Mikään ei ole mahdotonta! VIIKINKI ON TOISTA MAATA Markku Illikainen on saanut potkut useammalta työmaalta liian kovan työtahdin myötä! Markku Illikainen on myös kamppaillut tasapäisesti moottorisahalla motoa vastaan! Repikää siitä. Kesäkuun alussa Markku harventaa EcoLog 560 - harvesterillaan karvaista rannikkomännikköä Etelä-Ruotsissa Ängelholmin kukkopillikaupungin tuntumassa, lähellä Pohjanmeren rantaa. Työtä on ilo katsella. Kone liikkuu käytännössä koko ajan, nosturi heilauttaa kouran seuraavaan puuhun, saha sirahtaa ja kuski katsoo jo kolme neljä puuta eteenpäin, mikä on paras järjestys. Tehokkuus ja työn järkeistäminen ovat Markulle avainasioita. Hän on virittänyt koneensa oman mielen mukaiseksi, säädöt ja asetukset on haettu vuosien tuomalla kokemuksella. Myös tehokas työaika on tarkkaan harkittu. - Kyllä raha pitää irrota kuuden tunnin päivittäisellä työllä. Tulokset puhuvat puolestaan. - 100.000 mottia pystyy aukolta tekemään ihan normaalitouhuilla yksin. Eihän siitä tule kuin 2.000 tuntia vaikka ajaisi vain sen 50 mottia tunnissa, sanoo Markku. Nyt kun hakkuita on rajoitettu ja harvennusten osuus on kasvanut, vuotuiset mottimäärät ovat tietysti pudonneet. Viime vuonna tein vajaat 36.000 mottia 1.200 tuntiin, valtaosin harvennuksilta. Markku Illikainen ei salaile työtahtiaan ja tuloksiaan, vaikkei niillä kehuskelekaan. Olen päättänyt, että en enää kulje säkki päässä, aikoinaan piti tehdä niinkin. Markku Illikaisen työskentelyä on ilo katsoa. Siinä mies ja kone ovat yhtä. Mies näytti malliksi mitä tarkoittaa tahti 300 runkoa tunnissa harvennuksella. Viikinkinä Suomessa Markku tunnetaan hyvin Suomenkin metsäkonepiireissä. Hän kävi näyttämässä ensiharven- 54
Työautona Markulla on tällä hetkellä Mitsubishin L200. Siviiliautoissa mies luottaa Mersuun. Tallissa on tallessa toinenkin. Tässä yksi tehokkaan työn ja terveen selän salaisuus: 4-pisteturvavyöt. nuksen mallia Jämsänkoskella muutaman vuoden takaisessa MotoGB tapahtumassa. Siinä yhteydessä Reijo Lahtonen risti hänet Viikingiksi. Se että Viikinki tuonkin kisan voitti, ei oikeastaan ole yllätys. Ei ainakaan kun tutustuu vauhdikkaan työmiehen työuraan ja elämänfilosofiaan. - Kun työnteossa käyttää vähän järkeään, niin monta asiaa voi tehdä paljon helpommin ja nopeammin. Kun on vähän aggressiivinen ja täynnä virtaa, MIKÄÄN EI OLE MAHDO- TONTA. Ranualta Ruotsiin Pohjois-Suomessa kova työmies on ollut kautta aikojen kunniassa, 50-60 luvuilla erityisesti. Markku Illikainen syntyi Ranualla karjatilan pojaksi ja 55
se tiesi metsätöitä nuoresta pitäen. Isällä oli myös kaivinkone ja sen myötä syntyi kiinnostus koneisiin. Kai minä metsätöitä tein isän kanssa jo siitä lähtien kun opin kävelemään, muistaa Markku. Monenlaista on tullut tehtyä. Kouluaikana olin mm. pinojen mittauksessa, vaijeripoikana ja uittopuiden sekaanpanossa. Sitten alkoi oma metsuriura. Vuonna 1975 18-vuotias Markku päätti lähteä katsomaan mitä maailmalla on tarjota kovalle työmiehelle. Ruotsin ansiotaso oli noihin aikoihin selvästi parempi kuin Suomessa. Metsurin matka suuntautui monen muun suomalaisen tapaan aluksi Boråsiin, sitten Jönköpingiin. Liian kova työmies Pahaksi onneksi juuri tuolloin metsurihommat menivät Ruotsin isoissa metsäfirmoissa tuntipalkkahommiksi. Tuntipalkka ja päiväkiintiöt eivät kovaan työtahtiin tottunutta