Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta (www.historianet.fi). Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus
Keksinnöt Tulkoon Yhdysvallat/1878 1882 New York Yhdysvallat 26 Historia 14 2011 Kynttilät, öljylamput, kaasulamput ja kaarilamput olivat ihmiskunnan ainoita keinovalon lähteitä. Keksijät ympäri maailmaa tekivät kuitenkin kovasti töitä kehittääkseen käytännöllisen ja edullisen valonlähteen.
valo Thomas Edison sai patentin yli tuhannelle keksinnölle, mutta hehkulamppu oli niistä ehkä merkittävin. All over press & Scanpix/AKG Kun Thomas Alva Edison lupasi toimittajalle, että pian tarjolla olisi edullista sähkövaloa, käynnistyi neljän vuoden tiivis työ. Epäilijöitä riitti, mutta Edison jatkoi työtä sitkeästi ja sai kunnian hehkulampun keksimisestä. Historia 14 2011 27
Keksinnöt Stine Overbye Vierailu taikurin työpajalla on aina vaivan väärti. Keksijä Thomas Alva Edisonia pidettiin lähes taikurina, ja Menlo Parkin pikkukylään asti Edisonin luo vaivautuneille toimittajille oli aina luvassa meheviä juttuja. Edison oli ilmoittanut, että häneltä oli odotettavissa pieni keksintö joka kymmenes päivä ja suuri noin puolivuosittain. Tähän asti lupaus oli pitänyt kutinsa melko hyvin. Koko aikuiselämänsä Edison oli tuottanut laboratoriossaan keksintöjä, kuten pörssilennättimen, sähkökynän ja gramofonin edeltäjän, joiden ansiosta hän oli saanut lempinimen Menlo Parkin taikuri. Syyskuussa 1878 Edisonilla oli kuitenkin kerrottavanaan The New York Sunin toimittajalle jotain mullistavaa. Vuosikymmeniä tutkijat olivat pyrkineet kehittämään vaihtoehtoa kaasuvalolle, Muitakin välkkyjä Joseph Swan kehitti hehku lampun jo ennen Edisonia. Edison ja Swan perustivat 28 yhteisen Historie Ediswan-yrityksen. 14 2011 mary evans & getty images Edison on jäänyt historiaan hehkulampun keksijänä, mutta todellisuudessa hän vain jatkoi muiden aloittamaa kehitystyötä. Ensimmäisen sähkövalon keksi jo vuonna 1810 brittiläinen Humphry Davy. Hän havaitsi, että kahden lähelle toisiaan sijoitetun hiilielektrodin välille syntyi sähköinen valokaari. Periaatetta hyödynnettiin kaarilampuissa, jotka voimakkaan ja häikäisevän loistonsa vuoksi sopivat erityisesti katuvalaistukseen. Ensimmäisiä kokeiluja hehkulampuilla teki saksalainen Heinrich Göbel. Hän sai vuonna 1854 hiilletyn bambulangan hehkumaan hetken tyhjiössä lasikuvun alla. Kuusi vuotta myöhemmin brittiläinen Joseph Wilson Swan onnistui kehittämään käytännöllisen hehkulampun. Hänen käyttämänsä virtalähde oli kuitenkin liian heikko samoin kuin sen aikaiset tyhjiöpumput, joten lamppu loisti himmeästi ja vain lyhyen aikaa. Edisonin hehkulamppu oli yksi monista, jotka olivat esillä kansainvälisessä sähköalan innovaatioita esittelevässä näyttelyssä Pariisissa vuonna 1881. Edison sai eniten huomiota, koska hän saattoi esitellä myös valmiin sähköjakelujärjestelmän. Niinpä hän voitti ensimmäisen palkinnon, jonka ansiosta hän saattoi perustaa tytäryhtiöitä moniin maihin ja luoda näin pohjan maailmanlaajuiselle sähköimperiumille. Hehkulanka: platinaa ~ Paloaika: 1 2 tuntia syyskuu 1878 Getty images mutta kukaan ei ollut onnistunut