TILANNE KARJALAN TASAVALLAN ALUEELLA JÄRVILOHIKANTOJEN (SALMO SALAR MORPHA SEBAGO GIRARD) LUONTAISEN LISÄÄNTYMISEN OSALTA SevNIIRH
Suurin osa Euraasian mantereen järvilohikannoista on keskittynyt Karjalaan: Ääninen Laatokka ja Jänisjärvi Seesjärvi Kuittijärvet (Ylä-Kuittijärvi, Keski-Kuittijärvi, Ala-Kuittijärvi) Uikujärven säännöstelyallas Kivijoen vesistö
Järvilohen elinalueet
Venäjän Federaation Kalastusviraston toimeksiannosta SevNIIRH on vuodesta 1999 alkaen tehnyt kokonaisarvioita luonnonlohi- ja järvikirjolohikantojen tilasta ja laatinut suosituksia niiden elvyttämisestä Venäjän pohjoisosien sisävesissä. Tänä aikana valtaosasta em. kalakantoja on koottu tietoja niiden nykyisistä lisääntymisolosuhteista, kutu- ja kasvupaikkojen sijainnista, poikastiheyksistä, ravinnonsaannista, lois- ja tautiongelmista, kutupaikkojen kunnostustarpeista, lohikalojen laittomista kalastuspaikoista ja määristä jne. Nämä tiedot on julkaistu vuosiraporteissa.
Kuittijärvet
Aikaisemmin tiedettiin, että lohi nousee kutemaan Pistojokeen, Kursmajokeen, Voinitsajokeen, Livojokeen, Kentijokeen ja Uhtuanjokeen. Tänä päivänä lohen luonnollinen lisääntyminen tapahtuu enää kolmessa joessa: Pistojoessa, Voinitsajoessa ja Kursmajoessa. Suurin merkitys järvilohen lisääntymisessä on aina viime aikoihin asti ollut Pistojoella.
Pistojoen tilanteesta kerrotaan erillisessä esityksessä.
Kivijoen vesistö
Kivijoen vesistö on muodostunut suurten järvien ketjusta, jossa järvet ovat yhdistyneet toisiinsa monin salmin: Kivijärvi, Kivijoki, Luvajärvi, Vongajoki, Kiimasjärvi, Nogeusjoki, Nuokkijärvi. Tietojemme mukaan 80% lohen Tietojemme mukaan 80% lohen kutupaikoista on keskittynyt Kivijokeen, 12% Nogeusjokeen, 8% Vongajokeen.
Näiden jokien lisäksi Kivijärvellä on neljä sivujokea, jotka ovat aikaisemmin voineet toimia lohen kutujokina, mutta tänä päivänä lohi ei niihin pääse. Siten kysymys Kivijärven lohen olemassaolosta ja sen statuksesta tänä päivänä jää avoimeksi. Kaiken kaikkiaan lohen määrä Kivijoen vesistöalueella arvioidaan vähäiseksi.
Uikujärvi
Uikujärven lohikannan muodostumiseen ovat osallistuneet sekä Seesjärven että Uikujoen lohet. Vojatsun padon rakentamisen jälkeen vuonna 1932 lohen tulo Uikujärveen loppui kokonaan ja järveen alkoi muodostua itsenäinen lohiparvi niistä kalanpoikasista, jotka olivat jääneet kutupaikoilleen.
Sivujokien kutupaikkatutkimuksia ei ole tähän mennessä tehty. Tiedetään, että pääasiallisimpina kutujokina ovat toimineet Seesjoki ja Vuosmajoki. Tänä päivänä ne ovat menettäneet merkityksensä veden saastumisen ja puunuiton vuoksi. Uikujärven lohikanta on aina ollut määrällisesti vähäinen. 1950-luvulla säännöstelyaltaasta kalastettiin vuosittain 120-150 lohiyksilöä. Nyttemmin lohta tavataan pyyntisaaliissa enää yksittäisiä kappaleita.
Seesjärvi
Aikaisemmin kutujokina on pidetty Lusmajokea (ml. Tumban Songan, Gumarinkan ja Jänkäjärven sivujoet) ja Volomajokea. Tänä päivänä lohen luonnollinen lisääntyminen on säilynyt Lusmajoessa ja Sonkajoessa. Muihin Lusmajoen vesistön sivujokiin (Gumarinka, Jänkäjärvi) lohella ei ole pääsymahdollisuutta uittopatojen vuoksi.