nuorukaista miellyttäneet. - Urakoita oli vaikea saada, niihin pääsi kiinni vain yksityisissä firmoissa. Liian kova työmies joutui vaikeuksiin. - Olin yhdessä firmassa kuukausipalkallakin, mutta ajoivat minut siitä ulos. - Kiintiö oli 200 pölliä päivässä ja mulla ei niihin mennyt kuin korkeintaan pari tuntia. Ammattiliiton porukka tuli metsään, seurasi Teräketjun teroitus on taidetta. Vanhalla moottorisahamiehellä on omat metkut siihenkin. -On löydettävä omat kulmansa ja ja ketju pitää liipata vähän eri tavalla, määrittelee Markku ympäripyöreästi omat niksinsä. - Moottorisahalla sen tuntee sormissaan. Hurjan konemiehen nimikoitu edustustyöasu on yksi versio kilpa-autoilijoiden ajohaalarista. - Työvaatevalmistajia ei yksittäiskappaleet kiinnosta, mutta suomalainen autourheilukauppa Ve-Ku oli heti mukana, kiittelee Markku. Jussi -harvesteripään tarina Skandinavian metsissä tekee Juhan mietintämyssystä löy- Illikainen kyseli Suomesta, löy- töitä muutama harvesteripää tyikin tilanteeseen toimiva rat- tyisikö taitajaa, joka virittelisi joiden venttiilikanteen on ko- kaisu. Keventääkseen päätä hänelle tehokkaan harvesteri- measti kuvattu pohjalainen hän lyhensi telan pituutta ja pään. helapää-kuvio ja nimi Jussi. muotoili sahakoteloa uudel- Markku löysi Juhan ja niin Mitä tämä tarkoittaa, Metsä- leen. Juha muutti myös remon- hän rakensi Keto 100 LD:stä trans valottaa asiaa. tin yhteydessä harvesteripään hänelle tehokkaan pelin län- Jurvalainen Juha Pukkala osti länkimalliksi. Näin syntyi kimallina, josta tuli siis Jussi 2. vuonna 2004 Sampo harveste- samalla ensimmäinen Keto Markku Illikaisen nykyises- rin ja etsi siihen sopivaa har- längillä ja Sampoon saatiin sä EcoLog 560 -harvesterissa vesteripäätä. Juha oli mieltynyt kelpo harvesteripää. on taas viritetty ja längitetty Keto 100:een, mutta se oli hie- Harvesteripään Juha nimitti Keto 150 LD, Jussi 3, jota Juha man painava Sampo-koko- Jussiksi helapääkuvion kera. kävi trimmaamassa lisää kesä- luokan koneelle. Juha Pukkala ja Jussi 1. Vähän myöhemmin Markku kuisen Elmian aikaan. 56
Markku eläytyy hyvin vahvasti kertoessaan muistoja vaikkapa kisastaan moottorisahalla Valmetin motoa vastaan. Markku Illikainen on kotiutunut Hishultiin. - Löysin paikan kun palasin Saksasta ja olen pikkuhiljaa remontoinut paikan mieleisekseni. Sisustustyötkin olen tehnyt itse verhoja myöten. Siistiä taloa ei osaa arvata yksinäisen miehen taloksi. Lapin mies taipuu moneen. touhujani ja totesi, että ei hyvä. Ei käy. - Muutaman päivän päästä ilmoitettiin firmasta, että ellei työtahti hidastu (!) niin sitten on lähdettävä. Minä sanoin, että minä menen elämässä eteenpäin enkä taaksepäin ja mieluummin lähden pois. Kun pölliä tehtiin moottorisahalla Markun työtahti hirvitti ruotsalaisia. - Sanoivat, että et kestä tuota tahtia kuin vuoden tai kaksi ja olet hautavalmis mies. Ei suomalainen niin herkkä kuitenkaan ole. - Sitten tein työkeikkoja myös Pohjois-Ruotsiin. Östersundissa oli hyvä työnantaja, sinne pääsi aina töihin ja siellä sai töitä tehdä. - Siihen aikaan kunto oli niin kova, että työtä pystyi tekemään juoksemalla koko ajan ja pöllit lennätettiin saman tien jo kasan paikalle, kertoo tänäkin päivänä huippukunnossa oleva Markku. Vauhdikas mies tarvitsi myös kaksi mittanauhaa vyölleen. En minä joutanut odottamaan, että edellinen ehtii