4. Alkoholin ja muiden päihteiden vaikutukset turvallisuuteen 34 4.1 Nykytila ja haasteet 34

2

Sisällysluettelo Johdanto Tausta-aineistoa alueellisen toimeenpanosuunnitelman laatimiseksi 5 1. Syrjäytyminen ja arjen turvan haasteet 7 1.1 Syrjäytymisestä johtuvat turvallisuushaasteet 7 1.2 Alueellinen eriytyminen ja harvaan asuttujen alueiden syrjäytymisen turvallisuushaasteet 10 2. Arjen turvan haasteet 11 2.1 Asumisen ja kodin lähiympäristön haasteet 11 2.2 Katuturvallisuus ja yleisten paikkojen turvallisuus 16 2.3 Oppilaitosten turvallisuus 17 2.4 Työpaikkojen turvallisuus 17 2.5 Liikkumisen turvallisuus 19 2.5.1 Liikenneturvallisuuden nykytila 19 2.5.2 Harvaan asuttujen alueiden tiestö turvallisuus 22 2.6 Yritystoiminnan turvallisuus 23 3. Rikoksen ja väkivallan uhka 24 3.1 Rikosten määrä 24 3.2 Rikokset sekä niiden uhrit ja tekijät 25 3.3 Seksuaalirikokset sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset 25 3.4.2.2 Pahoinpitelyrikokset 26 3.4.2.3 Lähisuhdeväkivalta 27 3.4.2.4 Nuoriin kohdistuva väkivalta 30 4. Alkoholin ja muiden päihteiden vaikutukset turvallisuuteen 34 4.1 Nykytila ja haasteet 34 5. Turvallisuuden kannalta keskeisten palvelujen nykytila ja haasteet 40 5.1 Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen 40 5.2 Nopean avun saanti 40 5.2.1 Poliisin palvelut 40 5.2.2 Pelastustoimi 45 5.2.3 Kainuun rajavartioston osallistuminen harvaan asuttujen alueiden turvallisuustyöhön 50 5.2.4 Länsi-Suomen merivartioston osallistuminen turvallisuustyöhön toiminta-alueellaan 52 5.2.5 Ensihoito 54 6. Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeiset palvelut ja haasteet 56 6.1 Oppilashuolto 56 6.2 Mielenterveyspalvelut 62 6.3 Lastensuojelupalvelut 67 6.4 Rikoksen uhrille ja tekijälle suunnatut palvelut 70 6.4.1 Nykytilan kuvaus 70 6.4.2 Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden tukipalvelut 70 6.4.3 Rikosuhripäivystys (RIKU) 72 6.4.4 Turvakotipalvelut 73 6.4.5 Poliisi 73 6.4.6. Rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelu 73 6.4.7 Moniammatillisen riskienarviointimenetelmän pilottihanke (MARAK) 76 3

6.5 Nuorten turvallisuutta parantavien ja nuorison häiriökäyttäytymisen ehkäisyn toimintamalleja 77 6.5.1. KiVa Koulu 77 6.5.2 Nuorisotoimi - Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, työpajat ja etsivä nuorisotyö sosiaalisen vahvistamisen välineitä 77 6.6 Kotouttamistyön haasteita Pohjois-pohjanmaalla ja Kainuussa 79 7. Paikallinen turvallisuusyhteistyö 84 4

JOHDANTO TAUSTA-AINEISTOA SISÄISEN TURVALLISUUDEN ALUEELLISEN TOIMEENPANOSUUNNITELMAN LAATIMISEKSI Sisäisen turvallisuuden alueellisen toimeenpanosuunnitelman taustaksi on laadittu alueellisen turvallisuustilanteen arvio Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueelta. Arvio on laadittu nykyisestä turvallisuustilanteesta sekä keskeisistä turvallisuutta edistävistä palveluista käyttäen hyväksi olemassa olevaa tilastoaineistoa, peruspalvelujen arviointiraporttia, asiantuntija-arvioita, kyselyjä ja muuta tietoaineistoa kuten Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liikenneturvallisuussuunnitelmaa. Nykytila-analyysi ja haasteiden sekä valtakunnallisen ohjelman pohjalta määritellään alueelliset tavoitteet, haasteet ja toimenpiteet, jotka täydentävät valtakunnallisia toimenpiteitä. Arvion laadinnasta on vastannut sisäisen turvallisuuden työryhmä, joka on hyödyntänyt asiantuntijaryhmien näkemyksiä. Sisäisen turvallisuuden tilannetta sekä turvallisuuteen vaikuttavien palvelujen tilannetta on arvioitu analogisesti valtakunnallisten työryhmien tehtäväasetelman pohjalta. 5

6

1. SYRJÄYTYMINEN JA ARJEN TURVAN HAASTEET 1.1 SYRJÄYTYMISESTÄ JOHTUVAT TURVALLISUUSHAASTEET Syrjäytyminen on käsitteenä hyvin moniulotteinen ja siitä on olemassa monenlaisia sisällöllisiä määritelmiä. Ei ole olemassa yhtä syrjäytyneiden ryhmää. Syrjäytymiseen liittyy elämänhallinnan puute ja avuttomuus. Suurimmassa vaarassa ne, joiden omat resurssit ja mahdollisuudet ympäristön tukeen ovat olleet jo alun alkaen muita vähäisempiä. Näihin vaikuttaa mm. vanhempien päihteidenkäyttö ja mielenterveyden ongelmat, perheeseen liittyvät ongelmat, esim. työttömyys ja taloudelliset ongelmat, pitkäaikaissairaudet, vammaisuus, neurologiset ongelmat. Kyse ei ole yksinomaan yksilön elinolosuhteista ja elämäntilanteesta, vaan laajemmin yhteiskunnallisista olosuhteista. Syrjäytyminen saattaa siirtyä sukupolvesta toiseen. Myös syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeiset palvelut ovat moninaiset. Laajasti ajatellen lähes kaikkien peruspalvelujen avulla voidaan vaikuttaa syrjäytymisen ehkäisyyn. Näin ollen syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvien palvelujen määrittely on kytköksissä siihen, kuinka syrjäytyminen määritellään. Yhden määritelmän mukaan kysymys on yksilöä ja yhteiskuntaa yhdistävien siteiden heikkoudesta, syrjäytymiseen valtavirrasta ja normaaliudesta sekä yksilön heikosta integroitumisesta yhteiskuntaan. Syrjäytyminen ei ole tiettyyn ikään liittyvä asia, vaan se voi kohdistua hyvin eri-ikäisiin ihmisiin. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan erityisiä riskiryhmiä ovat pitkäaikaistyöttömät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret henkilöt, asunnottomat, pitkäaikaissairaat ja vajaakuntoiset, päihdeongelmaiset, toimeentulovaikeuksissa olevat, rikokseen syyllistyneet, syrjäytymisvaarassa olevat maahanmuuttajat sekä vahvasti köyhyyteen ja huonoosaisuuteen kytköksissä olevat henkilöt Taulukko 1: Koonti joistakin syrjäytymistä kuvaavista muuttujia Taulukkoon 1. on koottu aluehallintovirastoittain (PSAVIn kohdalla maakunnittain) joitakin muuttujia, joilla on yhtymäkohtia syrjäytymiseen tai syrjäytymisriskin kasvamiseen. Pohjois-Pohjanmaalla poliisin tietoon tulleet 7

