Paloturvallisuuskatsaus 2011 - turvallisuusviestintä

Paloturvallisuuskatsaus 2011 - turvallisuusviestintä Paloturvallisuusseurannan kehittäminen Sami Häkkinen Suomen Palopäällystöliitto

Sisältö Alkusanat ja johdanto... 3 1. Turvallisuuskoulutuksen suhteellinen määrä... 4 2. Henkilötyöajan suhteellinen määrä... 7 3. Toteutustapojen mukainen kohdentuminen... 9 4. Aihealueiden mukainen kohdentuminen... 10 5. Kohderyhmien mukainen kohdentuminen... 11 6. Turvallisuusasenteet, -tietoisuus ja -käyttäytyminen... 12 7. Internet ja sosiaaliset mediat... 14 8. Turvallisuusviestinnän suunnittelu ja koulutus... 17 9. Johtopäätökset... 19 Lähteet... 20 Liite 1. Työajan jakaantuminen pelastuslaitoksittain ja toteutustavoittain... 23 Liite 2. Työtuntien jakaantuminen aihealueittain... 25 Liite 3. Turvallisuusviestinnän kohdetuminen kohderyhmäluokittain 2011... 27

3 Alkusanat ja johdanto Tämä paloturvallisuuskatsaus on osa Paloturvallisuusseurannan kehittäminen -hanketta. Palosuojelurahasto tukee hanketta 100-prosenttisella rahoituksella ja Suomen Palopäällystöliitto on sen päätoteuttajaorganisaatio. Hanketta koordinoivassa ohjausryhmässä ovat edustettuina pelastuslaitokset kaikista verrokkiryhmistä (Pelastuslaitosten verrokkiryhmittely) sekä Pelastusopisto ja sisäasiainministeriön pelastusosasto. Katsauksella herätetään keskustelua paloturvallisuuden ja pelastuslaitosten toiminnan seurantaan käytetyistä mittareista. Katsaus on kolmas sarjassaan. Aiemmat paloturvallisuuskatsaukset ovat käsitelleet aiheutuneita vahinkoja (Häkkinen 2012a) ja toimintaympäristöä (Häkkinen 2012b). Tässä julkaisussa käytetyt mittarit ovat saatavilla Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastossa (PRONTO) niiltä osin kuin mittarit perustuvat PRONTO-pohjaisiin tietoihin. Vertailun tarkoituksena ei ole asettaa pelastustoimen alueita vastakkain vaan tuottaa tietoa kunkin alueen ja verrokkiryhmän keskeisistä riskeistä. Vertailukohtina kullekin pelastustoimen alueelle on käytetty valtakunnallista vertailutasoa (pl. Ahvenanmaa), kunkin pelastustoimen alueen omaa verrokkiryhmää ja alueen aiempien vuosien tilastoja. Katsaus tapahtuu koko valtakunnallista tilastomassaa hyödyntäen, eikä sitä käsitellessä ole otettu kantaa kirjauskäytäntöjen yhdenmukaisuuteen tai paikkansapitävyyteen. PRONTOtilastointi on kehittynyt vuosien varrella merkittävästi, mutta yhä lukujen tulkinnassa kehotetaan terveeseen skeptisyyteen, mitä ohjetta tätä katsausta laadittaessa ei ole voitu noudattaa valtavasta tieto- ja sitä myötä työmäärästä johtuen. Siinä missä toimintaympäristön tunnusluvut ovat pelastustoimen toimista käytännössä riippumattomia ja aiheutuneet vahingot ovat vain osin seurausta pelastuslaitoksen toimista, turvallisuusviestinnän tunnusluvut mittaavat suoraan laitoksen toimintaa. Laitoksen toimin voidaan vaikuttaa toiminnan tasoon nopeallakin aikataululla ja kohdentaminen perustuu lähes täysin pelastuslaitoksen omaan harkintaan. Toimintaa ohjataan valtakunnallisesti turvallisuusviestinnän strategialla (Pelastustoimen turvallisuusviestinnän strategia 2012), pelastuslaitosten turvallisuusviestintätyöryhmän toiminnalla (Pelastuslaitoksen turvallisuusviestinnän kohderyhmät; Pelastuslaitosten turvallisuusviestinnän yhteiset kohderyhmät; Turvallisuusviestinnän sisältö) ja esimerkiksi valistustyön suunnitteluoppaalla (Autere et al. 2003), mutta päätökset toiminnasta tekee kukin toimija ja pelastuslaitos. Helsingissä 20.11.2012 Sami Häkkinen

4 1. Turvallisuuskoulutuksen suhteellinen määrä Turvallisuuskoulutuksen määrä lasketaan minuutteina jokaista asukasta kohden. Vuonna 2011 järjestettiin kaikkiaan 31 235 koulutusta, joista 22 384 oli toteutustavaltaan turvallisuuskoulutusta. Näistä 166 tapauksessa joko kesto- tai osallistujamäärä-kenttä on ollut tyhjä tai siinä on ollut 0. Tämä on kuitenkin virheenä niin pieni, ettei sitä ole huomioitu taulukoiden 1a, 1b ja 1c tuloksissa. Yksikkönä on käytetty koulutettavapäivien sijaan koulutettavatunteja (tilaisuuden kesto * osallistujien määrä), koska ne ovat määritelmältään yksiselitteisempiä. Taulukko 1a. Turvallisuusviestinnän koulutettavatuntien jakautuminen toteutustavoittain Pelastustoimen alue 1.1 Valistuskampanja 1.2 Messut tai muu yleisötilaisuus 3. Turvallisuuskoulutus Kaikki yhteensä Helsinki 4 739 94 282 118 876 217 897 Länsi Uusimaa 235 725 220 003 89 471 545 199 Keski Uusimaa 9 781 53 900 296 576 360 257 Itä Uusimaa 2 010 380 269 123 503 505 782 Varsinais Suomi 50 847 613 227 97 051 761 132 Kanta Häme 187 047 207 381 35 453 429 881 Päijät Häme 148 227 285 114 56 251 489 606 Kymenlaakso 23 594 124 340 52 089 200 023 Etelä Karjala 96 350 126 742 45 727 275 493 Etelä Savo 165 838 298 086 37 568 501 491 Keski Suomi 480 802 123 238 133 961 738 002 Tampere 66 519 403 320 136 621 606 460 Satakunta 111 027 208 313 134 092 453 431 Etelä Pohjanmaa 144 397 285 438 74 592 504 427 Pohjanmaa 38 430 100 363 50 610 189 402 Keski Pohjanmaan ja Pietarsaari 33 754 717 777 86 292 837 824 Pohjois Savo 58 190 35 923 83 953 178 066 Pohjois Karjala 91 563 395 306 180 609 667 478 Jokilaaksot 58 214 47 781 115 834 221 828 Kainuu 27 029 57 836 28 146 113 011 Oulu Koillismaa 91 454 144 996 56 981 293 431 Lappi 42 632 491 086 94 096 627 814 verrokkiryhmä 1 367 610 1 384 731 738 595 2 490 945 verrokkiryhmä 2 471 905 1 205 416 401 388 2 078 723 verrokkiryhmä 3 943 376 1 534 477 532 117 3 016 645 verrokkiryhmä 4 385 275 1 290 094 456 253 2 131 622 Kaikki yhteensä 2 170 309 5 417 900 2 222 731 9 817 636

5 Taulukko 1b. Turvallisuuskoulutuksen suhteellinen määrä Turvallisuuskoulutus Pelastustoimen alue Väestö 2010 (min/hlö) valtakunnallinen verrokkiryhmä kronologinen Helsinki 588 549 12,1 206 153 240 Länsi Uusimaa 428 639 12,5 199 148 93 Keski Uusimaa 420 739 42,3 59 44 28 Itä Uusimaa 94 382 78,5 32 35 55 Varsinais Suomi 465 183 12,5 199 148 63 Kanta Häme 174 555 12,2 205 225 128 Päijät Häme 201 772 16,7 149 164 95 Kymenlaakso 182 382 17,1 146 160 186 Etelä Karjala 133 703 20,5 122 114 126 Etelä Savo 154 668 14,6 171 264 93 Keski Suomi 273 637 29,4 85 80 103 Tampere 487 923 16,8 148 110 110 Satakunta 227 031 35,4 70 77 82 Etelä Pohjanmaa 193 504 23,1 108 101 114 Pohjanmaa 146 743 20,7 121 113 78 Keski Pohjanmaan ja Pietarsaari 99 524 52,0 48 45 25 Pohjois Savo 247 943 20,3 123 115 69 Pohjois Karjala 165 866 65,3 38 59 114 Jokilaaksot 124 216 56,0 45 69 83 Kainuu 82 073 20,6 121 187 90 Oulu Koillismaa 270 749 12,6 198 185 66 Lappi 183 488 30,8 81 125 67 verrokkiryhmä 1 2 391 033 18,5 135 N/A 90 verrokkiryhmä 2 880 122 27,4 91 N/A 93 verrokkiryhmä 3 1 365 803 23,4 107 N/A 82 verrokkiryhmä 4 710 311 38,5 65 N/A 93 Kaikki yhteensä 5347269 24,9 N/A N/A 95 Taulukon 1b perusteella eniten turvallisuuskoulutusta tarjotaan Itä-Uudellamaalla, Pohjois- Karjalassa, Jokilaaksoissa ja Keski-Pohjanmaalla, jossa koulutusta tarjotaan keskimäärin yli 50 minuuttia per asukas. Yli valtakunnallisen tason eli noin 25 minuutin pääsee myös Keski- Uusimaa, Keski-Suomi, Satakunta ja Lappi. Asukaslukuun suhteuttaen vähiten turvallisuuskoulutusta tarjotaan Helsingissä ja Kanta- Hämeessä, jossa jäädään alle puoleen valtakunnallisesta tasosta. Samoin Länsi-Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Oulu-Koillismaalla on turvallisuuskoulutusta alle 13 min per asukas. Verrokkiryhmistä neljännessä tarjotaan selkeästi eniten turvallisuuskoulutusta. Verrokkiryhmissä 2 ja 3 tarjonta on lähellä valtakunnallista tasoa, mutta verrokkiryhmässä 1 koulutusta on neljännes vähemmän. Pelastuslaitoksista ne, jotka tuottavat paljon turvallisuuskoulutusta, ovat myös

