Viljelyn merkitys luonnonyrttien raaka-ainehankinnassa Suomessa

Luonnontuotealan teemaryhmä Viljelyn merkitys luonnonyrttien raaka-ainehankinnassa Suomessa Katsaus (2007) vanhempi tutkija B. Galambosi MTT- Mikkeli, bertalan.galambosi@mtt.fi Sisällysluettelo 1 Johdanto... 2 2 Luonnonyrtit Suomessa... 3 3 Viljellyt yrttilajit Suomessa... 4 4 Yrttien viljely Euroopassa... 7 5 Luonnonyrttien viljely Euroopassa... 8 6 Yrttien viljely Suomessa... 11 7 Luonnonyrttien raaka-aineiden saanti suomalaisessa yrttiyrityksessä... 11 8 Luonnonyrttien viljely Suomessa... 13 9 Luonnonyrttien viljelyyn liittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta Suomessa... 13 10 Yhteenveto... 16 11 Kirjallisuuslähteet... 17

2 1 Johdanto Yrttiyritykset saavat tarvitsemiaan raaka-aineita kolmesta lähteestä: luonnonkeruusta, viljelystä tai tuonnista. Tämän selvityksen tavoitteena on saada vastaukset seuraaville kysymyksille: 1. Mitkä ovat tärkeimmät luonnonyrtit yrityksien käytössä ja tuotteissa Suomessa? 2. Mikä on viljelyn merkitys yrityksien luonnonyrttien raaka-ainehankinnassa? 3. Minkälaisia tutkittuja tietoja on saatavissa luonnonyrttien viljelystä Suomessa? 4. Olisiko luonnonyrttien viljely realistinen vaihtoehto raaka-ainehankinnassa kotimaisille tuotanto- ja jatkojalostusyrityksille? Tämä selvitys edustaa kirjoittajan mielipidettä, joka perustuu hänen aikaisempiin kirjoituksiinsa, erilaisten hankkeiden markkinointiselvityksiin ja useamman yrttiyrityksen kanssa suoritettuun keskusteluun ja haastatteluun. Alussa on kerrottava, että luonnon- ja viljeltyjen yrttien välillä ei ole selvä rajaa. Melkein kaikki nykyisin viljellyt yrtit otettiin aikanaan viljelyyn luonnosta. Hyvin useiden luonnonyrttien osalta kehitys oli se, että lajin lääketieteellisen ja taloudellisen merkityksen takia kehiteltiin niillä viljelytekniikka ja laji nyt kuuluu viljeltyjen yrttien joukkoon. Hyviä esimerkkejä tästä ovat mm. väinönputki, joka yhä kerätään luonnosta, mutta eteläisimmissä maissa vain viljellään, tai kamomilla, jota nykyisinkin kerätään vielä merkittäviä määriä luonnosta, mutta 1960-70 luvulla sen viljelytekniikkaa kehiteltiin ja kamomillasta on tullut erittäin merkittävä viljelykasvi (pinta-ala v. 2004 oli Euroopassa 1800 ha ).

3 2 Luonnonyrtit Suomessa Suomessa virallisesti luonnonyrtteihin kuuluvat ns. kauppayrtit (Hakala et al.1985, Moisio et al. 2006, www.yrttitarha.com; Taulukko 1). Lajien määrä on yhteensä 32, joista 1 on jäkälä, puita on 6 kpl, varpuja ja metsämarjoja 10 kpl, ja ruohovartisia kasveja 15 kpl. Lajit voidaan selvästi jakaa kahteen ryhmään: Ensimmäiseen ryhmään kuuluvista lajeista raaka-aine saadaan ainoastaan keruusta, ja niitä on 19 lajia. Toiseen ryhmään kuuluvat ne lajit, joiden raaka-aine voidaan saada sekä keruusta että myös viljelystä, koska niille on jo kehitetty tietyssä määrin viljelytekniikkaa. Kansainvälinen rohdosteollisuus käyttää ja vaatii raaka-aineita kasvien laajasta valikoimasta. Esim. Landen (1998) selvityksen mukaan vuosittain n. 40.000 tonnia kuivattua kasviraaka-ainetta tuodaan Saksaan, ja lajien määrä koostuu lähes 1500 kasvilajista. Taulukko 2:een on koottu niiden luonnonkasvien ja luonnonyrttien lista, joita on ostettu kauppatavarana ulkomailla tai Suomessakin (Taulukko 2). Taulukko 1. Luonnon yrttien lista Suomessa. (Hakala ym. 1985, Moisio ym. 2006) No. KASVILAJI RAAKA-AINEEN SAATAVUUS Suomalainen nimi Vain keruusta Keruusta tai viljelystä 1 Isohirvenjäkelä X 2 Ahomansikka X 3 Kanerva X 4 Kataja (marjat, versot) X 5 Koivu (lehdet) X 6 Kuusi (kerkät) X 7 Lillukka X 8 Maitohorsma X 9 Mesiangervo X 10 Mustikka X 11 Mänty (kerkät, neulaset) X 12 Paatsama X 13 Peltokorte X 14 Pihlaja (lehdet, marjat) X 15 Puolukka X 16 Pyöreälehtikihokki X 17 Sianpuolukka X 18 Suopursu X 19 Vuohenputki X 20 Kamomillasaunio X 21 Kultapiisku X 22 Kumina X 23 Mesimarja X 24 Mustaherukka (lehdet) X 25 Nokkonen X 26 Poimulehti X 27 Puna-apila X 28 Siankärsämö X 29 Vadelma (lehdet) X 30 Valkopaila X 31 Voikukka X 32 Väinönputki X