omaisuusrikokset ovat yleisempiä kuin Kainuussa. Molemmissa maakunnissa ollaan kuitenkin valtakunnallisten keskiarvolukujen alapuolella. Nuorisotyöttömyys on molemmissa maakunnissa korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Pitkäaikaistyöttömyys on PSAVIn alueella valtakunnan tasoa matalampaa - Pohjois-Pohjanmaalla se on kuitenkin Kainuuta yleisempää. Myös asunnottomien yksinäisten kohdalla tilanne on Pohjois-Pohjanmaalla Kainuuta selvästi ongelmallisempi, vaikka kokonaisuutena tilanne on selvästi valtakunnan tilannetta parempi. On muistettava, että syrjäytymisen kuvaaminen yksittäisten muuttujien arvoilla antaa epätäydellisen kuvan todellisuudesta. Yksittäisten muuttujien tarkastelu ei suoraan kerro asioiden välisistä riippuvuuksista eikä niiden syy-seuraus suhteista. Kuitenkin kansalaistensyrjäytyminen ja eriarvoistuminen nähdään kokonaisuutena yhtenä keskeisimpänä yhteiskunnallisena ongelmana. Joissakin yhteyksissä edellä mainittujen tekijöiden on arvioitu muodostavan merkittävimmän uhan yhteiskuntarauhan säilymiselle. Perusta syrjäytymisen ehkäisylle luodaan hyvin varhaisessa vaiheessa jo lapsuudessa. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa (2011 2016) todetaan, että koulutuksellinen tasa-arvo muodostaa perustan suomalaiselle hyvinvoinnille. Koulutuksellisen tasa-arvon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että jo varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa pystytään varmistamaan hyvät oppimisen edellytykset kaikille sekä tukemaan monipuolisin toimin eri syistä tukea tarvitsevia ja syrjäytymisvaarassa olevia lapsia. Syrjäytymiseen johtavia syitä on monia määrittelyistä riippuen. Tämän arvioinnin näkökulmasta keskeisiä lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäiseviä keinoja ovat mm. riittävä perusopetus, mielekkäät jatko-opinnot ja kaikilla koulutusasteilla hyvin toimiva opinto-ohjaus sekä oppilas- ja opiskelijahuoltopalvelut. Tilastokeskuksen mukaan peruskoulun vuonna 2010 päättäneistä pojista 8,7 prosenttia ja tytöistä 9,1 prosenttia ei jatkanut välittömästi tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Nuorille suunnatun lukiokoulutuksen keskeyttää Pohjois- Pohjanmaalla vajaa viisi prosenttia ja Kainuussa hieman yli viisi prosenttia opiskelijoista. Ammatillisessa koulutuksessa keskeytysprosentti on lukiota korkeampi. Koulutuksen ulkopuolella oli v. 2010 Pohjois-Pohjanmaalla 11 prosenttia 17 24 -vuotiaista miehistä ja hieman yli kahdeksan prosenttia naisista. Kainuussa miehiä oli kymmenen prosenttia ja naisia vajaa yhdeksän prosenttia ikäryhmästä. Syrjäytymisen ehkäisy käsittää lukuisia asumiseen, koulutukseen, sosiaali- ja terveyspolitiikkaan sekä työllisyyteen liittyviä toimenpiteitä. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla suurin osa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvistä toimenpiteistä toteutetaan kuntien toimesta osana perhepolitiikkaa. Opetus- ja kulttuuriministeriössä nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviä tavoitteita on asetettu sekä koulutus- että nuorisopolitiikan aloille. Nuorten syrjäytymistä pyritään ehkäisemään vahvistamalla tukiopetusta, erityisopetusta ja opiskelija- ja oppilashuoltoa, ja aktivoimalla koulupudokkaita. Myös koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa säätelevän asetuksen tavoitteena on taata riittävät yhtenäiset ja alueellisesti tasa-arvoiset palvelut, vahvistaa terveyden edistämistä sekä tehostaa varhaista tukea ja syrjäytymisen ehkäisyä. Riittävien resurssien varmistaminen on kuntien tehtävä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella tehdyn Kansallinen syntymäkohortti 1987 tutkimuksen (Paananen ja Gissler, THL 2012), jossa tarkastellaan vuonna 1987 syntyneiden elämäntilannetta, mukaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun nyt 25 vuotiaista nuorista noin 17 prosentilla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta tai tutkintoa (kuvio 1). Toimeentulotukea pohjois-pohjalaisista nuorista saa n. 27 prosenttia ja kainuulaisista nuorista n. 32 prosenttia. Rikollisuutta on esiintynyt joka neljännellä pohjois-pohjalaisella ja yli 30 prosentilla kainuulaisella nuorella ja vastaavasti rikoksista tuomittuja nuoria pohjois-pohjanmaalaisista on 8 ja kainuulaisista 12 prosenttia. Vuonna 1987 syntyneistä on otettu huostaan noin 3 prosenttia, joka vastaa kansallista tasoa. Noin viidennes nuorista on saanut psykiatrista tai erikoissairaanhoitoa tai on saanut mielenterveyslääkitystä. 8

Kuvio 1: Kansallinen syntymäkohortti 1987 tutkimuksen tuloksia HAASTEENA PALVELUT JA KOULUTUS Ei ole yhtä syrjäytymisvaarassa olevien ryhmää, vaan kaikille lapsille täytyy tasa-arvoisesti taata mahdollisuus hyvään elämään. Haasteita: Perheiden hyvinvointi = lasten hyvinvointi panostettava varhaiseen tukemiseen varhaisen puuttumisen sijasta Kasvuympäristöjen tuki, hyvinvoinnin tukeminen, suojaavien tekijöiden vahvistaminen Erityistukea tarvitseville erilaisia mahdollisuuksia Pirstaloitunut tuki- ja palvelujärjestelmä täytyy saada toimimaan yhdessä Vanhempien ongelmien periytymisen estäminen Ehkäisevän työn oltava laaja-alaista, keskityttävä kokonaisuuteen ja vastattava todellisiin tarpeisiin Oppilashuollon resurssit vastaamaan tarvetta Kodin ja vanhemmuuden merkitys on keskeinen lapsen hyvän elämän turvaamisessa. Perheiden hyvinvoinnin tukemisella ehkäistään myös syrjäytymistä. Vanhemmuuden tukemisessa myös kouluilla on merkittävä rooli. Lähipalveluna toteutetun perusopetuksen tulisi jo sellaisenaan tarjota turvallinen oppimisympäristö kaikille lapsille ja nuorille. Tätä tukemaan on rakennettu tukijärjestelmät, joita ovat erityisopetus, oppilaille annettavan muu tuki ja oppilashuolto. Opettajan ja kodin välinen vuorovaikutus luo parhaimmillaan toimivan keinon ratkaista lasten ja nuorten kasvuun liittyviä ongelmia sekä varhaisella tuella ehkäistä myös turvattomuutta ja syrjäytymiskehitystä. Varhainen tuki edellyttää, että syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta keskeiset resurssit ovat riittävät ja tarpeita vastaavat. 9