6 verrokkiryhmiinsä nähden vahvoja. Poikkeuksena on Lappi, joka valtakunnalliseen tasoon nähden hyvästä tasostaan huolimatta on verrokkiryhmässä itseään kovemmassa seurassa. Voimakkainta turvallisuuskoulutuksen suhteellisen määrän kasvua vuoteen 2010 nähden on ollut Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueella sekä Keski-Uudellamaalla, joissa turvallisuuskoulutus on noin nelinkertaistunut. Myös Itä-Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pohjois- Savossa, Pohjanmaalla, Oulu-Koillismaalla ja Lapissa turvallisuuskoulutuksen määrä on kasvanut merkittävästi. Helsingissä turvallisuuskoulutus-toteutustavan mukainen turvallisuusviestintä on vähentynyt vuodesta 2010 alle puoleen ja myös Kymenlaaksossa turvallisuuskoulutus on lähes puolittunut. Merkittävää vähennystä on tapahtunut myös Kanta-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa. Taulukko 1c. Turvallisuuskoulutuksen ja -kampanjoiden suhteellinen määrä Kampanjat ja koulutus yhteensä Pelastustoimen alue (min/hlö) valtakunnallinen verrokkiryhmä kronologinen Helsinki 12,6 391 220 243 Länsi Uusimaa 45,5 108 61 45 Keski Uusimaa 43,7 113 64 43 Itä Uusimaa 79,8 62 75 59 Varsinais Suomi 19,1 258 146 719 Kanta Häme 76,5 64 78 53 Päijät Häme 60,8 81 98 60 Kymenlaakso 24,9 198 239 237 Etelä Karjala 63,8 77 102 99 Etelä Savo 78,9 62 90 66 Keski Suomi 134,8 37 48 156 Tampere 25,0 197 111 132 Satakunta 64,8 76 92 106 Etelä Pohjanmaa 67,9 73 95 73 Pohjanmaa 36,4 135 178 103 Keski Pohjanmaan ja Pietarsaari 72,4 68 90 52 Pohjois Savo 34,4 143 188 68 Pohjois Karjala 98,5 50 72 149 Jokilaaksot 84,1 59 85 155 Kainuu 40,3 122 176 79 Oulu Koillismaa 32,9 150 197 200 Lappi 44,7 110 159 98 verrokkiryhmä 1 27,8 178 N/A 173 verrokkiryhmä 2 59,5 83 N/A 86 verrokkiryhmä 3 64,8 76 N/A 122 verrokkiryhmä 4 71,1 69 N/A 118 Kaikki yhteensä 49,3 N/A N/A 129

7 Turvallisuusviestinnän valistuskampanjoista tuli 2 170 309 koulutettavatuntia (kth), mikä on lähes yhtä paljon kuin turvallisuuskoulutuksestakin (2,22 Mkth). Kampanjoihin merkitty osallistuminen ja tilaisuuksien kesto kuitenkin vaihtelevat suuresti pelastuslaitosten välillä. Helsingissä, Itä-Uudellamaalla ja Keski-Uudellamaalla valistuskampanjat ovat tilastojen perusteella kokonaisuuden kannalta merkityksettömässä asemassa. Sen sijaan Kanta-Hämeessä, Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Länsi-Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa turvallisuuskampanjoita tehdään moninkertaisella volyymillä turvallisuuskoulutukseen nähden. Taulukossa 1c on laskettu mukaan tätä toteuttamistapoihin liittyvistä eroista johtuvaa tilastoeroa. Edellä mainitut laitokset, joissa toiminnan ja siihen liittyvien tilastojen painopiste on turvallisuuskampanjoissa, nousevat alemmassa taulukossa merkittävästi esiin. Turvallisuusviestintäselosteisiin tehtiin vuoden 2010 alusta suuria uudistuksia, mikä voi olla syynä niin tilastoinnin kuin toiminnankin suuriin suunnanmuutoksiin. Näiden lukujen pohjalta näyttää siltä, että esimerkiksi Varsinais-Suomen kampanjoina ja turvallisuuskoulutuksena tarjoama turvallisuusviestintä on pudonnut seitsemäsosaan aiemmasta vuodesta, vaikka näin suuret vaihtelut herättävät epäilyksen tietojen oikeellisuudesta. 2. Henkilötyöajan suhteellinen määrä Vuonna 2011 Työtunnit-kenttä oli täytetty 55 194 / 63 275 tapauksessa eli valtakunnallisesti noin joka kahdeksannen tilaisuuden työtunteja ei ole kirjattu. Laitoskohtaiset korjauskertoimet on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Pelastuslaitosten työtuntien korjauskertoimet pelastuslaitos turvallisuusviestintätapahtumia työtunnit ilmoitettu korjauskerroin Helsinki 1 439 966 1,49 Länsi-Uusimaa 1 718 1 385 1,24 Keski-Uusimaa 1 137 928 1,23 Itä-Uusimaa 691 591 1,17 Varsinais-Suomi 1 695 1 542 1,10 Kanta-Häme 914 844 1,08 Päijät-Häme 1 319 1 152 1,14 Kymenlaakso 998 932 1,07 Etelä-Karjala 1 234 992 1,24 Etelä-Savo 1 243 1 123 1,11 Keski-Suomi 2 155 2 001 1,08 Tampere 2 393 1 849 1,29 Satakunta 2 028 1 931 1,05 Etelä-Pohjanmaa 1 393 1 280 1,09 Pohjanmaa 765 674 1,14

8 Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaari 738 679 1,09 Pohjois-Savo 1 738 1 645 1,06 Pohjois-Karjala 2 256 2 022 1,12 Jokilaaksot 1 607 1 551 1,04 Kainuu 693 581 1,19 Oulu-Koillismaa 1 470 1 328 1,11 Lappi 1 106 1 046 1,06 verrokkiryhmä 1 8 382 6 670 1,26 verrokkiryhmä 2 5 950 5 450 1,09 verrokkiryhmä 3 9 493 8 599 1,10 verrokkiryhmä 4 6 905 6 323 1,09 Kaikki yhteensä 31 235 27 472 1,14 Näiden korjauskertoimien mukainen asukaslukuun suhteutettu henkilötyön määrä on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Pelastustoimen turvallisuusviestinnän henkilötyöajan suhteellinen määrä pelastuslaitoksittain valta- hlötyöaika Väestö työtunnit (h kunnal- verrokki- krono- pelastuslaitos (h) 2010 / 1000 as) linen ryhmä loginen Helsinki 3 722 588 549 6,3 350 212 67 Länsi-Uusimaa 6 602 428 639 15,4 144 87 46 Keski-Uusimaa 9 719 420 739 23,1 96 58 45 Itä-Uusimaa 6 646 94 382 70,4 31 48 20 Varsinais-Suomi 4 790 465 183 10,3 215 130 80 Kanta-Häme 3 257 174 555 18,7 118 181 110 Päijät-Häme 4 238 201 772 21,0 105 161 75 Kymenlaakso 5 357 182 382 29,4 75 115 94 Etelä-Karjala 4 448 133 703 33,3 66 68 96 Etelä-Savo 4 705 154 668 30,4 73 107 281 Keski-Suomi 7 766 273 637 28,4 78 79 85 Tampere 7 044 487 923 14,4 153 93 154 Satakunta 10 327 227 031 45,5 49 74 68 Etelä-Pohjanmaa 4 315 193 504 22,3 99 101 104 Pohjanmaa 3 023 146 743 20,6 107 109 62 Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaari 2 225 99 524 22,4 99 101 80 Pohjois-Savo 5 902 247 943 23,8 93 95 84 Pohjois-Karjala 8 528 165 866 51,4 43 63 137 Jokilaaksot 5 071 124 216 40,8 54 80 100 Kainuu 1 733 82 073 21,1 105 155 104 Oulu-Koillismaa 3 154 270 749 11,6 190 194 99

