Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi

Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Euroopan komissio

Hyviä käytäntöjä esittelevä ohjeellinen käsikirja terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille annetun direktiivin 2002/44/EY täytäntöönpanoa varten Euroopan komissio Työllisyyden, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto Yksikkö F.4 Käsikirjoitus valmistunut elokuussa 2007

Euroopan komissio tai kukaan komission nimissä toimiva henkilö ei ole vastuussa tämän julkaisun sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä. 1: Health & Safety Laboratory - UK 2: FreeFoto.com 3: Freephoto1.com 4: Health & Safety Laboratory - UK Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset Euroopan unioniin liittyviin kysymyksiisi Yhteinen maksuton palvelunumero (*): 00 800 6 7 8 9 10 11 (*) Jotkin matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä 00 800 alkuisiin numeroihin, tai niistä voidaan laskuttaa. Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu). Euroopan yhteisöt, 2008 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2008 ISBN 978-92-79-07536-0 Printed in Luxembourg Painettu kloorivalkaisemattomalle paperille

ESIPUHE Euroopan unionin tavoitteena on aina ollut luoda enemmän työpaikkoja. Neuvosto hyväksyi tämän tavoitteen virallisesti maaliskuussa 2000 pidetyssä Lissabonin Eurooppa-neuvostossa, ja se on yksi keskeisistä osatekijöistä työn laadun kohentamisessa. Lainsäädäntötoimenpiteet ovat osa sitoumusta sisällyttää työterveys ja työturvallisuus osaksi yleistä työhyvinvoinnin toimintamallia. Euroopan komissio käyttää useita erilaisia välineitä todellisen riskien ehkäisyä korostavan toimintakulttuurin vahvistamiseksi. Tämä hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja on yksi näistä välineistä. Työntekijöiden altistumisesta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/44/EY tarkoituksena on ottaa yhteisön tasolla käyttöön vähimmäisvaatimukset työntekijöiden suojelemiseksi heidän altistuessaan työssään tärinästä aiheutuville riskeille. Direktiivissä 2002/44/EY määritellään altistuksen raja-arvot ja altistuksen toiminta-arvot. Siinä täsmennetään myös riskien määrittelyyn ja arviointiin liittyvät työnantajien vaatimukset, vahvistetaan toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä altistuksen vähentämiseksi tai välttämiseksi, ja esitetään yksityiskohtaiset vaatimukset työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kouluttamisestaan. Kaikkien työnantajien, joiden teettämään työhön liittyy tärinälle altistumisesta aiheutuvia riskejä, on toteutettava tiettyjä suojelutoimenpiteitä ennen työhön ryhtymistä ja sen aikana. Direktiivissä EU:n jäsenvaltioita vaaditaan myös ottamaan käyttöön soveltuva järjestelmä tärinästä aiheutuville riskeille altistuvien työntekijöiden terveydentilan seuraamiseksi. Tärinälle altistumisesta aiheutuvien riskien arviointi ja suojelutoimenpiteiden toteuttaminen saattavat olla hankalia tehtäviä. Tämä ohjeellinen hyviä käytäntöjä esittelevä opas auttaa arvioimaan käsitärinälle altistumisesta aiheutuvia riskejä, määrittämään toimenpiteitä, joilla altistusta voidaan vähentää tai poistaa, ja ottamaan käyttöön järjestelmiä, joiden avulla voidaan ennaltaehkäistä vaurion syntyminen ja kehittyminen. Esipuhe 3

Sis ä l l y s Kiitokset... 6 Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä... 7 Luku 1 Johdanto... 11 Luku 2 Riskin arviointi... 15 Luku 3 Altistuksen poistaminen tai vähentäminen... 23 Luku 4 Terveydentilan seuranta... 31 Liitteet A-H... 33 Hakemisto... 53 Osa 2 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Kokokehotärinä... 55 Luku 1 Johdanto... 59 Luku 2 Riskin arviointi... 63 Luku 3 Altistuksen välttäminen tai vähentäminen... 73 Sisällys Luku 4 Terveydentilan seuranta... 79 Liitteet A-H... 81 Hakemisto... 103 Direktiivi 2002/44/EY... 105 5

Kiitoset Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Käsikirjan laadintaryhmä: ISVR: HSL: BGIA: INRS: HSE: Professori M.J. Griffin & Tri H.V.C. Howarth Institute of Sound and Vibration Research University of Southampton, Yhdistynyt kuningaskunta P. M. Pitts Health and Safety Laboratory Yhdistynyt kuningaskunta Tri S. Fischer & U. Kaulbars Berufsgenossenschaftliches Institut für Arbeitsschutz, Saksa Tri P.M. Donati Institut National de Recherche et de Sécurité, Ranska P.F. Bereton Health and Safety Executive Yhdistynyt kuningaskunta Ryhmä on valittu Euroopan komission julkaiseman tarjouspyynnön perusteella. Käsikirjan laadinnan valvojat: Työterveyden, työturvallisuuden ja työhygienian yksikkö Euroopan komission työllisyys- ja sosiaaliasioiden pääosastossa Työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean valtuuttama tärinää käsittelevä työryhmä 1. Huom: Käsikirjan laatimisessa on hyödynnetty myös seuraavien Euroopan yhteisön rahoittamien hankkeiden tuloksia: VIBRISKS: Risks of Occupational Vibration Exposures, EU:n FP5-hanke nro QLK4-2002-02650. VINET: Research Network on Detection and Prevention of Injuries due to Occupational Vibration Exposures, EU:n Biomed II -hanke nro BMH4-CT98-3251. 1 Neuvoston päätös, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2003 (EUVL C 218, 13.9.2003, s. 1.). 6

Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä

Si s ä l l y s Lu k u 1 Jo h d a n t o... 11 Lu k u 2 Riskin arviointi... 15 2.1 Riskin arvioinnin perusteet... 15 2.2 Altistuksen k e s t o n m ä ä r i t t e ly... 18 2.3 Tä r i n ä n v o i m a k k u us... 19 2.3.1 Valmistajan antamien päästötietojen käyttäminen... 19 2.3.2 Muiden tietolähteiden käyttäminen... 20 2.3.3 Tärinänvoimakkuuden mittaaminen... 20 2.4 Päivittäisen t ä r i n ä a lt is t u k s e n laskeminen... 22 2.4.1 Päivittäinen tärinäaltistus... 22 2.4.2 Osittainen tärinäaltistus... 22 2.4.3 Päivittäisen altistuksen arvioinnin virhemarginaali... 22 Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 3 Altistuksen poistaminen ta i v ä h e n t ä m i n e n... 23 3.1 Ha l l i n tas t r at e g i a n laatiminen... 23 3.2 Ty ö n t e k ij ö i d e n k u u l e m i n e n ja osallistuminen... 24 3.3 Riskinhallinta... 25 3.3.1 Työtapojen vaihtaminen... 25 3.3.2 Välineiden valinta... 25 3.3.3 Hankintapolitiikka... 25 3.3.4 Työpisteen suunnittelu... 26 3.3.5 Työntekijöille annettava koulutus ja tiedotus... 27 3.3.6 Työn aikataulutus... 27 3.3.7 Yleiset toimenpiteet... 27 3.3.8 Vaatetus ja henkilönsuojaimet... 27 3.3.9 Huolto... 28 3.4 Ta r k k a i l u ja uudelleenarviointi... 29 3.4.1 Mistä voi tietää, toimivatko käsitärinän vähentämiskeinot?... 29 3.4.2 Milloin riskinarviointi on tehtävä uudelleen?... 29 9

