TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ

Vastaanottaja Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä 10.3.2015 TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU VUONNA 2014 OSA III: VESIPÄÄSTÖJEN TARKKAILU

TALVIVAARA SOTKAMO OY:N KONKURSSIPESÄ Päivämäärä 10.3.2015 Laatija Tero Marttila, Tomi Jutila Tarkastaja Katariina Koikkalainen, Pentti Manninen Hyväksyjä Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesä Kuvaus Kaivoksen vesipäästötarkkailu 2014 Viite 1510010636 Ramboll Niemenkatu 73 15140 LAHTI P +358 20 755 611 F +358 20 755 7801 www.ramboll.fi

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. PROSESSI JA ALUEVEDET 1 2.1 Vesien käsittely, johtaminen ja tarkkailu 1 2.1.1 Saostusmenetelmät 3 2.1.2 Käänteisosmoosi 3 2.1.3 Prosessin ylijäämävedet (Lone) 4 2.1.4 Pohjoinen käsittelyalue (Kärsälampi) 4 2.1.5 Kaivosalueen käsittelyalue (Tammalampi, Kuusilampi) 5 2.1.6 Sekundääriliuotusalueen suojapumppausvesien käsittely (SEM2, Torrakkopuro) 8 2.1.7 Latosuon allas (Latosuo) 9 2.1.8 Eteläinen käsittelyalue (Kortelampi 1, Kortelampi 2) 10 2.1.9 Primääriliuotusalueen suojapumppausvesien käsittely (Torvelansuo) 11 2.1.10 Kaivosalueen puhtaat hulevedet 11 2.2 Lupamääräykset 12 2.2.1 Veden laatu 12 2.2.2 Vesimäärät 12 2.2.3 Kuormitus 12 2.3 Tulosten tarkastelu 13 2.3.1 Vesimäärät 13 2.3.2 Veden laatu 15 2.3.2.1 Prosessin ylijäämävedet (Lone-ylite) 15 2.3.2.2 Käsittely-yksiköiltä ja puhdistetun veden varastoaltailta vesistöihin johdetut vedet 18 2.3.2.3 Käsittely-yksiköille tuleva vesi ja puhdistusteho 28 2.3.3 Kuormitus 29 3. SANITEETTIVEDET 32 3.1 Puhdistamon kuvaus 32 3.2 Käyttötarkkailun tulokset 32 3.3 Puhdistamon teho ja kuormitus 34 4. EPÄVARMUUSTARKASTELU JA MUUTOSEHDOTUKSET 36 4.1 Epävarmuustarkastelu 36 4.2 Muutosehdotukset 36 5. YHTEENVETO 37

LIITTEET 1. Vesien viikoittaiset juoksutukset vesistöön 2. Vesipäästönäytteiden analyysitulokset 2014 (käsittely-yksiköille tulevat ja lähtevät vedet) 3. Käsittely-yksiköiltä lähtevän veden pitoisuuksien virtaamapainotteiset kuukausikeskiarvot 4. STUK:n radioaktiivisuusmääritykset 5. Päästönäytteiden toksisuuslausunto 6. Vesistökuormitus Oulujoen ja Vuoksen suuntaan 7. Saniteettipuhdistamon kuormitustarkkailun tulokset v. 2014 sekä bioroottorilaitoksen lieteanalyysin tutkimustodistus

1 1. JOHDANTO Kaivoksen vesipäästötarkkailu käsittää kaivoksen aluevesien, prosessin ylijäämävesien sekä saniteettipuhdistamon veden laadun, määrän ja syntyvän kuormituksen tarkkailun voimassa olevan tarkkailusuunnitelman (Pöyry Finland Oy 2013, täydennetty 27.6.2014) mukaisesti. Kaivosalueen vesitaseen muodostavat alueelle tulevat vedet, haihtuvat vedet, varastoituvat vedet sekä alueelta poistuvat vedet. Alueelle vedet tulevat joko sadantana tai raakavetenä Kolmisopesta ja porakaivoista sekä avolouhokseen kertyvinä kalliopohjavesinä. Alueelta pois johdettavan vesimäärän tarpeen säätelee tulevan veden määrän ja alueella tapahtuvan haihdunnan erotus, kun maastoon sitoutumista ei tapahdu. Ympäristölupa ohjaa kaivosalueelta pois johdettavan veden laatua, määrää, purkureittiä ja kuormitusta. Lupia ja päätöksiä on kuvattu tarkemmin raportin osassa 1 "Tarkkailun taustatiedot". Jos vesien määrä tai laatu ylittää ympäristöluvan sallimat kiintiöt ja virtaamat, ylimäärävedet varastoidaan alueelle niiden johtamiseksi tai käsittelemiseksi seuraavina vuosina. Vesistöön johdettujen vesien laatua on seurattu sekä kaivoksen että konsultin toimesta. Tässä raportissa esitetään konsultin sekä kaivosyhtiön näytteenottajien toimesta velvoitetarkkailuohjelman mukaisesti otetut ja määritetyt päästövesien vedenlaatutulokset, sekä kaivosyhtiöltä saadut pois johdettavien vesien juoksutustiedot sekä kuormituslaskentatulokset. Lisäksi raportissa on arvioitu jälkikäsittely-yksiköiden puhdistustehoja eri aineiden suhteen yksiköille saapuvan ja sieltä lähtevän vedenlaatutulosten perusteella. 2. PROSESSI JA ALUEVEDET 2.1 Vesien käsittely, johtaminen ja tarkkailu Talvivaaran kaivosalue sijaitsee vedenjakajalla ja alueen vesiä johdetaan pohjoiseen Oulujoen ja etelään Vuoksen vesistön suuntaan. Kaivosalueella muodostuu puhtaita sekä likaantuneita vesijakeita. Päästötarkkailu keskittyy pääosin likaantuneiden vesien tarkkailuun, jotka käsitellään kaivosalueella ennen vesistöön johtamista. Kaivosalueella vesienkäsittelyä vaativia vesiä ovat prosessivedet, louhitun malmin, rikkipitoisen sivukiven tai läjitetyn jätteen kanssa kosketuksiin joutuvat sade- ja valumavedet, avolouhosten kuivatusvedet, avolouhoksen pintamaan poistoalueilta muodostuvat kuivatusvedet, sulfaatti- ja metallipitoiset tehdasalueen hulevedet sekä primääri- ja sekundääriliuotusalueiden ympäriltä ja muilta alueilta kerättävät suojapumppausvedet sekä muut vastaavat likaantuneet vedet jotka on palautettava kaivoksen liuosvesikiertoon tai puhdistettava ennen vesistöihin tai uusiin varastoaltaisiin johtamista siten, että 31.5.2013 annetun ympäristölupapäätöksen Nro 52/2013/1 lupamääräyksessä 8 määrätyt pitoisuusraja-arvot (kappale 2.2.1) eivät ylity. Kaivosalueen puhtaat sade-, sulamis- ja valumavedet sekä muut vedet, joista ei aiheudu päästöjä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa, erotetaan likaantuneista vesistä lupamääräyksen 5 mukaisesti. Puhtaiksi todetut vedet johdetaan maastoon tai vesistöihin. Vedenkäsittelyä tapahtuu Talvivaaran laitosalueella useassa eri kohteessa. Osa käsittelyjärjestelmistä on varsinaisia prosesseja, kuten metallien talteenottolaitoksen neutralointireaktorit sekä niitä seuraavat sakeutusaltaat eri metallien sekä sulfaatin poistamiseksi ja kierrätysveden valistamiseksi. Lisäksi metallitehtaalla on käänteisosmoosilaitteet edelleen prosessiveden kierrätyksen parantamiseksi. Näiden ohella alueelta poistuvia vesiä käsitellään kalkkineutraloinnilla joko reaktoreissa ja niitä seuraavissa selkeytysaltaissa tai luonnon altaissa. Käsittely-yksiköt ovat kohteittain: - Vesien puhdistusprosessit metallien talteenotossa: raudansaostus, loppuneutralointi ja käänteisosmoosi - Neutralointiyksiköt Kortelammella ja Tammalammella - Suojapumppausten käsittely sekundääriltä (SEM2)

2 - Muut käsittely-yksiköt (Haukilampi-Kärsälampi, Torrakkopuro ja Härkälampi) Kuvassa (Kuva 2-1) on esitetty yleispiirteisesti kaivosalueen käsiteltyjen vesien johtaminen sekä veden laadun tarkkailupisteet. Kuva 2-1. Kaivosalueen vesien johtaminen ja tarkkailupisteet