9 Lappi 3 163 183 488 17,2 128 189 140 verrokkiryhmä 1 32 113 2 391 033 13,4 165 N/A 77 verrokkiryhmä 2 29 727 880 122 33,8 65 N/A 68 verrokkiryhmä 3 30 798 1 365 803 22,5 98 N/A 88 verrokkiryhmä 4 23 187 710 311 32,6 68 N/A 154 Kaikki yhteensä 118 243 5 347 269 22,1 N/A N/A 95 Työtuntien osalta vaihtelu on ollut vuonna 2011 suurta. Itä-Uudellamaalla työtuntien määrä on viisinkertaistunut vuodesta 2010, Länsi- ja Keski-Uudellamaalla yli kaksinkertaistunut ja Helsingissä, Pohjanmaalla sekä Satakunnassakin kasvanut puolella. Etelä-Savossa henkilötyötunnit ovat pudonneet lähes kolmannekseen, mutta taso on yhä merkittävästi valtakunnallista tasoa parempi. Myös Tampereella, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa työtunteja on merkitty huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2010. Eniten asukaslukuun suhteutettuja työtunteja on Itä-Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa, joissa käytetään kaksin- tai kolminkertainen määrä työaikaa turvallisuusviestintään valtakunnalliseen tasoon nähden. Myös Jokilaaksoissa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa ja Keski-Suomessa panostetaan turvallisuusviestintään työtunteja huomattavasti enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Verrokkiryhmistä ryhmässä 2 käytetään eniten henkilötyöaikaresursseja turvallisuusviestintään. Määrä on ollut voimakkaassa kasvussa ja verrokkiryhmässä 4 määrä on vastaavasti voimakkaasti laskenut, joskin näiden ryhmien välinen ero on hyvin marginaalinen. Verrokkiryhmässä 3 resursointi on kolmanneksen vähäisempää ja verrokkiryhmässä 1 lähes kaksi kolmannesta vähäisempää. Kasvua resursoinnissa on kuitenkin tapahtunut verrokkiryhmissä 1, 2 ja 3. Verrokkiryhmän 1 yleisestä matalasta resursoinnista johtuen Keski- ja Länsi-Uudenmaan sekä Tampereen tilanne näyttää verrokkiryhmän tasoon nähden hyvältä, vaikka se ei valtakunnallisessa vertailussa hyvällä tasolla olekaan. 3. Toteutustapojen mukainen kohdentuminen Toteutustapa on otettu selostekenttänä käyttöön vuoden 2010 alusta. Vuoden 2010 selosteilla ei ole turvallisuusneuvontaa omana kenttänään ja sen käyttö on vielä vuonna 2011 ollut vakiintumatonta. Vain viisitoista vuoden 2011 yhteensä 30 675 selosteesta on merkitty toteutustavaltaan turvallisuusneuvonnaksi. Työaikaa turvallisuusneuvontaan kerrotaan käytetyn neljä tuntia 103 998 valtakunnallisesti käytetystä työtunnista, joten neuvonta ei ole vielä vakiinnuttanut asemaansa selosteella. Työajan käytön jakaantuminen 2011 toteutustavoittain ja pelastuslaitoksittain on koottu liitteeseen 1. Etelä-Savossa käytetään suhteessa eniten työaikaa messuihin ja kampanjoihin, 61 %. Vastaavasti turvallisuuskoulutuksen suhteellinen osuus on matalin, 39 %. Myös Kanta-Hämeessä,

10 Länsi-Uudellamaalla, Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Keski-Suomessa käytetään yli puolet resursseista messuihin ja kampanjoihin. Vastaavasti toisessa ääripäässä on Helsingin pelastuslaitos, jonka turvallisuusviestinnästä noin 78 % on turvallisuuskoulutusta. Yli 75 %:in pääsee myös Pohjois-Savo ja Keski-Uusimaa. Tampereella turvallisuuskoulutusta on yli 68 % turvallisuusviestinnän työtunneista ja Jokilaaksoissa osuus on vielä 60,8 %, mutta muissa laitoksissa turvallisuuskoulutuksen osuus on 44-60 %. Yksiselitteistä oikeaa tasoa on vaikeaa ja epätarkoituksenmukaista määritellä vaan oikean turvallisuuskoulutuksen tason määrää toimintaympäristö ja valitut strategiset linjaukset. Myös rajanveto asuinrakennusten valvontatoiminnan ja turvallisuusviestinnän välillä on häilyvä, mutta vain turvallisuusviestintä tulee kirjatuksi PRONTOon, jolloin ei saada kuvaa onnettomuuksien ehkäisyn kokonaisuudesta. 4. Aihealueiden mukainen kohdentuminen Aihealueita on PRONTOssa 37 erilaista. Näistä kymmenen suosituimman yhteenlaskettu osuus käytetyistä työtunneista oli 77 prosenttia vuonna 2011. Vastaavasti 15 käyttämättömintä aihealuetta muodostivat vain 2,2 prosenttia työtunneista. (Aihealueet; Aihealueet osuuksina; Aihealueet tyotunteina) Työtuntien jakaantuminen aihealueittain on esitetty liitteen 2 taulukossa. Kymmenen suosituinta aihealuetta ovat: 1) Alkusammutus (15,8 %) 2) Pelastustoimen esittely (13,5 %) 3) Päivä paloasemalla (9,2 %) 4) Toiminta hätätilanteessa (8,8 %) 5) Poistumisturvallisuus (5,3 %) 6) Muu koulutus (5,0 %) 7) Arjen turvallisuus (4,7 %) 8) Nou Hätä! (4,5 %) 9) Muu aihe (4,2 %) 10) 112-päivä (3,8 %)

11 Prosenttiluku aiheen perässä kertoo aihealueen prosentuaalisen osuuden kaikesta turvallisuusviestinnästä. Alkusammutuksella on vahva asema pelastuslaitosten turvallisuusviestinnässä ja seuraavaksi suosituinta on pelastustoimen promootio. Ongelmana aihealueluokituksessa on määritelmällinen epämääräisyys. Muu koulutus ja muu aihe ovat määrittelemättömiä, mutta myös arjen turvallisuus on sisällöllisesti epäselvä. Päivä paloasemalla on Nou Hätä! -kampanjan tavoin vakiintunut kampanja, mutta siihen kuuluu paljon samaa kuin pelastustoimen esittelyyn. Tärkeintä turvallisuusviestinnän kohdentamisessa on se, että pelastuslaitos tarkastelee turvallisuusviestintää suhteessa alueensa riskeihin ja onnettomuuksien ehkäisyn tavoitteisiinsa. On epätarkoituksenmukaista ja mahdotonta määritellä valtakunnallisesti optimaalista turvallisuusviestinnän kokonaisuutta vaan turvallisuusviestinnän tulee tapahtua suhteessa tavoitteisiin ja muuhun toimintaan. 5. Kohderyhmien mukainen kohdentuminen Turvallisuusviestinnän kohderyhmät on jaettu tässä hankkeessa viiteen ryhmään tärkeytensä mukaan: 5) turvallisuuden avainkohderyhmät 4) erityisriskiryhmät 3) muut (toiminnallisista ja/tai tavoitteellisista syistä) kiinnostavat kohderyhmät 2) matalamman riskin kohderyhmät 1) kohdentamaton turvallisuusviestintä (Häkkinen 2011). Turvallisuuden avainhenkilöihin kuuluu hoitolaitos- ja opetushenkilökunta, jonka tehtävänä on huolehtia erityisriskiryhmien turvallisuudesta. Koska asuinrakennuksissa sattuu suurin osa henkilövahingoista, myös asuinrakennusten pelastussuunnitelmien laatijat ovat turvallisuuden avainhenkilöitä. Erityisriskiryhmiin kuuluu ikäihmiset ja maahanmuuttajat, joiden riskitietoisuus ja toimintakyky eivät välttämättä ole muun väestön tasolla. (Häkkinen 2011, 12-13) Muut kiinnostavat kohderyhmät ovat lapsia ja nuoria sekä yritysten, majoitusliikkeiden ja yleisötilaisuuksien turvallisuudesta vastaavat henkilöt. Nuoret ja lapset ovat vastaanottavaisia ja turvallisuuskasvatuksella luodaan osaltaan turvallisuuskulttuurin muutos. Turvallisuusvastaavat ovat kiinnostava kohderyhmä, koska he vaikuttavat laajemmin ympäristönsä turvallisuuteen. Matalan riskin kohderyhmiä ovat sellaiset aikuiset, jotka eivät kuulu erityisriskiryhmiin eivätkä vastaa muiden turvallisuudesta. Kohdentamaton turvallisuusviestintä tarkoittaa PRONTOn kohderyhminä muuta kohderyhmää, suurta yleisöä ja tyhjäksi jätettyä kenttää. Kohdentamaton

