Onneksi Suomi on niin maallistunut maa

Pasi Hujasen lähettikirje 5/2016, 10.06.2016 Skuoritsan kirkko Onneksi Suomi on niin maallistunut maa Helluntaina Helsingin Luther-kirkko otettiin uudelleen käyttöön. En päässyt paikan päälle olin lomalla Ranskassa. Näin jopa unta avajaisista. Tultuani Sleyhyn töihin vuonna 1985 ehdin olla yhdessä opiskelijoiden tilaisuudessa Luther-kirkossa ennen kuin se suljettiin ja myytiin. Kirkon alttarin risti päätyi kaatopaikan sijasta Turkuun, erään tulevan pastorin kellarikomeroon. Sieltä se tuotiin jalan kantaen Helsinkiin. Tapaus sai melkoisesti media-huomiota. Koko ajan pelkäsin, koska joku toimittaja esittää ikävän kysymyksen: Miten risti päätyi purkujätteiden sekaan?" Onneksi suomalaiset toimittajat ovat näköjään niin maallistuneita, että asia ei kenessäkään herättänyt kysymystä. Venäjällä asia olisi saanut toisenlaisen käänteen. Mitä? Oliko Suomessakin KGB? Ja vielä 1980- luvulla? Täällä Inkerinmaalla viranomaiset sulkivat kirkkoja pakolla 1930-luvulla, vaikka virallisena syynä usein oli se, ettei kukaan pitänyt huolta kirkosta. Kirkoille määrättiin suuret verot ja vaadittiin niin kalliita korjauksia, että seurakunnilla ei ollut niihin varaa. Kirkon menettäminen oli inkeriläisille kova isku se näkyy monesta inkeriläisten kirjoittamasta kirjasta ja inkeriläisten historiaa käsittelevistä kirjoista. Kirkon merkitys inkeriläisille näkyi myös silloin, kun sodan aikana saksalaiset antoivat suomalaisten sotilaspappien pitää jumalanpalveluksia ja rippikouluja inkeriläisille. Moni inkeriläisvanhus on näyttänyt minulle valokuvaa sodan aikana pidetystä konfirmaatiosta. Osa kävi rippikoulun Suomessa. Koululaisena muistan, kuinka Imatrankosken kirkon kellotapulin valaistu risti näkyi Vuoksen yli kouluun polkiessani. Se oli sanaton todistaja. Toivotaan ja rukoillaan, että Luther-kirkko täyttyisi muulloinkin kuin avajaissunnuntaina. Jumalanpalvelukset ovat sunnuntaisin kello 16. Luther-salilla pitämäni torstai-illan raamattuluennot siirtyvät Luther-kirkolle. Myös aika muuttuu eli luennot ovat ilmeisesti jo päivällä eli kello 13. Tarkempaa tietoa annan elo-syyskuussa. Sley, PL 184, 00181 Helsinki Käyntiosoite Malminkatu 12 A, 00100 Helsinki Vaihde (09) 251 390 Pankki Danske Bank FI13 8000 1500 7791 95 Y-tunnus 0242525-6 Internet www.sley.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@sley.fi sley@sley.fi

Tuutarin kirkon seinässä olevan ristin taustavalo syttyy automaattisesti illan pimetessä. Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Tarvitseeko sitä sormella osoitella Kymmenen vuotta sitten ostamani musta farkkutakki tuli tiensä päähän. Parikin reikää oli ilmestynyt. Etsin jopa internetistä uutta, mutta ei löytynyt. Lopulta löysin Ideaparkista kaupan, jossa oli peräti kahta eri mallia. Koko oli XL ja nimi Dino Jeans. No, onneksi saurus puuttui. Narvassa käydessäni ostin uudet uimahousut. Myyjä sanoi, että oikea koko on XXL sanoin, että en sentään ole norsu vaan vain virtahepo. XL oli niissäkin