1.2 ALUEELLINEN ERIYTYMINEN - HARVAAN ASUTTUJEN ALUEIDEN SYRJÄYTYMISEN TURVALLISUUSHAASTEET Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueella on 22 maaseutumaista ja harvaan asuttua kuntaa. Alueiden eriytyminen on todellisuutta Suomessa valtakunta jakaantuu menestyviin alueisiin ja häviäviin alueisiin. Kunnissa palveluja tuotetaan ja ylläpidetään tilanteessa, jossa alueiden väliset kehityserot ovat suuret ja kasvavat edelleen. Pidemmällä aikavälillä tämä suuntaus on selkeä, vaikka esimerkiksi laskusuhdanteet tasoittavatkin eroja tilapäisesti. Pitkät etäisyydet, väestön alueellinen keskittyminen, ikärakenteen alueellinen eriytyminen ja erilaiset alueiden kehittämisen voimavarat, ovat yleisen kehittämistoiminnan reunaehtoja. Vallitseva tilanne on asettanut eri alueiden väestön eriarvoiseen asemaan suhteessa peruspalvelujen saatavuuteen. Peruspalveluihin luetaan kuuluvaksi väestön usein tarvitsemat välttämättömyyspalvelut, joiden toimivuus ja saatavuus ovat ihmisen elämän perusta. Näitä palveluja voidaan ryhmitellä monella tavalla, esimerkiksi suhteessa ihmisen elinkaareen, perustarpeisiin, elinkeinoihin, yrittäjyyteen ja turvallisuuteen. Palvelujen tuottamisen kannalta on merkitystä millaisilla alueilla se tapahtuu. Lisääntyvän väestön alueilla keskeiset palvelutarpeet ovat toisenlaisia verrattuna väestöään menettäviin alueisiin. Kansalaisten lakisääteisiä peruspalveluja tuottavat kunnat ja niiden yhteenliittymät sekä tätä julkista palvelutuotantoa täydentävä kolmas sektori. Palvelutuotannon volyymiä ja tuottamistapoja joudutaan arvioimaan ja mitoittamaan toimintaympäristön jatkuvasta muutoksesta johtuen. Harvaan asutuilla alueilla turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat mm. lähipalvelujen etääntyminen, liikennepalvelujen saatavuus, tiestön kunto, tieto- ja puhelinliikenteen heikko saatavuus tai puuttuminen, nopean avun saanti sekä turvallisuusviranomaisten fyysisen läsnäolon puuttuminen. Seuraavaan listaan on määritelty harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden tilaan vaikuttavia tekijöitä, jotka voivat johtaa myös alueelliseen syrjäytymiseen: Terveyspalvelujen saatavuus Koulutuspalvelujen saatavuus Viranomaispalvelujen saatavuus ja säännöllisyys Tieto- ja puhelinliikenteen saatavuus tai puute Tiestön kunto Taajamien ja kylien valaistus Joukkoliikennepalvelujen saatavuus Nopean avun saanti Ensivastetehtävien toimintavalmius Vapaaehtoisten palokuntien rooli ja henkilökunnan riittävyys Saaristoalueiden erityispiirteet Turvattomuuden tunnetta kasvattaa myös eriarvoisuuden lisääntyminen, mikä on tulosta pitkään jatkuneesta alueellisesta keskittymiskehityksestä. Palvelujen, kuten joukkoliikennepalvelujen, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen saavutettavuuden etääntyminen sekä esimerkiksi viranomaispalvelujen kuten TE-toimiston, KELAn ja poliisin lupahallinnon palvelujen etääntyminen ja säännöllisen saavutettavuuden puute luo eriarvoisuutta ja turvattomuuden tunnetta. Eriarvoisuus ja turvattomuus johtavat alueelliseen syrjäytymiseen. Vaarana on jakautuminen hyväosaiseen, menestyvien Suomeen ja huono-osaiseen häviäjien Suomeen. Harvaan asutuissa kunnissa asuu paljon ikääntyvää väestöä, joilla ei ole mahdollisuutta tai joille ei ole luontevaa käyttää asiointiinsa sähköisiä palvelukanavia. Näille ihmisille, jotka ovat tottuneet kohtaamaan ihmisen palveluja hakiessaan, yhteispalvelu on mahdollisuus säilyttää palvelut lähellä kuntalaisia. Haasteita: Keskeiset julkisen hallinnon palvelut ovat saatavilla jokaisessa kunnassa yhteisen asiakaspalvelun, etäpalvelun ja asiantuntijapalvelun avulla. Asiakaspalvelun järjestäminen pitkien etäisyyksien ja harvaan asuttujen alueiden kunnissa sekä uusien ja innovatiivisten ratkaisujen löytäminen. 10

Palvelutarjonta on rakennettava joustavasti asiakkaiden tarpeista käsin. Haasteena ovat erityisesti sosiaali- ja hyvinvointipalvelujen, koulutuspalvelujen sekä joukkoliikennepalvelujen saavutettavuus. Hyödyntää Pudasjärven kaupungin toteuttaman pilottihankkeen tuloksia ja kokemuksia, jonka tarkoituksena on kehittää sellainen yhteispalvelun tuottamistapa, joka soveltuu pitkien etäisyyksien ja harvaan asutun alueen kuntiin. Levitetään hyviä käytänteitä myös muihin harvaan asuttuihin kuntiin. Tiestön kunnon ja valaistuksen turvaaminen. 2 ARJEN TURVAN HAASTEET 2.1 ASUMISEN JA KODIN LÄHIYMPÄRISTÖN TURVALLISUUS Tapaturmat ovat merkittävä kansanterveysongelma, joista aiheutuu inhimillistä kärsimystä, aineellisia vahinkoja ja merkittäviä kustannuksia. Tapaturmat ja väkivalta ovat suomalaisten neljänneksi yleisin kuolemansyy. Turvallisuustyön suuntaamiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi on tärkeää arvioida tapaturmien riskitekijät sekä kohderyhmät. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella vuosina 2000-2009 tapaturmaisesti kuoli keskimäärin 260 henkilöä vuodessa. Yleisin kuolemaan johtanut syy oli kaatuminen tai putoaminen (kuvio 2). THL:n kokoamien tapaturmatilastojen mukaan vuosittaiset kokonaismäärät ovat pysyneet lähes saman-suuruisina. Kotona ja vapaa-ajalla tapahtuvien tapaturmien määrä on kuitenkin lisääntynyt. Kehityssuunta on vastaava kuin koko maassa. Kuvio 2: Tapaturmaiset kuolemat Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella yhteensä vuosina 2000-2009 tapaturmien ja iän mukaan Lähde: THL:n tapaturmatilastot 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Tapat Myös alkoholi- ja muiden päihteiden aiheuttamat myrkytykset ovat merkittäviä kuolemaan johtavia syitä erityisesti keski-ikäisillä miehillä. Päihteillä on merkittävä osuus myös muissa tapaturmissa, kuten hukkumis- ja tulipaloonnettomuuksissa. 80-65-79 55-64 30-54 25-29 20-24 18-19 0-17 Tapaturmakuolemissa ei ole suuria eroja maakunnallisesti. 11

Kuolemaan johtaneiden tapaturmien osalta lähteenä käytetään Tilastokeskuksen kuolemansyytilastoa. Tapaturmien kokonaismääriä ei Suomessa kuitenkaan tilastoida. Tapaturmat, mitkä vaativat hoitoa, tilastoidaan ainoastaan sairaalan vuodehoitoa tarvitsevien potilaiden osalta. Valtaosa tapaturmista hoidetaan poliklinikalla tai itsenäisesti kotona. Jos halutaan laskennallisesti arvioida, paljonko tapaturmia sattuu alueella, voidaan käyttää karkeaa laskutapaa: on arvioitu, että jokaista tapaturmakuolemaa kohti on noin 30-kertainen määrä tapaturmista johtuvia vuodeosastohoitoja ja 200-kertainen määrä polikliinisesti tai itse hoidettuja tapaturmia. Kuvio 3: Tapaturmaiset kuolemat Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella yhteensä vuosina 2000-2009 iän, sukupuolen ja tapaturmien mukaan Lähde: THL:n tapaturmatilastot Kaatuminen tai putoaminen on yleisin kuolinsyy (66 %)yli 65-vuotiailla tapaturmaisesti kuolleilla ja yli 80-vuotiailla tätäkin korkeampi (86%) eli keskimäärin lähes 50 kaatumiskuolemaa vuosittain (kuvio 3). Määrällisesti kuolemaan johtaneita tapaturmia sattuu eniten 35-54 -vuotiaille. Kuvio 4: Tapaturmaisesti kuolleet yhteensä vuosina 2000-2009 Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella iän ja tapaturman mukaan / 1000 asukasta Lähde: THL:n tapaturmatilastot 30 25 20 15 10 5 0 0-17 18-19 20-24 25-29 30-54 55-64 65-79 80- Muut tapaturmat Muu myrkytys (*) Alkoholimyrkytys Paleltuminen Tulipalo Tukehtuminen Hukkuminen Kaatuminen ja putoaminen Liikenne,moottoriajoneuvot Liikenne, kevyt 12

