Naantalin monipolttoainevoimalaitos Satamatie 16 21100 Naantali

Etelä-Suomi Päätös Nro 214/2013/1 Dnro ESAVI/168/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen 1.11.2013 ASIA Turun Seudun Energiantuotanto Oy:n ympäristölupahakemus, joka koskee monipolttoainevoimalaitoksen toimintaa sekä hakemus toiminnan aloittamiseksi lupapäätöstä noudattaen muutoksenhausta huolimatta, Naantali LUVAN HAKIJA Turun Seudun Energiantuotanto Oy Satamatie 16 21100 Naantali Yritystunnus: 1730092-3 LAITOS Turun Seudun Energiantuotanto Oy Naantalin monipolttoainevoimalaitos Satamatie 16 21100 Naantali TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Monipolttoainevoimalaitos sijoitetaan kokonaisuudessaan Naantalin kaupungin 6. kaupunginosassa sijaitsevalle kiinteistölle 529-6-1-3. Kiinteistön omistaa TSE-Naantali Oy. Samalla kiinteistöllä 529-6-1-3 sijaitsevat nykyisen Naantalin voimalaitoksen voimalaitosrakennukset (kattila- ja turbiinirakennukset, rikinpoistolaitos ja jätevesienkäsittelylaitos), tuhka-, kalkki- ja kipsisiilot, lämpöakku, konttori, korjaamot, varasto- ja kunnossapitotilat, hiilikenttä, öljysäiliöt ja kytkinkenttä. Lisäksi pääosin tällä kiinteistöllä sijaitsee tuhkamäki, johon Naantalin nykyisen voimalaitoksen jätteitä on läjitetty. Kiinteistöllä sijaitsee myös Fingrid Oyj:n kaasuturbiinilaitos. Voimalaitostoimintoja sijaitsee myös kiinteistöillä 529-432-1-4 ja 529-432-3-4. HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 20.7.2012. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 0295 016 000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

2 (85) LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Monipolttoainevoimalaitos on luvanvarainen ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 3 b) ja 13 c) mukaan. Monipolttoainevoimalaitoksella ja Naantalin nykyisellä voimalaitoksella on sellainen ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin mukainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että toiminnoille on tarpeen hakea lupaa samanaikaisesti. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohtien 3 b) ja 13 c) mukaan. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Monipolttoainevoimalaitoksen osalta kyseessä on uusi toiminta, jolle ei ole aikaisempia ympäristölupia. Naantalin nykyisen voimalaitoksen toimintaan koskevat seuraavat luvat: Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupapäätös Nro 36/2004/2 (21.12.2004) koskien Fortum Power and Heat Oy: n Naantalin voimalaitoksen toimintaa, Vaasan hallinto-oikeuden päätös Nro 06/0061/3 (1.3.2006) ympäristölupaa koskevien valituksien johdosta ja Korkeimman hallintooikeuden päätös (taltio 3576, 27.12.2006) Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä koskevien valitusten johdosta. Turun Seudun Energiatuotanto Oy (aikaisemmin Fortum Power and Heat Oy) on jättänyt 30.12.2009 Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon (nykyisin Etelä-Suomen aluehallintovirasto) hakemuksen ympäristöluvan Nro 36/2004/2 lupamääräysten tarkistamista koskien. Hakemus on vireillä diaarinumerolla ESAVI/11/04.08/2010. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös 96/1998/4 (31.12.1998) Imatran Voima Oy:n jäähdytysveden johtamisesta laitokselle merestä sekä lämmenneiden jäähdytysvesien ja eräiden jätevesien johtamisesta mereen siltä osin kuin se koskee päätökseen sisältyvää lupaa johtaa laitokselle jäähdytysvettä. Luvan mukainen jäähdytysveden enimmäisottomäärä on 10,5 m 3 /s. Naantalin sataman toimintaa koskee Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 13.4.2007 myöntämä ympäristölupa Nro 15/2007/2. Vaasan hallinto-oikeus on antanut päätöksen diaarinumero 09/0152/1 (12.5.2009) koskien ympäristöluvasta tehtyjä valituksia. Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen

Alueen kaavoitustilanne 3 (85) diaarinumero 1862/1/09 (19.11.2010) koskien Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä tehtyjä valituksia. Maakuntakaava Alueella on voimassa Turun kaupunkiseudun maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 23.8.2004. Naantalin voimalaitos sijaitsee teollisuustoimintojen alueella (T). Kaavamääräyksen mukaan T-alueisiin kuuluvat valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät teollisuus-, varasto- ja vastaavaan käyttöön osoitetut alueet niihin kuuluvine suojavyöhykkeineen sekä liikenne- ja yhdyskuntateknisen huollon alueineen. Suunnittelumääräyksen mukaan alueelle ei saa sijoittaa uutta asumista ilman erityisperusteita. Voimalaitosalueen eteläosassa on satama-alue (LS). Luolalanjärven ympäristö on merkitty virkistysalueeksi (V). Satama-alueelle on osoitettu pohjoisesta yhteystarve sekä suurjännitelinja (Z) sekä maakaasuverkon reittivaihtoehto (K). Yleiskaava Voimalaitosalueella on voimassa Naantalin kaupunginvaltuuston 21.6.1982 hyväksymä Naantalin yleiskaava 1981 2000 -kaava. Sisäasiainministeriö on 22.7.1983 osin vahvistanut kaavan, mutta kaava on vahvistamaton mantereen osalta, jolla voimalaitosalue sijaitsee. Voimalaitosalue sijaitsee teollisuus- ja varastoalueella (T). Voimalaitosalueen eteläpuolella rannassa sijaitsee vesiliikenteen alue (LV). Kaavaan on merkitty höyryjohdot (H), kaukolämpöjohdot (L), sähkölinjat (Z) sekä rautatievaraus. Asemakaava Voimalaitoskiinteistö sijaitsee yhdistetyn teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueella (TTV) ympäristöministeriössä 7.3.1997 vahvistetun asemakaavan mukaan. Kaavamääräyksen mukaan TTV-alueella saadaan pitää ja rakentaa höyryvoimalaitos- ja kaasuturpiiniyksiköitä ja niiden polttoaineja huoltovarastoja sekä sähkön- ja lämmöntuotannon, -jakelun, -siirron ja -huollon kannalta tarpeellisia laitteita, rakenteita ja rakennuksia, korjaamo-, laboratorio-, sosiaali- ja konttoritiloja sekä majoitustiloja rakennus- ja korjaustöiden aikaiselle henkilöstölle. Kortteliin on varattava tila 200 autopaikan rakentamista varten. Tontin alasta saa käyttää 18 % rakentamiseen. Tontille rakennettavaksi sallittujen rakennusten ylimmän kohdan enimmäiskorkeus on 120 metriä ja yhteenlaskettu enimmäistilavuus 1 200 000 m 3. LAITOKSEN SIJAINTI JA YMPÄRISTÖ Voimalaitosalue sijaitsee Naantalin keskustan kaakkoispuolella Luolalanjärven ja Naantalinsalmen välissä sijaitsevalla satama-alueella.