riittävä koko. 2. Kateeksi käy Olin Helsingin ja Joensuun yliopistojen ja Maahanmuuttajainstituutin järjestämässä Inkeriseminaarissa Helsingissä kesäkuun alussa. Paikalla oli myös muutamia ihmisiä Inkerin kirkosta. Heillä oli tulkkina Tatjana Šadrunova. Hän käänsi alustukset simultaanina suomesta venäjään. Eikä kieli aina ollut mitenkään helppoa suomea. Joillakin on kadehdittavan hyvä kielipää. Jos Tatjana on Marian kirkossa, kun toimitan siellä suomenkielisen jumalanpalveluksen, pyydän häntä tulkiksi. Tosiasiassa moni inkeriläinen osaa venäjää paremmin kuin suomea ja kun asia tulee kahteen kertaan kahdella eri kielellä, silloin se menee paremmin perille. 3. Säästämistä, osa 4 Olin kaupassa erään ystäväni kanssa. Hän halusi pestä ikkunat ja aikoi ostaa paikallisen marketketjun omaa merkkiä = paikallinen Pirkka. Sanoin, että osta kalliimpaa, mutta parempaa

ikkunanpesuspraytä, pääset paljon vähemmällä työllä, kun tulee kerralla valmista. Ja lopulta tulee halvemmaksikin, kun ei tarvitse pestä moneen kertaan. Itse ostin auton tuulilasin sisäpinnan pesuun kallista pesuvaahtoa, mutta se myös toimi. Jostain syystä autoni tuulilasin sisäpinta likaantuu nopeasti; lieneekö sisäilmansuodatin heikkotasoinen. Viron kielessä halpa = huono. Tai niin kuin suomalainen sananlasku sanoo: Jos haluat ostaa halvan ja hyvän, saat ensin ostaa halvan ja sitten hyvän. 4. Elä niin kuin opetat Oli pakko luopua yksistä kesäkengistä: vesi tuli sisään, toisen kengän pohja oli katkennut ja toisen kengän pohja oli irronnut kengän kärjestä. Näin tarjouksessa Sievin kävelykengät. Maksoivat viisi kertaa enemmän kuin vieressä olleet kiinalaiset kengät. Mutta nyt ei kantapäitä pakota. Uusiin kenkiin tottuminen vie aina vähän aikaa, siksi on pakko välillä käyttää joitain vanhoja kenkiä. Joku voisi sanoa, että pitää tehdä Melaset eli laihduttaa yli 20 kiloa, niin johan kantapäilläkin olisi helpompaa. Lomalla laihduin taas pari kiloa, mutta pianhan sen saa takaisin, kun käy mummoja katsomassa. Puškinin uusi kirkkoherra oli mukanani kyläkierroksilla ja ihmetteli, kuinka paljon siellä joutuu syömään. 5. Yrittänyttä ei laiteta, osa 2 Salaatteja on jo noussut. Sen sijaan retiisi näyttää kasvattavan vain komeita lehtiä. Ehkä jotain syötävääkin vielä kasvaa. Kommunismin aikana sanottiin, että moni kommunisti oli retiisi: punainen päältä, valkoinen sisältä. Paikallinen sääennuste lupasi jopa kolmen asteen pakkasia kesäkuun alun öiksi. Onneksi olivat väärässä, alimmillaan minun mittarini laski +6:een. Halla olisi merkinnyt suuria tuhoja mummojen istutuksille. 6. Säännöllisyyttä aikatauluun Puškinin uusi kirkkoherra käy kerran kuussa vanhassa seurakunnassaan Kolppanassa pitämässä jumalanpalveluksen. Niinpä sovimme, että olen silloin kun mahdollista kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Puškinissa. Kuukauden toisena sunnuntaina olen luvannut olla Skuoritsassa, jossa on silloin suomenkielinen jumalanpalvelus. Iso kysymys on, miten seurakunnissa siirrytään yhä enemmän venäjän kielen käyttöön jumalanpalveluksissa. Uusien ihmisten on vaikea ymmärtää, miksi käytetään kieltä, josta vain pieni joukko seurakunnasta ymmärtää. Mutta samalla pitää pitää huolta, etteivät inkeriläisvanhukset koe tulleensa hylätyiksi. 