Irtokoirat Lähettäjä Rami - 24.01.09 17:41 Pakko oli tulla tänne kirjoittamaan ja purkamaan pienoista sanoisinko lievästi sanottuna kiukkua. Nyt on kaksi viimeisintä treeniä mennyt aivan päin sitä itseänsä, noiden irtokoirien takia. :angry: Keskiviikkona kun vihdoin tuli takaisin nuo lumet, lähdin koirilla reellä ajamaan ja koirilla vauhtia piisasi, mutta juuri loppumatkasta kun olin kääntymässä kotipellolle, naapurin pikkutyttöjen sekarotuinen, kooltaan malamuutin kokoinen koira, hyökkäsi irallaan suoraan rähinä päällä meidän koirien kimppuun, mutta sai sen verta siipeensä, että otti takapakkia ja minä kerk tempaista reen ojanpuolelle ja vetämään köyden puunympärille, että sain koirani pidettyä paikallaan. Sitten vihdoin pikkutyttö saapui paikalle sanoen, että se pääsi vaan karkaamaan valjaista, tekemättä kuitenkaan mitään sen eteen, että olisi ottanut koiransa kiinni, niinpä koira taas uudelleen hyökkäsi päälle, mutta onneksi Minna oli äänet kotia kuullut ja tuli hätiin ajamaan irrallaan olevan koiran pois. Tuosta episodista muistona turvonnut sormi, venätänyt jalka, sekä solmussa oleva reen puskukaari. No pari päivää nuoltiin haavoja, kuunnes sitten tänään lähdettiin ajelemaan omille reiteille, jotka appiukko on meille tehnyt. Ura o tehty niin, että reellä pääsee, mutta autolla ei pääse, jotenka autoista reitillä ei ole vaaraa. Mutta mitä viellä, päästiin sata metriä pihasta kun tulee hevonen vastaan, no ei siinä meillä ongelmia ollut, onhan nuo koirat hevosen ohittamiseen/sivuttamiseen tottuneet, mutta kun ratsastaja päätti lähteä meitä seuraamaan, seuraten aivan kannoilla ja koirat pälyili jatkuvasti taaksensa, että tuleeko se hevonen päälle. Vihdoin koirat kuitenkin keskittyivät omaan työhönsä ja alkoi jo tuntua homma mukavalta kunnes vastaan tulee taas irrallaan rähisten koira, ei muuta kun reki taas ojaan, sieppausliina puuhun kiinni ja pitämään omista koirista kiinni ja odottelemaan mitä tuleman pitää, onneksi irrallaan oleva koira sen verta pelkäsi, että tyytyi vain uhittelemaan ympärillä, sitten kauempaa kuului naisen ääni joka huusi koiraansa takaisin ja huusi, että kun sillä on niin löysä panta, niin se pääsee karkaamaan. Että taas treeni meiltä pilalla. Jos joku irtokoirien omistaja sattuu tätä lukemaan, niin minua ei pätkäänkään kiinnosta kuulla, minkä takia koira on irti päässyt, va se kuinka nopeasti omistaja saapuu paikalle ottaakseen koiransa kiinni. Lisäksi minä en ymmärrä, jos itselleen on koira otettu, niin siihen ei noissa tilanteissa uskalleta koskea, kun pelätään oman koiran puremaa. Minä en enää rupea omia koiria kiinni pitäessäni odottamaan, että irrallaan oleva koira puree minua ja omia koiriani omistajien avuttomuuden takia, vaan rupean pitämään kättä pidempää mukana rekipussissa. :angry: Sori kirjoitusvirheet ja mmutenkin epäselvä käsiala, mutta kun kyrsii! -Rami- Lähettäjä pantse - 24.01.09 19:30 Rami kirjoitti: Nyt on kaksi viimeisintä treeniä mennyt aivan päin sitä itseänsä, noiden irtokoirien takia. No ompas sulla ollu paska tuuri :angry: Onneksi ei pahempaa sattunut eikä omat koirat alkaneet keskenään tappelemaan. Sekin on hyvin paljon mahdollista, kun tulee irtokoira, että valjakko lämpenee riittävästi ja alkaa tapella keskenään. Tuosta episodista muistona turvonnut sormi, venätänyt jalka, sekä solmussa oleva reen puskukaari. Tuli mieleen, että olisko tehokas tapa saada koirat paremmin kiinni, jos kiikuttaisit omistajalle jonkinlaisen lääkärin tutkimuslaskun sormesta ja jalasta, puhumattakaan laskua reen korjaamisesta? Aikuisethan koirista kuitenkin vastaavat, vaikka ne oliskin lapsille hankittu. Lähettäjä Rami - 24.01.09 20:26 No ompas sulla ollu paska tuuri Onneksi ei pahempaa sattunut eikä omat koirat alkaneet keskenään tappelemaan. Sekin on hyvin paljon mahdollista, kun tulee irtokoira, että valjakko lämpenee riittävästi ja alkaa tapella keskenään.