4 (85) Voimalaitosaluetta lähimmät olemassa olevat asuinrakennukset sijaitsevat laitoskiinteistöstä pohjoiseen noin 100 metrin etäisyydellä Voimatiellä sekä länteen noin 1 000 metrin etäisyydellä Satamatien alkupäässä. Voimalaitosalueen ja Naantalin kaupungin väliselle alueelle on Humaliston osayleiskaavalla kaavoitettu uusia asuinalueita. Osayleiskaavan mukaan voimalaitosta lähimmät uudet asuinrakennukset sijoittuisivat Järveläntien länsipuolelle noin 450 metrin etäisyydelle voimalaitoskiinteistöstä sekä nykyisen Satamatien molemmille puolille noin 800 metrin etäisyydelle voimalaitoskiinteistöstä länteen. Nykyisen Satamatien ja Kopenkadun risteysalueen asemakaavan muutos on aloitettu ja kaavalla muodostetaan asuinkerrostalojen sekä yhdistettyjen liike- ja asuinkerrostalojen korttelialueita. Vesistöt ja niiden kuormitus Turun ja Naantalin merialueen veden laatua ja biologista tilaa sekä kalastoa ja kalastusta tarkkaillaan vuosittain. Yleisesti merialue on rehevöitynyt viime vuosikymmeninä ja rehevöitynyt vyöhyke on laajentunut sisäosista kohti avoimempia vesialueita. Joki- ja jätevesien vaikutus on havaittavissa salmi- ja lahtialueilla. Suuri osa rannikolle ja sisäsaaristoon kohdistuvasta kuormituksesta virtaa jokien mukana mantereelta. Suurin osa mereen kohdistuvasta kuormituksesta on hajakuormitusta ja tästä maatalouden osuus on selvästi suurin. Muita hajakuormituslähteitä ovat loma-asutus sekä metsätalous. Yhdyskuntien jätevedet vaikuttavat erityisesti asutuskeskusten lähistön rannikkovesien tilaan. Kalankasvatuksella on paikallista merkitystä monin paikoin väli- ja ulkosaaristossa. Teollisuuslaitosten kuormitus on Saaristomeren alueella nykyään vähäistä. Vuonna 2011 Turun merialueelle tuli jäte-, jokija valumavesissä arviolta yhteensä noin 129 tonnia fosforia ja 2 260 tonnia typpeä. Tästä kokonaiskuormituksesta jätevesien osuus oli fosforin osalta 5 % ja typen osalta 15 %. Jätevesikuormitus aiheutui valtaosin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamosta. Yleisestikin viime vuosina jätevesien osuus fosforikuormituksesta on ollut selvästi pienempi kuin valumavesien osuus. Typpikuormituksesta jätevesien osuus on yleensä noin 1/3 ja hajakuormituksen osuus noin 2/3. Aurajoen merkitys kuormittajana on suuri. Vuonna 2011 Aurajoen osuus koko Turun merialueen fosforikuormituksesta oli noin puolet ja typpikuormituksesta lähes puolet. Aurajoen, Ruskonjoen ja Hirvijoen tuoman kuormituksen lisäksi merialuetta kuormittavat jokien valuma-alueiden väliin jäävien alueiden ojavedet ja huuhtouma. Turun ja Naantalin edustan merialue kuuluu Kokemäenjoen- Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoitoalueille on laadittu vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat. Tavoitteena on, että vesien tila ei heikkene ja että vesien tila on mahdollisimman hyvä vuonna 2015. Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelman mukaan kuormituksen vähennystarve on suurinta aivan rannikon tuntumassa sijaitsevissa vesimuodostumissa, joissa jokikuormituksen ja yhdyskuntajätevesien vaikutus on voimakkainta. Teollisuussektorilla nykykäytännön mu-

Pohjavesialueet 5 (85) kaiset toimenpiteet tarkoittavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) tason saavuttamista. Ensisijaisesti suositeltavia lisätoimenpiteitä teollisuuden, merenkulun ja satamatoimintojen osalta ovat ympäristöriskien hallinnan parantaminen laaja-alaisesti. Vesistön ekologisen luokittelun perusteella Saaristomeren väli- ja ulkosaaristossa vesistön tila on lähes kokonaisuudessaan tyydyttävää. Myös suurimmassa osassa sisäsaaristoa vesistön tila on tyydyttävä, mutta suurten lahtien perukoissa ja kaupunkien edustoilla vesistön tila on välttävää tai huonoa. Saaristomeren tila on heikentynyt viime vuosikymmeninä. Ravinnepitoisuudet, varsinkin fosforipitoisuus, ja planktonlevien määrä on kasvanut. Myös pohjaeläimistössä, makrolevästössä ja kalastossa on tapahtunut suuria muutoksia. Saaristomeren näkyvin ongelma on rehevöityminen. Vesi on rehevöityneintä sisäsaaristossa ja mantereen lähellä erityisesti kaupunkien lähivesillä ja rannikon suurissa lahdissa. Myös väli- ja ulkosaaristo ovat rehevöityneet huomattavasti viime vuosikymmeninä. Saaristomeri on luontaisesti altis rehevöitymiselle, koska se on matala ja vesi vaihtuu hitaasti erityisesti suojaisissa lahdissa ja runsassaarisilla alueilla. Vuoden 2011 avovesikauden merialueen yleisluokituksessa Naantalinsalmi kuuluu tyydyttävään luokkaan. Tutkimuksen mukaan Naantalinsalmessa jäähdytysvedet sulattivat tai heikensivät jäätä, mutta avovesikaudella lämpökuorma ei ollut havaittavissa. Naantalinsalmeen johdettavat jätevedet ovat saattaneet lievästi heikentää veden hygieenistä laatua ja nostaa lievästi kokonaistyppimäärää. Turun ja Naantalin merialueen kuormittajat tarkkailevat jäähdytys- ja jätevesien vaikutusta merialueen kalastoon ja kalastukseen yhteistarkkailuna. Vuosia 2005 2009 koskevan tarkkailun (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 2010) mukaan Turun edustan kalasto muodostuu suurelta osin särkikaloista (47 % biomassasta) ja myös ahvenen osuus on merkittävä (36 % biomassasta). Pidemmällä aikavälillä ahventen määrä ja biomassa on noussut. Vuoden 2009 poikasnuottauksissa havaittiin kesän vanhoja poikasia 15 eri lajista. Aikaisempiin vuosiin verrattuna silakan poikasmäärät nuottauksissa olivat ennätyskorkeita. Huomioimalla myös muiden menetelmien tulokset voidaan todeta, että silakan lisääntymisessä sekä poikastiheydessä on tapahtunut parantumista. Turun ja Naantalin edusta on suosittua virkistyskalastusaluetta. Kalastus painottuu aktiivisiin vapavälineisiin. Virkistys- ja vapaa-ajankalastuksen tärkeimmät saaliskalat alueella olivat ahven, kuha ja hauki. Arvokkaiden lohikalojen saalisosuuksia voidaan pitää alhaisina. Ammattikalastus Turun ja Naantalin edustalla on vähentynyt. Selvityksen mukaan vuonna 2009 tarkkailualueella kalasti 7 ammattikalastajaa. Voimalaitosalueen läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita.

6 (85) Maaperän tila Monipolttoainevoimalaitoksen alue sijoittuu kalliorinteiden väliseen syvänteeseen. Maanpinta laskee kohti luoteessa sijaitsevaa Luolalanjärveä ollen tasovälillä +2 +10. Maaperä on pinnassa täyttöä paikoin useita metrejä, täyttö on epämääräistä ja paikoin erittäin kivistä. Täytön alla on paikoin savea yli 12 metriä. Savien alla on tiivistä ja kivistä moreenia useita metrejä ennen kallionpintaa. Kallio on erittäin rikkonaista. Maaperä on routivaa. Päästöt ilmaan ja ilmanlaatu Turun kaupunkiseudun vuoden 2011 ilmanlaaturaportin (Turun seudun ilmansuojelun yhteistyöryhmä, 2012) mukaan ympäristönsuojelulain nojalla lupavelvollisten laitosten rikkidioksidipäästöt olivat vuonna 2011 Turussa, Raisiossa, Naantalissa, Kaarinassa ja Paraisilla yhteensä 4 160 tonnia, typenoksidipäästöt 5 775 tonnia ja hiukkaspäästöt 440 tonnia. Lisäksi autoliikenne aiheutti alueella typenoksidipäästöjä noin 1 280 tonnia ja hiukkaspäästöjä noin 73 tonnia. Turun kaupunkiseudulla ilman laatua mitataan jatkuvatoimisilla mittauksilla, jotka kuvaavat kaikkien päästölähteiden yhteisvaikutusta ilmanlaatuun. Naantalin voimalaitosaluetta lähimmillä mittauspisteillä rikkidioksidin, typpidioksidin sekä hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet sekä lyhytaikaispitoisuudet ovat olleet viime vuosina raja- ja ohjearvoja selvästi pienempiä. Ilmanlaadun mittausverkosto käsitti kahdeksan mittausasemaa ja sääaseman vuonna 2011. Mittauspisteistä Naantalin keskustan, Turun Ruissalon ja Raision Kaanaan pisteet ovat Naantalin voimalaitosaluetta lähimmät. Rikkidioksidia mitattiin kaikilla kolmella mittauspisteellä. Typpidioksidia mitattiin Naantalin ja Ruissalon mittauspisteissä. Hengitettäviä hiukkasia mitattiin Naantalin mittauspisteessä ja otsonia Ruissalon mittauspisteessä. Viime vuosien aikana lyhytaikaiskeskiarvojen ohjearvot ovat ylittyneet ainoastaan satunnaisesti koko seuranta-alueen keskustojen mittauspisteillä. Tarkasteltuina vuosina raja-arvot eivät ylittyneet millään Turun kaupunkiseudun mittauspisteellä. Rikkidioksidipitoisuudet Turun kaupunkiseudulla ovat alhaisia. Vuosina 2008 2011 rikkidioksidin vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet Turun kaupunkiseudulla välillä 1 3 µg/m 3, kun vastaava pitoisuus Utön tausta-asemalla on ollut samana aikana 0,7 µg/m 3. Rikkidioksidipitoisuudet pienenivät Turun seudulla merkittäväksi erityisesti 1990-luvun alkupuolella. Rikkidioksidin vuosikeskiarvopitoisuudet olivat edellä mainituissa mittauspisteissä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa korkeimmillaan 7 9 µg/m 3 ja Turun kauppatorilla jopa 20 µg/m 3. Typpidioksidin vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet Naantalin ja Ruissalon mittausasemilla vuosina 2008 2011 välillä 7 20 µg/m 3, kun vastaava pitoisuus Utön tausta-asemalla on ollut samana aikana 2,8 3,9 µg/m 3. Typpidi-