7. Pohjalainen kiitos Helatorstain jälkeisenä sunnuntaina olin saarnaamassa nimikkoseurakunnassani Nurmossa. Svetlana Musina ja Olga Kotljarova esittivät musiikkia jumalanpalveluksessa. Jumalanpalveluksen jälkeen oli äitienpäivälounas seurakuntatalolla. Siellä eräs vakaa (körtti?)isäntä tuli ja sanoi minulle: Meidän kirkossa ei ole tuohon tapaan laulettu sen jälkeen, kun Svetlana edellisen kerran kävi täällä! 8. Kalanostajia alkaa ymmärtää Tutkimuksen mukaan 90 % Moskovassa myydyistä lohisiivuista ei täytä terveysmääräyksiä ja 58 %:n syöminen ei ole terveellistä = kala on pilaantunutta. Lisäksi reilusta neljäsosasta otetuista näytteistä löytyi paljon säilöntäaineita. Ei ihme, että venäläisturistit ostavat kalaa Suomesta. Nykyään heillä on myös jääkaapit ja/tai kylmälaukut autossa, että kala ei pilaannu matkalla. Uusi kirkkoherra Puškiniin Puškiniin valittiin vapunpäivänä uusi kirkkoherra. Ehdokkaita oli lopulta kolme eli tuli ihan oikea vaali. Jevgeni Mihailovilla on kaukaisia suomalaisjuuria, mutta hän puhuu vain muutaman sanan suomea. Siksi hän heti valintansa jälkeen pyysi minulta apua suomenkieliseen työhön. Hän oli jo kaksi kertaa kanssani kiertämässä kyliä. Hän on selvästi kiinnostunut seurakuntalaisista. Eräänä iltana hän oli Puškinin kirkolla selvittelemässä vanhoja papereita, kun kävin hakemassa viisumini rekisteröinnin.

Hänellä ei ole autoa ja ikävä kyllä Puškinin seurakunnan vanha pikkubussi alkaa olla siinä kunnossa, että perillepääsy on rukousten varassa. Hänelle jäi vastuuta myös Kolppanan seurakunnasta, jossa hän oli aikaisemmin pappina. Ikävä kyllä Inkerin kirkossa on pula papeista ja moni joutuu tekemään työtä useammalla taholla. Myös seurakunnan sihteeri vaihtui mikä oli varmaan hyvä ratkaisu. Nyt voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Tosin uusi sihteeri oli sihteerinä jo kerran, muutama vuosi sitten. Hän on yksi talven 1999-2000 rippikoululaisiani ja osaa jonkin verran suomea. Annoin periksi Kun huhtikuussa ajoin Mannerheimintietä, Lasipalatsin lähellä olevan liikennekamera välähti. Olen jo kolme kertaa saanut huomautuksen pienestä ylinopeudesta. Mielestäni en ajanut liian kovaa enkä päin punaista valoa. Kun seuraavalla viikolla näin tarjouksen navigaattorista, jossa on elinikäiset ilmaiset päivitykset karttoihin, päätin lopultakin antaa periksi ja ostaa navigaattorin. Navigaattori kertoi, että kyseinen Mannerheimintien kamera on liikennevalokamera. Omasta mielestäni valo oli vihreä, muistan, kuinka katsoin, että asemalle kääntyjille se oli punainen ja suoraan meneville vihreä. Sakkolappua ei ole tullut. Ilmeisesti kyse oli siitä, että nuo kamerat ottavat välillä kuvia satunnaisesti ja niistä katsotaan, onko turvavyö kiinnitetty. Ihmettelen navigaattorin