Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta (säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin kumoaminen) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan unionin komission 18 päivänä maaliskuuta 2015 tekemä ehdotus neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta COM(2015) 129 final sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2015 Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko Neuvotteleva virkamies Anders Colliander
VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/2015/0754 7.4.2015 EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI KORKOTULOJEN VEROTUKSESTA AN- NETUN NEUVOSTON DIREKTIIVIN 2003/48/EY KUMOAMISESTA 1 Yleistä Euroopan unionin komissio antoi 18 päivänä maaliskuuta 2015 ehdotuksen säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta (COM(2015) 129 final). Säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annettua direktiiviä 2003/48/EY, jäljempänä säästödirektiivi, on sovellettu 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen. Säästödirektiivi mahdollistaa sen, että yhdestä jäsenvaltiosta sijaitsevista säästöistä kertynyt korkotulo, joka on maksettu toisessa jäsenvaltiossa verotuksellisesti asuvalle luonnolliselle henkilölle, tosiasiallisesti verotetaan viimeksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan. Tämä toteutetaan korkomaksuja koskevalla automaattisella tietojenvaihdolla lähettämällä jäsenvaltioissa maksetuista säästötulosuorituksista vuosittain automaattisesti tiedot asuinvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, joka tutkii saadut tiedot ja vertaa niitä tulonsaajan omaan ilmoitukseen ulkomaantulosta. Belgia, Itävalta ja Luxemburg valitsivat vaihtoehtoisen menettelyn kantaa väliaikaisesti korkomaksusta lähdevero ja jakaa tämä verotulo luonnollisen henkilön asuinjäsenvaltion kanssa. Itävalta soveltaa edelleen tätä menettelyä. Tietojen vaihtaminen aloitettiin säästödirektiivin 9 artiklan, Suomen muiden jäsenvaltioiden kanssa tekemien kansainvälisen kaksinkertaisen tulo- ja varallisuusverotuksen välttämistä koskevien sopimusten, neuvoston direktiivin 77/799/ETY jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla (3 artikla) ja, tietojen keruun osalta, Verohallituksen tiedonantovelvollisuuspäätöksen (28.11.2003/1052) 18 :n perusteella. Säästödirektiivi on lainsäädännössä toimeenpantu rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978) 3 :n 9 momentilla, jonka mukaan lähdeveroa ei tarvitse suorittaa säästödirektiivin soveltamisalaan kuuluvasta korosta, joka maksetaan Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvalle, säästödirektiivin 2 artiklassa tarkoitetulle tosiasialliselle edunsaajalle ja kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain (1552/1995) 4 :n 4 momentilla, jonka mukaan veronhyvitys säästödirektiivin piiriin kuuluvien korkojen osalta voi ylittää Suomessa suoritettavien verojen määrän. Neuvosto hyväksyi 24 päivänä maaliskuuta 2014 direktiivin 2014/48/EU säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta. Tätä direktiiviä ei ole vielä toimeenpantu. 2 Ehdotuksen perustelut ja pääasiallinen sisältö Ehdotuksen tarkoituksena on kumota säästödirektiivi siten, että samalla sovelletaan tarpeellisia lyhytaikaisia poikkeuksia saavutettujen oikeuksien suojelemiseksi ja Itävallalle direktiivillä 2014/107/EU myönnetyn poikkeuksen huomioon ottamiseksi. Neuvosto antoi 9 päivänä joulukuuta 2014 direktiivin 2014/107/EU direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuk- 2