Joo tota voi tosiaankin luonnehtia paskaksi tuuriksi. Sehän se tossa on, et omat kädet ja voimavarat menee tuohon omien koirien aloillaan ja erillään pitoon, eikä jää näin ollen käsiä vapaaksi irrallaan olevan koiran huiskimiseen. Kaikki ketkä ovat pitäneet molemmissa käsissä olevaa 40kg malamuuttia kiinni tuollaisissa tilanteissa tietää, että siinä alkaa useiden minuuttien jälkeen tulla äitiä ikävä kun voimat väsyy ja jos on vielä saanut irrallaan olevasta koirasta puremia käsiinsä, omistajan vain katsoessa vieressä kun ei omaan ärisevään koiraansa uskalla koskea. Meillä nuo koirat eivät ole onneksi ottaneet vielä matsia keskenään, mutta en halua ottaa riskiä, että kuumetessaan ottaisivat, kertehan se olisi ensimmäinenkin. Tuli mieleen, että olisko tehokas tapa saada koirat paremmin kiinni, jos kiikuttaisit omistajalle jonkinlaisen lääkärin tutkimuslaskun sormesta ja jalasta, puhumattakaan laskua reen korjaamisesta? Aikuisethan koirista kuitenkin vastaavat, vaikka ne oliskin lapsille hankittu. Joo tuo tuli kyllä mieleeni, mutta tuossa ensimmäisessä tapauksessa kun ei ollut tuon perheen ensimmäinen, eikä valitettavasti varmaankaan viimeinen kerta kun koira karkaa lapsilta ja monet kerrat käyty vanhemmille sanomassa asiasta, niin nyt paloi käämi sen verta pahasti, että on parempi etten minä lapsien vanhempiin törmää vähään aikaan, muuten saatan joutua itse korvaamaan sairaskuluja. Viimeinen keinohan noissa tapauksissa on päästää omat koirat irti, että pääsevät paremmin puolustamaan itseään, mutta sitten m omat koirat ovat irrallaan ja joutuukin korvaamaan lääkärikuluja. Eikä ole mukava korvata toisten aiheuttaman episodin takia mitään. -Rami- Lähettäjä Kira - 24.01.09 23:21 Ärr, mie myötäelän täällä. Ilmota poliisille tms. isommalle taholle noista pikkulikkojen koirasta? Irtokoirien häätäminen on tosi kivaa puuhaa joo.. Ja miulla kun on Vilanderin koulutushommat päällä, niin tähän kuuluu semmone homma, että irtokoirat pitää häätää itse pois. Itse kun on se johtaja ja näinhän se johtaja koiralaumassa tekee eikä pistä alaisiaan hommiin ja luottamus johtajaan säilyy eikä tule remmirähinöitä tällä taktiikalla. Mutta miten hitossa teet sen jostain reen jalaksilta kun sivusta hyökkää joku prkln piski ja perässä itkua vääntävä omistaja "sen panta oli löysällä". No tiukenna se stana! :woohoo: Miulla nousi nyt verenpaine kun ajattelenki siun tilannetta! :D Silmä silmästä, lähde oikeesti viemään lääkärilaskut ja reenkorjauslasku sinne naapuriin :evil: Edit// Yksi hyvä keino tuohon ison ja vaarallisen irtokoiran häätämiseen on metalliketju. Jos sieltä oikeesti painaa päälle joku karhun kokoinen turri, metalliketjulla kun tempaset naamaan ja karjaset niin lujaa kuin keuhkoista lähtee, pitäisi koiran edes hiljentää. Tämä siis ainakin viimeisenä keinona, jos perässä piipertää avuton omistaja ja koiralla verenhimo päällä. Metalliketjun s myös jemmattua rekeen lähelle käsiä. Lähettäjä pantse - 25.01.09 00:31 Rami kirjoitti: Kaikki ketkä ovat pitäneet molemmissa käsissä olevaa 40kg malamuuttia kiinni tuollaisissa tilanteissa tietää, että siinä alkaa useiden minuuttien jälkeen tulla äitiä ikävä kun voimat väsyy Jeps. On tullut testattua omien urosten kanssa ja pelkästään omalla pihalla, saati sitten uralla vieraan piskin seurassa :S Kun voimat loppu, niin kallis EL-lasku. Onneksi lupsakka EL sitoi myös mun käden, kun tikattava koira oli nukutettu.... jos on vielä saanut irrallaan olevasta koirasta puremia käsiinsä, omistajan vain katsoessa vieressä kun ei omaan ärisevään koiraansa uskalla koskea. Siis jos toi vieras irtokoira puri sua, niin poliisiasia välittömästi! Jos ei naapuri älyä muuten, niin virkavalta asialle varoittamaan
asiasta. Se on parempi vaihtoehto kuin se oikeasti paras, eli omat koirat pistää vieraan koiran lihoiksi. Viimeinen keinohan noissa tapauksissa on päästää omat koirat irti, että pääsevät paremmin puolustamaan itseään, mutta sitten m omat koirat ovat irrallaan ja joutuukin korvaamaan lääkärikuluja. Toisaalta tuo olis OK, mutta tietysti omasta valjakkonäkövinkkelistä siinä tulee just se huono kokemus koirille, jos aattelee kisatapahtumia tms. tilanteita, joissa vieras koira on iholla. Kira sanoi periaatteessa hyvän asian, eli valjakon johtaja häätäisi vieraan pois, mutta todellisuudessa se on kyllä helevetin hankalaa toteuttaa sekunneissa. Pitäis ehtiä saada reki kiinni/lumiankkuriin ja lisäksi mieluiten johtopari narussa kireälle tai toiseen lumiankkuriin, ettei ne pyörähdä taakse ja että vetoliina pysyisi koko ajan tiukalla. Vasta sitten voisi painaa häirikön kimppuun. Tiukka oksainen kuusenkarahka rekipussissa ei ole ollenkaan huono perusvaruste, jos riski irtorakkeihin on. Se tuntuu ikävältä, mutta ei riko tai vahingoita vierasta otusta. Lähettäjä Kira - 25.01.09 01:49 pantse kirjoitti: Kira sanoi periaatteessa hyvän asian, eli valjakon