siinä. Nyt Edison kuitenkin ilmoitti itsevarmasti, että aivan pian hän olisi valmis valaisemaan koko maailman sähköllä. Suunnitelma oli Edisonin siihenastisista kunnianhimoisin, ja toimittaja kuunteli häntä tarkasti. Vastikään keksimäni prosessin ansiosta voin tuottaa tuhannen ei vaan kymmenentuhannen kynttilän edestä valoa yhdellä koneella. Niin, oikeastaan määrän voi sanoa olevan loputon. Kun ihmiset näkevät, kuinka kirkasta ja edullista tämä valo on mikä tapahtuu muutaman viikon kuluttua tai heti kun olen saanut suojattua keksintöni kaasuvalosta tulee historiaa. Muutaman päivän kuluttua The Sun julkaisi artikkelin Edisonin sähkövalosta. Siinä kuvattiin Edisonin järjestelmää, joka hänen mukaansa mullistaisi maailman. Voin valaista koko Manhattanin keskeisen osan yhdellä 500 hevosvoiman koneella, hän kertoi haastattelussa ja selitti, miten kone yhdistettäisiin sähkötoimisiin hehkulamppuihin maanalaisten johtojen verkostolla. Voitonriemuisena hän ennusti, että samat johdot, jotka huolehtivat valaistuksesta, voivat myös toimittaa energiaa lämmitykseen ja ruuanlaittoon. Edison maalasi lukijoiden silmien eteen aivan uuden maailman. Valaistukseen käytettiin tuolloin vielä paljon steariinikynttilöitä ja öljylamppuja. Kaasulyhdyt olivat toki vähitellen yleistyneet kaupungeissa sekä katujen varsilla että kodeissa, mutta niillä oli huonot puolensa. Kaasulamput käryttivät ja nokesivat huonekalut ja verhot, imivät ilmasta happea ja tuottivat myrkyllisiä höyryjä. Lisäksi kaasun käytössä oli jatkuva paloja räjähdysvaara, ja kuolemantapaukset olivat melko yleisiä. Edisonin kuvailema luotettava ja edullinen sähkövalaistus olisi siis selvä askel parempaan. The New York Sunin päätoimittaja Charles Dana kirjoitti pääkirjoituksessaan: Olemme yllättävien kokemusten kynnyksellä, jos siis Edison pitää, mitä lupaa. Hehkulamppu ei ärsyttänyt silmiä Artikkeli sai kosolti huomiota, ja sitä siteerattiin päivälehdissä ympäri Yhdysvaltoja. Suurimman vaikutuksen se kuitenkin teki finanssimaailmassa New Yorkin Wall Streetillä. Kaasuteollisuuden pörssi kurssit syöksyivät laskuun, koska kukaan ei halunnut rahojaan kiinni näivettyvälle alalle. Sen sijaan rahoittajat jonottivat päästäkseen sijoittamaan varojaan Edisonin hankkeeseen. Menlo Parkin taikuri ei silti antanut innokkaiden sijoittajien ja lehdistön häiritä vaan työskenteli apulaisineen yötä päivää. Tarkoituksena oli rakentaa koko sähkön tuotto- ja jakelujärjestelmä, johon kuuluivat muun muassa dynamo, johtoverkko, kytkimet, sulakkeet ja sähkömittarit. Työ ei kuitenkaan edennytkään niin nopeasti kuin Edison oli arvellut luvatessaan kaiken olevan valmista muutamassa viikossa. Hehku
