c/o Veikko Rintamäki Liisanraitti 2 60200 Seinäjoki veikko.rintamaki@tieto-ohjaus.fi NORJAN KANSSA KÄYTÄVÄT TENOJOEN KALASTUSSOPIMUSNEUVOTTELUT Tenon kiinteistönomistajat ry esittää kunnioittavasti, että maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen neuvotteluvaltuuskunta ottaisi vakavasti huomioon seuraavat näkökohdat Tenojoen uusista kalastussäännöksistä käytävien neuvottelujen jatkovalmistelussa. Tässä kirjelmässä uudistamme aiemmin 20.6.2015 esittämiämme näkökohtia ja lisäksi tuomme esiin uusia asioita perusteluineen sekä ratkaisumalleja oleellisimpiin kehitystä vaativiin kohtiin. Aiempi kirjelmämme on liitteenä 1. 1. Johdanto Tenon kiinteistönomistajat ry vaatii kiinteistönomistajien perusoikeuksia kunnioittavaa, yhdenvertaista kohtelua ja oikeudenmukaista käsittelyä Tenojokisopimuksen ja kalastussäännön laadinnassa. Tenon kiinteistönomistajat ry haluaa tällä kirjelmällä esittää huolensa myös Suomen taloudellisesti huonoiten menestyvän kunnan, Utsjoen elinmahdollisuuksista tulevaisuudessa. Työn alla olevat, Tenojoen kalastusta ohjaavat lait vaikuttavat oleellisesti Utsjoen kunnan toimintaedellytyksiin. Peruslähtökohdaksi on asetettava se, että Tenojoella kalastusoikeuksien omistajien tulee olla perusoikeuksiensa ja kalastusoikeuksiensa, eri kalastusvälineiden käytön, kalastusajan ja kalastuksessa käytettävien veneiden suhteen yhdenvertaisessa asemassa asuinpaikasta riippumatta. Voimassa olevalla Tenojoen kalastussopimuksella ja -säännöllä on puututtu tiloille kuuluvien kalastusoikeuksien käyttömahdollisuuksiin ja muualla asuvien osalta estetty ne kokonaan (Kulkki Vitikainen 2009). Tämä ei voi toistua uudessa Tenojoen kalastusjärjestelyssä. 1
2. Tenon kiinteistönomistajat ry:n keskeiset vaatimukset Tenon kiinteistönomistajat ry vaati, että Tenojoella Suomen Norjan rajajokiosuudella tulee a. uudessa kalastuslain (10.4.2015/379) 2 luvussa tarkoitettuja kalastusoikeuden omistajia kohdella yhdenvertaisella tavalla riippumatta kalastusoikeuden omistajan asuinpaikasta tai kotikuntalain (11.3.1994/201) 2 :ssä tarkoitetusta henkilön kotikunnasta; b. kaikilla kalastusoikeuden omistajille olla oikeus yhdenvertaisella tavalla kalastukseen kaikilla sallituilla pyyntimuodoilla ; c. verkko-, pato-, kulkutus- ja vapakalastuskauden pituuden ja muiden ehtojen ja rajoitusten olla yhtäläiset kaikkien kalastusoikeuden omistajien kesken; d. kaikilla kalastusoikeuden omistajilla olla oikeus lunastaa yhtäläinen ja samanhintainen kalastuslupa, joka on voimassa kalastuskauden kerrallaan; ja e. kaikilla kalastusoikeuden omistajilla tulee olla yhtäläinen oikeus rekisteröidä vene Tenojoen kalastusvenerekisteriin. 3. Perusteluja ja ehdotuksia toimenpiteiksi Voimassaolevan Tenon kalastussopimuksen ja säännön kohtuuttomuus Tenojoen voimassaoleva kalastussopimus ja siihen liittyvä sopimus (SopS 94/1990) lähtee siitä virheellisestä vanhasta lähtökohdasta, jonka mukaan Suomen valtio olisi omistanut kokonaan tai pääasiallisesti Tenojoen vesistön alueen Suomen puolella ja siihen liittyvät kalastukset, mikä on johtanut ja johtaa yksityisten kalastusoikeuksien perusoikeuksien kannalta kohtuuttomaan, ja perustuslain vastaiseen, lopputulokseen. Todetaan, että Valtioneuvoston oikeuskansleri (OKV) on päätöksessään 25.1.2014 pitänyt nykyistä tilannetta Tenojoella jopa lainvastaisena. Päätös liitteenä 2. Norjan kanssa käytävissä, sopimusta koskevissa jatkoneuvotteluissa tulee kalastusjärjestelyjä Tenojoella muuttaa siten, että kalastusoikeuksien omistajien kannalta huolehditaan siitä, että yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta (perustuslaki, PeL 6 ), omaisuuden suojaa (PeL 15 ) ja elinkeinovapauden suojaa (PeL 18) ei loukata ja rajoiteta oikeudettomasti. Kalastusoikeuksien omistajien tulee olla perusoikeuksiensa ja kalastusoikeuksiensa, eri kalastusvälineiden käytön, kalastusajan ja kalastuksessa käytettävien veneiden ja kalastuslupien ehtojen ja hinnan suhteen yhdenvertaisessa asemassa asuinpaikasta riippumatta. Uudessa Tenojokisopimuksessa ja kalastussäännössä määräyksillä ei voida rajoittaa yksityisille kiinteistöille kuuluvia kalastusoikeuksia muiden tahojen eduksi. 2
