on sen vuoksijouduttu pyytämään selvitystä. Pyrkimyksenä on ollut estää sellainen tilanne, että ministeriön virkamies, jonka tehtävänä on valvoa ministeriön alaista virastoa tai laitosta, olisi samanaikaisesti valvottavan johdossa. Valtion asuntorahastonjohtokunnan varapuheenjohtajaksi ehdotettiin nimitettäväksi ympäristöministeriön asunto- ja rakennusosaston osastopäällikkö. Valtion asuntorahasto on sitä koskevan lain (351/93) mukaan ympäristöministeriön alaisuudessa. Lain 4 :ssä ja valtion asuntorahastoa koskevassa asetuksen (401/93) 2 :ssä on lueteltu asuntorahaston johtokunnalle kuuluvat tehtävät. Tämän lisäksi on otettava huomioon hallitusmuodon 44 :n 2 momentti, jonka mukaan kunkin ministeriön on pidettävä silmällä hallintoa omalla toimialallaan ja ryhdyttävä toimenpiteisiin lakien, asetusten ja valtioneuvoston päätösten täytäntöönpanemiseksi. Ympäristöministeriön asunto- ja rakennusosastolle ja valtion asuntorahaston johtokunnalle kuuluvat tehtävätjohtavat siihen, että jos osastopäällikkö olisi nimitetty asuntorahastonjohtokunnan varapuheenjohtajan tehtävään, hän olisi tullut esteelliseksi käsittelemään ministeriössä asuntorahastoa koskevia asioita. Virkamies, joka on ministeriön alaisen asuntorahaston johdossa, ei voi samanaikaisesti hoitaa ministeriössä rahaston valvontaan ja muuhun toimintaan kuuluvia tehtäviä. Esteellisyystilanteiden välttämiseksi ministeriöissä olisi syytä arvioida organisaatiota ja tarpeen mukaan muuttaa sitä. Esteellisyys voidaan välttää myös tehtäväjaolla (asetus/työjärjestys). 2.3.2. Eräät listojen tarkastamiseen liittyvät kanteluasiat 1) Vuotoksen tekoaltaan rakentamiseen liittyvä aluevaihto Oikeuskansleri Jorma S. Aallon kirje Suomen luonnonsuojeluliitto ry:lle 27.5.1993, dnro 1239/ 1192 "KANTELUKIRJOITUS Yhdistys on lähettänyt oikeuskanslerille 17.12.1992 päivätyn kirjoituksen, joka koskee Suomen valtion ja Kemijoki Oy:n välillä suunniteltua Vuotoksen tekoaltaan rakentamishankkeeseen liittyvää aluevaihtoa. Valtioneuvoston tarkoituksena oli 3.12.1992 maa- ja metsätalousministeriön esittelystä käsitellä sanottu aluevaihto. Valtioneuvoston päätös aluevaihdosta perustui esittelylistan mukaan Kemijoen vesistössä olevan koskiomaisuuden luovuttamisesta ja vaihdosta 29.12.1952 annetun lain (458/52) 1 ja 2 :ään, sellaisina kuin lain nimike ja mainitut lainkohdat ovat 16.7.1954 annetussa laissa (3111 54). Asia poistettiin listalta muun muassa sen vuoksi, että eduskunnan käsiteltävänä oli 23.10.1992 annettu Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Kemijoen vesistössä olevan koskiomaisuuden luovuttamisesta ja vaihdosta annetun lain kumoamisesta(he 256/1992 vp). Suomen luonnonsuojeluliitto ry. on kirjoituksessaan esittänyt, että kysymyksessä oleva ns. Kemijokilaki ei enää soveltunut perustaksi päätettäessä valtion maiden luovutuksesta Vuotoksen allashanketta varten. Asiasta oli päätettävä eduskunnassa. Yhdistys on viitannut edellä mainittuun hallituksen esitykseen, jossa oli todettu, että Kemijokilaki oli ollut luonteeltaan luovutuslaki eli se oli sisältänyt valtioneuvostolle annetut valtuudet tietyn valtion omaisuuden luovuttamisesta perustettavalle yhtiölle. Tältä osin laki oli ollut periaatteessa kertaluonteista tapahtumaa sääntelevä. Yhdistys on lähettänyt 17.5.1993 päivätyn lisäkirjoituksen, jossa se on uudistanut aikaisemmin esittämänsä. Kirjoituksessa on lisäksi todettu, että aluevaihdon kohteena olevat valtion alueet sijaitsivat vain vähäisiltä osin Kemijoen vesistön varrella.