Viime vuosina lohi ei ole myöskään noussut Volomajokeen (Sunaan). Volomajoki menetti merkityksensä puunuiton seurauksena. Viime vuosisadan 20-luvulla lohen pyyntimäärät Seesjärvessä eivät ylittäneet 1,6 tonnia, 50-luvulla lohen pyynnin kokonaismääräksi on arvioitu 5 6 tonnia. Nyttemmin Seesjärven lohimäärä on supistunut yli 10-kertaisesti.
Laatokka
Viime vuosisadan alussa Laatokan vesistöalueella laskettiin olevan yli 40 lohen kutujokea. Viime vuosisadan loppuun mennessä lista supistui 10-18 jokeen, joista suurin osa on pieniä, Laatokan pohjoisosaan laskevia jokia. Eri syistä johtuen 700 hehtaarin kokoisesta, Laatokan lohisivujokien muodostamasta potentiaalisesta kutu- ja kasvualasta (ml. Leningradin alueen joet) on menetetty yli 80%.
Laatokan järvilohikannat ovat kaikkien tutkijoiden arvioiden mukaan masentavan huonossa kunnossa. Tänä päivänä monet, aikoinaan lohiparviluvun supistumiseen tai menetykseen johtaneet syyt ovat osaksi poistuneet. Lohijoilla on lopetettu puunuitto ja niissä olleet uppopuut on osittain perattu, on poistettu joitakin patoja, jotka ovat lyhentäneet vaellusreittien pituutta ja vastaavasti rajoittaneet kutu- ja kasvupaikka-alaa; monet aiemmin jokia saastuttaneet teollisuuslaitokset on suljettu, valjastettu toiseen käyttöön tai niiden yhteyteen on rakennettu jätevesien puhdistusjärjestelmiä. Biogeenien, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden päästöt jokiin ovat vähentyneet.
Mutta viimeisen 20 vuoden aikana on sellaisen tekijän kuin salakalastuksen vaikutus kasvanut poikkeuksellisen suureksi. Em. tekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksena lohiparviluku Laatokassa on arvioitu kriittisen alhaiseksi. Jopa Laatokan vesistöalueen kaikkein parhaiten voivassa joessa Hiitolanjoessa - kutulohen parviluku ei tänä päivänä ylitä 100-200 yksilöä, kun mahdollisuuksia olisi 2400 yksilömäärään. Vuosina 2008-2011 poikasten määrä oli Hiitolanjoen kaikissa kutu- ja kasvupaikoissa huomattavasti alhaisempi kuin vuosina 2000 ja 2001 (179 yksilöä/100 m2).
Aikaisemmin Vitelejokea pidettiin yhtenä Laatokan tärkeimmistä kutusivujoista Karjalan alueella. 1900-luvun alussa kutuparvessa laskettiin olevan 1500 yksilöä. Viimeisen 10 vuoden aikana kutevien lohiemokalojen määrä ei ole ylittänyt 50-100 yksilöä. Vuonna 2011 lohipoikasten tiheydet Vitelejoen kutu- ja kasvupaikoilla olivat äärimmäisen alhaiset.
Lohen poikastiheydet Vitelejoen kutu- ja kasvupaikoissa (yksilöä/100 m2) vuonna 2011 Ikäryhmät 0+ 1+ 2+ 0,99 0,49 0,1
Poikasten alhainen määrä kaikissa ikäryhmissä kertoo siitä, että viimeisen 3 vuoden aikana kutuun on osallistunut äärimmäisen pieni määrä perustajayksilöitä. Samantapainen tilanne on nähtävissä Syskyänjoen kohdalla.
Lohen poikastiheydet Syskyänjoen kutuja kasvupaikoissa (yksilöä/100 m2) vuonna 2011 Ikäryhmät 0+ 1+ 2+ 3,9 2,1 0,6
Vuonna 2008 onnistuimme ensimmäisen kerran keräämään materiaalia Laatokassa syönnöstävästä lohesta. Näitä koepyyntejä jatkettiin vuonna 2011. Vertailupohjana käytettiin vuodelta 1991 peräisin olevia SevNIIRH:n arkistomateriaaleja. Syönnöstävästä lohesta kerätyt tiedot on Syönnöstävästä lohesta kerätyt tiedot on esitetty seuraavassa taulukossa.