Utsjoen kunnan vesipiirirajankäynnissä, joka on merkitty kiinteistörekisteriin 30.10.1997, on lopullisesti selvitetty, että Suomen valtio omistaa vain noin alle 20 % Tenojoen vesistön siitä alueesta, jonka kalastuksesta välittömästi säännellään Suomen ja Norjan valtiosopimuksella ja siihen liittyvillä määräyksillä. Valtio on lisäksi osoittanut omistuksistaan porotiloille ja luontaiselinkeinon harjoittajille kalastusoikeuksia valtion vesistä, joten valtion osuus kalastuksista on mainittua n. 20 %:ia oleellisesti pienempi. Lisäksi suuri osa erityisperusteisista kalastusoikeuksista (erityisistä etuuksista), mm. patopaikat kohdistuvat valtion vesien alueisiin ja tämäkin on omiaan pienentämään valtion osuutta. Loppuosa, arviolta 80% - 90 % Suomen puolen vesistä ja kalastuksista on yksityistahojen omistuksessa. Professori (emer.) Veikko O. Hyvönen on esittänyt Lapin Kansassa (1993, liite 3.) julkaistussa artikkelissaan, että Tenon nyt voimassa oleva kalastussääntö on laiton. Hän perustelee artikkelissaan kalastussopimuksen yksityiskohtaisia laittomuuksia ja vertaa sopimusta Suomen perustuslain sekä Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisältöön. Hän mm. toteaa, että kiinteistöjen, joiden omistajat asuvat Utsjoen ulkopuolella, oikeudet on sivuutettu tehty merkityksettömiksi. Valtiontalouden tarkastusvirasto on muistiossaan 16.01.2012 tuonut esiin kantansa: Yhtään Tenojoen kalakorvauslain mukaista korvausta ei ole vielä maksettu. Tarkastusvirasto pitää nykyistä tilannetta sekä kansalaisten oikeusturvan että valtion maksuvelvollisuuden näkökulmasta kohtuuttomana. Muistio on liitteenä 4. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on vastauksessaan (07.10.2014) kanteluun ilmoittanut mm.: Asiantilasta johtuen kalakorvauslakia ei voi pitää vaihtoehtona tavoitelluille kalastussäännön muutoksille. Oikeuskanslerin päätös on liitteenä 5. Maa- metsätalousministeriön tiedotteen 8.12.2015 (www.mmm.fi) mukaan Suomen ja Norjan valtuuskunnat ovat päässeet sopuun Tenojoen uusista kalastussäännöksistä vuodesta 2017 alkaen. Kalastuskuolevuutta pyritään vähentämään noin 30 prosenttia nykytasosta rajoittamalla nykyistä enemmän jokialueen kaikkia kalastusmuotoja. Tiedotteen mukaan Suomen ja Norjan välillä 8.12.2015 sovittu kalastuksensäätelyratkaisu on lyhyesti seuraava; Paikallisten vapakalastajien uusi kalastusaika on 1.6-20.8, kun se nykyisin on 20.5-31.8. Matkailukalastajien uusi kalastusaika on 10.6-10.8, kun se nykyisin on 1.6-20.8. Kulkuttamalla saa kalastaa kaksi päivää viikossa ajalla 1.6-15.6, kun tällä hetkellä kalastusaika on 3 vuorokautta viikossa ajalla 20.5-15.6. Patokalastuksen uusi kalastusaika on kolme päivää viikossa ajalla 16.6-31.7, kun nykyisin kalastusaika on 20.5-31.8. kolme päivää viikossa. Lohiverkon uusi kalastusaika on 16.6-15.7 kaksi päivää viikossa ja 16.7-31.7. kolme päivää viikossa. Tämän lisäksi Inarinjoella lohiverkolla saa kalastaa myös 2 päivää viikossa 1.8-12.8, kun nykyisin kalastusaika koko Tenolla on 20.5-31.8. kolme päivää viikossa. 3
Yksi kalastusoikeutta omistava kiinteistö saa käyttää vain yhtä pyydystä kerrallaan. Matkailukalastuksessa rajajokiosuudella sekä ranta- että venekalastuksella on kummallakin 11 000 kalastuslupavuorokauden kiintiö kalastuskautta kohden. Nämä kiintiöt jaetaan tasan maiden välillä. Matkailukalastajien on käytettävä venekalastuksessa paikallista soutajaa kello 19.00-07.00 (Suomen aikaa) välisenä aikana, mutta muuna aikana matkailija voi kalastaa omatoimisesti. Matkailukalastuksessa rannaltakalastusaika on 17 tuntia, alkaen klo 23.00 ja jatkuen seuraavaan päivään kello 16 saakka (Suomen aikaa). Muutokset tulevat voimaan kalastuskaudella 2017. Maa- metsätalousministeriön tiedotteesta 8.12.2015 käy selväksi, että Suomen ja Norjan välillä 8.12.2015 sovitussa kalastuksensäätelyratkaisussa ei ole otettu vakavasti Tenojoella kiinteistöjä ja kalastusoikeuksia omistavien perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia mm. yhdenvertaisen kohtelun vaatimus (perustuslaki, PeL 6 ), omaisuuden suoja (PeL 15 ) ja elinkeinovapauden suoja (PeL 18 ). Sopimuksen jatkoneuvotteluissa tämä asia tulee korjata siten, että kalastusoikeuksien omistajien perusoikeuksia ei voida loukata ja niitä rajoittaa oikeudetta, kuten julkaistun tiedotteen mukaan on käymässä. Kalastusoikeutta on Suomessa perustuslakivaliokunnan (Pev) käytännössä vakiintuneesti arvioitu etenkin perustuslain 15 :ssä turvatun omaisuudensuojan kannalta (PeVL 58/2014 vp). Vesialueen omistusoikeuteen ja erityisiin etuuksiin sisältyvät kalastusoikeudet nauttivat peruslain (PL 15 ) turvaamaa omaisuudensuojaa. Lisäksi kalastusta ja siihen liittyviä kalastusmatkailun elinkeinomuotoja harjoittavien näkökulmasta sääntelyllä on liityntä perustuslain 18 :n 1 momentissa turvattuun elinkeinovapauteen. Lisäksi Tenojoen kalastussopimuksen sääntelyssä on otettava huomioon perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussääntely. Kalastusoikeuteen on katsottu kuuluvan myös oikeus vesialueen kalakannan taloudelliseen hyväksikäyttöön ja oikeus järjestää vesialueen käyttö ja hoito (PeVL 8/2012 vp). Kun perustuslain omaisuuden suojaan (PL 15 ) kuuluvaan kalastusoikeuteen sisältyy oikeus vesialueen kalakannan taloudelliseen hyväksikäyttöön ja oikeus järjestää vesialueen käyttö ja hoito, perusteltua on, että myös Tenojoen vesistön alueen ulkopuolella asuvien kalastusoikeuksien omistajien edustus on Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa. Myös perustuslain 6 :n yhdenvertaisuussääntely edellyttää tätä. Perustuslain 22 :n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Vuonna 2002 oikeusministeriö teetti perustuslakiuudistukseen liittyviä selvityksiä, joista Niina Kasurisen Selvitys Ennen 1.2.2000 säädettyjen poikkeuslakien suhde uuteen perustuslakiin ottaa kantaa Tenojokisopimuksen perustuslainvastaisuuteen. Oikeusministeriö on teettänyt myös Uuden perustuslain seurantaraportin I, Katsaus perustuslakiuudistuksen toimeenpanoon ajalta 1.3.2000 28.2.2001, jossa sivulla 25 on otsikko: Lainsäädännön tarkistaminen yhdenmukaiseksi uuden perustuslain kanssa. Tenojokisopimuksessa on kyse muun ohella lainsäädännön harmonisoinnista voimassa olevaan perustuslakiin nähden. 4
Kaikki ylläolevat seikat on jo vuosien varrella saatettu lainlaatijoiden tietoon, ja vastaaviin lain tulkintoihin heidän olisi pitänyt jo 1989 Tenon kalastussopimuksessa ja - säännössä viimeistään nojata. Kalastussääntöä valmistelleen neuvottelukunnan jäsen Pekka Lukkari (liite 6.) jopa kirjautti mietintöön eriävän mielipiteensä (KOM 1985:9). Hän utsjokelaisena ymmärsi jo sen ajan muutosten merkitsevän perinteeseen nojaavan kalastussäännön tulleen tiensä päähän. Suomen kehittynyt perustuslaki ja kansainvälisten oikeusperiaatteiden mukaantulo oli muuttanut jo tuolloin toimintaympäristöä siten että nämä muutokset olisi tullut huomioida. Yhdistyksemme katsoo, että maa- ja metsätalousministeriön sekä oikeusministeriön tulee julkisvallan edustajana Tenojoen uutta kalastussäännöstöä nyt valmistellessa huolehtia siitä, että Tenojokisopimuksen säännöstö harmonisoidaan perustuslain 6, 15 ja 18 :ien suhteen esittämällämme tavalla. Perustuslaista Edellisen, 1989 solmitun kalastussopimuksen yhteydessä ja sen perusteluissa kuten HE 13.10.1989 on mainittu paikallisen väestön l. saamelaisten perustuslain (17.3 ) mukaisesti nauttivan kulttuuriinsa kuuluvan kalastuksen suhteen perustuslain mukaista omaisuuden suojaa. Vastaavasti Suomen kiinteistörekisterin mukaisten tilojen kalastusoikeuden ym. oikeuksien omaisuuden suojaa ei ole tuotu asianmukaisesti esiin, vaikka se lähtökohtaisesti luetaan kuuluvan perusoikeuksien kovaan ytimeen, jota ei voida edes lailla loukata (ks. PeVM 25/1994). Tenojoen olosuhteissa ei ole tosiasiallisia perusteita enää nykyään tulkita saamelaisten kuulemisoikeuden ja neuvotteluoikeuden sekä kulttuuri-itsehallinnon perusteella saamaa kulttuurinsa suojaa (PeL 17.3 ) siten, että saamelaiset saisivat Tenojoen kalastuksessa vahvemman oikeuden ja aseman kuin kiinteistönsä kautta kalastusoikeuksia omistavat. Saamelaisten oikeus kalastukseen osana kulttuurinsa harjoittamista toteutuu tyhjentävästi kiinteistönomistuksen kautta. Jos maattomia, kulttuurin harjoittamisen tarkoituksessa, saamelaisia kalastajia Tenojoella enää on, on heidän asemansa järjestettävä valtion omistamien vesien avulla, mutta kiinteistöjen kalastusoikeuksien kustannuksella tätä ei voida toteuttaa. Suomessa ILO - sopimuksen valmistelussakin on nimenomaan perusteltu, ettei edes mahdollisen ratifioinnin yhteydessä yksityiseen omistukseen kohdistu mitään vaatimuksia - ainoastaan