Liite nro 2 Per 6.4.2016 42 1 Pirkkalan yhteistoiminta-alue ID 1425024
2 Sisällys 1 YLEISET SÄÄNNÖKSET... 3 1.2 Soveltamisohjeiden yleisperiaatteet... 3 1.3 Vammainen henkilö... 3 1.4 Palvelujen järjestämisvelvollisuus... 3 1.5 Palvelusuunnitelma... 4 1.6 Palvelujen hakeminen ja päätöksenteko... 5 1.7 Muutoksenhaku... 5 2 KUNNAN ERITYINEN JÄRJESTÄMISVELVOLLISUUS... 6 2.1 Kuljetuspalvelut... 6 2.2 Palveluasuminen... 7 2.3 Asunnon muutostyöt ja asuntoon kiinteästi kuuluvat välineet ja laitteet... 8 2.4 Päivätoiminta... 10 2.5 Henkilökohtainen apu... 11 3 MÄÄRÄRAHASIDONNAISET PALVELUT JA TUKITOIMET... 13 3.1 Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet... 13 3.2. Liikkumisvälineet... 14 3.3 Sopeutumisvalmennus... 15 3.4 Ylimääräiset vaatekustannukset.... 15 3.5 Ylimääräiset erityisravintokustannukset... 16 3.6 Kehitysvammaisten leiritoiminta... 16
3 1 YLEISET SÄÄNNÖKSET 1.2 Soveltamisohjeiden yleisperiaatteet Soveltamisohjeet koskevat vammaispalvelulain (380/1987) ja asetuksen (759/1987) mukaisten palvelujen ja tukitoimien myöntämisperusteita ja järjestämistä yhteistoiminta-alueen asukkaille. Soveltamisohjeet sisältävät yleisperiaatteet, joiden mukaan yhteistoiminta-alueella järjestetään vammaispalvelulain ja asetuksen mukaisia palveluja. Soveltamisohjeet on laadittu auttamaan kunnan päätöksenteon linjaamisessa ja turvamaan yhdenmukainen päätöksenteko Pirkkalan yhteistoiminta-alueella. Soveltamisohjeita käytäntöön sovellettaessa selvitetään aina asiakkaan yksilöllinen tarve. Samalla huomioidaan myös asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. 1.3 Vammainen henkilö Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on vamman tai sairauden johdosta pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista (VpL 2 ). Palvelujen ja tukitoimien tarpeen tulee johtua pitkäaikaisesta tai pysyvästä vammasta tai sairaudesta. Yleensä haitan arvioidaan kestävän vähintään vuoden. Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja tukitoimet jaetaan vaikeavammaisille tarkoitettuihin ja kaikille vammaisille tarkoitettuihin palveluihin ja tukitoimiin. Vammaisuus/vaikeavammaisuus arvioidaan jokaisen tukimuodon osalta erikseen. Vaikeavammaisuuden ja vammaisuuden määrittely ei perustu yksinomaan lääkärin tai terveydenhuoltohenkilöstön arvioon. Arvioinnin tulee painottua toiminnallisten rajoitusten selvittämiseen ja kuvaamiseen sekä toisaalta vammaispalvelulain edellyttämän pysyvyyden arviointiin. 1.4 Palvelujen järjestämisvelvollisuus Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 14 :n mukaan kunnallisina sosiaalipalveluina on huolehdittava mm. kehitysvammaisten erityishuollosta, vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista. Sosiaalihuoltolaki on sosiaalihuollon yleislaki. Jos vammainen henkilö ei saa sen tai muun lain nojalla riittäviä ja sopivia palveluja, häneen voidaan soveltaa vammaispalvelulakia. Vammaispalvelulakiin nähden ensisijaisia lakeja ovat sosiaalihuoltolain lisäksi esim. kansanterveyslaki, päivähoitolaki, laki omaishoidon tuesta sekä vakuutuksia koskeva lainsäädäntö. Kehitysvammaisen henkilön palvelutarpeeseen voidaan soveltaa edellä mainittujen lakien lisäksi kehitysvammalakia. Vammaispalvelulaki on lähtökohtaisesti ensisijainen kehitysvammalakiin nähden. (VpL 4 ). Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden
4 aiheuttamia haittoja ja esteitä (VpL 1 ). Vammaispalvelulain 3 :n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille henkilöille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Vammaispalvelulainsäädännössä palvelut ja tukitoimet jaetaan kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden ja kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden alaisiin palveluihin ja tukitoimiin. Erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisiin palveluihin ja tukitoimiin asiakkaalla on subjektiivinen oikeus. Tällöin kunta ei voi päätöksenteossaan vedota määrärahojen puutteeseen, mikäli henkilö on oikeutettu palveluun. Erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia ovat kuljetuspalvelut, palveluasuminen, päivätoiminta, henkilökohtainen apu, asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet. Osa vammaispalvelulain palveluista ja tukitoimista on määrärahasidonnaisia, jolloin niitä järjestetään kunnan tähän tarkoitukseen varaamien määrärahojen puitteissa. Määrärahasidonnaisten tukitoimien osalta kunta voi myös päättää määrärahojen kohdentamisesta tietyt edellytykset täyttäville vammaisille henkilöille, mikäli määrärahat eivät riitä tuen myöntämiseen kaikille hakijoille. 1.5 Palvelusuunnitelma Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 7 :n mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen ole muutoin ilmeisen tarpeetonta. Palvelusuunnitelma on tarkistettava, jos vammaisen henkilön palveluntarpeessa tai olosuhteissa tapahtuu muutoksia sekä muutoinkin tarpeen mukaan (VpL 3a ). Palvelusuunnitelman tarkoituksena on ohjata vammainen henkilö saamaan hänelle sopivat ja tarkoituksenmukaiset palvelut. Lisäksi tarkistetaan, että nykyiset palvelu- ja tukimuodot vastaavat hänen voimavarojaan ja tarpeitaan. Palvelusuunnitelma on suunnitelma niistä palveluista ja tukitoimista, joita vammainen henkilö tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä. Palvelusuunnitelman tulee tarvittaessa sisältää myös muita kuin vammaispalvelulain tarkoittamia palveluja ja tukitoimia. Yksilöllinen palvelusuunnitelma laaditaan yhdessä vammaisen henkilön ja tarvittaessa hänen perheensä tai muiden henkilön hyvin tuntevien läheisten kanssa. Yhteistyötä voidaan asiakkaan tai hänen perheensä luvalla tehdä laajasti eri toimijoiden kanssa. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä palvelusuunnitelman laatimisesta. Hänelle on kuitenkin annettava selvitys hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä erilaisista vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Kieltäytymisestä tehdään merkintä asiakastietoihin, jotta tiedetään miksi suunnitelmaa ei ole laadittu. Kieltäytyminen ei ole este palvelujen hakemiselle tai niiden myöntämiselle.