Suhteutettuna ikäryhmittäisen väestön määrään, yli 80-vuotiaiden tapaturmakuolleisuus on lähes kolminkertainen, 29 kuollutta 1000 asukasta kohden, seuraavaan ikäryhmään verrattuna (kuvio 4). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatimien Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun sairaanhoitopiirien tapaturmakatsausten mukaan sairaalan vuodeosastohoitoa tarvitsevien tapaturma- ja väkivaltapotilaiden, hoitojaksojen sekä hoitopäivien määrät yhteensä ovat nousseet Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella 2000 luvulla. Kuvio 5: Vuodeosastohoitoa tarvinneiden tapaturmapotilaiden määrät yhteensä vuosina 2000-2009 Pohjoissuomen aluehallintoviraston alueella iän ja tapaturman mukaan Lähde THL:n tapaturmatilastot 25000 20000 15000 10000 5000 Muu tapaturma Alkoholimyrkytys Myrkytys (muu kuin alkoholi) Paleltuminen Tulipalo Hengitystä estävät tapaturmat Veteen vajoaminen Kaatumis- ja putoamistapaturma Liikenne, moottoriajoneuvot Liikenne, kevyt 0 0-17 18-19 20-24 25-29 30-54 55-64 65-79 80- Kuviosta 5 ilmenee tapaturmien vaativien vuodeostohoitojen kokonaismäärä ajanjaksolla 2005 2009. Kokonaismäärästä laskettuna potilaita oli vuosittain keskimäärin noin 7700, hoitojaksoja 12800 ja hoitopäiviä 92 000. 13

Kuvio 6: Tapaturmien ja väkivallan hoidosta kertyneet hoitopäivät yhteensä vuosina 2000-2009 Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella iän ja tapaturman mukaan Lähde THL:n tapaturmailastot 300000 250000 200000 150000 100000 50000 64 % hoitopäivistä Karkea ervio 43 Milj. (2009) Muu tapaturma Alkoholimyrkytys Myrkytys (muu kuin alkoholi) Paleltuminen Tulipalo Hengitystä estävät tapaturmat Veteen vajoaminen Kaatumis- ja putoamistapaturma Liikenne, moottoriajoneuvot Liikenne, kevyt 0 0-17 18-19 20-24 25-29 30-54 55-64 65-79 80- Yli 65-vuotiaiden kaatumis- ja putoamistapaturmat vaativat suhteellisesti eniten vuodeosastohoitoa, lähes puolet kaikista hoitopäivistä (kuvio 6). Ikääntyneiden ja erityisesti yli 80-vuotiaiden vanhusten kaatumis- ja putoamis-tapaturmat ovat hyvin vakavia. Hoitojaksot ovat pitkiä ja vaativia. Tapaturmien uusiutuminen on hyvin todennäköistä. Huomionarvoista on myös nuorten lähinnä vapaa-ajan liikuntavammoista johtuvat tapaturmat. Ikääntyvien määrän kasvaessa on odotettavissa myös vakavien tapaturmien lisääntymistä ja yhteiskunnallisten kustannusten kasvua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan tapaturmista aiheutuneita vuodehoitoa vaativien potilaiden hoitokustannukset Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella vuonna 2009 oli 56,7 miljoona euroa. On myös huomioitava, että esitetyissä luvuissa on mukana vain erikoissairaanhoidon osuus, huomattava osa tapaturmien kustannuksista syntyy perusterveydenhuollossa ja sairauspoissaoloina. Pelastustoimen tilastoaineistojen perusteella onnettomuuksien ehkäisyssä tulisi keskittyä erityisesti tahallisesti aiheutettujen tulipalojen ehkäisyyn sekä keittiöstä ja saunasta syttyvien tulipalojen ehkäisyyn (yleisimmät syttymistilat). Tulipalojen osalta korostuu myös omatoiminen varautuminen tulipaloihin. Tulipaloja ehkäistään, mutta liian harvalla kotitaloudella on alkusammutusvälineitä tulipalojen varalta. Tulipalo tuhoaa asunnon sisätilat alle 10 minuutissa. Tämä pystytään estämään vain ehkäisemällä tulipaloja tai tehokkaalla alkusammutuksella, joka sammuttaa palon tai viivästyttää palon kehittymistä. Tulipalossa kuollut on yleisimmin keski-iän ylittänyt, eronnut, alkoholisoitunut ja syrjäytynyt mies. Oulu-Koillismaan alue on ollut viime vuosina poikkeus. Palossa menehtynyt tai loukkaantunut on yleisimmin vanhus, joka on havainnut palon, mutta ei ole havainnut sitä ajoissa eikä ole huonon liikkumiskykynsä vuoksi kyennyt pelastautumaan tilanteesta kyllin nopeasti. 14

Ikääntyvälle väestölle tulisi olla entistä enemmän asuntoja, joissa on korotettu suojaustaso (sammutuslaitteisto tai vähintäänkin paloilmoitinlaitteisto). Kyseisten rakennusten ei tarvitse olla palvelutaloja tai vanhainkoteja ( laitoksia) vaan korotetulla suojaustasolla varustettuja asuinrakennuksia. Jos kyseessä olisi laajempi senioritalokortteli, voisi niitä varten olla myös päivystäjä, joka auttaa muissakin arkiongelmissa tms. Yhä suurempi osa ikääntyvästä väestöstä asuu omassa kodissaan, jossa ainoa turvalaite tulipalojen varalta on palovaroittimet katossa. Vanhus saattaa olla täysin riippuvainen ulkopuolisesta avusta (kotisairaanhoito tms.) Vanhuksen toimintakyky (ymmärrys, liikuntakyky, tasapaino, muu terveydentila) saattaa olla niin huono, ettei hänellä ole minkäänlaisia edellytyksiä pelastautua hätätilanteesta. Nämä karkeimmat tilanteet tulisi poimia esiin ja pyrkiä kyseisten ihmisten osalta parempaan asumisturvallisuuteen. Haasteet: Tapaturmatilastojen perusteella tulisi keskittyä erityisesti kaatumisesta ja putoamisesta aiheutuvien tapaturmien ehkäisyyn sekä alkoholista ja muista päihteistä aiheutuvien tapaturmien ehkäisyyn. Toimenpiteet tulee kohdistaa erityisesti ikääntyvien tapaturmien ennaltaehkäisemiseksi, missä viranomaisten välinen yhteistyö onnettomuuksien ja tapaturmien ehkäisemiseksi tuottaisi inhimillisen kärsimyksen vähentymisen lisäksi, parempaa elämänlaatua sekä myös yhteiskunnallisia säästöjä. Vanhusten asumisturvallisuudesta huolehtiminen, erityisesti korotetulla suojaustasolla varustetuilla asunnoilla. Nuorten liikuntatapaturmien ehkäisy. Onnettomuuksien ja tulipalojen omaehtoinen ehkäisytyö. Olemassa olevan turvallisuusmateriaalin ml. koulutusmateriaalin käyttöön ottaminen. Aidot velvoitteet kolmannelle sektorille (SPEK, MPK, Vapepa, SPR jne.) Asenteelliset ongelmat, jotka hidastavat/estävät turvallisuutta edistävän kehityksen ovat muun muassa itsekkyys/itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys muista ihmisistä 15

2.2 KATUTURVALLISUUS JA YLEISTEN PAIKKOJEN TURVALLISUUS Katuturvallisuus Poliisin katuturvallisuusindeksi kuvaa turvallisuuden kehitystä. Indeksissä on eri painokertoimilla mukana mm. eriasteiset pahoinpitelyt, ryöstöt, rattijuopumukset sekä vahingonteot. Kuviossa 7 on kuvattu edellä mainitun indeksin muutokset vuodesta 1997 vuoteen 2011. Kuvio 7: Poliisin katuturvallisuusindeksi 160,00 140,00 120,00 100,00 80,00 60,00 40,00 863 Oulu 854 Jokilaaksot 857 Kainuu 860 Koillismaa 20,00 0,00 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Yleisten paikkojen turvallisuus Yleisillä paikoilla tapahtuvat pahoinpitelyt ovat kasvussa lukuun ottamatta Koillismaata. Poliisin tilastojen mukaan määrä lisääntyi yli neljänneksellä vuonna 2011 edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2011 poliisin tietoon tuli 1566 yleisellä paikalla tapahtunutta pahoinpitelyä, kun vuotta aiemmin vastaava luku oli 1244. Suhteellisesti eniten pahoinpitelyjen määrä kasvoi Oulun poliisilaitoksen alueella (kuvio 8). Julkisella paikalla pahoinpitelyt tapahtuvat pääsääntöisesti öisin. Ne ovat yleensä päihtyneiden miesten välisiä yhteydenottoja ravintolaillan jälkeen taajaan asutulla alueella, missä on runsaasti anniskelupaikkoja. Kuvio 8: Pahoinpitelyt yleisellä paikalla poliisilaitoksittain vuosina 2009-2011 Lähde: Poliisin tilastot) 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 2009 2010 2011 400 200 0 Oulu Jokilaaksot Kainuu Koillismaa Yhteensä 16