2.3. Listojen tarkastamiseen liittyvistä tehtävistä 19 VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS 27.5.1993 ALUEVAIHDOSTA Valtioneuvosto on 27.5.1993 Kemijokilain 1 ja 2 :n nojalla päättänyt aluevaihdosta Suomen valtion ja Kemijoki Oy:n välillä. Päätöksen mukaan Suomen valtio luovuttaa Kemijoki Oy:lle sähkövoiman tuotantoa palvelevan suunnitellun Vuotoksen tekoaltaan ja voimalaitoksen rakentamista varten päätöksen liitteessä lähemmin yksilöidyt Kemijoen vesistössä Pelkosenniemen, Savukosken ja Sallan kunnissa sijaitsevat vesialueet, koskitilat ja koskitilojen osuudet sekä sanotun vesistön varrelta mainittujen kuntien alueelta veden pataarniseksi tarpeelliset maa-alueet arvoltaan yhteensä 13 090 000 markkaa ja yhteispinta-alaltaan noin 3 800 hehtaaria. Kemijoki Oy luovuttaa Suomen valtiolle sopimuksen allekiljoittamisella metsähallituksen hyväksymiä alueita yhteisalaltaan noin 2 800 hehtaariaja yhteisarvoltaan 5 820 000 markkaa. Loput valtion luovuttamien etuuksien ja alueiden arvoa vastaavista alueista Kemijoki Oy luovuttaa valtiolle 30.9.1993 mennessä metsähallituksen osoituksen mukaan. Näiden alueiden arvon tulee olla vähintään 7 270 000 markkaa. Esittelymuistion mukaan aluevaihto liittyi suunnitellun Vuotoksen tekoaltaan rakentamiseen. Luovutettavat alueet ja etuudet kuuluivat Kemijoen vesistöön tai sen ranta-alueisiin ja liittyivät välittömästi allashankkeen toteuttamiseen. Valtioneuvosto oli 17.6.1992 antanut toimiohjeen osakasvallan käyttämisestä käsiteltäessä allashanketta Kemijoki Oy:n yhtiökokouksessa. Ohjeen mukaan valtion puolesta yhtiön osakkaana ei ollut estettä sille, että Kemijoki Oy ryhtyi hakemaan Vuotoksen altaan ja voimalaitoksen rakentamislupaa vesioikeudelta. Kemijoki Oy oli hakenut Pohjois-Suomen vesioikeudelta 25.9.1992lupaa Vuotoksen tekojärvenja voimalaitoksen rakentamiseen sekä vesistön säännöstelemiseen. Tänne saadun selvityksen mukaan vesioikeustuomari on 11.3.1993 pyytänyt yhtiötä täydentämään hakemustaan. Kemijoki Oy oli tehnyt valtiolle aluevaihtoesityksen 18.11.1992. Yksityismaita yhtiö oli hankkinut omistukseensa jo pitemmän ajan kuluessa. Sen osuus kaavaillun allasalueen maista oli noin 53 prosenttia. Esittelymuistiossa on käsitelty vaihdon ajankohtaaja merkitystä sekä valtioneuvoston toimivaltaa. Muistiossa on muun ohella esitetty, että aluevaihto olisi kannanotto altaan rakentamisen puolesta. Aluevaihdella olisi merkitystä vesioikeusprosessin kannalta. Tältä osin on viitattu vesilain 2luvun 7 :n säännöksiin alueen hankintaa koskevista pakkotoimista, jotka edellyttävät sitä, että tarvittava alue suurimmalta osaltaan kuuluu hakijalle joko omistusoikeuden tai pysyvän käyttöoikeuden nojalla. Sanotun osuuden on katsottu tarkoittavan ainakin vähintään yli 50 prosenttia tarvittavasta alueesta. Mikäli rakentaminen katsotaan yleisen tarpeen vaatimaksi, pakkotoimioikeus voidaan vesilain 2 luvun 8 :n nojalla myöntää omistusedellytyksestä riippumatta. Kemijoki Oy:n osuus allasalueen maista oli 53 prosenttia. Vaihdon kohteena