5 1.6 Palvelujen hakeminen ja päätöksenteko Vammaisen henkilön tai hänen valtuuttamansa henkilön tulee laittaa hakemus vireille pääsääntöisesti kirjallisesti. Sosiaalityöntekijän suostumuksella hakemus voidaan panna vireille myös suullisesti. Asiakas voi tulla hakijaksi myös muiden viranomaisten lähettämänä. Hakemuksesta tulee käydä ilmi palvelun tai taloudellisen tuen tarve. Hakemukseen tulee liittää tarvittavat lausunnot terveydentilasta ja toimintakyvystä, esim. lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen antama lausunto vamman tai sairauden aiheuttamasta toimintahaitasta. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha hakemusta jätettäessä. Liitettä ei tarvita, mikäli em. tiedot ovat päätöksentekijän käytettävissä eikä niissä ole tapahtunut muutosta. Mikäli hakemus on puutteellinen, sosiaalityöntekijä ilmoittaa hakijalle miltä osin hakemusta tarvitsee täydentää ja varaa hakijalle kohtuullisen määräajan lisäselvitysten toimittamiselle. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittäminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä (7) arkipäivänä siitä kun vammainen henkilö tai hänen laillinen edustajansa on toimittanut hakemuksen vaadittavine liitteineen vammaispalveluun. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia koskevat päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen (3) kuukauden kuluessa siitä, kun, hakemus on toimitettu, jollei asian selvittäminen erityisestä syystä vaadi pidempää käsittelyaikaa. (VpL 3a ). Hallintolain 2 3 :n 2 momentin mukaan viranomainen myös velvoitetaan asianosaisen pyynnöstä antamaan arvio päätöksen antamisajankohdasta. Jos käsittelyaika muodostuu arvioitua pidemmäksi, on annettava uusi arvio ja ilmoitettava syy käsittelyn viivästymiseen. Viranomaisen on muutenkin vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin kysymyksiin. Taloudellisia tukitoimia on haettava kuuden (6) kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä (VpA 20 ). Asiakkaiden yksilöllisen tarpeen selvittämiseksi ja yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi hakemukset käsitellään tarvittaessa asiakkaan suostumuksella vammaispalvelutiimissä. Tiimiin kuuluvat vammaispalvelupäällikkö, Pirkkalan ja Vesilahden vammaispalvelun sosiaalityöntekijät, kehitysvammahuollon kuntoutus- ja palveluohjaaja sekä tarvittaessa asumispalveluyksikön vastaava ohjaaja. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä tekee viranhaltijapäätöksen vammaispalvelulakiin perustuvasta palvelusta tai tukitoimesta. 1.7 Muutoksenhaku Mikäli asiakas haluaa hakea viranhaltijan tekemään päätökseen muutosta, haetaan oikaisua perusturvalautakunnalta. Oikaisuvaatimus on toimitettava Pirkkalan kunnan kirjaamoon 30 vrk:n kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Perusturvalautakunnan oikaisuvaatimuksesta tekemään päätökseen on mahdollista hakea muutosta valittamalla siitä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.