Esimerkiksi Oulussa esiintyy eniten pahoinpitelyitä ydinkeskustassa ja keskittyvät muutamiin paikkoihin. Nujakointi alkaa perjantaisin ja lauantaisin ilta yhdeltätoista ja kestää aamuneljään. Kahden jälkeen pahoinpitelyihin nousee piikki. Osalliset ovat usein nuoria aikuisia, kaksi- ja kolmikymppisiä, jotka ovat käyttäneet alkoholia tai muita päihteitä. 2.3 OPPILAITOSTEN TURVALLISUUS Koululainsäädännön mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Säännökset asettavat koulutuksen järjestäjille velvollisuuden toimia siten, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu. Koulutuksen järjestäjän tulee laatia suunnitelma oppilaiden/opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna tämä suunnitelma ja valvoa sen toteuttamista. Säännökset edellyttävät myös, että kouluilla ja oppilaitoksilla on järjestyssäännöt tai muut koulussa/oppilaitoksessa sovellettavat järjestysmääräykset. Järjestyssäännöillä ja määräyksillä edistetään koulun/oppilaitoksen sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä koulu- ja oppilaitosyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Koululainsäädännön lisäksi koulujen/oppilaitosten turvallisuuteen liittyvistä suunnitteluvelvoitteista on säädetty pelastus- ja työturvallisuuslaissa. Suunnitelmien ohella on erityisen tärkeää, että henkilökuntaa on koulutettu ja perehdytetty riittävästi turvallisuusasioihin ja että toimintaa vaaratilanteissa on myös harjoiteltu. Kiusaaminen on eräs lapsen ja nuoren hyvinvointiin ja koulumotivaatioonkin liittyvä tekijä. On arvioitu, että joka kymmenes lapsi joutuu toistuvasti kiusaamisen kohteeksi. Kiusaamista on monenlaista ja usein se on niin hyvin salattua, ettei edes koulun henkilökunta sitä havaitse. Lapsiin ja nuoriin kohdistuva seksuaalinen häirintä on väkivallan ohella lisääntynyt viime vuosina. Tämä on käynyt ilmi mm. kouluterveyskyselyistä. Paitsi oppilaat ja opiskelijat niin myös koulujen ja oppilaitosten henkilökunta joutuu entistä useammin uhkailun, väkivallan uhkan ja väkivallan kohteeksi. Kouluihin ja oppilaitoksiin kohdistuu aika-ajoin uhkailuja, joskin niiden määrä on lähivuosina vähentynyt. Poliisi noudattaa edelleen nollatoleranssia koulu-uhkailutilanteissa. 2.4 TYÖPAIKKOJEN TURVALLISUUS Julkinen hallinto on merkittävä työllistäjä. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien lukumäärä ylittää piakkoin teollisuudessa työskentelevien lukumäärän. Työsuojeluviranomaisen valvontakohteista peräti 82,4 prosenttia on alle 10 henkilön yrityksiä. Pien- ja mikroyritysten valvonta yksittäisen työpaikan tasolla asettaa haasteita työsuojeluviranomaiselle. Esimerkiksi turvallisuuden hallinta näyttäytyy erilaisena isolla työpaikalla kuin pienellä. Valvonnan suuntaaminen pieniin työpaikkoihin on näkynyt hallinnollisten pakkokeinojen lisääntymisenä. Tyypillisin pakkokeino liittyy työterveyshuollon järjestämiseen. Tapaturmien lukumäärässä ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia viime vuosina, ja tapaturmataajuus on hieman valtakunnallista tasoa korkeampi. Työsuojeluvalvontaa kohdistetaan tapaturmavaarallisille toimialoille kuten rakentaminen, teollisuus sekä kuljetus- ja varastointi (maaliikenne). Tapaturmatilastojen mukaan kiinteistöalan ja etenkin kiinteistön- ja maisemanhoidossa on korkeahko tapaturmataajuus sekä tapaturmia sattuu jokseenkin paljon. Työsuojeluviranomaisen valvontaa tullaan suuntaamaan kiinteistöalalle vuosina 2013 2014. Tilastojen perusteella vakavia (työkyvyttömyysaika yli 30 päivää) tapaturmia sattui Pohjois-Pohjanmaa, Kainuun ja Lapin maakunnissa vuonna 2010 yhteensä noin 1 000 kappaletta. Työsuojeluviranomaiselle ilmoitetaan tapaturmia vuosittain vähän yli 100 kappaletta. Todennäköisesti osa tapaturmista jää ilmoittamatta joko vakavuuden liian vähäisen arvion tai muun syyn johdosta. 17

Ammattitautien suurin aiheuttaja on melu, ja ammattitauteja esiintyy eniten teollisuudessa. Vammat johtuvat valtaosin jo vuosikymmeniä sitten alkaneesta altistumisesta kovalle melulle. Pitkällä aikavälillä tarkastettuna mineraalipölyjen aiheuttamat ammattitaudit ovat jonkin verran lisääntyneet. Maksetut sairauspäivärahat ovat suhteutettuna jonkin verran valtakunnan tasoa korkeammat. Arvion mukaan vain kolmannes työntekijöistä työskentelee työnantajansa tiloissa. Vuokratyöntekijöiden määrä on tilastojen perusteella vielä pienehkö kaikista työllisistä. Työtapaturmien vuosittaisessa lukumäärässä ei ole juurikaan tapahtunut muutosta viime vuosina. Vastuualueella sattui vuonna 2010 12 063 työpaikkatapaturmaa kuuden viimeisen vuoden keskiarvon ollessa 12 130 työpaikkatapaturmaa. Vastuualueella sattui 5 181 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanutta vakuutusyhtiöstä korvattua työtapaturmaa vuonna 2010 (kuvio 9), joka on 11,5 % koko maan työtapaturmista. Kuvio 9: Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työtapaturmat vuosina 2005 2010 Lähde: Tapaturmapakki 2012 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 SATTUMISVUOSI Valtaosa sattuneista työtapaturmista on 0-3 päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työtapaturmia (kuvio pp). Kuolemaan johtaneita työtapaturmia oli vuonna 2010 neljä kappaletta ja eläkkeelle johtaneita 19 kappaletta. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen toiminta-alueella työpaikkatapaturmista sattui vuonna 2010 60 % Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa 12 % ja Lapissa 28 % (taulukko 2). Taulukko 2: Työtapaturmien määrän kehitys (kaikki työpaikkatapaturmat) sekä jakaantuminen maakunnittain vuosina 2005 2010 Lähde: Tapaturmapakki 2012. Maakunta Sattumisvuosi 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Pohjois-pohjanmaa 7038 7542 7698 7717 6439 7224 Kainuu 1245 1449 1584 1781 1431 1467 Lappi 3293 3333 3585 3559 3027 3372 Yht 11576 12324 12867 13057 10897 12063 Vastuualueen työpaikkatapaturmat sattuvat valtaosin Oulussa (taulukko 2). Alueelliset vaihtelut toimialarakenteessa ja suhdanteet selittävät osan tapaturmien lukumäärän vaihtelusta. 18