valtion maiden ja oikeuksien hallinta olisi sopimuksen aihe. Sitä paitsi Suomen valtion saamelaisille tai muille ryhmille myöntämät muutkin erioikeudet täytyy lukea pois Valtion vesialueiden oikeuksista aivan samoin, kuin Suomen valtion myymät urheilukalastusluvatkin, eikä niillä millään muotoa voida rasittaa kiinteistönomistajien omistamien vesialueiden oikeuksia. Edellä mainitun perustuslain 22 :n mukaan kalastuksen sääntelyn sovittaminen perustuslain henkeen ja kirjaimeen on nimenomaan julkisen vallan tehtävä. Sen toteuttamisessa tulee kuulla tasapuolisesti kaikkien intressiryhmien mielipiteitä, mutta ratkaisut on lainsäätäjän tehtävä 2016 vuonna voimassaolevaan Suomen, EU:n ja kansainväliseen oikeuteen perustuen. 5
Kysymys kalastusoikeuden oikeudenmukaisesta jakaantumisesta perustuslain omaisuuden suojan nojalla on tässä asiassa ydinkysymys. Kiinteistönomistajien osuutta kalastusoikeudesta ei voida mitenkään ohittaa. Norjan valtiollakaan ei voi siihen olla mitään vaikutusvaltaa. Heidän tulee keskittyä oman kalastuksensa järjestämiseen ja vain kalastusmäärän jakaantumiseen valtioiden kesken. Se osa Tenojoen lohen kestävästä kalastuksesta, joka on kutuvaltioperiaatteen mukaisesti tuleva Suomelle (40 % saaliista), tulee jakautua siten, että 80 % saaliista on ohjattava yksityisille kalastusoikeuksien omistajille ja loput 20 % valtiolle (sisältäen virkistyskalastuksen kuten kalastusmatkailijoiden luvat, porotilat, luontaiselinkeinotilat ja valtion vesien erityisperusteiset kalastukset). Muistutamme myös vuoden 1995 perusoikeusuudistuksesta, jonka yhteydessä on säädetty perusoikeuksien yleisistä rajoitusedellytyksistä, joita ovat mm. 7 - kohtainen perusoikeustesti ja poikkeuslakien välttämisen periaate (PeVM 25/1994 vp). Valtiovallan tulee aktiivisesti toimien huolehtia perusoikeuksien toteutumisesta. Suomen voimassa oleva perusoikeusjärjestelmä edellyttää mm., että kalastusoikeuksien omistajia tulee kohdella Tenojoen kalastusjärjestelyissä yhdenvertaisella tavalla. Tenon jokilaaksoissa vakituisesti asuva henkilö Tenon kiinteistönomistajat ry ei voi hyväksyä nykyisessä Tenojokisopimuksessa esiintyvän paikkakuntalainen tai Tenojokilaaksoissa vakituisesti asuva käsitettä. Sopimuksessa käytetyn käsitteen tulkinnasta on kehkeytynyt Lapin ELY-keskusta, oikeuslaitosta ja laajaa joukkoa Utsjoen kuntalaisia, kiinteistönomistajia ja lohenkalastajia piinaava seikka. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistiin (2009) kysymys siitä, voitiinko henkilölle myydä Suomen ja Norjan valtioiden välisen Tenojoen kalastussopimuksen 2 artiklassa tarkoitetun kalastussäännön mukaista Tenojoen vesistön jokilaaksoissa vakinaisesti asuvan henkilön (paikkakuntalaisen) kalastuslupaa. Asiassa pyrittiin selvittämään eri todistelun avulla sitä, onko henkilö paikkakuntalainen. Selvitys sai farssia muistuttavia piirteitä, kun paikkakuntalaisilta ja muilta tahoilta jouduttiin laajan viranomaisyhteistyön avulla selvittelemään ko. kalastajan liikkeistä paikkakunnalla ja muualla Suomessa talven mittaan, jotta selviäisi se, voidaanko henkilölle myydä hänen vaatimansa kalastuslupa. Tenojokisopimuksen kaltaisessa lainsäädännössä ei saa jatkossa esiintyä näin tulkinnanvaraista ilmaisua suomalaiseen henkilöön liittyvästä henkilötiedosta. Kyseistä henkilötietoa ei voi tarkistaa mistään rekisteristä ja viranomaiset joutuvat vakinaisen asumispaikan määrittelemiseksi hakemaan jatkuvasti tulkintoja virastoista ja oikeudenkäyntien kautta. Oikeustapauksissa ja tulkinnoissa on muiden muassa käsitelty opiskelijan, sairastapauksen, työn tekemisen, asunnon omistamisen, perheenjäsenen olinpaikan, pitkän ulkomaanmatkan ym. inhimillisen seikan vaikutusta henkilön vakituiseen asuinpaikkaan. EU-ajan mukaiset, henkilön vapaan liikkumisen periaatteet ja se tosiasia, että nykyisin henkilöillä on useita asumuksia ja mahdollisuus tarpeen mukaan viettää aikaa tai tehdä työtään haluamassaan paikassa puhumattakaan siitä, että nykyään suomalaiset voivat vapaasti valita 6