Thomas Edison Edisonin menestys oli tiiviin ryhmätyön ansiota. Hänellä oli koko ajan tukenaan suuri joukko sähköalan asiantuntijoita. polfoto/ullstein bild lamppu oli uuden valaistusjärjestelmän keskeinen osa, ja käytännöllisen hehkulampun kehittäminen oli Edisonilta vielä pahasti kesken. Hehkulampun idea ja rakenne oli hänelle kuitenkin jo selvää: virta kulkee hehkulangan kautta lasikuvussa lähes tyhjiössä, jolloin lanka kuumenee ja alkaa hehkua mutta ei pala poikki. Edison oli lisäksi keksinyt, että lamput saattoi kytkeä myös rinnan eikä sarjaan, jolloin niitä saattoi sytyttää ja sammuttaa yksitellen toisistaan riippumatta. Edison antoi kuitenkin ulkomaailman uskoa, että kaikki oli kunnossa. Hän kertoi toimittajille hehkulampun olevan täysin tyydyttävä, ja esitteli syksyllä 1878 innolla keksintöään The New York Sunin toimittajalle, joka oli taas tullut vierailulle. Toimittajalta oli mennä jalat alta, kun hän näki hehkulampun, joka loisti kuin tähti yössä. Hän kuvasi kokemusta näin: Oli valoa. Kirkasta, kylmää ja kaunista. Mikään ei ärsyttänyt silmiä. Mekanismi oli niin yksinkertainen ja täydellinen, että se tuntui lähes itsestäänselvyydeltä. Toimittaja ei kuitenkaan tiennyt, että hehkulampun paloaika oli tuolloin vain tunti tai pari, minkä jälkeen hehkulanka paloi loppuun. Hehkulangan lisäksi ongelmia aiheutti lampun virtalähde eli dynamo. Markkinoilla olevat mallit olivat aivan liian heikkoja, joten Edisonin ja hänen työryhmänsä oli rakennettava uusi dynamo. Huhtikuussa 1879 valmistui Longlegged Mary-Ann, ennennäkemättömän tehokas dynamo, joka seisoi metrin pituisilla jaloilla. Menlo Parkista tuli valomeri Höyrykoneen käyttämä dynamo oli yli kaksi kertaa niin tehokas kuin aiemmat mallit, ja se tuotti riittävästi virtaa lukuisiin hehkulamppuihin. Edisonin väitteet tuntuivat niin uskomattomilta, että arvostetun Scientific American -julkaisun eturivin insinöörien mukaan ne olivat absurdeja. Monet muutkin tahot suhtautuivat Edisonin hankkeeseen epäillen. Hän oli toki monesti osoittanut nerokkuutensa, mutta nyt hän oli luvannut enemmän kuin pystyisi pitämään, arvelivat asiantuntijat. Olemme kuulleet paljon herra Edisonin keksimästä uudesta valaistusjärjestelmästä. En tiedä, mihin hänen menetelmänsä perustuvat, mutta voin vakuuttaa, että mikä tahansa hehkulampuista riippuvainen järjestelmä on tuomittu epäonnistumaan, ilmoitti esimerkiksi eräs tunnustettu brittiprofessori. Kritiikistä huolimatta Edison uskoi, että läpimurto tapahtuisi pian. Hän ahersi hehkulampun kehittelyn parissa ja yritti pitää kärsimättömiä sijoittajia tyytyväisinä. Vihdoin lokakuussa 1879 hehkulankakokeilut alkoivat tuottaa tulosta. Pari tuntia puolen yön jälkeen Edison sytytti lampun, jonka hehkulanka oli hiillettyä puuvillaa. Lamppu paloi koko yön ja aina seuraavaan iltapäivään asti kirkkaasti. Edison kirjasi tyytyväisenä uuden paloaikaennätyksen: 14,5 tuntia. Edison kokeili jos jonkinlaisia materiaaleja etsiessään riittävän kestävää Pilapiirroksessa Edison paljastaa sähkölampun valolla korruptoituneiden kaasuyritysten hämärähommia. The Art Archive Historia 14 2011 29
Keksinnöt Vuonna 1889 vaihtovirta tappoi asentajan. Ruumis roikkui sähkötolpassa tuntitolkulla, kunnes se saatiin alas. Edison perusteli tapauksen avulla vaihtovirran olevan pirullista. science photo library hehkulankaa, mutta ei ollut tyytyväinen sen enempää kiinalaiseen silkkiin, hevosenjouhiin kuin tiikkipuun kuituihinkaan. Pari työntekijää lahjoitti jopa partahaiveniaan kokeiltavaksi melko hyvällä menestyksellä. Edison havaitsi, että hiilletty pahvi paloi vielä hieman kauemmin kuin