7 (85) oksidin lyhytaikaispitoisuudet ovat Naantalin mittausasemalla alittaneet ohjearvot vuosina 2008 2011, mutta ohjearvopitoisuudet ovat tänä aikana joinain kuukausina satunnaisesti ylittyneet muilla mittausasemilla. Vuosina 2008 2011 hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) vuosikeskiarvot ovat Naantalissa vaihdelleet välillä 11 12 µg/m 3. Hengitettäville hiukkasien vuorokausiraja-arvo 50 µg/m 3 (sallittuja ylityksiä 35 kertaa kalenterivuodessa) ylittyi vuosina 2008 2011 Naantalissa korkeintaan kolmena vuorokautena vuodessa. Ruissalossa mitatut otsonipitoisuudet eivät ole ylittäneet asetettuja tiedotus- ja varoituskynnyksiä viime vuosina. Vuosina 2008 2011 otsonille asetetun terveysperusteisen päivittäisen kahdeksan tunnin tavoitearvon 120 µg/m 3 (sallittuja ylityksiä on 25 kalenterivuodessa kolmen vuoden keskiarvona) ylityksiä on ollut 0 5 vuorokautena vuosittain. Ilmanlaatuindeksillä kuvattuna Naantalin ilmanlaatu on ollut yleisimmin hyvä tai tyydyttävä vuosina 2008 2011. Näinä vuosina 37 49 % vuoden päivistä on ollut hyviä, 42 49 % tyydyttäviä, 6 13 % välttäviä, 0 2 % huonoja sekä alle 0,3 % erittäin huonoja vuorokauden huonoimman tunnin mukaan määriteltynä. Ilman laatu Naantalissa luokitellaan kuitenkin pääsääntöisesti hyväksi, kun tarkastellaan indeksien jakautumista tunneittain. Alueellinen leviämismalliselvitys Turun seudulla on toteutettu vuonna 2009 alueellinen päästöjen leviämismallinnus (Turun seudun päästöjen leviämismalliselvitys, Ilmatieteen laitos, 22.12.2009), joka kattaa energiantuotannon, teollisuuden, laivaliikenteen ja autoliikenteen typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöt. Lisäksi selvityksessä tarkasteltiin typpi- ja rikkilaskeumaa. Leviämismallilaskelmissa käytettiin vuoden 2007 päästötietoja, jolloin koko tutkimusalueen päästölähteiden kokonaispäästö oli 8 801 t NOx/a, 3 581 t SO 2 /a ja 585 t PM 10 /a. Naantalin nykyisen voimalaitoksen päästöt vuonna 2007 olivat 2 791 t NOx/a, 1 551 t SO 2 /a ja 117 t PM 10 /a. Lisäksi mallinnuksen tuloksia verrattiin ilmanlaadun mittauksiin. Kaikkien päästölähteiden ja alueellisen taustapitoisuuden vaikutuksesta alueella esiintyy rikkidioksidipitoisuuksia, jotka ovat korkeimmillaan alle 60 % ohjearvoista ja noin 30 % raja-arvoista. Merkittävin pitoisuuksiin vaikuttava päästölähde oli energiantuotanto ja teollisuus. Autoliikenteellä on merkittävin vaikutus ulkoilman typpidioksidipitoisuuksiin. Autoliikenteen päästöt aiheuttavat typpidioksidipitoisuuksia, jotka korkeimmillaan ylittävät ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot. Energiantuotannon ja teollisuuden päästöt aiheuttavat typpidioksidipitoisuuksia, jotka korkeimmillaankin alittavat selvästi raja- ja ohjearvot.

8 (85) Autoliikenteellä on merkittävin vaikutus ulkoilman hiukkaspitoisuuksiin. Autoliikenteen päästöt aiheuttavat typpidioksidipitoisuuksia, jotka korkeimmillaan ylittävät ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot. Selvityksessä on tarkasteltu mallinnettujen NO 2 - ja SO 2 -vuosipitoisuuksien muodostumista eri päästölähteistä ja taustapitoisuudesta. Ruissalon NO 2 - vuosipitoisuudesta yli 40 % aiheutuu taustasta, vajaa 40 % laivaliikenteestä ja vajaa 20 % autoliikenteestä. Pistelähteiden, kuten energiantuotannon ja teollisuuden päästöillä, on vain vähäinen vaikutus NO 2 - vuosipitoisuuteen. Ruissalon SO 2 -vuosipitoisuudesta yli 40 % aiheutuu taustasta, yli 40 % laivaliikenteestä ja noin 15 % pistelähteistä. Tarkastelun perusteella energiantuotannon päästöillä ei ole merkittävää vaikutusta Ruissalon typenoksidien ja rikkidioksidin pitkäaikaispitoisuuksiin. Leviämismallinnuksessa tarkasteltiin mallilaskelmien tuloksia suhteessa ilmanlaadun mittauksiin. Leviämismallinnuksessa käytettiin vuoden 2007 päästötietoja ja vuosien 2005 2007 meteorologista aikasarjaa. Verrattaessa mallinnuksella saatuja korkeimpia epäpuhtauspitoisuuksia mitattuihin vuosien 2005 2007 korkeimpiin pitoisuuksiin Ruissalossa nähdään, että mallinnetut typpidioksidin vuosikeskiarvot sekä vuorokausikeskiarvoon verrannolliset pitoisuudet ovat jonkin verran mitattuja pitoisuuksia korkeampia. Sen sijaan rikkidioksidin mallinnetut ja mitatut korkeimmat vuosikeskiarvot ovat lähes samansuuruiset. Leviämismallinnuksessa on tarkasteltu myös typpi- ja rikkilaskeuman alueellista vaihtelua. Laskelmien mukaan nitraattityppilaskeuma ilman alueellista taustalaskeumaa on tutkimusalueella korkeimmillaan 397 mg N/m 2 ja autoliikenteen vaikutuspiirissä yli 120 mg N/m 2 vuodessa. Sulfaattilaskeuma on korkeimmillaan noin 397 mg S/m 2 ja laivaliikenteen sekä energiantuotannon ja teollisuuden vaikutuspiirissä yli 150 mg S/m 2. Tutkimusalueen laitamilla Turun seudun päästölähteiden aiheuttama nitraattitypen laskeuma on alle 30 mg N/m 2 ja sulfaattilaskeuma alle 20 mg S/m 2. Bioindikaattorikartoitukset Turun seudun ilmanlaatua on tutkittu bioindikaattoriselvityksillä. Selvityksiä on tehty vuosina 1990 1991, 1995 1996, 2000 2001 ja 2005 2006. Seuraava bioindikaattoriselvitys toteutetaan vuonna 2015. Viimeisimmän bioindikaattoriselvityksen (Turun seudun ilmanlaadun bioindikaattoriselvitys 2005 2006, Jyväskylän yliopisto, 2007) perusteella havupuiden harsuuntuminen on vähentynyt tutkimusalueella voimakkaasti. Suurin vähennys on tapahtunut kuormitetuilla alueilla, mutta harsuuntuminen on vähentynyt myös tausta-alueella. Vuonna 2000 Turun seudulla koko tutkimusalueen keskimääräinen harsuuntumisaste oli 22,8 %, kun se vuonna 2005 oli 14,6 %. Harsuuntuneisuudessa ei kuitenkaan havaittu alueellisia eroja ja neulaskadon ei myöskään ole havaittu keskittyvän voimakkaimmin kuormitetuille alueille.