johtaja häätäisi vieraan pois, mutta todellisuudessa se on kyllä helevetin hankalaa toteuttaa sekunneissa. Pitäis ehtiä saada reki kiinni/lumiankkuriin ja lisäksi mieluiten johtopari narussa kireälle tai toiseen lumiankkuriin, ettei ne pyörähdä taakse ja että vetoliina pysyisi koko ajan tiukalla. Vasta sitten voisi painaa häirikön kimppuun. Tiukka oksainen kuusenkarahka rekipussissa ei ole ollenkaan huono perusvaruste, jos riski irtorakkeihin on. Se tuntuu ikävältä, mutta ei riko tai vahingoita vierasta otusta. Niinpä! Joskus kun pelkällä remmilenkillä tuollainen tilanne tekee todella tiukkaa. Yrität päästä koirien väliin ENNENKUIN tilanne päällä, kiellät ensin omaasi osallistumasta ja sitten vielä jännität, että lähteeköhän se vieras hitoille siitä vai ei. Reen kanssa tuo o mahdotonta, voisi jo sanoa. Suosittelen neuvottelureissuja naapureiden kanssa tai sitten kättäpidempää :D Ainiin, hyvä keino pitää idioottien koirat loitolla on nenäpunkit tms. Juttu lähtee nopeasti eteenpäin kun parille koiriaan iholle tunkeville kertoo, että treenataan usein täällä ja meidän koirissa tosiaan on nenäpunkki (joka tarttuu helposti koirasta koiraan) joten kannattaa pitää omat kiinni jos ei halua vaikeasti häädettävää loista. Tämä oikeasti ois hyvä niille pässinpäille, jotka eivät ta pelkää koiratappeluita tai remmilenkillä tuovat kiellosta huolimatta "mustin leikkimään". Muista mainita, että nenäpunkkien häätö o myös hyvin kallista puuhaa :D Olen pahoillani, kello on 1:48 ja teksti alkaa olla jo levotonta :blush: Lähettäjä pantse - 25.01.09 02:45 Kira kirjoitti: Ainiin, hyvä keino pitää idioottien koirat loitolla on nenäpunkit tms. Juttu lähtee nopeasti eteenpäin kun parille koiriaan iholle tunkeville kertoo, että treenataan usein täällä ja meidän koirissa tosiaan on nenäpunkki Meinaatko, että normi koiranomistaja kuulee, ymmärtää saati sitten piittaa termistä "nenäpunkki"? En oikein usko... Parempi vaihtoehto on Raminkin esittämä "kättä pidempi". Lähettäjä tuuttis - 25.01.09 11:19 Meillä on kans ongelmia irtokoirista. :angry: Muutettiin siis jonkin aikaa sitten pikku paikkakunnan keskustasta syrjäkylälle vanhaan paritaloon. Muutettiin periaatteessa
koirien ja paikkakunnan huonon vuokra-asunto tarjonnan vuoksi. Tiedettiin kyllä että tällä "kylällä" on omat lait koirien kiinni pitojen kanssa, sillä muutama perhe pitää koiriaan irti jatkuvasti. Enem ajattelematta luultiin että ihmiset ymmärtäisivät pitää koiriaan paremmin silmällä kun huomaavat että naapuriin on tullut uusia asukkeja ja kaks isoa malamuuttia, joita muutenkin tunnutaan täällä pelkäävän. Aluksi ongelmia ei tullut kun naapurin räksyttävä pystykorva pysyi tien toisella puolella omalla pihallaan. Pian meidän nartulla tuli kuitenkin juoksut ja pihalla häkin vieressä alkoi vierailla ajokoiria ja yksi aina irrallaan oleva collie uros. Nämä koirat onneksi lähtivät heti kun narttu nosti rähinän päälle ja ikkunaa kopputtaessa koirat olivat jo kaikonneet. Eniten ongelmia aiheuttaa kuitenkin tämä narttu pystykorva. Olen tottunut siihen että meidän koirat pysyy pihalla jos olen siinä niiden kanssa. Sen vuoksi haluaisinkin ottaa ne häkistä sisälle vain päästämällä ne irti. Tämä on kuitenkin nyt lähes mahdotonta uhkarohkea pystykorva tulee viiden metrin päähän haukkumaan ja uhittelemaan, enkä todellakaan halua ottaa riskiä että meidän narttu käy pienemmän koiran päälle ja näin varmasti käy, ellen itse pidä jatkuvasti silmällä meidän tontin rajoja. En myöskään luo saisin koiran takaisin omalle pihalle, jos se päättäisi lähteä naapurin tontille koiran perään. Vikaa siis minussakin. Ihmeellisintä kuitenki on, että kun minä pieni naisihminen lähden kahden malamuutin kanssa remmilenkille on koira vielä omassa häkissään tien toisella puolella. Kun tulen lenkiltä on tämä koira meidän pihalla irti ja itsellä hankaluuksia pitää kahta koir Eivätkö naapurit ymmärrä varoa vai eivätkö vain välitä, sillä mehän ollaan uusia asukkaita, pitäisikö meidän sopeutua vaan tilant Muutama läheltä piti tilannekin on tullut. Vetolenkin jälkeen koiran ollessa liinassa pystykorva tuli meidän pihalle koirien häkin viereen. Onneksi narun päässä oli Toni eikä minä, sillä Nita ryntäsi suoraan pystykorvaa kohden ja olisi käynyt sen päälle ellei oli ollut kytkettynä. Muutaman kerran on käynyt myös niin että olen vienyt koiria häkkiin ja pystykorva on ollut pihatiellä. Onneksi meidän koirat on kuitenkin niin ruuan perään että häkkiin syömään- kiinnosti niitä enemmän kuin tuo ärsyttävä pikku koira. Olen ollut ymmärtäväinen ja kärsivällinen. Ajatellut, että kun ollaan uusia ja nuoria asukkaita täällä pitäjässä jossa useimmat ovat syntyneet, että en haluiaisi heti alkaa valittamaan. Kohta aletaan kuitenkin ottaa yhteyttä viranomaisiin tai menen vierailulle naapuriin, sillä en halua sitä riskiä että meidän koirat käy toisen koiran päälle. Onhan