Warrantti ry. haluaa näin vuoden lopuksi kiittää aktiivista jäsenistöään. Ilman jäseniä mikään Warrantin tapahtuma ei olisi onnistunut, yhtään lehteä ei olisi tehty, vanhoja tenttejä ei olisi netissä saatavilla, eikä kukaan olisi tanssinut jalkojaan rakoille vuosijuhlilla. Kiitos kaikille, jatketaan vähintäänkin samaan tyyliin ensi vuonna!
Sisältö 4 Päätoimittajalta 5 Puheenjohtajan palsta 6 Avautumisia 7 Haastattelussa Hannes Manninen 10 Tuntemuksia Etelä-Amerikasta 14 NESUn syyssemma Helsingissä 16 Sikariportaan sopimus 17 Palanen Puolaa 19 Vaimot vaihtoon 20 Vaasasta lähtemisen vaikeus 22 Pikkujoulun aikaan 25 Vaasan ekonomit - Vasa ekonomer ry 26 Kyllin tilaa Wykyzinen 9. vuosikerta Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Päätoimittaja: Kustantaja: Toimitus: Kansi: Markkinointi: Kannen kuva: Jenni Ranta Warrantti ry. Matti Anttila, Johanna Harju, Risto Jalasjärvi, Pauliina Jalonen, Anssi Kumpula, Ilkka Manninen, Sofia S., Jenny Vainio Anssi Kumpula Jani Kaljunen Anu Meininki Studiot/ Anssi Kumpula
Päätoimittajalta Kovasti sitä pitäisi kansainvälistyä, sitä toitotetaan monesta tuutista. Silti päättäjien takaraivoissa tuntuu jyskyttävän pelko, että nuoret osaajat valuvat ulkomaille, eikä Suomeen jää tarpeeksi korkeasti koulutettuja ihmisiä. Onneksi luukkuja ei ole kuitenkaan vielä lyöty kiinni, meidänkin yliopistomme oikein kehottaa hakeutumaan vaihtoon. Lähtemisestä kertoo tämän vuoden viimeinen lehtikin, Suuri matkailununero. Maailmassa on niin paljon kolkkia, joihin pääsystä on tähän mennessä lähinnä unelmoinut. Siksi onkin viihdyttävää lukea muiden kertomuksia paikoista, joissa itse joskus toivottavasti tulee käyskentelemään. Koska todellisuus on kuitenkin se, että suurimman osan ajastaan sitä viettää Vaasassa, saimme haastatteluun miehen, joka tietää kaiken alueellisuudesta. Wykyzinen suurmiesten sarjan päättää tältä vuodelta alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen, joka ystävällisesti vastasi toimittajamme kysymyksiin. Miten tällaisessa periferiassa kuin Vaasa pärjätään, sen tietää ministeri. Lähtemisen meininki alkaa olla siinäkin, että wallitus 2004 alkaa olla piakkoin historiaa. Uudet ihmiset ottavat pestit haltuunsa alle kuukauden päästä. Näin loppuvuodesta on syytä katsoa taaksepäin ja kiittää niitä, jotka ovat minun työskentelyä auttaneet. Suuri kiitos siis toimitukselle, olisi ollut melko ohut lehti ilman teitä. Kiitos myös mental and technical supportille sekä niille ihmisille, jotka ovat jaksaneet minua, kun en ole ollut parhaimmillani. Ja luonnollisesti kiitos muulle hallitukselle, on ollut melkoista. Viimeisen kerran hei hei. -Jenni
Kohti loppua Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Tuntuu kuin vasta hetki sitten olisi ollut vuoden 2003 joulukuu, jolloin jännittyneenä ja innokkaana odotin vuoden 2004 alkua. Vuoden, jonka ajan tulisin toimimaan Warrantin hallituksen puheenjohtajana. Nyt se vuosi on jo melkein ohi. Uusi hallitus on valittu, ja kohta on heidän aikansa ottaa ohjat käsiinsä ja meidän vanhojen siirtyä sivuun. Tällä hetkellä olo on hieman haikea. Nyt on se aika, jolloin kaikki tehdään viimeistä kertaa. Viimeiset bileet, viimeinen lehti, viimeinen kokous Tunnelmointia vuoden aikana sattuneista asioista, niin hyvistä kuin huonoistakin. Paljon on ehtinyt vuodessa tapahtua, mutta ainakaan tylsää ei ole ollut. Hallitusajan jätän taakseni mielessäni ajatus, että kaiken tämän säätämisen jälkeen ehkä mekin saimme jotain aikaiseksi. Kaksi vuotta olen omistanut ison osan ajastani Warrantille. Nyt kun on aika siirtyä eteenpäin, haluan kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat olleet mukana näinä vuosina. Kiitos Lauri-kyllillemme, joka on SEFE-työn lisäksi ollut muutenkin tänä vuonna hallituksemme tukena ja turvana. Kiitos aktiiveille, joita ilman Warrantin toiminta ei olisi nykyisen kaltaista. Ja ennen kaikkea kiitos nykyiselle hallitukselleni: olette kaikki aivan uskomattomia ihmisiä, kiitos että jaksoitte tämän vuoden kanssani. Haluan vielä onnitella uutta hallitusta. Teillä on upea vuosi edessänne, joten ottakaa siitä kaikki irti. Minulla on täysi luottamus siihen, että luotsaatte Warranttia entistäkin parempaan suuntaan. Ja entäs minä sitten? No, kahden vuoden aikana on tullut hankittua aikamoinen opiskelumotivaatio. Luentosaleissa nähdään! Vielä hetken PJ -Essi Puheenjohtajan palsta