6 2 KUNNAN ERITYINEN JÄRJESTÄMISVELVOLLISUUS 2.1 Kuljetuspalvelut Kunnan on järjestettävä kohtuulliset kuljetuspalvelut vaikeavammaiselle henkilölle. Vaikeavammaiseksi katsotaan henkilö, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei voi käyttää vammansa tai sairautensa vuoksi julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Erityisiksi vaikeuksiksi ei katsota kauppakassien kantamiseen liittyviä haittoja, yksinäisyyttä, haja-asutusalueella asumista tai joukkoliikenteen puuttumista asuinalueelta. Vaikeavammaisuus voi olla fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuvaa. Vaikeavammaisuuden edellytys voi täyttyä siitä, että henkilö ei psyykkisen sairauden vuoksi voi käyttää joukkoliikennettä. Liikuntaesteisyys voi myös vaihdella riippuen vuodenajoista tai sääoloista. Kuljetuspalvelujen tavoitteena on edistää vaikeavammaisten asukkaiden tasa-arvoa ja toimintamahdollisuuksia järjestämällä heille liikkumismahdollisuudet koti- ja lähikunnissa samoin edellytyksin kuin muille kuntalaisille. Kuljetustarpeen tulee johtua vammasta tai sairaudesta ja niistä aiheutuvan haitan pitää olla pysyvä tai pitkäaikainen. Palvelun olisi luotava vaikeavammaiselle henkilölle mahdollisuus osallistua ikätasoaan vastaavaan asiointi-, harrastus- ja virkistystoimintaan. Kuljetuspalveluja on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiointi- ja virkistysmatkaa kuukaudessa. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut ovat toissijaisia moneen muuhun lakiin nähden. Tämän vuoksi ei korvata esim. sairaala-, terveyskeskus-, poliklinikka- ja kuntoutumismatkoja, joihin voi saada korvauksen sairausvakuutuslain nojalla Kelasta. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut ovat myös toissijaisia sosiaalihuoltolain mukaiseen kuljetuspalveluun nähden. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut on tarkoitettu henkilökohtaiseen asioimiseen ja virkistykseen. Kuljetuspalvelumatkoja voidaan myöntää vähemmän kuin 18 matkaa, mikäli vaikeavammaisella henkilöllä tai hänen perheellään on auto, johon on saatu vammaispalvelulain mukaista avustusta liikkumisvälineen hankkimiseksi tai auton hankintaan on saatu autoverolain tarkoittama autoveronpalautus. Edellytyksenä on, että autoa käytetään tosiasiallisesti vaikeavammaisen henkilön kuljetuksiin. Jokapäiväiseen elämään kuuluvia matkoja ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Pirkkalan lähikunnat ovat Tampere, Nokia, Lempäälä ja Vesilahti. Vesilahden lähikunnat ovat Nokia, Lempäälä, Pirkkala, Akaa, Sastamala ja Urjala. Kuljetuspalvelua voidaan erillisellä päätöksellä myöntää käytettäväksi myös muussa kunnassa asiakkaan yksilöllisen tarpeen ja kustannusten kohtuullisuus huomioon ottaen. Kuljetuspalvelumatkoja yhdistellään aina kun se on mahdollista. Yksinkulkuoikeus voidaan myöntää, mikäli henkilön terveydentila ja toimintakyky edellyttää lääkärintodistuksen mukaan yksinmatkustamista (esim. vaikea epilepsia, kehitysvamma tai psyykkinen sairaus). Tuttutaksioikeus eli oikeus käyttää tiettyä asiakkaan itse valitsemaa taksia voidaan myöntää silloin, kun henkilöllä on jokin merkittävä toimintakykyä alentava rajoite tai vamma. Kuljetuspalveluja on selostettu tarkemmin ohjeessa: Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelun ohjeet 1.5.2016 alkaen.
7 2.2 Palveluasuminen Vammaispalvelulain 8 :n mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Palveluasumisella mahdollistetaan vaikeavammaisen henkilön suoriutuminen tavanomaisista elämäntoiminnoista mahdollisimman itsenäisesti. Palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluontoisesti, vuorokauden eri aikoina tai muuten erityisen runsaasti, ja joka ei ole jatkuvan laitoshoidon tarpeessa. Kunnalla ei ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen, mikäli henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Palveluasumista myönnetään vaikeavammaisille henkilöille, jotka kykenevät tekemään itsenäisiä ratkaisuja asumiseen ja muuhun jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa. Palveluasumisen mahdollistamiseksi asuntoon voidaan tehdä muutostöitä tai hankkia erilaisia laitteita kuten turvapuhelin. Palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat vamman tai sairauden vuoksi välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle, itsenäiselle suoriutumiselle. Asumiseen liittyviä palveluja voivat olla avustaminen liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi (VpA 10 ). Kyseessä on aina yksilöllinen palvelukokonaisuus. Palveluasumista voidaan toteuttaa palvelutalossa, palveluasuntoryhmässä tai vaikeavammaisen omassa asunnossa. Palveluasumisen palvelut voidaan järjestää mm. palveluasumisyksikössä henkilökohtaisen apuna omaishoidon tuella kotipalveluna tai kotihoitona kotisairaanhoidon avulla yhdistämällä näitä tukimuotoja ja tarvittaessa luomalla yksilöllisiä palveluratkaisuja. Vaikeavammainen henkilö maksaa itse kaikki asumiskulunsa, ruoka- ja lääkekulut sekä muut henkilökohtaiset menonsa. Asumiseen voi hakea Kelan asumistukea. Palveluasumiseen liittyvät, asiakkaan suoriutumisen kannalta välttämättömät hoiva- ja huolenpitopalvelut ovat asiakkaalle maksuttomia (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 4 ). Kodin ulkopuolella tapahtuva avustaminen järjestetään pääsääntöisesti henkilökohtaisen avustajan avulla. Ennen palveluasumispäätöstä vaikeavammaiselle henkilölle voidaan myöntää asumisvalmennusta asumistarpeen selvittämiseksi. Asumisvalmennukseen kunnalla ei ole erityistä järjestämisvelvollisuutta.