Luonnonsuojelukohteet 9 (85) Jäkäläkasvillisuutta kuvaava IAP-ilmanpuhtausindeksi (Index of Atmospheric Purity) esittää eri jäkälälajien esiintymistä ottaen huomioon eri lajien herkkyydet ilman epäpuhtauksille. Korkea indeksiarvo kuvaa runsasta jäkälälajistoa indikoiden hyvää ilmanlaatua (> 3,0 vastaa tausta-alueiden lajistoa), kun taas matala indeksiarvo kuvaa lajistoltaan köyhtynyttä aluetta (2,0 3,0 lieviä muutoksia, 1,0 2,0 köyhtynyt lajisto, 0,5 1,0 erittäin selvästi köyhtynyt alue sekä < 0,5 jäkäläautio tai lähes jäkäläautio). Viimeisimmässä tutkimuksessa koko alueen IAP-indeksin keskiarvo on 1,53, kuormitettujen alueiden keskiarvo 1,47 ja tausta-alueiden 1,93. Sekä kuormitetuilla että tausta-aluilla vuoden 2005 2006 IAP-indeksi, jäkälien puukohtainen lajimäärä sekä sormipaisukarpeen peittävyys olivat laskeneet verrattuna kaikkiin aikaisempiin tutkimusvuosiin, mikä ilmentää taantumista. Kuitenkin viherlevän yleisyyden vähentyminen sekä erityisesti edelliseen tutkimukseen verrattuna sormipaisukarpeen vaurioiden parantuminen kuvastavat ilmanlaadun parantumista. Verrattuna vuoteen 2000 terveen sormipaisukarpeen alueet ovat huomattavasti kasvaneet ja lisäksi pahojen vaurioiden ja selvien vaurioiden vyöhykkeet ovat pienentyneet. Neulasten alkuainepitoisuudet noudattelevat päästölähteiden aiheuttamaa kuormitusta. Uusimman tutkimuksen mukaan koko alueen keskimääräinen rikkipitoisuus oli kohonnut verrattuna kahden viimeisimmän tutkimuskerran pitoisuuksiin nähden, mutta laskenut verrattuna vuoden 1990 tasoon. Neulasten rikkipitoisuudet ovat samaa tasoa kuin Keski-Suomessa, Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla. Aikaisemmissa tutkimuksissa sammalten raskasmetallipitoisuuksia ei tutkittu, mutta Turun alueella pitoisuuksia on tutkittu vuosina 1991 1993. Verrattaessa vuosien 2005 2006 pitoisuuksia aikaisempiin voidaan todeta, että pitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti. Kokonaisuudessaan bioindikaattoritutkimukset osoittavat ilmanlaadun pysyneen samalla tasolla kuormitetulla alueella ja tausta-alueella hieman parantuneen. Naantalin voimalaitosta lähimmät Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet ovat lähimmillään noin 3,5 km etäisyydellä Turun kaupungissa sijaitseva Ruissalon lehdot -alue sekä nykyisen Maskun kunnassa lähimmillään noin 8 km etäisyydellä sijaitsevat Oukkulanlahti ja Lemun lehdot -alueet. HAKEMUS Hakemuksen mukaisessa voimalaitoshankkeessa on kysymys nykyisen voimalaitoksen korvaamisesta osin uuden tekniikan laitoksella sekä uusiutuvien polttoaineiden käytön lisäämisellä. Lupaa haetaan erilaisten biopolttoaineiden, kivihiilen, turpeen, jalostamokaasun ja öljyn poltolle. Lisäksi lupaa haetaan jäteperäisen kierrätyspolttoaineen polttamiseksi yhdessä muiden polttoaineiden kanssa. Toiminnanharjoittaja hakee mahdollisuutta käyttää voimalaitosta sekä tavanomaisia polttoaineita käyttävänä LCPlaitoksena että jätteenpolttoasetuksen mukaisena rinnakkaispolttolaitoksena.

10 (85) LAITOS JA SEN TOIMINTA Prosessit Monipolttoainevoimalaitos käsittää kiinteiden polttoaineiden käsittelylaitteistot, kattilaitoksen, turbiinigeneraattorilaitoksen, savukaasujen käsittelyjärjestelmät, tuhkien ja savukaasunpuhdistuksen lopputuotteen varastoinnin sekä liitynnät olemassa oleviin jäähdytysvesi-, polttoöljy-, sähkö- ja kaukolämpöjärjestelmiin sekä mahdollisesti oman vesilaitoksen. Naantalin monipolttoainevoimalaitosta käytetään nykyisen Naantalin voimalaitoksen käyttö- ja kunnossapitoresursseilla. Voimalaitos liitetään olemassa olevan kytkinkentän kautta sähköverkkoon. Laitoksen prosessit liitetään omaan automaatiojärjestelmään ja laitoksen käyttöä valvotaan nykyisen laitoksen henkilöstöllä joko nykyisen voimalaitoksen valvomosta tai uudesta kaikille laitoksille yhteisestä valvomosta. Voimalaitosta käytetään ympäri vuoden vuosittaista huoltoseisokkia lukuun ottamatta. Voimalaitoksen kattila on kiertoleijukattila, jossa poltetaan kivihiiltä, erilaisia biopolttoaineita, turvetta sekä jalostamokaasua. Kiertoleijukattilan polttoaineteho on enintään 450 MW. Kattilaa voidaan minimissään käyttää noin 180 MW:n polttoaineteholla. Laitos varustetaan noin 30 50 MW:n apujäähdyttimellä, jolla lämpöä voidaan siirtää jäähdytysveteen lämmöntarpeen alittaessa laitoksen minimilämmöntuotannon. Kattilan keskimääräinen hyötysuhde on 93 %. Kattilan arvioitu käyntiaika (huipun käyttöaika) on 6 200 tuntia vuodessa. Kiertoleijukattila mahdollistaa erilaisten polttoaineiden käytön joustavasti. Kiinteät polttoaineet syötetään kattilaan sulkusyöttimillä varustettujen pudotustorvien kautta. Jalostamokaasu ja öljyt syötetään kattilan polttimiin. Kuuma petihiekka kuumentaa ja sytyttää polttoaineet nopeasti. Kiertoleijukattilalle on ominaista tulipesän voimakas pyörteisyys, jonka vuoksi polttoaineet sekoittuvat nopeasti ja tasaisesti petimateriaalin ja palamistuotteiden kanssa. Kiertoleijukattilassa palaminen tapahtuu tyypillisesti 800 950 ºC:n lämpötilassa. Jätteiden rinnakkaispoltossa vähimmäislämpötila on 850 ºC. Tulipesästä kaasuvirtauksen mukana ulos lähtevät partikkelit erotetaan syklonilla ja palautetaan takaisin tulipesän alaosaan. Poltossa tarvittava palamisilma tuodaan kattilaan primääri-, sekundääri- ja tertiääriilmansyöttöjen kautta. Leijutusilmana käytettävä primääri-ilma syötetään kattilaan alaosan arinan läpi. Sekundääri- ja tertiääri-ilmat syötetään ilman vaiheistuksen aikaansaamiseksi kattilan eri korkeuksille. Palamisilmaa lämmitetään höyryn tai savukaasun lämpöä hyödyntävillä ilman esilämmittimillä. Tulipesään voidaan johtaa osa puhdistetuista savukaasuista tietyissä käyttötilanteissa. Tällä kiertokaasulla säädetään polttolämpötilaa ja vähennetään NO x -päästöjen syntymistä. Petihiekka syötetään hiekkasiilosta kattilaan omalla järjestelmällä painovoimaisesti. Pohjatuhka poistetaan kattilasta poistotorvien kautta jäähdytetyillä tuhkaruuveilla. Käynnistyspolttoaineena ja häiriötilanteissa tukipolttoaineena käytetään polttoöljyä. Öljypolttimien yhteenlaskettu polttoaineteho on noin 150 MW.