12 turvallisuusviestintä ei anna tietoa, onko turvallisuusviestintää mietitty sisällöllisesti ja menetelmän puolesta kohderyhmälle sopivaksi vaan kyse on mahdollisimman laajan joukon tavoittamisesta. Esimerkiksi pelastustoimen esittelyssä kohdentamattomuus voi olla hyvinkin perusteltua. Turvallisuusviestinnän kohdentuminen pelastustoimen alueittain on taulukoitu liitteessä 3. Eniten turvallisuuden avainkohderyhmille kohdentaa Pohjois-Savo (34 %) ja toiseksi eniten Helsinki (29 %). Myös Pohjanmaa (28 %), Lappi (25 %) ja Päijät-Häme (22 %) pääsevät yli viidenneksen, mutta valtakunnallisesti turvallisuuden avainhenkilöille kohdennetaan vajaa 15 prosenttia turvallisuusviestinnän työtunneista. Erityisriskiryhmille eli ikäihmisille ja maahanmuuttajille suunnattua turvallisuusviestintää oli vain 1,4 % kaikista turvallisuusviestinnän työtunneista. Osan näistä ihmisistä tavoittaa turvallisuuden avainhenkilöiden kautta ja osalle voidaan kohdistaa viestintää (erityisesti kunnallisten) taloyhtiöiden kautta, jolloin tavoitetaan paljon pienituloisia, jotka ovat myös paloturvallisuuden erityisriskiryhmä. Lisäksi pientaloissa asuvia vanhuksia voidaan tavoittaa asuinrakennusten omavalvonnan ja palotarkastusten kautta, joten kaikki erityisriskiryhmiin kohdistuva turvallisuusviestintä ja muu onnettomuuksien ehkäisytyö ei tule tämän jaottelun kautta esiin. Ikääntyneiden ihmisten ja maahanmuuttajien tavoittamiseen tulee joka tapauksessa kiinnittää huomiota, vaikka tavoittaminen olisi lukujen esittämää tilannetta parempi. Muille kiinnostaville kohderyhmille kohdistetaan eniten turvallisuusviestinnän työtunteja Keski- Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueella (41 %). Myös Varsinais-Suomessa (40 %), Oulu- Koillismaalla (37 %), Jokilaaksoissa (34 %) ja Tampereen aluepelastuslaitoksessa (33 %) osuus on yli kolmanneksen. Eniten näihin kolmeen ryhmään yhteensä turvallisuusviestinnän tunteja kohdistaa Helsinki (62 %), Oulu-Koillismaa (58 %), Jokilaaksot (55 %) ja Varsinais-Suomi (54 %) sekä Pohjois-Savo (54 %). Valtakunnallisesti taso jää 42 prosenttiin ja vähiten näille kolmelle ryhmälle tarjotaan turvallisuusviestintää Keski-, Länsi- ja Itä-Uudellamaalla. Kohdentamatonta viestintää on valtakunnallisesti 41 % ja eniten Itä-Uudellamaalla 61 %. Vähiten kohdistamatonta turvallisuusviestintää on Keski-Uudellamaalla (17 %). 6. Turvallisuusasenteet, -tietoisuus ja -käyttäytyminen Turvallisuusasenteita, -tietoisuutta ja -käyttäytymistä voidaan selvittää luotettavimmin ja helpoimmin kyselytutkimuksilla. Viimeisimmän Pelastusasenteet-tutkimuksen tulokset ovat tammikuulta 2011. (Käsitykset oman asuinkunnan pelastusjärjestelmän toiminnasta) Palokunnan toiminnan kansalaisarvio on erinomainen. 97 % pitää palokunnan ammattitaitoisena, 96 % luotettavana, 95 % tehokkaana, 92 % nopeana ja 85 % joustavana. Toisaalta ristiriitaisesti näiden vastausvaihtoehtojen vastakohdat ovat myös edustettuina. 48 % pitää toimintaa jäykkänä, 46 % hitaana, 27 % tehottomana, 24 % ammattitaidottomana ja 21 % epäluotettava-

13 na. Ristiriita voi johtua palokunnille kuuluvien tehtävien moninaisuudesta, jolloin osaa toiminnasta pidetään esimerkiksi ammattitaitoisena ja osaa ammattitaidottomana. (Käsitykset oman asuinkunnan pelastusjärjestelmän toiminnasta) 68 % vastaajista pitää toimintaa halpana ja 62 % kalliina. Kokemus palvelun halpuudesta on noussut vuotta 2005 edeltävältä 55 % tasolta toistakymmentä prosenttiyksikköä. Tulipalojen ja liikenneonnettomuuksien hoito on kansalaisten käsitysten mukaan palokunnan tehokkainta toimintaa. Kokemus laajojen ympäristöonnettomuuksien (56 %) ja uhkaavan sotatilanteen (55 %) hoitamisen tehokkuudesta ei saavuta samaa tasoa. Vain yksi prosentti olisi valmis karsimaan palokunnan ja sairaankuljetuksen palveluista. (Käsitykset oman asuinkunnan pelastusjärjestelmän toiminnasta) Todennäköisimpinä itseä kohtaavina onnettomuuksina pidetään liikenneonnettomuutta (61 %) ja kotitapaturmaa (56 %). Myös tulipaloja pidetään todennäköisenä onnettomuutena (41 %). Osuudet ovat myös kasvaneet suhteellisen tasaisesti. Suomen lähialueilla tapahtuvan ydinvoimalaonnettomuuden koettu todennäköisyys on laskenut 20 vuodessa 70 prosentista 33 prosenttiin. (Erilaisten onnettomuuksien todennäköisyys) Palovaroitinta tarpeellisena pitää 86 %, mikä on laskenut kolme prosenttiyksikköä vuodesta 2008. Väestövaroittimet kokee tarpeellisiksi 66 % väestöstä (v. 2008: 70 %). Säteilyvalvonnan tarpeellisuuden kokeminen on laskenut 65 prosentista 60 prosenttiin. Evakuointisuunnitelmilla luku on laskenut 63 % -> 59 % ja väestönsuojilla 59 % -> 50 % kenties pelastuslain uudistamiseen liittyvän julkisen keskustelun myötä. Myös automaattisten sammutusjärjestelmien koettu tarpeellisuus on laskenut kolmessa vuodessa 63 prosentista 56 prosenttiin (Turvallisuuden kannalta tarpeellisena pidettävät asiat). Erityisesti palovaroittimet ja sprinklerit ovat tarkoitettuja normaaliolojen onnettomuuksiin ja niiden tarpeellisuuden kokeminen on ollut pelastustoimelle tärkeää (Rajakko 2012; Sprinkler pelastaa) eli näiltä osin turvallisuusasenteet ovat heikentyneet. 65 % on käynyt ensiapu- tai muita pelastusalan kursseja, mikä taso on pidetty vuodesta 2005. Lisätietoa koetaan tarvittavan entistä vähemmän. Säteily- ja ympäristöonnettomuuksista koetaan yhä tarvittavan tietoa kuten aiemmin, mutta niin ensiavussa, väestönsuojissa ja tulipalon sammuttamisessa kuin tapaturmien ehkäisyssä ja tulipalojen estämisessä koettu lisätiedon tarve on vähentynyt. (Turvallisuuden kannalta tarpeellisena pidettävät asiat) Erityisesti sen, että ihmisten omalla vastuulla oleva tapaturmien ehkäisy ja tulipalon estäminen koetaan asioiksi, joista ei tarvita lisätietoa, tulisi herättää keskustelua pelastustoimen sisällä. Myös palovaroitinten toimintakunnan tarkistaminen on vähentynyt, vaikka se on löytynyt 95 prosentilta vastaajista jo kymmenen vuotta (Kansalaisten onnettomuustilanteisiin varautuminen on yleistynyt). Vähentynyt lisätiedon tarve voi olla seurausta Internetin tehostuneesta tiedonhausta ja/tai vähentyneestä mielenkiinnosta turvallisuusasioita kohtaan. Internetin kasvanut yhteiskunnallinen rooli ei kuitenkaan näy vastauksissa pelastustoimesta saatavasta tiedosta (Pelastustoimen tie-