8 2.3 Asunnon muutostyöt ja asuntoon kiinteästi kuuluvat välineet ja laitteet Kenelle asunnonmuutostyöt korvataan? Vammaispalvelulain 9 :n mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset silloin, kun hän vammansa tai sairautensa vuoksi välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista, eikä hän ole jatkuvan laitoshoidon tarpeessa. Vammaispalveluasetuksen 13 :n mukaan asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden tai laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin, vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuksia. Sotainvalidien kohdalla selvitetään ensin heidän mahdollisuutensa saada asunnon muutostöiden ja/tai asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden kustannukset sotilasvammalain perusteella. Mikäli vammainen henkilö muuttaa tai vaihtaa asuntoa, on hakemuksessa perusteltava, paitsi vammasta tai sairaudesta aiheutuva tarve muutostöihin, myös muuton tai asunnon vaihdon peruste. Asunnon vaihdon syynä voi olla esimerkiksi perhetilanteen muutos, lapsen syntymä, lisääntynyt apuvälineiden tarve tai tarve vaihtaa paikkakuntaa työn takia. Vammaisen henkilön muuttaessa toiselle paikkakunnalle, korvaa lähtökunta ne muutostyöt, joita ilman henkilö ei voisi muuttaa uuteen asuntoon. Tällaisia välttämättömiä muutostöitä voivat olla esim. esteettömän sisäänkäynnin mahdollistavat muutostyöt tai pesuhuoneeseen tehtävät välttämättömät muutostyöt. Mikäli muutostyöt voidaan suorittaa muuton jälkeen, korvausvastuussa on uusi kotikunta. Mikäli asunto on hankittu vammautumisen jälkeen, muutostöiden korvattavuutta arvioidaan myös suhteessa asunnon sopivuuteen toimintarajoitteiden kannalta. Korvattavat asunnonmuutostyöt, välineet ja laitteet Vaikeavammaisen henkilön vamman tai sairauden vuoksi tehtäviä välttämättömiä asunnonmuutostöitä ovat esim. ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen/wc:n laajentaminen/rakentaminen, valaistusmuutostyöt, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut asunnossa suoritettavat välttämättömät rakennustyöt turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu ja esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä Kohtuulliset kustannukset muutostöistä korvataan täysimääräisesti hyväksyttäviä tositteita vastaan. Mikäli asunnon muutostyön toteuttaa henkilö, jolla ei ole rakennusalan koulutusta tai yritystä, voidaan korvata asunnon muutostyöstä aiheutuvia kohtuullisia materiaalikuluja, mutta ei työn osuutta. Mikäli asiakas haluaa käyttää muutostyön toteutuksessa esim. kalliimpia materiaaleja tai työtapoja, hän maksaa kustannusten erotuksen itse. Vammaispalvelulain perusteella ei myönnetä asunnon muutostöitä, jotka aiheutuvat asumismukavuuden tai asumistason parantamisesta. Uudisrakentamisessa tulee jo suunnitteluvaiheessa huomioida kaikki vamman tai sairauden edellyttävät tarkoituksenmukaiset ratkaisut. Uudisrakentamisessa vamman aiheuttamia kustannuksia korvataan normaalien rakentamiskustannusten ylittäviltä osilta. Uudisrakennuksen lisäneliöistä aiheutuvia kustannuksia ei pääsääntöisesti korvata. Saunan muutostöitä ei korvata, mikäli vammaisen henkilön käytössä on riittävät muut peseytymistilat. Keittiön muutostyön lähtökohtana on, että asiakas työskentelee pyörätuolissa tai
9 tuettuna seisten, on itsenäinen ja aktiivinen keittiössä ja tosiasiallisesti osallistuu ruuan valmistukseen. Vaikeavammaisen henkilön asunnon välittömässä läheisyydessä suoritettavien muutostöiden tarkoituksena on mahdollistaa vammaisen henkilön pääsy asuntoonsa ja sieltä pois. Asunnon ulkopuolisina muutostöitä voivat olla esim. asuintalon sisäänkäynnin yhteyteen tehtävä luiska, kaiteiden asentaminen tai kulkuväylän päällystäminen tai kovettaminen. Kerros- ja rivitaloissa kodin läheisyyteen tehtävät muutostyöt edellyttävät taloyhtiön lupaa. Myös näiden muutostöiden edellytyksenä on vammaisen henkilön omatoimisen suoriutumisen edistäminen. Suunnitelmaa tehtäessä otetaan huomioon, että kyse on liikkumishaitan poistamisesta ja päätökset tehdään edullisimman ratkaisun mukaan. Asunnon peruskorjaukset, home- ja kosteusvauriot eivät kuulu vammaispalveluna korvattavaksi. Asunnon muutostöiden yhteydessä tai myöhemmin ilmeneviin korjausvaurioihin ym. vastaaviin kunta ei ole velvollinen osallistumaan. Mikäli asuntoon on sen huonokuntoisuuden vuoksi tehtävä peruskorjauksia, ne on tehtävä ennen kuin asunnon muutostöihin voidaan ryhtyä. Asunnon peruskorjaukseen voi hakea korjausavustusta kunnan asuntotoimesta. Vaikeavammaiselle henkilölle korvataan asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee niitä suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Asunnon välineet ja laitteet voidaan myös myöntää asiakkaan käyttöön, jolloin ne jäävät kunnan omistukseen. Kunta vastaa tällöin laitteen korjaus- ja