puuvilla, ja niin loppuvuonna 1879 ilmapiiri Menlo Parkissa sen kuin parani. Nyt Edisonilla ja hänen ryhmällään oli riittävän kauan palava hehkulamppu, dynamo ja tukenaan joukko innokkaan optimistisia ja avokätisiä sijoittajia. Edisonin työryhmän oli vaikea pitää edistymistään 30 Historia 14 2011 Hehkulanka: puuvilla- lanka ~ Paloaika: 14,5 tuntia lokakuu 1879 Getty images Edison hävisi virtojen sodan Edisonin järjestelmä perustui tasavirtaan. Tasavirtaa pystyi kuitenkin siirtämään vain muutaman kilometrin päähän sähkölaitokselta, sillä pidemmällä matkalla jännite laski liikaa. Silti Edison julisti, että tasavirta oli ainoa käyttökelpoinen järjestelmä ja että sen vaihtoehto, vaihtovirta, oli hänen mielestään hengenvaarallista. Hän vetosi kerta toisensa jälkeen todis teisiin, joita hän sai muun muassa tapattamalla koiria, kissoja, lehmiä, hevosia ja jopa norsun vaihtovirralla. Edison meni niin pitkälle, että hän antoi teknikoidensa rakentaa maailman ensimmäisen sähkötuolin toivoen voivansa sen avulla vakuuttaa ihmiset vaihtovirran pahuudesta. Elokuussa 1890 eräs 30-vuotias mies teloitettiin sähkötuolissa, jota monet pitivät inhimillisenä vaihtoehtona hirsipuulle. Teloitus ei sujunut aivan suunnitelman mukaan, sillä generaattori oli liian heikko. Tuomittu joutui kärsimään kahdeksan minuuttia ennen kuin heitti henkensä. Tasavirran autuuteen luottanut Edison hävisi kuitenkin kilpailun, joka tunnettiin nimellä War of the Currents, virtojen sota. Tasavirta oli ollut vallalla yli 10 vuotta, mutta 1890-luvulla sen syrjäytti vaihtovirta, jota saattoi siirtää pitkiäkin matkoja ilman merkittävää jännitehäviötä. enää salassa, sillä Menlo Parkin ikkunoista loisti yötä päivää kirkasta valkoista valoa, jota ohikulkevien junien matkustajat eivät voineet olla huomaamatta ja ihastelematta. Edison halusi silti lykätä uutisen julkistamista, kunnes kaikki yksityiskohdat olisivat kunnossa. 21. joulukuuta 1879 The New York Herald kuitenkin julkaisi yllättäen koko sivun artikkelin otsikolla Edisonin valo suuren keksijän saavutus sähköisen valaistuksen saralla. Artikkelissa kuvailtiin hehkulamppua ja kerrottiin, kuinka virta kulkee lasikuvun sisällä pienen pahviliuskan kautta. Tuloksena on kirkas, kaunis valo, kuin auringonlasku syksyisessä Italiassa, toimittaja kuvaili uutta valonlähdettä Tuskin muste oli ehtinyt kuivua, kun uteliaita alkoi tungeksia Menlo Parkiin ihailemaan Edisonin valoja. Tulijoita oli niin paljon, että heitä varten oli otettava käyttöön ylimääräinen juna, ja jäisillä maanteillä syntyi valtavia liikenneruuhkia, kun ihmiset yrittivät hevosvaunuillaan päästä mahdollisimman lähelle taikurin taloa. Vuoden 1879 viimeisenä iltana Menlo Parkiin saapui noin 3 000 kutsu vierasta seuraamaan Edisonin virallista näytöstä. Vieraat olivat valmistautuneet ihmeisiin olivathan he tulleet taikurin taloon. Silti valossa kylpevät huoneet, joissa Edison vuoroin sytytti, vuoroin sammutti sähkövalojaan, löivät vieraat ällikällä. Hehkulangaksi bambukuitua Vaikka Edison oli voittanut suurimman esteen kehittämällä kestävän ja käytännöllisen hehkulampun, järjestelmä ei vielä ollut täydellinen. Monia