4 Taulukko 2. Muut luonnonkasvit, joista on kysyntää yrtti raaka- aineeksi. KASVILAJI RAAKA-AINEEN KYSYNTÄ Suomalainen nimi Tieteellinen nimi Suomessa Ulkomailla Heinäratamo Plantago lanceolata X Piharatamo Plantago major X Mäkikuisma Hypericum perforatum X Nukkahorsma Epilobium parviflorum X Ruiskaunokki Centaurea cyanus X Keto orvokki Viola tricolor X Niittyhumala Prunella vulgaris X Ukontulikukka Verbascum phlomoides X Takiainen Arctium lappa, A. minor X Vuohennokka Scutellaria X Humalan käpy Humulus lupulus X Vesiheinä Stellaria X Juolavehnä Agropyron repens X Oregano Origanum vulgare ssp. vulgare X X Etelänarnikki Arnica montana X X Suomyrtti Myrica gale X X Ruusujuuri Rhodiola rosea X X Ruusulehti Rosa sp. X X Rohtomesikkä Melilotus officinalis X Keltakatkero Gentiana lutea X Lakritsia Glychyrriza glabra X Koiruoho Artemisia absinthium X Silkkimaruna Artemisia pontica X Kesämaruuna Artemisia annua X Rohtomalva Althaea officinalis X Italianolkkikukka Helichrysum italicum X Rohtosalatti Lactuca virosa X Rohtopassio Passiflora incarnata X Huopakeltamo Hieracium pilosella X Kiiltomalva Malva sylvestris X Porro Ballota nigra X Peltoemäkki Fumaria officinalis X Hurtanminttu Marrubium vulgare X Pietaryrtti Tanacetum vulgare X Kangasajuruoho Thymus serpyllum X 3 Viljellyt yrttilajit Suomessa Viljeltyjen yrttilajien määrä vaihtelee kasvien merkityksestä, käyttöperinteistä ja aikakaudesta johtuen. Lajien määrään vaikuttaa myös lääketieteellisten tutkimusten kehitys, koska uusia luonnonkasveja tai maailman muilta alueilta kotoisin olevia uusia lajeja siirretään uusille alueille viljeltäväksi. Viljeltyjen yrttien joukkoon kuuluvat ensisijaisesti perinteiset Välimeren alueelta kotoisin olevat mauste- ja rohdoskasvit ja muut lauhkeaan vyöhykkeeseen kuuluvat lajit. Taulukossa 3. esitellään Suomessa viimeisten 60 vuoden aikana ilmestyneiden 5 yrttiviljelykirjan kasvilista. Listassa on yhteensä 62 lajia (sipulit, sinapit, ratamot ja mintut pidetään vain yhtenä lajina). Lista kuvaa hyvin alan kehitystä, kasvien merkityksen muutosta ja lajien luokittelua eri ajanjaksoina. On kuitenkin korostettava, että vaikka täällä kylmissä oloissa voidaan viljellä pienissä määrissä vaikka mitä ihmeellisiä kasveja, lajien karsimisen tärkein syy oli kaupallisen viljelyn edellytys. Vuonna 1953 professori T. Rautavaara kokosi Antero Vaaraman ja Otto Vallen vuosien 1945-1952 välillä Tikkurilassa ja Piikkiössä suorittamien viljelykokeiden tuloksia (Rautavaara ym. 1953). Listassa on yhteensä 33 lajia, joista suurin osa on perinteisesti viljeltyjä yrttikasveja. Nykyisen luokittelun mukaan niistä palsternakka, paprika, ruoko- ja muut sipulit, ruohosipuli, valkosipuli ja selleri kuuluvat vihanneskasvien joukkoon. Aniksen viljelyn suhteellinen tuloksellisuus oli yllätys nykyihmisille, koska nykyisin pidetään sitä hyvin epävarmana. Humalan viljelystä ei laatuongelmien takia tullut merkittävää kotimaista viljelytoimintaa ja myös unikonsiementen viljelyä pidetään Suomessa epävarmana, vaikka nykyisin molemmat aloitettiin uudelleen. Luonnon yrttikasveista kuminaa ja väinönputkea pidetään täälläkin jo viljeltynä kasvilajina.

5 Taulukko 3. Yrttiviljelyoppaiden kasvilista Suomessa. No. LAJI suomalainen nimi Rautavaara ym. 1953 Hälvä 1986 Galambosi 1993 Galambosi 1995 Lääperi 1995 1 Basilika X X X X X 2 Iisoppi X X X X X 3 Kamomillasaunio X X X X 4 Kesäkynteli X X X X X 5 Korianteri X X X X X 6 Kumina X X X X X 7 Kurkkuyrtti X X X X X 8 Kehäkukka X X 9 Laventeli X X 10 Lipstikka X X X X 11 Maustekirveli X X X X X 12 Maustemeirami X X X X X 13 Maustevenkoli X X X 14 Mäkimeirami X X X X 15 Nokkonen X X X 16 Persilja X X X X X 17 Piparjuuri X X 18 Piparminttu,mintut X X X X X 19 Rakuuna X X X X X 20 Rohtovirmajuuri X X X 21 Rosmariini X X 22 Ruohosipuli X X 23 Ryytisalvia X X X X 24 Saksankirveli X X X X X 25 Sinapit X X X X 26 Sitruunamelissa X X X X X 27 Tilli X X X X X 28 Timjami X X X X X 29 Tuoksuampiaisyrtti X X X 30 Valkosipuli X X 31 Väinönputki X X X X X 32 Yrtti-iiso X X 33 Anis X 34 Humala X 35 Kukkakrassi X 36 Palsternakka X 37 Paprika X 38 Ruokosipulit X 39 Selleri X 40 Maarianheinä X 41 Unikko X 42 Vihanneskrassi X 43 Etelänarnikki X 44 Kangasajuruoho X X 45 Kultapiisku X X 46 Koiruoho X 47 Keltakatkero X X 48 Maraljuuri X 49 Maurinmalva X 50 Mäkikuisma X X 51 Niittyhumala X 52 Punahattu X X 53 Ratamot X 54 Reunuspäivänkakkara X 55 Aitokissanminttu X 56 Isohirvenjuuri X 57 Karvasohdake X 58 Lobeliat X 59 Rohtoraunioyrtti X 60 Rohtosormustinkukka X 61 Roomankumina X 62 Öljypellava X Yhteensä 33 29 24 42 43

6 Seija Hälvän kirjassa (Hälvä, 1986) on yhteensä 29 lajia, joista 4 lajia voidaan sanoa luonnonkasveiksi: kamomilla, kumina, nokkonen ja väinönputki. Tässä listassa ovat vielä mukana laventeli ja rosmariini, jotka myöhemmistä kirjoista puuttuvat, koska niillä ei ole ollut avomaan oloissa viljelyvarmuutta. Mukana on myös piparjuuri sekä valko- ja ruohosipuli, jotka myöhemmistä kirjoista puuttuvat. Ne samaistettiin vihanneskasveiksi, vaikka nykyiset viralliset tilastot rekisteröivät molemmat maustekasveiksi. Kirjoittajan ensimmäinen, maustekasvien viljelyä koskeva kirja (Galambosi, 1993) käsittelee 24 lajia ja kasvilista muistuttaa melkoisesti Hälvän (1986) listaa. Vain rohdoskasvit ja laventeli ja rosmariini puuttuvat. Mukana on myös 3 kauppayrttien listalla olevaa luonnon lajia: kamomilla, kumina ja väinönputki. Suomessa vuosien 1984-1994 aikana on suoritettu lukuisia viljelykokeita, ja yrttikasvien viljelytutkimus on seurannut Euroopassa ja maailmassa ilmestyneitä trendejä, joiden ydin oli uusien luonnossa kasvavien lajien viljelyynotto (introduction) tai vieraiden alueiden lajien kotiutuminen (acclimatization). Tätä muutosta kuvaa kirjoittajan toinen kirja (Galambosi 1995). Se sisältä 42 lajia, joissa kauppayrttilistan lajeista mukana on neljä: kamomilla, kumina, väinönputki ja nokkonen. Suurin muutos kuitenkin on se, että Suomessa suoritettujen viljelykokeiden jälkeen esiteltiin 13 uuden yrttilajin ensimmäisiä viljelymenetelmiä. Alkuperäisestä suomalaisesta kasvustostamme oli tutkittu 7 lajin viljely: kangasajuruoho, kultapiisku, mäkikuisma, niittyhumala, nokkonen ja ratamot. Laaja koetoiminta on keskittynyt myös kihokin mahdolliseen viljelyyn (Galambosi Takkunen 1998). Myös muiden alueiden kylmää kestävien lajien viljelyä on tutkittu: etelänarnikki, keltakatkero, maraljuuri, maurinmalva, reunuspäivänkakkara ja punahatut ja vaikkapa amerikkalainen ginsengjuuri. Veli-Matti Lääperin kirjassa (Lääperi, 1995) on 43 lajia, joista kauppayrttilistassa on 3 lajia (kamomilla, kumina, väinönputki) ja luonnonyrttejä on 11 lajia. Kasvilista hieman poikkeaa edellisten kirjojen listoista, koska otettiin mukaan öljypellavaa ja myös vanhoja suomalaisia rohdoskasveja (isohirvenjuuri, rohtoraunioyrtti, benediktinohdake- nykyisin karvasohdake, rohtosormustinkukka) ja myös erikoisuuksia (roomankumina, lobeliat), joille ei ole ollut varsinaista kaupallista merkitystä Suomessa. Ulla Lehtosen kirjassa Ullan maustekasvimaa (Lehtonen 1989) on melkein samoja lajeja kuin ym. kirjoissa, mutta kirjan lähtökohtana ovat kotipuutarhurien viljelymenetelmät. Yhteenvetona voidaan todeta, että avomaalla viljeltyjen yrttikasvien joukkoon kuuluu Suomessa n. 50-60 lajia. Joukkoon kuuluvat perinteiset yrttikasvit, jotka taulukossa 3. ovat numeroituna 1-32 ja lajit no. 34, 38, 54, 55, 56, 57, 60 ja 62. Uusien, viljelyyn otettujen lajien määrä on n. 8-20. Uusiin viljeltyihin luonnonkasveihin luokitellaan niitä lajeja, joiden raaka-aineresurssit kerätään suurimmaksi osin vielä luonnosta, mutta viljelykokeilu ja viljelytoiminta aloitettiin muutaman viime vuosikymmenen aikana. Taulukossa 3. ne lajit ovat: no. 44, 45, 50, 51, 53. Välimaastossa on kuitenkin useita lajeja, joita jo viljellään useimmissa maissa, mutta myös kerätään luonnosta: No. 14 mäkimeirami eli oregano ja No. 15 nokkonen. Uusiksi viljelykasveiksi luokitellaan myös muualta tulleita, mutta ilmastoomme soveltuvia lajeja, kuten No. 29, 43, 47, 48, 49, 52, 54, 55, 57.