toimintaa. Ensimmäinen lataus vei kolmisen tuntia ja kotona minulla on tosi nopea internet. Pian tuli ilmoitus, että ohjelmistossa on huomattu vika ja pitää ladata koko ohjelma uudestaan. Meni neljä tuntia. Jos olisi vain hidas yhteys käytössä, menisi varmaan koko päivä. Lisäksi nopeusrajoitukset joiden takia oikeastaan laitteen hankin ovat mitä sattuu. Haminan moottoritien jälkeen laite väittää, että nopeusrajoitus on 120 km/h, vaikka siinä ei koskaan ole ollut moottoritietä, nyt saa ajaa vain 60 km/h, kun uusi moottoritie on rakenteilla. Vastaavasti Virolahden jälkeen laite väittää, että nopeusrajoitus on 60 km/h, vaikka nopeusrajoitus on 80 km/h. Eli jouduin ojasta alligaattoriin. Nyt olen entistä epävarmempi, onko nopeusrajoitus 60 km/h, 80 km/h vai 100 km/h. Onko näiden teknisten härvelien taso todellakin näin huono? Jos meijeri pakkaisi maitopurkkiin piimää, ei siitä selvittäisi sillä, että sanottaisiin, että kyllähän molemmat lehmästä tulevat. Yllätys on ollut, kuinka paljon Pietarin ympäristössä on nopeuskameroita. Laite piipittää esimerkiksi Pietarin kehätiellä vähän väliä. Sakkoja saavat lähinnä köyhät/saidat. Olen jo aikaisemmin huomannut, että kameroiden kohdalla valtaosa hiljentää ja sitten taas kaasu pohjaan. Eli jonot etenevät haitarina. Minua Venäjän kamerat eivät haittaa poliisi ei saa ulkomaalaisten autojen tietoja tullista. Epäilen hieman myös navigaattorin nopeusnäyttöä: se väittää läpi linjan, että nopeusmittari näyttää 5 km/h liian paljon; eli kun navigaattorin mukaan mennään 55 km/h, niin nopeusmittarissa on 60 ja kun navigaattori näyttää 100 km/h, niin nopeusmittari näyttää 105 km/h. Olettaisi nopeusmittarin virheen kasvavan nopeuden kasvaessa. Kävin toukokuun alussa yhdellä kylällä seuroissa. Kotiin kuolemaan Yksi seuroihin osallistuvista lähtee seurojen jälkeen joko seuratalon vieressä olevaan kauppaan tai kotiin. Niinpä aina seurojen jälkeen kysyn, onko hän menossa kauppaan vai kotiin.

Sillä kertaa hän oli lähdössä kotiin eli tulisi tuon noin kilometrin matkan kyydissäni. Kun hän istui etupenkille, hän sanoin: Miul on rak(=syöpä)! Kysyin, missä syöpä on. Mahassa. Annettiinko lääkkeitä. Ei. Kutsuttiinko uudelleen sairaalaan? Ei. Onko se kipeä? Kovin on kipeä! Eli laitettiin kotiin kuolemaan. Ajattelin, että olikohan tuo viimeinen kerta, kun tapasimme tässä elämässä. Ei hän valittanut kohtaloaan, kovin arkisesti puhui sairaudestaan. Kuukautta myöhemmin hän ei ollut seuroissa. Seurapaikan emäntäkin oli joutunut sairaalaan, mutta pidimme seurat toisessa talossa. Seurojen jälkeen lähdin katsomaan syöpäpotilasta kotiin. Siellä hän olikin ja pidimme kotiehtoollisen. Voimia ei enää ollut lähteä seuroihin; lupasin mennä taas heinäkuussa. Yksi Puškinin mummo kuoli kesäkuun puolivälissä. Kesäkuun lopulla kuoli toinen niistä yhden kylän mummoista, joita aloin äskettäin käydä katsomassa (kuten yhdessä kirjeessäni kerroin). Kaksi kertaa ehdin häntä tavata, nyt naapureista on vain toinen elossa. Hiljalleen inkeriläisvanhukset