2.5 LIIKKUMISEN TURVALLISUUS 2.5.1 LIIKENNETURVALLISUUDEN NYKYTILA Teiden ja katujen onnettomuudet Liikenneturvallisuustilanne Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla ei ole kehittynyt viime vuosina toivotulla tavalla. Liian suuret ajonopeudet, alkoholi, kuljettajan vireys ja terveydentila, turvavälineiden käyttämättä jättäminen, liikennesääntöjen noudattamattomuus sekä muu riskikäyttäytyminen ja välinpitämättömyys ovat taustalla suuressa osassa onnettomuuksia. Riskit ja riskikäyttäytyjäryhmät vastaavat pitkälti valtakunnallisia riskejä ja riskiryhmiä. Vuosina 2001 2010 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen maanteillä, kaduilla ja yksityisteillä tapahtui yhteensä 5 321 poliisin tietoon tullutta henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta. Onnettomuuksissa kuoli 341 ja loukkaantui 6 789 ihmistä. Vuotta kohti onnettomuuksissa kuoli keskimäärin 34 ja loukkaantui 679 ihmistä. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista keskimäärin noin kaksi kolmasosaa tapahtui maanteillä sekä loput kaduilla ja yksityisteillä. Viime vuodet kuolleiden määrä 100 000 asukasta kohti on pienentynyt Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueilla. Vuodesta 2003 alkaen kuolleiden määrä 100 000 asukasta kohti on kuitenkin ollut Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun alueilla suurempi kuin koko maassa, lukuun ottamatta vuotta 2005 (kuvio 10). Henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrä on pysynyt suunnilleen samalla tasolla koko viimeisen vuosikymmenen eikä vähenemistä ole havaittavissa. Kuvio 10: Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella tieliikenteessä kuolleet 100 000 asukasta kohti sekä koko maan tilannetta kuvaava trendi vuosina 2001 2010. Vuonna 2010 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella liikenneonnettomuuksissa kuoli 27 ja loukkaantui 690 ihmistä. Koko maassa samana vuonna kuoli 272 ja loukkaantui 7 673 ihmistä. Asukaslukuun suhteutettuna vuonna 2010 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella onnettomuuksissa kuoli 5,7 ihmistä 100 000 asukasta kohden, kun koko maassa luku oli 5,1. Tarkastelualueella loukkaantui 145 ihmistä 100 000 asukasta kohden. Koko maassa loukkaantui 143 ihmistä 100 000 asukasta kohden. Vuosina 2001 2010 liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä 100 000 asukasta kohti on vaihdellut Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun alueella 5,7 ja 8,7 kuolleen välillä. Vuodesta 2003 alkaen kuolleiden määrä 100 000 asukasta kohti on ollut Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella vuotta 2005 lukuun ottamatta suurempi kuin koko maassa. Suhteutettuna asukasmääriin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella tapahtui tarkasteluajanjaksolla 100 000 asukasta kohti lähes joka vuosi sekä kaikkia että henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia vähemmän kuin koko maassa. Vuonna 2010 henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia tapahtui 100 000 asukasta kohti hieman enemmän kuin koko maassa. 19

Nuorten liikenneturvallisuustilanne on erityisen heikko. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen maanteillä tapahtuneissa onnettomuuksissa oli eniten osallisena 18 24-vuotiaita (Kuvio 11). Valtakunnallisesti on laskettu, että 18 20-vuotiailla riski kuolla liikenteessä on noin kolminkertainen ja yli 75-vuotiailla kaksinkertainen keskiikäisiin verrattuna. Iäkkäiden riskiliikkumismuotoja ovat lähinnä jalankulku ja pyöräily ja nuorilla autoilu ja mopoilu. Kuvio 11: Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen maanteillä vuosina 2001 2010 tapahtuneiden onnettomuuksien osallisten ikäjakauma. Henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia, joissa ajoneuvon kuljettaja oli alkoholin vaikutuksen alainen, tapahtui Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella ja koko maassa 100 000 asukasta kohti suunnilleen saman verran. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella asukasmääriin suhteutettujen kaikkien onnettomuuksien määrässä on havaittavissa vähenevä suuntaus vuodesta 2006 alkaen huolimatta siitä, että määrä kasvoi vuodesta 2009 vuoteen 2010. (Kuviot 12 ja 13) Kuvio 12: Rattijuopumusrikokset poliisilaitoksittain vuosina 2009-2011 Lähde: Poliisin tilastot. 600 500 400 300 200 2009 2010 2011 100 0 Oulu Jokilaaksot Kainuu Koillismaa 20

Kuvio 13: Törkeä rattijuopumusrikokset poliisilaitoksittain vuosina 2009-2011 Lähde: Poliisin tilastot. 700 600 500 400 300 200 2009 2010 2011 100 0 Oulu Jokilaaksot Kainuu Koillismaa Rattijuopumusten määrä on noussut Oulun poliisilaitoksen aluetta lukuun ottamatta. Sitä vastoin törkeän rattijuopumuksen määrät ovat laskeneet lukuun ottamatta Kainuuta aluetta. Vuosina 2001 2010 kaikista Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maanteillä tapahtuneista onnettomuuksista 11 % oli alkoholionnettomuuksia. Eniten onnettomuuksissa osallisina olleita rattijuoppoja oli ikäryhmässä 18 24 vuotta. Maanteiden liikennekuolemista suurin osa tapahtuu kohtaamisonnettomuuksissa tai yksittäisonnettomuuksissa. Erityisesti yksittäisonnettomuuksissa taustalla on usein riskikäyttäytyminen. Turvavälineitä käyttämällä voidaan vähentää merkittävästi kuolemia ja vakavia loukkaantumisia liikenteessä. Turvavälineiden käyttöasteet ovat pääosin viime vuosina kasvaneet Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueilla. Yli yhdeksän kymmenestä henkilöautossa matkustavasta käyttää turvavyötä. Kainuussa turvavyötä käytetään Pohjois- Pohjanmaata vähemmän sekä taajamissa että taajamien ulkopuolella. Pyöräilykypärän käyttö on yleistynyt koko 2000-luvun. Vuonna 2010 käyttöaste oli Pohjois-Pohjanmaalla 28 % ja Kainuussa 22 %. Alueet ovat valtakunnallista tasoa jäljessä. Hieman alle puolet jalankulkijoista käyttää Pohjois-Pohjanmaalla taajamassa heijastinta. Käyttöaste vastaa valtakunnallista tasoa. Heijastimen käyttö on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen ajan ja käytön lisääntyminen on ollut alueella keskimääräistä nopeampaa. Visio ja haasteet Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liikenneturvallisuustyön visiona on tavoitella vastuullisten liikkujien maakuntaa. Puitteet turvalliselle liikkumiselle eri kulkutavoilla luodaan maankäytön suunnittelulla ja tien- ja kadunpidolla. Tiedotuksella, valistuksella, koulutuksella ja valvonnalla edistetään sääntöjen noudattamista ja turvallista liikkumiskulttuuria. Aktiivinen kunta- ja aluetyö, maakunnallinen liikenneturvallisuustyön koordinaatio sekä poikkihallinnollinen ja innovatiivinen tapa toimia ovat tapoja tavoitella visiota. Alueen liikenneturvallisuuskehitys on liikennejärjestelmää kehittävien ja valvovien toimijoiden, mutta ennen kaikkea kaikkien tiellä liikkujien käsissä. Vuosina 2011 2014 maakunnallisen liikenneturvallisuustyön kohderyhmiksi on valittu nuoret ja iäkkäät. Liikenneturvallisuustyö ja erityisesti valittuihin kohderyhmiin vaikuttamisen tapa ja jalkauttamisen toimintamalli on toimiva alueellinen ja paikallinen liikenneturvallisuustyö. Lisäksi toteutetaan maakuntien liikennestrategian mukaisia liikennejärjestelmän kehittämistoimenpiteitä erityisesti liikenneturvallisuuden osalta. 21