olevat valtion maat lisäisivät sitä noin 13 prosentilla. Mikäli vesioikeus myöntäisi luvan ilman valtion maita, voisivat valtion maat joutua pakkolunastusuhan alaiseksi. Tämä ei olisi valtion edun mukaista. Valtio myös jäisi ilman vaihdossa annettavia vastikemaita. Vaihtoa puoltavat lisäksi työllisyyssyyt. Valtioneuvoston toimivallan osalta muistiossa on muun ohella esitetty, että Kemijokilain voimassa olo oli viimeksi muodollisesti todettu kumottaessa lain kaksi pykälää 19.4.1991 annetulla lailla valtion osakasvallan käytöstä eräissä taloudellista toimintaa harjoittavissa yhtiöissä (740/91). Kemijokilain soveltamiskäytännössä oli säännönmukaisesti menetelty siten, että päätökset alueluovutuksista oli tehty ennen vesioikeuden rakentamislupaa. Lapissa aikaisemmin rakennetut säännöstelyaltaat esimerkiksi Lokka ja Porttipahta oli toteutettu toisella tavalla. Valtio oli toiminut niissä luvan hakijana, koska silloisten säännösten mukaan vain valtiolle voitiin antaa oikeus muille vahinkoa aiheuttavaan säännöstelyyn. Nykyisen vesilain mukaan valtio ei enää ollut erityisasemassa. Maa- ja metsätalousministeriölle aluevaihdosta annetuissa lausunnoissa todetaan seuraavaa. Kauppa-ja teollisuusministeriö ja metsähallitus ovat puoltaneet vaihtoa. V altiovarainministeriöllä ei ole ollut taloudelliselta kannalta huomauttamista. Ministeriö on kuitenkin pitänyt vaihtoa vesioikeusprosessin vaihe huomioon ottaen ennen aikaisena. Ympäristöministeriö on lausunnossaan muun ohella esittänyt, että Vuotos-hankkeessa oli omat erityispiirteensä, joiden vuoksi sitä ei voinut vaikeuksitta verrata Kemijokilain aikaisempaan soveltamiskäytäntöön. Hankkeeseen liittyi ristiriitoja, ja vanhan lain soveltaminen tässä tilanteessa saattoi herättää kielteistä huomiota. Erityisesti vaihdon kiirehtiminen sen vuoksi, että

20 2. Oikeuskansleri valtioneuvostossa parannettaisiin Kemijoki Oy:n mahdollisuuksia ryhtyä yksityisen omaisuuden lunastamiseen, oli kyseenalaista. Eduskunnassa käsiteltiin parhaillaan lakialoitetta Vuotoksen alueen suojelemiseksi uusilta voimalaitoksilta. Maanvaihtosopimuksella saattaisi olla vaikutuksia lain säätämisen edellytyksiin. Hankkeesta aiheutui huomattavia ympäristövaikutuksia, joten ei ollut kiistatta selvää, voitiinko hankkeelle myöntää lupa. Luovutettavaksi ehdotetut alueet eivät kuuluneet valtioneuvoston päätösten mukaisiin suojeluohjelmiin. Maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksen perusteluiden mukaan alueilla ei muutenkaan ollut todettu merkittäviä, vain niillä esiintyviä luonnonsuojelullisia erityisarvoja. Y mpäristöministeriöllä ei ollut käytettävissä dokumentteja siitä, minkälaisiin selvityksiin toteamus perustui. SELVITYS KEMIJOKILAIN JA SIIHEN LIITTYVIEN LAKIEN SÄÄTÄMISVAI HEIST AJA KEMIJOKILAIN SOVELT A MISKÄ YTÄNNÖST Ä Suunnitellun aluevaihdon ollessa 3.12.1992 jälkeen edelleen vireillä olen perehtynyt Kemijokilain säätämisvaiheisiin ja pyytänyt maa- ja metsätalousministeriötä hankkimaan ja toimittamaan minulle selvityksen Kemijokilain nojalla