3 Päästötarkkailun näytteenotto ja määritykset on tehty kaivoksen tarkkailusuunnitelmaa (Pöyry Finland Oy 2013, täydennetty 27.6.2014) noudattaen. Kaivokselta vesistöön johdettavien vesien määrää mitataan pääosin jatkuvatoimisesti sekä vedestä otetaan vedenlaatunäytteitä viikoittain niiltä pisteitä, joilta tapahtuu purkua vesistöön. Viikoittain tapahtuvasta näytteenotosta sekä määrityksistä on vastannut tammikuussa Nablabs Oy ja helmikuussa Ramboll Finland Oy. Maaliskuusta lähtien näytteenotosta on vastannut kaivoksen henkilökunta ja näytteet on analysoitu Ramboll Analyticsin laboratoriossa Lahdessa. Kerran kuukaudessa vesistöön johdettavien vesien näytteenotosta on vastannut tammikuussa Nab Labs Oy ja vesistöön johdettavien vesien ja käsittely-yksiköihin tulevien vesien näytteenotosta ja analyyseistä on vastannut helmikuusta lähtien Ramboll Finland Oy. Käsittely-yksiköille tulevien vesien näytteenotto aloitettiin maaliskuussa. Näytteistä on analysoitu tarkkailusuunnitelman mukaisesti: kerran viikossa: lämpötila, sähkönjohtavuus, ph, kiintoaine, SO 4, Cu, Ni, Zn, U, Mn, Fe, Na, Ca, Mg kerran kuukaudessa: Al, Sb, As, Ba, Cd (liuk.), Co, Cr, Hg (liuk.), V, Pb, kok.n, kok.p, COD Mn (ei loppuneutralointiyksikkö eli Lone) kaksi kertaa vuodessa: laaja-alkuaineanalyysi (ICP-OES/MS) 26 alkuainetta (Al, As, B, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Se, Sn, Ti, V ja Z) sekä fluoridi ja kloridi kerran vuodessa: liukoiset metallit sekä uraanin hajoamistuotteet Ra-226, Ra-228, Po- 210 ja radon (vuonna 2014 korvattu kokonaisaktiivisuutta mittaavalla testillä josta sovittu ELY:n kanssa) Toksisuustesti kerran vuodessa (vesikirpputesti, viherlevätesti, valobakteeritesti) 2.1.1 Saostusmenetelmät Kaikki kaivosalueelta ulos johdettavat ja käsittelyä vaativat vedet käsitellään neutraloimalla kalkilla. Se on laajasti käytetty ja tunnettu menetelmä sekä sulfaatin että metallien poistamiseksi jätevesistä, jotka sisältävät vain jotakin tai useampia eri metalleja. Kalkilla saostettaessa veden ph ja kalsiumpitoisuus nousee, jolloin metallit muodostavat niukkaliukoisia hydroksideja ja saostuvat (esim. rautahydroksidi, Fe(OH) 3 tai alumiinihydroksidi Al(OH) 3 ja vedessä oleva sulfaatti saostuu kalsiumin kanssa kipsiksi (CaSO 4 ). Kaikki sakka poistetaan samanaikaisesti kiintoaineena, esim. laskeuttamalla joko sakeuttimessa tai selkeytysaltaassa. Jäännöspitoisuudet eri metalleille liukoisina pitoisuuksina ovat pieniä. Kokonaispitoisuuksia määritettäessä myös kiintoaineen mukana jäteveden joukkoon jäävä metalli lasketaan mukaan päästöön. Kalkkikiveä käytetään yhdessä poltetun kalkin kanssa niin, että kalkkikivellä saostetaan ensi vaiheessa alumiini sekä rauta matalammassa ph:ssa (ph = 5,5 6), ja kalkilla saostetaan toisessa vaiheessa korkeammassa ph:ssa (ph = 9 10,5) saostuvat raskasmetallit ja mangaani. Jäljelle jääneen sulfaattipitoisuuden ratkaisee veden natrium-pitoisuus. Jos natriumia ei käsiteltävässä vedessä ole lainkaan, voidaan kalkkikäsittelyllä saavuttaa sulfaattipitoisuus tasoa 1500 mg/l. Kalkkituotteilla tehtävään neutralointiin perustuvaa vedenpuhdistustekniikkaa on kaivoksella käytössä n. 3000 4000 m 3 /h kapasiteetti. Saostusmenetelmään perustuva vesienpuhdistus on toiminut tehokkaasti. 2.1.2 Käänteisosmoosi Käänteisosmoosi on suolanpoistomenetelmä, jossa puoliläpäisevän kalvon läpi suodatetaan vettä korkeassa paineessa. Kalvon painepuolelle jää suolapitoinen vesi (hylkyvesi) ja puhdas vesi suodattuu kalvon toiselle puolelle. Suolojen erotusprosentti on hyvä: kalvoilla poistuu suoloista 95 % tai enemmän. Käsiteltävästä vedestä saadaan RO-laitoksella talteen vähintään 50 %. Talvivaaraan on rakennettu käänteisosmoosilaitos vuosina 2012 2013. Laitos pystyy käsittelemään vettä 420 m 3 /h, josta lopputuotteena on 210 m 3 /h erittäin puhdasta vettä metallitehtaan käyttötarpeisiin. Käänteisosmoosilaitteiston käyttöönoton jälkeen raakavedenotto järvestä on ollut hyvin vähäistä. Kaivokselle ollaan hankkimassa myös lisää käänteisosmoosikapasiteettia.

4 2.1.3 Prosessin ylijäämävedet (Lone) Loppuneutraloinnissa liuoksen sisältämät jäännösmetallit saostetaan niukkaliukoisina hydroksideina säätämällä liuoksen ph emäksiselle tasolle. Pääosa metallien talteenottolaitoksen liuoksen loppuneutraloinnin (Lone) ylitevesistä johdetaan tehtaan käyttövedeksi tai käänteisosmoosilaitoksen (RO-laitoksen) syötevedeksi ja sieltä edelleen tehtaalle käyttövedeksi vaativimpiin vedenkäyttökohteisiin. Ympäristöluvan mukaisesti Loppuneutraloinnin ylitevesiä voidaan johtaa myös joko suoraan tai käsittely-yksiköiden kautta joko pohjoiseen Oulujoen tai etelään Vuoksen vesistöihin. Lone-vedestä otetaan tarkkailusuunnitelman mukaan näytteet vain, jos vettä johdetaan käsittelyyksiköille tai suoraan ympäristöön. Vuonna 2014 Lone-vesiä ei johdettu suoraan vesistöön ja kaikki näytteet otettiin käsittely-yksiköille johdetuista vesistä juoksutusten ollessa käynnissä. Vuonna 2014 Lone-vesiä juoksutettiin 1.1.-26.9. välisenä aikana pohjoiselle käsittely-alueelle Haukilampeen ja 26.9-31.12. eteläiselle käsittely-alueelle Lumelantien patoaltaaseen. 2.1.4 Pohjoinen käsittelyalue (Kärsälampi) Haukilammen ja Kärsälammen muodostamalla pohjoisella käsittelyalueella puhdistetaan kalkkineutraloinnin ja laskeutuksen avulla käsittelyyn johdettuja prosessin Lone-ylitevesiä ja alueen valumavesiä. Kärsälammen näytepiste kuvaa pohjoisella jälkikäsittelyalueella puhdistettuja Oulujoen vesistöön johdettavia vesiä. Piste on ollut tarkkailussa vuodesta 2009 lähtien. Käsitellyt vedet johdetaan Kärsälammelta Puhdasvesiojan kautta Salmiseen ja edelleen Kalliojärven sekä Kalliojoen kautta Kolmisoppeen. Kärsälammesta otettiin näytteitä viikoittain juoksutusten aikana tammi heinäkuussa. Kärsälammelta vesistöön juoksutettujen vesien määrää mitataan automaattisen virtaamamittarin avulla.

5 Kuva 2-2.Pohjoisenikäsittelyalueen veden laadun tarkkailupisteet. Käsittely-yksikölle tulevat vedet 1.1. 26.9.2014 (Lone) ja lähtevät vedet (Kärsälampi) 2.1.5 Kaivosalueen käsittelyalue (Tammalampi, Kuusilampi) Tammalammen ja Maauimalan muodostamalla kaivosalueen jälkikäsittely-yksiköllä puhdistetaan kalkkineutraloinnin ja laskeutuksen avulla avolouhokselta, kipsisakka-altaalta sekä eteläisen käsittely-yksikön altailta johdettuja vesiä, jotka johdetaan käsittelyn jälkeen edelleen varastoitavaksi Kuusilampeen. Kuusilammesta käsitellyt vedet johdetaan Härkäpuron kautta Kuusijokeen ja edelleen Kalliojoen kautta Kolmisoppeen tai vaihtoehtoisesti varastoitavaksi Latosuon patoaltaaseen, mistä ne voidaan johtaa edelleen Kuusijokeen. Kuusilammen altaan vesien tarkkailu on aloitettu elokuussa 2012 ja vuonna 2014 vesistöön johdettavan veden laatua tarkkailtiin viikoittain näytepisteestä Kuusilampi 2 juoksutusten ollessa käynnissä. Kuusilammelta vesistöön juoksutettujen vesien määrää mitataan automaattisen virtaamamittarin avulla. Vuonna 2014 tarkkailtiin myös Tammalammen käsittelyaltaalle avolouhokselta, kipsisakkaaltaalta ja eteläisen käsittely-yksikön altailta johdettujen vesien laatua kuukausittain (Kuva 2-3, Kuva 2-4).