Avautumisia Koska tämä on viimeinen kirjoittamani tekele ennen kuin päätoimittaja vaihtuu ja minut varmaan poistetaan lehden tekijöistä, päätin koota yhteenvedon aikaisemmin ja edelleen hulluksi tekevistä asioista. Tämän tekee helpoksi se, että kun on taas viettänyt muutaman kuukauden ilman ulkopuolista maailmaa Vaasassa, alkaa tentteihin lukeminen, kursseilla käynti, ihmisten miellyttäminen sekä vähitellen jo kavereidenkin näkeminen olla uskomatonta pakkoa. Onneksi pääsee muutamaksi viikoksi taas joululomalle rauhoittumaan. Ensinnäkin haluaisin huomauttaa näin perinteisesti joulun alla, että mikä ihmeen idea on soittaa äärettömän rasittavia joululauluja aamusta iltaan kaiuttimista torilla, ja vielä helvetin kovaa? Luuleeko joku neropatti, että kun ihmiset raahautuvat kahdeksalta aamulla töihin ja kouluun, he oikeasti haluavat kuunnella ylipirteitä joululauluja. Tuskin. Onneksi en asu torin laidalla, saattaisi kuulua veikeät sävelet sisälle asti. Ulkoa kauppoihin pelastautuminen ei tietenkään auta yhtään. Joululauluja saa kuunnella joka muodossa; hissimusiikkityylisenä hempeilynä, teknoversioiksi väännettynä jumputuksena, oopperaa muistuttavana joikuna ja ihan perinteisesti esitettynä. Ja tietenkin mahdollisimman kovalla. Muuta huomautettavaa kuluneen vuoden varrelta: yliopisto on edelleen yhtä toimimaton ja rasittava, ihmiset ovat edelleen tyhmiä - varsinkin ne, jotka ovat olleet tähänkin asti -, tentit eivät mene edelleenkään läpi, miehet ovat edelleen perseestä ja se, että kaikki edelleen tietävät kaikkien asiat suorastaan v****taa. Sen takia olenkin päättänyt tehdä uudenvuoden lupauksen olla stressaamatta koulusta (ykkönen on ihan hyvä numero), hankkia lemmikin seuraksi (kuka tarvitsee kavereita?), hyväksyä loppuelämäni sinkkuna (moderni nainen ei miestä tarvitse) ja olla puhumatta kenellekään mistään päivän säätä mielenkiintoisemmasta aiheesta. Minähän en aio Seiskan kanteen päätyä. Vetäydyn kuoreeni. Jos joku kysyy, ette ole sitten nähneet minua. -Sofia S.
Haastattelussa Hannes Manninen Lehden toimitus tavoitti alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen sähköpostitse ja haastatteli häntä muutamalla kysymyksellä. 1. Kerro hiukan omasta taustastasi Hannes Manninen: Olen Kuusamossa syntynyt 57-vuotias hallintotieteiden lisensiaatti. Valmistuin Tampereen Yliopistosta kunnallispolitiikka pääaineena vuonna 1969. Olen toiminut Säämingin kunnansihteerinä, Haapaveden kunnanjohtajana ja vuodesta 1973 Tornion kaupunginjohtajana, josta tehtävästä olen ollut virkavapaana kansanedustajuuden vuoksi vuodesta 1995 alkaen. Moninaisista luottamustehtävistä tärkeimmät ovat olleet Suomen Kuntaliiton hallituksen jäsenyys ja puheenjohtajuus sekä jäsenyydet valtionyhtiöiden hallintoneuvostoissa. Tällä hetkellä olen kansanedustaja, alue- ja kuntaministeri, joka toimii myös asuntoministerinä. 2. KTM:t saavat useimmiten töitä suurista kaupungeista. Muuttaako suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen tilannetta myös pienten paikkakuntien työllisyyttä parantavasti? HM: Kyllä, sillä Suomihan muuttui teollistuneeksi hyvinvointiyhteiskunnaksi nopeasti 1970- ja 1980-luvulla. Tuolloin palkattiin mm. julkishallintoon satoja tuhansia nuoria työntekijöitä. Pääosa heistä siirtyy eläkkeelle tällä vuosikymmenellä. Kun työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat nyt pienempiä kuin sieltä poistuvat, parantaa se huomattavasti myös kauppatieteilijöiden työmahdollisuuksia kaikkialla maassa.