palautua kun jo seuraava pölli oli työn alla. Ihan pieni ei ollut moottorisahakaan, jolla Markku leipänsä tienasi. Ne oli todellisia ammattisahoja, joita täällä ei olisi liiton mielestä saanut käyttääkään ja niihin oli hommattava erikoisluvat. - Kone painoi 11 kiloa. Vaikka siinä oli 13 tuuman laippa, niin moottori oli vieläkin pidempi. Se oli hurja vehje, tehoa 10-11 hevosvoimaa, se katkaisi melkein siihen kun moto tänä päivänä, sanoo Markku. - Kun sen metkut oppi ja laittoi omaan tyyliin viilletyn teräketjun, niin laippa painui kun kusi lumeen. 11 kilon möykyn kanssa savotalla juostessa sormivoimat kasvoivat. Tänäkään päivänä Markun kanssa ei kannata lähteä koittamaan sormikoukkua. Tappio tulee. - Kerran Jönköpingissä pubissa iso suomalaisen raskaan sarjan nyrkkeilijä haastoi koettamaan. Sekin hävisi. Liian kova työtahti kostautui Markulle vielä myöhemminkin. Kova työmies syötiin pois työmailta. - Kun päiväkiintiöt olivat pieniä, meillä oli parhaimmillaan kolme-neljä eri työmaata ja pomoa. Kaikki olivat tyytyväisiä, kun saivat maksaa miehelle pienen tilin, mutta eivätpä tienneet monestako paikasta samanlaisen tilin sai, nauraa Markku. - Siitä jäi sitten kiinni. Yhtenä päivänä sattui sama Tätä työn riemua nähtiin MotoGB:ssäkin. Näytösluontoista latvuksien, joskus vähän isompienkin pöllien heittelyä. Markku Illikainen pesi kanssakilpailijansa MotoGB:ssä mennen tullen. Mukava tapahtuma, mutta vähän jäi kaivelemaan se, kun jo mukaan luvanneita konevalmistajia jäi pois. pomo aamulla harvennukselle, dä kuutisensataa. Kun tulin töihin päivällä raivuutyömaalle ja iltapäivällä kaverit nauroivat, että ei se löysi minut kaatamasta suomalainen tuollaista määrää aukkoa häntämotolle. koskaan tee, kertoo Markku. Markku Illikainen on metsässä - Aloitin sitten latomaan niitä. huima mies, mutta löytyy 700-800 oli valmiina ja työaikaa työhistoriasta tehdastyötäkin vielä neljä tuntia jäljellä. Sitten vuoden verran. Siinäkin kova kävivät pomot vääntämässä työtahti koitui kompastuskiveksipui virrat pois työpisteestä. Se lop- siihen. - Oli liesitehtaalla töissä. Hitsattiin Vaan eipä mitään. Siinä kävi ja taivutettiin sähköuunin sitten niin, että minulle tarjot- peltejä ja niitä piti päivässä tehtiin saman tien pomon paikkaa. 57
Toimitusjohtaja kutsui mökilleen, syötti, juotti ja tuumi, että sinne ei jäädä töihin, osta puku ja kravatti niin saat hyvän pomon paikan. - Työkavereille totesin, että jos minä jään tähän, niin tekin opitte tekemään töitä. En jäänyt pomoksi. 1979 Markku aloitti yrittäjänä. - Laitettiin oma hakkuufirma, että saatiin hakata omaan tahtiin. Sitäkin tosin ammattiliitto yritti pistää nurin, kun kuulemma vietiin muilta työt. Pohjoisen miehet ovat kavereita. Matti Niemelä poikkesi Elmia-matkallaan testaamassa Markun saunan löylyt. Matti opasti aikanaan Markun myös Jussi-kouran isän, Juha Pukkalan, puheille. 