2.5.2 HARVAAN ASUTTUJEN ALUEIDEN TIESTÖN TURVALLISUUS Pohjois-Suomen aluehallintoviraston sisäisen turvallisuuden Arjen ja asumisen turvallisuuden asiantuntijaryhmän näkemysten mukaan harvaan asuttujen alueiden teiden kunto yhdessä heikkojen tietoliikenneyhteyksien kanssa ovat keskeisiä tekijöitä, jotka lisäävät asukkaiden turvattomuutta. Myös teiden valaistus taajamien kohdalla on turvallisuutta lisäävä tekijä. Peruspalvelujen vuoden 2011 arviointiraportin mukaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tieverkko (maantiet, kadut, yksityistiet) on alueellisesti kattava ja antaa riittävän perusvalmiuden myös harvaan asuttujen alueiden saavutettavuudelle ja siten muun muassa pelastustoimelle. Maantielaki edellyttää, että maantiet pidetään liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Tämä antaa perustan vähintään minimipalvelutason turvaamiselle. Maantielaki mahdollistaa teiden liikennöitävyyden palvelutason porrastamisen liikenteen määrän ja tien liikenteellisen merkityksen perusteella. Tieverkon kunnon ylläpito ja päivittäisen liikennöinnin turvaaminen edellyttävät riittävää vuosittaista kunnossapitoa ja teiden rakenteiden korjausta pidemmällä aikavälillä. Tienpidon nykyinen rahoitus ei riitä kunnon ylläpitoon nykyisellä tasolla. Kumuloituva korjaustarve (korjausvelka) kasvaa. Kunto huononee erityisesti vähäliikenteisellä tieverkolla, mikä heikentää erityisesti maakuntien harvaanasuttujen alueiden palvelutasoa. Tieverkon kunto- ja hoitotaso luo liikenteen edellytysten kannalta riittävän peruspalvelun myös turvallisuuden osalta harvaan asutuille alueille ja se ei ole esteenä elintärkeiden kuljetusten onnistumiselle. Kuitenkin poikkeukselliset luonnonolosuhteet voivat tilapäisesti estää liikennettä tai hidastaa sitä. Harvaan asutuilla alueilla liikkumiseen vaikuttavat lähinnä talven ongelmakelit sekä kelirikko ja siitä aiheutuvat painorajoitukset. Teiden talvihoito on ohjeistettu ja mitoitettu siten, että liikkuminen ei yleensä esty lumisateen ja liukkauden vuoksi. Kuitenkin erityisesti vähäliikenteisellä tiestöllä harvaan asuilla alueilla tiet aurataan ja liukkautta torjutaan pidemmällä viiveellä kuin päätiestöllä. Tämän vuoksi näillä alueilla liikkuminen saattaa ongelmakeleillä vaikeutua jopa muutamiksi tunneiksi. Poikkeukselliset, kerran tai kahdesti vuosikymmenessä esiintyvät lumimyrskyt voivat vaikeuttaa huomattavasti liikennettä tai jopa pysäyttää sen muutamien tuntien ajaksi, merkittävimmin hajaasutusalueiden vähäliikenteisillä teillä. Keväällä kelirikkokausi aiheuttaa paikoin liikenneongelmia soratieverkostolla ja samalla heikentää paikoin elintärkeiden kuljetusten luotettavuutta. Pohjois-Pohjanmaan maantieverkolla kelirikkoa esiintyy eniten Kala- ja Pyhäjokilaakson sekä Kuusamon alueilla. Kainuu maantieverkolla kelirikkoa esiintyy eniten Kajaani-Sotkamo alueella. Soratieverkoston kunto vaikuttaa eniten metsä- ja maatalouden kuljetuksiin. Harvaan asuttujen alueiden pidentyvät etäisyydet palveluihin lisäävät tiestön kunto- ja hoitotason merkitystä. Haasteet: tieverkon kunnon ylläpito ja päivittäisen liikennöinnin ympärivuotinen turvaaminen harvaan asuttujen alueiden vähäliikenteisillä tieosuuksilla taajamien riittävä valaistus. 22

2.3 YRITYSTOIMINNAN TURVALLISUUS Nykytila ja yhteistyön nykyiset rakenteet Laajaa erityisesti yritystoiminnan turvallisuuden parantamiseen tähtäävää ja yhteistyö tukevaa alueellista elintä ei ole. On kuitenkin olemassa Elinkeinoelämän keskusliiton käynnistämän alueellisen yritysturvallisuustoiminnan Oulun seudulla toimiva yritysturvallisuusfoorumi. Vastaava elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteiselin on perustettu tai on tarkoituksena perustaa kaikkiin Suomen kasvukeskuksiin. Oulun seudulla toimivan yritysturvallisuusfoorumin kokoukset ovat teemaluontoisia, ja niihin kutsutaan edustajia vaihtelevasti keskeisistä yrityksistä ja turvallisuusviranomaisista. EK:n lisäksi muita yritysjärjestöjä ei ole mukana. Yhteistyöfoorumilla ei ole toimintasuunnitelmaa, mutta EK on kirjannut foorumin tavoitteeksi edistää kumppanuutta alueellisten ja paikallisten turvallisuusviranomaisten kanssa sekä parantaa olennaisen ja tarpeellisen turvallisuustiedon vaihtamista. Tavoitteeksi on lisäksi kirjattu pyrkimys parantaa yritysten kykyä selvitä normaaliolojen vakavista häiriötilanteista ja tukea toiminnan jatkuvuuden varmistamista kaikissa olosuhteissa. Jälkimmäisissä tavoitteissa on päällekkäisyyttä alueellisen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kattavan valmiustoimikunnan tavoitteiden kanssa. Häiriöttömän toiminnan varmistamista käsittelevänä elimenä on olemassa edellä mainittu alueellinen valmiustoimikunta. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella toimii kolme poolin alueorganisaatiota: tietoyhteiskuntasektorin aluepooli (TIVA-toiminta), rakennuspooli ja voimatalouspooli. Rakennuspoolin ja voimatalouspoolin toiminta kattaa Lapin maakunnan. Alueella toimii myös logistiikan varautumistoimikunta, joka on käytännössä maakuljetuspoolin alueorganisaatio. Päivittäistavarahuollon varautumisesta on meneillään alueellinen poolikokeilu. Yritysturvallisuuden tila Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa Käytettävissä ei ole etenkään koottua tietoa yritysturvallisuuden nykytilasta. Syynä ovat erityisesti vähäinen yritysuhri- ja muu tutkimus sekä puutteet poliisin tilastoinnissa. Asia on todettu keskeiseksi ongelmaksi valtakunnallisen ohjelman yhteydessä, ja asian parantamiseksi on esitetty toimenpide-ehdotuksia. Toimenpideehdotukset sisältävät mm. tilastointimuutoksia, kartoituksia sekä joidenkin yritysuhritutkimuksen toimenpideehdotusten jalkauttamista. Paikallisen turvallisuusyhteistyön tukeminen Aluehallintoviraston toteuttaman peruspalvelujen saatavuuden arvioinnin yhteydessä tehtyjen kunnille suunnattujen kyselyjen perusteella yritysten osallistuminen paikalliseen turvallisuusyhteistyöhön on vähäistä koko maassa, myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Elinkeinoelämän edustus toteutuu paikoin yrittäjäjärjestöjen kautta. Kuntien antamien vastausten perusteella tilanteessa ei ole tapahtunut muutosta kuluneen vuoden aikana. Tavoitteet 1) Elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyön kehittämiseksi yritystoiminnan turvallisuuden ja häiriöttömän toiminnan varmistamiseksi 2) Yritysturvallisuuden parantaminen Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 3) Paikallisen turvallisuusyhteistyön tukeminen 23