3. Luennoilla opetetaan, että yrityksen tehtävänä on maksimoida voitto mahdollisimman tehokkaalla panosten käytöllä. Yhtenä panoksena ovat kuitenkin työntekijät. Onko yrityksellä yhteiskunnallista vastuuta? HM: Riippuu siitä, mitä yhteiskunnallisella vastuulla tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan sitä, että yritykset huolehtivat työntekijöidensä lakisääteisistä sosiaalisista eduista, niin yritykset kyllä kantavat suurta yhteiskunnallista vastuuta. Jos taas tarkoitetaan sitä, missä määrin yritykset priorisoivat suomalaisuutta ja Suomea, niin nykyinen avoin kilpailutalous ei anna siihen kovin paljon mahdollisuuksia. Tästä huolimatta toivoisin ainakin osalta yrityksiä hiukan suurempaa vastuuta. 4. Mitkä ovat periferiayliopistojen mahdollisuudet vaikuttaa aluekehitykseen? HM: Yliopistoilla on myönteinen vaikutus alueensa kehitykseen. Onhan se äskettäin kirjattu yliopistolakiinkin yhdeksi tehtäväksi. Vaikutus riippuu paljon myös yliopiston tiedekuntarakenteesta. Uskon, että tekniset ja taloustieteet ovat tässä suhteessa eturivissä. Tämä arvio koskee myös ns. periferiayliopistoja. 5. Kunta- ja alueasioiden lisäksi sinulle kuuluu myös asuntoasiat. Onko opiskelijoiden asumistilanteeseen tulossa muutoksia? HM: Juuri eduskunnassa hyväksytty laki erityisryhmien asumisen korkotukiavustuksista antaa opiskelija-asuntoyhteisöille hiukan nykyistä paremman omarahoitusosuuden. Sen lisäksi asuntolainojen korkoja on alennettu useita kertoja ja se hidastaa vuokrien nousua. Sen sijaan opiskelijoita puhuttaneet asumistukiasiat eivät kuulu minun toimialaani. 6. Yrittäjyyteen liittyviä opintoja on tarjolla yhä enemmän yliopistoissa. Kuinka suuri rooli on yrittäjyydellä tämän hetkisessä taistelussa työttömyyttä vastaan? Voidaanko yrittäjyyden suosimisella syrjäseuduilla kääntää muuttoliike takaisin niille alueille?
HM: Yrittäjyys on yhteiskuntamme peruspilari. Yrittäjien määrän ja menestyksen mukana seisoo tai kaatuu koko hyvinvointiyhteiskuntamme. Suurteollisuuden työpaikat ovat 1990- luvulta alkaen vähentäneet työvoimaa noin 200 000 hengellä. Sen sijaan pk-yritykset ovat lisänneet vastaavasti työntekijämääräänsä selkeästi enemmän kuin tuo menetys. Uusien yrittäjien tarve on suuri myös siksi, että kymmenessä vuodessa noin 70 000 yrityksessä tarvitaan sukupolven vaihdos. Yrittäjyys on lääke myös syrjäseuduille. Tuskin sekään muuttoliikettä kuitenkaan kokonaisuudessaan kääntää. positiiviseksi. 7. Onko Suomen kunnilla olemassa toimivaa strategiaa, jotta nykyisestä huonosta taloudellisesta tilanteesta voidaan selvitä? HM: Useimmilla maamme kunnilla on strateginen suunnitelma. Toimintaolosuhteet ja taloudellinen perusta vaihtelee kuitenkin paljon. Siksi hyväkään suunnitelma ei takaa aina onnistumista ellei myös valtiovalta ole mukana tervehdyttämisessä. Uskon, että kuntien ja valtion yhteistyöllä kyllä selvitään myös nykyisestä ahdingosta. 8. Haluatko sanoa vielä jotain ainejärjestömme jäsenille? HM: Haluan toivottaa Teille kaikille menestystä opinnoissanne ja elämässänne. Ahkeruudella ja itseensä uskoen saavutatte parhaiten tavoitteenne.
Tuntemuksia Etelä-Amerikasta Brasilian Grand Prix jytkytti mukavasti Brasilian hotelliaamiaisella tarjoillaan tajuttoman hyvää tuoretta ananasta ja vastapuristettua appelsiinimehua. Ananasviipaleet ovat yhtä hyvänmakuisia niin Rio de Janeirossa kuin São Paolossakin, jonne lähdimme F1-osakilpailuun rakkauden ja kuumien tunteiden viikonloppuna 22. 24.10.2004. Interlagosin rata-alueen sinisessä bajamajassa Green Dayn hakatessa muoviseiniä ja katsomokansan huudahdellessa woo-hoo Blurin Song 2:n tahtiin olo on kuin parhailla festareilla. Tästä minä tykkään. Katsomoon saapuu hetken välein joko vaalea kaunotar tai äärettömän kaunis tummaverikkö ja samassa katseet kiinnittyvät. Kisayleisö on pääpiirteissään miehistä ja brasilialaiset eivät tunnu pelkäävän paljastaa hullaantumistaan naisiinsa, viheltely on aivan tajutonta ja koko katsomo osoittaa suosiota seisaallaan. Brasiliassa ruoka ei maksa yhtään mitään. 24 realilla eli reilulla kuudella eurolla tilaa ison aterian ravintolassa ja useasti annokset tarjoillaan kahdelle. Palvelu on yltiöerinomaista. Jos riisiä uupuu lautaselta, ollaan sitä heti lisäämässä ja kyselemässä hyvinvointia. Brasilian kansallisjuoma on sokeriruokoviinasta, limestä, sokerista ja jäämurskasta valmistettu caipirinha, vaasalaisenkin tunteman caipiroskan isä. Myös cerveja eli olut maistuu brasilialaiselle arjessa ja kisajuhlassa.
