Aalto-yliopisto Insinööritieteiden korkeakoulu Koneenrakennustekniikan laitos Koneenrakennuksen materiaalitekniikka Harjoitustöiden kirjoittamisohje Koneenrakennuksen materiaalitekniikan (Kon-67 ja KJR-C2004) kursseille Timo Kiesi Espoo 9.1.2009, päivitetty 20.1.2016
SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 3 2 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN LAATIMINEN JA KIRJALLISUUDEN ETSIMINEN... 4 3 TYÖSELOSTEIDEN LAATIMISESSA HUOMIOON OTETTAVIA SEIKKOJA... 5 3.1 Jäsentely... 5 3.2 Työn nimi... 6 3.3 Nimiölehti... 6 3.4 Tiivistelmä ja yhteenveto... 6 3.5 Johdanto... 6 3.6 Varsinainen tekstiosuus... 7 3.7 Käytetyt materiaalit ja menetelmät... 7 3.8 Tulokset ja niiden tarkastelu... 7 3.9 Johtopäätökset... 7 3.10 Kieliasu... 8 3.11 Kirjasimet, taitto ja sivunumerointi... 8 3.12 Otsikointi ja sisällysluettelo... 9 3.13 Kuvat ja taulukot... 10 3.14 Yhtälöt ja kaavat... 12 3.15 Lähdeviitteet... 13 3.16 Lähdeluettelo... 15 4 HARJOITUSTÖIDEN ARVOSTELU...20 5 YHTEENVETO...21 6 LÄHDELUETTELO...22 Liite 1. Harjoitustyön esimerkkikansi...23 2
1 JOHDANTO Tämä ohjeen tehtävänä on helpottaa Koneenrakennuksen materiaalitekniikan (Kon-67 sekä KJR-C2004) kursseilla tehtävien harjoitustöiden ("selkkareiden") kirjoittamista. Ohjeeseen on koottu tärkeimmät teknisen kirjoittamisen ohjeistuksen kohdat, joissa vuosien varrella on oppilailla havaittu olevan ongelmia. Hyviä teknisen kirjoittamisen oppaita on kirjoitettu useita [1-5]. Tämä ohje ei pyri korvaamaan niitä, vaan näihin oppaisiin tutustumista suositellaan voimakkaasti. Hyviä teknisen kirjoittamisen oppaita ovat: Kauranen ym. "Tutkimusraportin kirjoittamisen opas opinnäytetyön tekijöille" 1 tai sen vanhempi versio Kauranen ym. Tutkimusraportin kirjoittamisen opas" 2, Nykänen Toimivaa tekstiä - Opas tekniikasta kirjoittaville 3 ja Tirronen Teknisen kirjoituksen laatiminen 4. Lisäksi VTT on julkaissut kirjoittamisoppaan 5, joka on suunnattu etupäässä tutkijoille. Harjoitustöitä teetetään, jotta opiskelijalle kehittyisi valmius oma-aloitteisesti käyttää alan ammattikirjallisuutta tietyn ongelman ratkaisemisessa ja soveltaa opittua teoriaa. Samalla opitaan, mikä tieto on työn kannalta oleellista ja tarpeeksi tärkeää esitettäväksi ja mikä on lähdekritiikin merkitys. Laboratoriotöiden tarkoituksena on opettaa perustutkimusmenetelmien suoritustavat, tulosten analysointi ja johtopäätösten teko sekä oikea tapa raportointia tehty kokeellinen tutkimus. Lisäksi harjoitustöiden tarkoituksena on opettaa opiskelijaa dokumentoimaan ja esittämään tekemistään harjoituksista selkeitä ja teknisen kirjoittamisen ohjeet täyttäviä raportteja. 1 Kauranen, I., Mustakallio, M. & Palmgren, V. Tutkimusraportin kirjoittamisen opas opinnäytetyön tekijöille. Espoo: TKK, 2006. 109 s. ISBN 951-22-8359-X. 2 Kauranen, I., Ropponen, P. & Aaltonen, M. Tutkimusraportin kirjoittamisen opas. Espoo: TKK Opintotoimisto, 1993. 113 s. ISBN 951-22-1831-3. 3 Nykänen, O. Toimivaa tekstiä - Opas tekniikasta kirjoittaville. Helsinki: Teknisten akateemisten liitto TEK, 2002. 212 s. ISBN 952-5005-64-X. 4 Tirronen, K. Teknisen kirjoituksen laatiminen. Helsinki: Suomen Teknillinen Seura STS r.y. Teknillisten Tieteiden Akatemia, 1987. 89 s. ISBN 951-9110-36-4. 5 Tirronen, K., Rautanen, T. & Ukskoski, L. Tutkijan julkaisuopas. Espoo: VTT Tietopalvelu, 1998. 96 s. ISBN 951-38-4611-3. 3
2 KIRJALLISUUSKATSAUKSEN LAATIMINEN JA KIRJALLISUUDEN ETSIMINEN Moniin koneenrakennuksen materiaalitekniikan kursseilla tehtäviin harjoitustöihin sisältyy kirjallisuuskatsauksen laatiminen. Kirjallinen työ alkaa alustavalla perehtymisellä annettuun ongelmaan. Tämän jälkeen laaditaan työn runko. Tähän runkoon kootaan eri kirjallisista lähteistä hankittu oleellinen tieto, josta muodostetaan selkeä kokonaisuus. Usein kirjallisen työn laatiminen ei ole näin suoraviivaista (eikä saisikaan olla), vaan työn runkoa joudutaan muokkaamaan uudelleen tiedon lisääntyessä. Kirjallisessa selvityksessä voidaan aluksi tukeutua materiaaliopin oppikirjoihin. Pelkästään oppikirjatyyppiseen aineistoon pohjautuva kirjallisuustyö on useasti liian suppea eikä sisällä alan tutkimuksen viimeisiä havaintoja. Tämän vuoksi työhön tulee käyttää myös aihepiirin käsikirjoja, aikakausilehtiartikkeleita ja konferenssiesitelmiä. Aineiston hakemisessa kannattaa käyttää apuna Aallon kirjaston hakukoneita. Kirjaston www-sivujen 6 kautta pääsee hakemaan sekä painettuja aineistoa että sähköisiä aineistoja. Kirjaston etusivulla olevalla hakukoneella voi valita, etsiikö kirjoja, lehtiä vai tietokantoja. Tällä hetkellä kirjaston hakukoneen kautta pääsee hyvin laajasti käsiksi sekä sähköisiin kirjoihin että erilaisiin tieteellisiin lehtiin. Aivan kaikkea aineistoa ei ole kuitenkaan saatavilla sähköisesti. Kirjaston sivuilla on tarvittavat ohjeet eri kokoelmien selaamiseen sekä eri laitoskirjastojen sijainnit. Esimerkiksi koneenrakennuksen materiaalitekniikan kirjastossa on laaja kokoelma materiaalitekniikan ja hitsaustekniikan kirjallisuutta (K2-rakennnus, huone 216). Materiaalitekniikan alan kirjallisuutta löytyy myös Aallon pääkirjastosta sekä Kemian tekniikan kirjastosta. Tiedonhakuun käytetään tänä päivänä yhä enemmän internettiä. Nettiä selatessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että nettiin voi kuka tahansa laittaa mitä tahansa. Esimerkiksi Wikipedian artikkelien sisältöä ei tarkisteta kenenkään toimesta, vaan tiedon oikeellisuus perustuu vertaisarviointiin ja aktiivisuuteen. Ikävä kyllä historia tuntee useita tapauksia, joissa artikkeleita on pyritty manipuloimaan tarkoituksella. Täysin satunnaisten wwwsivujen käyttöä tulisikin välttää ja pyrkiä aina käyttämään ns. varmennettuja lähteitä eli lähteitä, joiden sisältämä tieto on tarkistettua ja editoitua. Netissä tapahtuvaa tiedonhakuun voi käyttää esimerkiksi Googlen Scholar 7 hakukonetta, joka kohdistaa haut tieteelliseen kirjallisuuteen. Google Scholar on yhdistetty Aallon tietokoneissa suoraan kirjaston e- kokoelmiin, jolloin tieto on käytettävissä hyvin helposti. 