huoltokustannuksista sekä laitteen poistamisesta aiheutuvista kustannuksista. Asuntoon kuuluvia laitteita ovat esim. kattoon asennettavat nostolaitteet, hissi, sähköiset ovenavausjärjestelmät ja kuulovammaisten hälytinlaitteet. Kerros- ja rivitaloissa taloyhtiöiltä tarvitaan kirjallinen lupa asunnon välineiden ja laitteiden asentamiseen. Asunnon muutostöiden hakeminen, arviointi ja päätös Päätös korvauksesta asunnon muutostöiden kustannuksiin suositellaan haettavaksi ennen muutostöiden aloittamista. Hakemukseen tulee liittää tarvittavat lausunnot ja asiakirjat sekä selvitys muutostöiden välttämättömyydestä. Mikäli muutostöihin haetaan korvausta jälkikäteen, sitä on haettava 6 kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä. Tällöin vammaispalvelussa harkitaan jälkikäteen kustannusten välttämättömyys ja kohtuullisuus. Asunnon muutostöiden tarve arvioidaan moniammatillisesti. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä tekee kotikäynnin muutostöiden välttämättömyyden arvioimiseksi. Muutostöiden välttämättömyydestä tulee olla lausunto toimintaterapeutilta, kuntoutusohjaajalta tai fysioterapeutilta. Muutostöiden teknisestä toteutuksesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja kohtuullisista kustannuksista hankitaan tarvittaessa lausunto rakennusmestarilta tai vastaavalta asiantuntijalta. Lähtökohtana on, että asiakas on työn tilaaja, ja hänen vastuullaan on valvoa muutostöiden toteuttamista. Asiakkaan tulee hankkia kirjallinen lupa muutostöihin asunnon omistajalta tai taloyhtiöltä ennen kuin muutostyöt voidaan aloittaa. Asiakkaan tulee huolehtia siitä, että muutostöiden jälkeen tehdään asianmukaiset lopputarkastukset rakennus-, sähkö-, LVI-töistä. Asiakas vastaa itse lupien ja tarkastusten kustannuksista. Asunnon muutostöiden palveluprosessi
10 1. Asiakas kirjaa ylös asunnossa tarvittavat muutostyöt ja ottaa yhteyttä fysioterapeuttiin, kuntoutusohjaajaan, toimintaterapeuttiin tai lääkäriin saadakseen todistuksen vamman tai sairauden aiheuttamasta haitasta ja muutostyön tarpeellisuudesta. 2. Asiakas ottaa yhteyttä vammaispalvelujen sosiaalityöntekijään ja sopii kotikäynnin asunnon muutostyön tarpeellisuuden arvioimiseksi. 3. Asiakas ottaa yhteyttä rakennus-, sähkö- tai LVI-suunnittelijaan muutostöiden suunnittelemiseksi ja hinta-arvion tekemiseksi. 4. Asiakas varmistaa kunnan rakennustarkastajalta tai isännöitsijältä muutostyön tarvitsemat luvat. 5. Asiakas tekee muutostöistä kirjallisen hakemuksen. Se toimitetaan liitteineen vammaispalvelun sosiaalityöntekijälle. Asiakas perustelee asunnon muutostöiden tarpeen tarkasti hakemuksessa. 6. Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä tekee päätöksen asunnon muutostöihin myönnettävästä taloudellisesta tuesta. 7. Muutostyöt suoritetaan kustannusarvion mukaisesti. 8. Asiakkaalle myönnetään avustus tositteita vastaan tai asiakkaalle annetaan maksusitoumus. Yksilöllisen harkinnan mukaan vammaispalvelu voi sopia muutostöistä urakoitsijan kanssa. Tämä edellyttää sitä, että asiakas ei itse kykene toimimaan muutostöiden tilaajana ja prosessista vastaavana henkilönä. 2.4 Päivätoiminta Sosiaalihuoltolain (710/1982) mukainen työtoiminta on ensisijainen palvelu vammaispalvelulain mukaiseen päivätoimintaan nähden. Päivätoimintaa järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään työikäistä työkyvytöntä henkilöä, jolla vamman tai sairauden aiheuttaman erittäin vaikean toimintarajoitteen vuoksi ei ole edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolain 27 e :ssä tarkoitettuun työtoimintaan ja jonka toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin. Vammaispalvelulain 8 b :n mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle päivätoimintaa, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Päivätoimintaan kuuluu kodin ulkopuolella järjestettyä itsenäisessä elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävää toimintaa. Päivätoimintaa on kuitenkin mahdollista järjestää esimerkiksi palveluasumisyksikön erillisissä tiloissa. Päivätoiminta voi sisältää esimerkiksi ruoanlaittoa, liikuntaa, keskustelua, retkeilyä, luovaa toimintaa sekä sosiaalisten taitojen harjaannuttamista. Päivätoimintaa järjestetään palvelusuunnitelmaan kirjatun yksilöllisen tarpeen mukaisesti siten, että vaikeavammaisella henkilöllä on mahdollisuus osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa tai tätä harvemmin, jos vaikeavammainen henkilö kykenee osallistumaan työtoimintaan osa-aikaisesti tai siihen on muu hänestä johtuva syy. Vaikeavammaisten päivätoiminta on asiakkaalle maksutonta eikä siitä makseta työtoimintarahaa. Asiakas maksaa itse päivätoimintayksikön määrittelemän ateriakorvauksen. Tarvittavat vaikeavammaisten päivätoimintamatkat myönnetään kuljetuspalvelupäätöksen yhteydessä.