3. RIKOKSEN JA VÄKIVALLAN UHKA 3.1 RIKOSTEN MÄÄRÄ Rikoslakirikoksilla tarkoitetaan vankeusuhan sisältäviä rikoksia, jotka voidaan edelleen jaotella mm. omaisuusrikoksiin, henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin, liikennerikoksiin sekä huumerikoksiin. Kun arvioidaan poliisin palvelukykyä, yleisesti käytetty rajaus on rikoslakirikokset vähennettynä liikennerikoksilla. Perusteena tälle on se, että liikennerikokset ovat pääsääntöisesti selviä jo valmiiksi. Vuonna 2011 poliisin tietoon tuli Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella yhteensä 82 200 rikosta. Näistä rikoslakirikoksia (pl. liikennerikokset) oli noin 29 000. Määrä lisääntyi edellisvuodesta noin 3 400 rikoksella eli 13,5 prosentilla. Määrä ei laskenut yhdenkään poliisilaitoksen alueella, erityisen voimakasta kasvu puolestaan oli Oulun poliisilaitoksessa. Asukaslukuun suhteutettuna kasvu oli hieman maltillisempaa. Taulukko 3: Rikoslakirikosten (pl.liikennerikokset) lukumäärä ja asukaslukuun suhteutettu määrä 2006 2011 sekä muutokset 2010 2011. Rikoslakirikokset (pl. liikennerikokset) 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010-2011 Oulu 15 313 15 809 16 319 15 772 15 108 17 613 16,6% Jokilaaksot 5 103 5 050 4 657 4 899 4 954 5 364 8,3% Kainuu 4 258 4 308 4 248 3 933 4 081 4 505 10,4% Koillismaa 1 296 1 478 1 556 1 395 1 427 1 529 7,1% Yhteensä 25 970 26 645 26 780 25 999 25 570 29 011 13,5% Rikoslakirikokset (pl. liikennerikokset) 10 000 asukasta kohden 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010-2011 Oulu 672 684 697 664 627 721 15,0% Jokilaaksot 406 403 372 392 398 432 8,5% Kainuu 522 534 530 494 515 572 11,1% Koillismaa 415 479 507 460 474 513 8,3% Yhteensä 557 569 569 550 539 608 12,9% Kuvio 14: Rikoslakirikokset poliisilaitoksittain 2009-2011 50000 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 2009 2010 2011 10000 5000 0 Oulu Jokilaaksot Kainuu Koillismaa Yhteensä 24

3.2 RIKOKSET SEKÄ NIIDEN UHRIT JA TEKIJÄT 3.2.1. SEKSUAALIRIKOKSET SEKÄ HENKEEN JA TERVEYTEEN KOHDISTUVAT RIKOKSET Seksuaalirikosten määrä kasvoi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella merkittävästi muuta maata enemmän. Verrattuna vuoteen 2010 poliisin tietoon tuli yli kaksinkertainen määrä rikoksia. Vaihtelu alueen poliisilaitosten välillä oli yhtälailla suurta - kun Oulussa ja Kainuussa määrä kasvoi 40 prosenttia, kirjattiin Jokilaaksoissa vuonna 2011 kolminkertainen määrä rikoksia edellisvuoteen verrattuna. Taulukko 4 : Rikosmäärien kehitys lajeittain 2008 2011. Vuoteen 2010 verrattuna erityisen voimakkaasti lisääntyivät seksuaalirikokset sekä henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset. Henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten määrä kasvoi kolmanneksella vuoteen 2010 verrattuna. Myös huumausaine-rikosten määrä on noussut. Myös väkivaltarikollisuuden määrä kasvoi merkittävästi vuosien 2010 ja 2011 välillä. Kuvio 15: Rikoksia vuosina 2008-2011 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010-2011 Seksuaalirikokset 217 170 199 429 115,58% Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset 2 841 2 788 2 975 3 973 33,55% Huumausainerikokset (uudet RL 50-luku) 921 1 083 1 170 1 442 23,25% Kaikki alkoholirikokset 361 413 429 514 19,81% Rikokset rikoslain 42, 43 ta 44 lukua vastaan 485 517 518 584 12,74% Omaisuusrikokset 19 505 18 583 17 799 19 579 10,00% Liikennerikokset 13 836 13 288 12 858 13 692 6,49% Muut rikoslakia vastaan tehdyt rikokset 1 804 1 910 1 952 2 053 5,17% Rikokset oikeudenkäyttöä, viranomaista ja yleistä 1 007 948 957 951-0,63% järjestystä vastaan Kaikki muut rikokset 1 845 1 681 1 573 1 485-5,59% Kaikki liikennerikkomukset 35 128 34 384 42 282 37 488-11,34% Yhteensä 77 950 75 765 82 712 82 190-0,63% 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 2008 2009 2010 2011 Seksuaalirikokset Henkeen ja terveyteen kohdistuvat Huumausainerikokset Omaisuusrikoksia poliisin tietoon tuli vuonna 2011 enemmän kuin vuonna 2010 - kun määrät ovat vähentyneet koko 2000 luvun, voidaan puhua jonkinlaisesta käänteestä. Omaisuusrikoksilla ja huumausainerikoksilla on myös keskinäinen syy-yhteys. Poliisin resurssitilanteella on yhteys myös poliisin tuloksiin. Tilanne tulee entisestään korostumaan, jos väkeä joudutaan vähentämään. Poliisin omalla toiminnallaan paljastamien törkeiden huumausainerikosten määrä on vähentynyt merkittävästi vaikka huumerikosten määrä kaikkiaan kasvoikin. Kehitys johtuu suurelta osin siitä, että huumausaiherikosten paljastamiseen ei ole voitu keskittyä muiden töiden takia yhtä tehokkaasti kuin edellisinä vuosina. Rikostorjunnan painotusten tulee olla tulevina vuosina sellaisia, joilla pystytään pysäyttämään sekä väkivalta- että omaisuusrikosten määrän kasvu. 25

3.2.2 PAHOINPITELYRIKOKSET Vuoden 2011 alussa tuli voimaan lakimuutos, jonka johdosta perhe- ja lähisuhteessa tapahtuneet, alle 18- vuotiaaseen sekä työtehtäväänsä hoitavaan kohdistuneet lievät pahoinpitelyt muuttuivat virallisen syytteen alaisiksi. Muutos on johtanut siihen, että em. rikokset kirjautuvat entistä useammin. Lievien pahoinpitelyjen määrä kasvoikin yli 19 prosentilla mutta tavallisten pahoinpitelyjen 44 prosentilla. Lakimuutoksen vaikutusten voidaan kuitenkin olettaa ulottuvan kaikkeen pahoinpitelyrikollisuuteen. Taulukko 5: Pahoinpitelyrikosten lukumäärä 2006 2011 ja muutos 2010 2011. Lähde: Poliisin tilastot 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010-2011 Oulu 1 177 1 273 1 285 1 243 1 310 1 924 46,87% Jokilaaksot 698 573 555 633 676 895 32,40% Kainuu 618 575 580 509 528 674 27,65% Koillismaa 217 249 210 192 233 224-3,86% Yhteensä 2 710 2 670 2 630 2 577 2 747 3 717 35,31% Kuvio 16: Pahoinpitelyrikoset 2006-2011 poliisilaitoksittain Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueella Lähde: Poliisin tilastot 2500 Pahoinpitelyrikokset poliisilaitoksittain 2000 1500 1000 500 Oulu Jokilaaksot Kainuu Koillismaa 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Pahoinpitelyrikosten määrä näyttäisi kasvaneen erityisen voimakkaasti Oulussa, Koillismaalla määrä sen sijaan oli jopa hieman edellisvuotta pienempi. Alueen suuremmat kaupungit sekä osa näiden kehyskunnista näyttäytyy korkean rikollisuuden tason alueina. Sellaisia kuntia, joissa rikollisuuden taso on matala, löytyy puolestaan eniten alueen eteläosista. Kuntien välinen vaihtelu asukaslukuun suhteutetun rikollisuuden määrässä on erittäin suuri. Kun 10 000 asukasta kohden Reisjärvellä, Pyhäjoella ja Pyhännällä on poliisin tietoon tullut keskimäärin (2006 2011) alle 200 rikoslakirikosta, on keskiarvo Oulussa yli 900 ja Kajaanissa ja Raahessa yli 600 rikosta. Oulun ympäristössä Kempeleessä ja Haukiputaalla rikollisuuden taso on lähes kaksinkertainen Oulunsaloon ja Kiiminkiin ja yli kaksinkertainen Tyrnävään verrattuna. 26