Lu k u 4 Terveydentilan s e u r a n ta... 31 Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi 4.1 Milloin terveydentilan s e u r a n ta o n tarpeen?... 31 4.2 Mitä tietoja k e r ä t ä ä n?... 31 4.3 Mitä t e h d ä, j o s va m m a t o d e ta a n?... 31 Liite A Yhteenveto direktiivissä 2002/44/EY asetetuista velvoitteista... 33 Liite B Mitä tärinä on?... 34 Liite C Terveysriskit, merkit ja oireet... 37 Liite D Apuvälineitä päivittäisen altistuksen laskemiseen... 38 Liite E Käytännön esimerkkejä... 43 Liite F Terveydentilan seurannan menetelmät... 45 Liite G Sanasto... 47 Liite H Lähdeluettelo... 48 Ha k e m is t o... 53 10

Luk u 1 Jo h d a n t o EU:n direktiivin 2002/44/EY (nk. tärinädirektiivi) mukaan on työnantajan vastuulla varmistaa, että käsitärinän aiheuttamat riskit poistetaan tai saatetaan mahdollisimman vähäisiksi (velvollisuudet luetellaan liitteessä A). Tämän käsikirjan tarkoituksena on auttaa työantajia tunnistamaan käsitärinään liittyvät vaarat, arvioimaan altistusta ja riskejä ja määrittämään toimenpiteitä, joilla voidaan turvata käsitärinästä aiheutuville riskeille altistuvien työntekijöiden terveys ja turvallisuus. Käsikirjan lisäksi on tutustuttava myös tärinädirektiiviin tai kansalliseen lainsäädäntöön, joka perustuu kyseisen direktiivin vaatimuksiin. Käsitärinää aiheuttaa kämmenen tai sormien kautta käsiin välittyvä tärinä (ks. liite B). Työntekijät, joiden kädet altistuvat säännöllisesti käsitärinälle, voivat kärsiä käsien ja käsivarsien kudosten vaurioista, jotka aiheuttavat yleisesti käsitärinäoireyhtymänä tunnettuja oireita, ks. liite C. Käsitärinän riskille altistuvat monien toimialojen ja ammattien edustajat. Riskit kasvavat selvästi, jos laitteiden tärinä on voimakasta ja jos laitteita käytetään pitkäkestoisesti ja säännöllisesti. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tärinästä aiheutuvia riskejä voidaan hallita ja vähentää hyvien hallintokäytäntöjen avulla. Ne ovat myös osoittaneet, että hallintatoimien kustannukset voivat pysyä kohtuullisina ja että ne korvautuvat usein työntekijöiden hyvän terveyden tuomina säästöinä. Tärinänvähennystoimet ovat monissa tapauksissa myös parantaneet työn tehoa. Tärinädirektiivissä (direktiivi 2002/44/EY ks. kohta Lisätietoja ) asetetaan vähimmäisvaatimukset käsitärinästä aiheutuvien riskien rajoittamiseksi. Tärinädirektiivissä vaaditaan, että Euroopan unionin jäsenvaltiot saattavat viimeistään 6. heinäkuuta 2005 voimaan kansallisen lainsäädännön, jolla direktiivin vaatimukset pannaan täytäntöön. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan asettaa direktiivin vaatimuksia tiukempia työsuojelumääräyksiä, eikä se saa alentaa aiemman kansallisen lainsäädännön mukaista työsuojelutasoa. Tärinädirektiivissä vahvistetaan päivittäisen altistuksen toiminta-arvo, jonka yläpuolella työnantajien on ryhdyttävä rajoittamaan työntekijöilleen käsitärinästä aiheutuvia riskejä, ja altistuksen raja-arvo, jonka yläpuolisille arvoille työntekijät eivät saa altistua 2 : päivittäisen altistuksen toiminta-arvo: 2,5 m/s²; päivittäisen altistuksen raja-arvo: 5 m/s². Käsitärinän aiheuttamat vammat ovat kuitenkin mahdollisia myös, vaikka altistus ei ylittäisi altistuksen toiminta-arvoa. Tärinädirektiivissä työnantajat velvoitetaan varmistamaan, että käsitärinästä aiheutuvat riskit on poistettu tai saatettu mahdollisimman vähäisiksi. Nämä velvollisuudet luetellaan liitteessä A. Tärinädirektiivi perustuu puitedirektiiviin (direktiivi 89/391/ETY ks. kohta Lisätietoja ), josta monet tärinädirektiivin vaatimukset on johdettu ja johon siinä viitataan erikseen. Tämä käsikirja auttaa työnantajia noudattamaan tärinädirektiivin käsitärinään liittyviä vaatimuksia. Oppaassa käsitellään riskien määrittelyyn ja arviointiin käytettäviä menetelmiä, työvälineiden valintaa ja oikeaa käyttöä, työmenetelmien optimointia ja suojelutoimenpiteiden (tekniset ja/tai organisatoriset) toteuttamista ensin tehdyn riskianalyysin perusteella. Tässä oppaassa kuvataan myös, minkälaista koulutusta ja valistusta on jaettava asianomaisille työntekijöille, ja ehdotetaan tehokkaita ratkaisuja muihin direktiivissä 2002/44/EY esiin otettuihin tilanteisiin. Käsikirjan jäsentely esitetään vuokaavion muodossa kuvassa 1. Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 1 Jo h d a n t o 2 Jäsenvaltioilla on oikeus (työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen) noudattaa altistuksen raja-arvoa koskevia siirtymäkausia viiden vuoden ajan 6. heinäkuuta 2005 lähtien (jäsenvaltiot voivat pidentää kautta vielä neljä vuotta maa- ja metsätalouskoneiden osalta). Siirtymäkausia sovelletaan vain sellaisten koneiden käyttöön, jotka on hankittu ennen 6. heinäkuuta 2007 ja joiden osalta altistuksen raja-arvoa ei voida noudattaa (kaikista käytettävissä olevista teknisistä ja organisatorisista riskinvähennyskeinoista huolimatta). 11

Lisätietoja: Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Tärinädirektiivi: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/44/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2003, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille (kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi). (Julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä EYVL L 177, 6.7.2002, s.13.) Puitedirektiivi: Neuvoston direktiivi 89/391/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1989, toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä. 12

Käsitärinä työssä Kuva 1 - Käsitärinää kuvaava vuokaavio Riskin arviointi Luku 2 Riskin arvioinnin perusteet 2.1 Päivittäisen altistuksen arviointi Altistuksen kesto 2.2 Tärinänvoimakkuus 2.3 Valmistajan antamat tiedot Muut lähteet Mittaus Päivittäisen altistuksen laskeminen 2.4 Päivittäinen tärinäaltistus - A(8) Altistuksen poistaminen tai vähentäminen Luku 3 Hallintastrategian laatiminen 3.1 Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 1 Jo h d a n t o Työntekijöiden kuuleminen ja osallistuminen 3.2 Riskin vähentämistoimenpiteet 3.3 Työmenetelmien vaihtaminen Välineiden valinta Hankintapolitiikka Tehtävien ja prosessien suunnittelu Työntekijöille annettavat tiedot ja koulutus Työn aikataulutus Yleiset toimenpiteet Vaatetus ja henkilönsuojaimet Huolto Seuranta ja uudelleenarviointi 3.4 Tehoavatko vähentämistoimenpiteet? Uusi riskin arviointi 3.5 Terveydentilan seuranta Luku 4 Milloin terveydentilan seuranta on välttämätöntä? 4.1 Mitä tietoja kirjataan? 4.2 Mitä tehdä, jos vamma havaitaan? 4.3 13