11 Päivätoimintamatkoista peritään vaikeavammaisten kuljetuspalveluiden omavastuuosuuden suuruinen asiakasmaksu. 2.5 Henkilökohtainen apu Kenelle henkilökohtaista apua? Henkilökohtaista apua myönnettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Henkilökohtainen apu kohdistuu niihin toimiin, jotka henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä. Vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua ei myönnetä vaikeavammaisille henkilöille, joiden riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon tukitoimin. Näin ollen henkilökohtaista apua ei voi saada, jos henkilö on laitoshoidossa. Mikäli avun tarve painottuu selkeästi hoitoon, hoivaan ja valvontaan, ei henkilökohtaista apua myönnetä. Tällöin kyseeseen tulevat ensisijaisesti omaishoidon tuki, kehitysvammahuollon erityispalvelut tai muut sosiaali- ja terveyspalvelut. Asumispalveluyksiköissä asuville vaikeavammaisille henkilökohtaista apua myönnetään vain yksikön ulkopuolisiin harrastuksiin ja virkistäytymiseen. Vaikeavammaiselle lapselle tai nuorelle voidaan myöntää henkilökohtaista apua ikätasoa vastaavaan asiointi-, harrastus- ja virkistystoimintaan. Ensisijaisesti kyse on tällöin kodin ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta. Pienen lapsen harrastustoiminnan tukeminen on ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Lapsen hoito, huolenpito ja valvonta kuuluvat lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla lapsen vanhemmille. Henkilökohtainen apu on viimesijainen palvelu esimerkiksi päivähoidon, koulun ja perhetyön palveluluihin nähden. Henkilökohtainen apu ei ole järjestelmä, jolla tuetaan perheen jaksamista tai lasta oppimisvaikeuksissa. Pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista johtuva avun tarve ei oikeuta vammaispalvelulaissa tarkoitettuun henkilökohtaiseen apuun. Ikäihmisille suunnatut palvelut ja tukitoimet järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain perusteella. Asiakkaan saadessa tarpeellisen avun ensisijaisilla järjestelmillä, esimerkiksi omaishoidon tuella, korvausta henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen ei yleensä myönnetä. Henkilökohtaisen avun tarkoitus Henkilökohtaisella avun tarkoitus on mahdollistaa ja tukea vaikeavammaisen henkilön itsenäistä elämää, kotona asumista, omia valintoja ja hänen omaehtoista toimintaansa. Tämä edellyttää vaikeavammaiselta henkilöltä kykyä itse määritellä avun sisältö, toteuttamistapa ja toteuttamisaika. Henkilökohtaista apua toteutettaessa vaikeavammaisen henkilön pitää kyetä ohjaamaan tilannetta ja toimintaa, jossa avustaja työskentelee ja saa vaikeavammaiselta henkilöltä toimintaohjeensa. Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee. Päivittäisillä toimilla tarkoitetaan niitä toimintoja, joita tehdään joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti. Päivittäisiä toimia ovat mm. liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtaisen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto,
12 kodinhoito ja asioinnit. Henkilökohtainen apu käsittää lisäksi ne lääkinnälliset hoitotoimenpiteet, jotka ovat toistuvia ja vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi välttämättömiä. Henkilökohtaisen avustajan tehtäviin ei voi kuitenkaan kuulua sairaanhoidon koulutusta vaativia toimenpiteitä. Tällöin tulee kyseeseen kotihoito. Työllä tarkoitetaan työsuhdetta tai yritystoimintaa, josta vammainen henkilö saa toimeentulonsa kokonaan tai osittain. Opiskelun tulee johtaa tutkintoon tai ammattiin tai vahvistaa vaikeavammaisen henkilön ammattitaitoa sekä parantaa hänen mahdollisuuksiaan työllistyä; esimerkkeinä ammatillisiin opintoihin valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus. Muunlainen opiskelu katsotaan harrastukseksi ja siihen henkilökohtainen apu järjestetään harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen tarkoitettujen tuntimäärien puitteissa. Henkilökohtainen apu sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen antaa vaikeavammaiselle henkilölle mahdollisuuden harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen. Henkilökohtaisen avun määrä Henkilökohtaista apua sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen, harrastuksiin tai yhteiskunnalliseen osallistumiseen on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta. Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee. Laissa ei ole määritelty päivittäisten toimien edellyttämää tuntimäärää vaan se perustuu yksilölliseen tarveharkintaan. Kuka voi toimia avustajana? Vammaispalvelulain mukaan kunta voi järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Avustajapalveluita voidaan hankkia myös yksityisiltä palveluntuottajilta ostopalveluna. Vaikeavammaisen henkilön omainen tai läheinen ei voi toimia häneen työsuhteessa olevana palkattuna henkilökohtaisena avustajana, ellei sitä ole erittäin painavasta syystä pidettävä avustettavan edun mukaisena. Rajaus on tarpeellinen, jotta vaikeavammaisen henkilön aktiivinen toimintakyky, oma tahto ja itsemääräämisoikeus toteutuisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti palkatun henkilökohtaisen avun turvin. Erityisen painava syy voi olla esimerkiksi äkillinen avuntarve vakituisen avustajan sairastuessa tai hänen työsuhteensa päättyessä. Erityisen painava syy voi liittyä myös vamman tai sairauden laatuun. Omaisella tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön puolisoa, lapsia, vanhempia tai isovanhempia. Läheinen on henkilö, joka asuu samassa taloudessa vaikeavammaisen henkilön kanssa (esim. avopuoliso) tai on muutoin lähiyhteisöön kuuluvana jatkuvasti kanssakäymisessä vaikeavammaisen henkilön kanssa. Perheenjäsenen antaman avun kohdalla selvitetään aina ensin mahdollisuus omaishoidontukeen. Henkilökohtaisen avustajan työnantajana on vaikeavammainen henkilö tai vaikeavammaisen henkilön vanhempi tai muu lähiomainen. Työsuhde perustuu avustajan ja vaikeavammaisen henkilön väliseen työsopimukseen. Henkilökohtainen avustaja ei ole työsuhteessa kuntaan.