Kuva 2-3. Kaivosalueen käsittelyalueen veden laadun tarkkailupisteet. Käsittely-yksikölle tulevat vedet (Tammalampi tuleva, avolouhos) ja lähtevät vedet (Kuusilampi 2) 6

Kuva 2-4. Kaivosalueen käsittely-yksikölle tulevien vesien tarkkailupisteet (Tammalampi tuleva, kipsisakka-allas ja Tammalampi tuleva, Majava) 7

8 2.1.6 Sekundääriliuotusalueen suojapumppausvesien käsittely (SEM2, Torrakkopuro) Sekundääriliuotusalueen suojapumppausvedet käsitellään kalkkineutraloinnilla SEM2-altaalla, josta vedet johdetaan Torrakkopuron (SeP9) tarkkailupisteen kautta joko suoraan tai Latosuon altaan kautta Kuusijokeen ja edelleen Kalliojoen kautta Kolmisoppeen. Latosuolta on myös mahdollista kierrättää vesiä takaisin SEM2-altaalle. Torrakkopurolta (SeP9) lähtevästä vedestä on otettu viikoittain näytteitä juoksutusten ollessa käynnissä. Juoksutettavan veden määrää mitataan jatkuvatoimisesti. Myös SEM2-altaalle tulevista suojapumppausvesistä sekä Latosuolta takaisin kierrätetyistä vesistä on otettu näytteitä kuukausittain vesien johtamisen ollessa käynnissä. Kuva 2-5. Sekundääriliuotusalueen suojapumppausvesien käsittely-yksikön veden laadun tarkkailupisteet. Käsittely-yksikölle tulevat vedet (SEM2 tuleva, SEM2 tuleva Latosuo) ja lähtevät vedet (Torrakkopuro SeP9)

9 2.1.7 Latosuon allas (Latosuo) Osa sekundääriliuotusalueen käsitellyistä suojapumppausvesistä (Torrakkopuro) sekä kaivosalueen käsittelyalueiden vesistä johdetaan varastoitavaksi padottuun Latosuon altaaseen, joka on rakennettu kesällä 2013. Altaaseen tulee myös ympäristön valumavesiä. Altaan pohjoispäästä puretaan vesiä Kuusijokeen, josta lähtevästä vedestä on otettu viikoittain näytteitä juoksutusten ollessa käynnissä. Veden määrää seurataan käsimittarilla säännöllisesti. Kuva 2-6. Latosuon altaalta lähtevien vesien tarkkailupiste altaan pohjoisosassa (Latosuo)

10 2.1.8 Eteläinen käsittelyalue (Kortelampi 1, Kortelampi 2) Eteläisellä käsittelyalueella käsitellään valumavesien lisäksi loppuneutraloinnin (Lone) ylitevesiä, joita johdetaan Lumelantien patoaltaan kautta edelleen Kortelammen ja Urkin altaille, joissa vesiä puhdistetaan neutraloinnin ja laskeutuksen avulla Kortelammen patoaltaan yhteydessä sijaitsevilla Kortelmpi 1 ja 2 käsittely-yksiköillä. Tulvakaudella Kortelammelta juoksutetaan vesiä kahden linjan kautta etelään Lumijokeen Vuoksen vesistöön näytepisteiden Kortelampi 1 ja Kortelampi 2 kautta. Muuna aikana juoksutus tapahtuu pääasiassa yhden pisteen kautta. Vuonna 2014 vesiä juoksutettiin pääosin Kortelampi 2 linjan kautta, mutta kevään tulva-aikana käyttöön otettiin Kortelampi 1 linja. Juoksutettujen vesien laatua tarkkaillaan viikoittain juoksutusten ollessa käynnissä ja veden määrää jatkuvatoimisesti. Kortelammelle tulevista vesistä otettiin näytteitä kuukausittain. Kortelammen tarkkailu on aloitettu huhtikuussa 2013 ja se korvaa aiemmat Vuoksen suunnan pisteet Mourunpuro ja K21). Kuva 2-7. Eteläisen käsittely-yksikön veden laadun tarkkailupisteet. Käsittely-yksikölle tulevat vedet (Kortelampi 1 tuleva, Kortelampi 2 tuleva) ja lähtevät vedet (Kortelampi 1, Kortelampi 2)

11 2.1.9 Primääriliuotusalueen suojapumppausvesien käsittely (Torvelansuo) Primääriliuotusalueen suojapumppausvedet käsitellään kalkkineutraloinnilla Torvelansuon altailla, josta vedet johdetaan kaivosalueelta etelään Puhdasvesiojan kautta Lumijokeen. Vesistöön johdettavan veden laatua tarkkaillaan juoksutusten ollessa käynnissä viikoittain ja veden määrää jatkuvatoimisen virtaamamittauksen avulla. Vuonna 2014 Torvelansuon altailta johdettiin vesiä ainoastaan huhti-toukokuun vaihteessa. Kuva 2-8. Primääriliuotusalueen suojapumppausvesienkäsittely-yksiköltä lähtevien vesien tarkkailupiste (Torvelansuo lähtevä). 2.1.10 Kaivosalueen puhtaat hulevedet Toiminta-alueella muodostuvat puhtaat sade-, sulamis- ja valumavedet sekä muut vedet, joista ei aiheudu päästöjä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa, erotetaan likaantuneista vesistä (lupamääräys 5). Puhtaiksi todetut vedet johdetaan maastoon tai vesistöihin. Kyseisten vesien likaantumattomuus osoitetaan tarvittaessa vedenlaatuselvityksin ja -mittauksin Kainuun ELYkeskuksen hyväksymällä tavalla. Kaivos on tarkkaillut omana tarkkailuna kaivosalueen puhtaiden vesien laatua.

12 2.2 Lupamääräykset Talvivaaran kaivoksen vesipäästöjä koskevat voimassa olevat lupamääräykset ovat peräisin 31.5.2013 (Nro 52/2013/1) annetusta lupapäätöksistä ja koskevat kaivosalueelta pois johdettavia likaantuneita vesiä. 2.2.1 Veden laatu Taulukossa (Taulukko 2-1) on esitetty 31.5.2013 annetun ympäristöluvan lupamääräyksen 8 mukaiset ainepitoisuuksien raja- ja tavoitearvot kaikille kaivosalueelta vesistöön johdettaville likaantuneille vesille, jotka käsiteltyjen vesien tulee täyttää ennen vesistöön johtamista. Taulukko 2-1. Kaivosalueelta vesistöön johdettavien vesien pitoisuuksien raja- ja tavoitearvot Raja-arvo Tavoitearvo Nikkeli < 0,3 mg/l* < 1,0 mg/l** Kupari < 0,3 mg/l* < 1,0 mg/l** Sinkki < 0,5 mg/l* < 1,0 mg/l** Rauta < 4 mg/l* Uraani < 10 µg/l* Sulfaatti < 6 000 mg/l* Kiintoaine < 20 mg/l* Mangaani < 6 mg/l* ph < 10* < 10,5** liukoinen elohopea < 5,0 µg/l*** liukoinen kadmium < 10 µg/l*** * Virtaamapainotteinen kuukausikeskiarvo ** Yksittäinen näyte *** Valtioneuvoston asetus (1022/2006) liite 1B 2.2.2 Vesimäärät Ympäristöluvan (31.5.2013) lupamääräyksen 9 mukaisesti käsitellyt jätevedet on juoksutettava vesistöihin tasaisesti niiden virtaamiin suhteutettuna. Kuhunkin purkusuuntaan johdettavan jäteveden vuorokausivirtaama saa olla 10.4.-15.6. välisellä jaksolla enintään 15 % ja muina aikoina enintään 10 % johtamista edeltäneen Kalliojoen alaosan 7 vuorokauden keskivirtaamasta. Vuoksen vesistön suunnassa käsitellyt jätevedet on johdettava Ylä-Lumijärven ohi Lumijokeen. 2.2.3 Kuormitus Ympäristöluvanmääräyksen 9a mukaan kaivosalueelta Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin johdettavien käsiteltyjen jätevesien yhteenlaskettu päästö saa olla vuonna 2014 seuraava: Nikkeli 250 kg Kupari 150 kg Sinkki 300 kg Mangaani 16 000 kg Sulfaatti 12 000 t Natrium 6 500 t Vaasan hallinto-oikeuden määräämän ns. jakaumasäännön mukaan vuoden kokonaispäästöistä enintään 40 % on luvallista johtaa Lumijoen kautta Vuoksen vesistöön.