terveydenhoitopaikkansa, tulisi huomioida määriteltäessä uudessa sopimuksessa oikeutettujen tai velvoitettujen joukkoa. Vuonna 2000 käytiin edellisen kerran Tenojoki -neuvotteluja, joissa eräänä keskeisenä asiana oli ulkopaikkakuntalaisuuskysymys. Se oli jopa Suomen kynnyskysymys neuvottelutuloksen aikaansaamiselle. Neuvottelut tuolloin eivät johtaneet uuteen sopimukseen. Norjan neuvottelijat, paikalliset suomalaisetkin henkilöt ja yhteisöt ovat pyrkineet monenlaisin argumentein estämään Suomen perustuslain mukaisen, kiinteistönomistajia tasapuolisesti kohtelevan, kalastussopimuksen toteutumisen. Kiinteistön kiinteistörekisteriin merkityt ominaisuudet kuten oikeudet ja rasitteet eivät voi olla sidoksissa kiinteistön omistajan asuinpaikkaan. Kaikkia Tenojokisopimuksen vaikutuspiiriin kuuluvia kiinteistöjä pitää kohdella tasa-arvoisesti omistajan asuinpaikasta riippumatta. Kiinteistönomistajan tulee voida turvata Perustuslain mukaiseen suojaan, kuten omaisuuden suojaan ja yhdenvertaisuuden periaatteeseen. Utsjoen kunnan menestys on sidoksissa Tenon kalastuksen sääntelyyn Utsjoen kunnan tulevaisuus riippuu yritysten toimintaedellytyksistä. Kunnan suurin työllistämispotentiaali eri arvioiden mukaan on matkailuelinkeinon piirissä. Matkailuelinkeinoon tulee olla mahdollista hankkia investoijia kunnan ulkopuolelta ja myös kielitaitoisia kausityöntekijöitä Utsjoen ulkopuoleltakin. Todellisten matkailuyritysten veneiden omistus tulisi kytkeä talvimajoituskapasiteettiin ja työntekijöiden soutulupien tulisi määräytyä työsuhteen perusteella. Tenon kalastussääntö sallii nykyisellään vain paikallisen henkilön omistaman yrityksen rekisteröidä Tenolle kalastusveneitä vuokrattavaksi matkailijoille. Matkailuyrityksessä asiakkaiden soutajina voivat saman säännön mukaan toimia vain paikkakunnalla vakituisesti asuvat työntekijät. Tenonjokilaaksoissa sijaitsevat, rakennettujen (sekä vapaa-ajan, että vakituiseen asumiseen hyväksytyt) kiinteistöjen omistajat, asuinpaikastaan riippumatta maksavat kuntaan kiinteistöveroa ym. tariffinomaisia maksuja ja siten kunnan jäseninä pitävät osaltaan yllä kunnan taloutta ja toimeliaisuutta. Sopimuksessa nämä kiinteistöjen omistajat tulisi rinnastaa kuntalaisiin. Kotikuntalain mukainen kunnassa kirjoilla olo on yksinkertaisesti tarkistettavissa oleva rekisteritieto. Utsjoen kunnan asukkaat, jotka kalastusluvan myyntiä edeltäneen vuoden lopussa ovat olleet kunnassa kirjoilla, ovat maksaneet kuntaan veronsa. Tämä menettely todennäköisesti johtaisi Utsjoen väkiluvun kasvuun ja myös verotulojen kasvuun. Utsjoen väkiluvun kehitys on ollut alenevaa jo pitkään seurauksena kuntalaisten ikärakenteesta ja poismuutosta. Kalastusta kunnan jäsenet voivat harjoittaa Tenossa ja sen sivuvesissä ainoastaan n. 2 kk ajan. Alueella on runsaasti muita kalastusmahdollisuuksia ja Jäämerikin on lähellä. Kalan saanti ruokapöytään ei ole Tenon varassa. Lähihistoriassa vielä paikkakuntalaiset hankkivat lisätuloa Tenon lohella, veneiden vuokrauksella ja matkailijoiden soutupalveluilla. Tämä ei ole tilanne laajalti enää vuonna 2016. Nykyisellään soutupalveluita myyvät vain matkailuyritykset ja heilläkin on suuria vaikeuksia löytää paikkakunnalta työvoimaa asiakkaidensa soutajiksi. Verotietojen mukaan kuntalaisten lohenkalastuksen taloudellinen merkitys on olematon. 7
Sen sijaan Utsjoen kunnan valtionosuus vuonna 2014 oli 6,78 miljoonaa Euroa. Utsjoen kunnan toimintakatteen vaje oli n. 9,6 miljoonaa Euroa. Tämä merkitsee sitä, että Utsjoen kunnan toimeentulo riippuu valtaosin suomalaisten veronmaksajien maksamien verorahojen siirrosta valtionosuuksina Utsjoen kunnalle. Samat suomalaiset veronmaksajat omistavat utsjokelaisia kiinteistöjä ja niiden kautta kalastusoikeuksia Tenoon. Tätä kalastusoikeutta on jatkuvasti rajoitettu sillä perusteella, että kalastuksesta riippuu Utsjoen kuntalaisten toimeentulo ja että se vaarantuisi jos kiinteistönomistajille myönnettäisiin heille kuuluvat oikeutensa. Utsjoen kuntalaisista (n. 1260 henkilöä) paikkakuntalaisen Tenon kalastusluvan (5 /vuosi) lunasti 750 henkilöä vuonna 2014 (Lapin ELY-keskuksen tiedotteen mukaan). Tämä merkitsee sitä, että 510 henkilöä ei lupaa lunastanut. Kuntalainsäädännön perusteella ulkopaikkakunnilla asuvat kiinteistönomistajat ovat kunnan jäseniä ja ovat sitäkin kautta oikeutettuja sekä kunnan palveluihin mutta myös tasavertaisesti nauttimaan kiinteistöjensä oikeuksista. Valmisteltavan Tenon Kalastussopimuksen kattavuus ja sitovuus Tenon kiinteistönomistajat ry