kuolevat. Sley antoi minulle vielä kahden vuoden kauden Venäjälle päättyy 31.08.2018. Ehkä se jää viimeiseksi, ehkä silloin kylät ovat jo tyhjät inkeriläisistä ja kaikki jumalanpalvelukset ovat venäjäksi. Tahtoo presidentiksi!!! Kuukausikaupalla uutisissa on ollut tietoa entisen ukrainalaisen sotilaslentäjä Nadija Savtšenkon oikeudenkäynnistä. Häntä syytettiin kahden venäläisen toimittajan kuolemasta Itä-Ukrainan taisteluissa. Lopulta hänet tuomittiin yli 20 vuodeksi vankilaan, mutta pian hänet vaihdettiin kahteen Ukrainassa vankilaan tuomittuun venäläissotilaaseen. Heti ensimmäisessä julkisessa esiintymisessään Ukrainassa Savtšenko ilmoitti olevansa valmis Ukrainan presidentiksi. Myöhemmin hän selitti, että toki hän on valmis palvelemaan maataan millä tavalla tahansa. Epäilen, että pian Ukrainassa aletaan kysellä, kuka oli se ajatusten Tonava ja Karpaattien nero, joka vaati Savtšenkon kutsumista pois Venäjältä. Kun katsoi hänen esiintymistään oikeudessa, tuli tuntu, että hän hiihtää vapaalla tyylillä, kun kilpailu on perinteisellä tyylillä. Rahat loppuivat Pääministeri Dmitri Medvedev ilmoitti käydessään Krimillä, että luvattuja eläkkeiden korotuksia ei tule, koska valtiolla ei ole rahaa. Hän lupasi, että jos rahaa löytyy, eläkkeitä korotetaan. Hyvinä vuosina oli tapana nostaa eläkkeitä kaksi kertaa vuodessa. Tänä vuonna korotus oli paljon inflaatiota pienempi eli käytännössä eläkkeet laskivat. Eläkeläiset olivat tietysti tyytymättömiä. Mitä 8000 ruplaa (reilu sata euroa) on! Kesäkuun alusta minimipalkka nostettiin 7500 ruplaan (noin sata euroa), mutta samaan aikaan minimitoimeentulon alarajaksi arvioitiin 9452 ruplaa. Viime vuonna keskipalkka Kazakstanissa ylitti ensimmäisen kerran Venäjän keskipalkan, aiemmin Venäjän oli rikkain entisistä Neuvostoliiton osavaltioista poisluettuna Baltian maat.

Tutkimuksen mukaan 61 % venäläisistä on luopunut uusien vaatteiden ostamisesta. Ihmiset käyttävät 51 % rahoistaan ruokaan. Viime vuonna reaalipalkat laskivat 9.5 %. Tämän vuoden tammi-maaliskuussa pudotus jatkui: -3.9 %. Venäläisiä erikoisuuksia Venäjällä saa silloin tällöin puhelinsoiton, joka katkeaa, kun siihen vastaa. Joskus soittaja on esimerkiksi taksifirma. Kun utelias vastaaja soittaa takaisin, aletaan kehua, kuinka halpaa heidän taksinsa käyttö on. Joskus kyse on maksullisesta numerosta hinta voi olla monta sataa ruplaa minuutti eli kyse on selkeästä huijauksesta. Minä en soittele takaisin. Jos jollain on todellista asiaa, hän kyllä soittaa uudelleen. Inkerin historiaa, osa 9 Edellisellä kerralla pääsimme aakkosissa Pietarin Pyhän Marian kirkkoon. Retusaari eli Kronstadt. Viimeinen kirkko oli kirkkona 1865-1926, jolloin se otettiin pois seurakunnalta. Siellä oli lähinnä saksalaisia luterilaisia. Seurakunta oli rikas; pappilassa oli 1100 neliömetriä. Vasta äskettäin Moskovasta tuli määräys palauttaa kirkko ja pappila Inkerin kirkolle. Kirkossa oli vesilaitoksen pumppuja yms. tärkeitä laitteita ja siksi sen palauttamista