14 toa saadaan useista lähteistä). Syynä voi myös olla se, että suomalaiset toimivat yhä enemmän ympäristöissä, joissa tällaisia taitoja ei koeta tarvittavan. Palotarkastustoimintaa pidetään kaiken kaikkiaan hyödyllisenä palveluna. Myös nuohoojan palveluihin ollaan tyytyväisiä. (Turvallisuuden kannalta tarpeellisena pidettävät asiat) 63 % on suunnitellut hätäpoistumisen asunnostaan ja 54 % on osallistunut poistumisharjoitukseen. Niin ikään ensimmäistä kertaa kysyttiin pelastussuunnitelman tuntemusta. 71 prosenttia vähintään 30 hengen työorganisaatioissa työskentelevistä on saanut tietoa työpaikan pelastussuunnitelmasta. Vastaavasti vain 35 % vähintään viiden huoneiston taloissa asuvista ihmisistä oli tietoisia oman talonsa pelastussuunnitelmasta. (Kansalaisten onnettomuustilanteisiin varautuminen on yleistynyt) Sammutusvälineitä löytyy 87 % kotitalouksista (v. 2002: 56 %). Suuri kattila on 33 prosentilla, 33 % pitää jatkuvasti vettä suuressa astiassa sammutusta varten ja 24 % omistaa käsisammuttimen. Erityisesti omakotitaloasujilla on sammutuspeitteitä (67 %) ja sammuttimia (55 %). Ensiapupakkauksia löytyy 66 prosentista autoista, vaikka vain 18 prosentissa autoista on sammutin. Kotivara on 43 % kotitalouksista ja paristokäyttöinen radio 64 prosentilla. Joditabletteja on seitsemällä prosentilla talouksista. (Kansalaisten onnettomuustilanteisiin varautuminen on yleistynyt) Hätänumeron tuntee 96 % vastaajista mutta yleisen vaaramerkin vain 39 %. Kysymyksenasettelusta jää kuitenkin epäselväksi, jäisikö yleinen vaaramerkki 61 prosentilla suomalaisista tunnistamatta, jos väestöhälyttimiä käytettäisiin tositilanteessa. (Hätätilanteissa toimiminen on melko hyvin hallussa) Onnettomuustilanteissa ja vaaramerkin kuullessa toimiminen on vaihtelevalla tasolla. Monet toimivat ainakin osin oikein. Vaatteiden syttyessä 73 % osaisi toimia oikein. (Hätätilanteissa toimiminen on melko hyvin hallussa) Myös se, mitä hätäkeskukseen soittaessa pitää kertoa, oli pääosin hyvällä tasolla. Galluptutkimuksen mukaan 26 prosenttia ihmisistä vastaisi heille esitettyihin kysymyksiin, mutta on epäuskottavaa, että 74 % jättäisi vastaamatta heille esitettyihin kysymyksiin. (Hätätilanteissa toimiminen on melko hyvin hallussa) 7. Internet ja sosiaaliset mediat Sosiaalisten medioiden käyttö on tämän katsauksen laatimisen aikaan vakiintumatonta, joten kattavaa valtakunnallista tietoa ei ole saatavilla Pelastuslaitoksista kahdeksasta on saatavilla tietoja, joiden kautta tarkastellaan Facebookin käytön tilannetta elo- ja lokakuun välisenä aikana 2012. Kuvassa 1 on esitetty eri pelastustoimen toimijoiden sivut ja niiden tykkäysten kehitys.

15 Kuva 1. Pelastustoimen eri toimijoiden tykkääjät Facebookissa (Facebook) Kaikkien toimijoiden tykkääjämäärät ovat kasvussa. Niin ikään lähes kaikille toimijoille yhteinen ilmiö on tykkääjien määrän kasvun hidastuminen. Päijät-Hämeessä tykkääjiä on tullut enemmän syyskuussa kuin lokakuussa, mutta muissa laitoksissa on lähinnä joko pysytty aiemmassa tahdissa tai hidastuttu. (Facebook) Päivityksiin suhteutettuna tykkäysten kasvu on parasta Päijät-Hämeessä, 17,25 tykkääjää per päivitys. Tosin tilannetta voi selittää osaltaan se, että Päijät-Hämeessä on tehty lokakuussa vain neljä päivitystä. Syyskuussa Päijät-Häme julkaisi 12 päivitystä ja tykkääjiä tuli kuin vähemmän lokakuussa. Taustalla voi olla myös se, että Lahdessa järjestettiin 27.-29.9. Turvallisuus ja Puolustus 2012 -messut, joiden markkinointi on tapahtunut syyskuussa, mutta tulokset näkyvät pääosin lokakuussa. Päivityksiä ja tykkäyksiä on tarkasteltu taulukossa 4. (Facebook) Taulukko 4. Päivitykset ja tykkäykset syys-lokakuussa 2012 Facebook-sivuittain (Facebook) syyskuu päivityksiä uusia tykkääjiä suhteellinen kasvu uusi tykkääjiä / päivitys Etelä Karjalan pelastuslaitos 23 44 18 1,9 Etelä Savon pelastuslaitos 6 14 7 2,3 Kanta Hämeen pelastuslaitos 7 145 käynnistys 20,7 Länsi Uudenmaan pelastuslaitos 14 38 10 2,7 Pelastustoimi 11 109 14 9,9

16 Pohjanmaan pelastuslaitos 9 36 13 4,0 Päijät Hämeen pelastuslaitos 12 63 16 5,3 Satakunnan pelastuslaitos 7 50 20 7,1 Tampereen aluepelastuslaitos 18 188 21 10,4 lokakuu päivityksiä uusia tykkääjiä suhteellinen kasvu uusi tykkääjiä / päivitys Etelä Karjalan pelastuslaitos 27 22 7 0,8 Etelä Savon pelastuslaitos 5 15 7 3,0 Kanta Hämeen pelastuslaitos 3 31 21 10,3 Länsi Uudenmaan pelastuslaitos 10 22 5 2,2 Pelastustoimi 10 94 10 9,4 Pohjanmaan pelastuslaitos 4 19 6 4,8 Päijät Hämeen pelastuslaitos 4 69 15 17,3 Satakunnan pelastuslaitos 7 22 7 3,1 Tampereen aluepelastuslaitos 21 156 15 7,4 Suhteellisesti eniten tykkääjiä on saanut Tampereen aluepelastuslaitos, joka on kasvattanut tykkääjämääräänsä kahdessa kuukaudessa 39 %. Päijät-Hämeessä kasvu on ollut 33 %, Satakunnassa 29 % ja Etelä-Karjalassa 26 %. Pelastustoimi-sivulla tykkääjiä on neljännes lisää. Kanta-Häme käynnisti toimintansa elokuussa, joten luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia muihin laitoksiin nähden. Kaiken kaikkiaan pelastustoimen toimijoiden Facebook- ja muu sosiaalisen median läsnäolo on vielä niin lapsenkengissä, ettei laitosten keskinäinen vertailu ole mielekästä. Yksikään laitos ei ole saavuttanut potentiaaliaan, jonka mittakaavasta antaa suuntaa Suomen poliisin yli 182 000 tykkääjää. Tällä hetkellä ne laitokset, joilla Facebook-sivut ja muu sosiaalisen median läsnäolo puuttuvat, ovat ensisijaisia kehittämiskohteita. Ne laitokset, joilla on jo toimintaa, voivat ottaa oppia toistensa sosiaalisen median toiminnasta, jos joku toinen laitos on esimerkiksi onnistunut saamaan päivityksillään paremmin uusia tykkääjiä. Päivitysten tuomien tykkääjien lisäksi niillä saadaan näkyvyyttä sivuille. Pelastusalan tähänastisesti suurimman kattavuuden saanut päivitys on ollut Tampereen aluepelastuslaitoksen 19.7.2012 jakama meemi, josta on tykännyt 2 254 henkilöä, sen on jakanut 306 henkilöä ja sitä on kommentoitu 79 kertaa. Meemin myötä Tampereen aluepelastuslaitoksen Facebook-sivut saavuttivat 19.8. lähes 72 000 katsojaa ja seuraavanakin päivänä yli 46 000 katsojan kattavuuden. Vertailun vuoksi, tavallisen päivityksen kattavuus on ollut ko. neljännesvuoden aikana 1242.