sen alalla. Se laajensi automaattisen tietojenvaihdon kaikkiin tuloihin OECD:n neuvoston heinäkuussa 2014 julkaiseman globaalistandardin mukaisesti. Direktiivin 2014/107/EU soveltamisala on säästödirektiivin soveltamisalaa laajempi ja direktiivissä säädetään, että jos direktiivien soveltamisalat ovat päällekkäiset, direktiivi 2014/107/EU saa etusijan. Eräissä harvoissa tapauksissa sovelletaan kuitenkin vain säästödirektiiviä näiden kahden direktiivin välisten vähäisten periaatteellisten erojen ja yksittäisten vapautusten vuoksi. Näissä tapauksissa säästödirektiivin soveltamisala ei sisälly direktiivin 2014/107/EU soveltamisalaan ja säästödirektiivin asianomaisia säännöksiä sovellettaisiin edelleen, joten sovellettavana olisi kaksi tietojen ilmoittamisstandardia. Ehdotuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan säästödirektiivi kumottaisiin 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Direktiivin 2014/107/EU soveltaminen alkaa sen 2 artiklan mukaan vuoden 2016 alusta, mikä varmistaa sen, että rahoitustilitiedot ilmoitetaan keskeytyksettä. Itävallalle on myönnetty direktiivin 2014/107/EU 2 artiklan 2 kohdan mukainen poikkeus enintään yhdeksi lisävuodeksi. Itävalta on kuitenkin ilmoittanut, että se alkaa vaihtaa tietoja jo syyskuuhun 2017 mennessä, tosin vain rajoitetusta määrästä tilejä. Muissa tapauksissa se jatkaa poikkeuksen soveltamista. Tämän vuoksi ehdotus varmistaa erikseen, että Itävalta ja sen alueelle sijoittautuneet maksuasiamiehet ja talouden toimijat jatkavat säästödirektiivin soveltamista poikkeusta koskevan ajanjakson aikana, lukuun ottamatta tilejä, joihin sovelletaan direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta annettua direktiiviä 2014/107/EU. Edelleen sovellettaviksi jäävät 1 artiklan 1 kohdan mukaan säästödirektiivin, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston 20 päivänä marraskuuta 2006 antamalla direktiivillä 2006/98/EY tiettyjen direktiivien mukauttamisesta verotuksen alalla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta, seuraavat velvoitteet: a) Jäsenvaltioiden ja niihin sijoittautuneiden talouden toimijoiden säästödirektiivin 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteita sovelletaan 5 päivään lokakuuta 2016 saakka tai kunnes velvoitteet on täytetty. Tämä koskee säästödirektiivin II liitteessä lueteltuja yhteisöjen ja oikeudellisten järjestelyjen ryhmiä, jotka katsotaan 4 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa sellaisiksi, jotka eivät maksa tosiasiallisesti veroa. b) Maksuasiamiesten ilmoittamisvelvoitteita (säästödirektiivin 8 artikla) ja heidän jäsenvaltioidensa automaattisen tietojenvaihdon velvoitteita (säästödirektiivin 9 artikla) sovelletaan 5 päivään lokakuuta 2016 saakka tai kunnes velvoitteet on täytetty. c) Tosiasiallisen edunsaajan verotuksellisen asuinjäsenvaltion velvoitetta antaa edunsaajalle lähdeverosta vapautumista varten todistus (säästödirektiivin 13 artiklan 2 kohta) sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2016 saakka. d) Tosiasiallisen edunsaajan verotuksellisen kotijäsenvaltion velvoitetta poistaa kaksinkertainen verotus (säästödirektiivin 14 artikla) sovelletaan vuonna 2016 ja sitä edeltävinä vuosina kannetun lähdeveron osalta, kunnes velvoite on täytetty. Koko säästödirektiiviä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/98/EY, sovelletaan 1 artiklan 2 kohdan mukaan edelleen Itävaltaan 31 päivään joulukuuta 2016 saakka, poikkeuksena Itävallan verotulojen jakoa koskevat velvoitteet (säästödirektiivin 12 artikla) ja niistä Itävaltaan sijoittautuneille maksuasiamiehille ja talouden toimijoille aiheutuvat velvoitteet, Itävallan ja Itävaltaan sijoittautuneiden talouden toimijoiden velvoitteet säästödirektiivin 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan ja Itävallan velvoitteet ja niistä Itävaltaan sijoittautuneille maksuasiamiehille aiheutuvat velvoitteet, jotka suoraan tai välillisesti johtuvat lähdeve- 3