Luk u 2 Riskin arviointi Käsitärinästä aiheutuvan riskin arviointi auttaa työnantajaa valitsemaan oikeat toimenpiteet, joilla estetään tai hillitään riittävällä tavalla työnantajien altistuminen käsitärinälle. Tässä luvussa kuvataan, miten voi saada selville mittaamatta tai tuntematta tarkemmin altistuksen arviointitapoja, onko käsitärinälle altistuminen työpaikalla ongelmallista.. 2.1 Riskin arvioinnin perusteet Riskien arvioinnissa: määritetään, missä voi olla käsitärinän riski, arvioidaan työntekijöiden altistustasot ja verrataan niitä altistuksen toiminta-arvoon ja altistuksen rajaarvoon, Käytetäänkö yrityksessä käsin kannettavia, käsin ohjattavia tai käsikäyttöisiä sähkölaitteita? Jos käytetään, tärinälle altistumista on mahdollisesti hillittävä. Taulukossa 1 on joitakin kysymyksiä, jotka auttavat päättämään, tarvitaanko jatkotoimia. Kuvassa 2 esitetään esimerkiksi joidenkin riskejä aiheuttavien välineiden ja koneiden tärinänvoimakkuuksia. Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 2 Riskin arviointi määritetään käytettävissä olevat riskien pienentämistavat, määritetään, mihin toimiin voidaan ryhtyä käsitärinän aiheuttamien riskien pienentämiseksi ja tarkkailemiseksi, kirjataan ylös arvioinnin tulokset, toteutetut toimet ja niiden tulokset. Riskin arviointi aloitetaan työtehtävän, siihen liittyvien prosessien ja käytettävien välineiden ja laitteiden kuvaamisesta sekä seuraavasta kysymyksestä: Työntekijät ja heidän edustajansa on otettava mukaan arvioimaan tärinäriskiä ja heille on tiedotettava siitä. Tehokas kumppanuus työntekijöiden kanssa auttaa varmistamaan, että riskien arvioinnissa käytettävät tiedot perustuvat työtehtävien ja niiden suorittamiseen tarvittavan ajan realistiseen arviointiin. Henkilön päivittäiseen altistukseen vaikuttavia tekijöitä ovat tärinän taajuuspainotettu voimakkuus (taso) ja altistuksen kesto. Mitä voimakkaampaa tai pitkäkestoisempaa tärinä on, sitä suurempi on henkilön tärinäaltistus. 15

Taulukko 1 - Kysymyksiä, jotka auttavat määrittämään mahdollisten jatkotoimien tarpeen Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Käytätkö pyöriväliikkeisiä välineitä (esim. hiomakoneet, kiillottajat)? Eräät pyöriväliikkeiset välineet voivat ylittää altistuksen toiminta-arvon noin puolessa tunnissa, ja toimiin on ehdottomasti ryhdyttävä, jos sama työntekijä käyttää niitä enemmän kuin kaksi tuntia päivässä. Käytätkö isku tai lyömätyökaluja (esim. vasaraliiketyökalut)? Isku- tai lyömätyökalujen tärinän tasot ovat todennäköisesti paljon korkeammat kuin pyörivien työkalujen tärinän tasot. Eräät vasaraliikkeiset välineet voivat ylittää altistuksen toiminta-arvon muutamassa minuutissa, ja toimiin on ehdottomasti ryhdyttävä, jos sama työntekijä käyttää niitä enemmän kuin puoli tuntia päivässä. Varoittaako työkalun valmistaja tai toimittaja tärinäriskistä? Jos käytät käsin kannettavaa sähkötyökalua, jonka käyttäjä saattaa altistua tärinävammariskille, tästä pitäisi olla valmistajan varoitus ohjekirjassa. Aiheuttaako jokin tärisevä työkalu pistelyä tai tunnottomuutta käsissä käytön aikana tai jälkeen? Käsien pistely tai tunnottomuus voi olla huomattavaa tietyn sähkötyökalun käytön aikana tai jälkeen, ja se voi viitata käsitärinäriskiin, jos työkalua käytetään pitkään. Ovatko tärinälle altistuneet työntekijät jo ilmoittaneet käsitärinäoireyhtymän oireista? Jos käsitärinäoireyhtymästä on näyttöä, tärinäaltistusta on rajoitettava. Jos oireet liittyvät altistustasoihin, jotka ovat toiminta-arvon alapuolella, voi olla tarpeen määrittää ne työntekijät, joiden käsitärinäriski on muita suurempi. 16

Ku va 2 - Es i me r k k e j ä yleisten t y ö k a l u j e n t ä r i n ä n v o i m ak k u u d e s ta EU:n markkinoilla olevien yleisten laitteiden tärinäarvojen vaihteluväli. Tiedot ovat viitteellisiä. Ks. Tarkempia tietoja liitteessä B. Kiihtyvyys a hv (m/s 2 ) 0 5 10 15 20 25 30 35 Moottorisahat Lohkaisuvasarat Raivaussaharat Purkuvasarat Karalaikkahi omakone Iskuporakoneet Iskuvääntimet Neulahakkurit Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 2 Riskin arviointi Tiivistysvasarat Tiemurskaimet Rompepavimentos Kiviporat Pyörivät hiomakoneet Sahat Täryjuntat Minimi 25. prosenttipiste 75. prosenttipiste Maksimi 17

2.2 Altistuksen keston määrittely Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Päivittäisen tärinäaltistuksen arviointi edellyttää arviota siitä, kuinka pitkän ajan työkalun käyttäjä altistuu tärinälle. Kokemukset ovat osoittaneet, että aika usein yliarvioidaan riskin arvioinnissa. Tässä luvussa tarkastellaan sitä, millaisia altistusaikatietoja tarvitaan ja miten ne voidaan määrittää. Ennen päivittäisen tärinäaltistuksen A(8) arvioimista on saatava tieto siitä, mikä on käytetyille työkaluille tai prosesseille altistumisen päivittäinen kestoaika. Mukaan olisi laskettava vain ne jaksot, joiden ajan työntekijä on tärinälle alttiina, eli ei siis jaksoja, joiden aikana työntekijä on laskenut työkalun alas tai pitelee sitä, mutta ei käytä sitä. Kosketusajalla eli käyttöajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka ajan kädet todella altistuvat työkalun tai työstettävän osan tärinälle. Käyttöaika on usein paljon lyhyempi kuin työtehtävän parissa vietetty kokonaisaika, ja työkalun käyttäjät usein arvioivat sen liian pitkäksi. Käyttöajan arvioimiseen käytettävä menetelmä riippuu siitä, onko työkalun käyttö yhtäjaksoista tai ajoittaista. Yhtäjaksoinen työkalunkäyttö: Esimerkki: hiomakoneen käyttö suurten materiaalimäärien poistamiseen useiden tuntien ajan. Työtä tarkkaillaan edustavan työpäivän jakson ajan ja kirjataan ylös, kuinka suuren osan ajasta työkalu on käynnissä. Tässä voidaan käyttää sekuntikelloa tai videonauhoitusta. Ajoittainen työkalunkäyttö: Esimerkki: Käytetään iskuruuviavainta auton pyörän mutterien kiristämiseen. Saatavilla voi olla tieto siitä, kuinka monta kertaa tämä tehdään työpäivän aikana (esim. päivässä valmistuneiden osien lukumäärä). Jos työtehtävän keskimääräinen kestoaika arvioidaan tarkkailemalla työtahtia tietyn työjakson aikana, voidaan laskea päivittäinen kokonaiskesto. Työtapoihin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota. Jotkut työntekijät esimerkiksi käyttävät tärinää aiheuttavia työkaluja päivän tai viikon aikana vain tiettyjen jaksojen ajan. Olisi hyvä määrittää tyypilliset käyttötavat, sillä ne vaikuttavat merkittävästi henkilön todennäköisen tärinäaltistuksen laskentaan. Lisätietoja: EN ISO 5349-2:2001 Mekaaninen värähtely Käsiin kohdistuvan tärinäaltistuksen mittaus ja arviointi Osa 2: Käytännön ohjeita työpaikkamittauksia varten CEN/TR 15350 Mechanical vibration Guideline for the assessment of exposure to hand-transmitted vibration using available information including that provided by manufacturers of machinery (Mekaaninen värähtely Ohjeet käsiin kohdistuvan tärinäaltistuksen arvioinnista koneiden valmistajien antamien tietojen perusteella) 18