viivyteltiin. Kronstadtissa on ollut pieni Inkerin kirkon luterilainen seurakunta. Mitä isolla kirkolla tehdään ja kuinka se saadaan remontoitua. Pappilaan on suunniteltu diakoniakeskusta. Ropsu, seurakunta perustettiin 1798 ja viimeinen kirkko toimi kirkkona 1798-1938. Kirkko annettiin kolhoosin autotalliksi, nykyään kirkosta on jäljellä vain rauniot. Muutamia Skuoritsan seurakuntalaisia asuu kirkon lähellä. Kirkon raunioiden vieressä on hautausmaa, joka on yhä käytössä. Rääpyvä, viimeinen kirkko oli kirkkona 1778-1937, jolloin se annettiin paikallisen opiston käyttöön klubiksi. Kirkko paloi 1942. Saari eli Puškin. Seurakunta perustettiin 1811, viimeinen kirkko oli kirkkona 1865-1931. Seurakunta sai kirkon takaisin vuonna 1977, se oli ensimmäinen luterilainen kirkko Leningradin alueella Toisen maailmansodan jälkeen. Sitä käyttivät myös saksalaiset luterilaiset, kunnes heille palautettiin toinen kirkko. Kirkko rakennettiin uudistajatsaari Aleksanteri Toisen avustuksella hänen luterilaisille alamaisilleen. Kun inkeriläiset käyttivät lähinnä reilun kymmenen kilometrin päässä ollutta Venjoen kirkkoa, Puškinin kirkko oli lähinnä saksalaisten käytössä ja siksi sitä usein kutsutaankin saksalaiseksi kirkoksi. Se, että luterilaisille annettiin nimenomaan Puškinista kirkko, selittynee pitkälti sillä, että kaupunki oli täynnä erilaisia sotilas- ja muita viranomaiskouluja oltiin tarkan vartioinnin alla. Neuvostoaikana kaupunki oli puolisuljettu, toki kirkon lähellä olevaan Katariinan palatsiin saivat turistit tulla. Neuvostoaikana kirkko toimi mm. autokouluna, johtajan huone oli alttarin paikalla. Inkeriläiset remontoivat kirkon omin voimin 1970-luvulla. Kirkon 30-vuotisjuhliin tehtiin juhlakirja, jossa on myös laajemmin kirkon historiasta. Painos on ollut loppu jo pitkään.

Serepetta, seurakunta perustettiin 1640, viimeinen kirkko toimi kirkkona 1846-1935. Rakennus on tuhoutunut. Siestarjoki, viimeinen rakennus oli seurakunnan käytössä 1815-1932, jolloin siitä tehtiin asuntola. Aluksi rakennus oli rukoushuone, mutta vuoden 1904 remontin jälkeen siitä tehtiin kirkko. Jatkuu seuraavassa kirjeessä / seuraavissa kirjeessä. Elävän veden virrat on tämänkesäisten evankeliumijuhlien tunnus. Juhlat ovat Virroilla, Satakunnassa 1.-3.7. Olen lähetysnäyttelyssä päivystämässä lauantaina kello 12-15 eli silloin minut tapaa helpoimmin. Sunnuntaina olen mukana lähettien matkaansiunaamisessa. Lisätietoja löytyy internetistä: www.evankeliumijuhla.fi Huumori on välttämätöntä Mies lupasi opettaa aasinsa puhumaan 20 vuodessa, jos tsaari maksaa hänelle suuren summan rahaa. Hänen ystävänsä piti häntä hulluna: Eihän aasi mitenkään voi oppia puhumaan! Mies vastasi: Voi olla, että aasi kuolee. Voi olla, että minä kuolen. Voi olla, että tsaari kuolee. Tavaraa kaivataan Eräs ystäväni kaipaa isosuisia lasipurkkeja Nykyään purkkien suuaukko näyttää olevan vakio. Iän myötä kädet ovat tulleet kankeammiksi ja suolakurkkujen teko on helpompaa, jos purkin suuaukko on isompi. Muistan