11 (85) Kattila on luonnonkiertokattila. Luonnonkiertokattilassa veden ja höyryn kierto kattilan höyrystimestä lieriöön ja takaisin tapahtuu veden ja vesihöyryn tiheyseron perusteella. Osa palamisen tuottamasta lämmöstä siirretään kattilan vesi-höyrypiiriin tulipesässä höyrystinpintojen sekä mahdollisen tulipesätulistimen kautta. Tulipesästä savukaasut poistuvat syklonin kautta kattilan lämmöntalteenotto-osaan, missä savukaasujen lämpöä siirretään tulistimille sekä syöttöveden ja ilman esilämmittimille. Lämmöntalteenotto-osasta savukaasut johdetaan savukaasun käsittelyyn. Voimalaitoksen kattilassa tuotettu kuuma ja korkeapaineinen tulistettu höyry johdetaan höyryturbiiniin. Turbiiniin johdettavan höyryn lämpötila on noin 550 560 C. Höyryturbiini on kaksi- tai kolmepesäinen useammalla väliotolla varustettu turbiini. Turbiini on kytketty suoraan generaattoriin. Voimalaitostontin vieressä on 110 kv kytkinkenttä ja 110 kv:n sähkölinjat, johon uusi voimalaitos kytketään. Turbiinin väliotoista ja turbiinin jälkeen höyry johdetaan kaukolämmönsiirtimille ja prosessihöyryn toimitukseen. Voimalaitoksella kaukolämmön tuotanto tapahtuu kaksivaiheisena kahdella kaukolämmönsiirtimellä. Kaukolämmön tuotannon ja prosessihöyryn toimituksen lisäksi höyryä käytetään myös muun muassa syöttöveden ja päälauhteen lämmitykseen. Turbiinin ohitustilanteessa kaukolämpöä voidaan tuottaa kattilalta saatavasta tuorehöyrystä reduktiokaukolämmönsiirtimellä ja prosessihöyryä höyryreduktion kautta. Sähköntuotannon tehostamiseksi voimalaitosprosessiin voi kuulua välitulistuspiiri. Välitulistuksessa osa höyrystä johdetaan turbiinin korkeapaineosasta takaisin kattilaan, jossa se kuumennetaan uudelleen ja johdetaan takaisin turbiiniin. Vesi-höyrypiirissä vedeksi lauhtunut höyry käsitellään lauhteenkäsittelylaitoksessa ja johdetaan edelleen syöttövesisäiliöön. Säiliöön johdetaan muun muassa kaukolämmönsiirtimiltä tuleva päälauhde, höyryä hyödyntävien ilmanlämmittimien ja syöttöveden esilämmittimien lauhteet sekä mahdolliset prosessilauhteet. Syöttövesisäiliöstä vesi pumpataan syöttöveden esilämmittimien kautta uuteen kiertoon kattilaan. Syöttövettä käytetään vesi-höyryprosessissa myös ruiskutuksiin eri tarkoituksia varten. Syöttövesisäiliöön tuodaan vedenkäsittelylaitoksella valmistettu lisävesi, jolla korvataan piiristä poistuva vesi. Voimalaitoksella on omia kaukolämmön ja höyryn kuluttajia. Omakäyttölämpö otetaan kaukolämpöverkosta voimalaitoksen sulkuventtiilien ulkopuolelta, jolloin lämpöä saadaan myös voimalaitoksen seisokkiaikana. Omakäyttöhöyry otetaan turbiinin väliotosta. Laitoksen käynnistyksessä käytetään nykyiseltä Naantalin voimalaitokselta saatavaa höyryä, joka on tuotettu joko kivihiili- tai sähkökattiloilla. Vaihtoehtoisesti apuhöyry voidaan tuottaa siirrettävillä höyrynkehittimillä. Kattilan suunnittelussa huomioidaan IE-direktiviissä rinnakkaispoltolle asetetut vaatimukset, jotka koskevat muun muassa savukaasun lämpötilaa ja viipymää sekä automaattista jätteensyötön pysäytysjärjestelmää.

12 (85) Tuotanto Voimalaitoksella tuotetaan sähköä, kaukolämpöä ja prosessihöyryä. Laitos tuottaa kaukolämmön peruskuorman Turun, Naantalin, Raision ja Kaarinan kaupunkien alueelle. Kaukolämpö tuotetaan Oy Turku Energia - Åbo Energi Ab:lle, joka vastaa kaukolämmön jakelusta edelleen koko alueelle. Voimalaitos tuottaa prosessihöyryn voimalaitoksen läheisyydessä olevalle teollisuudelle. Höyry tuotetaan Fortum Power and Heat Oy:lle, joka puolestaan vastaa höyryn jakelusta. Tyypillisessä ajotilanteessa laitoksen bruttosähköteho on noin 134 MW, kaukolämpöteho noin 220 MW ja prosessihöyryteho noin 50 MW. Voimalaitoksen maksimibruttosähköteho on 145 MW. Mitoituksessa varaudutaan tuottamaan maksimissaan kaukolämpöä 250 MW ja prosessihöyryä 75 MW. Laitoksella tuotetaan keskimääräisenä tuotantovuotena 830 GWh sähköä, 1 360 GWh kaukolämpöä ja 310 GWh prosessihöyryä. Suurimman tuotantovuoden tuotantoluvut ovat noin 10 % mainittuja lukuja suurempia. Uudella voimalaitoksella korvataan olemassa olevan Naantalin voimalaitoksen tuotantoa, joka jää kaukolämmöntuotannon huippu- ja varakäyttöön uuden laitoksen käyttöönoton myötä. Polttoaineet sekä niiden varastointi ja käsittely LCP-käytössä voimalaitoksella käytetään polttoaineina kivihiiltä, erilaisia biopolttoaineita, turvetta ja jalostamokaasua. Biopolttoaineet koostuvat erilaisista puu- ja peltopohjaisista biopolttoaineista. Rinnakkaispoltossa voimalaitoksella käytetään lisäksi jäteperäisiä kierrätyspolttoaineita. Laitoksella käytettävien polttoaineiden määrät ja vaihteluvälit on esitetty seuraavassa taulukossa. GWh/a t/a Puupolttoaineet, josta: 600 1 500 260 000 740 000 - Kokopuu- tai rankahake 0 100 0 45 000 - Metsätähdehake tai -murske 500 1 200 240 000 580 000 - Kannot 0 100 0 35 000 - Kuori 50 100 15 000 40 000 - Sahanpuru, kutterilastut, purut 50 100 18 000 36 000 - Puupelletit ja -briketit 0 50 0 12 000 Peltopolttoaineet; viljakasvit ja olki 150 200 40 000 55 000 Turve 0 280 0 110 000 Kivihiili 900 2 000 135 000 300 000 Jalostamokaasu 0 30 0 2 300 Jäteperäiset kierrätyspolttoaineet 155 20 000 40 000 Kevyt ja/tai raskas polttoöljy 0 28 0 2 460 Yhteensä 2 700 3 300 Keskimääräisenä tuotantovuotena polttoaineiden käyttö on 2 800 GWh/a ja enimmäiskäyttömäärä on 3 300 GWh/a. Polttoaineenkulutus ei sisällä öljyn

