PARTISIIPP PREESEEʹNS RAAJJÂM PARTISIIPIN PREESENSIN MUODOSTAMINEN A) Veeʹrb, koin lij tääʹssmuuttâs Verbit, joissa on astevaihtelu -ad infinitiiv -ad sâjja ǩieʹčč -ai infinitiivin -ad:n tilalle pääte -ai ǩieʹčč pääte säämas koltaksi lääddas suomeksi -ad åskkad uskoa -ai åskkai uskoja, uskova -âd infinitiiv -âd sâjja ǩieʹčč -i infinitiivin -âd:n tilalle pääte -i ǩieʹčč pääte säämas koltaksi lääddas suomeksi -âd mõõnnâd mennä -i mõõnni menijä, menevä -ed (nk. ed1-veeʹrb ns. ed1-verbit) vuõssmõs tavvu imperfeʹkttååʹbleǩ vokaal/diftoŋŋ + raʹvves täss saž vardd + ǩieʹčč -i ensimmäiseen tavuun imperfektimuodon vokaali/diftongi + vahva-asteinen vartalo + pääte -i ǩieʹčč pääte säämas lääddas -ed ââʹnned käyttää, pitää -i õõʹnni käyttäjä, käyttävä 1
B) Veeʹrb, koin ij leäkku tääʹssmuuttâs Verbit, joissa ei ole astevaihtelua -ed (nk. ed2-veeʹrb ns. ed2-verbit) infinitiiv -ed sâjja ǩieʹčč -eei ~ -eeʹjj infinitiivin -ed:n tilalle pääte -eei ~ -eeʹjj säämas lääddas säämas lääddas mättjed oppia mättjeei ~ mättjeeʹjj oppija, oppiva iskrded kipunoida iskrdeei ~ iskrdeeʹjj kipunoija, kipunoiva vuejted ajattaa vuejteei ~ vuejteeʹjj ajattaja, ajattava -eed infinitiiv -eed sâjja ǩieʹčč -eei ~ eeʹjj infinitiivin -eed:n tilalle pääte -eei ~ eeʹjj säämas lääddas säämas lääddas vaʹstteed vastata vaʹstteei ~ vaʹstteeʹjj vastaaja, vastaava siltteed osata siltteei ~ siltteeʹjj osaaja, osaava âskkeed halata âskkeei ~ âskkeeʹjj halaaja, halaava VUÂMMAŽ: vâjjeeja, tuejjeeja (Lääʹdd-Sääʹm sääʹnnǩeʹrjj s. 193, lääddas vihollinen, työläinen): täi saaʹninallšem jååʹđtum sääʹn jie leäkku jiijj partisiipp preeseʹnssååʹbleǩ. Vuäiʹtte leeʹd võl jäänab seämmanallšem sääʹn, leša tõid ââʹnet substantiivlânji (partisiippid ââʹnet adjektiivlânji da substantiivlânji) HUOM: vâjjeeja, tuejjeeja (Suomi-Koltansaame sanakirja s. 193, suomeksi vihollinen, työläinen): näiden sanojen kaltaiset johdetut sanat eivät ole varsinaisia partisiipin preesensmuotoja. Voi olla myös enemmän samankaltaisia sanoja, mutta niitä käytetään substantiivisesti (partisiippeja käytetään adjektiivisesti ja substantiivisesti) 2
PARTISIIPP PREESEEʹNS SOOJTEM PARTISIIPIN PREESENSIN TAIVUTTAMINEN A) Veeʹrb, koin lij tääʹssmuuttâs Verbit, joissa on astevaihtelu Koltansaamen opas s. 49-50: Yksikön nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja monikon nominatiivi ovat kaksitavuisia ja i-loppuisia, myös yksikön abessiivin pääte liittyy i-loppuiseen vartaloon. Muissa muodoissa vartalon viimeisenä konsonanttina on j, jota edeltää ylilyhyt vokaali. Kaikki yksikkömuodot ovat vahva-asteisia ja kaikki monikkomuodot heikkoasteisia (tämä on siis ainoa taivutusluokka, jossa monikon nominatiivi ei ole yksikön genetiivin kaltainen). Nykyään kuulee heikkoasteisten monikkomuotojen rinnalla kuitenkin myös vahva-asteisia muotoja. -ad Nominatiiv särnnai säärnai ~ särnnai Genetiiv särnnai säärnʼji ~ särnnʼji Akkusatiiv särnnai säärnʼjid ~ särnnʼjid Illatiiv särnnʼja säärnʼjid ~ särnnʼjid Lokatiiv särnnʼjest säärnʼjin ~ särnnʹjin Komitatiiv särnnʼjin säärnʼjivuiʹm ~ särnnʼjivuiʹm särnnʼjen särnnʼjed Abessiiv särnnaitää ~ -taa säärnʼjitää ~ särnnʼjitää ~ -taa teâttkäivv lähde: Koltansaamen opas s. 49-50 -âd Nominatiiv juukki juuǥǥi ~ juukki Genetiiv juukki juuǥǥji ~ juukkji Akkusatiiv juukki juuǥǥjid ~ juukkjid Illatiiv juukkja juuǥǥjid ~ juukkjid Lokatiiv juukkjest juuǥǥjin ~ juukkjin Komitatiiv juukkjin juuǥǥjivuiʹm ~ juukkjivuiʹm juukkjen juukkjed Abessiiv juukkitää ~ -taa juuǥǥjitää ~ juukkjitää ~ -taa teâttkäivv lähde: Koltansaamen opas s. 49-50 3