Laatokassa syönnöstävästä lohesta kerätyt Vuosi biologiset tunnusluvut eri vuosilta Syönnöskalojen ikäryhmät 2+ 3+ 4+ 5+ 6+ 7+ N, yks. % saaliista Kesk. 1991 4,7 19,1 47,7 14,4 4,7 9,4 42 2008 25 28,1 28,1 18,8 0 0 32 2011 26,2 30,4 30,4 13,0 0 0 23 Paino, kg 1991 3,0 4,27 5,16 6,23 9,0 9,25 5,61 2008 3,0 3,7 4,86 6,24 - - 4,3 2011 3,1 3,85 4,7 6,3 - - 4,3 PituusАС, cm 1991 69,0 72,5 76,6 80,3 67,0 89,0 77,7 2008 64,9 68,5 73,6 79,9 - - 71,2
Vuoden 2011 saaliissa (samoin kuin vuonna 2008) oli yhteensä 4 syönnöstävien kalojen ikäryhmää. Siinä ei ollut kaikkein nuorimpien kalojen (*0+ и *1+) ikäryhmiä eikä yli *5+ -vuotiaita yksilöitä. Vuoden 1991 saaleissa oli todettu 6 ikäryhmää ikäjakaumaltaan *2+ - *7+. Vuoden 2008 otoksessa vain yksi kappale oli peräisin viljelylaitoksesta (eli viljeltyjen yksilöiden osuus oli nuo häviävät 3%). Vuonna 2011 viljelylaitoksista peräisin olevia yksilöitä ei ole enää havaittu. Kaikki tämä vahvistaa entisestään sen, että Laatokan lohen luonnollinen ja keinolisääntyminen on katastrofaalisessa tilassa.
Siten lohen luonnollista lisääntymistä kaikissa Laatokan vesistöalueen joissa viimeisen 15 vuoden aikana voidaan luonnehtia äärimmäisen epävakaaksi ja lohen määrää moninkertaisesti alhaisemmaksi potentiaalisiin mahdollisuuksiin verrattuna.
Laskelmien mukaan Laatokan lohikantojen nopeaksi ja tehokkaaksi elvyttämiseksi tulisi jo nyt rakentaa kalanviljelylaitos, jonka tuotantokapasiteetti olisi vähintään 400.000 kpl kaksivuotiasta lohta, tai sitten kaksi pienempää laitosta.
Vuonna 2003 SevNIIRH laati Karjalan Goskomrybhozin (Valtion Kalatalouskomitea) toimeksiannosta Laatokan pohjoisosia koskevan lohenviljelylaitosten sijoitussuunnitelman, jossa tuotiin esille useita potentiaalisia alueita. Siinä määriteltiin optimaaliset paikat painovoimaisella vedensyötöllä toimivan laitoksen rakentamiseksi Tulemajoelle (Suurijoen voimala-alue) sekä Jänisjoelle (Harlun ja Hämekosken voimala-alueet). Tarvittaessa on mahdollista käyttää joitakin muita paikkoja Laatokan sivujoilla, esimerkiksi Kiteenjoella (Pitkäkosken voimala-alue) sekä Hiitolanjoella. Toistaiseksi näitä ehdotuksia ei ole toteutettu.
Ääninen
Tällä hetkellä lohen kutu- ja kasvupotentiaali Äänisen sivujoissa käsittää noin 223 hehtaaria, josta lohi käyttää enintään 15-20%. Enemmän tai vähemmän kestävää luonnollista lisääntymistä tapahtuu vain Suojoessa, Kumsajoessa ja Pälmäjoessa. On ilmeistä, että kutuparviluku on kaikissa On ilmeistä, että kutuparviluku on kaikissa joissa paljon potentiaalisia mahdollisuuksia pienempi. Tätä kuvaa hyvin se, että poikasten määrä jokien kutu- ja kasvupaikoissa on supistunut viimeisen 20 vuoden aikana yli 10- kertaisesti.
Kaikista sivujoista Pälmäjoessa on aikaisemmin ollut kolmanneksi suurin parviluku. Tänä päivänä se on monessa suhteessa menettänyt merkityksensä, johtuen todellisten kalansuojelutoimenpiteiden puuttumisesta. Kutu- ja kasvupaikoissa suoritettujen koe- pyyntien tuloksena saatiin hyvin alhaisia kesänvanhojen lohenpoikasten (0+) tiheyksiä, mikä tarkoittaa sitä, että viime vuosina ei ole ollut tehokasta kutemista. Lohenpoikasten muiden ikäryhmien tiheydestä päätellen joessa kutee muutamia kymmeniä perustajayksilöitä.