2.3 Tä r i n ä n v o i m a k k u us Käsitärinäriski perustuu taajuuspainotettuun kiihtyvyyden kokonaisarvoon ahv,, joka saadaan kolmen ortogonaalisen akselin, x-, y- ja z-akselin, taajuuspainotettujen kiihtyvyyksien summan neliöjuuresta. Arvo otetaan siitä kohdasta jossa tärinä osuu käteen (ks. liite B). Värinäarvioinnin tekemisessä käytettävien tärinää koskevien tietojen on vastattava mahdollisimman tarkasti niiden laitteiden todennäköistä tärinäpäästöä, joita on tarkoitus käyttää kaavaillulla tavalla. Tässä luvussa tarkastellaan sitä, miten tärinä voidaan arvioida valmistajan antamien tietojen, muiden julkaistujen tietolähteiden ja työpaikalla tehtyjen mittausten pohjalta. 2.3.1 Valmistajan antamien päästötietojen käyttäminen Euroopan unionin konedirektiivissä (direktiivi 2006/42/EY ja aiemmin kumottu direktiivi 98/37 EY) määritellään Euroopan unionissa markkinoitavia koneita koskevat olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset, myös tärinää koskevat vaatimukset. Konedirektiivissä vaaditaan muun muassa, että koneiden valmistajat, maahantuojat ja toimittajat antavat tietoa käteen kohdistuvista tärinäpäästöistä. Nämä tärinäpäästöä koskevat tiedot pitäisi antaa koneen mukana toimitettavissa tiedoissa tai ohjeissa. Valmistajan ilmoittamat tärinäpäästöarvot saadaan yleensä eurooppalaisen tai kansainvälisen standardointielimen y z laatimien yhdenmukaistettujen eurooppalaisten tärinätestisääntöjen mukaan, jotka (vuodesta 2005) perustuvat standardiin EN ISO 20643. Esimerkkejä ovat paineilmatyökaluihin ja muihin ei-sähkötyökaluihin sovellettava EN ISO 8662 -sarja ja sähkötyökaluihin sovellettava EN 60745. Ostaja voi ilmoitettujen päästöarvojen perusteella verrata koneita, jotka on testattu samojen yhdenmukaisten testimenettelyjen mukaan. Päästöarvoista käy ilmi, mikäli koneiden välillä on suuria eroja. Näin voidaan välttää voimakkaasti täriseviä työkaluja. Valmistajan antamat päästötiedot voivat myös ilmaista, kuinka suuri osuus tärinästä kohdistuu henkilön käteen, kun hän käyttää tiettyä sähkötyökalua. Se saattaa olla avuksi arvioitaessa päivittäistä altistumista ja aiheutuvaa riskiä. Tämänhetkisissä tärinätestimenettelyissä usein aliarvioidaan työkalujen tärinä, kun niitä käytetään työpaikalla, ja ne perustuvat usein yhden ainoan tärinäakselin suuntaisiin mittauksiin. Standardissa CEN/TR 15350 neuvotaan, että riskin arvioimista varten valmistajan ilmoittama päästöarvo pitäisi useimmissa tapauksissa kertoa kertoimella, joka riippuu työkalun tyypistä: Polttomoottorityökalut: x1 Paineilmatyökalut: x1,5 a x2 Sähkötyökalut: x1,5 a x2 Jos valmistaja ilmoittaa päästöarvon olevan alle 2,5m/s², käytetään arvoa 2,5m/s², joka kerrotaan soveltuvalla kertoimella. Lisätietoa näistä kertoimista on standardissa CEN/TR 15350. Jos tarkempaa tietoa ei ole saatavilla ja kertoimia on useita, valitaan korkein arvo. Monia yhdenmukaistettuja eurooppalaisia tärinätestimenettelyjä tarkistetaan parhaillaan. Tarkistettujen testikoodien seurauksena saadaan tarkennettuja päästöarvoja, joita ei voida suoraan verrata vanhempiin päästötietoihin, mutta jotka antavat paremman kuvan työpaikalla esiintyvästä tärinästä. Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 2 Riskin arviointi Lisätietoja: EN 12096:1997 Mekaaninen värähtely Tärinäarvojen ilmoittaminen ja todentaminen EN ISO 20643:2005 Mekaaninen värähtely Käsikoneet ja käsin ohjattavat koneet Tärinäpäästön arviointiperiaatteet CEN/TR 15350: 2005 Mechanical vibration Guideline for the assessment of exposure to hand-transmitted vibration using available information including that provided by manufacturers of machinery (Mekaaninen värähtely Ohjeet käsiin kohdistuvan tärinäaltistuksen arvioinnista koneiden valmistajien antamien tietojen perusteella) 19

2.3.2 Muiden tietolähteiden käyttäminen 2.3.3 Tärinänvoimakkuuden mittaaminen Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Muistakin lähteistä saa tietoa tärinän voimakkuudesta, ja usein ne riittävät sen määrittämiseen, ylittyykö altistuksen toiminta-arvo tai altistuksen raja-arvo todennäköisesti. Ammattiyhdistyksillä ja vastaavilla tahoilla saattaa olla tarpeellisia tärinätietoja, ja Internetissä on kansainvälisiä tärinää käsitteleviä tietokantoja, joista saattaa olla apua. Tällaiset tiedot voivat tietyssä tapauksessa soveltua työnantajalle alustavan tärinäriskin arvioinnin tekemiseen. Muita tärinätietojen lähteitä ovat alaan erikoistuneet tärinäkonsultit ja julkiset elimet. Tietoa voi löytyä myös erilaisista teknisistä ja tieteellisistä julkaisuista ja Internetistä, ja tietoa tyypillisestä todellisen tilanteen tärinästä voi olla valmistajan verkkosivuilla. Seuraavat kaksi ovat eurooppalaisia verkkosivustoja, joilla on valmistajien antamia standarditärinätietoja sekä eräitä todellisessa tilanteessa mitattuja arvoja joillekin koneille: http://vibration.db.umu.se/havsok.aspx?lang=en http://www.las-bb.de/karla Ihannetilanteessa pitäisi käyttää nimenomaan sen välineen (merkki ja malli) tärinätietoja, jota suunnitellaan käytettäväksi. Jos tietoja ei kuitenkaan ole saatavilla, alkutilanteessa voidaan käyttää vastaavien laitteiden tietoja ja korvata tiedot tarkemmilla arvoilla sitten, kun ne ovat saatavilla. Jos käytetään julkaistuja tärinätietoja, seuraavat tekijät on otettava huomioon valintaa tehtäessä: laitteen tyyppi (esim. tienpinnan murskain), laitteen luokka (esim. teho tai koko), voimanlähde (esim. paineilma, hydraulinen, sähkö tai polttomoottori), mahdolliset tärinää vähentävät ominaisuudet (esim. jousitetut kädensijat), Monissa tilanteissa tärinän voimakkuuden mittaaminen ei ole välttämätöntä. On kuitenkin tärkeä tietää, milloin mittaukset on suoritettava. Tässä luvussa tarkastellaan, miten ja milloin tärinä mitataan ja miten mittaustulokset esitetään. Joissakin tapauksissa ei ole mahdollista saada tarvittavia tietoja työkalun tai työprosessin tuottamasta tärinästä (laitteen toimittajalta tai muista lähteistä). Siinä tapauksessa voi olla tarpeen mitata tärinä työpaikalla. Tärinän mittaaminen on hankala ja monitahoinen tehtävä. Mittaukset voidaan tehdä yrityksen omin voimin tai palkkaamalla asiaan erikoistunut konsultti. Kummassakin tapauksessa on tärkeää, että mittausten suorittajalla on tehtävään tarvittava pätevyys ja kokemus. Mitä mitataan? tehtävä, jota välineellä suoritettiin tärinätietojen tuottamishetkellä, sen käyttönopeus, materiaali, jolla sitä käytettiin. Kun käytetään julkaistuja tärinätietoja, on hyvän käytännön mukaista pyrkiä vertailemaan kahdesta tai useammasta lähteestä saatavia tietoja. Ihmisen altistuminen käsitärinälle arvioidaan käyttämällä eurooppalaisessa standardissa EN ISO 5349-1:2001 määritettyä menetelmää. Yksityiskohtaiset käytännön ohjeet tärinän mittauksesta työpaikalla esitetään standardissa EN ISO 5349 2:2001. Tärinänvoimakkuus ilmaistaan taajuuspainotettuna kiihtyvyytenä sen työkalun tai työstettävän osan pinnalla, joka on kosketuksissa käteen (ks. liite B), ja se ilmaistaan yksikkönä metriä neliösekuntia kohden (m/s²). 20