esittää omana kantanaan, että valmisteilla olevassa kalastussopimuksessa ja - säännössä kiinnitettäisiin huomiota sen kattavuuteen ja sitovuuteen. Tenojoki Suomen ja Norjan rajajokena muodostaa kalastuksen lisäksi merkittävän aluepoliittisen ulottuvuuden ja se on yksi merkittävimmistä Atlannin lohen lisääntymisalueista. Ainoastaan Suomen valtiolla on mahdollisuus järjestää kalastus niin, että koko joki on kalastajien käytössä yli valtakunnanrajan sekä yli kalastuskuntien rajan. Kullakin kalastuskunnalla on käytössä aivan toisistaan poikkeavat osakkuusluvut ja pyydysyksikköluvut, joten niistä ei ole johdettavissa kalastukseen oikeutettujen absoluuttista joukkoa sen enempää, kuin kalastukseen oikeutettujen suhteellista asemaa toisiaan kohtaan. Lohen suojelussa valtioiden välisellä sopimuksella ja Suomen osalta Suomen valtion toiminnalla on kalastuspaineen tehokas säätelyjärjestelmä käytettävissä. Sitä ei heiluta minkään eturyhmän edun- ja vallantavoittelu. Kalastussopimuksen tulisi ulottua ja olla sitova kaikkeen kalastukseen liittyvään toimintaan ja kaikkiin vesialueen omistajiin Suomen valtiosta, porotiloihin, yksityisiin tiloihin sekä Utsjoen kuntalaisiin. Kalastussopimuksen ulkopuolelle ei saa jättää mitään erillisiä vesialueita tai intressejä vaan valtakunnan rajana ja Norjan kanssa yhteisenä vesialueena Tenon tulee säilyä yhtenäisenä, kalastussopimuksen määrittelemänä alueena. Tenojokilaaksojen tilojen oikeus kalastukseen Tenojoen suomenpuoleisista vesioikeuksista Suomen valtio omistaa kirjallisuustietojen perusteella n. 20 %. Lopun kalastusoikeuksista omistavat suomalaiset kiinteistöt. Niiden omistajat ovat puolestaan valtaosin yksityisiä Suomen kansalaisia. Tilojen oikeus kalastukseen Tenojoella tulee ottaa kalastussopimuksessa ja -säännössä huomioon tärkeimpänä asiana. 8
Tenon jokilaaksojen tilat ovat saantojen, kuten perinnönjakojen ja vapaaehtoisten tilakauppojen kautta jakautuneet. Kaikki alueen tilat ovat kuuluneet Suomen kiinteistörekisteriin jo pitkän ajan. Yksityisten suomalaisten oikeutta omistaa kiinteistöjä Utsjoella ei ole kyseenalaistettu. Tapahtuneissa saannoissa on usein kirjattu myös kaikkien tilojen oikeuksien ja etuisuuksien siirtyvän lohkotiloille. Näinollen alkuperäisten tilojen oikeuksia on mittava määrä siirtynyt sellaisille henkilöille ja yhteisöille, jotka asuvat tai on rekisteröity muille paikkakunnille. Saannon saajia ei ole missään tapauksessa eikä millään tavoin informoitu siitä, että maakaaren mukaan tehtyjen ja virallisten kaupanvahvistajien toimesta toimitetut saannot ja tilakirjoista ilmenevät oikeudet eivät nauttisikaan Suomen perustuslain määrittämien perusoikeuksien suojaa. Suomen valtio on tosiasiallisesti takavarikoinut kiinteistönomistajien kalastusoikeuden ja siten heidän omaisuutensa ja lahjoittaa käytännössä ilmaisen kalastuksen paikkakunnalla asuville - maattomillekin ja myy loput kalastusoikeudet kalliina urheilukalastuslupina kalastusmatkailijoille. Kiinteistönomistajien pitää ostaa kyseiset, kalliit urheilukalastusluvat päästäkseen edes osaksi kalastamaan omistamillaan Tenojoen vesillä. Jatkossa Suomen valtio voi lahjoittaa tai myydä kalastusoikeuksia vain omistamansa (n. 20 %) vesialueen puitteissa. Kalastusluvat Kalastuslupien määräytymiseen ehdotamme seuraavaa järjestelyä: Kalastuslupa on aina ostettava luvanmyyntipisteestä, olipa sen määräytymisperuste mikä tahansa tässä luvussa lueteltu. Näin kalastuspäivien käyttöä eli kalastuspainetta voidaan valvoa ja saalistilastot on palautettava kaikista luvista luvanmyyntipisteisiin. Kiinteistön tai Utsjoen kotikuntalaisuuden mukaan määräytyvä lupa maksaa nimellisen, vain luvankirjoituksen hintaa vastaavan määrän esimerkiksi 2-3 / vuorokausi. Kalastusluvat määräytyvät kalastusoikeutta omaavien kiinteistöjen kesken kyseisten tilojen manttaaliosuuksien mukaisessa suhteessa omistajan asuinpaikasta riippumatta. Kaikilla tällaisilla tiloilla on tilan koosta riippumatta oikeus lunastaa vähintään yksi lupa jokaiselle kalastuskauden kalastusvuorokaudelle. Nämä luvat on kirjattu lupamyyntijärjestelmään kiinteistökohtaisesti ja tällaisen luvan voi lunastaa kiinteistönomistajan allekirjoituksella hänen määräämänsä henkilö. Näiden lupien lisänä ja ohessa voidaan käyttää kalastusmatkailijan