Vodlajoessa pääasiallisimmat kutupaikat sijaitsevat sen tärkeimmissä sivujoissa, ensisijaisesti Vamajoessa. Tänä päivänä kutuun osallistuu enintään 100 perustajayksilöä.
Suojujoki on aikaisemmin ollut tärkein kutusivujoki ja sen osuus koko järven lohenpyynnistä on ollut 75%. Parviluvun katastrofaalisen romahduksen seurauksena kalastuselinkeino lopetettiin vuonna 1993. Vuonna 1994 году asennettiin kalankulkueste Vuonna 1994 году asennettiin kalankulkueste ja siirryttiin keinolisääntymiseen.
Suojun lohen lisäämistä harjoittaa Kemin kalanviljelylaitos, joka sijaitsee 400 km päässä joesta. Suojujokeen laskettiin vuosittain parhaimmillaan 150.000 kpl kaksivuotista lohenpoikasta. Kutuparvi koostuu 60-80% viljellystä kalasta. Tämä johti siihen, että vuonna 2004 Suojun lohi Tämä johti siihen, että vuonna 2004 Suojun lohi poistettiin Venäjän Punaisesta Kirjasta (uhanalaiset lajit), jotta sitä voitaisiin käyttää harrastelija- ja urheilukalastustarkoituksiin.
Raportti kansainvälisestä vetouistelufestivaalista «Äänisen Hopeiset Saaliit» - «Äänisen lohi 2008» 30.5. 1.6.2008 Karjalan Tasavallassa järjestettiin ensimmäinen kansainvälinen vetouistelufestivaali. Festivaaliin osallistui 13 joukkuetta. Pyynnissä noudatettiin Pohjoiselle kalatalousvesistölle asetetuttuja kalastussääntöjä. Festivaali oli esillä joukkotiedotusvälineissä.
Järjestelykomitea ja tuomaristo olivat sitä mieltä, että: Ensimmäinen festivaali oli epäilemättä menestys. Luvanvaraista urheilu- ja harrastelijakalastusta tulee kaikin tavoin kehittää. Kaikesta huolimatta oli todettavissa muutamia puutteita. Pohjoista kalatalousvesistöä koskeviin kalastussääntöihin on tehtävä joitakin korjauksia, joista tärkein on järvilohelle asetettava pienin sallittu pyyntikoko (alamitta) SevNIIRH instituutin suositusten mukaisesti.
Valitettavasti kaikki jäi toistaiseksi tähän. Tähän päivään mennessä luvanvaraista kalastusta ei ole kaikesta huolimatta järjestetty. Nyttemmin pelkästään salakalastajien Nyttemmin pelkästään salakalastajien toimesta järvestä poistuu 100-120 tonnia Äänisen lohta vuodessa.
Olemme todenneet, että viljeltyjen poikasten istutusmäärät ovat yhä edelleen se pääasiallinen tekijä, joka säätelee lohen määrää Äänisen järvessä. Suojujokeen istutettava poikasmäärä on viime vuosina pienentynyt yli 3-kertaisesti (taulukko).
Viljeltyjen lohenpoikasten istutus Suojujokeen (2000-2011) Год Poikasten ikä Istutettu 1000 kpl Keskipaino, g 2000 2+ 194,7 39,9 2001 2+ 87,7 63,0 2002 2+ 158,1 44,2 2003 2+ 28,9 49,1 2004 2+ 114,620 45,8 2005 2+ 28,324 46,7 2006 2+ 85,932 59,5 2007 2+ 139,07 63,2 2008 2+ 90,71 58,0 2009 2+ 68,29 48,6 2010 2+ 36,36 49,7 2011 2+ 56,5 49,1
On ilmeistä, että tämä on vaikuttanut kielteisesti lohikannan syönnöstävän osan määrään ja ikärakenteeseen Äänisen järvessä.
30 % в улове 20 10 0 % saaliista 0+ 1+ 2+ 3+ 4+ 5+ 6+ Возраст Ikä Siten syönnöstävän lohen ikäjakauma oli vuonna 2011 selvästi muuttunut. Koepyynneissä ei ollut yli 4+ -ikäryhmiä.