3-5 minuuttia ennen nukkumaanmenoa tässä selkäkiikussa takaa hyvät unet ja pitää selän kunnossa. - Joka koneäijällä pitäisi olla tällainen, sanoo Markku. Hovihankkijana Vegeholmin linnan metsissä Harvalla konemiehellä on yhtä historialliset hakkuumaisemat kuin Markku Illikaisella. Hän on hankkinut linnanherra Stefan Von Geijerin luottamuksen ja hakkaa joka vuosi paljon eteläisen Ruotsin historiallisesti ehkäpä arvokkaimman linnan, 1500 -luvulta peräisin olevan Vegeholmin, mailla. Vegeholmin pinta-ala on 1.500 hehtaaria, siitä metsää lähes puolet. Peltoalat on vuokrattu vieraalle, samoin tilan n. 40 torppaa. Metsät ovat täysin Södran hoidossa. Hakkuita runsaan 700 hehtaarin metsäalueilla riittää, vaikka viime vuosien myrskytuhot ovat metsiä kovalla kädellä nuorentaneetkin. Tänne kun pääsee, niin täällä on aina pitkäaikaisempia savotoita.muutaman tuhat mottia olen täältä nytkin hakannut,pääosin sitkakuusta, sanoo Markku. Tilan metsien vuotuinen kasvu on noin yhdeksän kuutiota hehtaarilla, tietää linnaa 1900 luvun alusta hallinneen von Geijerin suvun päämies Stefan von Geijer. Nyt uudistamme metsiä pelkästään Vegeholmin linnaa ympäröi perinteinen vallihauta. Linnan ensimmäinen osa on rakennettu 1520 ja nykymuotonsa linna sai tulipalon jälkeen 1530-luvulla. nopeakasvuisella massapuuksi nistaja, paikallinen junansuorittaja, sittemmin kasvatettavalla sitkakuusella. lääketehtailija Ufoko kävi? Vegeholmin linna on harvoin toteutuvia opastettuja kierroksia lukuun ottamatta suurelta yleisöltä suljettu, mutta löytyy linnan mailta toki turistinähtävyyskin. Täällä kävi ufo! Stefan von Geijer tuntee tarinan tietysti hyvin. Vuonna 1946 innokas suun- Gösta Karlsson törmäsi suunnistusreissullaan outoon näkyyn. Avaruusalus oli laskeutunut metsäaukealle, ja ihmistä muistuttavat muukalaiset kaivoivat hautaa kuolleelle toverilleen. Kun ne havaitsivat 20-30 metrin päässä olleen Karlssonin, homma keskeytyi, olennot luikkivat vainajineen alukseen ja Stefan von Geijer on innokas metsätalousmies. Linnan mailla kasvaa myös joukko hyvin eksoottisia puulajeja. lensivät pois. Karlssonin mukaan puut aukean laidalla kärventyivät ja hiekkainen maa suli kuin lasiksi. Karlsson löysi paikalta myös vaaksanmittaisen hiotun kvartsisauvan. Silminnäkijä ei uskaltanut kertoa näkemästään heti, olihan toinen maailmasota vasta päättynyt. Sittemmin hän muutti paikkakunnalta, mutta palasi 60 luvun lopulla ja kertoi tarinansa, kirjoittipa siitä kirjankin. Laskeutumispaikalle pystytettiin Karlssonin kuvailun mukainen pienoismalli, josta tietysti tuli turistikohde. Tulen vaurioittamat puut seisovat aukean laidalla tänäkin päivänä, samoin näkyy hautakuoppa. Tarua vai totta, myhäilee Geijer. No ei sillä aukealla kyllä kasva vieläkään yhtään puuta. 58
Tässä yksi Ecologin hienoista ominaisuuksista. - Tästä mutkasta ei moni kone tule läpi ilman peruutteluja. Lopulta tulivat sanomaan, Metsuri Markku että olet epätoivottu mies täällä vastaa Valmet 901 ja kisa päättyi heti ensimmäiseen päivään, ajoivat minut pois. 1984 alkoivat motot valloittaa tosissaan Ruotsinkin metsiä. - Valmetin mies lohdutteli itseään Valmet halusi osoittaa kuinka toteamalla, että tuohon pystyy tehokas uusi 901 on ja kuinka vain yksi mies, eikä koneen monta metsuria tarvitaan tekemään sama työ. Valmetin mie- Markkua harmittaa, että kisa- myynti siihen lopu. het pyysivät, että piiripäällikkö tulosten mittausta ei suoritettu lähettäisi jonkun metsurin mukaan. No piiripäällikkö tiesi, että päivänä lähes varma, että minä loppuun. - Olen vielä tänäkin minä teen aika kovia tuloksia ja sen kisan lopulta voitin, eli tein sanoi, että mene sinä, kertaa kuitenkin enemmän. Tuolloin Markku näytöstestin taustaa. koneiden kuutiointi oli vielä Tarkoitus oli, että kisaa käytäisiin pari viikkoa. sottiin siitä. Ne