sitä itsekin toki pidetty koiria pihassa irti, mu silti huolehdittu että ne siinä pysyvät eivätkä lähde naapurin tontille hajustelemaan. Mitäs siitä jos en enää voi ottaa koiria häkistä narua, mutta kun en kohta pysty enää lähteä lenkillekään yksin. Mitäs muuten Suomen laki sanoo tällaisessa tilanteessa? Saako nykyään pitää koiria edes irti aitaamattomalla pihalla? Meidän vuokrasopimuksessa ei ole kohtaa jossa kiellettäisiin koirien irtipito vuokra-asunnon pihalla..? Kuka on korvausvelvollinen, jos tämä pystykorva tulee meidän pihalle ja saa siellä selkäänsä meillä irtaillaan olevilta koirilta? Lähettäjä pantse - 25.01.09 12:12 tuuttis kirjoitti: Ihmeellisintä kuitenki on, että kun minä pieni naisihminen lähden kahden malamuutin kanssa remmilenkille on koira vielä omassa häkissään tien toisella puolella. Kun tulen lenkiltä on tämä koira meidän pihalla irti ja itsellä hankaluuksia pitää kahta koir No tuohan oikeastaan kuulostaa ihan tahalliselta kiusanteolta, jos häkissä ollut koira on irti teidän palatessa. Kannattaa ehkä ekana käydä ystävällisesti sanomassa naapurille, että olette kovasti huolissanne pystiksen terveydentilasta, kas kun malamuutti saattaa pistää sen lihoiksi, jos se tulee teidän pihalle. Uskomatonta mutta totta: sellaisia koiranomistajia ihan oikeasti on, jotka tahallaan päästävät sen oman "tomeran ja kovan" koiransa irti, jotta se laittaa alueen muut rakit kuriin. Sitten kun tollainen tulee malamuutin reviirille, niin tietäähän sen, mikä on lopputulos. Mitäs muuten Suomen laki sanoo tällaisessa tilanteessa? Saako nykyään pitää koiria edes irti aitaamattomalla pihalla? Kyllä kai omalla pihalla/maalla saa pitää koiraa irti, mutta silloinkin sen on oltava omistajansa hallinnassa ja tarvittaessa heti kiinnikytkettäessä. Jos vieras koira tulee teidän pihalle ja saa turpaansa, niin sehän on sen vieraan koiran omistajan ongelma, jos sesse on karkuteillä. Eihän se mukava tilanne ole, mutta minkäs teet. Eipähän tule enää toista kertaa, jos yleensäkään pääse jaloin enää pois. Lähettäjä Kira - 25.01.09 13:40 pantse kirjoitti:
Meinaatko, että normi koiranomistaja kuulee, ymmärtää saati sitten piittaa termistä "nenäpunkki"? En oikein usko... Parempi vaihtoehto on Raminkin esittämä "kättä pidempi". Niin, kun ei edes huuto "tällä on juoksut" saanut vipinää uroksenomistajaan muutama vuosi sitten :dry: Lähettäjä leenan - 25.01.09 16:57 Minä tein ilmoituksen poliisille irtokoirista jotka juoksivat pihaltaan meidän luo ja poliisit kävivätkin visiitillä... Julkinen nöyryytys naapureiden silmissä aikaansai mitättömän aidanpätkän tontin rajalle ja remmit käsiin, koirat tosin juoksi lenkillä edelleen vapaan Erään kerran nuiden koirien isäntä seurasi minua Pyryn kanssa lenkillä ihan kantapäillä. Pyry ärisi koko matkan taakseen ja ukko vaan hinasi koiraansa lähemmäksi. Harmiksi ei ollut puhelinta mukana, mutta kun oltiin puolitoista tuntia kävelty peräkanaa (kiersin kaikki vaikeakulkuiset risukot ja polut) sanoin että nyt kävellään mun porukoille mistä soitan poliisit (ilmoituksen jättö oli suoritettu jo aiemmin), niin johan tuli kiire muualle... Oli Pyrylle hyvää siedätyshoitoa ja kiva oli nähdä kun äijä rämpi perässä, kjäh kjäh:p Mutta jos vetolenkillä tulisi irtoja vastaan niin kättä pidempää olisi meilläkin tarjolla, näin on. Lähettäjä turbo - 25.01.09 17:26 Meidän kylällä on irtokoirien määrä vähentynyt radikaalisti :laugh:. Ei Jopi ole niitä syönyt, mutta alkaa olemaan sen kokoinen äij tyhmempikin tajuaa pitää koiransa kiinni. Yksi outo tapaus kyllä on: pieni koirantupsukka ryntää aina tielle ja rähisee ynnä koittaa näykkiä Jopin kinttuja. Emäntä tuli kerran hakemaan koiraansa tieltä. Sanoin että Jopi saattaa puraista pahasti pikkukoiraa, kun se tulee kiinni. Auton allekin voi siinä tiellä jäädä. Nainen vastasi, että ei se haittaa kun tuo koira on jo niin vanha :ohmy:!!!! Lähettäjä tuuttis - 25.01.09 17:32 Juu. Muakaan ei niin haittaa se että naapurit pitää koiriaan pihallaan irti, onhan minullakin koirat meidän tontilla irti. Mutta se että kukaan ei seuraa koiran tekemisiä.se saattaa lähteä toisten pihoille, kuljeskelee tiellä, tulee meidän koirien häkin reunalle ku ovat sisällä ja yrittää etsiä ruokaa, kuljettaa uroskoiria mukanaan... Ja tosiaan koira on aina päästetty irti kun olen reissussa, heillä on suora näköyhteys meidän koirien häkkiin ja varmasti näkevät/kuulevat kun koirat haetaan. Lapset ovat myös tulleet pihalle koiria katsomaan, näkee jäljistä lumessa mutta se nyt ei niin haittaa kun meidän asunto on kyläkeskuksen yhteydessä eli pihalle on vapaapääsy kaikilta. Eivätkä kyllä varmasti uskalla koiria "puhutella", sillä Nita pitää sellaista murinaa ja kurinaa kun näkee vieraita, joka ei aina kuulosta ystävälliseltä vieraan korvaan, vaikka sitä onkin. Lähettäjä Kira - 25.01.09 20:33 turbo kirjoitti: Nainen vastasi, että ei se haittaa kun tuo koira on jo niin vanha :ohmy:!!!! Soita eläinsuojeluviranomaiset hakemaan koira pois. Hirveää piittaamattomuutta. Tuohan on laskettavissa suoraan yksi ynnä yksi: jos koira sairastuu, sitä ei viedä eläinlääkäriin "koska se on niin vanha". Tuli varmaan vähän sanaton olo siulle... Uskomaton