Kilpailu alkaa ja ensimmäisillä kierroksilla on tunnelmaa. Mekkala on huumaavaa ja Kimi nousee ohitellen kärkeen, hyvähyvä! Brasilialaiset viheltelevät, mutta eivät suomalaiselle vaan vaaleakutrisille tyttärille. He tuntuvat kävelevän aina jonkun ikivanhan mogulin käsipuolessa. Paikallinen sosiaaliturva nuorille naisille, kenties. Muutaman kierroksen jälkeen laitan korvatulpat kuuloa suojaamaan. Kilpailua on mukava seurailla. Katsomon kauppiailta voi ostaa katselun lomassa vettä, limsaa, olutta, perunalastuja ja muuta pientä purtavaa. Sateen yltyessä samoilta miehiltä löytyy kasapäin sadetakkeja. Kuulosuojainten vaimentaessa ääniä ja autojen jatkaessa vilahtelemistaan valtaa mielen rauhaisa seesteisyys, katsomosta ei ole kiire minnekään. Olo on rento, mutta onko tuollaisessa ympyrän kiertämisessä mitään järkeä? Toisaalta onko raveissakaan? Mikä nyt on järkevää? Tyttäriä täällä ainakin on. Ja brassimiehet ovat kyllä sikamachoja. Brasilialaisessa kulttuurissa ei kuulu olla liian pitkäjänteinen. Kysyntäfunktio ja varastomallin optimointi tuskin jaksaakaan kiinnostaa kuumuudessa, mutta fanipaitojen loppuessa rata-alueen myyntikojusta ennen kisapäivää ja lisää tilattaessa niitä riittää vain vartiksi, miettii millaiset mahdollisuudet täällä olisi suomalaisen maisterin elää ja yrittää. Suuresta ihmismäärästä monet ovat hyvin köyhiä ja yksityistä yritteliäisyyttä on paljon. Jos paikallinen ei suoraan taskusta onnistu viemään rahamassia, niin viimeistään alkuperäisiä edullisia merkkituotteita myyvät katukaupustelijat siinä onnistuvat.
São Paolossa asuu lähes 19 miljoonaa ihmistä ja nuoret aikuiset eivät monesti enää haluakaan lapsia he hankkivat ennemmin koiria. Kyseenalaistaisin itsekin näiden kauniiden nuorten naisten ukkoseuralaisten kykyä suvunjatkamiseen. Katsomossa vieressämme istuivat herrat Kolumbiasta ja Brasiliasta. Kisan voitti kolumbialainen Juan Pablo Montoya ja Ferrarilla kolmanneksi a j a n u t R u b e n s Barrichello oli brasilialaisena kotiyleisön suosikki. Onneksi olin paikalla valistamassa, että toiseksi taistellut Kimi Räikkönen oli näistä taitavin, koska olin itse hävinnyt tälle nuorena poikana kilpailussa ja TIESIN, että hän oli taitavin. Viikonlopun formulamaailmassa vietti mielellään. Varsin ainutlaatuinen kokemus, sellainen jokaisen kauppatieteilijän perussetti, jolla voi sitten seurassa keulia kylille asti. -AK
NESUn syyssemma Helsingissä NESU (Nordiska Ekonomie Studerandes Union) poliittisesti sitoutumaton järjestö, joka on toiminut 1950-luvulta asti. Sen tarkoitus on lähentää pohjoismaisia kauppatieteenopiskelijoita. NESUn päätapahtuma on kaksi kertaa vuodessa jossain Pohjoismaassa järjestettävä seminaari. Tänä vuonna semma pidettiin Helsingissä aiheena Baltian mahdollisuudet. Aiheeseen paneuduttiin viikon mittaan yritysvierailuilla ja -luennoilla. Seminaari on päivällä business illalla pleasure -meininkiä, jonka henkeä on melkein mahdotonta kuvailla. What happens in the conference, stays in the conference sanotaan, mutta haluan silti yrittää valottaa mitä semma oikein on. Tänäkin vuonna verkostoiduttiin, juhlittiin, oltiin luennoilla, tavattiin upeita ihmisiä ja lähdettiin viimeisenä päivänä itku silmässä takaisin kotiin. Osanottajia seminaarissa oli noin 60 ja se koostui suomalaisten lisäksi islantilaisista, tanskalaisista ja yhdestä urheasta norjalaisesta. Maiden välillä on suuria eroja, mutta silti meitä y h d i s t ä ä yhteenkuuluvaisuudentunne kuin olisimme yhtä suurta Pohjolan perhettä. Seminaari alkoi sunnuntaina 31.10. Koska aiheena oli Baltian mahdollisuudet, reissu alkoi parin päivän matkalla Tallinnaan. Antoisan laivareissun jälkeisenä aamuna nautimme mm. NCC:n ja S-Ryhmän tarjoamista yritysluennoista, kiertelimme kaupunkia ja matkasimme yöksi eräälle leirintäalueelle maaseudulle. Jos olen joskus valittanut Vaasan opiskelija-asuntojen karuudesta, otan sanani takaisin. Käykääpä katsomassa Virossa. Takaisin Suomessa päivät menivät suunnilleen seuraavaan tapaan. Aamupala, luento, kahvi ja pulla, luento, lounas, luento, illallinen, drinkille ja toiselle ja Ohjelmaan kuului myös kaupunkikierrosta, karaoken laulamista, suomiruoan syömistä Konstan Möljässä, saunomista, keilailua ja sitsailua. Suurimmat, 150-hengen sitsit järjestettiin perjantaina, jossa oli mukana myös 30 norjalaista.