7 4 Yrttien viljely Euroopassa Euroopan eri maissa yrttien viljelylle ilmastollisista edellytyksistä ja perinteistä johtuen on eri merkitystä. Taulukossa 4. esitellään yrttiviljelypinta-aloja maittain ja taulukossa 5. kasveittain. V. 2004 Euroopan EHGA yrttijärjestön (European Herb Growers Associaton) mukaan 19 jäsenvaltiossa viljeltiin yhteensä 114 360 ha erilaisia yrttejä, joista 10.500 ha on luonnonmukaisesti viljelty. Koko Euroopan viljelypinta-ala on kuitenkin suurempi, koska järjestöön kuulumattomien muiden maiden tilastot puuttuvat (Puola, Balkanin valtiot, Venäjä, Ukraina, Valkovenäjä, etc.). Kirjoittaja on kerännyt tilastoja eri lähteistä ja arvioidaan, että Euroopan yrttiviljelyn pinta-ala on n. 200.000 ha. (Marttinen-Galambosi, 2000). Järjestön tilastojen mukaan Euroopassa on viljelty yli 150 yrttilajia. Taulukossa 4. esitetyt kasvikohtaiset pintaalatkaan eivät kuvaa varsinaista tilannetta, koska muita kasveja yhteisnimikekategoria, joiden määrä on 16 589 ha, voi sisältää huomattavassa määrin muita luonnonkasveja. Taulukko 4. Viljeltyjen yrttien pinta-ala Euroopassa v. 2004 (EHGA). Maa Koko pinta-ala* Organic* ** ha ha ha Austria 24 388 1 094 Belgium 100 Czech Republic 7 800 Denmark 9 350-400 England 9 679 Estonia 15-35 Finland 10 569 600 22 000 France 35 559 Germany 10 559 924 Greece 3 382 1 720 Hungary 1 325 20-30 000 Italy 1 713 783 Kroatia 2 000 Latvia 264 The Netherlands 2 884 116 Norway 100 Poland 30 000 Portugal 1 850 Romania 5 000 Serbia 3 200-5 700 Slovakia 623 70 Spain 12 781 5 751 Sweden 650 Switzerland 150 Yhteensä 114 362 10 490 82 979 Koko arvioitu pinta-ala: 197 000 ha * = EHGA ** = eri lähteistä

8 Taulukko 5. Yrttien viljelypinta-ala Euroopassa kasvikohtaisesti v. 2004 (EHGA). Kasvit 2000-22 000 ha välillä ha Kasvit 25-100 ha välillä ha Kurkkuyrtti Borago officinalis 2 719 Etelänarnikki Arnica montana 16 Kumina Carum carvi 13 536 Silkkimaruna Artemisia pontica 20 Kamomilla Chamomilla recutita 1 809 Keltakatkero Gentiana lutea 72 Kurpitsa Cucurbita pepo 15 100 Lakritsikasvi Glychyrriza glabra 75 Humala Humulus lupulus 2 133 Kultapiisku Solidago virgaurea 26 Lavanteli Lavandula sp. 21 410 Voikukka Taraacum officinalis 26 Pellava Linum usitatissimum 4 544 Nokkonen Urtica dioica 24 Unikko Papaver somniferum 11 376 Kasvit 10-25 ha välillä ha Maarianohdake Silybum marianum 2 527 Siankärsämö Achillea millefolium 14 Kasvit 500-2000 ha välillä ha Rohtosalkoruusu Althaea officinalis 12 Pillisipuli Allium fistulosum 695 Isotakiainen Arcticum lappa, A. majus 11 Ruohosipuli Allium schoenoprasum 931 Ruiskaunokki Centaurea cyanus 20 Tilli Anethum graveolens 777 Italianolkikukka Helichrysum italicum 5 Korianteri Coriandrum sativum 1 324 Rohtosalaatti Lactuca virosa 10 Maustesahrami Crocus sativus 645 Rohtopassio Passiflora incarnate 10 Fenkoli Foeniculum vulgare 651 Keto-orvokki Viola tricolor 19 Piparminttu Mentha piperita 967 Kasvit 1-10 ha välillä ha Minttu Mentha sp. 713 Koiruoho Artemisia absinthium 1 Basilika Ocimum basilicum 834 Kesämaruna Artemisia annua 4 Meirami Origanum majorana 558 Porro Ballota nigra 3 Kreikanmeirami Origanum vulgare hirtum 579 Maitohorsma Epilobium angustifolium 1 Muskottisalvia Salvia sclarea 1 045 Emäkki Fumaria officinalis 2 Timjami Thymus vulgaris 624 Keltano Hieracium pilosella 7 Kasvit 100-500 ha välillä ha Kiiltomalva Malva sylvestris 8 Väinönputki Angelica archangelica 75 Hurtanminttu Marrubium vulgare 3 Piparjuuri Aromatica rusticana 380 Suomyrtti Myrica gale 2 Rakuuna Artemisia dracunculus 236 Ahoniittyhumala Prunella vulgaris 2 Villasormustinkukka Digitalais lanata 165 Angervo Spirea ulmaria 4 Punahattu Echinacea sp. 156 Pietaryrtti Tanacetum vulgare 1 Neidonhiuspuu Gingko biloba 430 Kangasajuruoho Thymus serpyllum 1 Tyrni Hippohpae rhamnoides 206 Mäkikuisma Hypericum perforatum 197 Lipstikka Levisticum officinale 116 Rohtomesikkä Melilotus officinalis 106 Sitruunamelissa Melissa officinalis 234 Iltahelokki Oenothera biennis 192 Helokki Oenothera vulgare vulgare 166 Heinäratamo Plantago lanceolata 131 Mustahetukka Ribes nigrum 446 Rosmariini Rosmarinus officinalis 158 Salvia Salvia officinalis 289 Kesäkynteli Satureja hortensis 185 Valkosinappi Sinapis alba 236 Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis 281 5 Luonnonyrttien viljely Euroopassa Lääketieteellinen kehitys ja kansanperinteiden nykyaikaisesta tarkastelusta ja osittaisesta vahvistumisesta johtuen lääketeollisuus vaatii yhä enemmän uusia, yleensä luonnossa kasvavien kasvien raaka-aineita. Suomen kauppayrttilistaan kuuluvien lajien lisäksi on yli 35 lajia, joista on kansainvälistä kysyntää ja niistä n. puolta halutaan ostaa myös Suomessa (Taulukko 2). Yrityksien raaka-ainetarvetta on alettu tyydyttää sekä yhteiskunnan, että yrityksien rahoittamilla tutkimuksilla. Viimeisten 20 vuoden aikana Euroopassa on ilmestynyt valtava määrä uusia tutkimustuloksia, joiden seurauksena on aloitettu uusien, ennennäkemättömien rohdoskasvien viljelytoiminta. Erillisessä taulukossa on yhdistetty saatavissa olevia tietoja luonnonyrttien viljelypinta-aloista eri Euroopan maissa (Taulukko 6).