lapsuudesta Karhulan lasipurkit. Koko tehdas on varmaan lopetettu. Jos jollain on kaapin nurkassa tarpeettomia isosuisia lasipurkkeja kansineen (kansiahan ei enää varmaan saa mistään, vaan kaikki ovat noita pienempiä), niin voi tuoda minulle Virtojen Evankeliumijuhlille. Litra ja kaksi litraa ovat toivotuimmat koot. Voi jättää lähetysnäyttelyyn, käyn hakemassa sieltä. Asiassa on tavallaan oma lehmä ojassa, koska tuo seurakuntalainen antaa minulle suolakurkkuja. Verenpaineen suhteen niitä ei pitäisi syödä, mutta ovat niin makusia (kuten inkeriläinen sanoo), että en malta olla syömättä. Pieni opetuksen sana Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän." (Ilm 2:10)

Nämä ylösnousseen Jeesuksen Smyrnan seurakunnalle sanomat sanat tulivat mieleeni, kun kuulin, että lahtelainen esikoislestadiolainen Tapio Nieminen sai sydänkohtauksen toukokuun puolivälissä Hatsinan kirkossa juuri ennen jumalanpalveluksen alkua. Jo jumalanpalveluksen kestäessä tuli sairaalasta tieto hänen kuolemastaan. Hatsinan sairaalan sydänosastoa pidetään hyvänä eli tuskin Tapio olisi selvinnyt Suomessakaan. Jumala oli laskenut hänen päivänsä. Tapio oli tuon Lahdesta tulleen ryhmän vetäjä. Hän teki evankeliumin työtä kirjaimellisesti kuolemaansa asti. Skuoritsan seurakunnan vanhainkodin, Maria-kodin, johtaja Lilja Stepanova kertoi, että Tapio auttoi myös heitä paljon. Omalta kohdaltani voin sanoa, että ilman Kauko Laivuoren Inkerin-saarna- ja talkoomatkoja tuskin olisin tullut Inkerin kirkkoon töihin. Kaukokin teki työtä loppuun asti. Kaukon kuoleman jälkeen Sleyn saarnamatkoja Inkeriin ei ole ollut. Joskus voi täydellä syyllä sanoa, että jokin asia on yhdestä ihmisestä kiinni. Kiitos- ja rukousaiheita Kiitosaihe: Puškinin seurakunnan uusi kirkkoherra ja sihteeri. Heille viisautta hoitaa seurakuntaa. Että ennustetut hallayöt jäivät tulematta. Hyviä säitä sadon kannalta. Uusi työkausi. Että osaisi tehdä sitä työtä, mitä Jumala haluaa. Meillä on kehitteillä yksi projekti Arvo Survon kanssa. Virtojen Evankeliumijuhlat. Että uudetkin ihmiset löytäisivät eläviä virtoja. Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Mikäli ystäväsi/tuttavasi/naapurisi haluaa renkaan jäseneksi, ilmoitathan siitä Pasi Hujaselle, Sley, PL 184, 00181 Helsinki tai pasi.hujanen@sley.fi Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH henkilökohtaisella viitenumerollasi, jolloin kannatus näkyy automaattisesti myös kotiseurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleystä Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai anna.poukka@sley.fi tai kirjoittamalla viestikenttään Pasi Hujasen rengas + oma kotiseurakuntasi tai Pasi Hujasen renkaan yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 Mikäli haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2016:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn keskustoimistolla. Keräyslupa 2015-2016: Poliisihallituksen 13.1.2015 myöntämän keräysluvan POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.