17 Tiedot Internet-sivujen uniikkien kävijöiden määrästä, vierailujen pituudesta, uudelleen käyneistä kävijöistä, vierailujen ajallisesta kestosta, vierailuilla avattujen dokumenttien tai välilehtien määrästä tai siitä, mitä kautta sivuille on päädytty, voidaan kerätä helposti kultakin nettisivulta. Se kuitenkin edellyttää pääsyoikeuksia nettisivujen analytiikkaan. Suomen Palopäällystöliiton kehittämispäällikkö Janne Leinonen (2011) on ehdottanut mittareiksi seuraavia, jotka on kirjattu myös turvallisuusviestinnän manuaaliin (Häkkinen 2011, 20-21): Uniikit kävijät mittarina kertoo sen, montako oikeasti yksilöllistä kävijää on sivuille saapunut. Sen avulla näkee nopeasti kävijäpiikit ja koko sivuston yleisen kiinnostuksen määrän. Sivua/käynti kertoo, monellako eri sivulla yksittäinen kävijä on sivustolla käynyt. Jos sivuja on yhteensä neljä ja sivua/käynti arvo on 3.5, voidaan todeta kävijöiden nähneen lähes koko sisällön sivustolta. Käytetty aika kertoo sen, kauanko yksittäinen kävijä on sivustolla viihtynyt. Lyhyt aika viittaa siihen, ettei sisältöä ole pidetty mielenkiintoisena tai sivusto ei ole herättänyt muuten tarpeeksi mielenkiintoa. Liikenteen lähteet mittarin avulla on hyvä seurata mistä palveluista kävijät ovat sivuille tulleet. Hakukoneiden kautta tulleet kävijät kertovat siitä, että sivusto on ihmisten mielissä ja haluavat lisätietoa organisaatiosta. Eri palveluista saadut linkitykset taas kertovat sen, missä palveluissa ihmiset ovat ja mitä kautta he haluavat ottaa lisää selvää organisaatiosta. Koska tiedot ovat vain pelastuslaitosten tai näiden isäntäkuntien käytettävissä, ei tähän katsaukseen ole voitu kerätä katsausta Internet-sivujen kävijöistä. 8. Turvallisuusviestinnän suunnittelu ja koulutus Kesäkuussa 2012 pelastuslaitoksille teetettiin ensimmäistä kertaa yhteinen EFQM-kysely, jolla kartoitettiin turvallisuusviestintävastaavien käsitystä siitä, kuinka hyvin heidän pelastuslaitoksensa hoitaa turvallisuusviestintää ja kuinka hyvin laitos on kokonaisuutena sitoutunut turvallisuusviestintään ja sen tavoitteisiin. Tarkemmat kysymykset löytyvät pelastuslaitosten kumppanuusverkoston sivuilta (EFQM-itsearviointimenetelmä turvallisuusviestintään). Tulokset kerättiin tarkoitukseen suunnitellulla Excel-taulukolla (EFQM-arviointitaulukko). Eri henkilöiden näkemykset oman laitoksen tilasta kerättiin yhteisessä tilaisuudessa suullisesti ja koostettiin taulukkoon. Kyselyn osa-alueita olivat: 1. Johtajuus

18 2. Toimintaperiaatteet ja strategiat 3. Henkilöstö 4. Kumppanuudet ja resurssit 5. Prosessit 6. Asiakastulokset 7. Henkilöstötulokset 8. Yhteiskunnalliset tulokset 9. Keskeiset suorituskykytulokset. Kokonaisuutena pelastuslaitoksilla meni oman arvion mukaan parhaiten keskeisillä suorituskykytuloksilla mitaten (84/150). Osakokonaisuuteen kuului kaksi kysymystä, joista selkeästi paremman kokonaisarvosanan on saanut tavoitteenasetteluun ja sen valtakunnalliseen yhdenmukaisuuteen liittyvä kysymys. Selkeästi kehittämistä eniten kaipaava osa-alue on puolestaan yhteiskunnalliset tulokset (21/60) ja seuraavaksi heikomman itsearvioinnin tuloksen vastaajat ovat antaneet johtajuudelle (45/100). Yhteiskunnallisissa tuloksissa on niin ikään kaksi kysymystä, joista heikommat arviot saanut ja suuremman painoarvon arvoinen kuuluu: Suunnitellaanko turvallisuusviestintää yhteiskunnan turvallisuuskulttuureista kertovien mittareiden ja pelastustoimen tilastojen pohjalta?. Toinen kysymys liittyy pelastustoimen turvallisuusviestinnän tunnettuuteen ja laadukkuuteen yhteiskunnan silmissä. Johtajuudessa on arvioitu sitä, kuinka pelastuslaitoksen missiossa, visiossa ja arvoissa huomioidaan turvallisuusviestintä, miten johtoryhmä osallistuu henkilökohtaisesti turvallisuusviestintään, onko turvallisuusviestintää pidetty esillä yhteistyötahojen kanssa, paljonko turvallisuusviestintää on tuettu johtoryhmästä ja miten turvallisuusviestinnän tarpeet huomioidaan toiminnassa. Kaikki kohdat ovat painoarvoltaan samanarvoisia. Johtajuuden kanssa samalla tasolla ovat myös Toimintaperiaatteet ja strategia (37/80), Henkilötulokset (42/90) ja Kumppanuudet ja resurssit (44/90). Tuloksia ja numeerisia arvioita tärkeämpää on arvioiden pohjalta tehtävät kehittämistoimenpiteet ja kehittämistoiminnan pitkäjänteisyys. Arviointia tulee tehdä säännöllisin väliajoin ja mieluummin niin, että tuloksissa on edustettuna pelastuslaitoksen organisaatio laajasti, ei vain kahden henkilön näkemys.

19 9. Johtopäätökset Turvallisuusviestinnän mittaamisessa ei olla niin pitkällä kuin aiheutuneiden vahinkojen tai toimintaympäristön mittaamisessa. Monia turvallisuusviestintään liittyviä mittareita voidaan kuitenkin seurata valtakunnallisesti, koska turvallisuusviestinnän tietoja kerätään PRONTOon. Näiden mittareiden kehittämisessä tärkeintä tässä hetkessä on tietojen kattavuuden ja oikeellisuuden varmistaminen. EFQM-työkalun käytössä on tultu jo pitkä matka, kun kysely on pilotoitu turvallisuusviestintävastaaville kesäkuun tapaamisessa. Seuraavassa vaiheessa kysely tulisi teettää kussakin pelastuslaitoksessa laajemmalla joukolla. Turvallisuusviestintätyöryhmä on oikea toimija keräämään tiedot valtakunnallisesti seuraavaa katsausta varten. Internetin ja sosiaalisten medioiden mittareiden valtakunnallisessa tarkastelussa ongelmana on tietojen hajautuminen jokaiseen organisaatioon niin, ettei tietoja ole helppoa tai edes mahdollista kerätä kaikilta toimijoilta. Sen sijaan kukin toimija saa helposti ja kattavasti tietoja omista netti- ja Facebook-sivuistaan, joten tarkastelu on alueellisella tasolla yksinkertaista. Turvallisuusviestintää toteutetaan pelastuslaitoksissa entistä kohdennetummin ja järjestelmällisemmin. Uusi turvallisuusviestinnän strategia myös tukee tätä kohdentamista. Aihealuejaottelu PRONTOssa ei ole paras mahdollinen tukemaan kohdentumisen seurantaa, mutta kohderyhmä- ja toteutustapajako antavat hyvin tietoa toiminnan kehittämiseksi. Turvallisuusviestintää tulisi kohdistaa entistä enemmän turvallisuuden avainhenkilöille (Häkkinen 2011, 12-13). Toteutustavoissa ja turvallisuusviestinnän kohdentamisessa niiden kesken ei ole yhtä oikeaa ratkaisua vaan toteutustapojen määrälliset suhteet riippuvat pelastuslaitoksen onnettomuuksien ehkäisyn tavoitteista. Toteutustavoissa vaikuttaa myös se, mitä sisältöjä halutaan nostaa esiin. Onnettomuustilanteessa toimimista opetetaan parhaiten harjoituksilla, oman toimintaympäristön riskejä tunnistetaan turvakävelyin, riskikäyttäytymistä ehkäistään turvallisuusviestinnällä riskitilanteissa (kuten baareissa) ja näkyvyyttä lisätään tehokkaimmin yleisötilaisuuksissa ja medioiden kautta. Asiakaspalautejärjestelmän käyttö eri pelastuslaitoksissa ei ole vielä sillä asteella, että tuloksista olisi tässä katsauksessa kerrottavaa, mutta pelastuslaitosten kumppanuusverkoston turvallisuusviestintätyöryhmä on ottanut asian agendalleen ja järjestelmän käyttöönoton suhteen voi olla toiveikas. Muutenkin Tuvi-ryhmä on yksi erinomaisimpia asioita, joita turvallisuusviestinnän kehittämiselle on pitkään aikaan tapahtunut.

20 Lähteet Aihealueet. Excel-taulukko. Saatavissa: http://www.paloturvallisuusseuranta.fi/files/turvallisuusviestinta/aihealueet.xlsx. Viitattu 31.8.2012. Aihealueet osuuksina. 3 s. Saatavissa: http://www.paloturvallisuusseuranta.fi/files/turvallisuusviestinta/aihealueet%20osuuksina.pdf. Viitattu 312.8.2012. Aihealueet tyotunteina. 3 s. Saatavissa: http://www.paloturvallisuusseuranta.fi/files/turvallisuusviestinta/aihealueet%20tyotunteina.pdf. Viitattu 31.8.2012. Autere, M., Joutsi, L., Peltokangas, M., Rantala, P., Tervo, V-P & Turunen, O. 2003. Pelastuslaitoksen valistustyön suunnittelu. Sisäasiainministeriö, Pelastusopisto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. 53 s. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/media/raportit/valistus.pdf. Viitattu 27.4.2012. EFQM-arviointitaulukko. Pelastuslaitokset. Paloturvallisuusseuranta > Manuaalit ja tukimateriaali > Muu. 10 s. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=efqm_arviointipohja.xls. Viitattu 20.11.2012. EFQM-itsearviointimenetelmä turvallisuusviestintään. Pelastuslaitokset. Paloturvallisuusseuranta > Manuaalit ja tukimateriaali > Muu > EFQM-kysymykset turvallisuusviestintään. 10 s. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=efqm_tuvissa_3.doc. Viitattu 20.11.2012. Erilaisten onnettomuuksien todennäköisyys 1992-2011: Kuinka todennäköisesti arvelee itse joutuvansa. TNS Gallup, Sisäasiainministeriö. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/wpcontent/uploads/2011/03/kotia-ja-liikennetta-pidtaan-vaarallisimpina-ymparistoina.pdf. Viitattu 12.11.2012. Häkkinen, S. 2011. Turvallisuusviestinnän tunnuslukujen laskentaperusteet ja tulkintaohjeet. Paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Suomen Palopäällystöliitto. 29 s. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=turvallisuusviestinnan_manuaali.pdf. Viitattu 16.10.2012. Häkkinen, S. 2012a. Paloturvallisuuskatsaus 2011 - aiheutuneet vahingot. Paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Suomen Palopäällystöliitto. 32 s. + 4 liites. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=paloturvallisuuskatsaus_2011 aiheutunee t_vahingot.pdf. Viitattu 27.4.2012.