13 (85) käyttöä käynnistys- ja häiriötilanteissa. Tyypillinen polttoaineiden vuosijakauma polttoaine-energiasta on 57 % kivihiiltä, 35 % biopolttoaineita, 8 % turvetta ja vajaa prosentti jalostamokaasua. Biopolttoaineiden käyttöä lisätään polttoaineiden saatavuuden mukaan. Lisäksi suunnittelussa varaudutaan jälkikäteen asennettaviin maakaasupolttimiin. Kotitalouksien sekä kaupan ja teollisuuden pakkausjätteistä valmistetun kierrätyspolttoaineen osuus polttoaine-energiasta on vuositasolla keskimäärin 5 % ja vuorokausitasolla enintään 10 %, muiden polttoaineiden käytön vähetessä vastaavasti. Enimmäisvuosimäärä on 40 000 tonnia. Jäteperäisten polttoaineiden hyödyntäminen riippuu pääosin Turun seudun tulevaisuuden jätehuoltoratkaisuista. Voimalaitoksen polttoainejakauma voi lyhyellä aikavälillä vaihdella esitetyistä vuositason jakaumista. Rikinpoistoa mitoittavan kivihiilen suurin hetkittäinen osuus on 90 %. Laitoksen suunnittelussa varaudutaan biopolttoaineiden käytön lisäämiseen sekä maakaasun polttoon. Voimalaitos hyödyntää nykyisen laitoksen kivihiilen laivakuljetusten vastaanotto-, varastointi- ja käsittelyjärjestelmiä. Maantiekuljetuksina tuotaville kiinteille polttoaineille rakennetaan uudet järjestelmät. Puupohjaisille biopolttoaineille, peltobiomassalle sekä kierrätyspolttoaineille kullekin rakennetaan oma vastaanotto-, käsittely- ja kuljetusjärjestelmä. Mahdollisesti käytettävä turve käsitellään puubiomassan järjestelmien kautta. Kivihiilen käsittely ja varastointi Hiili kuljetetaan voimalaitokselle laivalla nykyisen Naantalin sataman kautta. Satamasta nykyiseen hiilivarastoon siirrettävä kivihiili punnitaan. Hiilivarastoa muotoillaan ja tiivistetään pölyhaittojen ja itsesyttymisen estämiseksi. Hiilivarastosta hiili siirretään olevassa oleviin käsittelyjärjestelmiin (metallien erotus ja murskaus) ja edelleen kattilaa varten rakennettavaan jälkimurskaukseen, jossa kivihiili murskataan polttokelpoiseen palakokoon. Murskattu kivihiili siirretään uudelle voimalaitokselle rakennettavaa omaa koteloitua kuljetinjärjestelmää pitkin kattilan syöttösiiloihin. Syöttösiiloista hiili syötetään kattilan tulipesään. Uuden voimalaitoksen käyttöönoton myötä kivihiilen käyttö vähennee nykyisen laitoksen käyttömäärästä. Kivihiilivaraston koko tulee olemaan 150 000 350 000 tonnia. Kivihiilen käytön vähenemisen myötä käytettävissä olevan kivihiilivaraston koko pienenee vähintään 150 000 tonnia. Puuperäisten biopolttoaineiden käsittely ja varastointi Puuperäisinä biopolttoaineina käytetään kokopuu- tai rankahaketta, metsätähdehaketta ja -mursketta, kantoja, kuorta, sahanpurua ja kutterinlastuja sekä puupellettejä ja -brikettejä. Polttoaineet kuljetetaan voimalaitokselle auto- ja laivakuljetuksina. Kaikki kuljetukset punnitaan. Toiminnan alkaessa arvioidaan, että puolet biopolttoaineista tuodaan autokuljetuksilla ja puolet

14 (85) laivakuljetuksilla. Tarkoituksena on, että puuperäinen biomassa toimitetaan laitokselle polttokelpoisena (haketettuna, lastuina, puruna tai pelletteinä). Autokuljetuksina tuotavat polttoaineet vastaanotetaan vastaanottoasemalle, jossa on kolme kolakuljettimella varustettua (noin 200 m³) vastaanottolinjaa. Pääperiaatteena on, että erilaatuinen polttoaine voidaan vastaanottaa eri linjoihin. Puupolttoaineesta tehdään mahdollisimman homogeeninen seos vastaanottoaseman linjojen purkauskapasiteettia säätämällä. Vastaanottoaseman linjoilta polttoaine kuljetetaan yhteisellä kuljettimella käsittelyrakennukseen. Käsittelyssä polttoaine seulotaan (kiekkoseulat) ja seulojen ylite johdetaan jälkimurskalle. Seulonnan yhteydessä on erotusmagneetti metallien erottamiseksi. Käsittelyn jälkeen materiaali johdetaan biopolttoainevarastoon. Varasto voidaan toteuttaa joko siiloina tai yhtenäisenä katettuna aumavarastona. Alustavasti siilojen koko on noin 2 x 3 000 m 3 ja vaihtoehtoisen aumavaraston koko noin 6 000 8 000 m 3. Varastosta polttoaine puretaan hihnakuljettimelle ja siirretään edelleen kattilasiiloihin. Laivakuljetus edellyttää omaa laivojen purku- ja välivarastointijärjestelmää. Pölyämättömät polttoaineet voidaan välivarastoida hiilikentällä kattamattomassa ulkovarastossa. Peltobiomassojen varastointi ja käsittely Laitoksella hyödynnettävät peltobiomassat ovat olkea ja erilaisia viljapohjaisia polttoaineita. Polttoaineet kuljetetaan voimalaitokselle autokuljetuksina. Kaikki kuljetukset punnitaan. Olki toimitetaan voimalaitokselle paaleina. Paalien sidontaköydet katkaistaan ja poistetaan tai murskataan polttoaineen joukkoon. Paalit rikotaan ja hienonnetaan. Olkisilppu johdetaan esimerkiksi puhallusjärjestelmällä suoraan kattilan tulipesään ilman välivarastoa pölyämisen estämiseksi. Vaihtoehtoisesti olkisilppu johdetaan toiseen biopolttoainesiiloon, jossa se sekoittuu muuhun polttoaineeseen. Tekniikka valitaan laitoksen suunnittelun edetessä. Turpeen varastointi ja käsittely Laitoksella hyödynnettävä turve on joko jyrsinturvetta tai palaturvetta. Turve kuljetetaan voimalaitokselle autokuljetuksina. Kaikki kuljetukset punnitaan. Turpeen polttoon varaudutaan lähinnä kivihiiltä korvaavana polttoaineena ja sen käyttö oletetaan melko vähäiseksi. Turpeelle ei rakenneta omaa erillistä vastaanottojärjestelmää, vaan sen vastaanotossa, käsittelyssä ja varastoinnissa käytetään puupohjaisen biopolttoaineen järjestelmiä. Öljyjen ja jalostamokaasun varastointi ja käsittely Kevyttä tai raskasta polttoöljyä käytetään laitoksen käynnistyspolttoaineena ja häiriötilanteissa tukipolttoaineena. Käytettävä öljy varastoidaan nykyisen Naantalin voimalaitoksen öljysäiliöissä ja johdetaan laitokselle omalla pumppausjärjestelmällä. Polttoöljyt pumpataan säiliöistä voimalaitokselle