teknisiä ongelmia oli yhä ratkaistavana, ennen kuin hän voisi valaista Manhattanin. Hänen laboratorionsa suorastaan kuhisivat työn touhusta koko vuoden 1880. Kaikki on aivan uutta, joten jokainen uusi askel on askel tuntemattomaan, huomautti Edison toimittajalle ja jatkoi: Minun on otettava huomioon tuhansia pikku asioita, joista maailma ei koskaan ole kuullut puhuttavankaan. Verstailla väki väkersi jos jonkinlaisia osia: lampunkantoja, kattokruunuja, liittimiä, kytkimiä ja sähkömittareita. Hehkulampun paloaika oli nyt saatu kasvatettua 300 tuntiin, mutta sekään ei vielä riittänyt kaupallisiin tarkoituksiin. Kesällä 1880 Edison keksi lopulta itseään tyydyttävän ratkaisun: hehkulanka tehtäisiin bambukuidusta. Bambukuidun ansiosta hehkulamppu saattoi palaa 1 200 tuntia, mikä oli aivan valtaisa edistysaskel. Edison lähettikin saman tien miehensä hankkimaan Kiinasta ja Japanista korkealuokkaista bambua. Pian laboratorioissa valmistettiin päivittäin satoja hehkulamppuja. Kesällä 1880 Edison onnistui ratkaisemaan toisenkin häntä pitkään askarruttaneen ongelman. Siihen asti sähköjohtojen valmistaminen oli ollut erittäin kallista, koska siihen tarvittiin runsaasti kallista kuparia, mutta nyt Edison onnistui vähentämään tarvittavan kuparin määrän kahdeksasosaan aiemmasta. Lopultakin Edisonilla oli valaistusjär
Kolme askelta valoon Muut keksijät olivat keskittäneet kaikki voimansa hehkulampun kehittämiseen ja unohtaneet kokonaan sähkönsiirron. Edison kiinnitti alusta asti huomiota myös sähkönsiirron ja eristysten kehitykseen, mikä oli ratkaisevan tärkeää kaupallisen läpimurron kannalta. Maailman ensimmäinen sähkölaitos tuotti 110 voltin tasavirtaa. science & society l ähde virta Maailman paras dynamo Edison kehitti dynamon, joka oli riittävän tehokas tuottaakseen virtaa suurelle määrälle hehkulamppuja. Höyrykäyttöinen dynamo seisoi pitkillä jaloilla, joten se sai nimen Long-legged Mary-Ann eli pitkäsäärinen Mary-Ann. Noin 250 kiloa painava dynamo oli kovaääninen, mutta se pystyi muuttamaan suurimman osan höyrykoneelta tulevasta voimasta tasavirraksi. Se oli aikansa tehokkain dynamo, ja sen avulla pystyttiin valaisemaan useita Manhattanin kortteleita ja muun muassa The New York Times -sanomalehden suuri toimitus. Edisonin dynamo oli aikanaan maailman tehokkain. getty images jakelu Johdot kaivettiin maahan Edisonin sähkölaitos Pearl Streetillä toimitti 110 voltin tasavirtaa kaikkiaan neljäänsataan järjestelmään kytkettyyn lamppuun maan alaisen johtoverkon kautta. Johtojen ympärillä oli eristiminä kerrok sittain kangasta, parafiinia, tervaa ja pellavansiemenöljyä. Kaksi vuotta maailman ensimmäisen sähkölaitoksen vihkimisestä sillä oli asiakkaita jo noin 500 ja se tuotti virtaa yli 11 000 lamppuun. New Yorkin katujen alle kaivettiin 23 kilometriä johtoja. new york public library tyhjiöity kupu tus vaiku Hehkulanka Edison valaisi New Yorkin Edisonin hehkulampussa oli lasikuvun sisällä lähes tyhjiössä ohut hiilletystä bambusta tehty lanka. Hehkulanka lämpeni ja alkoi hehkua, kun sen kautta johdettiin virtaa. Lampussa oli niin sanottu Edison-kanta, joka on yhä tavallinen muun muassa Suomessa käytettävissä hehkulampuissa. Kuka tahansa saattoi vaihtaa lampun ilman erityisosaamista tai työkaluja. Lamput oli kytketty rinnan, joten jokaisen saattoi sytyttää tai sammuttaa muista riippumatta. Pian koko New York valaistiin, ja uusiin rakennuksiin asennettiin alusta alkaen sähkövalo. polfoto/corbis