9 Taulukko 6. Luonnon kasvien viljely pinta-alat Euroopassa (EHGA 2004). KASVILAJI ha ILMOITETTU PINTA ALA ( ha ) TAI MÄÄRÄ (t) Suomalainen nimi Tieteellinen nimi yht. Viljelystä Keruusta Siankärsämö Achillea millefolium 14 Aust 1, Fra 1, Ger 12 Bulg 100, Hu 21 GB 18, Fra 34, Ger 6, The Nl 18, Väinönputki Angelica archangelica 75 Hu 40 t, Switz 8 t Etelänarnikki Arnica montana 26 Fra 10, Ger 14.2, The Nl 1 Aabrottimaruuna Artemisia abrotanum Fra 1 Silkkimaruna Artemisia pontica 20 Fra 11, Ger 2, Hu 75, Slo 10 Rohtomalva Althaea officinalis 12 Fra 1, Ger 1, Switz 12.5 t Bulg 15 Koiruoho Artemisia absinthium 1 Kesämaruna Artemisia annua 4 The Nl 2, GB 2 Takiainen Arctium lappa, A. minor 11 Fra 7, Ger O.1, Bulg 2 Bulg 25 Porro Ballota nigra 3 Fra 3 Koivu Betula alba Bulg 55, Slo 5 Ruiskaunokki Centaurea cyanus 20 Fra 1, Ger O.5, GB 18, Hu 4t, Slo 2t Maitohorsma Epilobium angustifolium 1 Ger 1 Slo 30 t Mesiangervo Filipendula ulmaris 4 Fra 4, Italy? Bulg 5 Peltoemäkki Fumaria officinalis 2 Fra 2 Bulg 15 Keltakatkero Gentiana lutea 72 Aust 3, Fra 67, Ger 2 Lakritisa Glychyrriza glabra 75 Italy GB 9,Slo 18, Aust 60, Fra 2. Ger 106, Mäkikuisma Hypericum perforatum 197 The Nl 2 Bulg 120, Slo18 Tyrni Hippophae rhamnoides 206 Ger 206 (Fin 250 ha?) Italianolkikukka Helychrisum italicum 15 Fra 2, Greec? Kataja Juniperus communis Bulg 150 Rohtosalatti Lactuca virosa 10 The Nl 5, GB 5 Kiiltomalva Malva sylvestris 8 Fra 1, Ger 1, Hu 4, Slo 2, Swi 5t Bulg 15 Hurtanminttu Marrubium vulgare 3 Ger 1, GB 2, Switz 2 t Slo 310. Hu 190, Ger 980, Fra 46, Kamomillasaunio Matricaria recutita 1 809 Aust 5, Switz 1t Bulg 70 Rohtomesikkä Melilotus officinalis 106 Fra 97, Ger 3 Suomyrtti Myrica gale 2 GB 2 Oregano (Kreik.) Origanum vulgare ssp.hirtum 558 GB 2, Greec 550 Origanum vulgare GB 18, Fra 62, Ger 70, The Nl 10, Oregano ssp.vulgare 166 Aust 5 Bulg 55 Rohtopassio Passiflora incarnata 10 Fra 2, Italy? Huopakeltamo Pilosella officinarum 7 Fra 7, Ger O.1, Bulg 2 Heinäratamo Plantago lanceolata 131 Ger 50, Aust 25, Slo 47, Switz 18 t, Bulg 25 Niittyhumala Prunella vulgaris 2 GB 2 Ruusujuuri Rhoriola rosea Fin 2-3, Ger 3, Swe 2-3 Mustaherukka Ribes nigrum 446 Fra 413, Ger 30, Denm 1 Fra 45 Ruusu Rosa sp. Denm 2, Ger 59 Paju Sali sp Aust 1, Ger 57, Bulg 23 Kultapiisku Solidago virgaurea 26 Ger 26 Bulg 25 Voikukka Taraacum officinalis 26 Denm 4, Ger 9, Italy? Bulg 25, Hu 30 Pietaryrtti Tanacetum vulgare 1 Slo 40 Kangasajuruoho Thymus sepyllum 1 Switz 2 Puna apila Trifolium pratense Ger 40, GB 5 Bulg 1 Leskenlehti Tussilago farfara Ger 0.5 Bulg 2 Nokkonen Urtica dioica 24 Aust 2, Ger 22, Switz 2t Bulg 120, Hu 3, Slo 20 Mustikka Vaccinium myrtyllus Fra 5, Bulg 55, Swe 2000 t Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis 281 GB 52, Fr 20, Ger 57, The Nl 95, Hu 10 t Keto-orvokki Viola tricolor 19 Fra 2, Ger 3, The Nl 14 Slo 7 Maat: The Netherlands The Nl Slovakia Slov Austria Aust Sweden Swe Germany Ger Greece Greec Switzerland Switz Denmark Denm France Fra Italy Ita Bulgaria Bulg Finland Fin Hungary Hu Great Britain GB

