Suurpetokantojen arviointi Ilpo Kojola, RKTL
Suurpetojen vähimmäislukumäärä vuoden lopussa (1978 2012) 2500 2000 4x 2500 2000 25x 1500 kesä 1500 1000 Karhu 1000 Ilves 500 500 0 1978 1984 1990 1996 2002 2008 500 450 3x 400 350 300 250-300 250 200 150 100 50 0 1978 1984 1990 1996 2002 2008 Susi 0 1978 1984 1990 1996 2002 2008 500 450 5x 400 350 300 250 200 150 100 50 0 1978 1984 1990 1996 2002 2008 Ahma
Sisältö Kannanarviointimenetelmien kuvaus Käytössä olevien metodien arviointia Keskiössä karhu ja susi
Suurpetokantojen arvioinnin aineistot Suurpetoyhdyshenkilöiden havainnot (n. 1 700 henk., TASSU) Pesinnät ja pentueet Hirvenmetsästäjien tekemät havainnot (SORKKA) Riistakolmioaineistot Telemetria aineistot, lumijäljitykset Jätösten geneettiset analyysit Organisoidut talvilaskennat (Suomen riistakeskus, metsästäjät, RKTL)
Havaintoaineiston suurimmat ongelmat Havainnoinnin intensiteetin alueelliset erot Aktiivisuuteen voi vaikuttaa mm. lupapolitiikka havaintolakot Pohjois Suomessa harva havainnoitsijaverkosto (valtaosa Lapin havainnoista saadaan Metsähallitukselta) Ekstrapolointi uhkarohkeaa, koska myös kannantiheys varioi moninkertaisesti jopa naapurikuntien välillä
Pentuehavainnot ja pentueet 2011 2011 Havainnot (705) -> pentueet (151) -> kokonaisyksilömäärä 1 600 1 800 D. Green 2 1 3 2 1
Pentuehavainnot pentueiksi Havaintojen päivämäärät, keskinäinen sijainti, pentujen määrä havainnoissa, naaraan etutassun leveys Pentueiden liikkuvuus ja elinpiirit
Karhukanta arvion haasteet ja ongelmat Pentuehavaintojen tarkastaminen Pentueiden elinpiireissä päällekkäisyyttä Alueelliset erot elinpiirien koossa Metsästyksen vaikutus liikkuvuuteen Metsästyksen vaikutus havainnoinnin vuodenaikaisuuteen
Pentueiden elinpiirit Keski- ja Itä-Suomessa Kiima-aika D.Green
Kuva: Seppo Ronkainen
Suurpetoyhdyshenkilöiden ilmoittamat susihavainnot 6 000 Yksilömäärä havainnossa: Havaintojen lukumäärä 5 000 4 000 1 yks. 2 yks. >2 yks 3 000 2 000 1 000 1 995 2 000 2 005 2 010 2 015 Vuosi
Susikannan seurannan tärkeimmät aineistot Suupetoyhdyshenkilöiden havainnot Kartoitetaan laumojen ja reviiriä merkitsevien parien reviirien rajat GPS paikannuksista ja lumijälkiseurannoin Suomessa elävistä laumoista 40 60 % sellaisia, joissa vähintään yksi GPS lähetin Laumojen yksilömäärä saadaan selville lumijälkiä seuraamalla
Kannanseurannan kannalta tärkeät piirteet suden biologiassa Laumoilla ja pareilla sekä joillakin yksin elävillä susilla on reviiri, jonka pinta ala Suomessa keskimäärin 1 100 km 2 (vaihteluväli 600 2000 km 2 ) Susilauma muodostuu emoista ja niiden pennuista, lauman yksilömäärä Suomessa keskimäärin 7,0 sutta (vaihteluväli 3 15 yks.) Susilauma tai susipari ei hyväksy vieraita susia reviirilleen Susilauma on huomattavan usein hajallaan Sudet liikkuvat keskimäärin 15 20 km (10 60 km) vuorokaudessa Yksinään liikkuvien osuus keskitalvella noin 15% kokonaismäärästä (lisätään laumoissa ja pareina elävien susien lukumäärään)
Susilaumat Pohjoismaissa 1998 1999 2006 2007 2011 2012 Aronsson et al 1999; Wabakken et al. 2007; 2012
Pentuelaumat 2012 (12+5)? Suomi Suomi/Venäjä kadonnut talvella 2012/2013
Susikanta arvion muodostaminen Laumoissa olevien susien lukumäärä + pareina elävien susien lukumäärä + yksinään liikkuvat sudet Yksinään liikkuvien osuus on syys ja keskitalvella 15 % susikannan yksilömäärästä Karkea kokonaisyksilömäärä saadaan myös kertomalla pentuelaumojen lukumäärä luvulla kymmenen (pentujen osuus susikannassa 40 %, pentuja keskimäärin 4,0 /pentue, näin esimerkiksi 20 pentuetta (80 pentua) merkitsee noin 200 sutta Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin liikkuvien laumoissa ja pareissa olevista susista lasketaan Suomen kantaan kuuluviksi 50 %. http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/susi/suden_kanta_arvioinnin/
GPS-paikannukset, reviirit ja yksilömäärät 2010-2011 5 7 5 8 2
Vaelluksia synnynreviireiltä
Suden maastolaskennan sudenkuopat Jälkien tunnistaminen Päällekkäislaskennan poissulkeminen