Seminaarissa univelka kasvaa. Voin rehellisesti sanoa että olen juhlinut viikon pikkutunneille, istunut joka seuraava aamu yhdeksältä bussissa matkalla luennolle ja oppinut paljon uutta Baltian tulevaisuudesta. Lähes kaikki luennoitsija puhuivat Baltian maista ihmetarinana Venäjän vallasta hyvinvointiin ja olivat sitä mieltä että maat tapaavat Pohjoismaiden elintason 15 vuoden sisällä. Seminaari huipentuu a i n a vuosijuhlatyyppiseen gaala-illalliseen, jossa viikon valvominen unohtuu eikä näy kauniiden ja komeiden osallistujien kasvoilta. On lauantai, viimeinen ilta ja ilmassa pientä haikeutta. Näinkö äkkiä se menikin? Vaikka ei haluaisi illan koskaan loppuvan, kutkuttaa jo mielessä ajatus palata oikeaan elämään. Tänä vuonna helsinkiläiset olivat järjestäneet myös sunnuntai-aamun iloksi Äijä-silliksen, jossa ei naisia säästelty. Arkeen palaaminen ei ole helppoa. Kestää noin viikon ennen kuin kaverisi jälleen tunnistavat sinut samaksi ihmiseksi kuin ennen semmaa. Se, joka on elänyt useamman päivän tiiviissä kommuunissa, tietää mistä puhun. Seuraava seminaari on keväällä Kööpenhaminassa, johon Vaasastakin pääsee mukaan. Semmat järjestetään aina niin ettei ainakaan lähtö ole rahasta kiinni. Viikossa ryhmä kasvaa yhteen ja voit olla varma että tapaamasi ihmiset ovat ystäviäsi vielä vuosien kuluttua. Seuraavaa semmaa odotellessa Johanna Harju NESU-Wasa pj
Sikariportaan sopimus Paksu, pehmeästi lainehtiva savuverho kietoo kolme tummaa hahmoa hämärässä O Malley sin nurkassa. Ilta on laskeutunut kaupunkiin, tunnelma on hiljainen ja se tuntuu arvokkaalta. Odotettu hetki on nyt käsillä. Sydänten lyöntitiheys on noussut epätavallisen korkealle. On tapahtumassa sellaista, joka tekee pienestä hetkestä ikuisuuden. Yksi hahmoista nostaa harmaasta kuvioidusta kotelosta kuubalaisen paksun sikarin. Sytyttäminen ja sen alustaminen näyttää rutiinisuoritukselta ja moneen kertaan toistetulta. Toiset miehistä seuraavat toimenpidettä ja tekevät samoin. Paksun savun keskellä tapahtuu metamorfoosi, jolloin kolmen salaperäisen hahmon arvot ja mielikuvat muuttuvat yhdeksi, ikuisuuden temppeliksi. Kolme miestä, kolme identtistä sopimusta, kolme mustaa kynää. Paperit kiertävät, savu peittää ilman, muste tarttuu paperiin. Hiljaisuus. Pöydässä istuvien mielet ovat tyynet. Ei hymyä. Ei kyyneleitä. Sanaakaan ei ole vaihdettu. Kaikki on itsestään selvää. Jokainen tietää, mitä tulee tehdä. Jokainen tietää, mitä tulee olla tekemättä. Tässä piirissä ensin tehdään, sitten puhutaan. Miesten mielissä ei ole julkinen maine tai kunnia, vaan järkkymätön luottamus toisiinsa ja yhteiseen missioonsa. - jäsen nro 1
Palanen Puolaa Viime kesänä minulle iski jälleen kova matkakuume. Kesätöitä oli jäljellä enää parisen viikkoa ja pankkitilin saldokin oli päässyt hieman kasvamaan töiden ansioista. Oli juuri sopiva hetki lähteä matkalle ennen paluuta yliopistoelämään. Mielessäni oli jo pitkään pyörinyt matka Puolaan, sillä olin edellisenä kesänä tutustunut puolalaiseen tyttöön ja hän oli pyytänyt minua useampaankin otteeseen vierailulle kotikaupunkiinsa Krakovaan. Parin puhelun jälkeen matkani alkoi vähitellen muuttua haaveesta todeksi ja heinäkuun lopulla pääsin vihdoin lähtemään matkaan. Krakova osoittautui mahtavaksi kaupungiksi niin kooltaan kuin olemukseltaankin. Puolan toiseksi suurimmassa kaupungissa (pääkaupunki Varsova suurin) on asukkaita yli 800.000 ja kaupungilla on takanaan pitkä ja sotaisa historia. Itse pääsin tutustumaan kaupunkiin tavallistakin