Tärinämittaukset Mittauksissa pitäisi pystyä tuottamaan sellaisia tärinäarvoja, jotka edustavat työkalusta tai prosessista aiheutuvaa keskimääräistä tärinää työntekijän työjakson aikana. Tästä syystä on tärkeää, että käyttöolosuhteet ja mittausjaksot valitaan tätä silmällä pitäen. Jos työkaluja pidellään kaksin käsin, mittaukset on tehtävä molemmissa sijainneissa, ja tärinäaltistuksen määrittelyssä käytetään korkeinta arvoa. Lisätietoja: EN ISO 5349-1:2001 Mekaaninen värähtely Käsiin kohdistuvan tärinäaltistuksen mittaus ja arviointi Osa 1: Yleiset vaatimukset EN ISO 5349-2:2001 Mekaaninen värähtely Käsiin kohdistuvan tärinäaltistuksen mittaus ja arviointi Osa 2: Käytännön ohjeita työpaikkamittauksia varten Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 2 Riskin arviointi 21

2.4 Päivittäisen tärinäaltistuksen laskeminen Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Päivittäinen tärinäaltistus riippuu sekä tärinän tasosta että altistuksen kestosta. Tässä luvussa tarkastellaan miten päivittäinen tärinäaltistus lasketaan tärinänvoimakkuutta ja altistusaikaa koskevien tietojen pohjalta. Päivittäisen altistuksen laskemista ja altistusajan hallintaa helpottavia apuvälineitä esitellään liitteessä D ja päivittäisen tärinäaltistuksen laskuesimerkkejä esitetään liitteessä E. 2.4.1 Päivittäinen tärinäaltistus Päivittäinen tärinäaltistus A(8) lasketaan tärinän voimakkuuden ja altistusajan perusteella. Tärinänvoimakkuuden tapaan myös päivittäinen tärinäaltistus ilmaistaan yksikkönä metriä neliösekuntia kohden (m/s²). Esimerkkejä päivittäisen tärinäaltistuksen laskemisesta esitetään liitteessä E. 2.4.2 Osittainen tärinäaltistus Jos henkilö altistuu useammalle kuin yhdelle tärinän lähteelle (esimerkiksi koska hän käyttää kahta tai useampaa työkalua tai prosessia päivän aikana), lasketaan osittainen tärinäaltistus kunkin toiminnon voimakkuuden ja keston osalta. Osittaiset tärinäarvot yhdistetään, jotta saadaan kyseisen henkilön koko päivän altistusarvo A(8). Esimerkki päivittäisen tärinäaltistuksen laskemisesta esitetään liitteessä E. Jokainen osittainen tärinäaltistus merkitsee tietyn tärinälähteen (työkalu tai prosessi) osuutta työntekijän päivittäisessä kokonaisaltistuksessa. Osittaisten altistusarvojen perusteella voidaan määrittää tärkeysjärjestys: ne työkalut tai prosessit, joiden osittainen tärinäaltistusarvo on suurin, ovat niitä, joihin vähennystoimenpiteet pitäisi ensisijaisesti kohdistaa. 2.4.3 Päivittäisen altistuksen arvioinnin virhemarginaali Tärinäaltistuksen arvioinnin virhemarginaali riippuu monista tekijöistä (ks. EN ISO 5349-2:2001), kuten: mittauslaitteen/kalibroinnin virhemarginaali, lähdetietojen paikkansapitävyys (esim. valmistajan antamat päästötiedot), koneenkäyttäjien erilaisuus (esim. kokemus, käyttötekniikka tai fysiikka), työntekijän kyky jäljitellä tyypillistä työtä mittauksen aikana, työtehtävän toistettavuus, ympäristötekijät (esim. melu, lämpötila), koneen vaihtelut (esim. huollon tarve, koneen esilämmitys), lisäosien tai hiovien osien käyttö (esim. onko sahanterä terävä, käytetäänkö hiomalaikkaa?). Tärinänvoimakkuuden ja altistusajan mittauksiin liittyy epätarkkuuksia, jotka A(8)-arvon arvioinnin yhteydessä voivat aiheuttaa sen, että laskettu arvo on jopa 20 prosenttia todellista arvoa suurempi tai peräti 40 prosenttia sen alapuolella. Jos joko altistusaika tai tärinänvoimakkuus arvioidaan esim. työntekijän antamien tietojen (altistusaika) tai valmistajan antamien tietojen (voimakkuus) perusteella päivittäisen altistuksen arvioinnin virhemarginaali voi olla paljon suurempikin. Lisätietoja: EN ISO 5349-2:2001 Mekaaninen värähtely Käsiin kohdistuvan tärinäaltistuksen mittaus ja arviointi Osa 2: Käytännön ohjeita työpaikkamittauksia varten 22

Lu k u 3 Riskin kontrolloimiseksi on tärkeää soveltaa strategiaa, joka voi todella vähentää altistumista käsitärinälle. Tässä luvussa tarkastellaan vähentämisstrategian laatimisprosessia ja sitä, mitkä vähentämistoimet ovat ensisijaisia. Riskienarvioinnissa pitäisi voida tunnistaa menetelmiä, joiden avulla altistumista voidaan säädellä. Tärinäaltistusta arvioitaessa on pohdittava työprosesseja, jotka aiheuttavat tärinää. Kun ymmärretään, miksi työntekijät altistuvat tärinälle, voidaan määrittää menetelmiä, joiden avulla riskejä voidaan vähentää tai ne voidaan poistaa. Tämän hallinnointiprosessin tärkeitä vaiheita ovat: tärkeimpien tärinän lähteiden tunnistaminen, lähteiden luokitteleminen sen mukaan, kuinka suuri on niiden vaikutus kokonaisriskiin, mahdollisten ratkaisujen määrittäminen ja niiden toteuttamiskelpoisuuden ja kustannusten arvioiminen, realististen tavoitteiden asettaminen, ensisijaisten toimien määrittäminen ja ns. toimintaohjelman luominen, hallinnointivastuiden määrittäminen ja tarvittavien resurssien osoittaminen, ohjelman toteuttaminen, edistyksen seuraaminen, ohjelman arvioiminen. altistuksen poistaminen ta i v ä h e n t ä m i ne n Riskin arviointi auttaa suunnittelemaan, mitkä toimenpiteet ovat tarpeen työntekijöiden käsitärinälle altistumisen ehkäisemiseksi tai sen vähentämiseksi hyväksyttävälle tasolle. Tässä luvussa näytetään, miten laaditaan hallintastrategia, määritellään vähentämistoimien tärkeysjärjestys, toteutetaan riskinhallintaa ja seurataan hallintatoimien tehokkuutta. 3.1 Ha l l i n ta s t r ate g i a n laatiminen Käsitärinän riskien vähentämiseen sovellettava lähestymistapa riippuu asianomaisten prosessien käytännön näkökohdista ja tämänhetkisistä altistustasoista. Mahdollisesti on tarpeen myös tehostaa niihin työntekijöihin kohdistuvia vähentämistoimia, jotka ovat vammautumisriskille erityisen alttiina. Heitä ovat tärinän aiheuttamalle vammalle herkemmät työntekijät ja työntekijät, joilla havaitaan merkkejä vamman syntymisestä altistuksen toiminta-arvoa alemmilla altistustasoilla. Esimerkki: osittaisen tärinäaltistuksen käyttäminen riskien luokittelemisessa Terästyöntekijä käyttää kahta työkalua: hiomakonetta, jonka käytönaikainen tärinäpäästö on 7m/s², ja lohkaisuvasaraa, jonka käytönaikainen tärinäpäästö 16m/s². Hiomakonetta käytetään yhteensä 2 ½ tuntia päivässä ja lohkaisuvasaraa 15 minuuttia: Hiomakone (7 m/s² 2½ tunnin ajan): A 1 (8) = 3,9 m/s² Lohkaisuvasara (16 m/s² 15 minuutin ajan): A 2 (8) = 2,8 m/s² Kokonaisaltistus A(8) = 4,8 m/s 2 Lohkaisuvasaran tärinänvoimakkuus on suurempi kuin hiomakoneen, mutta osittaiset altistusarvot osoittavat, että hiomakoneen käytöllä on suurempi merkitys työntekijän kokonaisaltistuksen kannalta. Tästä syystä hiomakoneen pitäisi olla riskien vähentämisessä ensisijainen kohde. Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 3 Altistuksen poistaminen tai v ä h e n t ä m i n e n 23

Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Puitedirektiivin mukaan ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ohjelman tärkeysjärjestys on seuraava: 1. vaarojen välttäminen, 2. niiden vaarojen arvioiminen, joita ei voida välttää, 3. vaarojen torjunta niiden syntyvaiheessa, 4. työn sopeuttaminen yksilöllisesti varsinkin työpaikkojen suunnittelun, työvälineiden valinnan sekä työ- ja tuotantomenetelmien valinnan osalta niin, että erityisesti kiinnitetään huomiota yksitoikkoisen ja pakkotahtisen työn lieventämiseen ja niiden aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseen, 5. sopeutuminen tekniikan kehitykseen, 6. vaarallisten tekijöiden korvaaminen vaarattomilla tai vähemmän vaarallisilla tekijöillä, 7. sellaisen yhtenäisen ja kattavan ehkäisypolitiikan kehittäminen, joka kattaa teknologian, työn organisoinnin, työolot, sosiaaliset suhteet sekä työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset, 8. yleisten suojelutoimenpiteiden ensisijaisuus yksilöllisiin suojelutoimenpiteisiin nähden, 9. työntekijöille annettavat aiheelliset ohjeet. 3.2 Ty ö n t e k i jö id e n k u u l e m in e n ja osallistuminen Onnistunut riskienhallinta edellyttää työntekijöiden ja erityisesti heidän edustajiensa tukea ja osallistumista. Edustajat voivat toimia tehokkaana tiedonjakelukanavana työnantajien ja työntekijöiden välillä ja auttaa työntekijöitä ymmärtämään ja käyttämään hyväksi terveys- ja turvallisuustietoja. Eräät käsitärinän vähentämisratkaisut ovat suhteellisen suoraviivaisia, kun taas toiset edellyttävät työn organisointitapojen muuttamista. Tällaiset muutokset voidaan tehdä tehokkaasti vain yhteistuumin työntekijöiden edustajien kanssa. Tuloksellinen kuuleminen edellyttää: Kuulemisen ansiosta voidaan saada aikaan parempia säätelyratkaisuja, jotka työntekijät hyväksyvät. Säätelytoimenpiteiden tehokkuus riippuu työntekijöistä. Työntekijät ovat riittävän koulutuksen saatuaan ja valvonnan alaisuudessa velvollisia käyttämään koneita oikein ja tekemään työnantajan kanssa yhteistyötä, jotta pystytään varmistamaan, että ympäristö ja työolot ovat turvalliset ja että turvallisuus- ja terveysriskit on saatettu mahdollisimman vähäisiksi tai, mikäli se on mahdollista, poistettu kokonaan. Kuulemisprosessi kannustaa työntekijöitä osallistumaan ja tekemään yhteistyötä säätelytoimenpiteiden puitteissa ja varmistaa näin, että toimenpiteet todennäköisesti toteutetaan menestyksekkäästi. terveys- ja turvallisuustoimenpiteisiin liittyvien keskeisten tietojen jakamista työntekijöille, työntekijöille annettavaa mahdollisuutta ilmasta näkemyksensä ja vaikuttaa riittävän ajoissa terveys- ja turvallisuusongelmien ratkaisemiseen, työntekijöiden näkemysten arvostamista ja huomioon ottamista. 24

3.3 Riskinhallinta Riskin hallinta edellyttää käsitärinälle altistumisen vähentämistä tai poistamista. Joskus on myös mahdollista ryhtyä toimiin, jotka vähentävät vamman syntymisen todennäköisyyttä. Tehokas riskienhallinta perustuu luultavimmin erilaisten menetelmien yhdistelyyn. Tässä luvussa tarkastellaan suunnittelu-, johtamisja muita menetelmiä, joita olisi pohdittava etsittäessä riskienhallintaratkaisuja. 3.3.1 Työtapojen vaihtaminen Joissakin tapauksissa voidaan löytää vaihtoehtoisia työmenettelyjä, joissa ei esiinny tai jotka vähentävät altistumista tärinälle. Tällaisia ratkaisuja saattavat olla tehtävien koneellistaminen tai automatisoiminen taikka vaihtoehtoisten työprosessien käyttöönotto. Ajankohtaisia tietoja käytettävissä olevista menetelmistä saa käyttämällä säännöllisesti seuraavia lähteitä: 3 ammattiyhdistys, 3 muut alan toimijat,; 3 laitetoimittajat; 3 alan lehdet. 3.3.2 Välineiden valinta Olisi hyvä varmistaa, että työtehtävään valitut tai osoitetut laitteet soveltuvat siihen ja ovat tehokkaita. Jos laite on epäsopiva tai kapasiteetiltaan riittämätön, tehtävän suorittamisen kuluu todennäköisesti paljon pidemmän aikaa ja työntekijä altistuu tärinälle pidempään kuin mitä olisi tarpeen. Kulutustuotteiden (esim. hiomakoneiden hiomapinnat) ja työkalujen lisävarusteiden (kuten poranterät, taltat ja sahanterät) valinta voi vaikuttaa tärinäaltistukseen. Eräät valmistajat toimittavat lisävarusteita, joilla voidaan vähentää tärinäaltistusta. Ajankohtaisia tietoja työkaluista, vaihdettavista osista ja lisävarusteista saa käyttämällä säännöllisesti seuraavia lähteitä: laitetoimittajat, ammattiyhdistys; muut alan toimijat, alan lehdet. 3.3.3 Hankintapolitiikka On hyvä varmistaa, että hankintaosasto soveltaa politiikkaa, jonka mukaisesti hankitaan sellaisia soveltuvia välineitä, joissa on otettu huomioon sekä tärinäpäästö että käyttövaatimukset. Sähkötyökalujen valmistajat (ja maahantuojat, toimittajat ja vuokrausyritykset) voivat auttaa valitsemaan sopivimmat ja turvallisimmat työkalut kunkin tarpeisiin. Ne antavat hyödyllistä tietoa ja neuvoja työkalujen tärinästä, valinnasta ja hoidosta. Niiden velvollisuutena on vähentää tärinästä aiheutuvia riskejä ja auttaa toimijoita antamalla tietoa sellaisten tärinäriskien hallinnasta, joita ei ole voitu poistaa työkalun suunnitteluratkaisuilla. Kaikkien Euroopan markkinoille sähkötyökaluja toimittavien tahojen on noudatettava konedirektiiviä (direktiivin 98/37/EY kumoamisesta annettu direktiivi 2006/42/EY), jonka mukaan niiden on toimitettava tietoa seuraavista seikoista: tärinäpäästö (ohjekirjan tietojen mukaisesti), mittauksen epävarmuus. Toimittaja voi myös antaa teknistä tukea tai neuvoja seuraavista aiheista: välineen sellaiset käyttötavat, joiden epäillään lisäävän käsitärinävamman riskiä, miten välinettä käytetään turvallisesti ja millaista koulutusta sitä varten on annettava, mahdollinen suositeltava koulutus (käyttäjille, huoltomiehille jne.) käsitärinälle altistumisen vähentämiseksi, miten välinettä käytetään tietyissä erityistehtävissä, tarvitaanko henkilönsuojaimia käytettäessä konetta, työkalun huolto-ohjeet, mahdolliset tärinää vähentävät ominaisuudet. Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 3 Altistuksen poistaminen tai v ä h e n t ä m i n e n 25

Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Uudessa konedirektiivissä vaaditaan, että koneiden valmistajien tai toimittajien on ohjeissa ilmoitettava seuraavat tiedot tärinästä, jota kone aiheuttaa käsiin ja käsivarsiin [ ]: käsiin ja käsivarsiin kohdistuvan tärinän kokonaisarvo, jos tämä arvo ylittää 2,5 m/s². Jos tämä arvo ei ylity, siitä on mainittava. Työkaluja valitessa on otettava huomioon myös ergonomiset tekijät ja muut vaarat: työkalun paino, pitimen malli ja mukavuus, puristusvoima, käytön ja käsittelyn helppous, tartuntapintojen tai paineilmatyökalujen poistoilman kylmyys, melu, pöly. Valmistajat tai toimittajat saattavat antaa näytetyökaluja kokeiltavaksi. Tilaisuutta kannattaa hyödyntää ja työntekijöiltä kannattaa kysyä mielipiteitä käytännön kokeilun jälkeen. Työkalun tehokkuus on tärkeää: työkalu, jonka kanssa työn tekeminen kestää kauan, ei ole suosittu, ja se saattaa aiheuttaa suuremman tärinäaltistuksen kuin tehokas työkalu, jonka tärinänvoimakkuus on suurempi. Työtehtävään nähden liian tehokkaat työkalut saattavat puolestaan aiheuttaa altistumisen turhan suurille tärinänvoimakkuuksille. 3.3.4 Työpisteen suunnittelu Ohjaimet ja tärinää vaimentavat kädensijat Ohjaimet ja vastaavat apuvälineet, joissa on tärinänvaimentimet, voivat vähentää tarvetta pitää kiinni tärisevistä pinnoista. Tärinää vaimentavat käsikahvat saattavat vähentää tärinää, mutta jos pidikkeet valitaan väärin, käteen kohdistuva tärinä saattaa jopa kasvaa. Siksi kannattaa käyttää työkalun valmistajan hyväksymiä pidikkeitä. Kimmoisat materiaalit Kumin tai muun kimmoisan materiaalin kiertäminen tärisevien käsikahvojen ympärille voi parantaa käyttömukavuutta, mutta se tuskin vähentää tärinää merkittävästi niillä taajuuksilla, jotka vaikuttavat eniten altistukseen. Kimmoisat materiaalit saattavat tietyillä taajuuksilla voimistaa tärinää ja kasvattaa tärinäaltistusta, ellei niitä ole valittu hyvin huolellisesti. Puristus- ja työntövoima Käden puristus- ja työntövoiman vähentäminen vähentää tärinää, joka kohdistuu käyttäjän käteen ja käsivarteen. Tällaista voimaa saatetaan tarvita työkalun tai työstettävän osan pitelemiseen, koneen hallitsemiseen tai ohjaamiseen taikka työtahdin kiihdyttämiseen. Käytetty voima saattaa kuitenkin olla suurempi kuin mitä tehokas työ todellisuudessa edellyttäisi, koska väline on valittu väärin, sitä ei ole huollettu tarpeeksi, koulutusta ei ole annettu riittävästi tai työpiste on huonosti suunniteltu. Eräitä keinoja vähentää puristus- ja työntövoimaa ovat seuraavat: Jos painavaa työkappaletta hiotaan käsin jalustahiomakoneilla, koko kappaleen tukeminen mahdollistaa sen, että työntekijä ohjaa sitä vain pyörittämällä eikä joudu kannattelemaan koko painoa. Kuljetinhihnoja (kutsutaan joskus tasapainottimiksi) ja käsittelylaitteita voidaan käyttää tukemassa täriseviä työkaluja, kuten painavia poria, hiomakoneita, mutterinkiristäjiä, niittipyssyjä (joissakin tapauksissa) ja paineilmatalttoja, jolloin käyttäjän ei tarvitse kannatella työkalun koko painoa. Pidikkeen pinnan koostumuksen ja materiaalin muuttaminen voi vaikuttaa siihen, että käyttäjä tarvitsee vähemmän puristusvoimaan työkalun pitämiseen ja ohjailemiseen. Tiettyjä tekniikoita voi käyttää, kuten metsänhoidossa moottorisahan liu uttamista tukkia pitkin oksanpoistossa, jolloin sahan koko painoa ei tarvitse kannatella koko aikaa. 26