21 Häkkinen, S. 2012b. Paloturvallisuuskatsaus 2011 - toimintaympäristö. vahingot. Paloturvallisuusseurannan kehittäminen. Suomen Palopäällystöliitto. 35 s. + 2 liites. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=paloturvallisuuskatsaus_2011 toimintaym paristo.pdf. Viitattu 27.4.2012. Hätätilanteissa toimiminen on melko hyvin hallinnassa. Turvatietoa > Kansalaisten käsitykset ja tiedot pelastustoimesta. Sisäasiainministeriön pelastusosasto. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/gallup2011/560010/. Viitattu 12.11.2012. Kansalaisten onnettomuustilanteisiin varautuminen on yleistynyt. Turvatietoa > Kansalaisten käsitykset ja tiedot pelastustoimesta. Sisäasiainministeriön pelastusosasto. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/gallup2011/55981/. Viitattu 12.11.2012. Käsitykset oman asuinkunnan pelastusjärjestelmän toiminnasta 1992-2011. TNS Gallup Oy, Sisäasiainministeriö. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/wpcontent/uploads/2011/03/pelastustoimen-palveluja-pidetaan-tarkeina.pdf. Viitattu 12.11.2012. Leinonen, J. 2011. Yksityinen tiedonanto 21.7.2011. Pelastuslaitoksen turvallisuusviestinnän kohderyhmät. 1 s. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=turvallisuusviestinnan_elinkaarimalli.pdf. Viitattu 27.4.2012. Pelastuslaitosten yhteiset turvallisuusviestinnän kohderyhmät. 2 s. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=pelastuslaitosten_yhteiset_turvallisuusviesti nnan_kohderyhmat.pdf. Viitattu 27.4.2012. Pelastustoimen tietoa saadaan useista lähteistä. Turvatietoa > Kansalaisten käsitykset ja tiedot pelastustoimesta. Sisäasiainministeriön pelastusosasto. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/gallup2011/56023/. Viitattu 12.11.2012. Pelastustoimen turvallisuusviestinnän strategia. 22.5.2012. 9 s. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/wp-content/uploads/2012/06/pelastustoimenturvallisuusviestinnan-strategia-22-5-2012.pdf. Viitattu 1.6.2012 Rajakko, J. 2012. Pohjoismainen palovaroitinpäivä. Sisäasiainministeriön pelastusosasto. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/valmistelu/hankkeet/61774/. Viitattu 12.11.2012. Sprinkler pelastaa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Saatavissa: http://www.spek.fi/suomeksi/paloturvallisuus/sprinkler-pelastaa. Viitattu 12.11.2012. Turvallisuuden kannalta tarpeellisena pidettävät asiat 1992-2011. TNS Gallup oy, Sisäasiainministeriö. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/wpcontent/uploads/2011/03/kansalaiset-suhtautuvat-myonteisesti-turvallisuusasioihin.pdf. Viitattu 12.11.2012.

Turvallisuusviestinnän sisältö. Turvallisuusviestinnän valtakunnallinen työryhmä. 2 s. Saatavissa: http://www.pelastuslaitokset.fi/filewrap.php?c=&f=turvallisuusviestinnan_terminologia.pdf. Viitattu 27.4.2012. 22

23 Liite 1. Työajan jakaantuminen pelastuslaitoksittain ja toteutustavoittain Pelastuslaitos 1.1 Valistuskampanja 1.2 Messut tai muu yleisötilaisuus 2. Turvallisuusneuvonta 3. Turvallisuuskoulutus 4. Mediavalistus Helsinki 91 h 461 h 0 h 1 946 h 1 h 3,6 % 18,4 % 0,0 % 77,9 % 0,0 % 1 636 h 1 319 h 0 h 2 368 h 0 h Länsi Uusimaa 30,7 % 24,8 % 0,0 % 44,5 % 0,0 % 309 h 1 543 h 0 h 6 081 h 0 h Keski Uusimaa 3,9 % 19,5 % 0,0 % 76,7 % 0,0 % 20 h 2 322 h 0 h 2 595 h 747 h Itä Uusimaa 0,3 % 40,9 % 0,0 % 45,7 % 13,1 % 969 h 981 h 2 h 2 395 h 11 h Varsinais Suomi 22,2 % 22,5 % 0,0 % 55,0 % 0,3 % 647 h 1 030 h 0 h 1 331 h 0 h Kanta Häme 21,5 % 34,2 % 0,0 % 44,3 % 0,0 % 736 h 797 h 2 h 2 166 h 0 h Päijät Häme 19,9 % 21,5 % 0,1 % 58,5 % 0,0 % 1 044 h 1 548 h 0 h 2 412 h 0 h Kymenlaakso 20,9 % 30,9 % 0,0 % 48,2 % 0,0 % 892 h 977 h 0 h 1 706 h 1 h Etelä Karjala 24,9 % 27,3 % 0,0 % 47,7 % 0,0 % 802 h 1 792 h 0 h 1 657 h 0 h Etelä Savo 18,9 % 42,2 % 0,0 % 39,0 % 0,0 % 2 071 h 1 555 h 0 h 3 583 h 2 h Keski Suomi 28,7 % 21,6 % 0,0 % 49,7 % 0,0 % 593 h 1 132 h 0 h 3 718 h 0 h Tampere 10,9 % 20,8 % 0,0 % 68,3 % 0,0 % 2 293 h 2 623 h 0 h 4 870 h 47 h Satakunta 23,3 % 26,7 % 0,0 % 49,5 % 0,5 % 607 h 1 341 h 0 h 2 017 h 0 h Etelä Pohjanmaa 15,3 % 33,8 % 0,0 % 50,9 % 0,0 % 674 h 464 h 0 h 1 521 h 4 h Pohjanmaa 25,3 % 17,4 % 0,0 % 57,1 % 0,2 % Keski Pohjanmaa ja 548 h 268 h 0 h 1 232 h 0 h Pietarsaari 26,8 % 13,1 % 0,0 % 60,2 % 0,0 % 957 h 286 h 0 h 4 344 h 0 h Pohjois Savo 17,1 % 5,1 % 0,0 % 77,8 % 0,0 % 1 433 h 2 611 h 0 h 3 559 h 40 h Pohjois Karjala 18,8 % 34,2 % 0,0 % 46,6 % 0,5 % Jokilaaksot 1 291 h 626 h 0 h 2 974 h 4 h

24 Kainuu Oulu Koillismaa Lappi verrokkiryhmä 1 verrokkiryhmä 2 verrokkiryhmä 3 verrokkiryhmä 4 Kaikki yhteensä 26,4 % 12,8 % 0,0 % 60,8 % 0,1 % 232 h 412 h 0 h 808 h 1 h 15,9 % 28,3 % 0,0 % 55,7 % 0,1 % 447 h 886 h 0 h 1 515 h 2 h 15,7 % 31,1 % 0,0 % 53,2 % 0,1 % 392 h 794 h 0 h 1 802 h 4 h 13,1 % 26,5 % 0,0 % 60,2 % 0,1 % 3 596 h 5 435 h 2 h 16 508 h 12 h 14,1 % 21,3 % 0,0 % 64,6 % 0,0 % 4 739 h 8 319 h 2 h 13 375 h 794 h 17,4 % 30,6 % 0,0 % 49,1 % 2,9 % 6 195 h 5 776 h 0 h 15 918 h 9 h 22,2 % 20,7 % 0,0 % 57,1 % 0,0 % 4 150 h 6 234 h 0 h 10 800 h 49 h 19,5 % 29,4 % 0,0 % 50,9 % 0,2 % 18 722 h 25 783 h 4 h 58 625 h 863 h 18,0 % 24,8 % 0,0 % 56,4 % 0,8 %