paremmin, sillä ystävä, jonka luona asuin, toimi oppaana ja tutustutti minut Krakovan lisäksi myös paikallisiin ihmisiin ja tapoihin. Krakova on sekoitus konservatiivista vanhaa ja tyylikästä uutta. Kaupunki vilisee raitsikoita, jotka kuljettavat kiireisiä kaupunkilaisia keskustan vanhan kaupungin läpi muiden kaupunginosien moderneihin ostoskeskuksiin. Vanha kaupunki tyylikkäine historiallisine rakennuksineen onkin krakovalaisten ylpeyden kohde. Jokaisesta kulmasta löytyi pieni kahvila tai suurempi trendibaari, jossa kaupunkilaiset ja tuhannet turistit viettivät kesäpäiväänsä. Idyllisten pikkukahviloiden lisäksi, yksi suosikeistani oli moderni Nestle Cafe - kahvila, jossa oli tarjolla kahvin ja leivosten lisäksi erilaisia kylmiä hedelmäjuomia helteen helpotukseksi. Krakova on todellinen shoppailijan paratiisi. Kaupungista löytyvät tutut eurooppalaiset trendikaupat mutta myös paikalliset halvemmat vaateliikkeet ovat tutustumisen arvoisia. Edullinen hintataso tekee shoppailusta entistäkin hauskempaa. Puolassa halpa hinta näkyy erityisesti ruoassa ja alkoholissa, jotka ovat esimerkiksi Tallinnan hintoihin verrattuna paljon edullisempia. Valitettavasti Puolassa ei vielä ole euroja, mutta luultavasti euro tulee lähivuosina korvaamaan Puolan zlotin.
Parissa viikossa ehdin tutustua muutamiin linnoihin, kirkkoihin ja museoihin ja niitä Krakovasta löytyikin monia. Mieleenpainuvin museo, jossa kävimme, oli Auschwitzin keskitysleiri. Noin 50 km Krakovasta sijaitsevasta toisen maailmansodan keskitysleiristä on tehty kaikille vierailijoille avoin museo, joka kertoo juutalaisten kauheista vuosista. Rautalangoin eristetty juutalaisvankila järkyttää yhä edelleen, mutta mielestäni se on käymisen arvoinen paikka, jos joskus Puolaan lähtee. Matkani aikana vietimme lisäksi pari iltaa Krakovan keskustan baareissa ja erityisesti nuorten suosimaksi paikaksi osoittautui juutalaisten kaupunginosa, jonka baareihin nuoret kokoontuivat iltaisin vaihtamaan kuulumisiaan. Puolalaisnuorten mieltä kaiversivat samat asiat, kuin meidän suomalaisten isänmaantoivojen, mutta erityisesti EU ja eurot puhuttivat opiskelujen, työn ja seurustelun ohella. Osa puolalaisista kaipaa eurooppalaistumista sekä eurojen tuomaa kansainvälisyyttä, kun taas osa korostaa perinteikästä puolalaista kulttuuria ja pelkää EU-jäsenyyden vievän osan itsenäisyydestä. Vilkas ja vireä Krakova on todellakin tutustumisen arvoinen matkakohde. Vanhan kommunistivaltion piirteitä on vielä hieman jäljellä, mutta erityisesti matkailijaa viehättää vanhan kaupungin pikku kujat ja suuri keskusaukio, jossa voi nähdä ja kokea kaikenlaista. Ensi kerralla kun matkakärpänen puraisee, kannattaa valita Krakova yhdeksi vaihtoehdoksi. -PJ
Vaimot vaihtoon Ensi vuoden vaihtopaikkojen hakulappuja täytellään taas. Kevääksi vaihtoon lähtijät odottavat vuoroaan. Mutta ennen kuin he lähtevät suosittelemme yhden pikku seikan huomioon ottamista. Mitä tapahtuu puolisolle kun siippaa lentää kohti parempia apajia? Ratkaisu on yksinkertainen ja kun hieman miettii, oikein miellyttävä tulevaa lomamatkaa ajatellen. Ei kai kukaan opiskelemaan ole lähdössä? Noin niin kun oikeasti? Homma toimii näin: pistetään vaimot/ miehet vaihtoon. Näytetään ovea. Luiskaan. Jäähylle. Punainen kortti. Tauolle, jos haluaa esittää asian pehmeämmin. Ajatelkaa vähän. Mitä siellä maailmalla tekee jos ei saa ottaa iloa irti paikallisista megabeibeistä? Latinorakastaja muutamaksi kuukaudeksi voi tuoda aivan uusia ulottuvuuksia elämään ja muihinkin