6 Aalto-yliopiston kirjasto, URL: http://lib.aalto.fi/ 7 https://scholar.google.fi 4
3 TYÖSELOSTEIDEN LAATIMISESSA HUOMIOON OTETTAVIA SEIKKOJA 3.1 Jäsentely Seuraavassa on esitetty tyypillisten harjoitustöiden jäsentelyesimerkkejä. Kirjallisuustyö Nimiölehti (kansilehti) Tiivistelmä Sisällysluettelo Johdanto Aiheen käsittely kirjallisuudesta saatavien tietojen perusteella, jaettuna sopivien otsikoiden alle Yhteenveto Lähdeluettelo Mahdolliset liitteet Kokeellinen työ Yhdistetyn kirjallisen ja kokeellisen työselosteen jäsentely voi olla esimerkiksi seuraavanlainen (ns. IMRAD-muoto = Introduction, Methods, Research and Discussion): Nimiölehti (kansilehti) Tiivistelmä Sisällysluettelo Johdanto Aiheen käsittely kirjallisuudesta saatavien tietojen perusteella, jaettuna sopivien otsikoiden alle (Kirjallisuusosan yhteenveto ja/tai johtopäätökset, tutkimusongelman määrittely) Kokeellisen osan johdanto Käytetyt materiaalit ja menetelmät Tulokset ja niiden tarkastelu Johtopäätökset Yhteenveto Lähdeluettelo Mahdolliset liitteet Töihin, joissa esiintyy paljon lyhenteitä ja symboleja, voidaan lisätä symboli- ja termiluettelo ennen johdantoa. 5
3.2 Työn nimi Yleensä harjoitustyön nimi annetaan tehtävän annon yhteydessä. Joissain tapauksissa (viimeistään diplomityössä) työ nimetään itse. Työn nimi kannattaa valita harkiten, koska sen sisältämät asiat ja niiden keskinäinen painotus herättävät lukijoiden kiinnostuksen. Lisäksi useat tietokonepohjaiset hakumenetelmät perustuvat raportin nimen sanoihin. Kirjoituksen nimen tulee olla lyhyt, ytimekäs ja informatiivinen. Turhien tai vähän informaatiota sisältävien sanojen käytöstä tulisi luopua. Esimerkiksi sanat tutkimus tai selvitys ovat yleensä tarpeettomia. 3.3 Nimiölehti Jokaiseen työselosteeseen kuuluu nimiölehti (kansilehti). Materiaalitekniikan laboratoriossa käytettävän nimiölehden esimerkki on liitteessä 1. Nimiölehdessä tulee esittää (vähintään) seuraavat tiedot: Professuurin tunnistetiedot Kurssin koodi ja nimi Harjoitustyön aihe Työn tekijän nimi/tekijöiden nimet ja opiskelijanumerot Palautuspäivämäärä 3.4 Tiivistelmä ja yhteenveto Harjoitustyöhön kuuluu useissa tapauksissa myös tiivistelmä, jonka tehtävänä on tutustuttaa lukijan nopeasti työn oleellisimpaan sisältöön. Tiivistelmä on itsenäinen kokonaisuus siten, että sen ymmärtää turvautumatta alkuperäiseen työhön. Tiivistelmässä esitetään työn tavoitteet, menetelmät, suoritustapa, tulokset, tulosten merkitsevyys sekä johtopäätökset ja niiden suhde tutkimuksen tavoitteisiin. Tiivistelmä sijaitsee työselosteessa ennen sisällysluetteloa. Tiivistelmä on monessa tapauksessa koko työn tärkein osuus, sillä se kertoo lukijalle, onko hänellä tarvetta tutustua varsinaiseen työhön. Esimerkiksi lehtiartikkeleista luetaan usein ainoastaan tiivistelmät. Yhteenveto kerää nimensä mukaisesti yhteen kyseisen työn tai raportin tärkeimmät kohdat sekä toimii lukijalle työn kokoavana elementtinä. Yhteenveto eroaa tiivistelmästä esimerkiksi painotuksen osalta. Yhteenvedossa voidaan painottua tiivistelmää tarkemmin esittelemään esimerkiksi työssä saavutettuja tuloksia. Yhteenveto sijoitetaan työn loppuun, ennen lähdeluetteloa. Aivan lyhyissä raporteissa yhteenveto saattaa olla tarpeeton. 3.5 Johdanto Johdannon tehtävänä on tutustuttaa lukija harjoitustyön aiheeseen. Siinä selvitetään työn lähtökohtia, kuvataan ongelmakenttää, rajataan tutkimusalue ja selvitetään työn tavoitteet. Johdannossa ei kuvata itse tutkimusta eikä sen tulosta. Johdantoa ei tule sekoittaa esipuheeseen. Johdannossa kuvataan itse työn aihetta, siinä ei ole siis tarpeen kiittää assistentteja tai perustella, miksi ja millä kurssilla ko. harjoitustyö on tehty. 6
3.6 Varsinainen tekstiosuus Harjoitustyön aihe sekä tehtävänanto määräävät kuinka laajasti aihetta on käsiteltävä. Annettuja ohjeita on noudatettava. Eli jos tehtävän annossa harjoitustyön laajuudeksi on annettu 5 sivua varsinaista tekstiä, tulee tässä myös pysyä. Usein aiheesta löytyy aineistoa huomattavasti laajempaan työhön. Yksi harjoitustöiden tarkoitus onkin opettaa raportoimaan aiheen kannalta olennaiset asiat. Aihe kannattaa rajata sen jälkeen kun aihealueeseen on ensin tutustuttu. Liian väljä rajaus johtaa helposti liian laajaan harjoitustyöhön ja työmäärän kasvamiseen turhan laajaksi. 3.7 Käytetyt materiaalit ja menetelmät Kokeellisen työn suoritustapa on selostettava niin tarkasti, että alalla sivistynyt kollega voi toistaa kokeet ja päätyä samoihin tuloksiin niiden perusteella. Tämä edellyttää työssä käytettyjen standardien ilmoittamista. Jos standardia ei ole, käytetty menetelmä on selvitettävä liitteessä. Viittaus artikkeliin tai kirjaan riittää, jos koe tehdään täsmälleen kirjallisuudessa annettujen ohjeiden mukaan. Laboratoriotyöohjeisiin ei viitata. Muuten kokeiden suoritus on esitettävä yksityiskohtaisesti siten, että käytetyt välineet, materiaalit, ainemäärät, käsittelyajat ja -tavat käyvät ilmi. Triviaaliasioita ei esitetä. 3.8 Tulokset ja niiden tarkastelu Varsinaiseen tekstiin otetaan tuloksia tai niiden perusteella laadittuja kuvia vain sen mukaan kuin asian käsittelyn kannalta on tarkoituksenmukaista. Myös epänormaaleilta tuntuvat tulokset on esitettävä, jolloin mainitaan mahdollisesti tiedossa oleva syy tähän tuloksen poikkeavuuteen. Tulokset on esitettävä täsmällisesti. Täydellinen tulostaulukko esitetään selosteen liiteosassa. Tulosten esittämisessä on noudatettava harjoitustyön tehtäväpaperin annettuja ohjeita. Tulosten tarkastelussa verrataan tekijän saamia tuloksia kriittisesti aikaisempien tutkimusten tuloksiin. Tältä pohjalta esitetään harkittuja päätelmiä. Tuloksiin vaikuttaneita syitä pohditaan kriittisesti. Tarkastelun yhteydessä ei yleensä enää esitetä kirjallisuudesta peräisin olevia kuvia ja taulukoita. Joissakin erikoistapauksissa tämä saattaa olla perusteltavissa. On syytä muistaa, että tulosten tarkastelu on kirjoituksen vaativin osa johtopäätösten ohella. 3.9 Johtopäätökset Johtopäätöksissä esitetään tulosten merkitys sekä pohditaan tulosten suhdetta tutkimuksen tavoitteisiin. Lisäksi voidaan kritisoida käytettyjä menetelmiä ja selvittää, miten työtä voitaisiin jatkaa. Johtopäätöksiä tehdessä ei kuitenkaan pidä aliarvioida omia tuloksia, vaan pyrkiä selittämään ja ymmärtämään tulokset. 7
3.10 Kieliasu Kirjallisen työn kieliasulla on suuri merkitys työn luettavuudelle. Tavoitteena on hyvä asiatyyli, joka on selkeää, tiivistä ja havainnollista yleiskieltä. Suomen kielessä teknisessä tekstissä suositellaan käytettäväksi aikamuotona passiivin perfektiä. Kieliasun tarkistamisessa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota yhdyssanoihin (käytännöt suomenja englanninkielessä poikkeavat toisistaan), sanajärjestyksiin ja verbien aikamuotoihin sekä pilkkusääntöihin. Luettavuutta huonontavat pitkät sanat, pitkät virkkeet, adjektiivien suuri määrä sekä vierasperäisten sanojen käyttö. Ammattislangia ei tulisi käyttää kirjoitetussa tekstissä. Lyhenteitä ei saa käyttää ennen kuin on selvitetty, mitä ne tarkoittavat. Yleisesti tunnettuja lyhenteitä ei kuitenkaan tarvitse selittää. Erityisen tärkeää kieliasun tarkastaminen on useamman kirjoittajan tekemässä työssä, jotta työn tyyli saadaan yhtenäiseksi. 3.11 Kirjasimet, taitto ja sivunumerointi Työseloste kirjoitetaan A4-kokoon. Suositeltavia kirjasimia tulostettavan työn leipätekstissä ovat Antiikva-kirjasimet (esim. Garamond, Times New Roman). Suositeltavin kirjasinkoko on 12 ja riviväli 1. Diplomitöiden kohdalla rivivälinä käytetään 1,5. Otsikoissa on eduksi käyttää suurempaa, leipätekstistä poikkeavaa fonttia. Tekstissä voi tarvittaessa käyttää korosteita kuten lihavointeja, kursivointeja tai alleviivauksia. Näytöllä luettaviin aineistoihin taas sopivat groteski eli pääteviivattomat -kirjasimet (Arial, Calibri, Helvetica). Työ kannattaakin tutkia siinä muodossa ennen palauttamista, jossa sitä haluaa tai olettaa luettavan. Tekstissä on pyrittävä välttämään liian lyhyitä (vain yhden lauseen pituisia) tai liian pitkiä (sivun pituisia) kappaleita. Kappaleet tulee erottaa toisistaan tyhjällä tilalla, esimerkiksi tyylimuotoilun välistyksellä tai yhdellä tyhjällä rivinvaihdolla. Teksti kannattaa tasata molemmista reunoista, jolloin työ antaa viimeistellyn vaikutelman. Tavutusta käyttämällä vältetään tasauksen aiheuttamia ylipitkiä sanavälejä. Paperin kaikkiin reunoihin jätetään riittävät marginaalit (vähintään 2,5 cm). Jossain tapauksissa tekstin tulostaminen kaksipuolisena tai työn sidonta (esim. diplomityö) saattaa asettaa erityisvaatimuksia marginaalien leveydelle. Diplomitöiden kohdalla marginaali on yleensä: vasen 4,5 cm ja oikea 2,0 cm. Tarkemmat diplomitöiden ulkomuoto-ohjeet kannattaa tarkistaa kansliasta. Harjoitustyön sivut tulee numeroida. Harjoitustöissä johdonmukaisin tapa on numeroida kaikki sivut alkaen nimiölehdestä (joka harjoitustyöselosteessa yleensä on kansilehti) viimeiseen liitesivuun saakka. Sivunumeroinnissa käytetään muotoa 1, 2, 3,... Nimiölehteen ei sivunumeroa merkitä, mutta ko. sivua ei saa jättää numeroinnin ulkopuolelle. Ylä- ja ajakenttiin ei kannata lisätä turhaa, lukemista häiritsevää aineisto. Esimerkiksi oman nimen ja opiskelijanumeron toistaminen joka sivulla on turhaa. 8
3.12 Otsikointi ja sisällysluettelo Otsikot numeroidaan juoksevasti. Esipuhetta tai sisällysluetteloa ei yleensä numeroida, vaan ensimmäinen numeroitu otsikko on johdanto-osuus. Otsikkonumeron jälkeen ei merkitä pistettä. Tarkoitus on, että otsikot ovat helposti erotettavissa muusta leipätekstistä. Tämä voidaan tehdä välistystä muuttamalla, eri fonttikoolla, lihavoinnilla tai näiden yhdistelmällä. Tarpeettoman suuria ja poikkeavia otsikkotyylejä tulee kuitenkin välttää. Esimerkiksi tässä oppaassa käytetyt muotoilut on koottu taulukkoon 1. Taulukko 1. Tässä oppaassa käytettyjen kirjasinlajien muotoilut 1 ENSIMMÄISEN TASON OTSIKKO Kirjasin: Times New Roman koko: 12 isot kirjasimet lihavointi 1.1 Toisen tason otsikko Kirjasin: Times New Roman koko: 12 pienet kirjasimet lihavointi 1.1.1 Kolmannen tason otsikko Kirjasin: Times New Roman koko: 12 pienet kirjasimet Leipäteksti Kirjasin: Times New Roman koko: 12 pienet kirjasimet Pääkappaleiden otsikot kirjoitetaan isoilla kirjaimilla rivin alkuun leipätekstiä suuremmalla fontilla. Toisen asteen otsikot numeroidaan pääkappaleiden mukaan (esim. 1.1) ja kirjoitetaan pienillä kirjaimilla rivin alusta. Kolmannen asteen otsikot kirjoitetaan myös pienillä kirjaimilla ja numeroidaan pääotsikon ja toisen asteen otsikon mukaan (esim. 1.1.1). Otsikoiden numeroinnissa on vältettävä pitkiä numerosarjoja. Useamman kuin kolmannen asteen otsikoiden käyttö kertoo useimmiten työn huonosta jäsentelystä. Tällöin kattaa harkita otsikoiden uudelleenjäsentelyä. Jokaiseen harjoitustyöhön tulee liittää sisällysluettelo. Siihen tulee koota kaikki työn otsikot ja vastaavat sivunumerot. Sisällysluettelon tekeminen voidaan tehdä automaattisesti, mikäli työssä on käytetty tyylimuotoiluja. Sisällysluettelon laadinnassa kannattaa muistaa selkeys, eli turha kikkailu muotoilujen kanssa on tarpeetonta. 9
3.13 Kuvat ja taulukot Kuvat ja taulukot ovat tekstiä täydentävää havaintoaineistoa. Niiden tehtävänä on parantaa tekstin ymmärrettävyyttä, ei lisätä työn pituutta. Siksi yksinkertaisuus ja selkeys ovat tärkeitä. Sekä kuviin että taulukoihin tulee merkitä lähdeviite. Kuvat ja taulukot numeroidaan erikseen juoksevalla numeroinnilla. Otsikkonumeroinnista poiketen kuva- ja taulukkoteksteissä käytetään pistettä. Vain asian ymmärtämiseen vaikuttava ja työhön oleellisesti liittyvä tieto esitetään. Kuvat ja taulukot on pyrittävä sijoittamaan tekstiin siten, että ne esiintyvät vasta sen kohdan jälkeen, missä niihin on (ensimmäisen kerran) viitattu tekstissä. Varsinaisessa tekstissä on selvittävä, miten kuva tai taulukko liittyy käsiteltävään asiaa. Kuva ja kuvateksti muodostavat kokonaisuuden, jonka täytyy olla ymmärrettävissä ilman varsinaista tekstiosaa. Kuvateksti kirjoitetaan aina kuvan alapuolelle. Kuvassa 1 on annettu esimerkki, miten kuva numero, kuvateksti ja kuvan lähdeviite merkitään numeroviittausjärjestelmällä. Kuvissa käytettyjen symbolien merkitys esitetään joko itse kuvassa tai kuvatekstissä. Mikään kuvassa esitetty asia ei saa jäädä epäselväksi. Toisaalta kuvasta selvästi ilmenevien seikkojen selittäminen on turhaa. Kuvateksti kirjoitetaan samalla kielellä kuin harjoitustyö. Erityisesti kuvaajien kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että akselien otsikot yms. merkittävät tiedot säilyvät luettavina myös tekstiin liittämisen jälkeen. Kuva 1. Hopea (Ag) kupari (Cu) binäärinen tasapainopiirros. [6] 10
Kuvien tulee aina olla riittävän laadukkaita. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota kuvissa oleviin teksteihin ja niiden luettavuuteen. Erityisen tärkeää tämä on, jos kuvaa ei voi piirtää uudelleen. Kuvatekstissä voi tarvittaessa selventää kuvassa esiintyviä termejä tai määreitä. Huonolaatuisia kuvia ei kannata raporttiin riittää laisinkaan. Kuvien käsittelyn perusteet kannattaa opetella, jotta raporttien kuva-aineistot pysyvät riittävän laadukkaina. Erityisesti laboratoriotyökursseissa työselosteisiin liitetään usein mikrorakennekuvia. Mikrorakennekuvien kohdalla tulee huolehtia, että kuvat ovat riittävän selkeitä ja kookkaita, jotta lukija pystyy niitä tulkitsemaan. Usein tietokoneen näytöllä kuvat ovat suurempia kuin lopullisessa tulosteessa. Kuvien koko ja luettavuus kannattaa tarkistaa esimerkiksi tiedoston esikatselulla. Mikrorakennekuviin tulee liittää joko mittakaava/-jana tai kuvan suurennos tulee ilmoittaa kuvatekstissä. Kuvassa esiintyvä mikrorakenne tulee kuvailla tarkoituksen mukaisessa laajuudessa. Liian laajoja selostuksia mikrorakenteesta ei lisätä kuvatekstiin, vaan tarkemman kuvauksen paikka on leipätekstissä. Mikrorakennekuvan kuvatekstissä kannattaa mainita käytetty syövyte. Esimerkki sopivasta laajuudesta on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Hiiletyskarkaistun näytteen mikrorakenne näytteen pinnassa. Mikrorakenne on martensiittia, jonka seassa pieni määrä jäännösausteniittia. (Nital-syövytys) 11
Taulukkoteksti kirjoitetaan taulukon yläpuolelle. Jokainen sarake on otsikoitava selvästi. Numerosarakkeiden merkitys on selvitettävä mainitsemalla sekä suure että mittayksikkö. Samassa sarakkeessa ei saa käyttää erilaisia mittayksiköitä. Numeroarvojen desimaalit erotetaan suomenkielisessä tekstissä pilkulla (englanninkielisessä tekstissä erottajana käytetään pistettä). Kirjoitettaessa ja erityisesti kopioitaessa tietoa taulukkolaskentaohjelmasta tulee kiinnittää huomiota siihen, että luvut on esitetty riittävällä tarkkuudella (so. sopivasti merkitseviä numeroita). Taulukot on pyrittävä esittämään samalla kielellä kuin muu työ. Taulukoissa kannattaa esittää vain tietoa, joka on merkittävää työn kannalta. Liian laajoja taulukoita kannattaa siis välttää. Taulukkoa laadittaessa kannattaa varmistaa, että taulukko säilyy luettavana. Liian ankaraa lokerointia kannattaa välttää, esimerkiksi taulukossa 2 on jätetty pystyviivat piirtämättä, jottei taulukosta muodostu lokerikkoa. Esimerkki taulukosta, taulukkotekstistä sekä lähdeviitteen merkitsemisestä numeroviittausjärjestelmällä on taulukossa 2. Taulukko 2. AISI 304 -ruostumattoman teräksen kemiallinen koostumus. [10] 3.14 Yhtälöt ja kaavat Seosaine Kemiallinen merkki Massaosuus (%) Hiili C 0,08 Rauta Fe loput Kromi Cr 18,0-20,0 Nikkeli Ni 8,0-12,0 Mangaani Mn 1,5 Yhtälöitä merkittäessä tärkeintä on, että lukijalle muodostuva kuva kaavasta on yksikäsitteinen. Tämän vuoksi yhtälöt kannattaa esittää omalla, muusta tekstistä erotetulla rivillä. Yhtälöt numeroidaan juoksevasti oikeaan laitaan sulkujen sisään. Yhtälöihin viitattaessa käytetään muotoa:...yhtälön (3) mukaisesti... Suureiden tunnusten selitykset kirjoitetaan yhtälöiden alle joko suoraan tekstiin tai kukin omalle rivilleen. Selittävässä osassa ei tule käyttää yhtäsuuruusmerkkiä, sillä se osoittaa ainoastaan matemaattista yhtäsuuruutta. Mittayksiköt tulee merkitä SI-järjestelmän mukaisesti. Kemialliset reaktiokaavat numeroidaan samalla tavalla kuin matemaattiset yhtälöt. Matemaattisten kaavojen ja kemiallisten reaktioiden merkitsemiseen kannattaa käyttää tekstinkirjoitusohjelman kaavaeditoria. Esimerkki 1: Jännitysintensiteettitekijä K IC voidaan laskea kaavalla: K = Ys pa (1) IC jossa Y on muotokerroin, s on vallitseva jännitystaso ja a on särönpituus. Esimerkki 2: Säröllisen kappaleen väsymisikä voidaan laskea ns. Paris'n lailla: da m = ADK (2) dn 12
jossa da on särönkasvunopeus dn DK on jännitysintensiteetin vaihteluväli (DK = K max - K min) A, m ovat materiaalivakioita 3.15 Lähdeviitteet Lähdeviitteitä käytetään, kun tekstissä esitetään muista lähteistä lainattua tietoa. Lähdeviitteiden tarkoituksena on kertoa, mistä lähteestä kirjoittaja lainaa tietoa ja osoittaa, mistä tieto on hankittu. Käytetystä lähteestä on annettava riittävän tarkat tiedot, jotta lähde voidaan tunnistaa ja tarvittaessa hankkia. Kirjallisuus, johon tekstissä viitataan, luetellaan erillisessä lähdeluettelossa. Lähdeviitteiden ja lähdeluetteloiden laatimisessa on olemassa useita käytäntöjä. Tavallisimmat järjestelmät ovat [1,3]: Nimi-vuosi -järjestelmä eli Harvardin järjestelmä Numeroviittausjärjestelmät Alaviittausjärjestelmä. Lähdeviitteiden merkitsemistapa vaihtelee eri tieteenalojen välillä. Myös eri julkaisijat, esim. eri aikakausilehdet, saattavat käyttää erilaisia lähdeviitejärjestelmiä. Väärinkäsitysten ja sekaannusten välttämiseksi on kuitenkin tärkeää, että saman yhteisön sisällä noudatetaan yhtenäistä käytäntöä. Numeroviittausjärjestelmä sopii paremmin lyhyisiin raportteihin ja harjoitustöihin, joissa lähdeviitteiden lukumäärä jää pieneksi. Nimi-vuosi -järjestelmä sopii numeroviittausjärjestelmää paremmin laajoihin kirjoitelmiin, kuten esimerkiksi diplomityöhön. Nimi-vuosi järjestelmän käyttö on selostettu lyhyesti tämän oppaan liitteessä 3 sekä laajemmin kaikissa mainituissa teknisen kirjoittamisen oppaissa. Tekstiviitteet Tekstiin merkitään viite aina kun esitetään asiaa, joka ei ole alalla yleisesti tunnettua, kirjoittajan omaa havaintoa tai joka on lainattu toisesta lähteestä. Viittaukset tulee esittää niin selvästi, ettei lukijalle jää epäselväksi, mikä tieto on peräisin lähteestä ja mikä on kirjoittajan omaa osuutta. Etenkin ensimmäisiä raportteja kirjoitettaessa on usein vaikeaa tietää, mikä on alalla tunnettua ns. yleistietoa. Harjoitustöissä lähdeviitteitä kannattaa käyttää aina, kun niihin kokee olevan tarvetta. Eräänä sääntönä voidaan pitää, että viitettä tulee käyttää aina kun lainataan numeroarvoja. Samoin lainattuihin kuviin ja taulukkoihin merkitään aina lähdeviite kuva- tai taulukkotekstiin. 13
Tekstiviitteet merkitään numeroviittausjärjestelmässä juoksevalla numeroinnilla siinä järjestyksessä, missä viitteet esiintyvät tekstissä. Viitteet sijoitetaan hakasulkeiden [X] väliin mahdollisimman lähelle viittauskohtaa. Mikäli samassa kohdassa viitataan useampaan lähteeseen, merkitään viitenumerot suuruusjärjestyksessä. Useita peräkkäisiä viitenumeroita voidaan ilmaista väliviivalla (esimerkiksi: [1-4] tai [4,8-12]). Viitattaessa suppeisiin lähteisiin, kuten lehtiartikkeleihin tai konferenssiesitelmiin merkitään pelkkä viitenumero. Sen sijaan viitattaessa esim. laajasta kirjasta saatuun tietoon, on syytä tekstiviitteeseen merkitä myös sivunumero, josta lainaus on tehty, esim. [8, s. 412]. Viittaus voi olla joko viittaavan asian alussa tai lopussa, esim.: Ilmiö voidaan selittää siten, että... [8]., Viimeaikaiset tutkimukset [9,12,13] osoittavat, että..., Talosen ja Aleniuksen [10] mukaan ruostumattoman ohutlevyn lujuuden nostaminen..., Romu ym. ovat osoittaneet, että... [11].. Viitteet tulee merkitä mahdollisimman lähelle viittauskohtaa. Mikäli viittaus kohdistuu määrättyyn lauseeseen, se on sijoitettava lauseen sisälle (viimeistään ennen pistettä). Mikäli kokonaisen kappaleen teksti on lainattu samasta lähteestä, on tätä pyrittävä ilmaisemaan jossakin lauseessa kappaleen alussa. Koko kappaleeseen kohdistuvia viittauksia tulee välttää. Siis ei näin: Vaan näin: Säröjen ohella on suomalaisten soodakattiloiden pohjaputkien ruostumattomissa pintakerroksissa todettu myös pistemäisiä syöpymiä. Syöpymiä on todettu noin ¼- osassa suomalaisista kattiloista. Tarkastusraporttien mukaan syöpymien halkaisijat ovat olleet luokkaa 0,2 1,6 mm ja niillä on syvyyttä saman verran. Tarkastuksissa syöpymiä on todettu, kuten säröjäkin, koko pohjan alueella. Pahimmissa tapauksissa syöpymiä on todettu jo kuuden kuukauden kuluttua edellisestä tarkastuksesta. Edellä mainittujen syöpymien lisäksi on olemassa yksi havainto tapauksesta, jossa kompound-putkissa on tapahtunut erittäin voimakasta syöpymistä. [1,2,3,4] Säröjen ohella on suomalaisten soodakattiloiden pohjaputkien ruostumattomissa pintakerroksissa todettu myös pistemäisiä syöpymiä. Syöpymiä on todettu noin ¼- osassa suomalaisista kattiloista [1]. Tarkastusraporttien mukaan syöpymien halkaisijat ovat olleet luokkaa 0,2 1,6 mm ja niillä on syvyyttä saman verran. Tarkastuksissa syöpymiä on todettu, kuten säröjäkin, koko pohjan alueella [2-4]. Pahimmissa tapauksissa syöpymiä on todettu jo kuuden kuukauden kuluttua edellisestä tarkastuksesta. Edellä mainittujen syöpymien lisäksi on olemassa yksi havainto tapauksesta, jossa kompound-putkissa on tapahtunut erittäin voimakasta syöpymistä [2]. 14
Viittauksen yhteydessä voidaan käyttää kirjoittajien nimiä. Tällöin sääntönä on, että kahden kirjoittajan ollessa kyseessä mainitaan molempien nimet, mutta jos kirjoittajia on kolme tai enemmän, mainitaan vain ensimmäisen nimi ja merkintä ym. ( ynnä muut ). Englanniksi kirjoitetussa tekstissä käytetään merkintää et al. ( et alii eli ja avustajat ). Itse lähdeluetteloon merkitään kuitenkin kaikkien kirjoittajien nimet. 3.16 Lähdeluettelo Lähdeluetteloon kootaan tarkat julkaisutiedot käytetyistä lähteistä. Julkaisijoilla on usein erilliset ohjeet, mitä tietoja käytetyistä lähteistä on lähdeluettelossa ilmoitettava. Yleissääntö kuitenkin on, että lähteet pitää pystyä tunnistamaan yksiselitteisesti. Numeroviittaus-järjestelmässä kirjallisuusviitteet merkitään lähdeluetteloon siinä järjestyksessä, missä ne esiintyvät tekstissä. Lähdeluettelossa ilmoitettavat tiedot vaihtelevat hieman erityyppisten lähteiden kesken, eikä merkintätapa ole yhtenäinen edes teknisen kirjoittamisen oppaiden kesken. Lähdeluettelon laatimisessa tulee siksi valita yksi tapa ja noudattaa samaa ohjetta kaikkien lähteiden kohdalla. Seuraavassa on käsitelty tavallisimpien harjoitustöissä käytettävien lähteiden merkitseminen. Kirjat Viitteessä ilmoitetaan seuraavat tiedot: 1. viitteen numero 2. tekijät 3. kirjan nimi 4. painos (jos useita) 5. julkaisupaikka, julkaisija ja julkaisuvuosi (julkaisupaikka ja julkaisija erotetaan yleensä kaksoispisteellä) 6. kirjan sivumäärä (suomeksi: sivumäärä + s, englanniksi: sivumäärä + p.) 7. julkaisun standarditunnus (ISBN-numero) Kirja merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: 1. Boyer, H.E. Practical Heat Treating. Metals Park, Ohio: ASM, 1984. 243 s. ISBN 0-87170-178-2. Mikäli viite on osa kokoomateosta, jossa on useita artikkelinkirjoittajia, viitteessä ilmoitetaan seuraavat tiedot: 1. viitteen numero 2. artikkelin (tai luvun) kirjoittajat 3. artikkelin (tai luvun) nimi 4. merkintä Teoksessa: (englanniksi In: ) osoittamassa, että seuraavat tiedot koskevat koko teosta 5. julkaisun toimittajat (suomeksi: toim., englanniksi: ed.) 6. koko teoksen nimi 7. painos (jos useita) 8. julkaisupaikka, julkaisija ja julkaisuvuosi (julkaisupaikka ja julkaisija erotetaan yleensä kaksoispisteellä) 15
9. artikkelin sijainti teoksessa (suomeksi: s. + sivunumerot, englanniksi: p. + sivunumerot) 10. julkaisun standarditunnus (ISBN-numero) Kokoomateoksessa esiintyvä artikkeli merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: 2. Biloni, H. & Boettinger, W.J. Solidification. Teoksessa: Cahn, R.W. & Haasen, P. (toim.). Physical Metallurgy -Volume 1. 4. painos. Amsterdam, The Netherlands: Elsevier Science, 1996. S. 669-842. ISBN 0-444-89875-1. Aikakausilehtiartikkelit Lehtiartikkelin viitteessä ilmoitetaan seuraavat tiedot: 1. viitteen numero 2. tekijät 3. artikkelin nimi 4. lehden nimi 5. vuosikerta (voidaan käyttää merkintää vol. ) 6. ilmestymisvuosi (yleensä suluissa) 7. lehden numero (voidaan käyttää merkintää nro ) 8. sivunumerot, joilla artikkeli esiintyy (suomeksi: s. + sivunumerot, englanniksi: p. + sivunumerot) 9. kausijulkaisun standarditunnus (ISSN-numero) Lehtiartikkeli merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: 3. Kohyama, A., Katoh, Y. & Jimbo, K. Radiation Damage Study by Advanced Dual-Iron Irradiation Methods. Materials Transactions, 45A (2004) 1, s. 51-58. ISSN 1345-9678. Konferenssiesitelmät Konferenssijulkaisusta ilmoitetaan seuraavat tiedot: 1. viitteen numero 2. esitelmän tekijät 3. esitelmän nimi 4. konferenssin nimi, pitopaikka ja aika 5. Julkaisupaikka ja aika ja julkaisija tai konferenssin järjestäjä 6. sivunumerot, joilla artikkeli esiintyy (suomeksi: s. + sivunumerot, englanniksi: p. + sivunumerot) 7. julkaisun standarditunnus (jos ilmoitettu) Konferenssijulkaisu merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: 16
4. Ilola, R., Kemppainen, M. & Hänninen, H. Dynamic Strain Aging of Austenitic High Nitrogen Cr-Ni and Cr-Mn Steel. Teoksessa: Hänninen, H., Hertzman, S. & Romu, J. (toim.). High Nitrogen Steels 98 Proceedings of the 5 th International Conference on High Nitrogen Steels. Espoo, Finland, May 27-28 and Stockholm, Sweden, May 27-28, 1998. Uetikon-Zurich: Trans Tech Publications Ltd., 1999. S. 407-412. ISBN 0-87849-843-5. Sarjajulkaisut, tutkimusselosteet, raportit Sarjajulkaisusta ilmoitetaan seuraavat tiedot: 1. viitteen numero 2. kirjoittajat 3. julkaisun nimi 4. julkaisupaikka, julkaisija ja julkaisuvuosi 5. sivumäärä 6. sarjanimike + numero. Sarjajulkaisu merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: Opinnäytetyöt 5. Tonteri, H. & Vatanen, S. Kierrätettävyys ja elinkaariajattelu ajoneuvojen ja työkoneiden suunnittelussa. Espoo: VTT Valmistustekniikka, 2000. VTT Tiedotteita 2011. 47 s. + liitteet 8 s. ISBN 951-38-5631-3. Opinnäytetyöt ovat yleensä ns. julkaisemattomia lähteitä. Mikäli opinnäytetyö on kirjajulkaisu (esim. väitöskirja) sitä käsitellään normaalisti kirjan tapaan. Muissa tapauksissa opinnäytetyöstä ilmoitetaan seuraavat tiedot: 1. viitteen numero 2. tekijän nimi 3. työn nimi 4. opinnäytteen tyyppi 5. korkeakoulu, osasto, laitos tai vastaava 6. julkaisupaikka- ja vuosi 7. sivumäärä Opinnäytetyö merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: Patentit 6. Brederholm, A. Termomekaanisesti valssatun teräksen hitsausliitoksen muutosvyöhykkeen ominaisuudet. Lisensiaatintyö. Teknillinen korkeakoulu, Konetekniikan osasto. Espoo, 1997. 80 s. Patenttijulkaisusta ilmoitetaan seuraavat tiedot: 1. viitteen numero 2. julkaisutyyppiin viittaava lyhenne 17
3. julkaiseva maa ja patentin numero 4. patentin nimi 5. haltijan tai hakijan nimi ja kotipaikka 6. keksijät (sulussa, jos eri kuin hakijat) 7. hakemuksen numero ja jättöpäivä 8. julkaisupäivämäärä 9. sivumäärä Patentti merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: 7. Pat. US. 6013890. Dual Pass Weld Overlay Method and Apparatus. Welding Services, Inc., Norcross, GA, USA (Hulsizer, P.N.). App. 954555, 1997-08-20. Publ. 2000-01-11. 9 s. Elektroniset julkaisut Harjoitustöissä joudutaan jossain tapauksissa viittamaan elektronisiin julkaisuihin. Tällä tarkoitetaan yleensä sähköisessä muodossa julkaistua esimerkiksi ammattilehteä. WWWsivujen, uutisryhmien tai muiden nopeasti muuttuvien ja usein epämääräisten lähteiden käyttöä tulee välttää. Viitattaessa tulee ilmoittaa seuraavat asiat: 1. viitteen numero 2. artikkelin tai muun itsenäisen osan tekijä: vastuuhenkilö tai yhteisö (jos ei tiedossa käytetään merkintää anon.) 3. itsenäisen osan nimi/otsikko, 4. kausijulkaisun nimi, viestin tyyppi, laitos, kausijulkaisun yksittäistä osaa koskeva merkintä, päivitysaika/muuttamisaika, 5. sijainti emojulkaisussa 6. viittaamisen ajankohta (pakollinen verkkodokumenteille) 7. saatavuus ja verkko-osoite (pakollinen verkkodokumenteille). Elektroninen lehtiartikkeli merkitään lähdeluetteloon seuraavasti: 8. Kobayashi, T. Strength and Fracture of Aluminum Alloys. Materials Science and Engineering A (on-line), 286 (2000) 2, s. 333-341. Viitattu: 12.8.2004, Saatavissa: URL: http://www.sciencedirect.com/science/journal/09215093. WWW-sivuihin viittaaminen WWW-sivujen, uutis- ja keskusteluryhmien tai muiden nopeasti muuttuvien ja usein epämääräisten lähteiden käyttöä tulee välttää. Näihin lähteisiin viittaamiseen ei ole syntynyt samanlaisia käytäntöjä kuin ns. editoituun aineistoon. Lisäongelmia tuottaa verkkosivujen jatkuva päivittyminen sekä se, ettei osoite useinkaan pysy kauaa vakiona. Internetissä haettuun aineistoon voi viitata soveltaen elektronisen aineiston ohjetta. Eli lähteestä merkitään: 1. Julkaisija tai julkaisija taho (jos ei tiedossa merkitään anon) 2. Sivun otsikko (löytyy yleensä selaimen yläpalkista tai sivun pääotsikosta) 18
3. Sivun tyyppi (WWW-sivu, PDF-dokumentti tms.) 4. Sivun viimeisin päivitys (jos saatavilla) 5. Viittauspäivämäärä 6. Osoite, josta dokumentti on saatavilla. URL osoite kirjoitetaan kokonaisuudessaan. Joissain tapauksissa linkin voi sisällyttää osoitteeseen, yleensä sitä ei liitetä. 7. Muita tietoja (rajoitettu pääsy, tarkennuksia osoitteeseen tms.) WWW-sivu merkittäisiin lähdeluetteloon seuraavasti: 9. Wikipedia. Big Bang. WWW-sivu. Päivitetty 19.1.2016. Viitattu 22.1.2016. Saatavilla: https://en.wikipedia.org/wiki/big_bang. 19
4 HARJOITUSTÖIDEN ARVOSTELU Harjoitustyöt arvostellaan kurssista riippuen joko periaatteella hyväksytty/hylätty, numeroarvostelulla tai pistearvostelulla. Kurssista riippuen harjoitustyö voi joko antaa lisäpisteitä tenttiin tai olla ehtona kurssin suorittamiselle. Harjoitustyö voidaan palauttaa opiskelijalle joko korjattavaksi tai arvosanan korotusta varten. Harjoitustyöstä opiskelija saa suullisen palautteen yleensä tuntiassistentilta. Harjoitustöiden arvioinnissa voidaan käyttää myös vertaisarviointia, jolloin arvioinnin ja palautteen kirjoittaa toinen kurssilla oleva opiskelija. Harjoitustyön arvostelussa kiinnitetään huomiota mm. seuraaviin seikkoihin: Tehtävän käsittely: Annetun tehtävän laajuus. Annetun tehtävän vaikeusaste. Taitavuus ja työn aikataulun noudattaminen. Opiskelijan osoittama oma-aloitteisuus. Opiskelijan osoittama tehtävän ymmärtäminen sekä johdonmukaisuus. Laboratoriotyöskentelyn ja tulosten käsittelyn huolellisuus. Raportin esitysmuoto: Harjoitustyöraportin asiallisuus, siisteys ja kieliasu. Aiheen rajaus ja jäsentely. Harjoitustyöraportin sisältämän informaation täydellisyys ja johdonmukaisuus. Kirjallisen esityksen oikea terminologia sekä ilmaisun selkeys. Arvostelussa ei kiinnitetä huomiota siihen, ovatko tulokset alkuperäisen tehtävänasettelun kannalta kielteisiä vai myönteisiä. Sen sijaan tulosten tutkintaan ja johtopäätösten tekemiseen kiinnitetään huomiota. 20