lupaa, mutta myös kalastusmatkailijan puolisolupaa (ja mahdollisesti muita erikoislupia, kuten perhelupia mikäli sellaisia määritellään). Tenojokilaaksoissa sijaitsevien, kalastusoikeutta vailla olevien, rakennettujen (sekä vapaa-ajan, että vakituiseen asumiseen hyväksytyt) kiinteistöjen omistajat, asuinpaikastaan riippumatta sekä Utsjoen kunnassa luvanmyyntivuotta edellisen vuoden lopusta kalastuskauden loppuun kirjoilla oleva kuntalainen saa lunastaa yhden henkilölle määrätyn kalastusluvan kauden jokaiselle kalastusvuorokaudelle. Näiden lupien määrä jää varsin vähäiseksi, koska useimmilla kuntalaisilla tulisi kuitenkin kalastusoikeutta omistavan kiinteistönsä kautta kausilupa. 9
Matkailuyrityksen työntekijälle voidaan kirjoittaa hankilökohtainen kalastuslupa niille vuorokausille, joiden aikana henkilöllä on työsopimus kyseisen matkailuyrityksen kanssa. Työntekijöillä ei ole kotikuntarajoitetta. Matkailuyrityksen luvat oikeuttavat soutajan työhön liittyvään kalastamisen vain, kun veneessä mukana on matkailuyrityksen maksava majoitusasiakas. Tällainen asiakas on velvollinen hankkimaan itselleen matkailijan kalastusluvan. Matkailijoiden kalastuslupien saanti matkailuyritysten asiakkaille tulee taata. Kalastusmatkailijoille myydään valtion kiintiöstä kalastuslupia vakiintuneella hintatasolla erikseen rantakalastukseen ja venekalastukseen. Rakennettuja kiinteistöjä Utsjoen kunnassa on tällä hetkellä n. 1300 kpl. Lisäksi kaavaluonnoksessa on rakennuspaikkoja ja ranta-alueen ulkopuolelle voi hakea poikkeuslupia. Tämän luvun mukaisesti järjestetty kalastus lopettaisi Suomen valtion velkaantumisen muulla paikkakunnalla asuville kiinteistönomistajille ja sen tarkoituksena olisi lisätä sekä vakituista, että myös vapaa-ajan asutusta Utsjoella, kasvattaa kunnan asukaslukua sekä parantaa matkailuyritysten toimintaedellytyksiä. Verkkokalastus Tenolla Verkkokalastus kuten ajoverkkokalastus eli kulkutus ja kalastus seisovalla verkolla sekä lohipadolla ovat tilojen kiinteistörekisteriin merkittyjä oikeuksia. Nämä oikeudet ovat pilkkoutuneet tilojen jakaantumisen yhteydessä eikä ole epätavallista, että lohipadossa saattaa olla kymmeniäkin osakkaita. Samoin kantatilojen kulkutusoikeus on pilkkoontunut osalukuihin, joiden soveltaminen käytäntöön vaikeutuu jatkuvasti osuuksien pienetessä. Näihin kalastusmuotoihin tulee soveltaa yhteisaluelain mukaisia osakaskuntia, jotka sitten keskenään ratkaisevat kuka saa kulloinkin käyttää kyseistä pyydystä tai kalastustapaa ja miten muiden osakkaiden taloudelliset edut tulevat huomioiduiksi. Osakkaat voivat myös estää niin halutessaan kalastusmuodon/kalastuspaikan oman osuutensa laajuisen käytön. Vaikka nämä paikallisten asukkaiden, perinteiset kalastusmuodot kalastuspaineen lisääjinä ja tunteettomina eri vuosien lohimäärille eivät liiemmin useimpia ulkopaikkakuntalaisia kiinteistönomistajia miellytä, katsomme niiden olevan kuitenkin sellaisen taloudellisen seikan, jota kiinteistönomistajien omaisuudensuojaa pohdittaessa ei voida sivuuttaa. Veneen rekisteröinti kalastustarkoitukseen Tenojoella Veneen rekisteröintioikeus kalastustarkoitukseen Tenolle tulee olla rakennetun kiinteistön perusoikeus. Vene ja sen rekisteröinti ei lisää kalastuspainetta eikä vaikuta lohen lisääntymiseen. Itse asiassa veneiden määrä Tenolla ei edes juurikaan nouse, koska nykyisinkin useimmilla tiloilla ja asumuksilla on jo vene omassa käytössä. Paikalliset asukkaat ymmärtävät, että muuallakin asuvat, asunnon Utsjoelle rakentaneet kiinteistönomistajat tarvitsevat veneen käyttöönsä ja ilmeisesti vuokraavat pitkäaikaisilla sopimuksilla ja nimellisellä korvauksella veneen naapurille. 10
Kiinteistön veneen omistus lisäisi osaltaan alueen toimeliaisuutta venekauppaa ja veneiden kunnostusta, kuten tervausta, joka on suoritettava vuosittain kevättalvella. Veneen rekisteröintioikeus kalastuskäyttöön Tenolle tulee olla vähintään niillä, joilla on kalastusoikeus. Vene tulee olla myös kiinteistöillä, joilla on osuus verkkokalastukseen tai kiinteään pyydykseen. Utsjoen kuntalaiselle veneen rekisteröinti olisi mahdollista vain sen ikärajan mukaisesti, kun henkilön katsotaan voivan rekisteröidä ja hallita irtainta omaisuutta. Vene mahdollistaa liikkumisen Tenolla ja omien kalastus- ja pyydysoikeuksien asianmukaisen käytön valvonnan. Lisäksi ehdotamme, että matkailuyritys, ilman kuntalaismääritelmää tai omistajarajoitusta, voisi rekisteröidä yhden veneen kutakin neljää vuokrattavaa, talvilämmintä petipaikkaa kohden. Kuitenkin maksimimäärä olisi 20 venettä matkailuyritystä kohden. Tenojoen lohen kalastusoikeuksien omistus Tenojoen kalastusoikeuksia omistavat kiinteistöt. Tilojen määrästä, koosta ja omistajista ei ole julkaistu ajantasalla olevaa tietoa. RKTL:n työraportti 7/2012 ( Maija Länsman, Tenojoen lohenkalastuksen omistajat maanomistuksellinen osakkuus Suomen puolella) käsittelee asiaa osin epämääräisin ja vanhoin periaattein, mutta osoittaa silti, että ulkopaikkakuntalaisten ja yhteisöjen yhteenlaskettu osuus oli jo 2011 toukokuussa erittäin merkittävä (jopa yli 50 %). Yhteisöjen omistamista kiinteistöistä ei ole mainintaa, monessako niistä on ulkopaikkakuntalaisia omistajia tai miten niiden omistus on luokiteltu. Myös utsjokelaisten perillisten ja perikuntien omistajien asuinpaikka jää tutkimuksessa osin epäselväksi. Tutkimuksen jälkeen on tapahtunut paljon kalastusoikeuksiin liittyviä siirtoja perinnönjakojen, kotikunnan muutosten ja kiinteistökauppojen myötä. Näissä lähes poikkeuksetta kalastusoikeutta on siirtynyt paikalliselta väestöltä muilla paikkakunnilla asuville. Tenon kalastussäännön valmistelu, ilman perusteellista perehtymistä kalastuksen oikeudenomistuksen jakaantumiseen, johtaa todennäköisesti virheelliseen lainsäädäntöön. Sekä Utsjoen ulkopuolelle muuttaneet tilanomistajat, heidän perillisensä sekä kasvava joukko virallisilla kiinteistökaupoilla maita hankkineita ulkopaikkakuntalaisia muodostavat jatkuvasti kasvavan joukon, joka omistaa yhä suuremman osan Tenon lohen kalastuksesta. Omistusoikeudessa tapahtuu jatkuvaa siirtymää ja lähes poikkeuksetta se tapahtuu paikallisilta asukkailta muualla asuville. Harveneva ja vanhentuva paikallinen väestö ei halua eikä pysty kiinteistöjä ulkopaikkakuntalaisilta hankkimaan. Nykyinen kalastussopimus ja sääntö ovat olleet voimassa jo 26 vuotta ja sinä aikana tilanne omistusoikeuksissa on muuttunut kiihtyvästi. Tämä on uudessa sopimuksessa ja säännössä otettava huomioon. 11
Lopuksi Tenon kiinteistönomistajat ry toimii Utsjoen kunnan alueella kiinteistönomistajajäsentensä etua ajavana yhdistyksenä ja haluaa tällä kirjelmällä tuoda esiin sekä nykyisen kalastuksen säätelyn epäkohtia mutta myös kantansa uuden sopimuksen sisällöksi niin, että kiinteistönomistajien perusoikeudet toteutuvat ja nykyinen pakkolunastus-tilanne päättyy. Keskeiset vaatimuksemme ovat, että uudessa kalastuslain (10.4.2015/379) 2 luvussa tarkoitettuja kalastusoikeuden omistajia kohdellaan yhdenvertaisella tavalla riippumatta kalastusoikeuden omistajan asuinpaikasta tai kotikuntalain (11.3.1994/201) 2 :ssä tarkoitetusta henkilön kotikunnasta ja kaikilla kalastusoikeuden omistajille tulee olla oikeus yhdenvertaisella tavalla kalastukseen kaikilla sallituilla pyyntimuodoilla. Verkko-, pato-, kulkutus- ja vapakalastuskauden pituuden ja muiden ehtojen ja rajoitusten tulee olla yhtäläiset kaikkien kalastusoikeuden omistajien kesken samoin kuin kaikilla kalastusoikeuden omistajilla tulee olla oikeus lunastaa yhtäläinen ja samanhintainen kalastuslupa, joka on voimassa kalastuskauden kerrallaan ja kaikilla kalastusoikeuden omistajilla tulee olla yhtäläinen oikeus rekisteröidä vene Tenojoen kalastusvenerekisteriin. Kun kiinteistönomistajien kalastus omistajan asuinpaikasta riippumatta on järjestetty asianmukaiseksi, tulee vielä selvittää ja maksaa valtion siihen mennessä kertyneet, kalakorvauslain mukaiset korvausvastuut kiinteistönomistajille kalastuksen estymisestä ja saaliin menetyksestä kummastakin erikseen. Seinäjoella 28.1.2016 Tenon kiinteistönomistajat ry rekisteröity yhdistys, Utsjoki Veikko Rintamäki puheenjohtaja LIITTEET 1. Tenon kiinteistönomistajat ry kirje 20.6.2015 2. Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 25.1.2014 (Dnro OKV/465/1/2011) 3. Lapin Kansa /prof. Veikko O. Hyvösen artikkeli 4. Valtiontalouden tarkastusviraston muistio 16.1.2012 (245/34/2011) 5. Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 7.10.2014 (Dnro OKV/1/21/2012) 6. Pekka Lukkarin eriävä mielipide (KOM 1985:9) 12