23.4.2015 MOZARTISTA ITÄÄN Tampere Filharmonia Lan Shui, kapellimestari Behzod Abduraimov, piano
Torstai 23.4.2015 klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Lan Shui, kapellimestari Behzod Abduraimov, piano HUANG RUO (s. 1970) Announcement WOLFGANG AMADEUS MOZART (1756 1791) Pianokonsertto nro 20 d-molli K 466 I Allegro II Romanza III Rondo: Allegro assai VÄLIAIKA CARL NIELSEN (1865 1931) Sinfonia nro 3 d-molli op. 27 Espansiva I Allegro espansive II Andante pastorale III Allegretto un poco IV Finale: Allegro II osan laulusoolot: Jarmo Hyväkkö, klarinetti (sopraano) Vygantas Silinskas, pasuuna (baritoni) Konsertti päättyy noin klo 21. ILLAN KOKOONPANO konserttimestari: Dennis Kim I viulu: Maria Itkonen (3. konserttimestari), Liina Nuora-Loijas***, Kati Tuominen-Heroja, Lea Antola, Raimo Hannikainen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, Seppo Suikkanen, István Szalay, Vitali Torkkeli, Martti Wiklund, Sebastian Silén, Elisabeth St-Cyr II viulu: Heidi Kuula**, Hanna Parviainen***, Anna Angervo, Riitta Hallila, Antti Hannikainen, Heikki Hannikainen, Elina Kilpinen, Kirsi Korpela- Pulkkinen, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila, Nuppu Komsi alttoviulu: Mikhail Slobodjaniuk (sooloaltisti), György Balázs*, Kimmo Kivivuori***, Heili Hannikainen, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Tarja-Leena Saari, Lauri Savolainen, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen- Hammo, Eija Laru sello: Joona Pulkkinen (soolosellisti), Elina Sipilä**, Maija Juuti, Miika Jämsä, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Virpi Välimäki, Juho Nissi, Oona Rosenlund kontrabasso: Jarkko Uimonen*, Petri Mäkiharju**, Joni Armio***, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Juha Kleemola, Antti Laulaja, Heikki Lehtinen huilu: Pekka Rankka**, Nina Johnson***, Seppo Planman oboe: Julien Weber*, Heikki Pöyhönen***, Kari Nikkanen klarinetti: Mark Reding**, Janne Pesonen***, Reetta Näätänen fagotti: Aleksei Dmitrjev*, Aleksandr Veryukhanov**, Alexandru Cozma*** käyrätorvi: Ismo Ponkala*, Jouni Suuronen**, Pasi Tiitinen***, Timo Ruskeepää, Miriam Brown trumpetti: Alessandro Chiavetta**, Aki Välimäki***, Tapio Kilpinen pasuuna: Antti Hirvonen*, Mikhail Kapustin***, Olavi Hostikka tuuba: Harri Miettunen* patarummut: Tiina Laukkanen* lyömäsoittimet: Jyri Kurri*, Petri Hänninen***, Tuomo Oravakangas*** *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja
Kiinalaisamerikkalainen Lan Shui on toiminut Singaporen sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana vuodesta 1997, Taiwanin kansallisen sinfoniaorkesterin taiteellisena neuvonantajana vuodesta 2010 ja Kööpenhaminan filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina vuodesta 2007. Lan Shui on Singaporen vuosinaan nostanut orkesterin maailmanluokan kokoonpanoksi. Hän on kysytty vierailija ympäri maailmaa, ja hänen saavutuksensa aasialaisen nykymusiikin sanansaattajana, kantaesittäjänä ja levyttäjänä on huomioitu laajalti. Uzbekistanilaissyntyinen