13 Vaikeavammainen henkilö hankkii ja palkkaa avustajansa itse ja vastaa työnantajalle kuuluvista velvoitteista. Henkilökohtaisen avustajan korvauksen maksaminen edellyttää tällöin, että vaikeavammainen henkilö pystyy toimimaan työnantajana. Vaikeavammaista henkilöä on tarvittaessa ohjattava ja autettava avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Mikäli omainen toimii vajaavaltaisen henkilön edunvalvojana ja hänen toimiminen samanaikaisesti avustajana katsotaan asiakkaan edun mukaiseksi, eturistiriitatilanne tulee ratkaista hakemalla edunvalvojan sijaisen määräämistä maistraatista. Henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimimiselle on tehty erillinen Ohje henkilökohtaisen avustajan työsuhteelle 3 MÄÄRÄRAHASIDONNAISET PALVELUT JA TUKITOIMET 3.1 Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet, koneet ja laitteet Vammaispalvelulain 9 :n tarkoittamaa taloudellista tukea päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittaviin välineisiin, koneisiin ja laitteisiin voidaan myöntää vammaiselle henkilölle, joka tarvitsee niitä vammansa tai sairautensa vuoksi liikkumisessa, viestinnässä ja henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajan toiminnassa ja jotka eivät kuulu lääkinnällisenä kuntoutuksena korvattaviin apuvälineisiin. Korvauksen määrä on puolet välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta vammaiselle henkilölle aiheutuneista todellisista kustannuksista. Vakiomalliseen välineeseen, koneeseen tai laitteeseen tehdyt vamman tai sairauden vaatimat välttämättömät muutostyöt korvataan kuitenkin kokonaan. Tekstipuhelimen vuokrat ja videotiedotteen kuukausimaksut korvataan kokonaan. Varsinaiset kommunikaatiota tukevat välineet myönnetään lääkinnällisenä kuntoutuksena. Kunta voi myös antaa tai lainata välineitä, koneita tai laitteita korvauksetta vammaisen henkilön käytettäväksi. Kodinkoneisiin, viestintälaitteisiin ja muihin laitteisiin, koneisiin tai välineisiin myönnettävän korvauksen tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön päivittäisistä toiminnoista itsenäistä suoriutumista. Hakijan on selvitettävä, miten vamma tai sairaus rajoittaa omatoimisuutta ja miten väline tai laite mahdollistaa itsenäisen suoriutumisen. Vammaispalvelulain mukaan voidaan harkinnanvaraisesti korvata vammaisen henkilön harrastuksissaan tarvitsemia välineitä silloin, kun niiden hintaan sisältyy sellaisia erityiskustannuksia, jotka aiheutuvat vammasta tai sairaudesta. Apuvälineen tarpeen harkinnassa otetaan huomioon miten ja missä laajuudessa välinettä käytetään.
14 3.2. Liikkumisvälineet Liikkumisvälineenä voi tulla korvattavaksi henkilöauto, pakettiauto tai muu liikkumisväline, kun vammainen henkilö ei voi käyttää vammansa tai sairautensa vuoksi julkisia joukkoliikennevälineitä, ja mikäli henkilö ei saa niihin korvausta muun lainsäädännön nojalla. Korvaamisen edellytyksenä on se, että vammasta tai sairaudesta aiheutuva liikkumisvälineen tarve on jatkuva, päivittäinen tai usein toistuva ja helpottaa vaikeavammaisen omatoimista liikkumista. Autoavustusta myönnetään vammaisen henkilön jokapäiväiseen liikkumiseen. Tukea auton hankintaan ja lisälaitteisiin myönnetään ensisijaisesti silloin, kun oma auto mahdollistaa työssäkäynnin, opiskelun, yhteiskunnallisen toiminnan tai vammaisen perheen aktiivisen toiminnan edellyttämän jokapäiväisen liikkumisen. Avustus voidaan myöntää myös silloin, kun perheessä on vammainen lapsi, joka ei vammansa tai apuvälinetarpeensa vuoksi pysty kulkemaan joukkoliikennevälineissä perheen mukana ja jonka säännöllistä kuljetustarvetta ei ole muutoin pystytty turvaamaan. Päätöstä tehtäessä selvitetään hakijan perheolosuhteet ja auton käyttötarpeet lapsen kuljetuksiin. Ensisijaisesti korvataan lapsen vamman tai sairauden johdosta tarpeelliset lisälaitteet. Vain erityisistä syistä avustetaan vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen perhettä auton hankinnassa. Korvausta auton hankintaan myönnetään enintään puolet kohtuuhintaisen vakiomallisen auton hinnasta. Kohtuuhinta määritellään asiakaskohtaisesti henkilön vammasta tai sairaudesta aiheutuvat erityistarpeet huomioon ottaen. Vamman vaatimat välttämättömät lisälaitteet (esim. pyörätuolinostin, ajohallintalaitteet, automaattivaihteisto, vakionopeudensäädin) ja niihin liittyvät asennustyöt korvataan kokonaan. Auton vakiovarusteisiin kuuluvia lisälaitteita ei korvata erikseen. Käytetyssä autossa jo valmiina olevan automaattivaihteiston hintaa ei erikseen huomioida avustusta myönnettäessä. Vähennyksenä otetaan huomioon autoveronpalautus sekä vanhasta autosta saatava hyvitys sekä muu mahdollinen tuki autoon. Jäljelle jäävästä osuudesta myönnetään hakijalle puolet vammaispalvelulain mukaisena korvauksena, kuitenkin enintään 6.000 euroa. Auton vaihto on perusteltua, mikäli hakijan vammasta tai sairaudesta johtuva tarve on oleellisesti muuttunut tai auto ei ole käyttökelpoinen. Hakemukseen tulee liittää kuntotarkastuslausunto. Kuntotarkastuksia tekevät katsastusasemat. Vammaisen henkilön on myös mahdollista hakea korvausta käytettyyn autoon, jos auto on hyväkuntoinen (kuntotarkastettu) ja siihen voi asentaa ajon kannalta henkilön tarvitsemat lisälaitteet.