15 (85) putkissa, jotka kulkevat öljynilmaisulangalla tai vastaavalla varustetuissa putkikanaaleissa. Jalostamokaasu johdetaan laitokselle hyödyntäen olemassa olevaa siirtoputkistoa. Jalostamokaasu johdetaan jalostamolta suoraan polttoon ilman varastointia. Kierrätyspolttoaineiden varastointi ja käsittely Voimalaitokselle tuotava kierrätyspolttoaine on valmistettu syntypaikkalajitellusta kaupan ja teollisuuden jätteistä tai erilliskerätystä yhdyskuntajätteestä (energiajäte). Turun alueella kerättävä energiajäte sisältää muun muassa pakkausmuovia (ei PVC), paperia, pahvia, kartonkia, puupakkauksia, muovia, solumuovia ja vaatteita. Kierrätyspolttoaine tuodaan voimalaitokselle polttokelpoiseksi valmistettuna. Polttoaine ei sisällä merkittäviä määriä palamattomia aineita (metalli, lasi, keramiikka ja kiviaines) ja se on murskattu leijukattilalle sopivaan palakokoon. Kierrätyspolttoaineiden laatuun vaikuttaa sekä polttoaineiden valmistusprosessi että raaka-aineena käytettävien syntypaikkalajiteltujen jätemateriaalien koostumus. Käytännössä kierrätyspolttoaine koostuu muovimateriaalista sekä paperi- ja puuperäisistä aineksista ja tekstiileistä. Kiinteiden kierrätyspolttoaineiden laatuluokitusta koskee standardi SFS-EN 15359. Standardin viisiportainen luokitus perustuu teholliseen lämpöarvoon sekä kloori- ja elohopeapitoisuuksiin. Lupahakemuksen mukainen kierrätyspolttoaine (SRF, Solid Recovered Fuels) sijoittuu lämpöarvon laajimman vaihteluvälin perusteella luokkiin 2 5 ja tyypillisen vaihteluvälin perusteella luokkiin 3 ja 4. Laajimman vaihteluvälin perusteella polttoaine sijoittuu klooripitoisuuden osalta luokkiin 1 3 ja elohopeapitoisuuden perusteella luokkaan 1. Hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella kierrätyspolttoaineen huonoimman mahdollisen laatuluokan määrittää siten lämpöarvo. Edellä esitetysti polttoainetta ei tyypillisen lämpöarvonsa perusteella luokitella huonoimpaan luokkaan 5 (< 10MJ/kg). Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) sisältää jäteluettelon. Laitoksella poltettavat jätejakeet kuuluvat pääryhmiin 15 (Pakkausjätteet), 17 (Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet) tai 20 (Yhdyskuntajätteet; asumisessa syntyvät jätteet ja niihin rinnastettavat kaupan, teollisuuden ja muiden laitosten jätteet, erilliskerätyt jakeet mukaan luettuina). Yksityiskohtainen polttoaineiden jakauma on esitetty seuraavassa taulukossa. Jätenimike Tunnusnumero t/a Paperi- ja kartonkipakkaukset 15 01 01 0 30 000 Muovipakkaukset 15 01 02 0 30 000 Puupakkaukset 15 01 03 0 10 000 Sekalaiset pakkaukset 15 01 06 0 10 000 Tekstiilipakkaukset 15 01 09 0 5 000 Puu 17 02 01 0 5 000 Muovi 17 02 03 0 30 000 Paperi ja kartonki 20 01 01 0 30 000 Tekstiilit 20 01 11 0 5 000 Puu (ei sisällä vaarallisia aineita) 20 01 38 0 5 000 Muovi 20 01 39 0 30 000

16 (85) Kierrätyspolttoaineet kuljetetaan voimalaitokselle autokuljetuksina umpinaisilla konteilla. Kaikki kuljetukset punnitaan. Polttoaine tulee voimalaitokselle laadultaan ja palakooltaan polttokelpoisena. Kierrätyspolttoaineelle on oma vastaanottojärjestelmä. Kontit siirretään autosta mekaanisesti omille jalustoilleen, jotka sijaitsevat katetussa ulkovarastossa. Konteista kierrätyspolttoaine puretaan mekaaniselle kuljettimelle, joka siirtää polttoaineen omassa kuljetusjärjestelmässä suoraan kattilalaitokselle ja edelleen kattilan tulipesään ilman erillistä varastosiiloa. Kuljetinjärjestelmä varustetaan automaattisella pysäytysjärjestelmällä. Kemikaalien käyttö ja varastointi Useimpia voimalaitoksella varastoitavista kemikaaleista käytetään joko vesien käsittelyyn tai savukaasujen käsittelyyn. Ympäristölle vaarallisia aineita varastoidaan ja käytetään asianmukaisesti. Voimalaitoksella käytettävän merkittävät kemikaali on esitetty seuraavassa taulukossa. Käyttö, t/a Apuaine/kemikaali Luokitus CASnumero Enimmäismäärä laitoksella, t Käyttötarkoitus Petihiekka - - 15 000 Palamisprosessi tulipesässä Kalkkikivi (Ca- CO 3 ) tai dolomiitti - 471-34-1 (kalkkikivi) 10 000 400 Rikinsidonta tulipesässä Ammoniakin vesiliuos (< 25 %) C 1336-21-6 800 40 SNCR, prosessiveden jälkikemikalisointi Ca(OH) 2 Xi 1305-62-0 0 450 40 Savukaasujen puhdistus, kloorinsidonta Aktiivihiili - - 0 200 30 Savukaasujen puhdistus Rautasulfaatti FeSO 4 / Fe2(SO 4 ) 3 Rikkihappo H 2 SO 4 (98 %) Xn 7720-78- 7, 223-072-9 Natriumhypokloriitti NaClO (noin 15 %) Lipeä NaOH (50 %) Suolahappo HCl (33 %) 40 10 Vedenkäsittely (esikäsittely) C 766-93-9 60 30 Vedenkäsittely (esikäsittely, ioninvaihdon elvytys) C 7681-52-9 32 5 Vedenkäsittely (esikäsittely) C 1310-73-2 50 30 Vedenkäsittely (käänteisosmoosi, ioninvaihdon elvytys) C 7647-01-0 40 20 Vedenkäsittely (käänteisosmoosi, ioninvaihdon elvytys)

17 (85) Savukaasupäästöjen vähentämiseen käytetään rikinsidontakemikaalia, ammoniakin vesiliuosta (SNCR-järjestelmä) sekä rinnakkaispoltossa kalsiumhydroksidia ja tarvittaessa aktiivihiiltä. Rikinsidontakemikaali, kalsiumhydoksidi ja aktiivihiili varastoidaan omissa siiloissaan ja nestemäisen ammoniakin vesiliuos omassa säiliössään. Rikinsidontakemikaali varastoidaan nykyisen laitoksen olemassa olevassa 860 m 3 :n siilossa tai uudessa noin 600 m 3 :n siilossa. Ammoniakin vesiliuos varastoidaan noin 50 m 3 :n säiliössä, kalsiumhydroksidi noin 120 m 3 :n säiliössä ja aktiivihiili noin 50 m 3 :n siilossa. Valmistettaessa prosessivettä merivedestä käytetään kemikaaleja veden esikäsittelyyn sekä käänteisosmoosilaitteiston pesuihin. Veden esikäsittelykemikaaleina voidaan käyttää muun muassa rautasulfaattia, rikkihappoa ja natriumhypokloriittia. Käänteisosmoosiprosessissa käytetään suolojen kiteytymisen ehkäisemisevää kemikaalia (antiskalantti) sekä kalvojen pesuihin emäs- ja happoliuoksia (NaOH, NaEDTA, HCl, sitruunahappo) sekä desinfioivia aineita. Käänteisosmoosiprosessin jälkeisessä ioninvaihdossa käytetään elvytyskemikaaleina emäksiä ja happoja (rikkihappo tai suolahappo sekä NaOH). Prosessiveden jälkiannostelukemikaalina voidaan käyttää ammoniakin vesiliuosta (< 25 %) ja mahdollisesti muita kemikaaleja. Voimalaitoksella käytetään erilaisia voitelu-, hydrauli-, säätö- ja tiivisteöljyjä. Öljyt varastoidaan laitoksella myyntipakkauksissaan. Tulipesässä käytettävä petihiekka on tyypillisesti seulottua luonnonhiekkaa. Petihiekan kulutus riippuu hiekan vaihtotarpeesta, johon vaikuttaa mm. käytettävistä polttoaineista ja niiden mukana tulevien epäpuhtauksien määrä. Petihiekka varastoidaan tilavuudeltaan noin 400 m 3 siilossa. Veden hankinta ja käsittely Jäähdytysvesi Monipolttoainevoimalaitos ottaa merivettä Naantalinsalmesta nykyisen voimalaitoksen järjestelmän kautta jäähdytysvedeksi. Merivettä johdetaan laitokselle noin 13 milj. m 3 /a. Jäähdytysvettä käytetään avoimen ja suljetun jäähdytysvesipiirin jäähdyttämiseen. Avoimella jäähdytysvesipiirillä jäähdytetään suljettua jäähdytysvesipiiriä, apujäähdytintä sekä kattilan ulospuhallussäiliöitä. Apujäähdytintä käytetään toimitettaessa lämpöä kattilan minimitehoa vastaavaa tuotantoa vähemmän. Suljettuun jäähdytysvesijärjestelmään on kytketty generaattorin jäähdyttimet, turbiinin voitelu- ja säätö-öljyjäähdyttimet, näytteenottokeskuksen sekä pohjatuhkajärjestelmän ja syöttövesipumppujen jäähdytys. Suljetun jäähdytysvesikierron jäähdytysvettä kierrätetään jäähdytysvesikierron omilla pumpuilla. Suljettuun jäähdytysvesikiertojärjestelmään kuuluu paisuntasäiliö.