10 Vaikka yllä esitetyt tilastot kuvaavat vain 11 maan kasvikohtaisia tietoja, taulukkojen 4-5-6 pohjalta voidaan kuitenkin tähdentää seuraavia havaintoja: 1. Luonnonkasveista viljellään teollisuusmaisesti seuraavia lajeja: kuminaa 13 536 ha, kamomillaa 1809 ha, oreganoa 724 ha (kreikkalainen oregano 558 ha ja mäkimeirami 166 ha), rohtovirmajuurta 281, väinönputkea 75 ha. 2. Lääketeollisuuden takia viime vuosikymmenen aikana myös muita luonnonkasveja otettiin ammattimaiseen viljelyyn: mäkikuismaa 197 ha, heinäratamoa 131 ha, rohtomesikkää 106 ha, lakritsiajuurta 75 ha. Luonnonresurssien pienentymisen ja lajien uhanalaisuuden takia kehiteltiin viljelytekniikka mm. seuraaville lajeille: keltakatkero (72 ha), etelänarnikki (26 ha). 3. Viljelyyn otettiin ja käytännöllisesti viljellään sellaisia lajeja, jotka ovat tavanomaisia keruukasveja, kuten: siankärsämö (14 ha), nokkonen (24 ha), kultapiisku (26 ha), voikukka (26 ha), keto-orvokki (19 ha), ruiskaunokki (20 ha). 4. On merkillepantava, että aloitettiin sellaisten kasvien viljely kuin: takiaiset (11 ha), huopakeltamo (7 ha), mesiangervo (4 ha), hurtanminttu (3 ha), peltoemäkki (2 ha) suomyrtti! (2 ha), niittyhumala (2 ha), maitohorsma (1 ha) pietaryrtti (1 ha). 5. Markkinoinnissa on havaittavissa yritysostojen kautta keskittyminen ja hintataso määräytyy tuotantomaiden matalan hintatason mukaisesti. Peltotuotanto ammattimaistuu ja liittyy yhä enemmän suurostajien suljettuun sopimusviljelyyn. Teollisuuslaitoksen laatuvaatimukset tiukentuivat lääketehtaiden GMP = Good Manifacture Practice sääntöjen mukaisesti ja raaka-aineen suhteen peltotuotannossa vaaditaan myös GAP = Good Agricultural Practice säännöt. Isot lääkeyritykset vaativat laadukkaita raaka-aineita myös keruukasveista (Good Collection Practice) ja yhä useampi luonnonkasvi siirtyy viljelyyn, jopa lajikkeiden kasvinjalostukseen. 7. Luonnonkasvien luontainen ominaisuus on vaikuttavien aineiden määrien suuri vaihtelu. Kun lääketeollisuus haluaa niiden viljeltyjä raaka-aineita, aloitetaan heti kasvien jalostus tasaisempien ja korkeampien vaikuttavien aineiden määrien takia. Vuosina 1990-95 välillä kerätyt tiedot kertovat, että viljelyyn otettujen luonnonyrttien kasvinjalostustoiminta on hyvin vilkaista (Galambosi, 2000). Ennenkuulumattomia lajeja aloitettiin jalostaa, kuten, nokkonen, poimulehti, keltamo tai etelänruttojuuri (Taulukko 7). Taulukko 7. Mauste- ja rohdosyrttien jalostetut lajikkeet Euroopassa. (Galambosi 2000) Kasvi Jalostettu lajike Suomalainen nimi Latinalaianen nimi Nimi Vuosi siankärsämö Achillea millefolium Proa 1973 Alba 1990 poimulehti Alchelmilla anthohlora APER etelänarnikki Arnica montana ArBo 2001 keltamo Chelodonium majus Cynober keltakatkero Gentiana lutea Baviera mäkikuisma Hypericum perforatum Topaz 1982 Anthos 1992 Hyperiflor Hyperitract Motiv Upericon Vitan Friderike euroopanalppitähti Leontopodium alpinum RAC hurtanminttu Marrubium vulgare RAC etelänruttojuuri Petisates hybridus Petzell 1999 kultapiisku Solidago virgaurea Steisol Virgarist ukontulikukka Verbascum phlomoides Polyverb 1973 keto-orvokki Viola tricolor Hellviolettes nokkonen Urtica dioica Urimed

11 6 Yrttien viljely Suomessa Eri lähteiden tietojen mukaan vuonna 2006 Suomessa viljeltiin yrtti-, mauste- ja lääkekasveja yhteensä 22 622 ha. Kasvihuoneessa viljeltiin tilliä ja persiljaa ja ruukkuyrttejä yhteensä 19.5 ha pinta-alalla. TIKE: n tilastojen mukaan kuminan pinta- ala oli 22.263 ha ja muiden siemenmausteiden ja lääkekasvien pinta-ala oli 172.5 ha, yhteensä 22.436 ha. Puutarhayritysrekisterin mukaan maustekasvit olivat yhteensä 166.7 ha (tilli: 115, persilja: 7 valkosipuli 13.3 ha ja muut yrtti- ja maustekasvit 31.4 ha). KTTK: n luomutilastojen mukaan luomuyrttien pinta-ala oli v. 2006 513.5 ha, joista kuminaa 470 ha, siemenmausteita 26 ha ja viljeltyjä lehtiyrttejä 16.6 ha.yrttien viljelyä harjoittavat tilat tai viljelijät voidaan jakaa kahteen eri ryhmään: Ammattimaiset yrttiviljelijät : Ammattimaiset yrttiviljelijät toimivat enimmäkseen siemenkasvien tuotannossa. Kuminan (ja kitupellavan) viljely on helposti koneellistettavissa, joten osaavilla tiloilla 5-20 hehtaarin kuminapelto ei ole harvinainen. Kuminan viljelyn osuus maan yrttituotannossa on ylivoimaisesti suurin, jopa 98 %. Ammattimaiset tillin viljelijät, joilla on 5-10 ha tilliä, ovat melko harvinaisia. Heitä toimii mm. Perniössä ja Janakkalassa. Myös tillin ja persiljan kasvihuoneviljelijöiden osaaminen on hyvin korkeatasoista. Perinteisesti näitä kasveja tuotetaan Länsi-Suomessa. Muutama lääketehdas käyttää kotimaista raaka-ainetta vientikelpoisten lopputuotteiden valmistamiseen ja raaka-aineensa he viljelyttävät rohdosyrttien ammattimaisilla sopimusviljelijöillä. Pienet erikoistilat: Suomalaisen yrttituotannon omaleimainen piirre ovat pienet paikalliset erikoistilat. Kymmenet maatilat viljelevät ammattimaisesti useita lajeja pienessä määrässä, joko omien tuotteidensa raaka-aineeksi tai kotimaisille ostajille (Frantsilan Luomuyrttitila, Lapin Yrtti Oy, Savonlinnan yrttipaja Oy, Apila-piha jne.). Erikoistilojen tuotevalikoimassa on suuri merkitys luonnonyrteillä, joita he keräävät itse tai ostavat keräilijöiltä. Yrttituotannon merkitys elinkeinona tiloilla vaihtelee, mutta yleisesti se on sivutoimintaa. Paikallisten erikoistuotteiden merkitys korostuu muun yritystoiminnan yhteydessä, mm. maatilamatkailussa. 7 Luonnonyrttien raaka-aineiden saanti suomalaisessa yrttiyrityksessä Viime vuosien aikana on haastateltu useaa suomalaista yrttiyritystä niiden raaka-ainehankinnasta. Tulokset ovat seuraavat. Isommat yritykset Frantsilan Yrttitila, Hämeenkyrö (www.frantsila.com) Yrityksestä saatujen tietojen mukaan vv. 1986 1990 välillä tehtiin luonnonyrttien keruusopimuksia 4H- kerholaisten kanssa. Yrttikasvienkeruusopimukset toteutuivat keskimäärin 91 %:sesti. Mutta tärkeämpien yrttien osalta toteutuminen oli huomattavasti pienempi: kanervankukka 30 %, poimulehti: 31 %, horsman kukka 37 %, horsman lehti 68 %, nokkosen lehti 46 %, siankärsämön kukka 53 %, islanninjäkälä 63 %, koivunlehti 85 %, mesiangervon lehti 93 %, orapihlajan marja 108 % (Galambosi, 1994). Yrityksen v. 2004 ostohinnastossa tavoitellaan seuraavien kasvien raaka-aineita keruusta: humalankäpy, hierakka, rohtoemäkki, takiainen, vesiheinä. Viljelystä tavoitellaan: kamomilla, mansikkalehti, nokkonen (10 a), siankärsämö (6 a), heinäratamo (2 a), niittyhumala (2 a), ruiskaunokki (2 a), kultapiisku (1 a) vuohennokka (1 a), ukontulikukka (1 a). Yritysten kokemukset olivat, että erikoisemmista kasveista riittävää määrää ei saada keruusta. Tämän takia yrityksessä on ryhdytty viljelyyn itse. Edellisessä listassa suluissa näkyy kasvikohtaisesti v. 2004 viljelypinta-aloja.