puut olisi pitä- mitä oli ja Valmetin tulos kat- - Valmetin miehet nauroivat nyt panna vierekkäin ja mitata käppyrässä, että turhaan yrität. siitä. Minä sanoin niille, että lopetan Samantyylinen kisa kiehtoisi metsähommat heti, jos en 30:a kilpailuhenkistä Markkua vieläkin, vaikka hän on itsekin ollut mottia tee. Se tarkoitti 120-130 pölliä joka tunti ja vielä kasattuna ajouran varteen, kertoo - Jos joku antaisi sponso- kova konemies jo vuosia. Markku. rirahat, olisi kiva vieläkin koittaa. Minä pystyisin vieläkin No kisa alkoi. Markku teki kuuden tunnin työpäivänsä aikana kakkosharvennusmetsäsmiehet mennen tullen mootto- kepittämään kesymmät motosä moottorisahalla 38 mottia. risahalla. Nykypäivän moottorisahat ovat kehittyneet noista Motolla tehtiin ruotsalaistyyliin 12 tuntia kahdessa kuuden tunnin vuorossa. Valmet sai kasalle kea mies on tullut vanhemmak- ajoista huimasti ja ennen kaik- koneen kuutioinnin mukaan si ja viisaammaksi. kahdessa vuorossa 78 mottia. - Päivän jälkeen valmettilaisten naamat oli peruslukemilla, Vuonna 1985 Markku siirtyi Konemieheksi virnistää Markku vielä 25 vuoden jälkeenkin. moto oli Valmet/Pika, konemieheksi. Ensimmäinen Valmetin 59
alustakone varustettuna Pinomäen hakkuusysteemein. Siitä alkoi myös koneiden virittäminen ja säätäminen oman mielen mukaiseksi. Alustakone oli hyvä, mutta Pika ei pelannut. Laitoimme koneen ihan uuteen uskoon venttiilipöytää myöten. Otimme kaikki Pikan vehkeet pois ja laitoimme koneeseen Ketosen kouran, niin johan alkoi pelata ja kaksoispumppuineen se olikin tehokas kone. Lähes 20 vuotta Ruotsissa ei ollut vielä hävittänyt Markku Konekalustoon kuuluu toinenkin moto. Caterpillar, jolla Markku savotoi ennen EcoLogin ostoa. Sekin on varustettu Juha Pukkalan virittämällä Jussi-kouralla. Illikaisen intoa etsiä maailmalta tutuksi tulleen, Valmet 901:n, uusia haasteita. 1993 mies lähti senkin Ketosen kouralla. koneineen Saksaan. Siellä oma Saksassa Markku urakoi kuusi vuotta ja vuosituhannen lo- yritys muokattiin osakeyhtiömuotoonpussa hän palasi Ruotsiin, kotiutui Hishultiin lähelle Pohjanme- - Saksassa laitoin uuden koneen, haastekisan vastustajana ren rannikkoa ja aloitti työt metsäyhtiö Södralle. Kone vaihtui Caterpillariin ja sittemmin vuonna 2006 nykyiseen Ecolog 560:een. Ajotyöt Markun perästä tekee aliurakoitsija ja siirrotkin hoituvat ulkopuolisena palveluna. Teho löytyy omin niksein Caterpillarissa on Ketosen 100LD hakkuupää, jonka Juha Pukkala sittemmin viritti Suomessa Markun toiveiden mukaan uuteen uskoon Jussi - kouraksi. Keto 150LD:stä viritetty Jussi on nyt kiinni EcoLogin puomin päässä. - Olen ajanut monella tämän päivän koneella, ja kyllä EcoLog on metsien Rolls Royce, kehuu Markku estottomasti työkaluaan. - Ihan turha tulla millään muulla koneella koettamaan. Markku tekee koneen huollot ja pikku remontit ja virittelyt itse. - Jos isompia tarvitaan tai tehdään jotain uudistuksia, tässä lähellä on todella hyvä paikka. LL-Maskiner ei ole pelkkä huoltokorjaamo vaan paljon parempi. Ecologin esi-isän on alunperin keksineellä on korjaamo tässä 60 kilometrin päässä. Niiden kanssa pysty puhumaan ja ne tekevät mitä käsketään. Markun koneessa on täysin omat viritykset, jotka kehittyvät jatkuvasti. Kyllä ajaessa koko ajan tuumii voiko jonkun asian tehdä toisella tavalla, jos jokaisesta työvaiheesta saa sekunnin pari pois, niin se on jatkuvaa eteenpäin menoa. Eroja tehdasasetuksiin on paljon, enää ei kaikkia muistakaan. Kaikkea ei myöskään kannata edes kertoa. Ei tehdasasetuksilla varmaan kehtaisi enää edes ajaa. Vaikka Markku omaa Ecologiaan kehuukin ja työtulokset ovat hurjia, nykykoneessa eivät viritettynäkään tehot kuiten- 60