rojärjestelmästä tehtäviä poikkeuksia koskevista menettelyistä (säästödirektiivin 13 artikla). Kaikkia näitä velvoitteita sovelletaan 30 päivään kesäkuuta 2017 saakka tai kunnes velvoitteet on täytetty. Direktiiviehdotuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan säästödirektiiviä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/98/EY, ei saa soveltaa vuoden 2016 lokakuun 1 päivän jälkeen koronmaksuihin, jotka liittyvät tileihin, joita koskevat direktiivin 2011/16/EU liitteisiin I ja II sisältyvät tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet on täytetty ja joista Itävalta on direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 3 a kohdassa tarkoitetulla automaattisella tietojenvaihdolla ilmoittanut tiedot direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 6 kohdan b alakohdassa säädettyä määräaikaa noudattaen. Jos säästödirektiivi kumotaan, sitä muuttanutta direktiiviä 2014/48/EU ei tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. 3 Ehdotuksen oikeusperusta ja suhde toissijaisuuteen Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artikla, joten ehdotuksen hyväksyminen edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Ehdotuksen tavoite on direktiivin 2003/48/EY kumoaminen siten, että sovelletaan tarpeellisia väliaikaisia poikkeuksia saavutettujen oikeuksien suojelemiseksi ja Itävallalle direktiivin 2014/107/EU mukaisesti myönnetyn poikkeuksen huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi komission mukaan riittävällä tavalla saavuttaa direktiivin tavoitetta, vaan se voidaan vaaditun yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. 4 Ehdotuksen vaikutukset Jos ehdotus hyväksytään, kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain 4 :n 4 momentti voidaan siirtymäajan jälkeen kumota. Myös rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 :n 9 momentti voidaan kumota, jolloin koron lähdeverovapaus tältä osin perustuisi tuloverolain (1535/1992) 9 :n 2 momenttiin ja monissa tapauksissa myös Suomen muiden jäsenvaltioiden kanssa tekemiin tuloverosopimuksiin. Verohallinto saa muista jäsenvaltioista sijoituksiin liittyviä tietoja automaattisena tietojenvaihtona 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen sovellettavan direktiivin 2014/107/EU perusteella. Myös tiedon keruun ja Suomeen sijoittautuneiden maksuasiamiesten tai finanssilaitosten osalta ehdotus merkitsee sovellettavan säännöksen vaihtumista. Tietojenvaihto säästödirektiivin alaan kuuluvista tuloista tapahtuu tulevaisuudessa muiden säännösten perusteella, joten tältä osin ei varsinaisesti tapahdu mitään muutosta eivätkä taloudelliset vaikutukset siten ole merkittävät. 5 Ahvenanmaan asema Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 5 kohdan mukaan Ahvenanmaalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat kunnalle tulevaa veroa. Ehdotuksessa keskeisessä asemassa oleva pakollinen automaattinen tietojenvaihto on kuitenkin, sen perustana olevasta säännöksestä riippumatta, tietojen vaihtamista virka-apuna, joten kyseessä ei ole itsehallinto- 4
lain mukaan Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan kuuluva asia. Ehdotuksella ei siis olisi välitöntä vaikutusta Ahvenanmaan asemaan. 6 Ehdotuksen valmistelu Eurooppa-neuvosto pyysi 21 päivänä maaliskuuta 2014 neuvostoa varmistamaan, että tietojenvaihtoa koskeva unionin lainsäädäntö on kaikilta osin OECD:n kehittämän uuden yhteisen automaattista tietojenvaihtoa koskevan maailmanlaajuisen standardin mukainen. Lisäksi neuvosto direktiivin 2014/107/EU antaessaan kehotti komissiota tekemään ehdotuksen direktiivin 2003/48/EY kumoamisesta ja sovittamaan yhteen kyseisen direktiivin kumoamisen ja direktiivin 2014/107/EU 2 artiklassa säädetyn soveltamispäivän ottaen asianmukaisesti huomioon siinä Itävallan osalta säädetyn poikkeuksen. Ehdotuksen käsittely aloitettiin 31 päivänä maaliskuuta 2015 neuvoston veroasiain työryhmässä. Euroopan parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea eivät ole vielä antaneet lausuntojaan. Muistioluonnos direktiiviehdotuksesta on ollut 17. 20.4.2015 kirjallisessa menettelyssä EUasioiden komitean alaisessa jaostossa 9 (Verot). 7 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto kannattaa ehdotuksen pääperiaatteita ja tavoitetta yhtenäiseen automaattiseen tietojenvaihtoon sisämarkkinoilla. Yksityiskohtien osalta ehdotusta tulee vielä arvioida tarkemmin. Suomen kantaa tarkistetaan tarvittaessa jatkovalmistelun yhteydessä yksityiskohtien osalta. 5