12 Savonlinnan Yrttipaja Oy, Savonlinna (www.yrttipaja.fi) Yrityksen vuoden 2006 ostohinnastossa seuraavia raaka-aineita tavoitellaan keruusta: islanninjäkälä, kanerva, katajanmarja, koivunlehti, maitohorsma, mustikanlehti, mesiangervo, peltokorte, puolukka, sianpuolukka, kuusenkerkkä, pihlajanlehti. Viljelystä tavoitellaan seuraavia kasveja: ruusujuuri, heinäratamo, kamomilla, kultapiisku, mäkikuisma, nokkonen, nukkahorsma, poimulehti, puna-apilan kukka, ruiskaunokki, siankärsämö, voikukka, keto-orvokki, takiaisenjuuri, mustaherukanlehti ja vadelmanlehti. Toimitusjohtajan kokemusten mukaan raaka-ainetta tulee enemmän viljelystä kuin keruusta. Keräilijäkunta vanhenee, uusia keräilijöitä ei tule riittävästi ja keräilytoiminta tulee hiipumaan. Luonnonkasvien viljely erikoistiloilla edistyy, jos raaka-aineen kysyntä on riittävää ja markkina on jatkuvaa. Vuonna 2004 viljelyalat olivat seuraavat: nokkonen 150 aaria, siankärsämö 80, kultapiisku 10, poimulehti 5, ruusujuuri 5, ruiskukka 3, heinäratamo 1 aari. Hankintatukku Oy, Karkkila, Helsinki (www.hankintatukku.fi) Yritys tavoitteli v. 2004 seuraavia raaka-aineita keruusta: koivunlehti, islanninjäkälä, kuusenkerkkä, kanervankukka, katajanmarja, peltokorte. Viljelystä saatuja raaka-aineita olivat heinäratamo, (n.10 a) kultapiisku, (10) keto-orvokki (10), mäkikuisma (10) ja ruusujuuri (50). Tuotantopäällikön mukaan lääketehtaan raaka-ainetuotanto on suunniteltava tarkkaan. Tuotteisiin ja vientiin tarvittavia raaka-aineita on tultava ja sitä saadaan varmasti viljelystä. Yritys on keskittynyt kotimaisen raakaaineen saantiin erikoiskasviviljelijöiden sopimuksen kautta. (Galambosi ym. 1999). Kokeneet sopimusviljelijät ovat tuottaneet yli 15 vuoden aikana hyvälaatuisia raaka-aineita osittain tilalla laadittujen Good Agricultural Practice - sääntöjen mukaisesti. Detria Oy (www.detria.fi) Yrityksen raaka - aineita kerätään ensisijaisesti luonnosta, sertifioiduilta alueilta, yrityksen oman standardin mukaisesti. Yrityksen tärkeimmät luonnonyrtit ovat: siankärsämö, väinönputki, sianpuolukka, mesiangervo ja kataja. Tuotteiden menekin takia raaka-aineen tarve on noussut ja keruusta ei saatu tarpeeksi. Oli pakko ryhtyä viljelemään mm. siankärsämöä ja väinönputkea, mutta raaka-ainepulaa kuitenkin esiintyy. Pienemmät yritykset Mika ja Marita Höylä, Venetmäki, Pieksämäki Perheyritys keskittyy luonnosta saatujen raaka-aineiden keruuseen: nokkonen, kanerva, maitohorsma, mesiangervo, vadelma, peltokorte, juolukan lehti. Vain poimulehti saadaan viljelystä. Kokemuksien mukaan luonnonkasveille ja niistä valmistetuille tuotteille menekkiä olisi enemmän, mutta perheen työresurssit ovat rajalliset, ei ehditä keräämään enempää! Marjatta Arola, Kylmämäki, Pieksämäki Perheyritys valmisti erilaisia tuotteita luonnonkasvien keruusta: vadelma, maitohorsma, siankärsämö, nokkonen, mesiangervo, pihlajanlehti, koivunlehti, kuusenkerkkä, ruusun terälehti. Vain mäkikuisma saadaan viljelystä. Kokemuksien mukaan menekkiä olisi enemmän, mutta kerääjiä ei saada tarpeeksi ja yrittäjä ei jaksaa keruuta ja tuotteiden valmistusta ja markkinointia. (yritystoiminta loppunut v. 2006) Annelin Yrtit & karkit (www.annelin.net) Yrityksen tuotelistassa olevien tuotteiden raaka-aineissa on n. 15 luonnonyrttiä ja 10 viljeltyä mausteyrttiä. Yritys enimmäkseen keskittyy luonnonkasvien omaan keruuseen. Kerätään hillaa, maitohorsmaa, mesiangervoa, mustikkaa, vadelmaa, koivua, voikukkaa, humalankäpyjä ja kanervaa. Omasta viljelystä saadaan maariantuoksuheinä (10 m²), kamomilla (30 m²), väinönputki (30 m²) ja siankärsämö (500 m²). Yrityksen suunnittelussa on mustikkaverson vienti Italiaan, ja kihokin keruu ja vienti Saksaan. Vivamus, Rautalampi Sirpa Jantunen on aloittanut yrttikasvien viljelyn suurkeittiöiden ja oman hoitotuotteiden yrttiraaka-ainetarpeen takia. V. 2007 tilalla oli viljeltyä mäkikuismaa 2.8 aaria, siankärsämöä 7.2 aaria ja nokkosta 45 aaria. Kokemuksien mukaan yritykset ottavat valikoimaan kotimaisia raaka-aineita, jos niitä kaupataan henkilökohtaisesti. (Viljelytoiminta loppunut v. 2007)

13 8 Luonnonyrttien viljely Suomessa Virallisista valtakunnallisista tilastoista emme saa tietoja viljellyistä luonnonyrteistä. Jos niitä on merkittävä määrä, siitä tilastoidaan muut yrttimausteet tai lääkekasvit yhteisnimikkeelle. Siis ainoastaan yrityshaastatteluista saadaan kasvikohtaiset tiedot, kuten edellisistä otsikoista ilmenee. (Tarkempi selvitys olisi tarpeellista!) Jos yhdistetään otsikossa 7. esitetty luonnonyrttien viljelypinta-alatiedot, arvioidut yhteispinta-alat ovat seuraavat: Laji Pinta-ala (ha) nokkonen 2.7-3.0 ruusujuuri 3.5-4.0 siankärsämö 1.5-2.0 heinäratamo 0.2-0.5 kultapiisku 0.2-0.5 mäkikuisma 0.1-0.5 keto-orvokki 0.1-0.2 muut pienemmät lajit* 0.5-1.0 yhteensä: 8.8-11.7 *niittyhumala, ruiskaunokki, vuohennokka, ukontulikukka Voidaan todeta, että luonnonyrttien viljelytoiminta Suomessa on melko pienimuotoista. Ne erikoistilat tai yritykset, joilla on tarvetta luonnonkasvien raaka-aineista, keräävät ne itse tai viljelevät itse. Myös isommat lääkeyritykset keräyttävät tai viljelyttävät niitä osaavien alihankkijoiden avulla. 9 Luonnonyrttien viljelyyn liittyvä tutkimus- ja kehittämistoiminta Suomessa Onko Suomessa saatavissa tietoja luonnonyrttien viljelymenetelmistä? Kuteen otsikossa 3. on jo mainittu, Suomessa viljelytutkimustoiminta on seurannut Euroopassa hallitsevia trendejä ja uusien yrttilajien viljelytutkimus on aloitettu Suomessa v. 1990 alkaen. Tärkeimmät tutkimuspaikat olivat MTT:n eri yksiköt, kuten Mikkeli, Jokioinen, Ruukki ja Rovaniemi ja omien tarpeiden varmistamiseksi muutama yritys, kuten Frantsilan yrttitila. V. 2006 on ilmestynyt valtakunnallinen selvitys vuosien 1984-2006 välillä suoritetuista yrttiprojekteista, joissa on tutkittu enimmäkseen yrttien viljelytoimintaa edistäviä hankkeita. (Galambosi, 2006). Taulukoissa 8a, 8b ja 8c on koottu yhteen niiden yrttiprojektien listaa, joissa on ollut luonnonyrttien viljelyä tai jatkojalostusta koskevaa toimintaa. Taulukkojen mukaan viime 20 vuoden aikana Suomessa on ollut runsaasti tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Hankkeiden yksityiskohtaisia tietoja on vaikea esittää tässä, mutta niitä on siirretty erilaisiin julkaisuihin. Mainittujen tutkimus- ja kehittämishankkeiden pohjalta on julkaistu useita kirjoja ja raportteja, joissa luonnonkasvien viljelytuloksia esiteltiin kasvikohtaisesti (Taulukko 9.) Kirjojen kasvilistan mukaan nykyisin on saatavissa viljelyohjeita 30 luonnonkasvista. Voidaan todeta, että luonnonyrttien viljelymenetelmien kehittämiseen on tehty suhteellisen paljon työtä ja saavutettuja tuloksia on myös julkaistu runsaasti. Myös seminaari- ja kurssitoiminta on ollut vilkasta. On sitten jo toinen kysymys, ovatko ne yritykset tai viljelijät, jotka tarvitsisivat viljelytietoja, tietoisia olemassa olevista tutkituista tiedoista.