13 2.3 Tulosten tarkastelu Tässä osiossa tarkastellaan vuonna 2014 kaivosalueen käsittely-yksiköiltä ja puhtaan veden varastoista vesistöihin johdettujen käsiteltyjen jätevesien määrää, vedenlaatua, vesistökuormitusta sekä lupaehtojen toteutumista. Vuoden 2014 tarkkailutuloksia on verrattu myös aiempien vuosien tuloksiin. Lisäksi vuonna 2014 tutkittiin käsittely-yksiköille johdettavien vesien laatua. Käsittelylaitokselle tulevan ja lähtevän veden laadun perusteella on arvioitu suuntaa antavasti käsittelylaitoksen puhdistustehoa eri aineiden osalta. 2.3.1 Vesimäärät Vuonna 2014 kaivosalueelta johdettiin ulos vesistöihin yhteensä noin 4,82 miljoonaa kuutiota käsiteltyjä jätevesiä, joista noin 2,74 milj. m 3 (noin 57 %) johdettiin pohjoiseen Oulujoen vesistöön ja noin 2,08 milj. m 3 (noin 43 %) etelään Vuoksen vesistöön. Vuoden 2014 kokonaisvesimäärä oli lähes miljoona kuutiota vähemmän kuin vuonna 2013 (Taulukko 2-2). Taulukko 2-2. Kaivokselta vuonna 2014 vesistöön johdetut käsitellyt jätevedet. Juoksutukset 2014 (m 3 ) Pohjoinen (Oulujoen vesistö) Etelä (Vuoksen vesistö) Latosuo Kärsälampi Kuusilampi SEM2 Kortelampi 1 Kortelampi 2 Torvelansuo Yhteensä 718 064 351 665 996 414 673 533 823 787 1 221 681 38 364 Pohj./Etelä Koko kaivos Vuosi 2013 2 739 676 2 083 832 4 823 508 5 705 498 Kaivosalueen vesien juoksutukset vesistöihin tapahtuivat pääosin alkuvuodesta tammikuusta kesäkuun puoliväliin saakka. Huhti toukokuussa kevättulvien aikaan juoksutus oli suurimmillaan. Loppuvuodesta vesistöön juoksutetut vesimäärät olivat alkuvuoteen verrattuna vähäiset (Kuva 2-9). Kuva 2-9. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdettujen käsiteltyjen jätevesien määrä viikoittain sekä vesien kokonaiskertymä vuonna 2014 Kuvissa (Kuva 2-11, Kuva 2-11) ja liitteessä 1 on esitetty vesistöihin johdetut viikoittaiset vesimäärät.

14 Pohjoiseen Oulunjoen suuntaan vesiä johdettiin Latosuon vesivarastoaltaalta yhteensä 718 064 m 3 kolmessa jaksossa; tammikuun lopussa viikoilla 4-5 (29 037 m 3 ), huhtikuun lopusta kesäkuun alkuun viikoilla 17-24 (594 320 m 3 ) ja joulukuussa viikoilla 50-1 (94 707 m 3 ). Kärsälammen (351 665 m 3 ) ja Kuusilammen (996 414 m 3 ) purkupisteiden vedet johdettiin ympäristöön tammi kesäkuu välisenä aikana. Kärsälammen osalta pieni osa vesistä (4 277 m 3 ) johdettiin heinäkuussa viikoilla 27-28. Kuusilammen juoksutuksissa puolestaan oli 4 viikon tauko helmi-maaliskuussa viikoilla 8-11. Torrakkopuron (SEM2) neutraloinnin kautta vesiä (673 533 m 3 ) juoksutettiin muihin käsittely-yksiköihin nähden tasaisemmin pitkin vuotta. Elokuussa viikoilla 33-34 ja syyskuun lopusta marraskuun alkuun viikoilla 39-45 juoksutuksissa oli tauko. Kuva 2-10. Oulujoen suuntaan johdettujen käsiteltyjen jätevesien määrä vuonna 2014 viikoittain purkupisteittäin jaoteltuna. Etelään Vuoksen vesistön suuntaan kaivosvesiä johdettiin pääosin Kortelammen käsittelyyksiköiden kautta. Kortelampi 2:n kautta tammi toukokuu välisellä jaksolla vesiä juoksutettiin vesistöön suhteellisen tasaisesti. Kevätvalumien aikana huhti toukokuussa suurin osa juoksutetuista vesistä oli Kortelampi 1:n kautta johdettuja vesiä (823 787 m 3 ). Torvelansuon altaasta vesiä juoksutettiin koko vuonna ainoastaan huhti toukokuussa viikoilla 16-19 yhteensä 38 364 m 3. Kesä joulukuu välisellä jaksolla Vuoksen suuntaan johdettiin vesiä vain Kortelampi 2 käsittely-yksiköltä syyskuu marraskuu välisellä jaksolla viikoilla 39-43 (120 534 m 3 ) ja 47-48 (31 668 m 3 ). Kuva 2-11. Vuoksen suuntaan johdettujen käsiteltyjen jätevesien määrä vuonna 2014 viikoittain purkupisteittäin jaoteltuna. Ympäristöluvan lupamääräyksen 9 mukaisesti vesistöön juoksutettavan veden määrää tulee säädellä Kalliojoen virtaamien mukaisesti. Vesistöön juoksutettavan käsitellyn jäteveden vuorokausivirtaama saa olla 10.4.-15.6. välisellä jaksolla enintään 15 % ja muina aikoina enintään 10 % johtamista edeltäneen Kalliojoen 7 vuorokauden keskivirtaamasta.

15 Kalliojoen jatkuvatoimisen virtaamamittauksen on todettu toimivan talviaikaan epäluotettavaksi, joten sen rinnalla virtaamia mitattiin käsimittarin (Sontek YSI FlowTracker) avulla vähintään kerran viikossa. Kuvassa (Kuva 2-12) on esitetty Kalliojoesta mitatun virtaaman ja kaivosalueelta johdettujen vesimäärien suhdeluku, josta voidaan seurata lupamääräyksen 9 toteutumista. Suhdelukutarkastelun perusteella vesistöön johdetut jätevesimäärät ylittivät lupaehdot aika ajoin lähinnä alkuvuodesta tammi - helmikuussa sekä huhtikuussa. Kuva 2-12. Kalliojoen virtaaman ja Etelän sekä Pohjoisen suuntaan johdettujen vesien suhdeluku vuonna 2014. 2.3.2 Veden laatu Kaivosalueelta vesistöihin johdettujen käsiteltyjen jätevesien vedenlaadun tarkastelussa on keskitytty tarkastelemaan pitoisuusvaihteluja tarkemmin mm. graafisten esitysten avulla tarkkailun ja vaikutusten kannalta tärkeimpien ainepitoisuuksien osalta, joille on. lupamäärämääräyksissä annettu raja- ja tavoitearvoja. Osiossa on tarkastelu lupaehtojen toteutumista sekä verrattu vuoden 2014 tarkkailussa saatuja vedenlaatutietoja aiempien vuosien tarkkailuissa saatuihin arvoihin. Lisäksi käsittelylaitokselle tulevan ja lähtevän veden laadun perusteella on laskettu käsittelylaitoksen puhdistustehoja eri aineiden osalta. Vuoden 2014 prosessi- ja aluevesistä otettujen vesinäytteiden yksittäiset analyysitulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 2. 2.3.2.1 Prosessin ylijäämävedet (Lone-ylite) Tarkkailuohjelman mukaisesti loppuneutraloinnin (Lone) ylitevesistä otetaan näytteet vain jos vettä johdetaan käsittelyalueille tai suoraan ympäristöön. Loppuneutraloinnin vesiä ei johdettu vuonna 2014 suoraan vesistöön, joten kappaleessa 2.3.1 esitetyt ympäristöluvan lupamääräyksen 8 mukaiset veden laatua koskevat raja- ja tavoitearvot eivät koske loppuneutraloinnin vesistä vuonna 2014 analysoituja pitoisuusarvoja. Virtaamapainotteisia kuukausikeskiarvoja ei laskettu Lone-vesille. Kuvissa (Kuva 2-13 - Kuva 2-14) on esitetty graafisesti Lone-ylitevesien vedenlaatutulokset vuodesta 2010 lähtien keskeisimpien nykyisessä ympäristöluvassa painotettujen ainepitoisuuksien osalta. Kuvissa on esitetty vertailuna lupamääräyksen raja- ja tavoitearvot vesistöön johdettaville vesille. Pääosa loppuneutraloinnin (Lone) ylitevesistä johdettiin tehtaan käyttövedeksi tai käänteisosmoosilaitoksen (RO-laitoksen) syötevedeksi ja sieltä edelleen tehtaalle käyttövedeksi. Vuonna 2014 Lone-vesiä juoksutettiin 1.1.-26.9. välisenä aikana pohjoiselle käsittely-alueelle Haukilampeen ja 26.9-31.12. eteläiselle käsittely-alueelle Majavan/Lumelan altaille.