-ed (nk. ed1-veeʹrb ns. ed1-verbit) Nominatiiv jooʹtti jooʹđi ~ jooʹtti Genetiiv jooʹtti jooʹđji ~ jooʹttji Akkusatiiv jooʹtti jooʹđjid ~ jooʹttjid Illatiiv jooʹttja jooʹđjid ~ jooʹttjid Lokatiiv jooʹttjest jooʹđjin ~ jooʹttjin Komitatiiv jooʹttjin jooʹđjivuiʹm ~ jooʹttjivuiʹm jooʹttjen jooʹttjed Abessiiv jooʹttitää ~ -taa jooʹđjitää ~ jooʹttjitää ~ -taa teâttkäivv lähde: Lääʹdd-sääʹm sääʹnnǩeʹrjj s. 187-188 4
B) Veeʹrb, koin ij leäkku tääʹssmuuttâs Verbit, joissa ei ole astevaihtelua -ed (nk. ed2-veeʹrb ns. ed2-verbit) Nominatiiv mainsteei ~ mainsteeʹjj mainsteei ~ mainsteeʹj Genetiiv mainsteei ~ mainsteeʹj mainsteeʹji Akkusatiiv mainsteei ~ mainsteeʹj mainsteeʹjid Illatiiv mainstejja mainsteeʹjid Lokatiiv mainsteeʹjest mainsteeʹjin Komitatiiv mainsteeʹjin mainsteeʹjivuiʹm mainsteeʹjen ~ mainsteeʹjjen mainsteeʹjed ~ mainsteeʹjjed Abessiiv mainsteeitää ~ mainsteeʹjtää ~ -taa mainsteeʹjitää ~ -taa -eed SÂÂʹJJÅÅʹBLEǨ ÕÕUTILÅÅKK MÄÄŊGAILÅÅKK Nominatiiv tuejjeei ~ tuejjeeʹjj tuejjeei ~ tuejjeeʹj Genetiiv tuejjeei ~ tuejjeeʹj tuejjeeʹji Akkusatiiv tuejjeei ~ tuejjeeʹj tuejjeeʹjid Illatiiv tuejjejja tuejjeeʹjid Lokatiiv tuejjeeʹjest tuejjeeʹjin Komitatiiv tuejjeeʹjin tuejjeeʹjivuiʹm tuejjeeʹjen ~ tuejjeeʹjjen tuejjeeʹjed ~ tuejjeeʹjjed Abessiiv tuejjeeitää ~ tuejjeeʹjitää ~ -taa tuejjeeʹjitää ~ -taa 5
VUÂMMAŽ: vâjjeeja, tuejjeeja (Lääʹdd-Sääʹm sääʹnnǩeʹrjj s. 193, lääddas vihollinen, työläinen): täi saaʹninallšem jååʹđtum sääʹn jie leäkku jiijj partisiipp preeseʹnssååʹbleǩ. Vuäiʹtte leeʹd võl jäänab seämmanallšem sääʹn, leša tõid ââʹnet substantiivlânji (partisiippid ââʹnet adjektiivlânji da substantiivlânji) HUOM: vâjjeeja, tuejjeeja (Suomi-Koltansaame sanakirja s. 193, suomeksi vihollinen, työläinen): näiden sanojen kaltaiset johdetut sanat eivät ole varsinaisia partisiipin preesensmuotoja. Voi olla myös enemmän samankaltaisia sanoja, mutta niitä käytetään substantiivisesti (partisiippeja käytetään adjektiivisesti ja substantiivisesti) SÂÂʹJJÅÅʹBLEǨ ÕÕUTILÅÅKK MÄÄŊGAILÅÅKK Nominatiiv tuejjeeja tuejjeeja Genetiiv tuejjeeja tuejjeejai Akkusatiiv tuejjeeja tuejjeejaid Illatiiv tuejjeeja tuejjeejaid Lokatiiv tuejjeejast tuejjeejain Komitatiiv tuejjeejain tuejjeejaivuiʹm tuejjeejan tuejjeejad Abessiiv tuejjeejatää ~ -taa tuejjeejaitää ~ -taa teâttkäivv lähde Lääʹdd-sääʹm sääʹnnǩeʹrjj s. 193 Kun partisiipin preesens on tekijä-merkityksessään, sana taipuu normaalisti nominien sijamuodoissa yksikössä ja monikossa. Tällöin täytyy huomioida, onko kyseessä astevaihtelullisesta verbistä vai astevaihteluttomasta verbistä johdettu partisiipin preesens. Kun partisiipin preesens on toisessa merkityksessään, esim. uskova, menevä, käyttävä, oppiva jne., sitä useimmiten käytetään adjektiivimaisesti. Huomaa, että perusmuoto ja attribuuttimuoto ovat samanlaisia. Huomaa, jos partisiipin preesens on attribuuttina, se ei taivu jäljessä tulevan nominin sijamuotoon kuten suomen kielessä, vaan käyttäytyy kuten attribuuttimuoto yleensä vastaavassa tilanteessa, esim. Menen keltaiseen taloon. Menen yhdeksältä avautuvaan kauppaan. Mõõnam viʹsǩǩes põʹrtte. Mõõnam ååuʹc ääiʹj ävvneei kauʹppe. 6