Lähettäjä Paws - 26.01.09 11:48 Ihmiset on ääliöitä. Okei, omatkin koirat on lenkillä usein irti, mutta siis lenkillä. Niitä ei jätetä valvomatta hyppimään pitkin toisten ja tulevat kutsusta pois vieraiden koirien ilmaantuessa näköpiiriin. Olen surutta häätänyt kaikki irtokoirat jo siksi että on velvollisuuteni suojella omia koiriani. Jos joku omistani käy vieraan päälle ta edes kokee tarvetta rähistä, se lähes varmasti pelkää, enkä halua sille sellaista. Saati sitten maksella ell laskuja... Olen surutta mennyt aina irtokoiran ja omani väliin ja tuijottanut irtolaista suoraan silmiin. Jos ei sillä kaikkoa, koiraa kohti astuminen ja murina ajavat asian. Tietty tässä on se vaara, että joku niistä joskus käy päälle, eikä se ole niitä kohtaan kilttiä - mutta pahempiha mokomille olisi, jos tulisivatkin luokse, vaikka sitten leikkimään. Muutit JA akita on senverta tarkkoja että jos tulee suoraan ja epäkohteliaasti saa heti hammasta, varsinkin jos ovat remmissä eivätkä pääse pois tilanteesta ilmoittaakseen "nyt sä olit kaveri aika törkee." Valjakkohan on vieraille koirille ymmärrettävästi vahva ärsyke koska valjakon koirat ei hidasta tms rauhoittele vaan painaa eteenpäin. Siinä menee aika moni koira niin kierroksille (apua noi tulee ja syö mut) että käy vaikka miten pahasti päälle. Taas osoitus siitä, miksi irtokoirat kannattaisi KAIKKIEN AINA häätää, että koira voi siinä tilanteessa luottaa ihmiseen eikä ryhdy rähinö vaikka olisikin vapaana. Törkeimpiin tyyppeihin ei toimi "tällä on juoksut/nenäpunkki/kirppuja/kennelyskä", ja se jos mikä ärsyttää. Samanlaisia ääliöitä ku on niin vanha että tulkoon purruks ja kuolkoon auton alle"-poppoo. Hiljattain pahin tämmöinen törkeä tapaus oli mäyräkoira, joka oli kyllä remmissä mutta seisoivat keskellä kapeaa polkua omistaja kanssa. Riki ei osaa vielä ohittaa johdossa ja sehän oli tietysti kärkenä. Pysäytin ja huusin 5m päästä: "Anteeksi, voisitteko siirtyä hetkeksi vähän sivumpaan kun koulutan vasta tätä pojua." Tyyppi kääntyi ja koiransa alkoi peloissaan räksyttää nähtyään meidät lailla muka uhitellen häntä pystyssä, mutta kokonaan jäykkänä ja silmät suurina. Ruf katsoo taakseen ajajaa (minä) ja alkaa huutaa, mennäääääänkö jooooooo!! Naishenkilö tokaisee mulle: "Eksä voi kiertää?" Tuijotin ihmeissäni ja sanoin että anteeksi m ollaan kyllä menossa tästä. Kauhea huuto parin metrin siirtymisestä. "Et sä voi täällä ihmisiä komennella en mä ole siirtymässä m ja jos mäki vaikka koulutan? Mun koira pelkää vaik autoja." Alkoi palaa hihat siinä vaiheessa. Lopulta piti kävellä eteen, ottaa Rik pannasta ja taluttaa se ohi, kippuraparka oli ihan stressipaiseissa: MIKS TOI HAUKKUU MULLE JA TOI HUUTAA JA NYT SÄ TARTUT PANTAAN!! Jippii!! Loppulenkkistä Rikin liinat oli löysällä vähän väliä, kun se rauhoitteli minua jokikisen suunta/vauhtikomennon jälkeen: ei tartte ottaa enää kiinni, olen pieni, kiltti ja harmiton!!! Ihmiset onnistuvat pilaamaan harkat ilmastonmuutostakin tehokkaammin oikean asenteen ottaessaan... Lähettäjä Nemichan - 26.01.09 16:30 Juu, kyllähän noihin irtokoiriin törmää täällä meilläkin melkein päivittäin, ja harmillisinta on se, kun ei tiedä että kenen koiria ne on Kaksi sekarotuista, toinen sakemannin ja toinen huskyn näköinen, kummatkin kuitenkin melko isoja koiria. Kulkevat aina kahdestaan, ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa, keskellä tietä, ja nyt ovat alkaneet jo tunkea pihaankin, kun ovat tajunneet että meillä on koiria. Aina kun on näkynyt, olen yrittänyt niitä kiinni, mutta ovat sen verran harjoitusta saaneet, että ihmisen nähdessään juoksevat metsään ja piiloutuvat johonkin pensaiden alle. Ja yleensä on niin pimeää, ettei jälkiäkään näy. Jos saisi edes kiinni ne, niin näkisi lukeeko edes pannassa omistajan numeroa, että pääsisi vähän pitämään luentoa vastuuttoma koiranpidosta. :evil: Tai vaihtoehtona toimittaisin koirat sitten löytöeläintarhalle, eipä tarvitsisi enää henki kurkussa odotella milloin päättävät yhdessä toimin pistää vähintäänkin meidän epileptisen kissan hengiltä. Itse olen tullut siihen päätökseen, että helpointa on juurkikin pitää mukana jotakin kättä pidempää, joko sitten koiraa tai omistajaa varten :evil: Lähettäjä Nuki - 26.01.09 18:28