14 Taulukko 8a. Luonnon yrttien tuotantoon liittyviä yrttitutkimuksia MTT:ssä v. 1977-2006 välillä. Hankkeen nimi Kesto Paikka Rahottaja (O=osahanke) Viljeltävien yrttikasvien ja luonnonkasvien kuivatus- 1996-1997 VAKOLA MMM teknikoiden kehittäminen Kihokin viljelytutkimus 1993-1996 Mikkeli Bioforce AG, Sveitsi (O) Uusien yrttikasvien esitutkimus ja minttutarha 1997-2001 Jokioinen MTT, Agropolis Oy Mikkeli Puutarhaliitto Korkealaatuisten mauste- jarohdoskasvien valinta ja 1997-2000 Mikkeli MTT siementuotannon kehittäminen Uhanalaisten rohdoskasvien tuotannon kehittäminen 1999-2001 Mikkeli EMOTR Etelä-Savossa "Nokkosesta tekstiiliksi" I. 1997-1999 Nivala, Mikkeli EMOTR, P-Pohjanmaan Ruukki TE-keskus;Kalajokil.AMKK (O) Nokkosen viljelytekniikan kehittäminen 2000-2002 Nivala, Mikkeli EMOTR, P-Pohjanmaan Ruukki TE-keskus; Kalajokil.AMKK (O) Uusien rohdoskasvien viljelytekniikka ja laatu 1994-1996 Mikkeli Hankintatukku Oy (Yritysrahoitus) Rohdoskasvien tuotannon kehittäminen 1997-2000 Mikkeli Hankintatukku Oy (Yritysrahoitus) Aromaattisia rohdoskasveja kotimaisen teollisuuden 2001-2004 Mikkeli Hankintatukku Oy käyttöön (Yritysrahoitus) Aromaattisia rohdoskasveja kotimaisen teollisuuden II. 2005-2008 Mikkeli Hankintatukku Oy (Yritysrahoitus) Kiinalaisten ja uhanalaisten rohdoskasvien kotiutuminen 2000-2002 Mikkeli MMM Suomeen VAPO Oy Boreal Herb Center Mikkeli 2003-2005 Mikkeli EMOTR, TE-Keskus Europan Pohjoinen Yrttituotanto 2002-2004 Mikkeli Interreg Eteläsavolaisten yrttien tuotevalikoiman monipuolistaminen 2005-2006 Mikkeli EMOTR (O) Kaakkois-Sauomen yrttijalostuksen kehittäminen 2005-2006 Mikkeli Interreg New herbs for rural development 2007 Mikkeli TACIS - Interreg Lapin luonnonkasvit viljelyyn 1999-2002 Rovaniemi EMOTR Luonnosta teollisuuden tuotantoon I ja II. 2000-2006 Rovaniemi EMOTR Hyttyskarkote suomyrtistä 2004 Mikkeli SKR Taulukko 8b. Luonnon yrttien viljelyyn liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeet 1985-2000 välillä. Hankkeen nimi Aika Paikka Hakija Yrtti- ja rohdoskasvituotanto, Neljä diasarja 1995 Mikkeli HY Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Nokkosen viljely 1985-1986 Juva Partalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Luonnonvaraisten rohdoskasvien keruun ja jalostuksen 1997-1999 Mikkeli HY Maaseudun tutkimuskeskus teknologia Yrttitarha - yrttien tietopankki internetissä 1997-1999 Hämeenkyrö Koulutusryhmä Osara VEROKE - Erikoisviljelyn kehittäminen 1998-1999 Savonlinna Itä-Savon Uusyrityskeskus POHERIKA-projekti 1996-1999 Kajaani OY, Kajaanin kehittämiskeskus POHERIKA-projekti II. 2000-2006 Kajaani OY, Kajaanin kehittämiskeskus Lapin luonnontuotealan erikoiskasviviljelyn kehittämishanke 1996-1998 Saarenkylä Lapin Maaseutukeskus Nokkosesta tekstiili I. ja II. 1997-2003 Nivala Kalajokilaakson ammattioppilaitos Taulukko 8c. Yrttiviljelyyn liittyviä maaseudun kehittämishankkeet 2000-2005 välillä. Hankkeen nimi Kesto Paikka Toteuttaja Etelä-Savolaisten yrttien ja siemenmausteiden mikrobiol. 2003-2007 Mikkeli HY, Ruralia Instituutti laadun parant./monipuol. YLERMI, Yrttiviljelyn, luonnontuott. ja erikoiskasvien 2004-2007 Kiuruvesi Kiuruveden kaupunki kehittämishanke

15 Taulukko 9. Luonnon yrttikasvien viljelymenetelmiä suomenkielisissä julkaisuissa. LAJI Galambosi 1994b Galambosi 1995 Tuovinen ym. 1999 Mäkitalo ym. 2006 Etelänarnikki Hapro Heinäratamo Kamomillasaunio Keto-orvokki Kihokki Keltakatkero Kultapiisku Kangasajuruoho Koiruoho Mesiangervo Mäkikuisma Mustikka Niittyhumala Niittymaarianheinä Nokkonen Palsamipäivänkakkara Piharatamo Poimulehti Reunuspäivänkakkara Rohtovirmajuuri Ruusujuuri Siankärsämö Särmäkuisma Takiaiset Tuoksusimake Tyräruoho Ukontulikukka Voikukka Väinönputki

16 10 Yhteenveto 1. Yrttien viljely Suomessa viime vuosikymmenen aikana on lisääntynyt, mutta merkittävä lisäys on tapahtunut vain helposti koneellistettavassa kuminan viljelyssä. Muiden käsityötä vaativien lajien viljely ei lisääntynyt merkittävästi. 2. Suomalainen yrttiviljelytutkimus on seurannut Eurooppalaisia trendejä ja aloitti, monessa tapauksessa eurooppalaisen yrityksen pyynnöstä luonnonyrttien viljelytutkimusta. Esim. kihokin viljely aloitettiin sveitsiläisen Bioforce AG:n pyynnöstä ja tuella, kultapiiskun viljelyä on inspiroinut Paul Muggenburg yritys Saksasta. Viimeisten puolentoista vuosikymmenen aikana on tutkittu n. 30 luonnonyrtin viljelymahdollisuuksia, kehitetty ensimmäisiä viljelymenetelmiä ja siirretty niitä ensimmäisille viljelijöille. 3. Luonnonyrttien nykyinen viljelytoiminta Suomessa on kuitenkin pienimuotoista. Niiden arvioitu pinta-ala tämän selvityksen mukaan on n. 9-12 ha. Viljellään n. 10-12 yrttilajia ja tärkeimmät lajit ovat nokkonen, ruusujuuri ja siankärsämö. Viljelytoiminnan pienimuotoisuus luonnonyrttien parissa on Euroopassakin luonnollinen ilmiö, viljelypinta-alat ovat siellä melko pieniä. Suomalaiset yritykset ovat kooltaan ja tuotantovolyymiltään pieniä ja tarvittavien raaka-aineiden määrä on myös pieni. 4. Yrityshaastatteluista tuli kuitenkin selvästi ilmi, että luonnonkasvien raaka-aineita keruusta on yhä vaikeampi saada ja luonnonyrttien viljelytoiminta laajenee. Viljely on erityisesti tärkeä isompien teollisuusyrityksien raaka-aineen tarpeen varmistamiseksi. Luonnonyrttien viljelytoiminnan päämotivaatio on yrityksen taloudellinen intressi ja tuotteiden raaka-ainetarve. Jos kasville on tarvetta, ne aloittivat viljelyä, kuten vuohennokka, niittyhumala (Frantsilan yrttitila), hapro Lapissa tai rahoittivat viljelytutkimusta ja tukevat sopimusviljelijöitä (kultapiisku, heinäratamo, ruusujuuri Hankintatukku Oy, Karkkila). 5. Selvityksen mukaan uusien yrttikasvien viljelytutkimusten tuloksia on julkaistu melko laajasti 90- luvulla. Siitä ei kuitenkin ole tietoja, miten nämä erikoistiedot saavuttivat viljelijöitä, erityisesti kun 10 vuotta on jo kulunut ja uusi viljelijäsukupolvikin aloitti työnsä. Erikoiskasvien viljelytiedot julkaistiin hajanaisesti, pienissä erikoislehdissä tai tutkimusraporteissa ja ei ole varmuutta, onko niistä riittävästi tietoja niitä tarvitsevien joukossa. Olisi syytä selvittää tämä, myös olisi syytä tiedottaa olemassa olevia viljelytietoja ensisijaisesti yrttiyrityksille, joilla on tarve kotimaisista raaka-aineista. 6. Luonnonyrttien tutkitut tiedot Suomessa ovat yleensä arvokas omaisuus. Nykyisin vahvistuvaa ilmastonmuutosta voi seurata se, että kuivuuden takia perinteinen yrttiviljelytoiminta Euroopassa taantuu ja se voi siirtyä pohjoisempaankin, myös Suomeen. Perinteiset kuminaviljelymaat, kuten Tsekki tai Unkari ovat jo tilaamassa kuminaa suomalaiselta Riihimäellä toimivalta Trans Farm Oy:ltä. Siis luonnonyrttien viljelyosaamisemme on pitkäaikainen potentiaali. Hyvä esimerkki on kihokki: 1990-luvulla on kehitetty viljelymenetelmä, mutta silloisen laajan keruutoiminnan takia sitä ei ollut tarpeellista käyttää. Mutta nyt keruutoiminta pieneni merkittävästi, kehitetyille viljelymenetelmille on käyttöä ja viljely aloitetaan 2007-2008 aikana pääostajan, Bioforce AG:n inspiroimana. 7. Myös muutokset suomalaisessa yhteiskunnassa suosivat luonnonkasvien viljelyä. Kun luonnon keruutoiminta taantuu, kotimaista raaka - aineita voidaan saada vain viljelystä. Tästä syystä myös luonnonmarjojen, mm lakan viljelykin on aloitettu. 8. Luonnonyrttien viljely on melko erikoista viljelytoimintaa ja viljelijät ryhtyvät siihen, jos on riittävä määrä tarvetta. Tämän takia olisi syytä erikoisviljelijöiden verkostoitua valtakunnallisesti, jotta viljelijöille tulisi selvä taloudellinen etu vaivalla saavutetusta viljelyosaamisesta.

17 11 Kirjallisuuslähteet EHGA, 2004. European Herb Growers Association, www.europam.net Galambosi, B. 1993. Luonnonmukainen yrttiviljely. Painatuskeskus -Opetushallitus. 176 p. Galambosi, B.(ed.)1994a. Mauste- ja rohdoskasvien markkinointi. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli. Julkaisuja 23. pp.18-25. Galambosi, B. 1994b. Luonnon rohdoskasvien viljely. Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkeli. Julkaisuja 30.153 p. Galambosi, B. 1995. Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Painatuskeskus, 234 p. Galambosi, B. 2006. Tuliko yrteistä elinkeino? : Suomen yrttialan kehitys vuosina 1984-2004. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 5: 102 p. http://www.maaseutupolitiikka.fi/julkaisut/julkaisut_2006/ytr_julkai su_5_2006.pdf Galambosi, B., Takkunen, N. 1998. Kihokki tuottaa satoa viljeltynäkin. Puutarha & kauppa 2, 8: 6-7. Galambosi, B., Galambosi, Zs., Latvus, A., Kaarlas, M. 1999. Uusien rohdoskasvien viljelytekniikka ja laatu. MTT Julkaisusarja. Sarja B 19. Jokionen 33 s. Galambosi, B. 2000. Mauste- ja rohdosyrteille lajikesuositukset. Puutarha ja Kauppa, No 49. s. 16. Hakala, P., Mäkinen, Y., Suojanen, A., Vauras, R, 1985. kauppayrttiopas. Ammattikasvatushallitus. valtion painatuskeskus. 72 s. Hälvä, S. 1986. Mausteita omasta maasta. Kirjayhtymä. Helsinki, 117 s. Lande, D. 1998. Europe s medicinal and aromatic plants: their use, trade and conservation. TRAFFIC International. 77 p. Lehtonen, U. 1989. Ullan maustekasvimaa, Otava. Lääperi, V-M. 1995. Rohdos-ja maustekasvit. Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. WSOY. 216 p. Marttinen, M.- Galambosi, B. 2000. Boreal Herb Center hanke. Markkinalehtiset No.1-2-3-4-5-6. Moisio, S., Mäkinen, Y., Tuominen, M., Vauras, J. 2006. Luonnonyrttiopas. Opetushallitus, 68 s. Mäkitalo, I., Siivari, J., Hannukkala, A. 2006. Luonnosta teolliseen tuotantoon. Kuvaus luonnontuotealan kehittämishankkeesta Lapissa 2000-2006. Maa- ja elintarviketalous 92. Maaseutu. 108 s. Rautavaara, T., Vaarama, A., Valle, O.1953. Maustekasvien viljely: tietoja tähänastisista kokemuksista. Puutarhaviljelijäin liitto. Opassarja no.2. 56 s. Tuominen, L., Tuominen, M., Galambosi, B. 1999. Luonnon yrttien viljelyopas. Arktiset Aromit ry. 64 s. www. yrttitarha. com