Behzod Abduraimov sai uralleen räjähtävän alkusysäyksen voittamalla Lontoon kansainvälisen pianokilpailun 18-vuotiaana vuonna 2009. Nuori pianisti on tehnyt yhteistyötä lukuisten huippukapellimestareiden kanssa ja esiintynyt useimmilla maailman merkittävimmistä konserttilavoista. Abdumairovia on kehuttu uskomattoman pitkälle viedystä tekniikastaan ja sen myötä aikaansaamistaan rikkaista nyansseista. MOZARTISTA ITÄÄN Huhtikuun viimeisessä konsertissa kuullaan musiikkia kolmelta vuosisadalta: 1700-luvun lopulta, 1900-luvun alusta ja vuodelta 2000. Ilta avataan nykymusiikilla. Kiinalaissyntyinen amerikkalaissäveltäjä Huang Ruo on monen genren mies. Hän on kirjoittanut paljon musiikkia niin suurelle orkesterille ja kuorolle kuin kamarimusiikkikokoonpanoillekin. Lisäksi Ruo on tehnyt ääniinstallaatioita, elokuvamusiikkia, kokeellista improvisaatiota ja kunnostautunut populaarimusiikin saralla, erityisesti folk rockin parissa. Huang Ruo on kokonaisvaltainen taiteilija, tämän illan kapellimestari Lan Shui korostaa. Myös laulajana tunnettu Ruo asui elämänsä ensimmäiset kahdeksantoista vuotta Kiinassa ja sai jo nuorena sekä kiinalaisen että länsimaisen musiikkikoulutuksen. Huang Ruon orkesterimusiikki on maanläheistä, usein vapaarytmistä ja pohdiskelevaa tekstuuria. Säveltäjä ammentaa innoituksensa ympäröivästä maailmasta, luonnosta ja toisaalta urbaaneista elementeistä; rakennustyömaallakin on omat rytminsä ja harmoniansa. Keskeisenä missiona Ruolla on yhdistää itäisen ja läntisen kulttuurin piirteitä ja ennen kaikkea vaalia ja omalta osaltaan viedä eteenpäin kiinalaista kulttuuriperintöä. Tänään kuultava Announcement on viidentoista vuoden takainen sävellys, joka kuuluu Huang Ruon sarjaan Kolme kappaletta orkesterille. Sarjan esitti ensimmäisenä Philadelphia Orchestra, sillä Ruo voitti sarjallaan orkesterin järjestämän kilpailun vuosituhannen alussa. Keskimmäisen kappaleen, Announcementin, Euroopan kantaesityksen soitti espanjalainen Bilbao Orchestra kaksi viikkoa sitten kapellimestari Lan Shuin johdolla. Tänään Announcement kuullaan ensimmäistä kertaa Suomessa. Erilaisten lyömäsoitinten värittämä ja jylinällään ryhdittämä sointimaailma on pääosin hyvin liukuvaa. Paikoin suuri ja raskas kuulokuva herättää kunnioitusta ja tuntuu jopa pelottavalta. Teos pitää sisällään myös rauhoittuneempia, sisäänpäin kääntyneempiä maisemia ja pitkälinjaisuutta. Äänimaailma täyttyy monista mielenkiintoisista kontrasteista, keskenään erilaisten instrumenttien ja toisistaan poikkeavien soittotapojen vastakkainasetteluista. Teoksessa on ikivanhan kiinalaisen työlaulun tunnelma. Rahtiveneitä kuskattiin miesvoimin köysistä vetämällä jokien ylä- ja alajuoksuilla. Työ oli raskasta, vene oli raskas. Ihan valtavan rankkaa. Sitä tämä kuvaa, yhteistä urakkaa. Veneitä vetävät miehet ymmärsivät varmasti hyvin toistensa taakan, Lan Shui kuvailee. Aivan teoksen lopulla kuultavat sanatkin tarkoittavat juuri tätä,