3.3.5 Työntekijöille annettava koulutus ja tiedotus On tärkeää, että koneenkäyttäjille ja työnvalvojille annetaan tietoa seuraavista: käytössä olevien työvälineiden aiheuttamat mahdolliset vammautumisriskit, altistuksen raja-arvot ja altistuksen toiminta-arvot, tärinäriskien arvioinnin ja mahdollisten tärinämittausten tulokset, käsitärinän riskin poistamiseksi tai vähentämiseksi toteutettavat toimenpiteet, turvalliset työtavat tärinälle altistumisen vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle, vammojen oireiden kartoittamisen ja raportoinnin tarpeellisuus ja suoritustapa, huollon tarpeessa olevien koneiden kartoittamisen tarpeellisuus ja suoritustapa, miten ja milloin poistetaan lisätyökalut tai vaihdettavat osat, jotka aiheuttavat liiallista altistumista tärinälle, olosuhteet, joissa työntekijöillä on oikeus terveydentilan seurantaan. Tärinää aiheuttavien työkalujen ja prosessien käyttäjistä riippuu, ovatko hallintatoimet tehokkaita. Työntekijöitä ja heidän edustajiaan on kuultava hallintatoimenpiteiden toteuttamisen yhteydessä. Työntekijöillä on velvollisuus tehdä yhteistyötä Euroopan unionin terveys- ja turvallisuusdirektiivien noudattamisessa. Työntekijöille on opetettava oikeat työtekniikat, joilla esimerkiksi vältetään liiallisen puristus-, työntö- ja ohjausvoiman käyttö ja varmistetaan, että työkaluja käytetään turvallisesti ja mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi heitä on opetettava havaitsemaan, milloin kone kaipaa huoltoa. Joissakin työkaluissa käyttäjän käsien on oltava oikeassa asennossa, jotta tärinäaltistus ei kasva liian suureksi. Monet työkalut, joiden tärinää on pyritty vaimentamaan, kuten murskaimet, joissa on jousitetut käsikahvat, aiheuttavat korkeita tärinäpäästöjä, jos käyttäjä painaa laitetta liian lujaa (tienpinnan murskaimet voivat aiheuttaa korkeita tärinäpäästöjä, kun työkalu on vedetty ylös käytön aikana esimerkiksi tikun poistamiseksi reiästä). Valmistaja antaa tietoa koulutusvaatimuksista ja saattaa tarjota koulutusta työkalun käyttäjille. Työntekijöitä voidaan myös kehottaa antamaan työkalun nojata mahdollisimman paljon työstettävään materiaalin (tai jos kyseessä on käsin kannateltava työkappale, mahdolliseen tukialustaan) ja pitämään siitä kiinni kevyesti mutta tukevasti. Koulutus ja valvonta ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että työntekijät suojaavat itsensä tärinästä seuraavilta vammoilta. Heitä pitäisi kannustaa ilmoittamaan mahdollisista oireista, jotka liittyvät tärinään tai sähkötyökalujen käyttöön tms. Jos he osallistuvat terveydentilan seurantaohjelmaan, tärinän vaaroista ja vammautumisen riskin vähentämiskeinoista voidaan keskustella säännöllisesti terveystarkastusten yhteydessä kahden kesken. Työntekijöille pitäisi antaa myös neuvoja siitä, miten työn ulkopuoliset toiminnot vaikuttavat heidän terveyteensä. Heitä pitäisi kannustaa lopettamaan tupakointi tai vähentämään sitä, sillä se voi heikentää verenkiertoa. Työntekijöiden pitäisi myös tietää, että sähkötyökalujen käyttö omiin tarpeisiin kotona tai tietyt vapaa-ajan harrastukset, kuten moottoripyöräily, kasvattavat päivittäistä tärinäaltistusta ja lisäävät näin käsitärinästä aiheutuvien vammojen syntyriskiä. 3.3.6 Työn aikataulutus Käsitärinän riskin vähentämiseksi saattaa olla tarpeen lyhentää aikaa, jonka työntekijät viettävät tietyn työkalun tai prosessin tärinälle altistuneena. On suositeltavaa suunnitella työnteko siten, että työntekijät eivät altistu tärinälle pitkään ja yhtäjaksoisesti. Kannattaa varmistaa, että uusien työtapojen käyttöönottoa valvotaan, jotta työntekijät eivät palaa takaisin käyttämään vanhoja työtapoja. Jos työntekijät saavat tulospalkkaa, järjestelyjen pitäisi olla sellaiset, että yksittäinen työntekijä ei joudu tekemään intensiivistä työtä pitämättä taukoja altistuksesta. 3.3.7 Yleiset toimenpiteet Jos samassa työtilassa toimii useita yrityksiä, työnantajien on tehtävä yhteistyötä turvallisuus- ja terveysmääräysten noudattamiseksi. Tämä voi merkitä esimerkiksi sitä, että yksi yritys vastaa tärinäarvoiltaan alhaisten koneiden hankinnasta tai vuokraamisesta, kun koneita käyttävät eri urakoitsijat samalla rakennustyömaalla. 3.3.8 Vaatetus ja henkilönsuojaimet Henkilönsuojaimet ovat viimeinen keino, jonka avulla voidaan suojautua työn vaaroilta, ja niitä pitäisi harkita pitkäaikaisina suojakeinoina vain, jos kaikki muut vaihtoehdot on kokeiltu. Suojautuminen tärinältä Tärinää vaimentavissa käsineissä pitäisi olla CE-merkki, jonka mukaan ne on testattu ja niiden on todettu täyttävän standardin EN ISO 10819:1997 vaatimukset. Standardissa ei kuitenkaan anneta hansikkaiden yksityiskohtaisia tulostietoja, joten tärinää vaimentavien hansikkaiden tarjoamat suojaominaisuudet on arvioitava erikseen henkilönsuojainten käytöstä työssä annetun vuoden 1992 direktiivin mukaisesti. Osa 1 Hyviä käytäntöjä esittelevä käsikirja Käsitärinä Lu k u 3 Altistuksen poistaminen tai v ä h e n t ä m i n e n 27

Ohjeellinen opas: Hyvät toimintatavat direktiivin 2002/44/EY (altistuminen tärinälle työssä) täytäntöön panemiseksi Tärinää vaimentavat hansikkaat eivät vähennä riskiä merkittävästi alle 150 Hz:n taajuuksilla (9000 kierrosta minuutissa). Tärinää vaimentavaa hansikkaiden vaikutus useimpien sähkötyökalujen taajuuspainotetun tärinänvoimakkuuden vähentämiseen on siten olematon. Tärinää vaimentavat hansikkaat saattavat vähentää tärinäriskiä hieman sellaisten työkalujen osalta, joiden kierrosnopeus on suuri (tai jotka aiheuttavat korkeataajuista tärinää) ja joita pidetään kevyellä puristusotteella. Riskin vähentymistä on kuitenkin vaikea mitata määrällisesti, joten hansikkaiden ei voida luottaa suojaavan riittävästi käsitärinältä. Suojautuminen kylmältä Kehonlämpötilan alentuminen lisää sormien verenkierron heikkenemisen riskiä. Tästä syystä olisi vältettävä mahdollisuuksien mukaan työskentelemistä ulkona kylmällä säällä. Jos ulkona työskenteleminen on pakollista, joihinkin koneisiin, kuten moottorisahoihin, on saatavilla lämmitetyt käsikahvat, jotta kädet pysyvät lämpimänä. Sisätyötilojen lämpötilan pitäisi olla kohtuullisen mukava ilman erityisvaatetuksen tarvetta, normaalisti vähintään 16ºC. Sellaisia koneita pitäisi välttää, jotka kylmentävät käsiä, esim. teräsrunkoiset koneet tai paineilmatyökalut, jotka puhaltavat poistoilman käyttäjän käsille. Jos on vaarana, että kylmä lisää käsitärinän riskiä, on annettava lämmintä vaatetusta ja hansikkaat. Hansikkaiden ja muun vaatetuksen sopivuus ja tehokkuus käsien ja kehon lämmittäjänä ja kuivaajana pitää varmistaa työympäristössä. 3.3.9 Huolto Sähkötyökalujen ja muiden työvälineiden säännöllinen huolto auttaa pitämään tärinänvoimakkuuden mahdollisimman alhaisena, joten: leikkaustyökalut on pidettävä terävinä, hiomakiekot on muotoiltava oikein valmistajan suositusten mukaan, liikkuvat osat voideltava valmistajan ohjeiden mukaan, kuluneet osat on vaihdettava, tarvittavat tasapainotestit ja oikaisut on tehtävä, tärinänvaimentimet ja jousitetut käsikahvat on vaihdettava ennen kuin niiden kunto on huono (huonokuntoisuuden merkkejä tai halkeamia, pullistumia tai kumiosien pehmentymiä tai koventumia on tarkkailtava), iskunvaimentimet, laakerit ja vaihteet on tarkastettava ja tarvittaessa vaihdettava, moottorisahan hampaat on teroitettava ja ketjun jännite on pidettävä oikeana, moottori on trimmattava. 28