asioihin. Miten olisi amerikkalainen kiiltokuvapoju, italialainen suklaasilmä tai ranskalainen boheemi runoilija? Mietipä olisiko sitten kivaa jos vastaan kävelisi Brad Pitt tai Jennifer Lopez kopio ja sitä ei saisi koskea. Vain siksi, että kaukana koti-suomessa odottelee joko sohvalla flanellipaidassa ja liigalippiksessä kaljaa kittaava körmy, josta saa hempeän sanan ulos ehkä joka toinen vuosi tai sitten neito, joka valittaa siitä että makaat sohvalla kittaamassa kaljaa liigalippis päässä, sen sijaan että lähtisit hänen kanssaan sauvakävelylle sateeseen tuulipuvuissa. Tämä on paljon suositeltavampi vaihtoehto kuin lähteä maailmalle luvaten olla kiltisti ja palata mahdollisimman pian rakkaansa luokse. Kyllähän sitäkin tietysti tapahtuu, jos tuntee löytäneensä juuri oikean ihmisen vierelleen. Harmittavan usein kuitenkin pidemmän tai lyhyemmän ajan jälkeen, lähtijän intoilusta riippuen, voikin sitten kotiin odottelemaan jäänyt puolisko yksi kaunis päivä lukea sähköpostista viestin sori, mutta nyt kävi niin että.. Vaihtoehtoisesti voi olla, että maailmalle karanneesta ei kuulukaan lähdön jälkeen enää mitään. Tämän voi ehkäistä ennakkoon hoitamalla asian vaikkapa lentokentällä jäähyväisten lomassa. Jos pitää heippa sanoa niin tarkoitetaan sitä kerrankin oikein kunnolla! Ennen matkaan lähtöä ilmoitettu eron mahdollisuus antaa myös oikeuden maailman parhaaseen puolustuskeinoon; We were on a break!! Kirjoittaja itse häipyy maailmalle kevääksi, sinkkuna. -JV
Vaasasta lähtemisen vaikeus Seinäjoen kautta eli etelämpää kuin Vaasa, ainaki jos siis junalla mennee. Linkkarillahan pääsee lähtemään suoraan pohjoseen päin. Reitin suoruuesta en sitte sano mittään. Tai no voin mie sanoa, ettei sitä ihan viivottimella ole taiettu vettää. Harpilla ehkä. Pikavuoro Ouluunki kestää 5 tuntia, kun autolla ajat sen vähä reiluun kolmeen tuntiin. Sepä onki tosi pikanen vuoro, eihä tämmöne kankia lappilainen kerkiä ees istua alas penkkiin ja mennä vessaan niin ollaan jo perillä. Jos minuki pitäis jäähä Ouluun, niin siinähän oisin pytyllä persreikä täynnä vessapaperia ja bussiin jäisin. Linkkarista maksat ittes kippeeks niinku junastaki ja sehän vie minulta vaan kallista aikaa. Kyllä niien pittäis maksaa mulle, että viittin istua tunnin junassa väärään suuntaan. Miehän ostin lipun pohjoseen, enkä etelään. Jos ne ajaa väärään suuntaan, niin se on heiän virhe. Vääryyttä sanon mie. Miehän synnytän sille hassusti puhuvalle voileipänaiselle vaan potentiaalisen asiakaskunnan. Rahhaahan ne haluaa multa nyhtää. VR meinaan. Saa nähä, koska ne sillä rahalla laittais junaraan, joka menis rantaa myöten silläkin uhalla, että joutuis rakentaa asemia ruottiksi Pietarsaareen ja muualle valkoisten hampaien ja purjeveneien luvattuun maahan. Kimppakyytihän on kaikista halvin. Matkan pääseepi halvalla, mutta kiropraktikko maksut onkin sitten kalliimpia. Kaverin kyytiin pääseepi aina. Kun auto tulleepi noutammaan niin fiiatin kyytissä on serkku, pikkusisko, sen poikakaveri, poikakaverin koira ja sedän siskon kaima sekä kontissa sitten jääkiekkovarusteet ja yhtyeen basisti. Sitte tungettaan vielä meikäläinen kyytiin. Kaikista parasta on mennä aina sillon, kun eilen oli mahtavat pirskeet ja kaikki imitoi ihan älyttömän hyvin vanhan viinan hajua. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin ylleensä nukahtaa. Herrääminen taas ei oo aina kivvaa, jos koira sattuu seksuaalisesti ihastelleen säärtä, taikka viereinen kaveri täyttää korvakäytävää unikuolalla.