tapahtuneista valtion omaisuuden luovutuksista. Ministeriö on pyytämäni selvityksen ohella toimittanut erinäistä muuta asiaan liittyvää selvitystä. Kemijokilaki Laki alkuperäisessä muodossaan (458/52) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtioneuvoston oikeudesta luovuttaa perustettavalle Kemijoki Oy-nimiselle osakeyhtiölle valtion Kemijoessa ja sen lisäjoissa omistamat vesivoimaoikeudet (HE 22/1952 vp.) on annettu 10.4.1952. Kemijoki Oy merkittiin 15.10.1954 kaupparekisteriin. Hallituksen esityksessä on muun ohella lausuttu, että kasvavan energiatarpeen vuoksi oli saatava alulle voimantuotannon jatkuvaa lisäämistä turvaava rakennusohjelma. Toimenpiteiden suuruusluokan osoittamiseksi esityksessä oli arvio vuosien 1952-56 investoinneista. Kemijoen vesivoiman taloudellinen hyväksikäyttö edellytti välttämättömästi vestmaanen tasoittamista säännöstelyaltaiden avulla, joita voitiin sijoittaa suurelta osin valtion omistamille alueille. Kemijoen vesivoiman rakentamista vaikeuttivat hajanaiset omistussuhteet Sen vuoksi oli katsottu tarpeelliseksi, että valtion Kemijoessa ja lisäjoissa omistamat vesivoimaoikeudet saatettaisiin yhtenäisen hallinnan alaisiksi siirtämällä ne perustettavalle valtionenemmistöiselle osakeyhtiölle. Uuden yhtiön osakepääoma muodostuisi pääasiallisesti valtion siihen paneman vesivoimaja maaomaisuuden arvosta. Esityksessä todettiin vielä, että leimaverosta ja satunnaisesta luovutuksesta saadun voiton verottamisesta olisivat lain 5 :n nojalla vapautetut ne luovutuskirjat,joilla yhtiön osakkaat siirtävät osakkeita vastaan vesivoimaoikeuksia ja näihin liittyvää maaomaisuutta perustettavalle yhtiölle. Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään nro 40 muun ohella todennut, että Kemijoen rakentaminen, vaikka se voisi tapahtua yhtäjaksoisesti, tuli kestämään toistakymmentä vuotta. Valiokunta on katsonut, että riittävää oli, että valtioneuvosto luovutti valtion vesivoimaoikeuksia perustettavalle yhtiölle vain sitä mukaa kuin rakennustyön edistyminen sitä vaati. Joulukuun 29 päivänä 1952 annetun Kemijokilain 1 :n 1 momentti kuului seuraavasti: Valtioneuvosto oikeutetaan sähkövoiman tuotantoa varten luovuttamaan valtion Kemijoessa ja sen lisäjoissa omistamia vesivoimaoikeuksia sekä valtion näiden jokien varrella omistamia voimalaitosten rakentamista varten tarpeellisia maa-alueita osakkeita tai muuta korvausta vastaan sanottua tarkoitusta varten perustettavalle Kemijoki Oy nimiselle osakeyhtiölle, johon on sovellettava voimassa olevan osakeyhtiölain säännöksiä tässä laissa säädetyin rajoituksin. Lain muutos (311/54) Hallituksen esityksessä kysymyksessä olevan lain muuttamisesta (HE 4211954 vp.) oli todettu, että lain 1 :n sanamuoto oli aiheuttanut tulkintavaikeuksia, minkä vuoksi sitä olisi lain tarkoituksen toteuttamiseksi muutettava. Epätietoisuutta voi myös syntyä siitä, tarkoitettiinko voimalaitosten rakentamista varten tarpeellisilla maa-alueilla myöskin veden alle sitä padottaessa jääviä maa-alueita. Tämänjohdosta lakia esitet-