Aikaisempaan tapaan järven vesialueetta dominoi yhä edelleen viljelyperäinen kala. Vuosi Muiden jokien lohi «Viljelty» Suojun lohi «Villi» 2002 3,7 57,3 39 2003 7,4 67,6 25 2004 13,5 69,5 17 2005 14 60,5 25 2006 12,3 51,8 35,9 2007 7,2 70,3 22,5 2008 13,5 52,0 34,5 2009 12,7 69,7 17,9 2010 17 44 39
Vuonna 2002 Karelrybvodin* tilauksesta SevNIIRH laati perustelut kalanviljelylaitoksen perustamiseksi tavoitteena kasvattaa 100.000 kpl Äänisen järven lohismolttia Äänisen vesistöalueeseen kuuluvassa Mashozerkajoessa. Lohilaitoksen rakentaminen Mashozerkajoen varrelle korvaisi lohenpoikasten kalliit helikopterikuljetukset Kemistä kalan istutuspaikoille, edistäisi myös muiden Äänisen sivujokien lohiparvien lisääntymisen järjestämistä sekä antaisi Kemin kalanviljelylaitokselle mahdollisuuden harjoittaa lohenpoikasten kasvatusta, jota varten se oli alun perin rakennettu. * (Karjalan vesistöhallinto, joka vastaa kalastuksesta ja vesibiologisten resurssien turvaamisesta)
Valitettavasti tämä projekti on edelleen toteuttamatta.
Järvilohi on edelleen yksi kiehtovimmista luvanvaraisen ja urheilukalastuksen kohteista. Tällä hetkellä Venäjän Euroopan-puoleiset pohjoisosat ovat kaikkein lupaavimmat alueet kalastusmatkailun kehittämisen kannalta katsottuna.
Jotta nämä tulevaisuuden kehitysnäkymät voidaan toteuttaa, on ryhdyttävä erikoistoimenpiteisiin järvilohikantojen määrän säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi. Tällöin nopein ja tehokkain tie järvilohikantojen elvyttämiseksi olisi keinolisääntyminen sekä kutu- ja kasvupaikkojen kunnostaminen.
Suunujoen menetetyn lohikannan elvyttäminen Melko pian vesivoimalan rakentamisen jälkeen vuonna 1952 kaikenlainen lohen lisääntyminen Suunujoessa kävi mahdottomaksi. Vesivoimarakentamisen lisäksi katastrofaalista vahinkoa Suunujoen kalayhteisölle aiheutti myös puunuitto.
Vuonna 1997 käynnistettiin Ala-Suunulla lohikannan elvytykseen tähtäävän käytännön työn ensimmäinen vaihe. Jokeen laskettiin erä Äänisen kaksivuotiaita lohenpoikasia. Seuraava istutus (10.000 kpl vuotikasta) toteutettiin keväällä 2000. Lisäksi vuoden 2004 lopulla kunnostettiin yksi Kivatshun vesiputouksen alapuolella oleva koski.
Vuosina 2005-2009 suoritetut seurantatutkimukset osoittivat, että lohi kutee menestyksekkäästi kunnostetulla alueella. Siellä havaittiin kaikkia ikäryhmiä edustavia lohenpoikasia.
Nuorten kalojen ikä on todiste siitä, että ne ovat peräisin niiden perustajayksilöiden kudusta, jotka ovat palanneet takaisin ensimmäisistä poikasistutuksista (1997 ja 2000). On todettava vielä erityisesti, että viimeisten vuosien aikana nuorten kalojen määrässä on havaittavissa huomattavaa kasvua ja se koskee kaikkia ikäryhmiä.
Lohen poikastiheydet kunnostetussa kutuja kasvupaikassa Kivatshun vesiputouksen alla (kpl/100 m2) vuosina 2006-2009 Vuosi Tiheys ikäryhmittäin 0+ 1+ ja yli Yhteensä 2006 11,6 10,2 21,8 2007 75,4 33 108,4 2008 197,5 42,5 240 2009 154,4 35,3 189,7
Nuorten lohikalojen ikäjakauma kunnostetussa kutu- ja kasvupaikassa (keskiarvo vuosilta 2008-2009) 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0+ 1+ 2+ 3+ % возр. гр. в выборке % ikäryhmiä otoksessa
Kiitos huomiosta