Onneksi ei tartte mennä linkkarilla, junalla taikka kimppakyytissä jonku polvet suussa ja tiiliskivilaukku munien päälä, kun on oma kaara. Moottorikelkka oli sen sijjaan myytävä pois, kun Vaasassa on niin vähäluminen tämä talvi. Lunta ei tahdo löytää mistään muualta kuin teiltä ja jalkakäytäviltä. On sekin ilmiö sitte. Onkohan niillä lumihiukkasilla joku Tupo suunniteltuna näitten paikallisten auraäijien kanssa? Kun lumihiutalleet luppaa kerrääntyä kaduille, niin auraäijät tulleepi vastapalvelukseksi sitten vasta kahden päivän päästä hommiin. Lumi saapi olla rauhassa ja äijät saapi hehkuttaa kuinka paljo niitä tarvittaisiin. Pohjosessa aurat ajjaapi jo ennen kuin Mannosen Mette kerkeääpi sanoa matalapaine. Täytyy kyllä sanoa, että kalustohan on ihan eri luokkaa täälä. Aura saahaan aikaseksi sillä, kun laitetaan ladan kärkeen janonen laihialainen. Hyvät joulut vaan kaikille! Ollaan kiltisti niin ei saaha ainakkaan risuja tai pehmeitä paketteja. Aslak Lapinpoika Uutta! Kaikki vuoden Wykyzine-lehdet luettavissa myös sähköisessä muodossa osoittessa www.warrantti.org.
Pikkujoulun aikaan Jel-lo-na ja afrikkalainen sarvikuono. Toinen on iso ja toinen on huono. Ei koskaan puhuta mistään etiikasta, ennemmän toivotaan, ettei saatais lasta. Helposti on niin nuori, ettei osaa kertoa, onko sillä jano vai pultussa kakka. Isät kaipaa vinkkejä aamuhämärissä, jos useimmat lapsemme myytäis netissä. Helpolla eivät lähde ehkä välineetkään, säästökokoon ei riitä halu pelkällään. Projektina toisaalta ei viehätä hirveästi, että miehet seisois rivissä ja joku käyttäis veistä terävästi. -Risto Jalasjärvi
Uusi hallitus vuodella 2005 valittiin sääntömääräisessä syyskokouksessa 18.11.2004. Kokoonpano ensi vuodelle on seuraava: Puheenjohtaja Juuso Lehmuskoski Lassi Ekman Heidi Reunanen Iiris Rautiainen Raisa Savolainen Lauri-Kustaa Pyykönen Jussi Tapanainen Markus Huurinainen Pauliina Jalonen Jenni Vesanto Yhteyden wallitukseen saa sähköpostitse osoittesta wallitus@uwasa.fi. Muistakaa Warrantin loistavat, monipuoliset ja käyttösekä viihdearvoltaan melkoiset kotisivut osoitteessa www.warrantti.org
Vaasan ekonomit - Vasa ekonomer ry Vaasan Ekonomien vuoden 2004 jäsentilaisuustarjonnasta on jäljellä vielä 8.12.2004 virallinen syyskokouksemme kuntosalivierailun kera, tutustuminen seuraavana päivänä Futura II:n toimitiloihin yhdessä Vaasan Teknillisen Seuran kanssa sekä joulukonsertti Vaasan kaupungintalolla 16.12.2004. Sitten onkin aika vetäytyä ansaitulle joulutauolle ennen suuntaamista kohti ensi vuoden jäsentilaisuusrientoja, joita olemme jo hyvissä ajoin suunnitelleet. Luvassa on niin koulutusta kuin yritysvierailuitakin, perinteistä kevätretkeä unohtamatta. Ystävänpäiväkisakin saa jälleen opiskelijavahvistetut ekonomi- ja VTS-joukkueet koolle vielä visusti salassa pidetyn lajin pariin, kaiken kaikkiaan siis monipuolinen jäsentilaisuusvuosi jälleen tiedossa. Opiskelijakiintiömme pysyy jatkossakin joustavana, joten mukaan vain! Vuoden 2004 aikana ehdimme jälleen monenlaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin kaikkiaan 31:n jäsentilaisuuden parissa. Tammikuussa aloitimme kauden Työ, talous ja tulevaisuus -seminaarissa, vierailimme useissa alueemme yrityksissä (Vaasan Käyttöauto, Vamec, Värikyrö, Mediahuset, Aktia, Frami, Koskenkorvan Trahteeri, Robottilaboratorio, PYK, Nikkarikeskus...), pelasimme urheasti petanqueta VTS:ää vastaan Ystävänpäiväkisassa, vietimme yhdessä terassi-iltaa, ja osa meistä osallistui niin pikkujouluteatteri-iltaan, kesäisiin Ekonomijazzeihin ja -golfiin kuin kainuulaisten organisoimaan Kepoonkin. Marraskuinen Aluekehitys- ja kuntaseminaari ministeri-, mep- ja professoripuhujineen sekä cocktail-tilaisuuksineen täytti salin. Makkaraillankin järjestimme, suositusta mentorointiprojektista nyt puhumattakaan - ja loppuvuonna yhdessä TEKin ja SEFEn kanssa teekkareille ja kyltereille organisoimamme, vielä kevätkaudella jatkuva työelämätietouskurssimme on ilahduttavasti saanut ennätysmäärän osanottajia. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa jäsentilaisuusvuotta. Oikein hyvää joulunaikaa ja alkavaa uutta vuotta Wykyzinen lukijoille! Vaasan Ekonomit - Vasa Ekonomer ry Johanna Ahopelto puheenjohtaja www.vaasanekonomit.fi