KIRJALLINEN KYSYMYS 399/2007 vp Kansainvälisen adoption rajoitukset Eduskunnan puhemiehelle Lapseksiottamisesta annettua lakia (153/1985) muutettiin vuonna 1996, jotta Suomessa voitiin saattaa voimaan Haagin yleissopimus lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa. Haagin sopimuksen tavoitteena on sopimusvaltioiden välinen yhteistyöjärjestelmä sen varmistamiseksi, että kansainväliset lapseksiottamiset toteutetaan lapsen edun mukaisesti. Kansainvälisen lapseksiottamispalvelun antaminen on luvanvaraista toimintaa. Palvelua voivat Suomessa antaa vain ne sosiaalilautakunnat ja yhteisöt, jotka ovat saaneet tähän sosiaali- ja terveysministeriön luvan. Suomalainen palvelunantaja voi toimia yhteistyössä ainoastaan sellaisen ulkomailla vastaavassa palvelutehtävässä työskentelevän ulkomaisen viranomaisen, järjestön tai muun toimielimen kanssa, jonka lapseksiottamisasioiden lautakunta on hyväksynyt. Kansainvälistymisen myötä suomalaisia työskentelee kasvavassa määrin ulkomailla, ja maan sisäinen adoptio näiden jaksojen aikana on myös aikaisempaa yleisempää. Lapseksiottamisen tiukka lainsäädäntö on osoittautunut ongelmalliseksi tilanteissa, joissa suomalainen perhe on ulkomailla asuessaan adoptoinut kohdemaasta lapsen ja haluaisi nyt Suomessa asuessaan adoptoida samaa kansallisuutta olevan lapsen. Kansainvälisessä adoptiossa tarvittavaa adoptioneuvontaa ja kotiselvitystä ei voida minkäänlaisissa tapauksissa saada muuta kuin palvelunantajien kohteista adoptoimista varten. Adoptio ei onnistu, vaikka kyseessä olisi perheessä jo olevan adoptiolapsen biologinen sisarus. Näin on siinäkin tapauksessa, että kyseessä on valtio, joka on hyväksynyt Haagin sopimuksen ja jossa perhe on ensimmäisen adoption yhteydessä todettu sopivaksi. Ruotsin lainsäädännössä sallitaan vastaavissa tilanteissa tietty harkinta. Adoptio muuta kautta kuin palvelunantajan välityksellä on sallittu tapauksissa, joissa on kyse sukulaislapsen adoptiosta tai joissa poikkeukselle on muita erityisiä perusteita. Näissäkin tilanteissa vaaditaan luonnollisesti perheen olosuhdeselvitys ja varmistetaan, että adoptioluvan hakija on edelleen soveltuva ottolapsen vanhemmaksi. Suomen lapseksiottamista koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa vastaavasti erityistapausten harkinnan sallivaksi. Adoptiolapsen biologisen sisaruksen tai muun samaa kansallisuutta olevan lapsen adoptoimisen tulisi olla mahdollista, jos adoption edellytykset muuten kyseisessä perheessä täyttyvät. Voimassa oleva laki sotii tarkoitustaan eli lapsen etua vastaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus muuttaa lakia siten, että lapseksiottamisasioiden lautakunta voi erityistapauksissa harkita luvan antamista lapseksiottamiseen myös muuta kautta kuin laissa tarkoitettujen palvelunantajien välityksellä? Versio 2.0
Helsingissä 19 päivänä lokakuuta 2007 Päivi Räsänen /kd 2
Ministerin vastaus KK 399/2007 vp Päivi Räsänen /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 399/2007 vp: Aikooko hallitus muuttaa lakia siten, että lapseksiottamisasioiden lautakunta voi erityistapauksissa harkita luvan antamista lapseksiottamiseen myös muuta kautta kuin laissa tarkoitettujen palvelunantajien välityksellä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kansainvälistä lapseksiottamista koskevat säännökset sisältyvät lakiin lapseksiottamisesta (153/1985), asetukseen lapseksiottamisesta (508/1997) sekä asetukseen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnasta (509/1997). Lisäksi Suomi on liittynyt vuonna 1997 lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskevaan Haagin yleissopimukseen. Kansainvälisten adoptioiden osalta lapseksiottamista koskevan lain sääntely rakentuu suomalaisten palvelunantajien ja näiden ulkomaisten yhteistyötahojen varaan. Henkilön, jolla on Suomessa asuinpaikka ja joka aikoo ottaa adoptiolapseksi alle 18-vuotiaan lapsen vieraasta valtiosta, on pyydettävä kansainvälistä lapseksiottamispalvelua suomalaiselta palvelunantajalta. Suomalainen palvelunantaja saa puolestaan toimia yhteistyössä ainoastaan sellaisen ulkomailla vastaavassa palvelutehtävässä työskentelevän viranomaisen, järjestön tai muun toimielimen kanssa, jonka sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva adoptiolautakunta on hyväksynyt. Lapseksiottaminen ei nykyisen lainsäädäntömme mukaan ole mahdollista, jos lapsi asuu sellaisessa vieraassa valtiossa, jossa suomalaisella palvelunantajalla ei ole yhteistyötahoa. Tarvetta tällaiseen adoptioon voi kuitenkin esiintyä esimerkiksi tilanteessa, jossa adoptio on perheen tai suvun sisäinen. Vaihtoehdoksi edellä mainitussa tilanteessa jää adoptioprosessin toteuttaminen lapsen asuinvaltiossa ilman, että lapseksiottaja saa Suomessa lapseksiottamispalvelua ja ilman, että hän hakee lapseksiottamiseen adoptiolautakunnan lupaa. Tällaisen adoption pätevyys voidaan jälkikäteen tietyin