Onneksi täällä ei enää irtokoiria ole näkynyt. Viime vuonna yhden pystykorvan nappasin kiinni kun läheisen koirahoitolan omistaja laittoi viestiä, että läheiseltä metsästäjältä oli koira karannut. Lähimmässä naapurissa asuu iso pitkäkarvainen Saksanpaimenkoira ja yhden ainoan kerran se on lähtenyt omistajilta karkuun ja se tapahtui juuri, kun olin tietä pitkin juoksemassa Nanookin kanssa heidän talonsa kohdalla. Sen tilanteen näki kuin hidastettuna silmissään, kun kaikin voimin läksin kiskomaan Nanookia valjaista takaisinpäin, kun se Saksanpaimenkoira ampaisi auton takakontista ja suoraan meitä kohti rähisten. Omistajat onneksi juoksivat samantien perään ja saivat koiran kiinni kun mie olin siinä välissä Nanookia puolustamassa. Siihen asti omistajat olivat laskeneet koiransa autosta vapaana kulkemaan sisälle taloon mutta sen jälkeen visusti hihnassa kun tiesivät, että myö siitä usein juostaan ja kuljetaan ohi. Mie pääasiassa ajelenkin koirien kanssa moottorikelkkareitillä, joten siellä tulee vastaan vain moottorikelkkoja. Hiihtoladuilla vielä alkutalvesta mentiin, mutta kun löytyi paremmat reitit, niin jätän suosiolla väliin sauvoineen äkäisinä huitovat mummot. Toisella puolella Suomea kun asuttiin, niin muutettiin pieneen ok-taloon, joka oli ollut pari vuotta tyhjillään. Naapuriin oli otettu Suomenpystykorvanarttu pentuna ja se oli saanut kulkea vapaana jatkuvasti. Tarha oli pihalla, mutta kulki milloin missäkin. Oli sitten reviirikseen ottanut tuonkin tontin jonne muutettiin. Nuki kun oli jo vuoden silloin kun sinne muutettiin, niin pieni pystykorva ei mitään tehnyt, mutta kun Nanook tuli reilut puoli vuotta myöhemmin, niin johan alkoi nartulla vaeltelut meidänkin pihalle tihentyä. Kävi aina meidän pihalla tarpeillaan ja rähisemässä koirahäkillä. Lenkille kun läksi koirien kera tai ilman, niin oli meidän pihatiellä räksyttämässä ja juoksemassa peräss Kerran mies läksi Nukin kanssa potkurilla ajelemaan ja mie läksin Nanookin kanssa roskia viemään, niin jopas tämä narttu äkkäs 4kk ikäisen pennun ja seurasi meitä koko alkumatkan. Kun tultiin jätepisteeltä takaisinpäin, ni koira oli tonttinsa kohdilla odottamassa meitä ja räksytys alkoi taas. Koitin häätää koiraa pois, mutta kävi vain hyökkimään päin. Pari kertaa kerkis Nanookia hännästä näykkäisemään kunnes sain jalkani väliin ja siinä vaiheessa koira roikkuikin miun lahkeessa. Mies oli jo tulossa lenkiltä takaisin päin, kun kuuli räksytyksen ja ajoikin Nukin kanssa meidän luokse. Jopas tuli piskille siinä vaiheessa kiirus omaan pihaan, kun Nuki saapui:cheer: Mie olin siinä vaiheessa niin vihainen, et oisin voinu marssia samantien naapuriin, mutta kello läheni puolta yötä, joten lähdettiin kotio nukkumaan. Aamulla nappasin Nukin mukaani ja marssin naapuriin. Sen verran äkäisenä vauvamahani kanssa annoin naapurin kuulla kunniansa, että pysyi koira kiinni sen jälkeen. Perheen 12v. poika rupesi koiraa ulkoiluttamaan hihnassa ja innostui jopa pyörällä sitä vedättämäänkin, meitä tarkkailtuaan, että loppui koiralta vapaana juoksentelut. Ja hyvä niin, sillä meille vauva muutmaa kuukautta myöhemmin ja jos se koira ois käyny meidän pihalla rähisemässä kun vauva siellä nukkui vaunuissa, ni oisin varmaan laskenu Nukin irti. :angry: Ja kun koira oli kaiken lisäks vasta 2v. Oli otettu metsästyskoiraksi, mutta ei kuulemma ollut hyvä metsällä, ni päivät sit räkytti tarhassaan tai kulki vapaana räkyttämässä. EIkä sitä kukaan jaksanut sitten kouluttakaan, kun vaan metsästyskoiraksi olivat ottaneet.:ohmy: Lähettäjä Minna H. - 26.01.09 20:19 Kommentoin miekin nyt tuohon meidän Ramin aloittamaan juttuun, kun meidän molempien ongelmahan tää on. Tuo Ramin ensiksi mainitsema pikkutyttöjen koira on ollut meidän "riesana" jo pitemmän aikaa.. Milloin se on tahallaan päästetty pihalle vapaaksi ja siintä karannut ja toisinaan sit karkailee tyttöjen käsistä. Kävi meidän koirille murisemassa jo niiden ollessa pentuja, ja kyllähän malamuutti sellaisen muistaa. Ollaan koetettu sanoa niin hyvällä kuin pahallakin, lapsille sekä aikuisille. Isän kommentti asiaan oli, että "Antaisit sen purra, niin oppii" :S ( siis meidän koiran olis pitäny "opettaa" heidän koiraa) ja tytär sitten totes " Antaisit niiden nuuskia, niin niistä tulis kavereita", tämä siis tapahtui kun koirien vihanpitoa oli kestänyt noin 4 vuotta. Hihnalenkeillä näistä tilanteista ollaan vielä jotenkin selvitty, mutta reen kanssa onkin sit hankalampaa toimia nopeasti. Kyllähän täällä maalla tuntuu olevan tapana pitää koiria vapaana, mutta noista muista ei ole ollut samalla tavalla ongelmia. Erään naapurin pystykorva narttu kerkaili aikoinaan useasti meille, ja varsinkin silloin kun sillä oli juoksut. Kirjoitin heille kerran kirjeen, jossa koetin nätisti selittää, ettei ole mukava kun juoksuinen narttu tulee poikaa moikkaamaan ja koetin kertoa myös muista vaaratekijöistä. mm. isot rekat jotka liikkuvat läheisellä tiellä, mainitsin myös nähneeni pari läheltä piti tilannetta, kun heidän koiransa oli meinannut jäädä auton alle.muistutin myös susista. Laitoin paperiin myös oman puhelinnumeroni, jos haluavat keskustella asiasta. Tämän jälkeen en kertaakaan nähnyt koiraa oman tonttinsa ulkopuolella.