16 Käsittelyyn juoksutettujen vesien ph-arvot vaihtelivat välillä 8,6 11. Koko vuoden keskiarvo 10 oli samaa tasoa kuin vuonna 2013. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä 3,8 65 mg/l, keskiarvon ollessa 29 mg/l. Kiintoainepitoisuudet olivat lähellä vuoden 2013 tasoa. Lone-vesien sulfaattipitoisuudet ovat laskeneet vuosien 2010 2011 tasosta. Vuonna 2014 pitoisuudet vaihtelivat välillä 2 300 6 700 mg/l ollen keskimäärin 4 171 mg/l. Sulfaattipitoisuudet olivat keskimäärin pienemmät kuin vuonna 2013. Raudan osalta yksittäisten näytteiden pitoisuusvaihtelut olivat suuret 28 16 000 µg/l, keskiarvo 4 415 µg/l oli edellisvuotta suurempi. Mangaanipitoisuudet vaihtelivat välillä 110 34 000 µg/l, keskiarvon ollessa 3 316 µg/l. Sinkin ja kuparin osalta pitoisuudet olivat pääosin pieniä ja useimmiten analyyseissä käytettyjen määritysrajojen alapuolella. Sinkin pitoisuuskeskiarvo oli 22 µg/l ja kuparin keskiarvo 1,9 µg/l. Myös nikkelipitoisuudet olivat alhaisia keskimääräisen pitoisuuden ollessa 45 µg/l. Sinkki-, kupari- ja nikkelipitoisuudet olisivat alittaneet jokaisella näytekerralla uudessa lupapäätöksessä yksittäiselle näytteelle asetetut pitoisuusarvot.

17 Kuva 2-13. Prosessin ylijäämävesien (Lone-ylite) yksittäisten viikkonäytteiden ph-, kiintoaine-, sulfaatti- ja rauta-, mangaani-, sinkki-, kupari- ja nikkelipitoisuudet pitoisuudet vuosina 2010 2014. Vertailuarvoina esitetty 31.5.2013 voimaan tulleet raja- ja tavoitearvot, jotka koskevat ympäristöön juoksutettavia vesiä. Lone-vesistä viikoittain analysoidut uraanipitoisuudet vaihtelivat 0,15 8,6 µg/l keskiarvon ollessa 3,6 µg/. Vuonna 2014 mitatut kaikki uraanipitoisuudet olivat pienemmät kuin lupamääräyksessä virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle laskettavan pitoisuusraja-arvo 10 µg/l.

18 Kuva 2-14. Prosessin ylijäämävesien (Lone-ylite) yksittäisten viikkonäytteiden uraanipitoisuudet vuosina 2013 2014. Vertailuarvoina esitetty 31.5.2013 voimaan tullut raja-arvo, joka koskee ympäristöön juoksutettavia vesiä. 2.3.2.2 Käsittely-yksiköiltä ja puhdistetun veden varastoaltailta vesistöihin johdetut vedet Vesistöihin johdettavien vesien vedenlaatua tarkkailtiin viikoittain otettavin näyttein tarkkailusuunnitelman mukaisesti purkupisteeltä lähtevästä vedestä, mikäli käsiteltyjä jätevesiä juoksutettiin vesistöön. Purkupisteiltä vesistöön johdetuille vesien ainepitoisuuksille on annettu ympäristöluvassa raja- ja tavoitearvoja sekä yksittäisille näytteille että näytteistä lasketuille virtaamapainotteisille kuukausikeskiarvoille (Taulukko 2-1). Kuvissa (Kuva 2-15 - Kuva 2-23) on esitetty graafisesti vesien purkupisteiltä Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin johdettujen vesien vedenlaatutulokset niiden aineiden osalta, jolle ympäristöluvassa on määrätty raja- tai tavoitearvoja. Liitteessä 3 on esitetty näytetuloksista lasketut ainepitoisuuksien virtaamapainotteiset kuukausikeskiarvot sekä verrattu pitoisuuksia luparajoihin. Vesistöihin johdettavan veden ph-arvo ei saa ylittää lupapäätöksessä 31.5.2013 annettua arvoa 10,5 ja virtaamapainotteisen kuukausikeskiarvon on oltava alle 10. Oulujoen suuntaan johdettavissa vesissä Kärsälammen veden ph-arvot vaihtelivat välillä 8,0 10,7 ja yksittäisiä raja-arvoja ylittäviä arvoja mitattiin alkuvuodesta tammi- maaliskuussa. Virtaamapainotteiset kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 8,9 10,4, helmikuun arvon ylittäessä luparajan. Torrakkopuron ph-arvot vaihtelivat välillä 8,3 11,1 ja yksittäisten näytteiden rajaarvo ylittyi useaan kertaan huhti-, touko-, kesä-, heinä-, syys-, loka-, marras- ja joulukuussa. Myös kuukausittaiset virtaamapainotteiset keskiarvot ylittivät luparajan kesä-, heinä-, syys-, marras- ja joulukuussa. Latosuolta lähtevä vesi oli hapanta ph-arvojen vaihdellessa välillä 4,6 6,6. Myös Kuusilammelta lähtevän veden ph-arvot täyttivät yksittäisten näytteiden 6,2 9,8 ja kuukausikeskiarvojen osalta 6,4 9,5 lupaehdot. Vuoksen suuntaan johdetuista vesistä Kortelampi 1 pisteen kautta johdettujen vesien ph-arvot vaihtelivat välillä 9,1 10,1 täyttäen lupaehdot. Kortelampi 2 pisteestä mitatut arvot vaihtelivat välillä 8,7 11,1. Yksittäisen näytteen raja-arvo ylittyi kerran 9.1. otetussa näytteessä. Virtaamapainotteiset kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 9,6 10,3 ja raja-arvot ylittyivät niukasti tammi-, helmi-, maalis-, syys-, loka- ja marraskuussa. Torvelansuolta vesiä johdettiin vesistöön huhti toukokuun kevättulvien aikaan jolloin ph-arvot vaihtelivat välillä 8,0 11,6. Raja-arvot ylittyivät yksittäisen arvon osalta 29.4. ja virtaamapainotteisen kuukausikeskiarvon osalta toukokuussa.

19 Kuva 2-15. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdetun veden ph vaihtelut sekä ympäristöluvassa yksittäisille näytteille ja virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvoille asetetut raja-arvot. Kiintoainepitoisuuksien osalta lupapäätöksessä on annettu raja-arvo virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle <20 mg/l. Oulujoen suuntaan johdettujen vesien kiintoainepitoisuudet vaihtelivat Latosuolla 2,5 29 mg/l, Kärsälammella 2,4 16 mg/l, Kuusilampi 2:lla 1,6-22 mg/l ja Torrakkopurolla 2,8 43 mg/l. Virtaamapainotteinen kuukausikeskiarvopitoisuus ylittyi Kuusilammella maaliskuussa (21 mg/l) ja Torrakkopurolla tammikuussa (21 mg/l). Vuoksen suuntaan johdettujen vesien kiintoainepitoisuudet vaihtelivat Kortelampi 1:llä 3,3-18 mg/l, Kortelampi 2:lla <2 1 100 mg/l ja Torvelansuolla 12 640 mg/l. Virtaamapainotteinen kuukausikeskiarvopitoisuus ylittyi Kortelampi 2:lla tammi- (356 mg/l) ja huhtikuussa (22 mg/l) sekä Torvelansuolla huhti- (103 mg/l) ja toukokuussa (556 mg/l).

20 Kuva 2-16. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdetun veden kiintoainepitoisuudet sekä vertailuna ympäristöluvassa virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle asetettu raja-arvo. Nikkelipitoisuuksien osalta lupapäätöksessä on annettu raja-arvo yksittäiselle näytteelle <1000 µg/l ja virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle <300 µg/l. Oulujoen suuntaan johdettujen vesien nikkelipitoisuudet vaihtelivat Latosuolla 22 71 µg/l, Kärsälammella 3,8 11 µg/l, Kuusilampi 2:lla 4,5-700 µg/l ja Torrakkopurolla <3 330 µg/l. Virtaamapainotteinen kuukausikeskiarvopitoisuus ylittyi Kuusilammella helmikuussa (660 µg/l) ja Torrakkopurolla elokuussa (741 µg/l). Kuusilammella korkeimmat pitoisuudet mitattiin altaan ollessa miltei tyhjä (juoksutettiin sulanapitovirtaamaa), Torrakkopurolla korkeimmat pitoisuudet liittyivät puhdistamon häiriötilanteeseen. Vuoksen suuntaan johdettujen vesien nikkelipitoisuudet vaihtelivat Kortelampi 1:llä 4,3-11 µg/l, Kortelampi 2:lla 1,5 860 µg/l ja Torvelansuolla 16 5 200 µg/l. Yksittäisen näytteen pitoisuusraja-arvo ylittyi Torvelansuolla 29.4. (5 200 µg/l) ja samoin myös kuukausikeskiarvopitoisuus huhtikuun (848 µg/l) osalta. Korkeimmat pitoisuudet olivat hetkittäisiä ja liittyivät puhdistamoiden häiriötilanteisiin.