5 YHTEENVETO Tämä harjoitustöiden kirjoittamisohje pyrkii yhdistämään eri kirjoitusoppaissa esitetyt teknisen kirjoittamisen perusohjeet yhdeksi, helposti tutustuttavaksi lähteeksi. Sen ei ole tarkoitus korvata varsinaisia oppaita. Tämän vuoksi usea "nippelitieto" on jätetty pois ja tarvittaessa kirjoittaja/lukija saa nämä yksityiskohdat tietoonsa tutustumalla kyseisiin oppaisiin. Ohjeessa on lyhyesti kuvattu teknisen kirjoittamisen ohjeistuksen mukaisen kirjallisuustyön rakenne (ns. IMRAD-rakenne). Kustakin kirjallisuustyön kohdasta on annettu lyhyt sisältökuvaus, jonka tarkoituksen on helpottaa kirjoittajan tehtävää ja ohjata häntä täyttämään kohdan oikeanlaisella materiaalilla. Ulkonäkö-, kieliasu- sekä lähdeviiteseikoista on ohjeessa käsitelty ainoastaan perusasiat, näistä kohdista erilaista lisätietoa on edellä mainituissa oppaissa riittämiin. Harjoitustyöohje on tarkoitettu etupäässä Kon-67 oppituolin kursseille, joissa on oppilailla kirjallisuustöitä. Näin ollen ohjeen sisältö on valittu vastaamaan kyseisten kurssien sisältöä. Vaikka ohje on tarkoitettu yleispäteväksi, voi muissa oppituoleissa olla käytössä jokin toinen tapa lähestyä harjoitustöiden kirjoittamista. Tämä ohje ei siis poista opiskelijan vastuuta tutustua kurssin henkilökunnan antamiin lisäohjeisiin! 21
6 LÄHDELUETTELO 1. Kauranen, I., Mustakallio, M. & Palmgren, V. Tutkimusraportin kirjoittamisen opas opinnäytetyön tekijöille. Espoo: TKK, 2006. 109 s. ISBN 951-22-8359-X. 2. Kauranen, I., Ropponen, P. & Aaltonen, M. Tutkimusraportin kirjoittamisen opas. Espoo: TKK Opintotoimisto, 1993. 113 s. ISBN 951-22-1831-3. 3. Nykänen, O. Toimivaa tekstiä - Opas tekniikasta kirjoittaville. Helsinki: Teknisten akateemisten liitto TEK, 2002. 212 s. ISBN 952-5005-64-X. 4. Tirronen, K. Teknisen kirjoituksen laatiminen. Helsinki: Suomen Teknillinen Seura STS r.y. Teknillisten Tieteiden Akatemia, 1987. 89 s. ISBN 951-9110-36-4. 5. Tirronen, K., Rautanen, T. & Ukskoski, L. Tutkijan julkaisuopas. Espoo: VTT Tietopalvelu, 1998. 96 s. ISBN 951-38-4611-3. 22
LIITE 1. HARJOITUSTYÖN ESIMERKKIKANSI Aalto-yliopisto Insinööritieteiden korkeakoulu Koneenrakennustekniikan laitos Koneenrakennuksen materiaalitekniikka Harjoitustyön otsikko tai aihe Kurssikoodi ja kurssin nimi Tekijä(t) ja opiskelijanumero(t) Palautusaika ja -paikka (esim. Espoo 22.1.2016) 23
Liite 2. Nimi-vuosi järjestelmä Nimi-vuosi järjestelmässä lähteestä merkitään tekstin sekaan tekijän nimi ja lähdeteoksen julkaisuvuosi. Lähdeviite merkitään tavallisesti kaarisulkeiden sisään ja erotusmerkkinä käytetään välilyöntiä. Useampi lähde erotetaan toisistaan pilkulla. Esimerkiksi kappaleen 3.15 esimerkkitekstin lähdeviitteet merkittäisiin nimi-vuosi järjestelmässä seuraavasti: Säröjen ohella on suomalaisten soodakattiloiden pohjaputkien ruostumattomissa pintakerroksissa todettu myös pistemäisiä syöpymiä. Syöpymiä on todettu noin ¼- osassa suomalaisista kattiloista (Hänninen ym. 1996). Tarkastusraporttien mukaan syöpymien halkaisijat ovat olleet luokkaa 0,2 1,6 mm ja niillä on syvyyttä saman verran. Tarkastuksissa syöpymiä on todettu, kuten säröjäkin, koko pohjan alueella (Auvinen 1992, Hukkanen 1992, Niemitalo 1992). Pahimmissa tapauksissa syöpymiä on todettu jo kuuden kuukauden kuluttua edellisestä tarkastuksesta. Edellä mainittujen syöpymien lisäksi on olemassa yksi havainto tapauksesta, jossa kompound-putkissa on tapahtunut erittäin voimakasta syöpymistä (Auvinen 1992). Lähdeluettelossa käytetyt lähteet merkitään aakkosjärjestykseen. Ilmoitettavat julkaisutiedot ovat yleensä samat kuin numeroviittausjärjestelmässä. Järjestys on muuten yleensä sama, paitsi julkaisuvuosi ilmoitetaan heti tekijän nimen jälkeen. Numeroviittausjärjestelmän yhteydessä esitettyjen esimerkkien perusteella laadittu lähdeluettelo olisi seuraavanlainen [2]: Biloni, H. & Boettinger, W.J. 1996. Solidification. Teoksessa: Cahn, R.W. & Haasen, P. (toim.). Physical Metallurgy -Volume 1. 4. painos. Amsterdam, The Netherlands: Elsevier Science. S. 669-842. ISBN 0-444-89875-1. Boyer, H.E. 1984. Practical Heat Treating. Metals Park, Ohio: ASM. 243 s. ISBN 0-87170-178-2. Ilola, R., Kemppainen, M. & Hänninen, H. 1999. Dynamic Strain Aging of Austenitic High Nitrogen Cr-Ni and Cr-Mn Steel. Teoksessa: Hänninen, H., Hertzman, S. & Romu, J. (toim.). High Nitrogen Steels 98 Proceedings of the 5 th International Conference on High Nitrogen Steels. Espoo, Finland, May 27-28 and Stockholm, Sweden, May 27-28, 1998. Uetikon-Zurich: Trans Tech Publications Ltd. S. 407-412. ISBN 0-87849-843-5. Kohyama, A., Katoh, Y. & Jimbo, K. 2004. Radiation Damage Study by Advanced Dual-Iron Irradiation Methods. Materials Transactions, 45A: 1, s. 51-58. ISSN 1345-9678. Mikäli sama tekijä on julkaissut samana vuonna useamman viitteen, merkitään vuosiluvun jälkeen tunnisteeksi a, b, c... Esimerkiksi (Korhonen 2002a, Korhonen 2002b). Vastaavia tunnistimia käytetään myös lähdeluettelossa erottamaan julkaisut toisistaan. 24