Kysyin sit kerran, kun kävelin heidän pihan ohi että ei kait he vaan loukkaantunu miun kirjeestä, vastaus oli "Ei siinä mitään" ja asiasta ei sit puhuttu sen koommin ja välit pysyi hyvinä.:) Tahallaan en tahtois kenenkään naapurin kanssa ruveta riitelemään, mutta joskus asioista on pakko sanoa.. harmi vaan, ettei kaikkien kanssa pysty asioista puhumaan.. Lähettäjä Marita - 27.01.09 10:09 Aika monella koiranomistajalla on huoleton asenne koiranomistamiseen, eivätkä ota paineita, jos se oma piski puree tai saa osumaa toiselta koiralta. Minä luulen, uskon ja toivon, että jos malamuutin omistaja johdonmukaisesti antaa ympäristöönsä viestiä,että EI aio missään olosuhteissa antaa koiransa/koiriensa tapella eikä selvitellä välejään irtokoirien kanssa, niin jotakin vastuullisen koiranpidon ajattelumaailmasta saattaa upota muidenkin koiranomistajien päähän. Lisäksi, jos suojaat koiriasi ulkopuoliselta koiralta, niin olet vaarassa saada osumaa itsekin, ja tämä seikka on jo huomattavasti vakavampaa, kuin koirien keskinäiset tappelut. Voisihan sitä mainita irtokoiran omistajalle, että et aio sietää sitä, että koira hyökkäilee omasi kimppuun, vaan aiot hyökkäyksen e tavalla ja toisella, ja juttu menee välittömästi poliisille, jos piski hammastelee ihmistä. Meillä ei onneksi ole sanottavampaa irtokoiraongelmaa ja pihakin on tukevasti, korkealla aidalla suojattu, joten saamme olla rauhassa. Pari pikkukoiraa (mahtuivat portinraosta) on meillä pihalla käynyt moikkaaamassa meidän koiria, tapaaminen sujunut iloisen hännänheilutuksen vallitessa. Me tosin pelästyimme pahanpäiväisesti, kun huomasimme, että pihalla on vieraita koiria (pelkäsimme, että meidän möhköt satuttavat pikkuisia). Lähettäjä pantse - 27.01.09 10:23 Laitetaanpa se toinenkin näkövinkkeli tähän keskusteluun: Tuskin lienen ainoa malamuutinomistaja, jonka koira tai koirat ovat irtiollessaan karanneetkin omalta pihalta ja pöllyyttäneet naapurin/naapuruston koiraa. Kahdesti tällainen on tapahtunut vuosien saatossa ja molemmilla kerroilla häpeän määrä on ollut musertava anteeksipyyntöjä ladellessa :blush: Onneksi mitään isompaa ei ole tapahtunut ja pöllyytykset ovat tapahtuneet alistamis- ja egon pullistelutarkoituksella eikä vahingoittaakseen poloisia. AINA siis on olemassa tämä irtokoirariski myös niiden omien kultsimurusten kanssa, vaikka ne yleensä olisivat kuinka kiltisti omalla reviirillään. Lähettäjä Nemichan - 27.01.09 14:51 Jep, ja täytyy ajatella myös sitä, kuinka oikeasti osaamattomia ihmiset osaavat olla. Monelle riittää sekin että selittää vähän perusasioita koiran käyttäytymisestä ja myöskin lisääntymisestä, niin alkaa esim. näiden juoksunarttujen juoksentelu vähenemää Itsellä tuo berniuros on aikoinaan ottanut matsia vähän kaikenlaisten koirien kanssa, ja onhan se häpeä aina suuri, kun siinä nöyristelee ihmisten edessä että "anteeksi kun olen niin huono koiranomistaja":unsure: Sen kanssa varsinkin on ollut vaikeaa, kun kaikki tuntuvat ajattelevan sitä "haliberninallukkana", ja tunkevat koiransa "sosiaalistumaan" manun nokan alle... Yritä siinä sitten selittää, että tällä on voimaa kuin pienessä kylässä ja taistelutahtoa enemmän kuin käyttölinjaisella sakemannilla vaikka otat sen fifin kiinni ja me mennään ihan tuolta parin metrin päästä ohi:d Malamuutin kanssa ei tällaisia ongelmia ole vielä onneksi ollut, tuntuvat kylällä olevan sitä mieltä että nyt ne laaksoset ovat sitten suden laittaneet, parempi pysyä kaukana:blink:
Lähettäjä tuuttis - 27.01.09 16:27 Sitä minäkin ajattelin tänne muuttaessani että ihmiset "pelkäisivät" tai edes kunnioittaisivat malamuuttia. Sen verran isoa metakkaa ja kokoa kun niiltä löyty, tosin Elwis on vasta 5kk. :huh: Eipä näytä silti muihin vaikuttavan, sillä eiväthän heidän koiransa ole muille vihaisia. Muuten vain räksyttävät ja ärsyttävät ihmiste koirien jaloissa, odottavat toisen koiran iskua. Onneksi meidän alakerrannaapurit on todella mukavia ja itselläänkin käy koiravieraita. Eivät välitä vaikka pentu tuli taloon ja molemmat koirat asuvat heidän ikkunansa alla. Voidaan myös pitää koiria pihassa irti kun ollaan siinä niiden kanssa, vaikka heidän lapsetkin leikkii ulkona. Muutenkin kuulee aina kun koirat tervehtivät kun lapset menevät häkin luokse koiria silittelemään. :) Lähettäjä Minna H. - 27.01.09 17:42 AINA siis on olemassa tämä irtokoirariski myös niiden omien kultsimurusten kanssa, vaikka ne yleensä olisivat kuinka kiltisti omalla reviirillään. Ihan hyvä pointti tuokin, onneksi meidän kohdalla nuo karkaamiset on rajoittuneet pariin kertaan.. toisella kerralla "sankari" löytyi naapurista hevosenkikkareita nassuttamasta ja toisella kerralla kipaisi naapuriin jalkapallovarkaisiin.. niin, ja kerran on Nemo karannut talvipäivillä kiskottuaan 2 metallirengasta rikki. Onneksi näissä tilanteissa ei tapahtunut mitään pahempaa. Mutta tuo riski on siis aina olemassa, ja siihen pitää sit suhtautua vakavasti.. Malamuutti voi kuitenkin aiheuttaa pahaa jälkeä naapureiden lemmikeissä jos huono tuuri käy.. tai vaikka jäädä auton alle karkureissullaan. Malamuutin kanssa varusteet pitää olla kunnollisia, tarkoitan tässä nyt kaikkia varusteita; Tarhat, lukot, hihnat, ketjut ja vaijerit... ja niiden kunto kannattaa myös tarkistaa säännöllisin väliajoin. Vahingoille ei sit mahda mitään, mutta silloinkin pitää reilusti myöntää virheensä ja ottaa vastuu tapahtuneesta. Tuon Ramin kirjoittaman episodin jälkeen täällä iloisella-itärajalla taas tapahtui.. Naapurin Kaukaasianpaimenkoira oli katkonut ketjunsa ja hyökännyt ohikulkeneen miehen kimppuun.. nyt tuota asiaa sit selvitellään poliisivoimin. Onneksi me ei satuttu lenkkeilemään samaan aikaan.. Mitähän siintäkin sopasta olis tullu, jos oltais eksytty malamuuttien kanssa sekaan.:s Laskeskelin kerran, että tässä meidän 2 kilometrin pituisen kotitien varrella asuu n. 55 koiraa ja suurin osa pitää niitä vapaana.lenkkeile siinä sitten rauhassa.:side: Noiden irtokoirien takia, me ei pidetä koiria pihalla vapaana, vaan meillä on sitä varten juoksutarha. Lähettäjä pantse - 28.01.09 08:47 Minna H. kirjoitti: Laskeskelin kerran, että tässä meidän 2 kilometrin pituisen kotitien varrella asuu n. 55 koiraa ja suurin osa pitää niitä vapaana.lenkkeile siinä sitten rauhassa. No huh huh :S Onpas teillä ihan oikeasti melkoista extremeä lähteä koiran kans liikkeelle yksin kappalein, saati sitten valjakolla. Mulla olis varmaankin ratsupiiska tai muu vastaava ikävältä tuntuva, mutta koiraa vahingoittamaton vakiovaruste reessä, ja miksei hihnalenkilläkin...
Lähettäjä rainti - 28.01.09 14:57 huh tosiaan..:huh: eihän tuonne irtokoirien ja säntäilevien naapureiden sekaan mahdu valjakolla.itse porin puutaloalueella elelleenä vielä vuosi takaperin muistan kuinka kaksikon kanssa kiiturilla oli sinänsä valikoitava lähtöaika ja törkee keli että sai rauhassa mennä edes pururadan varteen. aika usein pakattiin koirat ja rensselit autoon ja periferiaan mentiin. ei ole ikävä sinne muuten kuin ystäviä. kaupungissa sentään koirien kiinni pito oli pakollista joten se ei ollut ongelma, mutta ne fleksit..no, menemättä siihen. nyt täällä palonurmen korvessa ei ole 2km säteellä kuin 4taloa, joissa kahdessa on "jepeillä" tarha ja ne pysyy siellä aikas hyvin.itseasiassa ensimmäinen/viimeinen läheltä piti tilanne sattui viikko sitten, kun lappalaisvahtikoira erehty tulemaan haukkumaan irti, tosin vielä aitansa takana. tara käänsi reen mennäkseen ojan yli pihaan antamaan sutsisatsaata 90 astetta, ankkurin sain maahan mutta reki sekä minä tietysti samassa kyljelleen, onneksi ei haavereita. lappalainen juoksi koppiinsa henkensä hädässä, ei ole näkynyt sen koommin. mutta..tara joka on meitin johtajakoira sai nuttuunsa mammalta..ja sulkeisia pidettiin. mikalla on pyöralenkiltä buddyn kanssa kerran juossut tuolta 10km päästä keskikokoinen snautseri suoraan suuhun pihasta. vauhdista bud sen nakkas penkalle ja isäntä huusi vaan että ihan ok, oppiipahan olemaan pihassa.:) ninni