Keksinnöt jestelmä, joka todella oli edullisempi kuin kaasuvalo. Edison oli alusta asti ollut sitä mieltä, että sähköjohdot olisi kaivettava maahan suojaan tuulelta ja sateilta. Työryhmät ryhtyivät kokeilemaan erilaisia eristyskerroksia, ja niitä testattiin kaivamalla 13 kilometriä johtoja maahan Edisonin työpajojen ympärille. Erilaisten eristeiden kokeilemista varten johdot oli kaivettava ylös kolme kertaa, ennen kuin riittävä eristys saatiin aikaiseksi. Se onnistui marraskuussa 1880, kun johdot ympäröitiin useilla kerroksilla kangasta, Edison tapasi sanoa: Neroudessa on yksi prosentti inspiraatiota ja 99 prosenttia kovaa työtä. getty images Viihdealan edelläkävijä Edisonilla oli runsaasti työntekijöitä, minkä ansiosta hänen onnistui saada kaikkiaan 1 093 patenttia. Osa hänen laitteistaan loi pohjan populaarikulttuurille. Kinetoskooppi sai kuvat elämään Edison patentoi vuonna 1891 työryhmänsä kehittämän kinetoskoopin, jolla yksi ihminen kerrallaan saattoi katsoa filminauhalta elävää kuvaa. Kinetoskooppi oli elokuvaprojektorin ja television edeltäjä. Kinetografi edelsi elokuvakameraa Kinetoskoopin rinnalla kehitettiin kinetografi, joka otti yksittäisiä valokuvia sarjana filmille. Kinetoskoopin valaistessa filmillä olevia kuvia nopeasti peräkkäin syntyi liikkeen vaikutelma. Fonografi pohjusti ääniteteollisuutta Edison keksi gramofonin edeltäjän fonografin vuonna 1877. Laite sekä äänitti että toisti ääntä. Ensimmäinen äänite oli Mary had a little lamb eli Maijall oli karitsa, jonka Edison itse lauloi. science & society/polfoto/corbis parafiinia, tervaa ja pellavansiemenöljyä. Edison saattoi nyt ensimmäistä kertaa sytyttää katulamppunsa, jotka valaisivat koko työpajojen ja rautatieaseman välisen tienpätkän. Jouluna 1880 kaikki puhuivat Menlo Parkin ulkovalaistuksesta, ja väkeä virtasi läheltä ja kaukaa katsomaan Edisonin ihmeellistä keksintöä. Uteliaiden joukossa oli myös maailmankuulu ranskalainen näyttelijätähti Sarah Bernhardt, joka oli hurmaantunut tavatessaaan suurmiehenä pitämänsä Edisonin. C est grand, c est magnifique, hän toisteli ihastuneena Edisonin sytyttäessä ja sammuttaessa satoja lamppuja pihamaallaan. Edison voiteli poliitikkoja Bernhardt ei ollut ainoa julkkis, jonka tie kävi Menlo Parkiin joulukuussa 1880. Edison oli läpimurtonsa kynnyksellä, mutta saadakseen järjestelmänsä käyttöön New Yorkissa hänen oli saatava kaupungilta lupa kaivaa johdot Manhattanin katujen alle. Niinpä hän kutsui asiasta päättävät poliitikot yksityiseen näytökseen. Lukuisien toimittajien seuratessa sivusta New Yorkin kaupunginvaltuuston jäsenet saapuivat Menlo Parkiin illalla 20. joulukuuta. Edison pyrki kaikin tavoin luomaan välitöntä tunnelmaa ja toivotti kaikki tervetulleiksi lujalla kädenpuristuksella leveä hymy kasvoillaan. Ulkovalaistus oli päällä, ja