21 Kuva 2-17. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdetun veden nikkelipitoisuudet sekä ympäristöluvassa yksittäisille näytteille sekä virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvoille asetettu raja-arvo. Kuparipitoisuuksien osalta lupapäätöksessä on annettu raja-arvo yksittäiselle näytteelle <1000 µg/l ja virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle <300 µg/l. Oulujoen suuntaan johdettujen vesien kuparipitoisuudet olivat alhaiset jokaisella tarkkailupisteellä eikä raja-arvoja ylitetty. Kuparipitoisuudet vaihtelivat Latosuolla 1,5 5,3 µg/l, Kärsälammella 0,3 4,0 µg/l, Kuusilampi 2:lla 0,8-4,3 µg/l ja Torrakkopurolla <2 12µg/l. Myös Vuoksen suuntaan johdettujen vesien kuparipitoisuudet olivat lupaehtojen mukaisia. Pitoisuudet vaihtelivat Kortelampi 1:llä <2 3,6 µg/l, Kortelampi 2:lla <2-52 µg/l ja Torvelansuolla <2 310 µg/l.

22 Kuva 2-18. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdetun veden kuparipitoisuudet sekä ympäristöluvassa yksittäisille näytteille sekä virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvoille asetetut raja-arvot. Sinkkipitoisuuksien osalta lupapäätöksessä on annettu raja-arvo yksittäiselle näytteelle <1000 µg/l ja virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle <500 µg/l. Oulujoen suuntaan johdettujen vesien sinkkipitoisuudet vaihtelivat Latosuolla 42 95 µg/l, Kärsälammella 0,8 11 µg/l, Kuusilampi 2:lla <2-250 µg/l ja Torrakkopurolla 19 1 200 µg/l. Yksittäisen näytteen pitoisuusraja-arvo ylittyi Torrakkopurolla 9.1. (1 200 µg/l). Kuukausikeskiarvot pysyivät luparajojen alapuolella. Kuusilammella korkeimmat pitoisuudet mitattiin altaan ollessa miltei tyhjä (juoksutettiin sulanapitovirtaamaa), Torrakkopurolla korkeimmat pitoisuudet liittyivät puhdistamon häiriötilanteeseen. Vuoksen suuntaan johdettujen vesien sinkkipitoisuudet vaihtelivat Kortelampi 1:llä <5-14 µg/l, Kortelampi 2:lla < 5 1 600 µg/l ja Torvelansuolla 13 12 000 µg/l. Yksittäisen näytteen pitoisuusraja-arvo ylittyi Kortelampi 2:lla 19.1. (1 600 µg/l) ja Torvelansuolla 29.4. (12 000 µg/l). Kuukausikeskiarvopitoisuus ylittyi Torvelansuolla huhtikuun (1889 µg/l) osalta. Korkeimmat pitoisuudet olivat hetkittäisiä ja liittyivät puhdistamoiden häiriötilanteisiin.

23 Kuva 2-19. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdetun veden sinkkipitoisuudet sekä ympäristöluvassa yksittäisille näytteille sekä virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvoille asetetut raja-arvot. Rautapitoisuuksien osalta lupapäätöksessä on annettu raja-arvo virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle < 4000 µg/l. Oulujoen suuntaan johdettujen vesien rautapitoisuudet vaihtelivat Latosuolla 1 300 12 000 µg/l, Kärsälammella 21 470 µg/l, Kuusilampi 2:lla 54-25 000 µg/l ja Torrakkopurolla <20 2 000 µg/l. Virtaamapainotteisten kuukausikeskiarvojen pitoisuusraja-arvo ylittyi Latosuolla tammikuussa (6 209 µg/l), huhtikuussa (12 000 µg/l) ja toukokuussa (6959 µg/l) ja Kuusilammella helmikuussa (22 179 µg/l). Kuusilammella korkeimmat pitoisuudet mitattiin altaan ollessa miltei tyhjä (juoksutettiin sulanapitovirtaamaa), Torrakkopurolla korkeimmat pitoisuudet liittyivät puhdistamon häiriötilanteeseen. Vuoksen suuntaan johdettujen vesien rautapitoisuudet vaihtelivat Kortelampi 1:llä 50-140 µg/l, Kortelampi 2:lla <20 3 100 µg/l ja Torvelansuolla 120 26 000 µg/l. Virtaamapainotteisten kuukausikeskiarvojen pitoisuusraja-arvo ylittyi Torvelansuolla huhtikuussa (4 425 µg/l). Korkeimmat pitoisuudet olivat hetkittäisiä ja liittyivät puhdistamoiden häiriötilanteisiin.

24 Kuva 2-20. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdetun veden rautapitoisuudet sekä vertailuna ympäristöluvassa virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle asetettu raja-arvo. Sulfaattipitoisuuksien osalta lupapäätöksessä on annettu raja-arvo virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle <6 000 µg/l. Oulujoen suuntaan johdettujen vesien sulfaattipitoisuudet vaihtelivat Latosuolla 1 600 2 500 µg/l, Kärsälammella 830 4 300 µg/l, Kuusilampi 2:lla 2 300-9 000 µg/l ja Torrakkopurolla 240 1 700 µg/l. Virtaamapainotteisten kuukausikeskiarvojen pitoisuusraja-arvo ylittyi Kuusilammella helmikuussa (8 373 µg/l). Kuusilammella korkeimmat pitoisuudet mitattiin altaan ollessa miltei tyhjä (juoksutettiin sulanapitovirtaama), Vuoksen suuntaan johdettujen vesien sulfaattipitoisuudet vaihtelivat Kortelampi 1:llä 1 200 3 000 µg/l, Kortelampi 2:lla 560 4 100 µg/l ja Torvelansuolla 930 1 600 µg/l. Raja-arvoja ei ylitetty vuonna 2014.

25 Kuva 2-21. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdetun veden sulfaattipitoisuudet sekä vertailuna ympäristöluvassa virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle asetettu raja-arvo. Mangaanipitoisuuksien osalta lupapäätöksessä on annettu tavoitearvo virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle <6 000 µg/l. Oulujoen suuntaan johdettujen vesien mangaanipitoisuudet vaihtelivat Latosuolla 3 000 4 300 µg/l, Kärsälammella 70 3 000 µg/l, Kuusilampi 2:lla 240-200 000 µg/l ja Torrakkopurolla 44 5 000µg/l. Virtaamapainotteisten kuukausikeskiarvojen tavoitearvo ylittyi Kuusilammella tammi- (23 835 µg/l) ja helmikuussa (186 819 µg/l) sekä Torrakkopurossa elokuussa (30 164 µg/l). Kuusilammella korkeimmat pitoisuudet mitattiin altaan ollessa miltei tyhjä (juoksutettiin sulanapitovirtaamaa), Torrakkopurolla korkeimmat pitoisuudet liittyivät puhdistamon häiriötilanteeseen. Vuoksen suuntaan johdettujen vesien mangaanipitoisuudet vaihtelivat Kortelampi 1:llä 200 1 600 µg/l, Kortelampi 2:lla 77 40 000 µg/l ja Torvelansuolla 470 41 000 µg/l. Tavoitearvot ylittyivät Kortelampi 2:lla tammikuussa (16 841 µg/l) ja Torvelansuolla huhtikuussa (7 415 µg/l). Korkeimmat pitoisuudet olivat hetkittäisiä ja liittyivät puhdistamoiden häiriötilanteisiin.

26 Kuva 2-22. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdetun veden mangaanipitoisuudet sekä vertailuna ympäristöluvassa virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle asetettu tavoite-arvo. Uraanille lupapäätöksessä on annettu raja-arvo virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle <10 µg/l. Oulujoen suuntaan johdettujen vesien uraanipitoisuudet vaihtelivat Latosuolla <0,1 0,37 µg/l, Kärsälammella 0,08 1,1 µg/l, Kuusilampi 2:lla <0,1 2,6 µg/l ja Torrakkopurolla 0,1 5,0 µg/l. Vuoksen suuntaan johdettujen vesien uraanipitoisuudet vaihtelivat Kortelampi 1:llä 0,16 0,52 µg/l, Kortelampi 2:lla 0,1 11 µg/l ja Torvelansuolla 2,8 40 µg/l. Virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle asetettua raja-arvoa ei ylitetty vuonna 2014.

27 Kuva 2-23. Oulujoen ja Vuoksen suuntaan johdetun veden uraanipitoisuudet sekä vertailuna ympäristöluvassa virtaamapainotteiselle kuukausikeskiarvolle asetettu raja-arvo. Liukoisen elohopean ja kadmiumin pitoisuudet ovat olleet pääosin alle määritysrajan ja aina alle valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1B määrättyjen raja-arvojen (Taulukko 2-1). Säteilyturvakeskus (STUK) teki Kortelampi 2, Torrakkopuron, Latosuon ja Kuusilammen tarkkailupisteistä lokakuussa (7.10.2014) otetuista näytteistä radioaktiivisuusmittaukset, joilla selvitettiin veden kokonaisuusaktiivisuutta (liite 4) ja arvioitiin tarvetta määrittää tarkkailuohjelmassa esitetyt uraanin hajoamistuotteet. STUK:n mittaustulosten perusteella radioaktiivisuustasot olivat niin alhaiset, ettei hajoamistuotteiden analyyseille ilmennyt tarvetta. Mittaustulosten perusteella aktiivisuusindeksit olivat välillä 0,28 0,60, jolloin turvallisuustavoitteet toteutuivat jokaisen näytteen osalta. Turvallisuustavoite toteutuu, kun aktiivisuusindeksin arvo on pienempi tai yhtä suuri kuin 1. Muutos tarkkailun toteuttamisesta sovittiin tarkkailua valvovan Kainuun ELYkeskuksen kanssa. Kortelampi 2, Torrakkapuro (SEP9), Latosuo ja Kuusilampi 2 purkupisteiden lähtevästä vedestä tehtiin lokakuussa (7.10.2014) ekotoksisuustestit (vesikirpputesti, levätesti, valobakteeritesti). Näytteiden toksisuuslausunnot on esitetty liitteessä 5. Testin perusteella näytteet eivät olleet toksisia vesikirpuille, levälle eikä valobakteereille.

28 2.3.2.3 Käsittely-yksiköille tuleva vesi ja puhdistusteho Käsittely-yksiköille tulevista vesistä on otettu näytteet kuukausittain. Liitteessä 2 on esitetty kaikki käsittely-yksiköille tulevista vesistä otettujen näytteiden analyysitulokset. Taulukkoon (Taulukko 2-3) on laskettu samana päivänä otettujen käsittely-yksiköille tulevan että sieltä lähtevien vesien analysoitujen pitoisuusarvojen keskiarvot, joista on laskettu käsittely-yksikön keskimääräiset puhdistustehot kiintoaineelle, sulfaatille, arseenille, kuparille, mangaanille, nikkelille, raudalle, sinkille ja uraanille. On huomattava, ettei laskennallinen puhdistusteho huomioi veden viipymää käsittely-yksiköillä. Eteläisen käsittelyalueen reduktioita laskettiin Kortelampi 1 ja Kortelampi 2 näytepisteille tulevan ja lähtevän veden ainepitoisuuksista yhteensä 4 näytekierroksen osalta. Kalkkineutraloinnin keskimääräinen puhdistusteho oli metallien (Cu, Mn, Ni, Fe, Zn, U) suhteen erinomainen keskimääräisen puhdistustehojen vaihdellessa välillä 97 100 %. Arseenin osalta puhdistusteho oli 63 %, kiintoaineen osalta 72 % ja sulfaatin osalta 24 % (Taulukko 2-3). Kaivosalueen käsittelyalueen reduktioita laskettiin käsittelystä lähtevän (Kuusilampi 2) sekä käsittelyyn tulevan (kipsisakka-allas, Majava) veden analyysituloksista kahden näytekierroksen osalta. Kalkkineutraloinnin keskimääräinen puhdistusteho oli metallien (Cu, Mn, Ni, Fe, Zn, U) suhteen erinomainen keksimääräisen puhdistustehojen vaihdellessa välillä 97 100 %. Arseenin osalta puhdistusteho oli 71 %, kiintoaineen osalta 68 % ja sulfaatin osalta 73 %. Sekundäärialueen suojapumppausvesien käsittelyalueen reduktioita laskettiin käsittelystä lähtevän (Torrakkopuro) sekä käsittelyyn tulevan (SEM2 tuleva, SEM2 Latosuolta tuleva) veden analyysituloksista 9 näytekierroksen osalta. Kalkkineutraloinnin keskimääräinen puhdistusteho oli metallien (As, Cu, Mn, Ni, Fe, Zn, U) suhteen erinomainen 89 99 %. Kiintoaineen osalta puhdistusteho oli 34 %. Sulfaatin osalta tulevan ja lähtevän veden pitoisuudet olivat samaa tasoa eikä käsittelyllä ollut vaikutusta sulfaattipitoisuuksiin. Sekundäärialueen vesien sulfaattipitoisuudet olivat pienemmät Eteläisen ja Kaivosalueen käsittelyalueiden veden pitoisuuksiin verrattuna. Taulukko 2-3. Käsittely-yksiköille tulevan ja lähtevän veden pitoisuuskeskiarvot sekä niiden perusteella lasketut keskimääräiset puhdistustehot. Kiintoaine (GF/C) Sulfaatti (SO4) Arseeni (As) Kupari (Cu) Mangaani (Mn) Nikkeli (Ni) Rauta (Fe) Sinkki (Zn) Uraani (U) mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Eteläinen käsittelyalue, (4 näytekierrosta) tuleva, pitoisuus 16 2780 1,3 70 57200 1950 10400 3450 19 lähtevä, pitoisuus 4,6 2120 0,5 2,1 276 8,3 78 16 0,4 reduktio (%), puhdistusteho 72 24 63 97 100 100 99 100 98 Kaivosalueen käsittelyalue, (2 näytekierrosta) tuleva, pitoisuus 21 15700 1,7 78 793000 3743 293000 3007 36 lähtevä, pitoisuus 6,8 4300 0,5 2,1 3170 6,1 77 4,4 0,4 reduktio (%), puhdistusteho 68 73 71 97 100 100 100 100 99 Sekundääriliuotusalueen suojapumppausvesien käsittely (9 näytekierrosta) tuleva, pitoisuus 13 1036 4,5 140 29858 7010 18617 24595 73 lähtevä, pitoisuus 9 1059 0,5 3,0 604 42 377 127 1,1 reduktio (%), puhdistusteho 34-2 89 98 98 99 98 99 98