kaan tahdo riittää armottoman työmiehen kiireisiin. - Normaalityötahdilla se kyllä riittää, mutta Kun haetaan äärimmäistä työvauhtia, niin koneesta loppuvat tehot. Eniten tökkii, kun pitäisi samanaikaisesti ajaa nosturia, kouran pitäisi käydä ja koneen vielä liikkua. Voima ei riitä ja kone kuskin harmiksi vain örähtää. - 560 on yhden pumpun järjestelmällä, uudessa 590 C -mallissa jo kaksoispumput. Jos nyt laittaisin uutta konetta, niin se olisi ilman muuta 590C. Sillä sitten näkisi, kuinka paljon puuta voi saada alas. Markku Illikaisella on oma näkemys koneiden kehityssuunnasta. - Nykyään koneet ovat menossa siihen malliin, että päällekkäiset toimenpiteet vaikeutuvat koko ajan. Kone laskee jatkuvasti polttoainekulutusta, eikä virittelemättä anna huipputehoja vaikka kuski kuinka käskisi. - Ja moniko muu minun lisäkseni haluaisikaan sellaisen koneen, jolla voisi päästää rajoituksetta. Ei nykyihmisissä ole enää tarpeeksi virtaa. - Kun katsoo kuskeja niin nehän istuvat koneessakin kuin nojatulissa, melkein selällään. Harva makuullaan pystyy töitä tekemään, veistelee työhurja Markku, joka itse on asentanut koneeseensa nelipisteturvavyöt ja vähän ralliautotyylisen kuppiistuimen. Hyvä kunto kaiken perusta Markku on ollut töissä 35 vuotta, siitä valtaosan metsässä. Sairaspäiviä ei juuri ole kertynyt. Tehdastyössä loukkasin kerran jalkani, kun sen päälle putosi rautapala. Olisin ollut töissä silloinkin, mutta ajoivat pois, kun lain mukaan ei sairaana saa töissä olla. - Kaiken perusta myös hy- Vuosien mittaa Markun koneelle on tehty monesti pientä kiusaa. - Kiusantekoa oli sekin kun koneesta varastettiin telat, Isot ecotelat löytyivät lopulta vihjeen perusteella piilotettuna katajapuskasta, johon ne oli siirretty ajokoneella piiloon myöhempää hakua varten. Nyt koneessa on kameravalvonta ja hälytykset kännykkään. vien työtulosten - on hyvä kunto, opastaa mies, jonka oman kunnon taustalta löytyy paitsi kova työnteko ja itsestä huolehtiminen, nuoruuden kilpahiihdot ja kova harjoittelu. - Lenkkeilen ja hiihdän rullasuksilla säännöllisesti, ja jos lunta joskus näillä korkeuksilla on, mennään oikeilla suksilla. Lisäksi kotoa löytyvät varsin hyvät kuntolaitteet. - Nuorena Suomessa hiihdin paljon kilpaa, Ranualla hiihto oli kovassa huudossa kiitos Taina Impiön. Meitä poikia oli mm. minuakin parempi veljeni ja Nurmelan pojat. Menestystä tuli jonkin verran SM-tasoltakin, mutta se jäi katsomatta mihin nuoren miehen rahkeet olisivat oikeasti riittäneet. Kukaties samaan kuin samoissa sarjoissa kisaillut Harri Kirvesniemi. - Treenasin liikaa, ja vedin kroppani totaaliseen juntturiin. Kun olin päivän metsätöissä, tein vielä 30-60 kilometrin lenkkejä sen päälle. - Fyysiset ominaisuudet minulla kyllä oli. Lääkärit sanoivat, että sydän on niin suuri, ettei. koskaan nähty. Myös palautuminen oli mahdottoman nopeaa. SKF voitelujärjestelmät Oy SKF Ab Teollisuustie 6 PL 80 40951 Muurame Puh. 0207 400 800 Fax. 0207 400 899 email: skf-lube@skf.com www.skf.fi 61