tunnustusta ja ymmärrystä. Tunnelma kietoutuu ennen kaikkea orkesterin yhteistyöhön; vieressä tiedetään, miltä toisesta tuntuu. Wolfgang Amadeus Mozart oli d-mollipianokonserton säveltäessään suunnilleen saman ikäinen kuin Huang Ruo Kolme kappaletta orkesterille -sarjan viimeistellessään, noin 30-vuotias. Olen aina rakastanut Mozartia kaikkein eniten. Kun päätettiin, että konsertissa soitetaan Mozartin pianokonsertto, olin hyvin onnellinen, kapellimestari Shui iloitsee. Pianokonsertto nro 20 on itävaltalaissäveltäjän tuotannossa jotakin uutta. Se on hänen ensimmäinen mollipianokonserttonsa, tunteenpaloltaan hieman toisenlainen kuin aiemmat. Jo konserton kohtalokas aloitus antaa suuntaa sille dramatiikalle, jota on tulossa. Toinen osa, romanssi, on konstailemattomine melodioineen laulavan kaunis. Viimeinen osa palaa alun uhkaavaan tunnelmaan, mutta rientävämmällä otteella. Mollikonsertto päättyy majesteetilliseen duuriin. Kohtalokkaista hetkistään huolimatta teos on alusta loppuun wieniläisklassista solistin ja orkesterin ilmavaa, hienovaraista vuoropuhelua. Jotakin poikkeuksellista siinä kuitenkin on, eikä kysymys ole pelkästään mollivoittoisuudesta. Teos ei ollut merkittävä ainoastaan säveltäjän oman tuotannon sisällä, vaan pitkävaikutteisemmin. Ludwig van Beethoven, klassisen ja romanttisen tyylikauden rajankävijä, innostui erityisesti juuri tästä konsertosta, otti sen omaan ohjelmistoonsa ja kirjoitti siihen kaksi kadenssia, yhden ensimmäiseen osaan ja yhden viimeiseen. Mozartin ajan esityskäytäntö oli aivan erilainen kuin omamme. Pianokonserton tapauksessa sooloinstrumentti oli huomattavasti heiveröisempi, minkä vuoksi orkesterin ja pianistin vuorovaikutuksen oli oltava niin ilmavaa. Dynaaminen ulosantikaan ei ollut samanlaista kuin nykyorkesterilla, kokoonpano oli pienempi ja voimakkuuksien vaihtelut korostetumpia ja selkeämpiä. Ehkä suurimpana erona on improvisaatio, joka vielä 1700-luvulla oli luonteva osa musiikin tekemistä. Säveltäjä itse esiintyi usein konserttojensa solistina ja koristeli omaa soolotekstuuriaan varmasti hyvinkin paljon, koristeltavaksi hän sen oli tarkoittanut. Kapellimestaria ei useinkaan ollut, vaan solisti johti konserttoa. Äänimaisema oli erilainen myös yleisön vuoksi: ihmiset taputtivat villisti ja kovaäänisesti aina uuden hienon teeman kuultuaan. Mozart pelkäsi, että kohokohdat jäävät heiltä tästä syystä jopa huomaamatta ja halusi siksi teostensa osia kerrattavan. Nykyään musiikkiesitystä, konserttia, kunnioitetaan toisella tavalla. Lopputulos on väistämättä erilainen kuin se, jonka aikalaisyleisö koki 1700-luvun lopun Wienissä. Carl Nielsenin kolmas sinfonia kantaesitettiin samaan aikaan hänen viulukonserttonsa kanssa helmikuussa 1912. Jean Sibeliuksen tanskalainen ikätoveri oli ehtinyt tuolloin jo toimia pitkään viulistina eri orkestereissa, siirtyä näiden tehtävien parista keskittyneempään säveltämiseen, kirjoittaa menestyksekkäästi kuoro- ja orkesterimusiikkia sekä yhden oopperan, perustaa perheen ja saada paikan Kuninkaallisen teatterin kapellimestarina. Kolmas sinfonia syntyi vuosina 1910 