edellytyksin vahvistaa Helsingin hovioikeuden antamalla päätöksellä. Lapsen asuinvaltion asettamien vaatimusten vuoksi itsenäinen adoptio ei välttämättä ole mahdollinen. Jos lapsen asuinvaltio on Haagin sopimuksen osapuoli, itsenäinen adoptio ei myöskään ole mahdollinen. Itsenäinen adoptio on lisäksi riskialtis tapa toteuttaa kansainvälisiä adoptioita, sillä esimerkiksi suomalaisen palvelunantajan myötävaikutus adoptioprosessiin ja siihen liittyvä prosessin asianmukaisuuden kontrollointi puuttuvat kokonaan. Oikeusministeriössä selvitetään parhaillaan lapseksiottamisesta annetun lain uudistamistarpeita. Asiasta on valmistumassa arviomuistio, jossa tarkastellaan myös kansainvälistä lapseksiottamista koskevan sääntelyn kehittämistä. Arvioitavana on muun muassa se, tulisiko lain mahdollistaa ulkomailla asuvan lapsen adoptoiminen yleisten kansainvälisessä adoptiossa noudatettavien menettelytapojen mukaisesti silloinkin, kun lapsi asuu sellaisessa valtiossa, jossa suomalaisella palvelunantajalla ei ole vakituista yhteistyötahoa. Yksi vaihtoehto olisi, että adoptiolautakunta voisi yksittäistapauksissa antaa suoma- 3
Ministerin vastaus laiselle palvelunantajalle erityisluvan lapseksiottamispalvelujen antamiseen, vaikkei palvelunantaja yleensä toimi yhteistyössä lapsen asuinvaltion kanssa. Tarkoitus on, että lapseksiottamislain uudistuksen valmistelusta päätetään oikeusministeriössä lähiaikoina. Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 2007 Oikeusministeri Tuija Brax 4
Ministerns svar KK 399/2007 vp Päivi Räsänen /kd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 399/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Tänker regeringen ändra lagen så att nämnden för adoptionsärenden i särskilda fall ska kunna överväga att lämna tillstånd även för sådan adoption som sker via andra kanaler än de adoptionstjänstorgan som avses i lag? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelserna om internationella adoptioner finns i adoptionslagen (153/1985), adoptionsförordningen (508/1997) och förordningen om nämnden för internationella adoptionsärenden i Finland (509/1997). Dessutom har Finland tillträtt 1997 års Haagkonvention om skydd av barn och samarbete vid internationella adoptioner. I fråga om internationella adoptioner utgår bestämmelserna i adoptionslagen från att inhemska adoptionstjänstorgan och utländska samarbetsorgan anlitas. När en person som är bosatt i Finland avser att adoptera ett barn som är under 18 år och hemmahörande i en främmande stat ska han eller hon begära internationell adoptionstjänst hos ett finskt adoptionstjänstorgan. Det finska organet har i sin tur rätt att samarbeta endast med sådana myndigheter, organisationer eller andra organ med motsvarande tjänst i utlandet som nämnden för adoptionsärenden har godkänt. Nämnden för adoptionsärenden sorterar under social- och hälsovårdsministeriet. Enligt gällande lagstiftning är adoption inte möjlig om barnet bor i en främmande stat där det finska adoptionstjänstorganet inte har något samarbetsorgan. Sådana adoptioner kan dock bli aktuella t.ex. om en adoption ska ske inom familjen eller släkten. I dessa situationer kan adoptionsprocessen genomföras i barnets bosättningsstat utan att adoptanten får adoptionstjänst i Finland och utan att han eller hon söker adoptionstillstånd hos adoptionsnämnden. En sådan adoptions giltighet får på vissa villkor bekräftas i efterhand genom beslut av Helsingfors hovrätt. På grund av krav som barnets bosättningsstat ställer är det inte alltid möjligt att genomföra en fristående adoption. En fristående adoption är inte heller möjlig om barnets bosättningsstat är part i Haagkonventionen. Dessutom är fristående adoptioner ett riskabelt sätt att genomföra internationella adoptioner, eftersom man i dessa fall helt saknar t.ex. de tjänster som ett finskt adoptionstjänstorgan tillhandahåller i adoptionsprocessen och kontrollen av att processen går rätt till. I justitieministeriet utreds som bäst behovet av en revidering av adoptionslagen. En promemoria är under arbete och i den granskas också behovet av att förbättra bestämmelserna om internationella adoptioner. Man tittar bl.a. på om det enligt lag borde bli möjligt att adoptera ett utomlands bosatt barn genom de vanliga processer som används vid internationell adoption, också i sådana fall där barnet är bosatt i en stat där ett finskt adoptionstjänstorgan inte har en fast samarbetspartner. Ett möjligt alternativ är att adoptionsnämnden i enskilda fall får ge det finska adoptionstjänstorganet särskilt tillstånd att lämna adoptionstjänst även om organet inte har något allmänt samarbete med barnets bosättningsstat. Meningen är att justitieministeriet inom den närmaste framtiden ska fatta beslut om beredningen av revideringen av adoptionslagen. 5
Ministerns svar Helsingfors den 31 october 2007 Justitieminister Tuija Brax 6