lumikuorrutteinen maisema suorastaan säteili. Työpajoissa loisti pehmeä valo, joka kutsui vieraat sisään lämpöön. Edison alkoi kertoa sähkövalosta, minkä jälkeen hän yhdellä kytkimellä sammutti ja sitten sytytti uudestaan 290 pihapiirissä olevaa lamppua. Vieraat olivat vaikuttuneita. Sitten vieraat siirtyivät sisätiloihin ja Edison jatkoi esitelmäänsä. Vieraiden kuunneltua jonkin aikaa teknisiä yksityiskohtia heidän katseensa alkoivat kuitenkin harhailla. Edison oli ennakoinut, että näin kävisi jossain vaiheessa, joten hän keskeytti puhetulvansa ja ohjasi vieraat laboratorioon, joka oli vierailua varten muutettu ruokasaliksi. Pöydät notkuivat viiniä, samppanjaa sekä erään New Yorkin hienostoravintolan herkkuja, ja aterian mittaan tunnelma keveni huomattavasti. Kaasuvalaistuksesta vastuullinen poliitikko kohotti toverillisesti maljan Edisonille ja julisti: Kaasu on vaarallista. Mies saattaa helposti mennä hotelliin, puhaltaa kaasuvalon sammuksiin ja herätä aamulla kuolleena. Sähkövaloa ei kukaan puhalla sammuksiin. Edison oli oikein tyytyväinen iltaan, sillä vieraat olivat suhtautuneet hänen hankkeeseensa erittäin myötämielisesti. Viisi kuukautta myöhemmin hän sai kaupungilta luvan kaivaa Manhattanin kivetyt kadut auki, kunhan lupasi myös korjata aiheuttamansa vahingot. Ja valo tuli Helmikuussa 1881 Edison oli valmis iskemään Manhattanille lapiomies
Histografica & new york public library 1920 Brooklyn bridge 1903 tensä kanssa. Muutaman kuukauden kuluttua hän löysi Pearl Streetiltä sopivan paikan maailman ensimmäiselle sähkölaitokselle. Myyntiedustajat kulkivat Manhattanilla ovelta ovelle kysellen sähkölaitoksen mahdollisilta tulevilta asiakkailta näiden tarpeista ja toiveista. Suurin osa innostui hankkeesta varsinkin kuultuaan, että sähkövalo oli halvempaa kuin kaasuvalo. Myyntivalttina edustajat tarjosivat 12 ilmaista hehkulamppua uusille asiakkaille ja lupasivat hoitaa kaikki tarvittavat asennukset. Manhattanin sähköistämisestä tuli koko Yhdysvaltojen suuri puheenaihe. Lehdissä kirjoitettiin jatkuvasti hankkeen puolesta ja sitä vastaan, sen aiheuttamista häiriöistä kaupungissa tai Edisonin hitaasta edistymisestä. Työ venyikin suunnitellusta aikataulusta. Edison oli luvannut valaista Manhattanin marraskuussa 1881, mutta kovan talven vuoksi kestikin ennakoitua pidempään kaivaa reilut 23 kilometriä johtoja puolen metrin syvyyteen maan alle. Esimakua Edisonin ihmeestä saatiin keväällä 1882, kun monet New Yorkin miljonäärit olivat tilanneet yksityisasuntoihinsa yksityisen sähköjärjestelmän, aikansa uuden statussymbolin. Yhdysvaltojen rikkain mies William H. Vanderbilt saattoi ensimmäisenä sytyttää sähkölampun 58 huoneen kiinteistössään. Hetki ei kuitenkaan ollut niin loistokas, kuin Edison oli odottanut. Dynamoa käyttävä höyrykone piti hirmuista meteliä ja aiheutti rouva Vanderbiltille hysteerisen kohtauksen. Rouva uhkasi muuttaa talosta eikä rauhoittunut, ennen kuin Edison oli purkanut koko asennuksen. Asiat näyttivät sujuvan paremmin, kun rahoitusalan merkkimiehen John Pierpont Morganin palatsiin asennettiin 385 hehkulamppua. Morgan esitteli ylpeänä sähkövaloaan