29 2.3.3 Kuormitus Vesistöön johdettu kuormitus on verrannollinen johdettuun vesimäärään ja veden laatuun nähden. Kuormituslaskennassa on käytetty konsultin ottamien viikkonäytteiden lisäksi osaksi tukena Talvivaaran oman laboratorion tuloksia, esimerkiksi tutkittaessa lyhytaikaisia pitoisuuspoikkeamia tai mikäli velvoitetarkkailun näytteenottoa juoksutusviikolta ei ole otettu. Vesimäärät perustuvat purkupisteiltä mitattuihin arvoihin. Kuormitukset on laskettu nikkelille, kuparille, sinkille, mangaanille, sulfaatille ja natriumille, joilla on voimassa 31.5.2013 annetut luparajat. Kuvissa (Kuva 2-24 - Kuva 2-26) on esitetty graafisesti kaivosalueelta viikoittain vesistöön johdetut vesimäärät ja kuormitukset luparajoineen sekä syntynyt kertymä. Liitteessä 6 on esitetty virtaamat ja kuormitukset erikseen sekä pohjoiseen Oulujoen suuntaan että etelään Vuoksen suuntaan. Taulukossa (Taulukko 2-4) on vuoden 2014 kokonaiskuormituksen lisäksi esitetty vertailuna vuonna 2013 vesistöön johdettu kuormitus. Taulukko 2-4. Vuonna 2014 kaivoksen purkuvesipisteiltä vesistön johdetut vesimäärät, kuormitus, kuormituksen jakautuminen purkusuuntien välillä sekä luparajat. Vertailuna vuoden 2013 kuormitustiedot. Vesimäärä Nikkeli Kupari Sinkki Mangaani Sulfaatti Natrium (m 3 ) (kg/a) (kg/a) (kg/a) (kg/a) (t/a) (t/a) Luparaja (31.5.2013) 250 150 300 16 000 12 000 6 500 Vuosi 2014 Vuoksen suunta 2 083 832 69 11,1 119 3 348 4 777 514 - osuus (%) 43 40 59 39 25 40 24 Oulujoen suunta 2 739 676 102 7,8 190 10 146 7 135 1 590 - osuus (%) 57 60 41 61 75 60 76 Yhteensä 4 823 508 171 18,9 309 13 494 11 913 2 104 Vuosi 2013 Vuoksen suunta 2 340 033 196 9 252 30 951 9 681 1 215 - osuus (%) 41 47 43 32 68 40 29 Oulujoen suunta 3 365 465 223 12 538 14 844 14 242 2 955 - osuus (%) 59 53 57 68 32 60 71 Yhteensä 5 705 498 420 21 790 45 795 23 923 4 170 Kaivosalueen purkuvesipisteiltä tapahtui juoksutusta pääosin alkuvuodesta aina toukokuun loppuun asti. Eniten vesiä juoksutettiin heti alkuvuodesta tammikuussa sekä kevättulvien aikaan huhti toukokuussa jolloin myös kuormitukset olivat suurimmillaan (Kuva 2-24 - Kuva 2-26). Nikkelin osalta kokonaiskuormitus n. 171 kg pysyi alle luparajan ja oli pienentynyt edellisvuodesta noin 60 %. Kuormituksesta 40 % johdettiin etelään Vuoksen suuntaan ja 60 % pohjoiseen Oulujoen suuntaan. Kuparin osalta kokonaiskuormitus n. 19 kg pysyi selvästi alle luparajan ja oli pienentynyt hieman edellisvuodesta. Kuormituksesta 59 % johdettiin etelään Vuoksen suuntaan ja 41 % pohjoiseen Oulujoen suuntaan, mikä ylitti niukasti VHO:n välipäätöksen määräyksen, jonka mukaan Vuoksen suuntaan saa johtaa enintään 40 % haitta-aineen vuosipäästöistä. Sinkin kokonaiskuormitus 309 kg oli laskenut edellisvuodesta noin 60 %, mutta ylitti niukasti sille asetetun luparajan. Kuormitus jakaantui Oulujoen suuntaan 61 % ja Vuoksen suuntaan 39 %. Mangaanin kokonaiskuormitus 13 494 kg oli edellisvuotta noin 70 % pienempi ja täytti lupaehdot sekä kokonaiskuormituksen että johtamisosuuksien suhteen. Kuormitus jakaantui Oulujoen suuntaan 75 % ja Vuoksen suuntaan 25 %. Sulfaatin osalta kokonaiskuormitus 11 913 tonnia puolittui edellisvuodesta ja pysyi niukasti lupaehtojen rajoissa. Sulfaatista 60 % johdettiin Oulujoen ja 40 % Vuoksen suuntaan. Myös Natriumin osalta kokonaiskuormitus 2 104 tonnia puolittui edellisvuodesta ja pysyi lupaehtojen alapuolella. Päästöistä 76 % kohdistui Oulujoen ja 24 % Vuoksen suuntaan.

30 Kuva 2-24. Kaivoksen purkuvesipisteiltä vesistöön johdettujen vesien määrä viikoittain sekä kokonaiskertymä vuonna 2014 (lähde: Talvivaaran ympäristöraportointi) Kuva 2-25. Kaivoksen purkuvesipisteiltä vesistöön johdettujen vesien nikkeli- ja kuparikuormitukset viikoittain sekä kokonaiskertymä vuonna 2014 (lähde: Talvivaaran ympäristöraportointi)

Kuva 2-26. Kaivoksen käsittely-yksiköiltä vesistöön johdettujen vesien sinkki-, mangaani-, sulfaatti- ja natriumkuormitukset viikoittain sekä kokonaiskertymä vuonna 2014 (lähde: Talvivaaran ympäristöraportointi) 31

32 3. SANITEETTIVEDET 3.1 Puhdistamon kuvaus Tehtaalla, toimistorakennuksessa ja muissa tiloissa muodostuvat saniteettivedet käsitellään vuonna 2008 rakennetulla jätevedenpuhdistamolla. Puhdistetut jätevedet johdetaan etelään Vuoksen suuntaan. Puhdistamon prosessi on bioroottorilla varustettu biologis-kemiallinen jälkisaostus. Lupamääräyksien mukaisesti puhdistamon tehon on oltava vuosikeskiarvona BOD 7 :n osalta 90 % ja kokonaisfosforin osalta 85 %. Jätevesikuormituksen mitoitusarvot 400 työntekijän mukaan laskettuina ovat: Q kesk. 80 m 3 /d q mit 9 m 3 /h BOD 7 Kok.P 40 kg/d 1,6 kg/d Mekaaninen käsittely käsittää välppäyksen ja hiekanerotuksen esiselkeytyksen. Laitos on varustettu ilmastetulla hiekanerotuksella, jossa on myös rasvanerotus. Bioroottorille tuleva BOD-kuormitus saa olla mitoituskuormitustilanteessa enintään 10 g/m 2. Huippukuormitustilanteessa on sallittu lyhytaikaisesti kaksinkertainen kuormitus. Kemiallinen saostusosa sijaitsee bioroottorin jälkeen ja se sisältää kemikaalin varastoinnin, annostuksen ja sekoituksen sekä selkeytyksen. Saostuskemikaalina on käytössä alumiinipohjainen PAX ja neutralointikemikaalina lipeä. Esi- ja jälkiselkeytyksestä eroteltu liete johdetaan sakeuttamoon. Sakeuttamo on varustettu jatkuvatoimisella hämmenninkoneistolla. Rejektivesi palautetaan puhdistusprosessiin. Sakeutin on mitoitettu maksimikuiva-ainekuormalle 30 kg TS/m 2 d. Liete sakeutetaan puhdistamolla noin 5 %, jonka jälkeen se kuljetetaan jätevedenpuhdistamolle kuivattavaksi ja kompostoitavaksi. Vuonna 2014 liete kuljetettiin Sotkamon jätevedenpuhdistamolle. 3.2 Käyttötarkkailun tulokset Kuvassa (Kuva 3-1) on esitetty puhdistamon vuotovesikertoimet, käyttöaste ja viikkovirtaamat vuodelta 2013. Puhdistamon käyttöaste oli 28 % ja 8 viikon maksimivirtaamalla käyttöaste oli 81 %.

33 Vuotovesikertoimet: nmax = = 4,33 Jätevedenpuhdistamon käyttöaste: nv = = 1,48 4 peräkkäis en vii kon min.virtaama = 19 % keskivirtaama = 28 % 8 peräkkäisen viikon maks.virtaama = 81 % m3/vko 600 Jätevedenpuhdistamo n viikkovirtaama 500 400 300 200 100 0 1 3 5 7 9 111315171921232527293133353739414345474951 m3/d Jätevedenpuhdistamon viikkovirtaama Q kesk 120 Q max 100 mitoitus Q kesk. 80 60 40 20 0 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45 47 49 51 Kuva 3-1. Talvivaaran saniteettijätevedenpuhdistamon vuotovesikertoimet, käyttöaste, keskimääräiset viikkovirtaamat ja suurimmat vuorokausivirtaamat vuonna 2014 Taulukossa (Taulukko 3-1) on esitetty jätevedenpuhdistamon käyttötarkkailutulokset vuodelta 2014. Jätevedenpuhdistamolla käsitelty kokonaisvesimäärä oli yhteensä 8 133 m 3, keskimäärin 23 m 3 /d. Jätevesimäärä oli noin 700 m 3 enemmän kuin vuonna 2013. Ohijuoksutuksia ei jouduttu suorittamaan vuonna 2014. Jätevesimäärien suurin kuukausikeskiarvo oli huhtikuussa 75 m 3 /d, joka oli selvästi suurempi muihin ajankohtiin nähden. Normaalitoimintaa suurempi jätevesimäärä maalis- ja huhtikuussa johtui todennäköisesti pumppuvian aiheuttamasta mittausvirheestä, sillä laitoksen toiminta kyseisellä ajanjaksolla oli muuten normaalitasolla. Pienin kuukausikeskiarvo oli tammikuussa 15 m 3 /d. Suurin vuorokausivirtaama mitattiin huhtikuussa 101 m 3 /d ja pienin tammikuussa 5 m 3 /d (Taulukko 3-1). Viikoilla 13 15 mitatut suurimmat vuorokausivirtaamat 83 101 m 3 ylittivät puhdistamon mitoitusvirtaaman 80 m 3 /d (Kuva 3-1). Saostuskemikaalina on käytetty polyalumiinikloridia (PAX) yhteensä 2 456 kg, keskimäärin 308 grammaa jätevesikuutiota kohden. Lisäksi neutralointikemikaalina käytettiin lipeää yhteensä 1 875 kg. Puhdistamolla syntyvä liete kuljetetaan märkälietteenä jätevedenpuhdistamolle. Vuonna 2014 lietettä syntyi 291,1 m 3, joka kuljetettiin käsiteltäväksi Sotkamon jätevedenpuhdistamolle.