25 Liite 2. Työtuntien jakaantuminen aihealueittain Osuus turvallisuusviestinnän työtunneista (%) Ete- lä- Karjala 12, Etelä- Pohjanmaa Ete lä- Savo Itä- Uusimaa Jokilaaksot Kan ta- Hä me Keski- Pohjanmaa ja Pietarsaari Kes ki- Suo mi 16, Kes- ki- Uusimaa La ppi Län- si- Uusimaa Oulu- Koillismaa Pohjanmaa Poh- jois- Karjala Poh- jois- Savo Päi- jät- Hä me Satakunta Tampere Varsi- nais- Suomi Kaikki yhteensä Puolustusvoimat 19, 16, 1 17,3 17,2 13,3 18,2 17,8 3 12,0 16,5 18,3 15,8 30,4 12, 11, 4 15,3 12,9 8,8 11,2 5,3 9 12,3 13,0 18,0 13,5 1,0 10, 2 12,2 11,3 12,0 11,4 10,4 9,9 14,2 3,6 7,1 9,2 0,0 Helsinki Kainuu Kymenlaakso 17, 15, Alkusammutus 7 19,2 6,4 32,7 13,1 14,0 4 9 14,1 6 16,5 11,4 Pelastustoimen 17, 22, 26, 12, esittely 2 14,5 7 6,8 17,6 7,4 7,6 2 9,3 2 14,6 18,6 Päivä paloasemalla 16, 19, 5 8,2 5,6 2,9 0,2 6,9 3,1 6,5 24,3 7 3,5 8,1 Toiminta hätätilanteessa 11, 10, 11, 2,9 14,0 2,9 3,7 5,3 8,4 8,3 8 9,8 8,0 12,8 10,2 2 3,8 7,4 5,8 10,0 13,7 6 7,8 16,6 4,3 8,8 5,0 Poistumisturvallisuus 2,8 8,3 1,7 1,9 7,6 6,3 9,1 3,3 4,8 5,8 12,0 4,5 9,2 3,1 6,4 4,2 4,4 3,1 5,3 5,5 3,7 4,9 5,3 10,7 10, Muu koulutus 4,7 3,0 3,0 2,4 7,3 2,5 7,4 1,8 9,1 2,8 5,9 5,6 3 5,2 3,0 4,2 2,8 8,9 4,8 3,0 2,3 6,2 5,0 30,0 Arjen turvallisuus 3,0 1,6 0,6 7,9 2,4 11,3 3,5 6,3 3,8 2,3 11,9 1,0 2,2 5,5 3,3 2,9 4,5 4,5 3,2 7,1 6,8 6,2 4,7 0,0 Nou Hätä! 6,7 6,1 0,9 7,3 2,6 5,8 4,5 2,7 5,7 3,2 2,1 5,8 2,9 0,1 6,1 5,3 4,7 4,1 2,5 11,2 5,1 5,3 4,5 0,0 Muu aihe 2,6 3,6 24, 6 0,8 1,4 3,1 4,2 2,0 1,5 1,3 0,8 1,6 0,5 1,8 4,4 4,4 4,9 4,5 0,9 2,3 2,4 1,6 4,2 0,1 112-päivä 4,0 1,9 2,1 0,3 0,3 12,9 11, 5 7,6 2,5 5,8 1,3 5,2 1,6 5,3 0,4 0,6 2,5 1,3 3,1 7,0 2,7 4,6 3,8 1,4 Paloturvallisuus 4,9 1,1 0,3 3,1 13,8 1,0 3,8 2,0 3,2 5,9 1,6 1,6 2,2 6,1 0,8 0,5 2,6 1,1 2,9 5,4 3,9 0,9 3,0 0,0 Muu kampanja 2,0 3,6 2,4 0,6 0,3 2,5 4,5 3,1 2,9 2,1 0,8 2,1 5,4 3,7 9,9 9,9 1,5 2,5 3,6 0,6 2,3 8,2 2,8 1,1 Ensiapukoulutus 3,3 1,6 1,4 0,9 2,9 2,6 0,1 1,2 1,3 3,0 0,3 5,0 0,3 1,5 0,2 11,9 3,0 5,7 0,8 1,0 3,6 5,3 2,6 5,0 Asumisen turvallisuus 2,9 3,5 3,5 1,1 2,9 2,1 1,6 2,4 0,5 0,9 3,1 2,5 0,1 0,7 1,6 2,9 4,0 5,2 3,9 1,0 2,6 0,9 2,4 0,0 Palonehkäisy 0,6 1,1 1,0 23,1 0,4 2,9 2,1 2,0 1,7 0,6 1,5 0,7 2,0 2,6 3,5 1,1 1,4 1,0 7,6 1,2 2,1 0,8 2,1 0,5 Pelastussuunnitelma 3,6 2,1 1,1 0,3 1,5 1,4 4,5 0,8 1,5 0,7 2,3 1,3 2,3 3,4 0,8 2,7 2,1 3,1 3,2 1,1 2,5 1,3 1,9 3,7 Tulityökoulutus 1,1 2,4 0,1 0,0 0,1 1,2 0,1 2,3 0,5 1,9 0,5 7,3 0,1 0,0 0,1 2,8 1,4 3,8 1,2 0,3 2,8 0,1 1,7 9,0 Toiminta onnettomuustilanteessa 2,8 0,5 0,7 2,7 1,6 2,3 1,1 0,0 2,0 1,7 0,8 1,6 2,1 2,4 2,6 1,3 1,4 0,9 1,7 3,5 2,2 0,6 1,7 0,4 Varautuminen normaaliajan 0,0 0,1 16, 9 0,4 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,3 0,0 0,6 0,0 0,0 1,0 0,0 0,0 0,1 1,1 0,0 1,6 0,0

26 häiriötilanteisiin Turvakävely 1,9 1,0 1,0 0,5 0,5 0,9 1,6 0,2 0,2 1,0 0,4 2,2 2,1 0,2 3,3 0,7 1,4 2,0 0,4 1,4 0,8 0,1 1,1 1,4 Hätänumero 112 1,0 1,3 0,1 0,3 0,1 2,6 3,8 0,8 0,8 1,9 0,0 0,4 2,2 2,2 1,8 0,7 0,8 0,2 1,0 1,0 0,6 1,0 1,0 0,0 Palovaroitin 0,9 0,6 0,0 0,2 0,4 0,2 0,2 0,1 0,0 0,9 0,0 0,2 1,3 2,3 2,1 0,3 0,7 0,2 0,2 0,4 1,8 0,1 0,6 0,0 Muihin valmiusorganisaatioihin nimettyjen henkilöiden koulutus 0,3 0,1 0,6 0,0 3,3 0,0 0,0 0,0 0,2 0,1 0,9 0,5 0,8 2,2 0,0 0,1 0,2 0,2 0,1 0,0 0,3 0,8 0,5 0,1 Valmiussuunnitteluun liittyvä koulutus 0,1 0,1 0,1 0,1 0,4 0,5 0,0 0,4 0,0 0,0 1,7 0,3 0,2 0,2 0,3 0,3 0,5 0,0 2,5 0,0 0,0 0,7 0,4 0,0 Tulipysäkki 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,1 0,0 0,0 0,2 0,0 0,8 0,2 0,0 0,0 0,1 1,4 1,8 0,0 0,1 0,0 0,0 1,2 0,3 0,0 Väestönsuojien tekniseen kunnossapitoon liittyvä koulutus 1,0 0,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 1,8 0,5 0,0 1,4 0,4 0,0 0,1 0,0 0,9 0,0 0,0 0,0 0,3 0,1 Radio 0,0 0,0 0,0 0,0 5,0 0,4 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 0,2 0,0 (tyhjä) 0,1 0,0 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,2 0,0 0,1 0,2 0,0 0,0 0,4 0,0 0,0 0,4 0,4 0,3 0,0 0,0 1,3 0,2 0,2 Säteilyturvallisuuskoulutus 0,1 0,0 0,0 0,0 2,5 0,3 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,6 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,2 0,0 Internet 0,0 0,0 0,0 0,0 4,4 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 0,2 0,0 Kuntien johtoryhmien operatiivinen koulutus 0,0 0,0 0,0 0,0 0,2 0,0 0,0 0,0 0,0 1,0 0,5 0,5 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 0,2 0,0 0,0 0,1 0,0 Tapaturmapäivä 0,0 0,1 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 0,0 0,4 0,0 0,2 0,1 0,0 0,0 0,0 1,5 0,0 0,0 0,0 0,0 0,6 0,0 0,1 0,0 Piippaako sinulla? 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,3 0,0 0,0 1,1 0,3 0,2 0,0 0,0 0,2 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 Lehdet 0,0 0,0 0,0 0,0 1,5 0,3 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 0,1 0,0 0,1 0,1 0,0 Viisaasti vesillä 0,3 0,2 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,1 0,1 0,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,2 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 TV 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,1 0,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Muu 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,1 0,0 0,0 Tulipysäkkiinterventio 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Kaikki yhteensä (h) 7 272 7 862 16 09 7 4 199 6 881 9 861 3 123 6 045 3 649 12 733 11 154 9 521 7 13 8 7 492 5 501 4 303 18 401 10 273 6 29 3 16 154 14 574 7 720 200 964 4 719