Kyselylomakkeen laatiminen FSD / Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto / KvantiMOTV http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kyselylomake/laatiminen.html Tiivistelmän keskeiset pointit poimittu mainitusta FSD:n sivujen esittelystä, katso sieltä myös havainnollistukset lomake-esimerkeistä. Mieti suunnitellessa: - vastaajien ajankäyttö - vastaajien motivaatio, halukkuus vastata - vastaajien taidot vastata Muista: - lomakkeen testaus Kyselylomakkeiden käyttötapoja: - postikysely - verkkolomake - puhelinkysely - käyntikysely - ryhmässä/paikalla täytettävä
Lomakkeen laajuus ja ulkoasu: - pituus olennainen: ylipitkä lomake vie luotettavuuden lomakkeen loppupäässä - esim. postikyselyissä keskimääräisen vastausajan ei tulisi ylittää 15-20 minuuttia - ensivaikutelma tärkeä - selkeys: alkuohjeistus, kysymysten järjestys, eteneminen, numerointi, kohtien erottuminen toisistaan, sopiva kirjasinkoko, (palstat) Kysymysten muotoilu: - yksinkertainen, tarkoituksenmukainen ja täsmällinen kieli - kohtuumittaiset kysymykset - kieli kielivähemmistöt? Lomakkeen kokonaisrakenne ja sisällön loogisuus: - alkuun yksinkertaisia kysymyksiä - looginen eteneminen, kokonaisuuksia - aihealueiden vaihtelu - taustakysymykset kyselyn loppuun tuntemus anonymiteetistä.
Kysymyksenasettelun tarkkuustaso? - pääsääntö, että kaikkea kysytään kohtuullisen tarkasti - liian hienojakoiseksi havaittua informaatiota on helppo tiivistää - karkeajakoisesti kerättyjä vastauksia ei sitä vastoin voi enää muuttaa hienojakoisemmiksi. - esim. vastaajien ikää ei ilman erityisen painavia syitä pidä kysyä luokiteltuna Avoimet kysymykset vai strukturoidut kysymykset? - valmis vastausvaihtoehto (strukturoitu) - avoin kysymys: enemmän informaatiota, mutta satunnaisempaa ja vaikeammin käytettävää - avoimia kysymyksiä on suositeltavaa sisällyttää lomakkeeseen harkiten ainoastaan silloin kun niiden käyttöön on painava syy - avoimia esitutkimusvaiheessa strukturoituun kysymyksenasetteluun lopullisessa tutkimuslomakkeessa
Vastausvaihtoehdoista (strukturoidut kysymykset): - sanalliset skaalat ja niitä vastaavat vastausvaihtoehtojen numerot antavat enemmän mahdollisuuksia tutkimustulosten kuvailuun raportointivaiheessa (esim. Likert-asteikko, asennekyselyt) - tilastolliset menetelmät edellyttävät tarkkaa mittaustasoa, joka voidaan saavuttaa poistamalla vastausvaihtoehtoja tarkasti vastaavat sanamuodot ja laventamalla vastausskaalaa (esim. mielipiteen sijoittuminen asteikolla nollasta sataan) Kummassakin tavassa on haittapuolia. Skaalojen muokkaaminen tilastollisen analyysin kriteereitä vastaaviksi vie ne kauaksi ihmisille tavanomaisesta ajattelusta ja vaihtoehdoiltaan laajat skaalat ovat helposti vain näennäistarkkoja. Toisaalta sanalliset vastausskaalat ovat tosiasiassa korkeintaan järjestyslukuasteikollista mittaamista, koska vaihtoehtojen väliset etäisyydet eivät ole standardeja: esimerkiksi täysin samaa mieltä olemisesta jokseenkin samaa mieltä olemiseen ei voi väittää olevan yhtä paljon matkaa kuin vaihtoehdosta ei osaa sanoa vaihtoehtoon jokseenkin eri mieltä. Useimmilla yhteiskuntatieteellisillä tieteenaloilla sanalliset vastausskaalat ja vastausvaihtoehtojen numerointi kuuluvat kuitenkin vahvasti tutkimusperinteeseen.
Muuta: - En osaa sanoa, en tiedä, vaikea sanoa, ei enempää kyllä kuin ei, en samaa mieltä enkä eri mieltä, yhtä paljon molempia tai en halua sanoa jne. kaikki tämänkaltaiset vastausvaihtoehdot ja niiden merkitys: ovat hieman erilaisia keskenään, joten mietittävä, miten niitä käytetään ja miten ne tarjotaan vaihtoehdoiksi - johdattelevien kysymysten välttäminen - arkaluonteisten kysymysten hiominen (privaatit käsitykset, intiimit elämänalueet, mutta Suomessa myös esim. poliittiset aiheet, jotkin lasten kasvatukseen tai lasten ja vanhempien suhteisiin liittyvät aiheet ym.) - jos vastataan skaalalla (asenneskaala tmv.), mietittävä, että se on mielekäs suhteessa kysymykseen: vaikka kysymys olisi hyvä, voi tulos olla huono, jos skaala ei toimi