15 Autoavustusta haetaan kirjallisesti vammaispalveluhakemus -lomakkeella. Hakemus tulee jättää viimeistään 6 kuukauden kuluessa kustannusten syntymisestä. Autoavustushakemuksen liitteenä tulee olla: - lääkärinlausunto (enintään vuoden vanha) - kirjallinen autoliikkeen kustannusarvio ostettavaksi suunnitellusta autosta - tekninen erittely auton varustetasosta - toiminta- tai fysioterapeutin lausunto lisälaitteiden tarpeesta - kustannusarviot vamman tai sairauden johdosta välttämättömistä lisälaitteista ja arvio muutostöistä aiheutuvista kustannuksista - kirjallinen arvio (autoliikkeen) vaihtoautosta saatavasta hyvityksestä - ennakkoveropäätös koskien autoveronpalautusta ensimmäistä kertaa Suomeen rekisteröidyistä autoista - päätökset muista hankintaan myönnetyistä avustuksista tai korvauksista - rahoitussuunnitelma - kopio ajokortista - käytetyn auton kuntoarvio (korvausta voidaan hakea käytettyyn autoon, jos auto on hyväkuntoinen ja katsastettu ja siihen voidaan asentaa ajon kannalta tarvittavat lisälaitteet) - muut perustelut autoavustuksen myöntämiselle. 3.3 Sopeutumisvalmennus Sopeutumisvalmennukseen kuuluu neuvonta, ohjaus ja valmennus vammaisen henkilön ja hänen lähiyhteisönsä sosiaalisen toimintakyvyn edistämiseksi. Sopeutumisvalmennus kuuluu ensisijaisesti terveydenhuollon ja Kelan tuottamiin palveluihin. Vammaispalveluissa sopeutumisvalmennuksen yksilö- tai perhekohtaisia muotoja voivat olla mm. kommunikaation edistämistä koskeva opetus (esimerkiksi Bliss-symbolit, pistekirjoitus, viittomakommunikaatio) sosiaalisen toimintakyvyn valmiuksien parantaminen (esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien tukeminen) ihmissuhde- ja seksuaaliasioihin liittyvä valmennus (esimerkiksi vanhemman rooli) itsenäisten elämäntaitojen opiskelu (esimerkiksi julkisten palvelujen käytön opiskelu, asumisvalmennus, liikkumistaidonohjaus). Lasten tukiviittomien opetus toteutetaan yksityisen palveluntuottajan kautta pääsääntöisesti ryhmämuotoisena opetuksena. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan puheterapeutin lausunto. Opetusta myönnetään yleensä 15 20 tuntia. Tarvittaessa opetuksen määrä harkitaan yksilöllisesti. Sopeutumisvalmennuksena ei tueta loma- ja virkistystoimintaa. 3.4 Ylimääräiset vaatekustannukset. Vammaiselle henkilölle korvataan ylimääräiset vaatekustannukset, jotka johtuvat vamman tai sairauden aiheuttamasta vaatteiden tavanomaista suuremmasta kulumisesta tai siitä, ettei henkilö vammansa vuoksi voi käyttää valmiina ostettavia vaatteita tai jalkineita.
16 Vaateavustuksella pyritään korvaamaan sellaisia ylimääräisiä vaatteiden hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia, joita muulla väestöllä ei ole. Vammaisen henkilön tulee antaa selvitys vamman tai sairauden aiheuttamista ylimääräisistä vaatekustannuksista. Ylimääräiset vaatetuskustannukset korvataan tositteita vastaan. Vammaispalvelulain nojalla kunta on velvollinen korvaamaan vain tavanomaisen vaatetuksen ja erityisvaatetuksen välisen erotuksen. Valmisvaatteet eivät kuulu korvauksen piiriin. Korvaus ylimääräisistä vaatekustannuksista on porrastettu kolmeen tasoon: 100 euroa/vuosi - perusteluja: erityiskengät, kenkien kova kulutus, pyörätuolin käyttäjä 200 euroa/vuosi - perusteluja: 2-3 syytä: kyynärsauvat ja pyörätuoli, itse kelaava, psoriasis, vaatteiden kova kulutus, vaikea kehitysvamma (repii vaatteet, kastelee), osa vaatteista edellyttää muutostöitä vamman takia 300 euroa/vuosi - perusteluja: suomutauti, muu vaikea ihosairaus, lyhytkasvuisuus, osa vaatteista on teetettävä tai tehtävä isoja muutostöitä, useita eri syitä (pyörätuoli, kyynärsauvat, tukisidokset, pukemisen apuvälineet rikkovat vaatteita, kehitysvammaisuudesta johtuva vaatteidenkuluminen) 3.5 Ylimääräiset erityisravintokustannukset Kelalla on ensisijainen korvausvelvollisuus erityisruokavaliosta aiheutuneisiin kustannuksiin. Vammaispalveluna vammaiselle henkilölle erityisravinnon hankkimisesta aiheutuneet kustannukset korvataan yksilöllisen harkinnan perusteella. (VpA 19 ) Ylimääräisiä ravintokustannuksia voidaan korvata, jos vammainen henkilö joutuu käyttämään erityisravintovalmisteita pitkäaikaisesti ja säännöllisesti ja hänelle aiheutuu siitä huomattavia lisäkustannuksia siltä osin kuin niihin ei saa korvausta muun lain nojalla. Hakijan tulee antaa selvitys ylimääräisistä kustannuksista ja tarvittaessa osoittaa tarve lääkärintodistuksella. Erityisravintokustannuksina ei korvata sellaisia menoja, jotka perustuvat vain lääkärin suosituksiin tai ovat tavanomaisia ruokatavarakaupan artikkeleihin luettavia ravintoaineita ja valmisteita. 3.6 Kehitysvammaisten leiritoiminta Aikuisille kehitysvammaisille korvataan leiriavustuksia korkeintaan 300 euroa/vuosi.