ystävilleen ja liiketuttavilleen, mutta hänenkin ilonsa jäi lyhytaikaiseksi: naapurit valittivat dynamon pitävän meteliä ja saavan heidän talonsa tärisemään sekä pahanhajuisen savun tunkeutuvan Sähkövalaistus levisi muutamassa vuosikymmenessä New Yorkin kaduille ja asuntoihin, ja kaupunki on nykyisin yksi maailman valoisimmista paikoista. Hehkulanka: bambu- kuitu ~ Paloaika: 1 200 tuntia kesä 1880 Getty images heidän kotiinsa. Yksi Edisonin apulaisista yritti korjata tilannetta, mutta hänen lähdettyään talosta valaistusjärjestelmä meni oikosulkuun ja Morganin kirjasto paloi poroksi. Kesän 1882 kallistuessa syksyyn kaikki Manhattanin katukivet olivat jälleen paikoillaan ja rakennus toisensa jälkeen liitettiin vähitellen yleiseen sähköverkkoon. Edison alkoi vaivihkaa testata valaistusta, ja hänen itseluottamuksensa sen kuin kasvoi jokaisen onnistuneen testin myötä. Lehdille hän ylisti hehkulampun etuja ja kannusti ihmisiä vaihtamaan etovat kaasuvalot sähkövaloihin. Edison oli puhunut järjestelmästään ensimmäisen kerran neljä vuotta aiemmin. Noiden neljän vuoden aikana hänen hiuksensa olivat harmaantuneet, vaikka hän oli vasta 35-vuotias, mutta 4. syyskuuta 1882 kaikki huolet oli unohdettu. Suuren päivän kunniaksi Edison oli pukeutunut mittatilauspukuun ja silinteriin. Hän hypisteli taskukelloaan odotellessaan sijoittajiensa kanssa eräässä Wall Streetin toimistossa, että Pearl Streetin sähkölaitos käynnistyisi. Sen piti tapahtua kello 15. Tunnelma toimistolla oli jännittynyt viisarien madellessa kellotaululla. Edisonin vieressä istuva mies yritti piristää tilannetta ehdottamalla vedonlyöntiä. Sata dollaria vetoa, että lamput eivät syty, mies tokaisi. Kiinni veti! hihkaisi Edison hetkeäkään epäröimättä. Muutaman minuutin kuluttua Edison oli sata dollaria rikkaampi. Ne palavat! riemuitsi yksi sijoittajista sadan lampun syt tyessä rakennuksessa. Valo loisti myös naapurirakennuksista; tuona syyskuun päivänä New Yorkissa syttyi kaikkiaan neljä sataa sähkölamppua. Olen tehnyt kaiken, minkä lupasin, Edison lausui silminnähden helpottuneena The New York Sunin toimittajalle myöhemmin päivällä. Menlo Parkin taikuri ei vielä tiennyt, että Manhattanin valaistumisen hetki oli vasta alkusoittoa sähköistymiselle, joka eteni nopeasti kaikkialle ympäri maapalloa. Pohjoismaista ensimmäisenä sähkövalo saapui Suomeen. Edisonin palveluksessa Yhdysvalloissa jonkin aikaa toiminut insinööri Carl von Nottbeck rakensi Finlaysonin tehtaalle Tampereelle pohjoismaiden ensimmäinen sähkölaitoksen, ja pohjoismaiden ensimmäinen hehkulamppu oli sytytetty Finlaysonin kutomosalissa jo 15. maaliskuuta 1882 siis jo ennen Manhattanin yleisen sähköverkon käyttöönottoa. Lue lisää Jill Jonnes: Empires of Light Edison, Tesla, Westinghouse, and the Race to Electrify the World, Random House, 2004 Liz Sonneborn: The Electric Light Thomas Edison's Illuminating Invention, Infobase Publishing, 2007 Randall E. Stross: The Wizard of Menlo Park How Thomas Alva Edison Invented the Modern World, Three Rivers Press, 2008 Brian Bowers: A History of Electric Light and Power, Peter Peregrinus, 1982 Historia 14 2011 33