18 (85) Prosessivesi ja muut vedet Laitoksen prosessiveden valmistustapaa ei ole vielä päätetty. Sosiaali- ja talousvesi otetaan vesijohtoverkosta. Vesijohtovettä johdetaan laitokselle 60 000 217 000 m 3 /a. Prosessiveden valmistuksen ensimmäinen vaihtoehto on, että uuden laitoksen prosessiveden valmistuksessa käytetään nykyisen Naantalin voimalaitoksen vedenkäsittelylaitosta. Laitoksella vesi valmistetaan kaupungin vesijohtovedestä ioninvaihtotekniikkaan perustuen. Vaihtoehtona on, että esikäsitellystä merivedestä valmistetaan käänteisosmoosilla raakavettä. Tällöin raakavesi voidaan edelleen käsitellä joko nykyisen Naantalin voimalaitoksen vedenkäsittelylaitoksella tai rakennettavalla sähköiseen ioninvaihtoon perustuvalla vedenkäsittelylaitoksella. Esikäsittelyssä merivedestä poistetaan kemiallisesti saostuvat orgaaniset aineet sekä kiintoaineet flotaatiolla/jatkuvatoimisella hiekkasuodatuksella. Tämän jälkeen vesi suodatetaan vielä mekaanisella patruunasuodattimella. Esikäsittelyllä taataan käänteisosmoosilaitteiston häiriötön toiminta. Tämän jälkeen esikäsittelyssä on kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäisessä tuotetaan lähes prosessiveden tasoista vettä esikäsitellystä merivedestä yksivaiheisella käänteisosmoosilaitteistolla. Sen jälkeen vesi johdetaan nykyiseen raakavesisäiliöön ja käsitellään edelleen nykyisillä ioninvaihtosarjoilla prosessivedeksi. Toisessa vaihtoehdossa tuotetaan suoraan prosessiveden tasoista vettä esikäsitellystä merivedestä kaksivaiheisella käänteisosmoosilaitteistolla. Laitteiston jälkeen vesi ajetaan sähköisten ioninvaihtokennojen ja sekavaihtimen kautta laitoksen lisävedeksi. Tarvittaessa kaupungin vesijohtovettä voidaan syöttää käänteisosmoosilaitteiston vaiheiden väliin. Lauhteenpuhdistuslaitoksessa lauhteet käsitellään mekaanisissa suodattimissa sekä ionivaihtotekniikalla. Länsi-Suomen vesioikeus on 31.12.1998 antanut Imatran Voima Oy:lle (nykyisin Turun Seudun Energiatuotanto Oy) päätöksellään 96/1998/4 luvan Naantalin voimalaitoksen jäähdytysveden ottamiseen merestä sekä jäähdytys- ja jätevesien johtamiseen mereen. Lupa on korvattu ympäristöluvalla Nro 36/2004/2 lukuun ottamatta päätökseen sisältyvää lupaa johtaa laitokselle jäähdytysvettä. Uusi laitos ottaa jäähdytysveden päätöksen nro 96/1998/4 (31.12.2008) luvan nojalla. Toimintaan liittyvä liikenne Kivihiili ja osa biopolttoaineista tuodaan laitokselle laivakuljetuksina Naantalin sataman kautta. Myös tuhkaa voidaan kuljettaa laitokselta laivakuljetuksina. Uuden laitoksen käyttöönoton myötä biopolttoainekuljetukset satamaan aloitetaan, mutta kivihiilikuljetukset vähenevät laitosalueen kivihiilen käytön pienentyessä. Osa biopolttoaineista, turve, kierrätyspolttoaine ja öljy sekä laitokselle tuotavat kemikaalit ja laitokselta pois vietävät tuhkat

19 (85) kuljetetaan maanteitse. Kiinteiden polttoaineiden kuljetukset hoidetaan pääsääntöisesti täysperävaunullisilla yhdistelmäajoneuvoilla. Toiminnan alkuvaiheessa biopolttoaineista puolet oletetaan kuljetettavan maanteitse. Suunnittelussa varaudutaan biopolttoainemäärän lisäämiseen erityisesti laivakuljetuksilla. Uuden voimalaitoksen toiminnasta aiheutuu noin 12 000 raskaan liikenteen kuljetuskäyntiä vuodessa. Lisäksi voimalaitokselle suuntautuu henkilöautoliikennettä. Laitoksen käyntiaikana raskaita ajoneuvoja käy voimalaitoksella noin 35 40 ajoneuvoa vuorokaudessa. Voimalaitokselle tuleva liikenne kulkee kantatieltä 40 Vanton eritasoliittymästä Viestitietä Luolalan teollisuusalueen läpi ja edelleen voimalaitokselle. Tämä tieyhteys on avattu vuonna 2007. Nykyisen voimalaitoksen aiheuttama raskaan liikenteen kuljetuskäynnit ovat noin 5 340 kuljetuskäyntiä vuodessa. Tämä nykyisen voimalaitoksen liikenne vähenee laitoksen jäädessä huippu- ja varakäyttöön, mutta kokonaisuudessaan voimalaitosalueelle suuntautuva liikenne lisääntyy uuden laitoksen myötä. Vuonna 2010 tehtyjen laskentojen mukaan Viestitien keskimääräinen vuorokausiliikenne oli noin 1 800 ajoneuvoja vuorokaudessa, josta noin 600 on raskaita ajoneuvoja. Paras käyttökelpoinen tekniikka ja energiatehokkuus Viimeisin hyväksytty EU:n komission referenssidokumentti parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta LCP-laitoksille on julkaistu vuonna 2006 (European Commission, Integrated Pollution Prevention and Control, Reference Document on Best Available Techniques for Large Combustion Plants). Tämän BREF-dokumentin päivitys on aloitettu. Kansallinen suurten polttolaitoksien BAT-asiakirja on julkaistu vuonna 2001 (Finnish Environmental Institute. Finnish Expert Report on Best available Techniques on Lange Combustion Plants). Hakija katsoo, että Naantalin monipolttovoimalaitoksessa käytettävien polttoaineiden laatu (muun muassa matalarikkinen kivihiili) sekä sovellettavat tekniikat ja niillä saavutettavat päästötasot ovat BAT-tekniikan mukaisia. Kattila ja polttoaineet Kiertoleijukattilan petimateriaalin suuresta lämpökapasiteetista sekä tulipesän hyvästä sekoittumisesta johtuen kattilassa voidaan polttaa erilaatuisia polttoaineita. Suunnittelun perusteena on ollut uusiutuvien polttoaineiden mahdollisimman suuri käyttö. Jäteperäisen kierrätyspolttoaineen mahdollinen energiahyödyntäminen riippuu Turun seudun jätehuoltoratkaisuista sekä Lassila&Tikanoja Oyj:n Turun alueella valmistaman kierrätyspolttoaineen saatavuudesta. Jätteen rinnakkaispoltossa edesautetaan jätteiden hyötykäyttöä. Hakija katsoo, että joustavan polttoainevalikoiman mahdollistava kiertoleijukattila esitetyllä polttoaineidenkäytöllä edustaa BAT:a huomioiden laitoksen kokoluokka ja sijaintipaikan polttoainetoimitusmahdollisuudet.