1911, eikä sävellysprosessi ollut yhtäjaksoinen. Nielsen sysäsi sinfonian välillä syrjään keskittyessään muihin töihinsä, mutta palasi siihen aina uudelleen. Hän antoi itse teokselleen lisänimen Espansiva, joka tarkoittaa laajenevaa. Puolituntinen teos ei kuitenkaan ole mittasuhteiltaan laisinkaan sen järkälemäisempi kuin muutkaan säveltäjän kuudesta sinfoniasta. Ensimmäinen osa, tempomerkinnältään allegro espansiva, yltyy pitkäksi aikaa koko orkesterin jättisointiin. Toinen osa on maalaismaisemia maalaileva kauniin lyyrinen andante, jonka loppuvaiheille Nielsen kirjoitti sanatonta laulua sopraanolle ja baritonille. Laulusolisteja ei kuitenkaan lavalla tänään nähdä, vaan heidän osuutensa soitetaan klarinetilla ja pasuunalla. En ole koskaan kuullut tätä esitettävän näin! Olen tosi innoissani! On hauskaa, että laulusoolot soitetaan, kapellimestari Lan Shui hehkuttaa. Kolmannen osan tunnelma vaihtelee puhtaan ilon ja vakavoituneen kuulokuvan välillä. Finaali on paikoin hyvin leikkisäkin allegro, joka vie sinfonian onnelliseen päätökseen. Mitä Espansiva-lisänimitys sitten tarkoitti? Miksi Nielsen halusi sitä käyttää? Erityisen laaja teos ei ole, mutta sillä on omanlaisensa äänimaisema: valoisa ja voimakas. Nielsenille kolmannen sinfonian aikainen elämänvaihe oli erityisen tärkeä. Hän vakiinnutti asemansa merkittävänä tanskalaisena säveltäjänä ja tämäkin sinfonia soi Kööpenhaminan lisäksi useissa muissa eurooppalaisissa kaupungeissa, Helsingissäkin. Siinä on kysymys ihmiselämästä ja ihmismielestä, Nielsenistä itsestään. Ja huumorista, sitäkin tässä teoksessa on paljon, Lan Shui toteaa. Nielsen on aivan erityinen säveltäjä, niin spontaani, niin yllätyksellinen. Hän ei pelkästään ota teemaa ja kehittele sitä, vaan rikkoo perinteistä muotoajattelua, Lan Shui kuvailee säveltäjää. Hän jatkaa vielä kokoavasti: Nielsenin partituurissa jokainen sivu on aina jotakin uutta ja jännittävää. Se on kuin lukisi romaania!. Teksti: Maija Leino
TAMPERE FILHARMONIAN KEVÄÄSSÄ MM. Pe 1.5. klo 15 Vappukonsertti Giancarlo Rizzi, kapellimestari Tiina Vahevaara, sopraano Ooppera- ja musikaalisävelmiä, rakastetuimpia klassikoita sekä kuplivaa tunnelmaa To 7.5. klo 19 Kevään herätessä Benjamin Shwartz, kapellimestari Javier Perianes, piano Copland: Appalakkien kevät Ravel: Pianokonsertto G-duuri Stravinsky: Fantastinen scherzo Stravinsky: Satakielen laulu Ma 18.5. klo 19 Konserttimestarin ilta Dennis Kim, viulu David Fung, piano Soojin Han, sello Beethoven Pärt Anna palautetta, voit voittaa lippuja! Keräämme palautetta toiminnastamme. Vastaa osoitteessa: vastaa.innolink.fi/sso/tampere. Paperisia vastauslomakkeita ja postituskuoria jaetaan konserttien yhteydessä Tampere-talossa. Vastausaikaa on 1.5.2015 saakka. Tampere Filharmonian kausi 2015 2016 on julkistettu. Kausikortit ovat myynnissä nyt, yksittäisliput 13.5. alkaen. www.tamperefilharmonia.fi ORKESTERIA TUKEE: ORKESTERIN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANI: Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen